keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ei pidä hullua ärsyttämän: Tulipallot ja jälkimaininki


Mäennyppylän takaa lähestyy valopallo helvetillistä vauhtia ja jyly täyttää ilman sen tullessa lähemmäksi. En näe mitään, silmäni sokaistuvat ja koitan pysyä paikoillani etten kompastuisi koiraani jonka kanssa olemme joka – aamuisella lenkillä. Juuri kun tuska silmissäni – joilla en edelleenkään näe mitään – alkaa helpottamaan, toinen valopallo lähestyy vielä kirkkaampana ja nopeammin kuin ensimmäinen, sokaisten minut täydellisesti. Kompastun koirani hihnaan, sarja hallitsemattomia liikkeitä halkoo ilmaa jotka päättyvät viimein siihen, kun kaadun märälle pientareelle ja aloitan kierimisen.

Loppumattomalta tuntuvan kieppumisen jälkeen löydän itseni ojanpohjalta jossa on juuri sen verran vettä että se valuu käsittämättömän isoista ladonovistani sisään. Nuo ladonovet ovat korvani, sain ne kaikkien muiden vaivojeni lisäksi syntyessäni silloin kun 60 – lukua oli eletty hetken aikaa ja vielä oli hetkinen elämättä. Kirosin ajatellen että makoilenpa tässä hetken, kiireet menivät ohitse sillä hetkellä kun tunsin paskaisen kuraveden valuvan housunkauluksesta sisään ja ohjautuvan selkäpuoleni alaosassa olevaan hautavajoamaan jota reunustaa nahkakukkulat, yksi kukkula kummallakin puolella. Koira nuuskii ylempänä, tuijotellen välillä meikäläistä ihmettelevä katse silmissään mutta pysyy kuitenkin kiltisti lähellä, odottavalla kannalla. Ehkäpä minäkin tuijottelisin ihmetys kasvoillani jos näkisin ojassa makaavan, näivettyneen näköisen humanoidin kiroilevan ja pistävän tupakiksi. Röökit sentään säilyivät kuivina, ne kun sattuivat olemaan rintataskussa eikä takataskussa niin kuin joskus, sillä vesirajan alapuolella on koko selkä puoleni. Puhelin soi ja katkaisee ajatukseni.

Kaivan kännykän povitaskustani enkä vitutukseltani piittaa kohteliaisuudesta enkä hyvätapaisuudesta, vaan urahdan puhelimeen lyhyesti:”Ni?”
Soittaja on entinen työkaveri joka haukkuu minut ylpeäksi paskiaiseksi kun en enää tervehdi vaan kuulemma kuljen nenä pystyssä ohitse. Pääni surraa tyhjää, en muista tälläistä kohtaamista millään vaikka kuinka koitan pinnistää muistiani. Hän kertoo tilanteen olleen juuri hetki sitten kun hän ajoi ohitseni mennessään töihin. Hän siis edusti valopalloa numero yksi. Koitan selittää hänelle täydellisestä pimeydestä ja yht'äkkiä ilmestyvistä helvetin tulista jotka sokaisevat täydellisesti mutta hän jatkaa haukkumistaan tyliin ”Älä kusipää valehtele, kyllä sä mun auton tunnistat!”. Varmaankin, jos sokaistuneena jäisin alle siten että lennähtäisin tuulilasista sisään, jotta voisin pikku kätösilläni tunnustella hänen pulleita poskiaan ja turpeaa nokkaansa - voi perkele sentään. Lopetan puhelun ja puhaltelen renkaita ilmaan kiroten autoteollisuutta ja niitä vitun kaasupurkausvaloja mitä nykyään on kaikissa uusimmissa autoissa, kun mietteeni jälleen katkaisee kännykän itsepintainen ujellus. Soittaja on valopallo numero kahden edustaja, tai paremminkin omistaja. Keskustelu on miltei edellisen kopio haukkumisineen ja selityksineen, kaikki turhaa sillä puhelu ei johda mihinkään.

Puhelut ja nykyinen asemani ojan pohjalla saavat vitutukseni nousemaan tasolle mikä aiheuttaa huomattavaa kehon ja ennen kaikkea pään alueen lämpenemistä, tällä kertaa niin paljon että kuravesi ympärilläni alkaa kiehumaan. Voidaan siis puhua todellisesta suuttumuksesta tai peräti hysteerisestä raivosta. Kun en muutakaan keksi, päätän syyllistyä saatanalliseen ympäristörikokseen ja päästän perseestäni ilmojen tielle pakaroitani repivän räikkäeinarin. Nyt on kuitenkin tilanne jossa arttuni on syvässä vedessä joten ääni muistuttaa paremminkin etelä -amerikkalaisen härkäsammakon kurnutusta pahimpaan kiima -aikaan. Ei siis kuulu sitä tavanomaista, linnut puista lennättävää ja vainajat haudoistaan herättäävää, demonista rääkäisyä niinkuin yleensä. Katselen kuitenkin sadistisen tyytyväisenä noiden ruskeiden myrkkykuplien nousua pintaan ja niiden menoa kohti alavirtaan, jossa ne yksi toisensa jälkeen poksahtelevat rikki ja tappavat kaiken ympärillään olevan elollisen, jopa linja -autopysäkillä olevan katoksen seinämaalit tummuvat ja alkavat kuplia. Tätä teettää puolalainen jogurtti, suuri herkkuni joka takaa ettei liikaa ravintoaineita pääse imeytymään elimistööni – ei yksinkertaisesti ehdi. Tumppaan nortin ja könyän pois ojasta.
Kävellessäni vettä valuvana kotiini, vilkaisen koiraani joka nyökkää hyväksyvästi sillä se tietää että koston hetki on käsillä.

Niinpä paikkakuntalaiset saavat lukea lähipäivinä lehdestä kylää ja erityisesti kahta kyläläistä vainoavasta hullusta, jonka runsaan uutisoinnin houkuttelemana paikalle tullut ison maailman media leimaakin heti ”vanerikädeksi”, mukana vilahtelee myös nimityksiä ”Valontuoja” ja ”Wattijuntti” - riippuu ihan mitä lehteä tai uutiskanavaa katsoo. Syynä näihin varsin leimaaviin nimiin ovat näiden kahden onnettoman kyläläisen kotipihan, asuinrakennuksen sekä piharakennusten, autojen kylkien ja jopa narulla olleiden pyykkien peittämät vanerikädet. Käsiä on monenkokoisia, pienimpien ollessa noin kahdenkymmensentin halkaisijalla varustettuja ja suurimpien jopa kolme metriä halkaisijaltaan. Kaikki olivat yksilöllisiä, ne olivat ajettu eri vahvuisista vanereista kuviosahaa apuna käyttäen ja hysteerisen raivon vallassa, näin ainakin rikospaikkatutkijat sanoivat lausunnoissaan kun olivat tutkineet vanerikäsien sahausjäljissä aivan vitusti viipottavan terän kulkua. Varsinkin sormissa tuo raivo ilmeni todella hyvin, nakit olivat eri kokoisia ja jopa yhden nakin keskimääräinen leveys saattoi vaihdella rajusti. Rikospaikkatukijat olivat edelleen sitä mieltä että tekijä oli joko itkenyt tai hikoillut ihan saatanasti, sillä kaikkien kämmenien maalipintaa peittivät tummemmat täplät jotka aiheutti suolapitoinen neste. Yksi tutkija oli jopa työntänyt tälläiseen täplään kielensä jolloin hänen esimiehensä oli lyönyt tutkijaa niin lujaa korvalle, että tämän CSI – lakki oli lennähtänyt päästä monen metrin päähän. Esimies oli ojentanut aloittelevaa tutkijaa ja varoittanut että kyseisen läikän on voinut aiheuttaa hullun hiki ja jos näin oli, sitä ei pitänyt nuoleman koska sen sisältämien lääkepitoisuuksien määrä oli sen verran perkeleellinen että siitä lähtisi tripille josta ei paluuta olisi. Näin oli aiemminkn käynyt ja siitä oli elävänä esimerkkinä Vaasan Mustasaaressa oleva laitos, täynnä nuoleskelevia tutkijoita ja muuta hurahuhhahhei – porukkaa.

Vanerikädet olivat kaikki maalattu fosforivärillä, tuolla siitä vittumaisella maalilla jota ei ihan joka rautakauppa saanutkaan myydä ja joka oli siinä mielessä ärsyttävää, että kun siihen osui pieninkin valonsäde, se hehkui ja moninkertaisti valon aivan helvetinmoiseksi. Pelkästään tähtiyönä piha saattoi näyttää yhtä kirkkaasti valaistulta kuin jalkapallostadion tai iltamyöhällä toteutettu talon pakkohuutokauppa. Tämän kuvitteellisen pakkohuutokaupanhan vouti oli vittumaisuuttaan järjestänyt alkavaksi klo 22.00, etteivät ko. pirtin seinää laikuttavat homepilkut erottuneet helvetillisten halogeenien loisteessa. Lisäksi jokainen vanerikäsi oli varustettu jousella niin, että pienikin tuulenvire tai maan tärähtely sai ne heilumaan vinhasti ja tuo vanerikäsien joukko näytti vertauskuvallisesti juurikin niiden ostajaehdokkaiden käsiltä, jotka olivat tulleet pakkohuutokauppaan ja heiluttelivat nyt kiivaaseen tahtiin korottaakseen tarjoustaan talorähjästä. Vanerikäsissä oli myös tekstiä, ne olivat täynnä hyvän huomenen tervehdyksiä maailman jokaisella kielellä, aina nykyenglannista aramean kautta unohdettuihin ugrilaisiin kurkkuäänteisiin. Kieltämättä kummankin talon piha näytti mielisairaan läänintaiteilijan pihalta siinä tilanteessa, jolloin tämä onneton sielu oli törsännyt koko kuukausittaisen taiteilija – apurahansa alkoholituotteisiin ja saanut delirium tremensis vaiheen aikana omasta mielestään vallan perkeleen hyvän inspiraation.

Kiusanteko ei rajoittunut pelkästään vanerikäsiin, vaan kummankin talon pihamaalle oli maahan kaivettuja stereolaitteita niin hyvin peitettynä ja naamioituna että niitä oli tutkimusten aikana todella vittumainen löytää. Lisäksi nämä ämyrit oli upotettu erittäin syvälle maahan ja niitä oli monta. Nämä suorastaan helvetin esikartanoista peräisin olevat ghettoblasterit taas tuottivat ääntä kaiuttimille, joita oli satoja kummankin talon pihamaalla. Niitä oli puissa, pensaissa, talojen räystäillä, kiinni naulattuna seinään, tungettuna postilaatikkoon ja vieläpä rajanaapurin puoleiseen metsikköön, jonne ei tutkijoilla kuin sen enempää talon omistajallakaan ollut lupa mennä. Kaiuttimia ei saanut hiljaiseksi koska nykytekniikka mahdollisti langattoman yhteyden, kiitos tuon itsensä pääperkeleen keksimän wireless contact device – järjestelmän. Urbaanilegendahan kertoo dominoivasta vaimosta, joka asensi miehensä aivoleikkauksen yhteydessä tämän päähän em. järjestelmän ja nyt ukko on entistäkin enemmän tossun alla, haahuilee pitkin tonttia vailla omaa tahtoa. Joskus kun talon rouva innostuu ryyppäämään tyttökavereidensa kanssa - tai ottamaan lasilliset niin kuin hän sanoo – he pakottavat ukkorähjän tekemään mitä eriskummallisempia liikesarjoja pihamaalla. Ukon on nähty laulavan serenaadeja vaimolleen ja tämän kamuille alasti, pihamaalle raahaamastaan soutuveneestä käsin. Tämän on myös nähty hakevan päivän postin voltteja heittelemällä ja samalla suusta on kuulunut katkeamatta seuraavaa huutoa: ”Naiset ovat ihania, palvelkaa naisia, naiset ovat ihania,palvelkaa naisia!”. Voi ukkoparkaa, en käy nyt tässä erittelemään tarkoitanko äänijänteiden tuottamaa tekstiä vai vanhoja niveliä jotka ovat kovilla liikesarjojen johdosta.

Koska kaiuttimia oli miltei mahdotonta hiljentää, kummankin talon pihamaalla raikasivat hyvän huomenen toivotukset niin ikään kaikilla maailman tunnetuilla kielillä. Desibelitaso oli ollut mittausten mukaan about 224 dB eli hakkasi voimakkuudessaan aiemman Iron Maidenin keikkaennätyksen kirkkaasti. Osa tutkijoista oli niin täynnä tuota hyvän huomenen toivotusta että heidän matkansa kohti Vaasaa ja Mustasaaren lepokotia alkoi pakkopaidassa ja ei niin muutenkaan mukavissa tunnelmissa.

Kaiken kruunasivat halogeenit, näitä kymmenittäin sokaisevan kirkkaasti loistavia ja myös perkeleesti lämpöä tuottavia valaisimia oli asennettu vaikeapääsyisiin paikkoihin ja ne olivat todella lujassa. Muutenkin näitä halogeeneja, joista puolet olivat stadionin valoja ja puolet lentokentän lähestymisvaloja ,oli modifioitu. Lasit ja valaisimien lamput olivat särkymätöntä lasia, kaikki niihin menevät johdot oli sujattu vahva seinäisellä ainesputkella niin, ettei johtojen katkaiseminen käynyt päinsä. Myös kaikki halogeenit toimivat kaiuttimien tapaan liiketunnistimien avulla, mikä sai pihamaan näyttämään jokseenkin kaoottiselta kirkkaine välähdyksineen ja alasti juoksevine tutkijoineen. Tutkijat olivat joutuneet näet riisumaan kaikki vaatteensa halogeenien tuottaman saatanallisen lämmön vuoksi. Linjajohtaja eli tutkimusten päällikkö raivosi; tutkimukset junnasivat paikoillaan eri sukupuolta olevien tutkijoiden innostuessa pariutumaan nähdessään toistensa alastomat vartalot. Jotkut harrastivat 69:iä räystäällä toisten suosiessa perinteistä lähestyssaarnaajaa pitkin kuistin portailla ja pihamaata koristavissa vattupuskissa. Ähinä ja läähätys oli sitä luokkaa että se miltei peitti ämyreistä raikaavat hyvän huomenen toivotukset. Toisinaan näin kävikin; saavuttaessaan orgasmin, monen tutkijan suusta purkautui ilmoille hyvän huomenen toivotukset milloin arameaksi, milloin hepreaksi. Syitä siihen, miksei suomenkielistä versiota ei kuultu, ei linjajohtaja ehtinyt miettimään sillä hän vaipui nyyhkyttäväksi rauniokasaksi ja alkoi imemään peukaloaan sillä kaikki tutkintaan osallistuvat muijat olivat jo varattu.

Muutaman viikon päästä lihamessut eli tutkimukset saatiin vihdoin päätökseen uuden porukan toimesta ja rikospaikkatutkijat julkaisivat seuraavanlaisen tiedotteen kylän asukkaille:
Olemme nyt saaneet tietoomme – lukuisten ja pitkällisten tutkimusten jälkeen – että nämä kyseiset ilkivallan teot ovat sairaan mielen tuotoksia ja uskomme niiden päättyvän tähän. Kuitenkin, jos tunnette mieleltään järkkyneitä yksilöitä, suosittelemme että annatte heidän olla ja kulkea rauhassa sillä heitä ei pidä ärsyttämän. Ennen kaikkea älkää jumalauta menkö enää aamuisin sokaisemaan heitä niillä uusilla ajovaloilla joita teillä on uusissa, mutta vielä pankin tai rahoitusyhtiön omistuksessa olevissa autoissanne, saatana. Tämän teidän vastuuttoman ja aivan vitun tyhmän käytöksen takia koko rikospaikkatutkintajaosto joudutaan lopettamaan, erilaisten avioero – oikeuden käyntien takia näiden kohdistuessa jaoston henkilökuntaan, syöden näin jaoston kaikki resurssit. Syynä tämän tutkimuksen aikana sattuneet lihamessut ja niiden jälkimaininkeina lukuisat paksuksi pamahtamiset sekä ohilaukaukset. Eli seuraavien viikkojen aikana lelut tulevat menemään jakoon vähän helvetin monessa osoitteessa. Jos ketä kusipäätä kiinostaa tulla seuramaan oikeudenkäyntejä, halukkaita pyydetään ilmoittautumaan tiedotteen lopussa olevaan puhelinnumeroon josta saa lisäinfoa ja istumapaikka varauksen oikeussaliin. Oikeudenkäynnit tulevat kulkemaan nimellä ”Lihamessut -12 med vallan perkeleen kirkas valo”

Mitä tästä opimme? Ei pidä hullua ärsyttämän, ei ainakaan pankin omistuksessa olevien kaasupurkausvalojen kanssa. Suattaapi olla niin että siinä pilkka kalahtaa omaan nilkkaan, perkele.
Hyvää keskiviikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.


18 kommenttia:

  1. Heijastinliivit sekä sulle, että Läppikselle? :D Toisaalta tuo nimi "Valontuoja" viittaa johonkin vekkuliin kulttiin, josta voisi kehitellä ainakin taloudellisesti tuottavan yrityksen (vrt. Jusalan saarnaajat) tai ainakin huimeidenvälitystoimiston :D

    VastaaPoista
  2. Meillä on heijasteliivit! Jos muistat niin vanhan blogin puolella lätkiksen liivit saivat nimen "salamatakki" koska se perkeleen kiinalainen viritys aiheutti niin paljon staattista sähköä että Lätkis parka oli koko ajan pienessä ukkospilvessä, salamoiden keskellä. Eihän sitä perkele sillä voinut pitää kun toinen selkeästi vastusti. Nyt sillä on kyllä remmissä heijastava osio mutta eipä nuo mulkut autoilijat (eivät viitsi vaihtaa lyhyille valoille) sitä noteeraa. Sinähän sen sanoit, "Valontuojasta" tehdäänkin juurikin mainitsemasi huimeiden välitysorganisaatio, varsinkin nyt kun eilen kokoelmaan tuli lisää Lyrica. (< jessus mitä tavaraa, nukuttaa melko hyvin = eilisiltana tipahdin sohvalle ja tästä löysin itseni aamulla 04.30 kun herättiin Lätkiksen kans vierekkäin) :D

    VastaaPoista
  3. Lyrica on kamalaa kamaa ;) Mä olin siitä melkein kaks päivää pihalla - melkein kirjaimellisesti eli ei voi käyttää. Ainakaan lääkkeeksi siis, muihin tarkoituksiin ehkä? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on se jyleetä kamaa, hittolainen sentään. Eilen olin Taivaallisen naisen käsittelyssä (piti olla pitkä sessio) kun se vajaan puolen tunnin kohdalla, painelessaan mun ristiselkää, sanoi yht'äkkiä että nyt sun on parempi käydä lääkärissä. Soitti mulle ajan päivystykseen ja menin sinne (siis yksityispuolelle, ei arvauskeskukseen. Tuttu lääkäri ja pätevä mies) ja mua tutkittiin aikas kauan kunnes lekuri totesi että mulla on sen niveljutun lisäksi revennyt alimmainen välilevy ja siksi noi paikat on niin kipeät. Arpeutuminen kestää kuulemma 2 - 3 viikkoa ja sain särkyihini tota Lyricaa + pitkävaikutteisia Tramaleita. Jösess, ei niitä (Lyricoita, 75mg) voi ainakaan lääkärin ohjeen mukaan (2 x 2) vetää kun vielä pitäisi ottaa noita Tramaleita. Ei siis pidä ihmettelemän jos tulee outoja kirjoituksia, tällä ollaan ettenkö sanoisi aika kepeissä tunnelmissa ;D *pikkuperkeleet riehuvat olkapäillä sekä kattolampussa*

      Poista
  4. Tramalit sinällään ei oikein tehoo, mutta tuleehan noita napsittua muiden karkkien kanssa ;)

    VastaaPoista
  5. Aattelepa niitä pieniä mummoparkoja, joille me tupataan kerralla suuhun 300 mg:n Lyricat ja 20 muuta troppia päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Lekuri sitä kanssa sanoi että vanhemmat ihmiset joilla toleranssi on vuosikausia jatkuneen lääkkeiden syömisen takia noussut, vetävät ihan käsittämättömiä määriä. Sanoi tuntevansa muutaman tällaisen 300mg ja rapiat päälle - tapauksen + sitten muut lääkkeet. Ei tosiaankaan käy mummoja käy kateeksi mutta tuskinpa nekään enää noilla määrillä tietävät että missä mennään.

      Poista
  6. Tuota... mun pitäs kans alkaa Lyricat 75mg... ja olen suht pieni nainen... Mitenhän tässä viel käynee? Muuten Valonkantaja ja oiva koiransa Salama kuulostaa hyvältä. Love and light(ning).

    VastaaPoista
  7. Kyllä ne siinä mielessä hyviä on että kipua ei tunne kun on äly mäellä. Se nyt oli toi eilinen ensikosketus enkä tiedä kuinka äkkiä elimistö tottuu. Muuten harvinaisen hyviä ( epilepsia lääkehän se on alunperin) lajissaan, ei tullut pahoinvointia ei mitään muitakaan sivareita. Päätin että otan vain iltaisin ja aamuisin, päivällä sit Tramalia.
    Lätkäkorva lähettää terkkuja! ;)

    VastaaPoista
  8. Vai että ojanpohjalla... No mulla oli sentään sammaleet vuoteenani, kun rypesin;) Mutta kotiin tultuamme huomasin myös hirvikärpäsen (1 kpl) löytäneen minut;( En mielestäni muistuta hirveä, mutta noi ötökät on ilmeisesti eri mieltä.

    Noi halogeenit on hirveitä, siis lisävalot autoissa. Pitäs aina katsoa muualle, muuten on migreeni seuraavt 2-3 vrk.

    VastaaPoista
  9. Hirvikärpäset ovat todella sitkeitä ja onneksi niiltä on kuluneen kesän aikana vältytty, tosin en ole metsässä niin paljon lätkäkorvan kanssa ollut, mutta vaimo sitäkin enemmän.
    On noi kaasupurkausvalot aika hemmetin kirkkaita näin jalankulkijan kannalta katsottuna mutta onhan se hyvä että autoilijat näkevät (juurikin hirvet).

    VastaaPoista
  10. LISÄYS: Kiitos tästä negapohjan poies vaihdosta, migreeni ei pukkaa päällensä lukiessa.

    VastaaPoista
  11. No ollos hyvä mutta kuten olen sanonut että toivon AINA palautetta lukijoilta koska en voi mitenkään muuten tietää toiveista. Tarkoitus on että kaikki pystyisivät lukemaan mahdollisimman helposti.

    VastaaPoista
  12. Pitäisi olla hiljaa kun melkein selviää ibuprofeiinilla ja paracetamolilla... mulla taitaa mennä hyvin. Nyt vain öiden jälkeen silmät on aristavat... ei liity kyllä lääkityksen tarpeellisuuteen vaan blogipohjaa koskeviin kommentteihin.

    VastaaPoista
  13. ?? Onko tässä pohjassa nyt vielä jotain pielessä? vai kommenteissa? Täytyy tunnustaa että yli meni kuin Vaasan kone mutta kai se aikanaan selviää...
    Kyllä, sun kannattaa olla onnellinen että et joudu vetämään mitään myrkkyjä sisääsi.

    VastaaPoista
  14. Sehän siinä onkin, että kun pääsisi edes siihen normaalipainoon. Kymmenen ylimäärästä kiloa ei paljon naurata, minua ainakaan. Toi on kyllä ihan uskomatonta, että aletaan touhuamaan jonkun dietin kanssa ja tehdään se väärin niin maan perusteellisesti, että aiheutetaan itelle oikeesti vahinkoa.

    Mulle painonpudotukseen ainut vaihtoehto on se, että ylimääräset mässyt pois ja liikuntaa peliin. Mä oon koko ikäni "sairastanu" ykköstyypin diabetesta, joten mun kohdalla kaikki ketoosiin perustuvat dietit on poissuljettuja. Sanoo tosiaan munuaiset ensimmäisenä, että poksis jos meen mokomilla leikkimään. Siihen lisäksi vielä hoitotasapaino sekaisn, niin voi kivaa.

    Onhan sitä nainen joo jokatapauksessa, mutta kivalta se tuntuisi, jos myös näyttäisi hyvältä. Tai ainakin paremmalta, kun näyttää nytten, kun vyötäröllä hengaa sen kympin verran ylimääräistä. Välillä on noita aallonpohjia, kun kaikki on perseestä ja oma kuva oksettaa vielä vähän normaalia enemmän. Varsinkin, kun sitä joskus on ollut aika timmissä kunnossa.

    VastaaPoista
  15. No, kun muistat sen että kaikki on itsestä kiinni eikä niitä tuloksia saavuteta yhdessä yössä. Tiedän, se on vitun turhauttavaa juosta yksin (kun on muutenkin puhki) ja kun ei niitä radikaaleja eikä pienempiäkään ole havaittavissa heti alkuun, niin alkaahan siinä usko mennä. Se on vaan oltava luja tahto, helppo sanoa mutta ei niin helppo toteuttaa. Se on vaan karu totuus, niin juksemisen kuin mässyjenkin suhteen. Kaikkeen tottuu, söin yhteen aikaan - vaikka minun ei ole koskaan tarvinnut laihduttaa - porkkanoita ja varsisellereitä dippaamalla niitä niihin sipsien dippisooseihin joita tein sotkemalla ne jauhot kermaviiliin. On muuten yllättävän hyvää ja menee helposti esim. tv:tä tuijottaessa. Uskoa kehiin Tsikku, ei se kymmenen kiloa ole mitään. Nyt jos aloitat niin helposti on kesäksi pois. Uskotko vai tulenko antamaan selkään? ;)

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...