torstai 25. lokakuuta 2012

Jumalaisee mutta kirppiksen pitäminen sattuu - ja lujaa


Enpä olisi uskonut ennen tätä päivää, että kannattaa tulla oikein kauempaakin ja vieläpä linja – auto kyydillä pieksemään joku joka yrittää parantaa sosiaalista elämäänsä. Eilen sen sain kokea ja voin kertoa että kipeää teki. Lynkkausporukka oli vanhempaa porukkaa, sellaista joilla on rahaa sen verran ettei tarvitse päivätöissä käydä – puolet porukasta oli toki ihan ansaitulla ja rehellisellä eläkkeellä. Kaikki tämä vain muutaman lehti – ilmoituksen vuoksi. Juuri kun selkäkivut alkoivat hieman hellittää, niin eikö tule joku porukka itärajalta ja muuraa silmät umpeen. Kiitos moro ja hei vaan tätäkin elämää.

Olin niin helvetin kyllästynyt tähän päivärutiiniin, samankaltaisia päiviä toinen toisensa jälkeen, että päätin laittaa viime viikon lopulla lehtiin ilmoituksen autotalli kirppiksestä. Ilmoitus julkaistiin paikallisessa viidakkosanomissa ja muutamassa muussa lähiseudun aviisissa, aina tämän viikon maanantai – iltaan asti. Siksipä ihmettelinkin että mitä kautta uutinen oli levinnyt itärajalle asti. Oli oikein kunnon ilmoitus missä mainittiin että markkinapaikalla on myös serviisiä eli evästä tarjolla kaikille halukkaille. Tein aivan saatanallisen piikin kyläkaupaan kun ostin säkillisen sämpylöitä ja kaikkia mahdollisia lisukkeita niiden väliin survottavaksi. Lisäksi investoin makkaroihin, munkkeihin (kerma sellaisiin) ja kahviin sekä erilaisiin virvoitusjuomiin. Eilen oli se suuri hetki ja lähdinkin maailmalta jo hyvissä ajoin keritäkseni väsäämään ne kaikki kyrsät valmiiksi. Pihaan pystytin leveän grillin ja leväytin makkarat tirisemään. Kahvia keitin valmiiksi neljä isoa termoskannullista ja kaksi keitintä odottivat valmiiksi ladattuina keittiössä. Etupihalle pystytin jakkararivistön, varaston seinää vasten valkoisen lakanan ja sen eteen vanhan piirtokalvoheittimen, sain sen muistaakseni kirjaston remontin yhteydessä.

Kaikki oli siis valmista ja odotin vieraita saapuvaksi. En kyllä odottanut kovin paljoa väkeä mutta koska palikat tuolla päässä on niin perkeleen vinossa, kaiken pitää olla mahtipontista eväitä myöden. Ihmetykseni olikin suuri kun totesin ison linja – auton kääntyvän parkkipaikallemme, taitava kuski sai sen siihen survottua vaikkei parkkis järin suuri olekaan.
Etulasin yläreunassa komeili teksti ”Tilausajo”. Kuski huuteli sivuikkunasta että täälläkö se suuri kirpputori on?, johon vastasin että kyllä, olette tulleet juuri oikeaan paikkaan. Väkeä lappasi autosta ihan helvetisti ja minun oli haettava lisää jakkaroita läheiseltä kerhohuoneelta. Uteliaat ihmiset tungeksivat pienessä pihassamme ja taukoamatta sain vastailla ihmisten ihmettelyyn missä myytävä tavara on, että kohta aletaan ja saatte sitten nähdä. Väki hyökkäsi eväiden kimppuun susilauman tavoin ja tein lyhyessä ajassa sievoisen tilin kun olin joka tuotteeseen laittanut nimellisen summan, ihan vaan kuitatakseni sitä saatanan isoa piikkiä siellä kaupassa. Kusipää kun olen, olin asentanut vielä grillin taakse ison tuulettimen jotta rasvaroiskeiden lisäksi myös houkuttelevat tuoksut leijailivat penkkirivistöille saakka. Syötyään jo muutenkin tukevat ruhonsa vieläkin piukeammaksi, väki alkoi vaatia myynnin alkamista ja kauppatavaraan tutustumista. Täytyi oikein karjaista että täällä ei olla kuin kapinalaumassa, vaan täällä asiat tehdään sotilaallisen tarkasti kellon mukaan, toisin sanoen myyntitapahtuma alkaa kahdenkymmenen minuutin päästä. Aivan vitullinen valitus täytti ilman; tännekö asti oli täytynyt tulla odottelemaan jonkin hikisen kirppiksen alkamista. Rupesi korpeamaan moinen käytös ja huusin että jos ei se valitus kohta lakkaa, niin alankin tästä haravoimaan pihaa – pesäpallomailalla. Tehostaakseni sanojeni vaikutusta,otin varastosta alumiinisen ja uskollisesti monissa kylätappeluissa palvelleen mailani, jossa oli vielä hieman verta viimekertaisen maaottelun jäljiltä. Väki lakkasi mussuttamasta ja minä oli tyytyväinen. Vielä viime minuuteillakin pihaan ehti saapua ihmisiä melkoisesti, osan tulessa ihan jalkaisin ja osan autolla. Viimein päätin avata kirpputorin ja aloittaa myynnin.

Rykäisin, kiitin paikalle saapuneita runsaslukuisesta osanotosta ja täppäsin piirtokalvoheittimen päälle. Vähän aikaa se räpsähteli ennenkuin suostui toimimaan mutta viimein kuva ihan sairaan ränsistyneestä autotallista piirtyi lakanaa vasten. Aloitin tuotteen esittelyn;
Vähän haikeen näköinenhän tuo on, mutta ei ole hinnallakaan pilattu, joku pääsee kivan, 3 x 4 metrisen autotallin omistajaksi kahdella kympiilä. Se on tossa lähellä, päärakennus paloi viisi vuotta siiten ja sain sen omakseni kun kävin isännältä kysymästä. Se sanoi että ota vaan, vittuako hän enää autotallilla kun lähtee vakuutuspetoksesta lusimaan. Että silleen.”
Porukka oli hiljaa joten ajattelin että onpas ronkelia porukkaa. Vaihdoin kuvaa tiiviisti, lakanalla vaihtuivat eri malliset ja - kokoiset autotallit tiuhaan tahtiin, suuni käydessä kuin ruuneperillä.
Sitten helvetti repesi, ihan helvetin iso isäntä nousi jakkaraltaan, karjaisten isoon ääneen etteihän tämä mikään kirpputori ollut, vaan kiinteistöhuutokauppa! Perkeleen mosuri, tuumasin ja vastasin ettei pidä ujeltaa siellä, kyllä tämä on kirpputori – nimensä mukaisesti autotallikirpputori. Sama suomeksi; minä siis kirpputoritan eli myyn autotalleja, johan se nyt siitä vitun lehti – ilmoituksestakin kävi selväksi. Ei ole minun vika jos ette kirjoitettua tekstiä ymmärrä saatanan paavalit. Jos te odotitte näkevänne miitä perinteisiä myyntipöytiä, niin koittakaapa itse a) rakentaa sellainen pöytä joka kestää autotallin ja b), yrittäkääpä nostaa se autotallinne siihen helvetin pöydälle. Voi vittu mitä väinöjä, ja vielä koko linja – autollinen.

Ehkä olisi pitänyt jättää vittuilu vähemmälle, sillä väkijoukko hyökkäsi kimppuuni kuin hyeenalauma; iskuja sateli, jopa mummotkin osallistuivat pieksentääni ja hakkasivat käsilaukuilla minkä kerkesivät. En ehtinyt edes ottaa pesäpallomailaani, vaan se oli jo jonkun rivakan isännän kädessä ja metallinen sointi täytti ilman kun hän sillä minua veteli.Taistelun kestosta minulla ei ole muistikuvaa, mutta muutamia yksityiskohtia on syöpynyt mieleeni; eräskin vanhempi rouva vetäisi minua sellaisella Louis Vittonin veskalla keskelle klyyvaria voimalla, joka sai käsilaukun aukeamaan ja ilman täyttymään valkoisista A4:sista. Muistan elävästi kun hän huusi; ”Älkää talloko Olavin verkokeiden tuloksia, ne pitää viedä omalääkärille!” Tuota se muija huusi hysteerisenä kerta toisensa perään. Kaksi hauskempaakin, muutaman sekunnin kestävää hetkeä oli; ensimmäinen oli se, kun katseeni pysähtyi painin ähellyksessä jokusen sekunnin ajaksi makkarin ikkunaan, niin näin Lätkäkorvan istuvan tapansa mukaan eukon ompelupöydällä ja tuijottavan ikkunasta ulos. Tai ei, ei Lätkis tuijottanut vaan sen pää liikkui ees taas kuin tennisottelun katsojilla, kun se seurasi ilmassa kieppuvia makkaroita ja sämpylöitä. Näytti haukkuvankin vielä, suupieleistä kuola valuen. Lätkiksen takana seisoi eukko ja hänen ilmeensä oli kauhistuttava, sellainen että tiesin turpajuhlien jatkuvan sisällä kunhan tästä ulkoilmaottelusta oli selvitty. Syynä nimittäin oli yleinen sotku, jonka olin onnistunut järjestämään ja se suurin syy taisi olla siinä, kun grilli kaatui ja kuumat rasvat lensivät hänen pari päivää takaperin ostamiensa uusien syyskukkien päälle. Turha sanoa että ne rehut kyrvähtivät siihen paikkaan, jäljelle ei jäänyt kuin rasvainen lammikko. Toinen tapaus mikä herätti hilpeyttä siinä kivuliaiden iskujen keskellä oli se, kun tunsin polvessani kuumaa naputusta joten katsoin alas ja mitä näinkään. Siellähän joku itäsuomalainen isännän alku (n. 4v) veteli grillistä nappaamallaan kabanossilla meikäläistä polvilumpioon että pauke kävi. Välillä tuo nuori mies katsahti ylöspäin ja huusi ”Peekele, lieloa polveen!”. L – kirjain tuli sillain hienosti, hieman slaavilaiseen tyyliin.

Muuten ei koko tapauksessa ollutkaan mitään hienoa, minut hakattiin perin pohjin ja pihaan jäi kauhea sotku. Täytyy mennä siivoamaan, ensin on kyllä odotettava että silmien turvotus laskee, nyt ei näe kuin ihan lähelle ja senkin sumeasti. Vaimon kanssa ei juuri ole tarvinnut sanaa vaihtaa, jotain puutarhalla käynnistä se puhu....liekö sitten tarkoittanut niiden rasvakylvyn saaneiden korvaamista. Sen kuitenkin sanon että älkää koskaan pitäkö kirppistä – edes pientä sellaista sillä siinä touhussa tulee aivan helvetin kipeäksi.

Siitä huolimatta, hyvää torstaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

25 kommenttia:

  1. Ihan veikeä kirppis! Yksi tosi tähdellinen asia jäi selvittämättä (minun silmissäni): Miten kävi autotalleille? Missä ne ovat? Ovatko ne vielä myynnissä? Järjestetäänkö jatkotapahtuma? Miten kävi piikille? Ja paljon muuta kysyttävää olisi Abbedissalle, joka toki on huolissaan myös Luostarin taloudesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No hei rakas Polgaseni! Autotallit ovat samoilla paikoillaan, edelleen myymättä. Jatkotapahtuma järjestetään vain minun kuolleen ruumini yli ja piikki on yhä hoitamatta.. ;)
      Luostarin talous on ok mutta oma ei niinkään ;D

      Poista
  2. Ja minä kun olen tykännyt kirppiksiä kiertää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan niitä hyviä kirppiksiä, mulla kävi vaan vähän huonompi tuuri.. ;)

      Poista
  3. Minäkin olen suunnitellut juuri lauantaina paikalliselle meneväni myymään. Mutta tämän tarinan jälkeen täytyy miettiä vielä toisemman kerran.

    (Toisaalta en ajatellut myydä siellä autotallia. Auttaakohan se? Ja pitäisi myydä naapurin kun itsellä ei ole ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mene vain myymään, ei minusta ole myyntimieheksi joten älä anna näiden meikäläisten kokemusten masentaa ;D. Varmasti auttaa jos autotallia ei ole myynnissä, usko pois - niin ja menestyksekästä myyntiä! ;)

      Poista
  4. Nyt siis unohdan sen oman autallikirppis-ajatukseni, joka on muhinut päässäni monta vuotta. Vielä ei ole tullut sellaista kesää, että olisin saanut sen aikaiseksi.
    Onko Luostarin tilit tarkastettu? Matemaatikkona voin suorittaa vaikka yllätystilintarkastuksen, kun toiminta ei aina täytä ihan kaikkia säännöissä sovittuja ehtoja. Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä unohda R rakas sitä ajatusta vaan pistä mitä pikimmin pystyyn ko. tapahtuma! Sinulta se onnistuu varmasti paremmin :) Älkää nyt hitossa pelotelko tilintarkastuksilla,Polgakin tuolla jo aiemmin ja sitäpaitsi HÄN on vastuussa niistä tileistä, minä vain hiihtelen täällä kauhtana päällä. Toki saat suorittaa sen tarkastuksen, jos ei Luostarin muijat polaa tilien kanssa, niin sitten kaikki on ok ;D

      Poista
  5. Kai sait tarpeeksi tuottoa tarjoiluista, ettet ihan puillepaljaille jäänyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Puskissa, sua olisi tarvittu koska nyt kävi niin, että persnettoa tuli aivan helvetisti ;)
      Sä olisit kuitenkin tottuneena pesueen pyörittäjänä osannut jyvittää niiden kyrsien ja muiden hinnat kohdilleen, nyt ne menivät alta lipan, huomaan ma. ;D

      Poista
    2. Sanos muuta, nyt täytyy keksiä joku juttu tappioiden paikkaamiseen ;D (lukeminen muuten jatkuu, varmaankin sunnuntaina laitan postia)

      Poista
  6. Aina mennessäni vanhaan navettaamme, joka on täynnä rom...äh...tavaraa, tai vanhaan hevospilttuuseemme(pullollaan krää...äh tavaraa),tai vanhaan liiteriimme, joka on tupaten täynnä törk...äh...kaikenlaista tarvekalua, tai autotalliimme, joka pullistelee mosk...äh...kaikenlaisesta "voidaan joskus tarvita"-tavaraa, ajattelen pitää kirpparin. Mikään ei maksais mitään. (Ei kukaan varmaan mitään kaikista maksaisikaan).
    Tarjoilua en ole edes ajatellut järkätä.
    Itse ajattelin kyllä moosata sokerihillopossuja ja lemunaatia katsellessani, kuinka sont...äh...tavarakasat häipyisivät nurkista.
    Luettuani kirpparikirjoituksesi, en taida enää uskaltaa moisesta edes haaveilla.
    Varmaan ihmiset raivostuisivat, kun itse syön, enkä heille tarjoilisi mitään.
    Hivauttaisivat sitten minua niillä vanhoilla hevosen längeillä, joita on liiterin seinällä, päin pläsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;D Vai hevosen längillä, teilläpäin on sitten kanssa melko väkivaltaista porukkaa. Sain kommentistasi sen käsityksen että olisi noin niinkuin enemmänkin sitä tavaraa? ;D Että oikein paikat piukeina? Sellaista se on, vusoien varrella kertyy.Sitten oikein asiaan; vanhana juutalaisena (kauppamielessä) silmäni tarttuivat heti noihin hevosenlänkiin. Eli jos teillä on tuon aikakauden ehjää tavaraa, niin älä hyvä ihminen pidä kirppistä! Koijarit näetsen tulevat ja sanovat vievänsä poi koko "paskan" eikä maksa mitään. Totuus on kuitenkin toinen; työkaverini antoi vanhaa tavaraa antiikkikauppiaalle "arvottomana", mm. toimintakuntoisen kasmasiinin, puisia haravia sekä yhdet tukkiretelit. Antiikkikauppias muisti työkaveriani isolla viskipulllolla koska oli netonnut em. kamoista 6.800,- euroa. Ehjät, vanhat -30 - 40-luku tavarat ovat RAHAN ARVOISTA tavaraa, älä siis anna ilmaiseksi pois.Tietysti antiikkikauppiaat sun muut juutalaiset väittävät ettei niistä saa mitään ( muka huono kunto etc.) mutta silloin sanot että poltat ne sitten. Johan muuttuu ääni kellossa, tai vielä paremmin jos kerrot että sinulle on luvattu niistä kunnolla rahaa ja nouto on lähipäivinä. Kerron tämän siksi, ettei sinua huijattaisi. Vielä lopuksi, eräs tuttavani (betoniautokuski) lopetti leipätyönsä ja rupesi vanhan tavaran kauppiaaksi koska siinä tienaa paremmin. Ajellessaan maakuntiin betonikuormia, ihmiset tyrkyttivät hänelle juuri tätä "romua", jotka hän sitten myi eteenpäin.

      Poista
    2. Ne länget (hyvät ihmiset, niin en edes tiedä ONKO ne länget) ovat kyllä aikas loppuunkalutun näköisiä, kuten kaikki ulkopytinkimme tavarat. Harvat hyväkuntoiset kamat olen tarkasti kantanut sisälle ja putsannut vuosisadan tomusta.
      (Yksi kiva juttu on lasten puinen pottaistuin :D)

      Tuntui mukavalta kun varotit antamasta mitään ilmaiseksi, tai HALVALLA.
      Itse olen varoitellut tuttaviani samasta asiasta.
      Olen myös varoittanut ENTISÖIMÄSTÄ vanhoja tavaroita. Taitamattomalla entisöinnillä yleensä pilataan vanha kaunis esine.Patinan pitää näkyä.

      Poista
    3. No ihan totta, varsinkin vanhempia ihmisiä tai sitten tietämättömiä kusetetaan aivan hävyttömästi näiden asioiden tiimoilta. Hyvä että olet pitänyt puolesi, ja olet oikeassa siinä että taitamattomalla (osaamattomalla) entisöillä pilataan kaunis esine joka vielä menettää arvonsakin siitä hyvästä.

      Poista
  7. Mä voisin järjestää sellaisen pihakirppiksen. Skotlannissa olis muuten nyt maata halvalla myynnissä. Ostamalla vaikkapa neliömetrin hintaan 27 € saa kaupan päälle myös lordin tai ladyn arvonimen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saako? Kiitos Tsompi, pakko hoitaa asia jotenkin - siis maanosto! Ai että kuinka hivelisi egoa kun ulosottolapussa tituleerattaisi Lordiksi! ;D
      Saakeli sentään Tsompi, meidän pitäisi kimppaan järjestää joku kirppistapahtuma sillä siitä tulisi ikimuistoinen ;)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Asiaa! Nyt vasta mielenkiinto heräsi.. pitäisiköhän ihan oikeasti.. kiitti linkistä, nyt täytyy miettiä.

      Poista
  9. Mä kans aikoja sitten yhdytin iiPeistä tuon saman ja mielin myös tuota upeaa titteliä, siitähän luvattiin komea todistuskin seinälle :D

    Mä voisin tulla mukaan kirpparisuunnitelmaan - vois tulla varsin veikeä tapahtuma! Vai pidettäiskö samantien huutokauppa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ilman muuta tulet! Päivitetään koko kirppisjuttu 2000 - luvulle meidän tyyliin,siten että siitä lauletaan saagoja vielä vuosisatoja :P Ai helvetti, voin jo sieluni silmin nähdä ne hätääntyneet ihmisparat ;D
      Voidaan kyylä pelata isosti ja järjestää joku huutokauppakin, perin erikoisilla ja mystisillä kohteilla (ja lähtöhinnathan on jotain omaa luokkaansa..;) )

      Poista
  10. Luostarin pöytä yms. näyttääkin jo olevan myynnissä: http://www.ebay.co.uk/itm/Large-Reclaimed-Oak-Monastery-Dining-Table-/200618185452?pt=UK_Antiques_AntiqueFurniture_SM&hash=item2eb5c692ec

    Olisi siellä Luostariin ihan omia astioita ja muutakin :)

    Ja sivukonttori Ranskassa: http://www.patrice-besse.co.uk/monastery-for-sale-france/picardy/chapel-for-sale-near-paris/

    Sekä piilopirttimme Italiassa: http://www.telegraph.co.uk/property/expatproperty/8618484/International-property-religious-homes-for-sale.html

    Tässä taas pääsis alkuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hittolainen! Kiitos jälleen linkeistä; pöytä sopivan hintainen, se on niin kauniin karu.Tuo kappeli on sopivan synkeä meidän tarkoituksiimme, siellä on lepakoiden kelpo lennellä ja tuoda "messuumme" oman pikantin säväyksen, vai mitä? ;)
      Piilopirtti on rankattu arvolleen sopivaksi, 2,6 miljoonaa... mutta on se komeakin!

      Poista
  11. Hahha, onneksi mä myin/lahjoitin roinani facebookin kirpparin kautta :D:D:D

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...