lauantai 22. syyskuuta 2012

Syntistä seksiä sekakäytöllä


Minä olen tehnyt syntiä, vieläpä niinkin herkän asian kuin rakastelun suhteen, tosin hyvässä tarkoituksessa ja asiaani uskoen. Niinkuin vanhemmat lukijat tietävät, on tämän minun kansoja kauhistuttavan mielipuolisuuden hoitoon käytetty kaikki markkinoilla olevat lääkkeet aina mustan pörssin hämyisten basaarien tarjontaa myöden. Eipä ole ollut apua, ei. Tästä syystä erilaisia mieliala - ja psyykelääkkeitä on kertynyt about 300 kg, niitä on joka helvetin kaappi ja laatikko täynnä vieden turhaa tilaa muilta omituisilta tavaroiltani kuten mopoilijan keinonahka - asulta kolmella aukolla mikä on kirjailtu fosforimaalilla maalatuin Hello Kitty - kuvioin. Mietin pitkään miten saisin ne hävitettyä koska apteekkiin enkä muualle niitä ole alkanut raijaamaan lähinnä sen takia että ne ovat maksaneet aivan saatanasti. Laskin kuukausi sitten kuittien loppusummat yhteen ja pienen netissä suorittamani tiedustelun jälkeen sain tietää, että sillä rahalla olisin saanut ruotsalaisen  talopaketin ja 9800 lavallista puolalaista jogurttia mikä on suurta herkkuani sillä se saa peristaltiikkani toimimaan enemmän kuin reippaasti. Pitkä pohdintani tuotti tulosta ja muistin jo pitkään käytöstä poissaolleen tilan lattian alla. Oikeastaan on vaatimatonta puhua tilasta, sillä "tila" käsittää kaikestaan 1800 neliötä tilaa ja korkeuttankin on vajaat neljä metriä. Lattia on kunnon betonivalua ja seinät ovat osittain maalatut, osaa seinäpinnoista koristaa laatat. Katossa palaa neljäsataa loisteputkivalaisinta, tosin hallissa vallitsee yleensä kelmeän vihreä valaistus sillä en pidä siitä kirkkaudesta muulloin kuin niinä hetkinä  jolloin pelaan itseäni vastaan rugbyä. Olen kaivanut koko helvetin luolan käsipelissä 2000-luvun alkupuolella, vedin siihen aikaan pirtua ja Truxaleja yhtäaikaa ja sekös oli perin inspiroiva kombinaatio. 

Oikeastaan kaikki lähti muurahaisista, niitä oli tuohon aikaan meillä aivan vitusti ja päätin selvittää mistä nämä kaikkia myrkkyjä kestävät, mustat perkeleet oikein tulivat. Vaimo koitti kyllä estellä kun aloin piikkaamaan auki olohuoneen lattiaa mutta kun hän näki minun jäystävän kääpiökaktuksia pahimpaan nälkääni, hän antoi asian olla. Niinpä seurasin muurahaisten polkuja aina vain syvemmälle kunnes löysin pesän ja tuhosin sen. Tuohon mennessä kaivettua tilaa oli syntynyt jo kahdeksansataa neliötä, ihan sen takia että ne murkut huomasivat minun seuraavan heitä ja kierrättivät minua ympäriinsä maan alla, nauraen vittumaiselta kuulostavaa muurahaisten nauruaan. Laajensin seuraavan kahden vuorokauden aikana tilan nykysiin mittoihinsa ja rakensin sen loppuun, sillä sain kaivuu-urakan aikana kerrassaan hyvän idean tienata ylimääräistä rahaa.


2000-luvun alussa oli maanpäällinen synti sitä luokkaa että papeista oli huutava pula ja tätä tilaisuutta käytin hyväkseni. Ostin parin eri konkurssiin menneen seurakunnan (kyllä, se oli tuohon aikaan mahdollista täällä korpiseuduilla) kaiken irtaimiston ja sain vähän perkeleesti papin kaapuja (hyviä kylpytakkeja), lipereitä röykkiöittäin ja öylättejä säkkitolkulla (käy sipseistä kun lyö sekaan suolaa reilusti), sekä tietysti niitä papin virkapukuja mikä päällä kierretään juomassa seurakunnan mummoilta ne viimeisetkin kahvit. Tavaraa oli paljon, mm. kolehtihaaveista sai käsittämättömän hyviä pipoja kun niistä leikkasi ne varret pois. Kyseinen pipo pelasti henkeni sammuessani kovana pakkastalvena 2003 erääseen ulkohuusiin, olin siellä näet vääntämässä torttua ja sekös alkoi väsyttämään (vatsa kovalla, harvinaista kyllä) vaikka pakkasta oli -42 astetta. Kuitenkin, tein luolasta oman batman-luolani, laitoin liperit ja kaavut millimetrin tarkkaan riviin kaappeihin, jotka olin ostanut siltä perseaukiselta, ruotsalaiselta eläkeläiseltä joka joutuu pyörittämään sitä nelikirjaimista huonekalufirmaansa että pääsee iltaisin bingoon. En nyt muista puulaakin nimeä mutta aivan paskoja ne kaapit kuitenki olivat, ihan sama kun olisin kaatanut lattialle ämpärillisen erikeeperiä ja tyhjentänyt jonkun purusäkin liimalätäkön koristukseksi. Katsoin tv:stä, sama gubbe teettää puolassa (oikein oma tehdas) niitä yöpöytiä joita ei myydä flunssaisille. Kerran kun aivastat niin ei ole kuin kaksi puutappia ja pari lastulevyn murusta, voi vittu sentään. 


Eksyin aiheesta niin kuin tapanani on. Koska papeista oli siis huutava pula, lähdin kiertämään lähiseutujen syrjäkyliä antamassa lohtua ja saarnaamassa herran sanaa. Bisnes toimi siihen aikaan hyvin, ihmiset antoivat reilusti seteleitä kun pääsivät eroon synneistään ja ennen kaikkea minusta, minä kun istua törötin paikoillani niin kauan kunnes sitä rahaa alettiin näyttämään. Muutaman vuoden jaksoin mutta tulin liian tutuksi, sana kiersi ja teologian opintojani alettiin epäilemään täysin tuulesta temmatuiksi. Niinpä lopetin touhun ja koko BPR - luolani (Bad Priest Cave) jäi pois käytöstä aina viime elokuun alkuun, jolloin otin sen uudestaan käyttöön.


Yksinkertainen mutta toimiva idea; hankin lukuisia saaveja,  kukin vetoisuudeltaan 50 litraa, puumelan sekä jumalattoman määrän pieniä purkkeja. Roudasin kaikki lääkkeni pappiluolaani ja aloitin mittavan pillerisopan keittämisen, annostelin jokaiseen saaviin tarkalleen samanlaisen satsin laadunvaihtelujen estämiseksi ja lisäsin toiseen puoleen makuaineeksi minttua ja toiseen mansikkaa. Sulatin kaikki pillerit mössöksi, huolellisesti sekoittaen ja makuaineita sekä suolaa lisäillen. Vain yhteen saaviin tein ns. "Toimii muuten" - satsin ja varustin sen vielä pääkallonkuvalla ettei mene muiden kanssa sekaisin sillä siitä ei olisi hyvä seurannut. Kun massa oli valmista, siivilöin siitä liiat vedet pois sentrifugissa minkä jälkeen aloin tästä tahnamaisesta aineesta pyörittelemään pillereitä, osalle annoin kapselin muodon. Kuivuttuaan leivinuunin miedossa lämmössä vuorokauden ajan, olivat pillerini valmiit pakattaviksi ja myytäviksi. Purkitin ne ja lisäsin vielä moniväriset etiketit jotka olin valmistanut tietokoneella. Nyt sitten huom! Kyseessä ei ollut mikään nuorisolle eikä ongelma käyttäjille tarkoitettu kampanja vaan kohderyhmänä oli potenssiongelmaiset. Tämän idean sain oikeastaan vaimoltani sillä hän kertoi minun olleen vuosituhannen alussa todella surkeassa kunnossa, syynä tähän oli oikean lääkityksen hakeminen. Lääkkeet vaihtuivat kuukausittain, osa jopa viikottain ja koska kyseessä olivat pitkävaikutteiset lääkkeet, tuli päällekkäis - eli sekakäyttö valiitsevaksi olotilaksi. Vika ei ollut minun vaan lekurit ne niin määräsivät ja samalla ihmettelivät että miksi tuo vajakki menee koko ajan huonompaan kuntoon. Ei sitten tullut heille mieleen tämäkään että näinkin voi käydä. Joka tapauksessa, vaimoni kertoman mukaan niihin aikoihin minulla seisoi sekä järki ja se pahemman luokan amputaation kohteeksi (ainakin se näyttää siltä) joutunut kolmas jalka. Tuo läskinpala oli kuulemma niin aktiivinen, että vaikka itse makasin täysin tiedottomassa tilassa, tuo urhea mottipää heilui ympäriinsä ja piti omituista ääntä. Kerran kävi jopa niin että tuo ruttutatti oli yrittänyt vetää minua perässään kun en itse kyennyt liikkumaan. Vaimoni oli katsellut sen epätoivoista yritystä hinata minua pitkin lattiaa, oli kuulemma ollut vistoa katseltavaa. Ensin se oli työntänyt sitä lyhyttä kärsää eteen päin ja sitten ponnistanut palleilla niin kovin että rutina oli herättänyt myös meidän kissan. Katti perkele oli tullut kiinnostuneena katselemaan että mikäs ihme matonen minun tontilla mennä vepottaa, ei kuule saatana onnistu. Julmasti tuo suloinen tappaja oli iskenyt kyntensä urheaan matkaajaan sillä seurauksella, että siihen tuskaan oli myös matosen kuorma eli minä olin havahtunut. Olin lennähtänyt teräsjousen lailla lattiatasosta ja laulanut oopperasta Carmina burana (on muuten hyvä ooppera, Googlettakaa tai youtubettakaa jos ette usko) kolme ensimmäistä aariaa ja sen jälkeen pitänyt kissalle kolmetuntisen luentosarjan, aiheena villieläinten kynsien vaikutus ihmisen genitaalialueen lärpäkkeisiin ja suvunjatkamisen mahdolliseen tökkimiseen. Turha puhuakaan ettemme olleet kissan kanssa kavereita pariin viikkoon, sillä vehkeeni näytti katin käsittelyn jälkeen kypäräpäiseltä ristiretkeläiseltä joka käyttää aivan vitun liian isoa viittaa ja joka on joutunut ottomaanien maalla ruoskituksi. Kusellakin joutui pitämään muoviputken pätkään vehkeen päällä koska muuten olisi kastunut paikat, sen verran siihen pääsi noita halkioita tulemaan.

Olen nyt myynyt näitä potenssipillereitä elokuun alusta ja palaute on ollut pelkästää positiivista; olen pelastanut monta avioliittoa ja jopa kätilöopistolta tuli kirje, kiittelivät syntyvyyden räjähdysmäisestä kasvusta ja pahoittelivatkin samaisessa kirjeessä sitä syntymäni hetkeä, jolloin oli livennyt heidä liukkaista käsistään ja tullut pahemman kerran potkituksi siinä saatanallisessa kiireessä. Toki he myös tiedustelivat että mikä mahtaa olla meininki, ultrassa kun on näkynyt selvä painauma joten aktin päätteeksi ajopanoksen on täytynyt lähteä aivan vitullista vauhtia ja näitä tutkimustuloksia sekoittaa entistä enemmän se, että tätä tavataan synnyttäjillä joiden keskimääräinen ikä on 78 vuotta. Pistin kätilöopistolle menemään vain lyhyen vastauksen jossa ilmoitin että tutkimattomia ovat Herran tiet. Lukuisissa saamissani palautekirjeissä on kerrottu pillereiden positiivisista vaikutksista; eräässäkin talossa ovat kyntöhommat nyt kohdillaan sillä emäntä ajaa traktoria ja isäntä roikkuu alasti nostolaitteissa. Vakoa ei tule kuulemma kuin yhtä kerrallaan (mikä tietysti on luonnollista) mutta sitäkin syvempää eikä hevosen pään kokoiset pulteritkaan ole esteenä, kivet suorastaan lennähtävät pellosta ylös. Eräässä kirjeessä todettiin kylläkin yksi negatiivinen pointti; kirje tuli vanhemmalta mieheltä (92 v) joka harrastaa aktiivisesti uintia ja tekee vähän helvetin pitkiä lenkkejä järven selällä. Hän valitteli että alkaa kunto loppumaan; viimeksi rantautuessaan hän olin havainnut vehkeeseen tarttuneen seitsemän talon verkot mitkä hidastivat matkantekoa uintireissuilla todella paljon. Lisäksi alueen koko kalastuskunta on aivan vittuuntunut äijään, ovat kuulemma viritelleet piisaminrautoja verkkoihin. Ukko kirjoitti ettei niistä mitään haittaa ole, mutta napsahdellessaan köliin kiinni ne lisäävät painoa entisestään.

Näin, kerrankin tunnen onnistuneeni jossain ja olen saanut hyvän mielen myös kierrätykseen osallistumisesta. Varastossa ei ole kuin muutama purkki jäljellä, mutta nopeimmille tilaajille saatan saada toimitetuksi purkillisen vauhdikasta elämää ja jatkuvasti kirjelaatikosta kolahtelevia isyyden varmentamiseen liityviä kutsuja, joihin ei kannata mennä sillä niitä jälkeläisiä ei kannata ottaa nimilleen, ovat jo valmiiksi aineissa. Niistä tulee pian yhtä hulluja kuin minä, eikä se ole kiva jos joutuu naulaamaan oman lapsensa keittiön lattiaan niin kuin vaimoni teki eilen illalla, saadessani taas jonkun hepulin ja syödessäni alueen puhelinluettelon karttaliitteineen. Hyvää päivänjatkoa teille, te rakkaat luostarin asukit ja muutkin matkaavaiset.

8 kommenttia:

  1. Meillä ei tarvita noita mömmöjä. Jotain muuta kivaa voisi ollakin... :)

    VastaaPoista
  2. Mitäs kivaa se Polgaseni haluaisi? Toivomuksia toteutetaan mikäli mahdollista, eikä mikään pyyntö ole niin outo etteikö sitä harkittaisi :)

    VastaaPoista
  3. Mulla tosin seisoo järki jo päässä, muttei ole muuta seisotettavaa, joten anti olla tällä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outsa, et ole yksin sillä uskon sen (järjen seisomisen) vaivaavan aika montaa ihmistä tänä päivänä, ainakin hetkittäin.

      Poista
  4. Tänne kelpaisi kylä tuollaiset litkut, mutta naisten oma versio kiitos. Eikä haittaisi, jos se vagina lähtisi vaikka itsekseen kävelemään miehen perään - loppuisipahan aika äkäseen se nalkutus, kun en lääkkeitteni takia jaksa seksiä harrastaa, saatanan saatana!

    VastaaPoista
  5. Karmi rakas, älä karjahtele. Naisten versiota on kyllä mutta sitä pitää antaa tarkan valvonnan alla pieninä erinä koska se vasta tujua tavaraa on. Ymmärrän mutta ehtiihän sitä sitten joskus harrastaa, eihän sitä nyt koko maailmalle tarvitse karjua jos ei jaksa. Itse olen viimeksi jaksanut vuonna -74, silloisen kunnantalon maan tasalle palamisen kunniaksi järjestettyjen latotanssien yhteydessä jossa tarjoiltiin alkoholia runsaasti. Lääkkeet ja viina vetivät ihan vallattomaksi; heittelin voltteja ja kampesin jokaisen selkään joka vähänkin liikkui. ;)

    VastaaPoista
  6. Mulle kelpaa kaikki. Omien kokeilujeni perusteella vain harva juttu saa minut todella päälle, sitee ratsatakseni Alatalon Migeä.

    VastaaPoista
  7. Oikein Tsompi! Nyt on sitä asennetta mitä Luostarissa kaivtaankin!

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...