tiistai 23. lokakuuta 2012

Jenkit korvessa ja Ransei -88 (yön tapahtumat)


Taas niitä amerikan eläviä seisoi kaksin kappalein kotipihalla kun saavuin maailmalta, siinä ne seisoivat tupakkia poltellen ja jenkkiä jäystäen. Vaan ilme muuttui kun kuulivat Ransun – jota myöhemmin Ranseiksi kutsutaan – tuhannen hevosen jylinän ja miljoonan pultin kalinan. Leuat putosivat rinnalle ja he jäivät typerinä tuijottamaan aivan helvetisti savuttavaa punaista unelmaa jonka parkkeerasin omalle paikalleen. Yrittivät asentoakin siinä tehdä kun saapastelin heitä kohti mutta heittäytyivätkin sitten yht'äkkiä maahan kun Ransei jälkikäyntinsä päätteeksi jysähti oikein kunnolla. En tiedä luulivatko suomen olevan sodassa vai miksi noin säikkyivät. Tervehdin heitä vallan helvetin huonolla englannin kielelläni ja painuttiin kämppään sisälle.

Syy miksi nämä kaksi amerikkalaista ilmavoimien lentäjää olivat päätyneet tänne keskelle korpea on seuraavanlainen; kerran eräs suomen ilmavoimien kapteeni liftasi kyytiini ja humalatilasta johtuen tai siitä huolimatta, hän alkoi ihmetellä miten Ranseilla voi ajaa pimeässä kun ei nähnyt vittuakaan, ei sisällä kabiinissa – saati sitten että olisi nähnyt eteenpäin. Kerroin hänelle hänelle että no problem, minulla on ollut niin monta kertaa sähköt poikki – niin vintissä kuin asunnossanikin – että näin vallan mainiosti pimeässä ja kyllähän sisällä valon kajoa on, mittarivalojen lampuista kun palaa tasan yksi polttimo joka luo aaivstuksen omaista kelmeää hehkua. Noilla muilla varoitus – ym. valoilla ei ole niin suurta merkitystä vaikka eivät palakaan, kyllä sen sitten huomaa kun rytisee tai auto palaa, liekeillä kun tuppaa olemaan varsin valaiseva vaikutus. Tästä se sitten lähti, kapteeni ehdotti että josko suostuisin yhteistyöprojektiin puolustuvoimien kanssa, tarkoituksena kouluttaa suomalaisista hävittäjälentajistä yölentämisen mestareita. Mittarilennostahan tässä yhteydessä ei voinut puhua kun ei niitä vitun mittareitakaan nähnyt, tämä olisi vielä haasteellisempaa. Suostuin, sanoin että jos valtio maksaa naftat ja silloin tällöin peltien oikomisen niin mikäs siinä. Olin nimittäin varma etteivät ne kunniahimoiset klopit kovin montaa kilometriä saisi Ranseita tiellä pysymään, varsinkaan sitten kun nopeutta nostettaisiin tuonne satasen paremalle puolelle. Nyt täytyy muistaa että pelkästään ajaminen, joka tapahtuu täysin kirkkaassa päivänvalossa, on mormi kuolevaisen suorituskyvyn rajoja hipova kokemus ja kun tämä yhdistetään täydelliseen pimeyteen, kyseessä onkin sellainen missio että siinä jää Tom Cruisekin diibadaabaa – kikkailujensa kanssa toiseksi. Tästä siis lähdettiin ja nyt monien satojen peltien oikomisien ja minun sairaalassa käyntieni jälkeen oltiin siinä pisteessä että tämä koulutus oli laajentunut kansainväliselle tasolle. Minut tunnetaan lentäjien maailmassa Shasete:na, joka on sioux – kieltä ja joka sanatarkasti tarkoittaa ”miestä, joka ratsastaa ruskealla pilvellä pitkin öistä taivaankantta”. Voi vittu mikä nimi, sen antoivat minulle pari lentäjää joiden suonissa virtaa intiaanien - siouxien - veri. Nimessä olevalla öisellä taivaalla tarkoitetaan juuri näitä öiseen aikaan tapahtuvia harjoituksia ja ruskealla pilvellä tarkoitetaan sitä aivan saatanan pahuista suolistokaasua, mitä melko taajaan rojauttelen Ransein kabiinissa kesken kiivaimman tiimellyksen. On niillä siouxeilla omituinen huumorintaju, joskin järkeenkäypä sillä leijani ovat kyllä niin pahoja että jopa minäkin, joka olen varsin ahavoitunut, saan melkoisen pahoja palovammoja kasvoihini niiden tuhnujen syövyttäessä marraskesini helvetin kuuseen. Vai oliko se orvaskesi mikä tuossa päällimmäisenä on, en nyt muista. Amerikan ihmeille nämä päräykset tekevät vielä pahempaa vahinkoa, olen nähnyt jopa heidän lentohaalareidensa syttyvän tuleen.

Jututin amerikkalaislentäjiä niin kauan että Ransein kone ehti kylmetä, varmistaakseni haasteellisen liikkeelle lähdön. Syötiin tukevasti ja minä mölötin surkealla englannillani kaikenlaista, puutuin sikäläiseen politiikkaankin ihan kuin olisin jotain siitä tajunnut. Arvostelin Obamaakin niin kovin sanankääntein että toinen patriooteista tarttui jo sääressä remmeillä kiinni olevaan puukkoonsa, mutta tilanne laukesi kun Lätkäkorva nappasi jenkin toisessa kädessä olleen makkaran. Watch out, motherfucker!, huudahdin vahingossa vaikka tarkoiteuksenani oli sanoa korpikylien englannilla että bii kareful vith thät sositsis kanssa. Aikamme naurettiin ja jenkki huitaisi minua leikkisästi turpaan, sen verran kumminkin että lensin takkaan vasten.

Viimein koitti lähdön hetki ja sovittiin että Steven aloittaa. Varsin keskittyneen oloinen ja kunnianhimoinen nuori mies, ei hyväksynyt tappiota eikä antanut omia virheitään itselleen anteeksi. Suomeksi sanottuna siis täydellinen psykopaatti, ihan sellainen kuin sotilaan kuului ollakin. Heti alkuun homma lakoi mennä päin helvettiä; Steven luuli halvaantuneensa, huusi että hänen vasen jalkansa on halvaantunut – Oh dear God in heaven ja mitä muuta sieltä reppanan susta tuli. Karjasin Stevenille että vitut sinä mitään halvaantunut ole, sinun leg on nääs between siellä uksi, änderständätkö sä epatto mitään? No eipä tajunnut, poras vaan että nyt meni jalka, oh hell ja pari muuta demonia. Steven ei ymmärtänyt että hänen jalkansa oli jäänyt oven väliin, Ranseissa kun ei ne perkeleen sivulle taittuvat pellinpalat ole mitkään maailman tiiviimmät, niin sen oven saa lyötyä vaivattomasti kiinni vaikka siellä nyt olisi esim. koipi välissä. Niinpä minun oli hypättävä repsikan puolelta pois ja päästettävä Steven pälkähästä. Keskellä istuva Bob katseli koko touhua suu ihmetyksestä auki. Viimein Steven istui kunnolla kuskin pukilla ja yritti Ranseita käyntiin. Heille oli jo kuukausia sitten jaettu monisteet Amerikan päässä Ransein ohjaamosta ja niissä oli selostettu mitä tapahtuu mistäkin namikasta ja vivusta. Olivat joutuneet opettelemaan ulkoa joka sanan ja kuvan, sen jälkeen olivat syöneet kaikki monisteet. Se on vaan aina tuo kirjallinen oppi toista kuin käytännön puoli eikä Ransei ottanut käynnistyäkseen vaikka Steven kuinka hehkutti. Koitin selittää sille ettei se enää meni monts ole warm ap, katos sun mast duu oikosulku elikkäs shortcut tuolla machineroomin puolella ennenkuin tämä vitun himmeli päästää ääntäkään. Korpienglannilla annettu selonteko ei nähtävästi mennyt taaskaan jakeluun sillä Steven alkoi kyselemään jotain siihen suuntaan, että kauanko olin juonut kun puhe noin sammalsi eikä siitä saanut mitään selvää. Taas oli demonstroitava; käskin Steveniä laittamaan virrat päälle, otin Bobin juomapullon ja kävelin auton eteen, pyysin konepellin auki ja roiskaisin koko juomapullollisen vettä konehuoneeseen. Saatanallista säkenöintiä hetken aikaa, pienehkö tulipalo ja Ransei hyrähti käymään. Ulkoa näin miten jenkkikaksikko vilkaisi toisiinsa ja pudisteli päätään.

Siinä se yö sitten meni, ihmetystä ja lukuisia tieltä suistumisia täynnä. Pelti ryskäsi ja mustelmia tuli mutta tulihan kokemusta ja molemmat tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita. He eivät voineet käsittää kuinka haasteellista oli ajaa yöllä 88 – mallin Ranseita, asia josta heitä ei voi syyttää koska olivat tottuneet hienoihin F -18:iin ja F – 24:iin. Ei ollut elektroniikkaa apuna, ei. Molemmat tietävät nyt ettei ole helppoa suomalaisella köyhällä suomessa armon vuonna 2012 ja he kehuivatkin suomalaisia sanoen ettei mikään ihme että olimme taistelleet niin hyvin paljon itseämme vahvempaa vihollista vastaan taannoin. Lisäksi he ymmärsivät nyt sen miksi suomalaisia sanottiin vittumaiseksi, mutta sitkeäksi kansaksi sillä jos heitä vituttaisi noin paljon, olisi taas sisällissodan paikka. Pysähtyessämme tankkaamaan, sällit pyörtyivät nähdessään valomainostolpan jossa bensan ja naftan litrahinnat komeilivat. Molemmat hokivat it can't be  true.. johon oli pakko vastata että kyllä se nyt vaan sitä hemmetin truuttia on, gasoliini on nääs melko hai prais täällä verotuksen luvatussa maassa. Bob otti kuvia yhden muistikortillisen verran ja totesi että suomalasieten on pakko olla millionaireja. Sanoi kunpa olisikin, mutta tsek aut this sirt, oli meinaan original xxs but vouti and other velkojat ovat grab siihen malliin että se on nyt xxxl -modelia. Steven kysyi saisiko hän ostaa paidan, ihan suveniiriksi. Sanoin että saat sen for free, mulla on noita kaappi täynnä. Molemmat kertoivat nyt myös ymmärtävänsä sen, miksi kykenin näkemään pimeässä niin hyvin. Oli kuulemma impossible muuv deilait jos velkojat disturb tohon malliin. Nyökkäilin että näinhän se menee, eikä tosin ole varaa ostaa niitä lamppujakaan.Hemmetin virkistävä tälläinen kansalliset rajat rikkova kokemus, oikein innolla odotan seuraavia lentäjiä. Niin, hetki ennen veljesten lähtöä näytin kuinka korpisoturi juo kahvia ja niinpä kouraisin paketista puruja koko suullisen, kaadoin termoskannusta kuumaa vettä perään ja nielaisin koko paskan. Äijät nauroivat ja sanoivat että fuulasin. Pudistelin päätäni joten Steven teki saman perässä ennen kuin ehdin sanoa mitään. Pian tämä onneton kirmasikin ympäri parkkipaikkaa toistellen sitää jo niin tutuksi tullutta Oh dear god in heaven jupinaansa, veden valuessa silmistä. Myöhemmin jostain Atlantin yläpuolelta tuli Bobilta tekstiviesti, Stevenin suuhun oli noussut niin iso rakko että koko turpa oli levinnyt ammosen auki. Sellaisia nuo , amerikkalaiset ovat, aikamoisia yllytyshulluja...

Hyvää tiistaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut kulkijat.

18 kommenttia:

  1. Kiitos mielikuvista, naureskelen ääneen täällä tyhjällä kustannuspaikalla istuskellessani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos herätti visuaalisia harhoja (olen vähän kajahtanut, jos et sattunut huomaamaan..) ;D

      Poista
    2. Kukapa meistä ei olisi, se vain ilmenee eri tavoin ;)

      Poista
    3. Niin, vapaasti vajaana on hemmetin hyvä olla, olen huomannut ;D

      Poista
  2. Täytyy yrittää muistaa (huomaatteko... tuli neljäskin verbi peräperään?) palata astialle sillä yövuoron himmentämin valoin on pimeä aivotila-asennossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, koitahan nyt Outsa rakas levätä, ettet vallan itseäsi loppuun polta.

      Poista
  3. OMG kun nauroin taas niin että seinät antaa periksi. Siis niin totta tuo pimeässä ajo. Muistan aikoinani vanhalla keltaisella Escortilla ajellessani syyspimeessä ainoana valona se keltainen väri, valot kun pimeni kesken valaisemattoman tieosuuden!!! =O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;D Ei ole perkele köyhän elämä helppoa, vai mitä? ;)

      Poista
    2. No ei kyllä moni ulkomaan pelle pystyisi samaan mihin jo pikkulikat tässä kylmässä, liukkaassa ja pimeässä maassa, jossa pitää olla talvirenkaat suurimman osan ajasta!

      Poista
    3. Olet aivan oikeassa, joku pyyhepää kun heitettäisi räntäkelissä Trabantin rattiin niin jo ensimmäisessä kurvissa tulisi Allah:ia ikävä. Sama se on kaikille lämpöisten maiden asukkaille, ne eivät voi yksinkertaisesti käsittää mitä valkoinen helvetti tarkoittaa; jos ei kosla ole umpijäässä niin sitten on peilikelit, kiitos Destian ja muiden sopan suolaajien ;)

      Poista
  4. Aamulla luin kertaalleen kaiken tuon läpi ja ajattelin, että palaan asiaan syötyäni, juotuani levättyäni ja muuten rentouduttuani.
    Nyt olen saanut kaiken tehtyä ja luin blogisi uudestaan.
    Nauratti ihan mahottomasti. Myös jutun tuoksinassa valppaana pysyttelevän Lätkäkorvan, jo entuudestaankin rajaton ihailuni, nousi uusiin ja käsittämättömiin sfääreihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lätkäkorva lähettää terkkuja! Kyllä se on sellainen ahmatti että ei mitään rajaa, äskenkin kun söin iltapalaa niin se tuli viereen ja vapisi, aivan kuin olisi ollut nälkäkuoleman partaalla. Ne osaa tuon kerjäämisen jalon taidon Oscarin arvoisesti :)

      Poista
    2. Ei hitsi viimeks mä yritin kerjätä vapisemalla, jouduin katkolle hahahahha.

      Poista
  5. :D :D Ei helvetti, ei sitä liikettä paranekaan joka paikassa tehdä! :D :D

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...