keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Tämän aamun toinen yritys

Tässä se nähdään perkele sentään ja tervetuloa samaan hengenvetoon. Hullu yritti taas ihan liian isolla vaihteella säätää näitä asioita ja vituilleenhan se meni, koko yöllä kirjoittamani teksti häipyi jonnekin helvetin kuuseen, ei edes ä:n pilkkuja jäänyt pyörimään. Juuri näin, juuri kun retostelin että edellisellä alustalla oli rajalliset mahdollisuudet niin nyt kun niitä sitten olisi tarjolla, eikö käy perinteiset eli hullulta loppuu kapasiteetti yläkerrasta.Parempi kun paukuttaa ovea kallo välissä niin rauhoittuu tuo yhden herneen kimpoilu tuolla tyhjässä tilassa. Homma oli sellainen etten taas pitänyt silmiäni auki kun poistin yhtä litaniaa ja siinä se meni aamuöinen teksti samalla.

Oikeasti, tervetuloa tänne Saint Pepponen luostariin - kyllä tämä tästä lähtee vielä liikkeelle. Olin jo pitkään harkinnut tämän tekemistä eli siirtoa tuolta edellisestä osoitteesta tänne ja viimeöinen kuume esti nukkumisen joten toteutin haaveeni. Tai onhan Tavan elämää vielä pystyssä mutta kahden blogin kirjoittaminen sillä meikäläisen tavalla ei onnistu, ei riitä aika eikä keskittyminen kahden blogin täyspainoiseen tuottamiseen. Tekstimäärät kun ovat kuitenkin tuossa tuhannen sanan molemmin puolin per postaus niin en ehdi aamulla enkä jaksa illalla. Lisäksi ei ole mitään järkeä kirjoittaa kahta samantyyppistä blogia vaikka olenkin jakautunut persoona niin ei minusta moiseen ole. Tuntuu kyllä ettei tästäkään tule lasta eikä paskaa, varoitusvalot vilkkuvat niin että silmiä särkee. Kai näissä on nykyään on joku perkele - suodatin ja minähän en tunnetusti tuota sanaa säästele, sivistymättömyyttä sekin. Nyt on parempi, ruuvasin puristimen päähäni todella tiukalle jos se hillitsisi hieman tuota kielenkäyttöä. Ainakin näen nyt silmäni myös takapuolelta, en tiennytkään että niissä kulkee verisuonia tuollainen määrä. Tuosta kuumeesta ja valvomisesta vielä sen verran että ihmisen elimistö on omituinen, jos se ei saa tarvitsemaansa lepoa, se alkaa vittuilemaan (sori, puristin lumppasi irti) oikein tosissaan. Sain siitä jälleen kerran näytteen tänä aamuna, koira tuli tavanomaiseen aikaan olohuoneen puolelle - oli huomannut etten nukkunutkaan sängyssä - ja tehtiin normi aamutoimet; koiralle vedenvaihto ja safkat, meikä tiputti kahvia ja polttelin yhden nortin minkä jälkeen lähdettiin lenkille. Silloin se alkoi, yksi kunnon möyräisy vatsanpohjassa ja taistelu oli valmis. Kävelin kuin joutsenlammen ballerina yrittäessäni pitää reisien avulla sankkireikää tukossa etten olisi paskonut housuuni. Reidet savusivat kiinalaisten farkkujen hangatessa yhteen ja pelkäsinkin että koska ne laadukkaat öljyrätit oikein roihahtavat tuleen. Yritin kiihdyttää vauhtia mutta lätkäkorva ei pitänyt kiirettä vaan jatkoi nuuskimistaan normaaliin tapaan eli ylen rauhallisesti. Minä poika pyörähtelin piruetteja ja kiljuin ääni falsetissa tuskaani sillä tunsin kuinka Papasmurffi painoi olkapäillään ruskeaa takaoveani auki kaikin voimin. Hiki valui ja silmiä kirveli, olin jo aikeissa rynnätä lätkiksen kaveriksi pusikkoon, mutta se onneksi päätti lopettaa haistelun ja päästiin jatkamaan matkaa. Loppumatka olikin sitten vaakalentoa, osaatte varmasti kuvitella miltä näyttää kun joku juoksee ja vetää samalla narun päässä olevaa tyhjää muovikassia. Kyllä, tässä tapauksessa minä olin juoksija ja rakas lätkis se muovikassi. Ei se siitä ollut moksiskaan haukahteli vain iloissaan ja todennäköisesti ajatteli että nyt tuolta vajakilta on se viimeinenkin ruuvi lähtenyt.


Kotiovesta päästyäni ryntäsin vessaan ja päästin patoluukut auki enkä hetkeäkään liian myöhään sillä paine paiskasi minut kattoon sen verran lujaa että pääni räsähti kattopaneloinnin läpi. Roikkuessani kattopaneloinnissa kuulin ja näin sen verran että laskettamani papasmurffi oli lähtenyt paineella, niin kovalla että se tyhjensi koko viemäriputken vedestä mennessään kohti jätevedenpuhdistamoa. Ehdin kuulla avoimesta putkesta laitoksella työskentelevän tutun henkilön äänen hänen huutaessaan hysteerisenä;"Herranjumala, mikä sieltä nyt tulee!" No ei ollut minun vika vaan tämän kirotun taudin. Jep, onneksi se on nyt rauhoittunut kun pitää tästä lähteä asioille tuonne sivistyksen pariin. Niissä asioinneissa menee jokunen tunti ja jos siinä välissä saisi nukutuksi kun illalla on taas menoa, kotiudun vasta joskus yhdeksän aikoihin, ehkäpä hieman aikaisemmin -  edellyttäen ettei tauti pahene. Kovin kuumeisena en lähde minnekään, se on varma sillä huomenna pitää taas olla jonkinlaisessa iskussa saviprojektin tiimoilta. Koitan rustata tätä jotenkin, ja saada muutenki nämä asetukset kohdilleen niin sitten voi taas keskittyä kirjoittamiseen, palataan illalla astialle.


12 kommenttia:

  1. Piruuttani uusin sen, että LÖYSIN sut heti kuiteskin!:D Ja olen se abbedissa, edelleen...

    VastaaPoista
  2. No hitto tämä menee käteen kun innostun ja mikään ei kelpaa (mukamas). Onnistuin jumaliste hukkaamaan sen öisen tekstin että sillä lailla.
    Polga, sinä tulet aina olemaan abbedissa tässä luostarissa - asia mistä ei neuvotella ;)

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa petollisen Bloggerin puolelle - ite olen melkeinpä vuosituhannen alusta asti ollut kyllä ihan tyytyväinen, mutta nämä uusimmat muutokset ovat kuseneet kaikki mahdolliset taitoni ulkoasun muokkaamisesta! *heristää vitunmoisesti nyrkkiään*
    Jatketaan taistelua tällä puolella nyt sitten, ja kiitos taas aamun nauruista. Kyllä minunkin tekisi mieli vaatia jokin virka itselleni täältä luostarista, mutta ehkäpä jokainen tällainen tarvitsee yhden epatto-anarkistinsa!

    VastaaPoista
  4. Kyllä sinä viran saat, se on mietitty valmiiksi sinua varten mutta on luonteeltaan sellainen etten sitä tässä käy lausumaan. (Ei, se ei ole mitään likaista, pitäkääpä ne mielikuvituksenne kurissa. Kuulet sitten aikanaan kun tulet sieltä viikon työkomennukseltasi eli kun olet ollut viikon töissä vai miten se meni..

    VastaaPoista
  5. Pakko sanoa vielä sen verran että toi kello on varmasti kiinalaista alkuperää, nuo aikajanat noissa blogeissa vierailuissa ei pidä alkuunkaan paikkaansa, ei vaan kello päivitä oikeaa aikaa..

    VastaaPoista
  6. Toimenkuvaani kuuluu kaiken toisessa blögissä mainitun lisäksi myös luostarioluen anniskelu munkeille täsmällisesti sekä tietysti nunnille (ja maallikkosisarille, joita ilmeisesti myös on tulossa retriitteihin kuuntelemaan Pyhä Isä Pepponea). Samalla jaetaan myös päivän päihteet, kauden kamat, sunnuntain sienet, perjantain pilvet, maanantain marit...

    Voi, meillä tulee olemaan vekkulia! :D

    Käyhän ru(n)kkaamassa tuo kelli oikeaan aikaan!

    VastaaPoista
  7. ;D Oi Polga mitä elämä olisikaan ilman sinua! Kelliä ru(n)kattu väsymiseen asti mutta kun tämä helvetin systeemi väittää minun olevan New Yorkissa, hittolainen sentään. Olen oikeasti koittanut säätää ja nyt kun sain nukutuksi muutaman tunnin; vien koiraa lenkille, käyn suihkussa ja alan ru(n)kkaamaan tosissani.
    Luostari, tietenkin! Nuo mainiot juomat sekä muut ajattelua parantavat ainesosat olkoot siis sinun vastuullasi mutta katsokin ettei sinua löydetä sammuneena kellarista... ;)

    VastaaPoista
  8. ...siis luostarioluet, tietenkin!...

    VastaaPoista
  9. Olen hyvin pettynyt, kun pakollisen "lomani" aikana en ole saanut vieläkään tietää virkaani, saatana soikoon!

    VastaaPoista
  10. Rauhoitu, tässä se tulee; Ylimmän käytäväosaston vasenten kammioiden haltija ja neitseiden kaitsija, vastuullisena toimialueena hallinoida ylimmän käytäväosaston vasemman puolen kammioita joissa neitsyet nukkuvat sekä katsoa neitsyeitten perään etteivät nämä jaa persettään Luostarin ulkopuolisille. Tiedänhän minä rakas Karmi että tämä on sama kun laittaisi sen kuuluisan pukin kaalimaan vartijaksi mutta sinähän kaipasit helppoa työtä josta tulee paljon rahaa! ;)

    VastaaPoista
  11. Otan viran mielelläni vastaan, ja voin astua tutustumaan uuteen työkuvaani vaikkapa HETI! ;)

    VastaaPoista
  12. Okei, hieno homma! Avaimet, siveysvyöt ja ruoskan saat portinvartijalta.

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...