torstai 20. syyskuuta 2012

Kinkkuverkko auttaa päänsärkyyn - todistettavasti

Kinkkuverkosta on moneksi, ainakin päänsärkyyn se auttaa todella paljon sillä et huomaakaan pään kivistystä kun yrität hysteerisenä selvitä siitä kuolemanloukusta joka puristaa päätäsi. Testattu on, eilen lähtiessäni sinne fysioterapeutille oli pääni helvetin kipeä ja luulin sen räjähtävän. Kiputiloihin vihkiytyneet (ei ei, ei hyvänen aika mitään SM - touhuja) tietävät että sitten kun puhutaan todellisesta pääkivusta niin se ei ole mikään leikin asia. Päässäni jyskytti siihen malliin että kerran kylätappelussa sisään lyödyn kuulolaitteeni palasia tippui korvasta auton lattialle. Aikoinaan ei röntgenissä näkynyt mitään, kävin heti tappelun jälkeen nimittäin tutkituttamassa pääni. No ei varmaan, ei niiden lapselliset vehkeet umpiluuta läpäise. Siinä niitä nyt ropisi ulos korvasta pään jyskytyksen tahtiin sillä oli sen luokan jytinä ettei siinä yhdet muovin kappaleet tunnu. Viimeisen palasen tippuessa aloin kuulla taas normaalisti ja koska minulla on kakarasta asti ollut aivan helvetin hyvä kuulo, olivat seuraukset katastrofaaliset. Radio oli täysillä ja siellä joku onneton mieshenkilö lauloi vitosen vibrallaan menetetystä rakkaudesta - tai tässä tapauksessa huusi ihan saatanasti. Tähän kun yhdistetään Ransuvanhuksen tuhannen hevosen jylinä ja yleinen jyrinä + pauke, oli perkeleellinen kakofonia valmis. Korvistani lennähti veri ja minä huusin tuskaani jolloin verta alkoi lentämään vielä enemmän, hetken aikaa näytin teurastamon Peppi Pitkätossulta. Tuska oli niin valtaisa etten kyennyt hallitsemaan Ransua ja suistuimme tieltä, ensin luiskaa alas ja sitten ojan yli helvetinmoiseen lampeen. Ransu upposi tuulilasin etureunaa myöten veteen ja kiitin luojaani että ikkunat olivat kiinni ja säästyin kuivana, sillä Ransu pitkästä iästään huolimatta on aivan vitun tiivis auto, ihme kyllä.

Niinpä istuin kabiinissa ja mietin mitä seuraavaksi. Kello kävi koko ajan ja jos joutuisin kököttämään lammessa kovin kauan, myöhästyisin sata varmasti fysioterapeutilta ja se olisi huono homma koska vastaanottoajat olivat kortilla. Laitoin tupakiksi ja katselin tuulilasin läpi lammen suhteellisen kirkasta vettä. Lampi oli tyypillinen suomalainen metsälampi, pohja täynnä uppotukkeja, risuja sekä jokusia jätesäkkejä joiden suusta pilkisti joko käsi tai jalka. Ei siis mitään ihmeellistä visuaalista maisemaa, kunnes näin lammen toisesta päästä lähestyvän ison, solakan hahmon. Jumalauta, ainakin kaksitoista kiloinen hauki lähestyi Ransua selvästi kiinnostuneen näköisenä. Saapuessaan tuulilasiin kiinni, se alkoi sivuevällään pyyhkiä lasia ja yritti nähdä sisälle mutta turhaan, kabiinissa oli tunnelma kuin turkkilaisessa saunassa ja lasit aivan huurussa. Syystä jota en tiedä, kirjoitin sormella tuulilasiin että vituttaako kun et näe sisälle, senkin typerä hauki. Hauki kääntyi kita tuulilasia kohti, sen pää liikkui hitaasti vasemmalta oikealle sen lukiessa mitään lasiin oli kirjoitettu. Voi olla että hapenpuutteella oli osansa mutta aivan selvästi hauki luki, uskokaa tai älkää. Vielä suurempi hämmästykseni oli kun se väänsi tortut tuulilasin alareunaan ja nosti toimituksen päätteeksi toisen evänsä pystyyn, en tiennyt haukien osaavan kansainvälisiä käsimerkkejä. Moinen röyhkeys uteliaalta fisulta sai minut raivon valtaan ja vaistomaisesti käynnistin Ransun, jonka moottori ärjähtikin käyntiin vaikka oltiin keskellä lampea. Ihmeiden aika ei ole ohi. Tästä kiitollisena aloitin takaa - ajon vakuuttuneena siitä että tuo vittuileva ruotokasa päätyy pannulle. Vesi kohisi ja Ransu pomppi uppotukkien yli kiitäessämme pitkin pohjaa kurinpalautusta tarvitsevan hauen perässä. Viimein saavuttiin kapeikkoon ja nyt löytyi selitys sille miksi hauki oli metsälammessa, täältä oli yhteys viereiseen järveen tunnelimaisen, melkein umpeen kasvaneen vesiuoman kautta. Tällä kohtaa vesi oli syvää ja Ransu painui pinnan alle niin, että katon ja lammen pinnan välissä oli ainakin kaksi metriä vettä. Onnekseni Ransun tuulilasin pyyhkimet ovat hieman väsähtäneet, ns. mallia "Eiköhän tämä ollut tässä" eli kun ne laittaa päälle niin ne pyörivät täydet 360 astetta. Tästä ominaisuudesta oli kuitenkin suunnaton etu uppeluksissa sillä saatoin nähdä vaivattomasti eteenpäin, pyyhkijöiden pyöriessä kuin hullun mulkut tuulilasia vasten. Saavutin hauen, avasin sivuikkunan ja sisään syöksyvästä vedestä huolimatta sain napattua hauen pyrstöstä kiinni. Vetäisin sen sisälle hyttiin ja löin sitä kojelautaa vasten, tarpeettomat 332 kertaa koska kyllä siltä henki lähti jo ensimmäisestä lyönnistä. Olin niin keskittynyt hauen pieksemiseen, etten huomannut menosuunnan vaihtuneen ylöspäin, Ransu kipusi lammen rantapenkkaa ylös kiihtyvällä vauhdilla. Juuri kun käänsin katseeni eteenpäin, syöksyimme pintaan ja aloitimme hurjan ilmalennon perkeleellisestä vauhdista johtuen. Ransu lennähti kohti korkeuksia moottorin ärjyessä ja pyyhkijöiden vipattaessa kuin potkurit. Kohosimme yhä korkeammalle ja lensimme yli levikkeen, katsoessani alas näin jonkun marttakerhon olevan piknikillä, olivat ilmeisesti maakuntakierroksella kun oikein kaksi bussia näytti heitä kuljettavan. He katsoivat ylös ja minä mielipuolinen katse silmissäni alaspäin, toisen käden takoessa hengetöntä haukea auton kylkeen. Ei ole vaikea arvata että melko suuri prosentti martoista pyörtyi, osalle näytettiin vaihtavan pattereita sydämentahdistajaan enkä ihmettele, näky muistutti varmasti hullua enkeliä veivaamassa taivaan tulivaunuilla. Teräshermoinen bussikuski räpsi kuvia, täytyykin ottaa häneen yhteyttä ja kysyä näkyikö Ransun pohjassa ruostetta tai muuta jökkeliä.


Jysähdettyämme takaisin ladulle, Ransu ja minä, suuntasin nokan kohti seuraavaa kylää missä fysioterareutti piti vastaanottoaan. Puolessa välissä matkaa rupesin kuitenkin tarkastelemaan märkiä vaatteitani ja muutenkin ryvettynyttä ulkomuotoani. Ransun lämppäristä ei ollut paljon hyötyä vaatteiden kuivatukseen, sieltä kun pukkasi vaan vettä ja  pohjasta mukaan tarttuneita rapumertoja. Tuumasin etten voi tämän näköisenä mennä vastaanotolle, jotain oli keksittävä ja muistinkin että kohta olisinkin vanhan ystäväni talon paikkeilla, joten aloin hiljentelemään vauhtia. Saavuin ystäväni, keski - ikäisen naisen talon pihaan ja koitin löytää vapaata tilaa mihin parkkeerata Ransu. Tämä nainen oli näet vannoutunut askartelu ihminen, jopa niin vannoutunut ettei aikaa jäänyt paljon muuhun joten pihakin muistutti enemmän Bosnialaisen huoltoaseman pihaa kuin  suomalaista omakotitalo idylliä. Parkkeerasin Ransun jonkun pahvikasan ja Ilmeisesti vituiksi menneiden luomusten väliseen rakoon. Omituisia tekeleitä, kaikennäköisiä paperimassasta tehtyjä peikkoja, päällimäisillä näytti olevan kyrpä pystyssä joten turhautuminen oli perin helposti aistittavissa. Sisälle päästyäni vaihdoimme normaalit tervehdykset ja kerroin juurta jaksain tilanteeni. Naikkonen ymmärsi tilanteeni ja koska oli sangen vapaamielinen, sanoi ettei häntä haitannut jos heittäytyisin munasilleni ja laittaisin vaatteeni patterin päälle kuivumaan. Näin teinkin ja kohta teppasinkin alastomana hänen ateljeessaan (iso tila, hän teki koriste - ym. esineitä oikein myyntiin) ja tutkin paikkoja. Pummatessani häneltä särkylääkettä, silmäni havaitsivat sivupöydällä olevan rullan kinkkuverkon näköistä ja tapaista ainetta. Se oli tarkemmin sanottuna kinkkuverkkosukkaa, halkaisijaltaan noin kaksikymmentä senttiä leveää ja melko joustavaa. En tiedä mihin moista käytetään, tuskinpa ainakaan kinkkujen päälle koska se vaikutti niin kumimaiselta mutta mistä sitä koskaan tietää. Hullu kun olen, mieleeni tuli testata miltä joulukinkusta tuntuu ja niinpä leikkasin sellaisen kolmekymmentä senttiä pitkän pätkän jonka vedin päähäni. Kuin tilauksesta, samalla pöydällä oli myös kuumailmapuhallin, sama jolla kuivateltiin askartelutuotosten liimauksia. Ei muuta kuin kahvat kaakkoon ja aloin lämmittämään sukkaa. Voi vitun posket mutta se kiristyi nopeasti, niin nopeasti etten ehtinyt tehdä mitään ja repiessäni sitä irti, kädessäni oleva puhallin lämmitti sitä koko ajan saaden sen kiristymään aina vaan tiukemmalle. Kuumailmapuhallin tippui lattialle ja päästin rääkäisyn joka kantautui varmasti usean kilometrin päähän. Ystäväni joka oli ollut tutkimassa lääkekaappiaan, tuli nyt juoksujalkaa ateljeen puolelle ja huusi että mitä helvettiä sinä onneton olet nyt mennyt tekemään, perkele sentään hoitoon sinut pitäisi kärrätä. En saanut sanaa suustani, sillä verkko oli puristunut niin helvetin lujaa pääni ympärille että poskieni läskitkin tursusivat verkon silmistä ulos - näky oli varmasti järkyttävä.


Pyörimme siinä pitkin ateljeen lattiaa ja naisystäväni koitti repiä vekkoa irti kuulastani tuloksetta, sillä se oli kiinni ja pysyi. Vittumaisesta tilanteesta huolimatta huomasin ajattelevani verkkokalvojen eri sairauksia sillä näkökenttäni oli nyt perin ruuduttunut - tai pitäisikö sanoa verkottunut - tuomiopäivän rullan puristaessa näköelimiäni kalloa vasten. Hillitöntä repimistä ja ähellystä, olimme molemmat pian hiestä märkiä ja johtuen tilantenteesta jossa hikinen nainen on painautunut kehoani vasten, alkoi vehkeeni osoittaa elonmerkkejä. Nainen ei kuitenkaan välittänyt tästä vaan repi kaksin käsin verkkoa irti päästäni. Niinpä valssasimme ympäri ateljeeta, nainen kietoutuneena minuun ja minä vehje pystyssä horjahdellen puolelta toiselle. Tottakai naisen aviomies tuli juuri sillä hetkellä sisään ja ymmärsi tilanteen väärin. Jalopeuran lailla hän kävi kimppuuni, työntäen naisen sivuun ja tappaminen mielessään. Siinä hakatessaan verkkopäätäni oikein kaksin käsin, hän samalla haukkui vaimonsa huoraksi ja uhkasi juoda tämän taiteilija - apurahan saadakseen ateljeen polttamisesta aiheutuneen nestehukan korjattua. Tällä kohtaa kiitin luojaani että minulla oli se verkko päässä sillä muuten alaleukani olisi lentänyt helvetin kuusen kuuseen, niin voimallisesti äijä minua takoi.


Noin kymmenen minuutin kuluttua pääsin pakenemaan paikalta ja syöksyin Ransulla kotia kohti ajatellen että nyt saa Spiderman - jutut riittää tälle päivälle, fysioterapeutista viis. Jotta päivä olisi täydellinen, jouduin kotimatkalla ratsiaan ja konstujen nähdessä verisen, kinkkuverkolla verhoillun kuontaloni, he kiikuttivat minut ensin terveyskeskukseen ja sieltä mielisairaalaan. Kolmen tunnin kuulustelujen ja todisteluiden jälkeen sain sekä poliisit että mielisairaalan lääkärit vakuuttuneeksi siitä, että homma oli okei vaikka ajelinkin alasti, verta vuotavana ja kinkkuverkko päässä. Nyt olen siis kotona ja nuolen haavojani, kinkkuverkko saatiin poistettua pitkällisen operaation jälkeen mihin kuului saksia, keittiöveitsiä ja rutosti verta. Hyvä puoli on se, etten sen jälkeen kun askartelu ihmisen mies pölähti ateljeehen, ole tuntenut pääkipua - siis sitä alkuperäistä. Näin siis tuli todistettua että kinkkuverkko auttaa pääkipuun, kannattaa kokeilla - ette pety.

6 kommenttia:

  1. Olet siis sijaintikohteessasi aivan kirjaimellisesti verkostoitunut, mikä onkin taas nykyinen muotisana! Hienoa - vielä kun verkostoidut seutin kanssa (tai höpöheinäviljelijän) on kaikkien muidenkin *krhm* kivuttomampi elämä täällä taattua :)

    Taidankin ostaa kinkkuverkkoa, kipuihin. Kuvittelen vaan kauhuissani, kun yritän pukea sitä koko itseni päälle; koipiin, selkään jne. Siitä tulisi semmoinen suomalainen kokokinkku, kahdella potkalla vieläpä *yäks*...

    VastaaPoista
  2. :D Se olisi varmasti mielenkiintoinen näky! Lupaat kyllä että jos sen toteutat niin pistät minulle kyllä valokuvia siitä kokonaisuudesta ;)

    VastaaPoista
  3. Tiivistettynä kävit Ransun kanssa kalassa matkalla verkostoitumaan julkiseen terveydenhuoltoon viranomaisavustuksella.

    VastaaPoista
  4. Se näky olisi TODELLA garmiva. Onneksi pelkkä ajatuskin on niin kuvottava, että tyydyn tod. vain kuvitelmiin. Sen sijaan tuo kalastusmuoto on kiintoisa :) Olen minäkin saanut yli 10 kg:n hauen, mutta hieman perinteisemmällä tavalla.

    Ransusta tuntuu olevan moneksi. Olet salaa tuunannut siitä amfibiojotakin, mutta miten sen rekisteröinti *ai niin, siis mikä* oikein on sujunut? :D

    VastaaPoista
  5. Outsa, susta tulisi helvetin hyvä poliitikko, kommenttisihan on selvää kapulakieltä! ;D
    Sun täytyy opettaa sitä mulle.

    Polgaseni, ei pidä tuomita ennenkuin näkee, ties kuinka seksikäs olisit "verkoissasi" ;D
    Ransusta on moneksi, vanha sotaratsu on hemmetin muuntautumiskykyinen ja rekisteröinneistä nyt ei tiedä kukaan.... ;)

    VastaaPoista
  6. Kapulakieltä löytyy esim. täältä: http://www.kolumbus.fi/leo.mirala/Tutkimuksia/puppusan.htm (puppulausegeneraattori, löydä omat kivat yhdistelmäsi)! :D

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...