maanantai 15. lokakuuta 2012

Kuumeisia aatoksia


Mikäli unet kertovat jotain ihmisen sielunelämästä ja ovat alitajunnan tapa käsitellä asioita, minun on syytä mennä juoksemalla lääkäriin. Katsokaas kun näiden selkävaivojeni lisäksi sain vielä oikein kunnon flunssankin, niin alitajunta on kuume – ja lääkehoureiden keskellä näyttänyt mitä jätkän päässä liikkuu. Koko flunssa iski kuin salama kirkaalta taivaalta, ensin perjantai – iltana hieman kurkkukipua ja yöllä olikin sitten noustava oksentamaan kello kolmen aikaan. Tätä hupia jatkui aamukahdeksaan asti minkä jälkeen sain muutaman tunnin nukutuksi. Oksentamisen laitan kyllä sen piikkiin kun menin typerä jostain syystä lopettamaan Tramalien syönnin laakista, en ottanut niitä perjantaina ollenkaan ja krapulahan siitä seurasi. Lekurikin tästä varoitteli mutta ei sitä kaikkea aina voi muistaa. Kuumetta oli normaalista poiketen paljon, rapia 39 astetta mutta onneksi se on siitä hieman laskenut. Turha kai sanoakaan että nokka vuotaa pienen putoksen lailla ja jäätävä kylmyys pitää otteessaan vaikka olen hiestä märkä. Kaiken kaikkiaan siis paska lauantaiyö ja tämä sunnuntai on mennyt kokonaisuudessaan aivan ketuille. Ei muuten, mutta pitäisi olla tikkana hermoratojen rasauttajalla maanantaina aamupäivällä klo 11.00. Eipä tässä mitään, kiitosta vaan kohtalo kun tässähän ei muutenkaan kyntänyt nämä asiat.

Palatakseni asiaan eli uniini ja alitajuntaani, voin kertoa ettei tuonne pääkoppaan oikein kuulu hyvää, ainakin mitä on uniin uskominen. Minähän uskon, sillä monesti unissa nähdyt asiat ovat totetuneet jos ei nyt tarkalleen, niin ainakin lähelle. Tosin jos näistä unista toteutuu edes yksikin, päivitän sen jälkeen jostain ihan muualta kuin kotisohvalta. Se on muuten kumma juttu, että kuumeisena unet ovat varsin seikkaperäisiä ja ne tuntuvat kestävän pitkään, kaipa siihen on syynä että aivot käyvät hitaammin kuin normaalisti – mikäli mahdollista.

Okei, unia tuli siis nähtyä ja yhdessäkin unessa oli tilanne, jossa kylän ukoille oli tullut riitaa ja sitä piti lähteä kaupunkiin asti oikeustalolle selvittämään. Minut komennettiin mukaan sen takia, koska kukaan ukoista ei muka osannut oikeustalolle ja minun tuli viedä delegaatio turvallisesti perille. Lähtöhetkellä vallitsi koko kylän kattava sähkökatko joten meidänhän oli pakko mennä tandemilla, se kun oli ainoa joka pelitti sähkökatkon aikana. Tandemi oli aivan saatanan pitkä, istuimia taisi olla lähemmäs viisikymmentä ja joka paikka miehitetty. Muistan sen että jo alkumatkasta meillä oli helvetillisiä vaikeuksia saada tandemia pituutensa takia kääntymään kurveissa ja kaupunkiin päästyämme tämä osoittautui täysin mahdottomaksi. Eipä siinä mitään, kaivoimme rälläkät taskustamme – täysin luonnollinen varuste oikeuteen mennessä – ja aloimme pätkimään tandemia pienempiin osiin, porukka oli jaettu kahtia ja ne jotka eivät rälläköineet, ne saranoivat osat taas kasaan yhdeksi taipuilevaksi kokonaisuudeksi. Iltahan siinä touhussa tuli ja eräässä kohdassa pimeydestä ilmestyi hahmo joka ojensi minulle pienen paketin sanoen: ”Äites lähetti kun kuuli mikä tilanne täällä on.” Kiitin paketista ja avasin sen, siellä oli yksi hikinen karjalanpiirakka jossa oli vetotju siinä keskellä missä ne riisit muuten ovat. Avasin vetoketjun ja esille pompahti heijastin ja pieni lappu jossa luki: ”Pistä tää heijastin kiinni piirakkaan kun syöt, siellä kun on niin pimeätä. En löytänyt ykkösluokan merkkejä mutta kyllä noi kakkosluokankin on ihan yhtä hyviä”. Niin, riisien asemasta oli melkoinen läjä postimerkkejä jotka muuten maistuivat ihan hyviltä, niinkuin itse piirakkakin heijastimineen päivineen. (Alan ihmisille tiedoksi etten koskaan ole pelannut lappujen kanssa, en tiedä mistä noi postimerkit tuohon kohtaan ilmestyivät).

Unia oli useita, toinen toistaan sekavampia; eräässä paistoimme eukon kanssa jouluruokia, tosin sillä poikkeuksella että vaikka uuni oli täysin normaalikokoinen, niin siellä pystyi kävelemään suorassa ja kaikki ruuat olivat jostain syystä roikkumassa henkareilla – jopa maidotkin. Vaimoni sai hyvän idean ja raahasimme uuniin pöydän ja tuolit että ruokien kypsymistä oli helpompi tarkkailla. Kaikki oli ihan normaalia, lätkäkorva juoksenteli pitkin ritilää ja haisteli innokkaasti uunissa leijuvia tuoksuja. En tiedä mistä noi kaikki tulee ja mikä niiden tarkoitus on, mutta ne aina sävähdyttää realistisuudellaan. Vaikka olisi kuinka sakea asia tahansa, se on unessa normaalia ja yleisesti hyväksyttyä, vaikkapa se että on uimassa virvelinkuvien kanssa jotka osaavat keskustella päivän polttavista kysymyksistä. Toisaalta on kurjaa kun ei kaikkia aina muista ja olisikin ihan ykköstä kun niitä pystyisi jotenkin tallentamaan. Ei muuta kuin illalla piuhat päähän niin aamukahvia juodessa voisi viihdyttää itseään katselemalla kuinka sekaisin palikat ovat pään sisällä. Painajaiset ovat hirveitä ja onneksi olenkin niiltä viime aikoina säästynyt mutta joskus sitä on kyllä tullut nähtyä sellaisia ettei enää ikinä. Olenpa kerran tuntenut uneen liittyvää fyysistä kipua, joka oli niin kovaa että vaimoni heräsi huutooni. Se kipu oli todellista sillä se jatkui pari päivää unen näkemisen jälkeen. Oliko siis kyseessä uni vai jokin muu kokemus?

Hittolainen, vähän on sekavaa ajatuksen juoksu eikä tästä kirjoittamisesta tahdo tulla mitään, varsinkaan kun niin tutuksi käyneet Hello Kityt ja smurffit surraavat näkökentässä. Aikansa kutakin aikaa ja eiköhän se tästä kirkastu kun ottaa vuoteensa ja käy, alkavalla viikolla on aloitettava maailmalla juokseminen oli tuo selän kunto mikä tahansa.
Sekavahan tämä oli ja menköön kuumeen piikkiin, mutta uskoisin että jatkossa on positiivisempaa luvassa.
Hyvää maantaita ja viikonalkua teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

16 kommenttia:

  1. Ei mene sullakaan hyvin.

    T. Hotellisiivoja

    VastaaPoista
  2. No ei mene mutta tähän on jo tottunut.

    VastaaPoista
  3. Varsin tavanomaista, unien aiheet näköjään vaihtelevat kasvuvyöhykkeittäin ;)

    VastaaPoista
  4. Jep, himmeet on unet ja muutenkin kyntää. Laskuri jostain syystä nollautunut ( no se ei nyt ole maailman tärkein asia) eikä nämä yhteydet oikein pelitä. Kaiketi se on tuota kuumetta, vielä on 38 joten saapa nähdä mitä kaikkea tuolla päänupilla on tarjottavanaan - noin niin kuin unien muodossa. ;)

    VastaaPoista
  5. Toipumista sinne!

    Smurffit vielä menisi, mutta Hello Kittyt on kyllä liikaa ihan kenelle tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen ehdottoman samaa mieltä Hello Kittyjen esiintymisestä näkökentässä.

      Poista
  6. Uunissa oleilu on kyllä jotain;)
    Kaikenlaisilla kulkuvälineillä on kyllä tullut ajeltua, unissa siis...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä uunissa oli letkeä tunnelma, ihme ettei tullut hiki...;)
      Kyllä, kulkupelejä on vuosien saatossa ollut monia ja mitä enemmän ikää tulee niin sen hämärämmiksi ne käyvät - unet ja niiden vehkeet.

      Poista
    2. Ikinä paras uni minulla oli jokunen vuosi sitten, kun lentelin monena yönä kirkkaan punaisella lentokoneella. Sellainen yksipaikkainen, ilman kattoa, se oli makeaa;)

      Poista
    3. Lentounet on ihan parhaita, varsinkin sellaiset missä itse pystyy lentämään ilman mitää apuja. Nekin kai symboloi jotain mutta en nyt muista mitä. Se on se vapauden tunne aivan mahtava! :)

      Poista
  7. ALAN AMMATTILAISENA (tosin jo entisenä) voin vakuuttaa, että postimerkit maistuivat hyvältä. :D
    Eivät ihan kaikki kylläkään, mutta monet. Tosin en niitä kokonaan syönyt, pikkasen vain kielellä liimapuolta lipsautin, mutta kummiski.
    Minulla tosin on vinksahtaneet makunystyrät. Tykkään mm. kalanmaksaöljyn mausta.

    Unia ihmisen pääkopassa välhyää jos jonkin sorttisia.
    Harvat unet mitään sen kummosemmin meriteeraavat (onneksi).
    Minä muunmuassa näin nuorempana unia, joissa meiksiä ajettiin takaa ja välillä takaa-ajaja pääsi niin lähelle, että ylettyi rouhasemaan moralla selkäpiitäni. Se otti ihan oikeasti kipeetäkin :(
    On sitten nähty unia, joissa itse Taivaan Jumala puhuu (vrt. Raamatun Joosef).
    Juurikin eilen katselimme lapsenlapseni kanssa kyseisen elokuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niinhän se on ettei makuasioista voi kiistellä :) mutta on niitä sellaisia ihmisiä jotka näkevät varsin karmaisevalla tavalla paikkansa pitäviä unia, yksi systereistäni on juuri tälläinen. Harmi ettei ihminen pysty käyttämään kaikkea sitä kapasiteettia mitä pää sisällään pitää, voisi olla että sitä näkisi/aistisi asioita eri lailla.

      Poista
  8. Mulla on kausia jolloin pelkään nukahtamista, unet ovat nimittäin ihan samaa luokkaa kuin nuo mistä kerroit. Pahin pitkään aikaan oli se, jossa minun piti jostain syystä juoda pepsiä ettei perhe huku siihen litkuun. Kun hiestä märkänä heräsin, suussa maistui tietysti pepsi. Oli pakko hiippailla nukkuvien perheenjäsenteni sänkyjen luo tarkistamaan, että jokainen oli kunnossa eikä uinut pepsimeressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jo on ollut outo uni ;D vaikka ei se kyllä yhtään naurata sillä hetkellä kun sitä näkee tai siihen herää, se on kamala tunne. Ne on niin hemmetin todentuntuisia aina, varsinkin noi painajaiset.

      Poista
  9. Voi veikkoseni, tuo oli kyllä paha mutta on niitä jarruttomia kaivosvaunujakin unissani ollut :D

    Koetahan nyt elvytellä itseäsi, yskä lähtee yskimällä ja nuha nus eiku ... niistämällä! Niinhän se oli!

    VastaaPoista
  10. Kiitos, koitetaan parannella! :)
    Jep, niitä on ollut kyllä pahempiakin kauhuskenaarioita :O

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...