torstai 27. syyskuuta 2012

Osta nyt Saint Pepponen Naksuu - haalarit!


Täydellinen ulkoiluasu syksyn viileneviin ulkoiluhetkiin ja koiralenkeille, pienellä päivityksellä saat siitä myös käden käänteessä lyömättömän varustuksen talven ankarimpiakin pakkasia vastaan. Mikä se oikein on, voiko sellaista ihmettä kukaan edes valmistaa? Se on tietenkin Naksuu niin saatanasti muttei natise – haalari, tai oikeastaan asustekokonaisuus jota valmistaa Saint Peppone – luostarin ompelimo kolmessa vuorossa, antaen piut paut kaikenlaisille työaikamääräyksille ja ohjeistuksille. Mikä jumalauta parasta, tämä haalari latautuu pesussa ja on kuivuttuaan heti käyttövalmis.

Näin on, vietin koko viime yön Luostarin ompelimossa sillä sain aivan helvetin hyvän idean illalla. Se paukahti päähäni tehdessäni tavanomaisia joogaharjoituksiani joita teen yleensä alasti mutta tällä kertaa ylläni oli rikki menneestä Pilates – pallosta itse virkkaamani uimahousut. Joogatessani tuli kylmä ja aloin miettimään etteikö olisi hienoa jos olisi sellainen vaate joka on suht ohut mutta silti aivan perkeleen lämmin? Tätä pohtiessani ja taivuttaessa itseäni väsyneen voudin perusasentoon, idea lävähti tajuntaani kuin tuhannen salamaa. Kädenlämmittimet! Ne sellaiset joita myy joka saatanan tarjousmarketti ja halpahalli, kohderyhmänään pilkkijät ja muu heihei – porukka joka istuu jäällä joko polttamassa kirjanpitoaan tai laitonta tavaraa piipussaan. Nehän ovat sellaisia ohuita lätkiä jotka taitetaan ja jonkun toisesta ulottuvuudesta keksimä kemikaali alkaa lämpiämään ja luovuttamaan sillin hajuisille ja täysin tunnottomille nakeille niiden kipeästi tarvitsemaansa lämpöä. Nämä todennäköisesti Alfa Centaurista tai Oortin sumusta peräisin olevat lätkäthän lämmitetään kiehauttamalla muutama minuutti. Olisi muuten pätevä tapa työtätekevälle ihmisellekin tuollainen latautuminen, ei muuta kuin väsynyt pää mikroon ja kling! Taas olisi pirteä ja dynaaminen duunari iskuvalmiudessa. Siispä seuraavaksi Luostarissa aletaankin keskittyä geenimanipulointiin mutta tämä nyt ensin alta pois kerrottakoon.

Juoksin kylmiöstä suoraan makuukammiooni ja kaivoin vaatesyvennyksestä vanhat, kusen jo pahoin polttamat pitkät kalsarini. Tuossakin olisi muuten kielenhuoltoliitolle työsarkaa, on väärin puhua pitkistä tai lyhyistä kalsareista. Ne on perkele ihan sopivat, punttien pituudet vain ovat erilaisia. Riipaistuani kalsarit messiin, otin vielä yöpöydältäni kolme rullaa lankaa jota käytän yleensä itseni tikkaamiseen, noita vekkejä kun tahtoo tulla vähän helvetin tiheään. Sitten ompelimoon ja tikkaamaan; ompelin kalsarien puntteihin, persposkiin, lantion molemmille puolille sekä tietysti kohtalon kynnettömän sormen kohdalle taskuja joihin tulisivat ne avaruuslätkät. Juuri kun olin viimeistä taskua ompelemassa niin lähettipalvelu kiikutti alun seitsemänsataa laatikkoa noita ihmeellisiä, vihreitä innovaatioita. Lätkiin meni koko viime sunnuntain messun yhteydessä kerätty kolehti mutta vitun väliä, tämä kun ottaa (uskon vakaasti niin) tuulta purjeisiin niin johan alkaa markkoo tulla niin kuin vanha kansa sanoo. Lennätin kuriiripalvelun klopin matkoihinsa ja aloin hysteerisenä tunkemaan lämmittimiä niiden taskuihin eikä mennyt aikaakaan, kun seisoin peilin edessä keltavihreät kalsarit jalassani. Olihan muuten visto näky, alkoi oikein itseänikin oksettamaan.

Sitten testaamaan; ensin laskeuduin varovasti polvilleni kunnes lumpioiden alla rusahti ja hetkeä myöhemmin vanhoja polviani lämmitti siinä määrin että kirkumiseni kaikui pitkin Luostarin kivisiä käytäviä. Jumalauta nämähän toimivat hyvin! Seuraavaksi kaaduin suorin vartaloin eteenpäin ottamatta lainkaan käsilläni vastaan. Virhe. Sama kirkuminen jatkui mutta tällä kertaa todella falsettivoittoisessa ylä – C:ssä, joku nunnista oli jättänyt sandaalinsa lattialle ja tottakai minun tuurillani seve ballesterokseni elikkäs kivekseni sekä se ruttuinen nahanpala niiden yläpuolella kohtasivat tuon sandaalin. Muutaman nanosekunnin ajan pallini olivat nähtävissä B-rapun puolelta, sen verran syvälle ne painuivat törmätessä toisiinsa. Muuten kalsarit toimivat moitteettomasti; tajuttomuutta hipovan kivun lisäksi jalkani olivat kuin tulessa ja ompelimon ilman täytti käryävien ihokarvojen sakea katku jota koitin tuuletella pois parhaani mukaan. Vielä yksi testi perseelleni ja tulos oli jopa niin hyvä, että se kuivatti puoleen reiteen ulottuvat pukamani jotka oli helppo naksaista poikki saaden näin huomattavasti lisätilaa kalsareiden persepuolelle. Nämä eivät siis pelkästään lämmittäneet vaan olivat myös terveysvaikutteiset! Olin niin iloinen että intouduin laulamaan, vedin vanhat latinankieliset kirkkomessut bluesversiona joka miellytti ohi kulkenutta Veli Akrinolaista siinä määrin että kuulin hänen hirttäytyvän eteisaulan isoon kynttelikköön.

Päätin laajentaa asukokonaisuuteen; tein kalsareiden lisäksi myös paidan, pipon, sukat ja tumput – kaikki samalla periaatteella. Hyvä asukokonaisuus valmistuttuaan; vaikka minulla oli lähes 200 avaruuslätkää laajennetuissa (pipo,hanskat ja sukat) alusvaatteissani, painoa ei ollut tullut lisää paljon paskaakaan, vajaat 1200 grammaa josta ainakin puolet oli sykyrään mennyttä alulankaa (paska kone, ompelutaidoissani ei ole mitään vikaa, eihän?). Onneksi kyseessä olivat alusvaatteet, pienet ompeluvirheet ja järkyttävän ulkomuodon voisi piilottaa kauhtanan alle. Uusi testikierros; hakkasin päätäni seinään – ok, jätin käteni Luostarin isojen ovien saranapuolen väliin – ok, käskin Veli Dakroksen heittämään minua kokoontaitettavalla saarnastuolilla (se on kiertueita varten) niin, että voisin kuolettaa heiton rintakehälläni – ok ja lopuksi pyydin tätä avuliasta munkki vielä lyömään minua lekalla selkään -ok. Tässä vaiheessa huomasin että kalsareiden lätkät alkoivat jo pikkuhiljaa jäähtymään – olihan kulunut jo melkein puoli tuntia – ja tarvitsivat latausta, sama kohtalo olisi hetken päästä myös viimeksi testatuilla vaatekappaleilla. Niinpä odottelin jonkin aikaa lueskelemalla seuraavan sunnuntain messutekstiä ja sitten kun kaikki lätkät olivat jäähtyneet, aloin miettiä tehokasta latausta. Olisi typerää ottaa kaikki lätkät (koko asu viimeisen päivityksen jälkeen + 430 = 630 kpl) yksitellen pois ja keitellä sitten niitä jossain padassa, joten homma täytyisi saada toteutettua kokonaisvaltaisesti. Painelin kylpyläosastolle joka sijaitsee Luostarin kellarikerroksessa ja pistin ison kattilan alle tulet, päätin nimittäin mennä koko asuste päällä kuumaan kylpyyn. Iso kattila on nimensä mukaisesti iso, vetoisuudeltaan kolme tuhatta litraa ja se riittää tämänhetkisten asukkaiden kylpy – ja pesytymistarpeisiin. Löin pökköä kattilan alle vähän saatanasti osittain siitä syystä että minulla oli kiire testaamaan latautumisen onnistumista ja toisekseen, minulla lähtee aina kaikki lapasesta eli mitään ei voi tehdä kultaista keskitietä noudattaen, vaan tapanani on vääntää kaikki kahvat kaakkoon heti alusta lähiten.

Veden ollessa niin kuumaa että siinä pystyi tekemään uppomunia, astuin kattilaan pulikoimaan ja latautumaan – tai asunihan siinä pääasiassa latautui, joskin tunsin miellyttävän rentouden tunteen kun olin ensin kirkunut hysteerisenä puoli minuuttia kuuman veden polttaessa ihoni täyteen vesikelloja. Uiskentelin noin kolmisen minuuttia kirkumissession jälkeen ja nousin pois kattilasta, tunsin olevani latautunut. Katselin sianperseen väristä ihoani niiltä osin kuin se näkyi sekä niitä satoja laattoja kalsareideni uumenissa, ne näyttivät hienoilta. Lätkät väräjöivät kirkkaan vihreinä ilmoittaen olevansa valmiin seuraavaan kertaan, koska se sitten tulisikin. Iloitsin kokonaisvaltaisen ja helpon latautumiskeinon löytymisestä ja ajattelin tehdä vielä viimeisen, kaiken kattavan testin. Luostarin ohi kulkee tie jossa jyrräävät tukkirekat about kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa ja tämä tarjosi mahdollisuuden todelliseen koitokseen. Kapusin Luostarin isoja portaita aina ylimpään kerrokseen missä toiselle sivulle levittäytyy koko sivun kattava maisemaparveke (on muuten mahtavat näköalat) ja melko kaukana sen alapuolella kulkee tämä tukkirekkojen kuluttama tie. Päätin leiskauttaa itseni alas parvekkeelta suoraan rekan alle, joutuen näin ensin eturenkaiden ja sittemmin takatelien ruhjomaksi. Ensin isku tiehen ja sitten hillitön heittelehtiminen rekan alla varmistaisivat varmasti jokaisen lätkän taittumisen ja näin saisin kokonaiskuvan asun tehokkuudesta esim. myrskytilanteessa jossa tarvitaan paljon lämpöä.

Kyttäsin osavaa hetkeä eikä tarvinnut kauan odotellakaan kun sellainen tarjoutui lähestyvän rekan muodossa.Tuumasta toimeen ja menoksi; ilmavirta pärryytti kaapuani hakaten perseeni mustelmille ja kaavun läpinä aiheutti samalla lätkien taittumisen, joten iskeydyin sorapintaan hanuri tulessa ja samalla laulaen latinankielisiä tekstejä. Pian sitä oltiinkin rekan alla, ensin jäi rintakehän toisen eturenkaan alle laukaisten näin paidan kaikki lätkät, äänenvaimennin kumautti pipon kaikki yksiköt toimimaan ja kun onnistuin vielä jättämään sormeni vinhasti kieppuvan kardaaniakselin hakattavaksi niin oli tumppujenkin lätkät aktivoitu. Jäin rinnuksista kiinni naftatankin kannakkeeseen ja perseeni – joka muutenkin oli tulessa – sai lisäpotkua soran aiheuttamasta kitkasta jota työntyi housujen kauluksesta noi kahdeksan kilon verran mysö sisäpuolelle. Lopulta flanellipaita alkoi repeytymään ja pääsin vapaasti kieppumaan raahautuessani useita satoja metrejä rekan alla pitkin soratietä johon oli juuri ajettu sepeliä pintaan. Viimein irtauduin ja jäin makaamaan tielle josta katselin loittonevan rekan perään helvetillisen kuumuuden polttaessa ihoani. Voi vittu sentään mutta olihan kuuma, kalsareista lähti sellainen lämpö etten ollut mitään vastaavaa kokenut, vaikka olen kahdessa asuntopalossakin jäänyt loukkoon ja liekit ovat lyöneet ylitseni. Rusketus oli nyt hoidettu seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi sillä ihoni oli palanut aivan karrelle ja näytin enemmänkin pystyyn nostetulta hiilenpalalta kuin ihmiseltä. Hetkeä myöhemmin sekä kalsarit kaikkine eri osineen roihahtivat tuleen, sytyttäen myös kaapuni ja polttaen jäljelle jääneet kaksi ripseäni. Tovin loimottamisen jälkeen liekit pikkuhiljaa sammuivat ja lähdin talsimaan Luostarille päin iloisin mielin sillä olin päässyt tavoitteeseeni ja vähän ylikin – noissa kalsareissa ei vilu kapata, takaan sen. Hyvää ja antoisaa torstaita teille rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat, muistakaa että Luostarista voi ostaa Pukinkonttiin vaikkapa todella miehekkään alusvaatekokonaisuuden joka on tällä hetkellä saatavana haalarinmallisena, nimihän tuli mainittua jo tuolla alkupuolella tekstiä. Tervetuloa ostoksille.


4 kommenttia:

  1. Ziitosta, mutta meikäläistä lämmittää jo pelkkä ajatuskin tuollaisesta ;)

    VastaaPoista
  2. No onhan siinä ajatuksessakin jo jotain! :)

    VastaaPoista
  3. Mikä helvetin muotiblogi tämäkin on... heh. Onko se pilatespallo isokin pallo? Paljon kysymyksiä. Ihmettelisin blogissani asiaa, jos jaksaisin...

    Tilaan nyt kuitenkin laskulla yhden kasvuvaraisen (joo joo) XXL koon koirankusetusasukokonaisuuden talvivarustuksilla.

    VastaaPoista
  4. Outsa, tämähän on muotiblogi Helvetistä, etkö sitä tiennyt? Puhki menneen Pilates - pallon halkaisija oli kolme metriä, meillähän ei pelleillä millääm 65 - 85 senttisillä pikkupalloilla. Laitan tilauksesi menemään ompelimon puolelle, olen nimittäin teho - osastolla vieläkin kun koittavat löytää elintenluovutuslistalta minulle uutta verhoilua. Letkuja ja piuhaa menee aika perkeleesti joka puolelle.

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...