torstai 27. syyskuuta 2012

Kiitos, tämä tästä vielä puuttuikin


Juuri kun luulet että elämäsi menee edes siedettävästi niin sinut palautetaan takaisin siihen tilaan missä pitää paikkansa vanha totuus ”Parhaimmillaankin ihmisen elämä on vaiva ja turhuus”. Tiedän, olen maininnut tästä asiasta ennenkin mutta tuo em. lause kuvaa niin hyvin tätä tilaa jossa vitutus on terminä sieltä lievimmästä päästä. Ehkäpä olen rienannut liikaa asioita joiden edessä tälläisen jätkän olisi parempi polvistua. Joka tapauksessa tänään, hieman ennen puolta päivää koin sen kivuliaan tunteen mikä aiheutuu Karman, tuon elämää suuremman voiman asettaessa palautuspisteen aivan samaan tapaan kuin näissä helvetin tietokoneissakin on palautuspisteet. Tein kiertoliikettä samaan aikaan kun nostin taakkaa joka ei ollut iso – vain 25 kg – mutta se riitti. Kipu löi ristiselästä vasemman reiden takaosaa myöden aina varpaisiin saakka ja sen jälkeen tuli liikkumattomuus, jäin nelikontin kykenemättä liikkumaan. Ikuisuuksilta tuntuvien hetkien jälkeen pääsin pystyasentoon seinää avuksi käyttäen eikä hommasta olisi tullut mitään ilman sitä vaan olisin todennäköisesti jäänyt maahan konttaamaan. Lattiaa kun ei ole tällä hetkellä, on vain se savinen pohja. Sananmukaisesti hiihtelin autolle koska minulla on siellä päänsärkyjeni takia todella vahvoja kipulääkkeitä ja nyt jos koskaan tarvitsin niitä. Niitä heti kolme ääntä kohti ja hiljaisen hetken viettoa siihen asti kunnes tunsin niiden kipua taittavan vaikutuksen alkavan. Sama juttu kun päänsärkykohtausten kanssa, koskaan ei kipu lähde mutta sallii pienet liikkeet. Vedin tabuja päivän mittaan reilusti yli lääkärin määrän annostuksen ja tein päivän loppuun, tosin niin vajaalla teholla ja hitailla liikkeillä että itseäkin oikein hävetti.

Kello on nyt 22.30 ja istun maakavassa asennossa tätä kirjoittaessani. Maailmalta tullessani kävin suihkussa ja siunasin mielessäni sitäkin helvetin insinööriä joka on keksinyt lattialämmityksen, syy kiitollisuuteeni johtui olosuhteiden pakosta eli jouduin olemaan niin omituisesa asennossa etten ole kaketi elämäni aikana ollut sellaisessa. Puolittain kyljelläni, puolittain selälläni ja hieman ylävartalo koholla toisen käden varassa sen kannatellessa yläkroppaa. Ei naurattanut yhtään. Kaikki johtuu siitä saatanan alimmaisesta välilevystä, se lumppasi pois paikoiltaan muistaakseni 2003 jolloin makasin sairaalassa kolme päivää jalkojen liikkumattomuuden takia – se välilevyn perkele kun painoi hermotusta selkärangan vieressä niin etteivät käskyt enää menneet alaraajoihin. Eipäs sille tehty mitään, leikkauksen riski kun oli suuri ja onnistumismahikset 50 – 50 %. No, joku John Lennonin ja Erkki Junkkarisen risteytykseltä näyttävä heppeli kävi painelemassa ristiselkää, ressukka ei osannut muuta puhua kuin että onpa kurja juttu – miltä tuntuu? Kyseisen risteytyksen onneksi olin siinä tilassa, muuten häntä olisi paineltu seuraavana viikonloppuna maan poveen velkojien kirotessa ja omaisten muka surressa. Menihän siinä kolme päivää mukavasti morfiini – ja pamipilvessä, ei tarvinnut skarpata kuin ruokailuaikoina joten siinä elämää minun makuuni. Siis tuttu vaiva ja minun pitäisi tietää jo tähän mennessä miten voin nostaa ja liikkua ettei pääse luiskahtamaan mutta toisinaan se pääsee unohtumaan niin kuin nytkin ja seuraukset ovat tässä; vajakki valittamassa selkäänsä. Ei vaan naurata ei, huomenna pitäisi taas vetää suuren työn sankarin kokardilla varustettu lippis päähän ja lähteä ladulle mutta saapa nähdä kuinka käy. Olisi pieni pakko mennä, noin aikataulua ajatellen vaikkei se päivä maata merelle vie sillä viikonloppuna menen kuitenkin, ei olisi vaan tarvinnut tehdä niin pitkiä päiviä jos olisi (tai pääsisi) huomenna mennyt. Edellyttäen tietenkin että olotilaan tulee radikaali muutos.Tällä hetkellä vallitsevien kiputilojen / liikkumattomuuden ollessa samat huomenaamulla niin se päivä oli sitten siinä. En pääse edes makuulta ylös jos en käytä nousuun valehtelematta viittä – kymmentä minuuttia ja nousu täytyy tehdä lattian kautta, muuten ei onnistu.

Yö menee valvoessa joten voi olla että aamuyön tunteina saan unta tunnin tai pari, mikä olisi tietysti enemmän kuin suotavaa. Yhdessä asennossa ei voi olla määräänsä pidempää aikaa, joten tuskin roikun netissäkään koko yötä vaan tyydyn sängyssä makaamiseen ja nykyisen olotilan pohtimiseen, mitä olen niin väärin tehnyt että tälläkin koitellaan? Eikö nyt perkele ole vastusta tässä elämässä jo ihan tarpeeksi? Turha kuitenkaan kitistä tämän pidempään, ajattelin huutaa suurinta tuskaani nyt näin kun en muuhunkaan pysty, en kertakaikkiaan. Ei ole ainuttakaan happy happy – ajatusta päässä, tämä tuska kun sotkee niin monta juttua. Niille ihmisille, jotka joutuvat elämään vielä suurempien kipujensa kanssa päivittäin, haluaisin sanoa kaksi asiaa; pyydän anteeksi omaa valitustani sillä oma kiputilani on ohimenevä (ainakin ollut tähän asti) ja toisekseen, saatte vilpittömän ja varauksettoman kunnioitukseni siitä luonteenlujuudesta jota osoitatte jokapäiväisessä elämässänne kiputilojen keskellä. Nähkäämme huomen aamulla jos Luoja suo, nukkukaa hyvin.


14 kommenttia:

  1. Voi paska. Hirvitti lukea että tuskan taitettua työt jatkui. No, osasin kyllä pelätä sitä. Höh.

    Olen hoitanut kipupotilaita... iäkkäitä sellaisia ja sanonpa vain että henkisesti raskasta se on kaltaiselleni hoitajalle, mikäli laitoshoitoon päätynyt kipuja valittava muori on hoitajan näkemyksien varassa.

    Tarkoitan, että olen ollut osallisena työni kautta arvioimaan toisen kipua ja kärsimystä yhdessä eri näkemyksin varustettujen usein kyynisten kollegoiden kanssa. Näin edellisessä työpaikassani.

    Kukapa haluaisi olla se morkkuhoitajakaan. Mutta jos ainoa haitta on huumeriippuvuus hoidettavalle... noh, se tästä pähkäilystä taas.

    Hörähdin tuota vain 25 kiloa... sanaa vain. Ja mitä lääkäreihin tulee, suurin osa ja heistä valtaosa miehistä on lähtenyt alalle ihan muista syistä kuin kutsumustyö, mikä toisaalta varmaan pitää pään kylmänä tunteilta hoidettaviaan kohtaan.

    Hoitajat taas on LRä sillä on onhan jonkun uhrauduttava... lääkäri määrää ja hoitsut häärää.

    Helvetti mikä analyysi terveydenhuollosta.

    Anna kuule sorvin jäähtyä riittävästi. Nappia huuleen jos tulee ajatuksia töihinlähdöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ajatuksesi terveydenhuollosta pitää hyvin kutinsa, aika usein tulee tunne että meno on vähintäänkin kylmäkiskoista mutta vain lekureiden puolelta. Hoitsut ovat olleet enemmän "sydämellä" mukana. Odottelen että tulisi klo 08.00 ja saisi soitettua itselleen kipupiikin joka manhdollistaisi liikenteeseen lähdön.

      Poista
  2. Kaikki sympatiseeraukseni Apotille! Se on vaan nappia kehiin eikä mitään äkkiliikkeitä (edes ajatuksissa!), muuten ei hyvät heilu...
    Eipä muuta kuin että kannattaisi joskus pyytää apuvälinelainaamosta terppaa käymään, kun ja jos tuollainen tila heittää päälle. Suihkutuolista on paljon iloa esim. meikäläisellä, samoin tarttumapihdeistä.

    Muuten ei kun mömelöitä kehiin joka puolella Suomenmaata! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Polgaseni, kyllä apuvälineillä olisi nyt tarvetta. Napeilla tässä onkin menty ja se oli se eilinen suuri virhe kun selkä osittain tunnottomana tuli survottua se ihan jumiin. Meillä on suihkussa pieni jakkara jota olen käytellyt silloin kun tuo selkä intoutuu vittuilemaan. Jep, mömelöillä täytyy yrittää sitten liikkeelle jos en saa kipupiikkiä. Kotiin en jää - keksin kylläjonkun keinon.

      Poista
  3. Itse sain taannoin 3 kipupiikkiä eikä tullut mitään helpotusta. Sitten vähän *köh* join saiskun pamilitkua, jota tuttu hoitaja (toki lääkärin määräyksestä) annosteli ihan reilusti sekä muutaman muun mömelön ja pääsin edes kotoon. Pari viikkoa meni aika hissukseen...

    Sen verran, että oikea kunnon suihkutuoli on nannaa vaikkei vammoja olisikaan (jos on luikas plaattia vaikka). Mulla on suurinpiirtein tämmöinen: https://www.metsapolku.fi/webRyhma/show?ryhma=20109 Nätin vihreä eikä yhtään ns. sairaalamainen, siisti ja helppo sekä mukava!

    VastaaPoista
  4. Okei, sain just lekurin kiinni ja se lähettää sairaanhoitajan antamaan kipu - sekä relaksanttipiikin, joskin ne ei hakkaa sitä vaaleanpunaista juomaa eikä niitä muitakaan..Kunhan nyt pääsisi liikkeelle, kyllä se sitten maailmalla vertyy :)
    Käynkin katsomassa minkälainen jakkara tuo on.

    VastaaPoista
  5. Mä taidan tarvita lopetuspiikin. Kävin tsekkaamassa lähinä ammatillisessa mielessä ko. suihkutuolilinkin ja luin että aika painava se kyllä on kun 130 kiloa.

    Ja minä hoidan äitinne ja isänne.... minunlaisiani on monta. Se siitä suuresta sydämestä... höh.

    VastaaPoista
  6. En päässyt tsekkaamaan tuolia vaan tarjottiin pelkkää 404:ää :(
    No älä nyt Outsa ole noin negatiivisella tuulella, pipo pois silmiltä! ;)

    VastaaPoista
  7. Auauauauauuuuuu!!!

    Itselläni ei välilevy luistele, mutta iskias-perkele vaivaa, joten sympatiseeraan nyt kyllä ihan kympillä ja pystyn kuvittelemaan olotilasi tuskaisuuden. Voi hitto! :-/

    Omasta viimeisestä "kunnon" iskiaskohtauksesta taitaa olla jo öpaut viis vuotta, mutta vieläkin muistan sen halvaannuttavan tunteen kun ei viikkoon päässyt kunnolla kävelemään ja vessaan menemistä piti suunnitella puoli tuntia...

    Toivottavasti helpottaa pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, saan kipu - että relaksanttipiikin tämän aamupäivän kuluessa, tulevat oikein piikittämään kun en pääse itse tästä helvetin mökistä ulos. Ei auta valittaa - oma virhe. Pappa sanoi viisaasti että kenkää hanuriin ja ihan oikein sillä ei näitä enää pitäisi tulla.

      Poista
  8. On se ny perkele ettei ton ikäin tyyppi muista ettei kiertoliikettä saa tehä ku taakkaa nostaa tai se on kyydissä.
    Potkasta pitäs perseelle et muistasit vastasuudessa.

    Nimim. Samanlainen tohelo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa, kyllä tässä monoa perseelle tarvitsisi - niin tyypillinen perusvirhe kun olla ja voi.

      Poista
  9. Outsa, käyttäjän max.paino 130 kg :D

    Apotille sen verran, ett varmaan muistat hetken nyt nostaa ns. oikein! Mulla on vähän samaa ongelmaa, jos on mukamas parempi olo joskus niin intoutuu liikaa kaikennäköiseen (...ja sitten tajuaa, että ei tod. olisi pitänyt).

    Toivottavasti piikitys auttaa!!!

    VastaaPoista
  10. Ajattelinkin että jo saatanan painava jakkara liikuntarajoitteiselle! ;D
    Suora ja siisti nosto olisikin ideaalinen mutta rakennusalasta kun puhutaan niin käytännössä mahdoton toteuttaa joka noston yhteydessä. Jep, kyllä tämä olotila pysyy taas jonkin aikaa mielessä.

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...