keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Näin saat naapurien kunnioituksen - helposti ja nopeasti


Kaikki jotka vähänkin blogiani lukevat, tietävät että saadessani kohtauksen karjahtelen, puhun kielillä, roikun verhoissa ja joskus saatan jopa tunkea itseni pesukoneeseen ja pyytää vaimoa laittamaan linkouksen päälle – se vasta mukavaa on pyöriä siellä 1200 kierrosta minuutissa. Voi helvetti sentään, vielä kun ennen koneeseen könyämistä ottaa oikein kunnon douppauksen niin johan lyö linkouksen jälkeen värit päälle; kerrankin olin raahannut tynnyrin keskelle risteystä josta käsin ohjasin liikennettä täysin alasti, ainoastaan muijan keltaiset kumihanskat käsissäni. Eukko perkele hälytti naapurit hätiin ja ne hakivat sieltä pois, ehdin minä kuitenkin parikymmentä minuuttia siellä peltipöntössä riehua.

No eilen kun tulin maailmalta, vaimo ilmoitti että nyt tuo vanha keinutuoli saa luvan lähteä kun täällä helvetin kanikopissa on muutenkin niin ahdasta. Kerroin vaimolle että kaikki työkalut ovat kohteessa ja auto muuta romua täysi, joten tuota ei kokonaisena saa vietyä minnekään. Sain ohjeistukseksi hävittää kiikkustuolin parhaaksi näkemälläni tavalla, pois se on saatava. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin odottaa että eukko lähtisi koiran kanssa iltalenkille, homma on meikäläisen (aamu – ja iltalenkit, eukko käy päivällä pitkällä lenkillä metsässä ja koira saa olla vapaana) mutta nyt sanoin sen verran tulevan sälää että olisi parempi jos olisivat pois sen aikaa, siivoan kyllä jälkeni. No näin tapahtuikin muutaman tunnin päästä ja aloin pohdiskella että miten se olisi paras hajoittaa kun kuulin toisten seinänaapureiden (tietämättömille tiedoksi että asumme rivarissa) tulevan kotiin ja silloin minulla välähti.

Heitin kaikki vaatteet pois ja puin jalkaani vanhat sadehousut, joista revin vielä toisen puntin pois. Päähäni laitoin vaimoni pipon, sellaisen jossa on ”korvaläpät” jotka saa sidottua leuan alta yhteen niillä vitun nyöreillä joiden päässä killuvat pompulat, tiedättehän kyseisen mallin? Okei, siirsin muut huonekalut syrjään ja sain keskelle olkkarin lattiaa noin kaksi metriä kertaa kaksi metriä suuruisen tilan. Nyt vain jäin odottelemaan oikeaa hetkeä ja koko lailla tarkalleen viidentoista minuutin kuluttua sellainen tulikin, seinänaapurit tulivat tupakille takapihan ovesta. Aloitin ”kohtauksen” kiroilemalla todella kovaan ääneen – suorastaan huusin - ja löin ensimmäisen kerran keinutuolin lattiaan. Perkeleellistä rutinaa ja muutama säle kieppui ilmassa (Näin kuinka naapurit kurkkivat raja – aidan takaa meille, takaovessa kun on iso lasi niin sisälle näkee helposti). Jatkoin keinutuolin pieksemistä mölisten aivan käsittämättömiä lauseita, välillä hain keittiöstä patongin ja leivoin sillä itseäni turpaan niin että pauke kuului. Myöhemmin vasta tajusin että se on varmaan näyttänyt keinutuolin jalalta, jos on niin hyvä sitten, aina parempi. Laulaa lurittelin (ääneni on perseestä) ja tanssahtelin kiikkustuolin raadon kanssa, välillä karjuin täysiä että ”ettehän te osaa tanssia, saatanan rimppakinttuinen leidi”, minkä päätteeksi paukutin keinutuolin rämää, oikeastaan sälekasaa, takkaa vasten. Olin aivan hiestä märkä ja hengästytti, nyt ei vaan saanut antaa yhtään löysää vaan oli jatkettava samalla tempolla. Huomasin että naapurin nuori rouva nyhki miestään hihasta ja supatti jotain tälle, silmät suurina. No minä saatana otin yhden keinutuolin jaloista ja syöksyin takapihalle, hyppäsin aidan yli ja painelin tontin perällä alkavaan metsikköön. Karjahtelin siellä kaikki osaamani latinankieliset lauseet ja sanat, tarkemmin sanottuna mourusin kuin riivattu, viskibassolla varustettu kissa saadakseni ääneni mahdollisimman lähelle kauhuelokuvista tuttua paholaisen korinaa. Remelsin aikani puskissa, heiluttelin puita ja pyytelin anteeksi Suomi – Venäjä – seuralta, tein siellä myös sadehousuihin perseen kohdalle reiän ja tungin sen keinutuolin jalan siitä sisään - näytti aivan kuin se kalikka olisi ollut oikeasti syvällä hanurissani. Juoksin metsiköstä pois niin lujaa kuin kalikan putoamatta oli mahdollista ja hoin koko ajan ”nyt sattuu, nyt sattuu” suoraan sisälle, ohi suu auki tuijottavien naapureitteni. Vedin takaoven lasin edessä olevan verhon kiinni ja painelin suihkuun.

Suihkusta päästyäni ja siivottuani jälkeni, lähdin viemään tuolin palasia kohti Ransua sillä ajattelin viedä ne nyt aamulla jätepisteeseen, maailmalle mennessäni . No, kuinka ollakaan tuli toinen seinänaapuri pihalla vastaan (hiljainen nuori mies) ja hän kysyi että mitä meillä oikein tapahtui? Kerroin hänelle vain hajoittaneeni keinutuolin ja vähän lauleskelleeni siinä samalla. Siirryimme puhumaan muista aiheista, aina säästä siihen tuttuun ”missäs päin maakuntaa vaikutat tällä hetkellä” – juttuihin ja niin eespäin. Lopuksi pahoittelin vielä kerran tapahtunutta ja nuori mies vastasi että mitäpä tuo, sattuuhan näitä. Nuori mies meni omalle puolelleen ja minä käännyin jostain syystä katsomaan taakseni ja silloin tiesin että Jumala on olemassa; takapihalla tuijottanut nuoripari oli ilmeisesti lähdössä johonkin koska olivat tulleet etupuolelle pihaa, seisoivat siinä muutaman metrin päässä. Pariskunta lähestyy hieman aristellen minua ja käydään seuraava keskustelu;
Moi, mitäs on tapahtunut ja mitä sä pyytelit naapurilta anteeksi?” (Helvetin epatot, varsin hyvin näitte mitä tapahtui ja hyvä hyvä, kuulitte anteeksipyyntöni)
Eipä mitään, pyysin naapurilta anteeksi kun hajotin sen keinutuolin”
(heiluttelin sälekasaa sylissäni)
Ai jaa, eiks toi ollutkaan sun?”
Ei, oli vitun mulkku tuonut sen liian lähelle raja – aitaa, joten kannoin sen meille ja pistin päreiksi kun saan niitä kohtauksia aina kun joku tunkee liian lähelle mua”
Saat vai..?”
Joo, alkaa kuulua ääniä ja sitten on suklaan värinen katto”
Mitä”
Suklaata on suolla seitsemässä sentissä, syvyyksien miehet tietää”
Onks sulla kaikki okei?”
Okei okei, ennakkoverolippu lipsahti persposkien väliin, anteeksi nyt vaan kaikki viivakoodin lukijat”
Hei, tarviitko sä apua”
Mihin?”
Niin että onko sulla kaikki hyvin?”
Mulla on raumalaiset alkkarit näiden sadehousujen alla, ne puhuu oigge rauman murretta”
Pärjäätkö sä jos me tästä mennään?”
Tukisukat tarjouksessa, tartu tilaisuuteen”

Enempää ei nuoripari kestänyt, suorastaan puolijuoksua menivät autolleen ja karauttivat tiehensä. Minä vein tyytyväisenä säläkasan Ransun perään ja kävelin vihellellen kotiovea kohti, vaimo ja koirakin tulivat parahiksi iltalenkiltään.
Saitko sen keinutuolin mahtumaan autoon?”
Jep, sain kun laitoin ensin sitä hieman pienemmäksi”
Oliko ongelmia ja onko sisällä kauhea siivo?”
Ei ongelmia eikä ole siivoa, mennään sisälle nyt”.

Kävin vielä myöhään etuovella tupakilla ja sattumalta katsoin parkkipaikalle päin, nuoripari oli ajanut autonsa aivan oman paikkansa toiseen reunaan, miltei toisen naapurinsa auton kylkeen kiinni. Ransuni ja heidän auton välissä oli melkein metri, ellei enemmänkin tilaa. Näin sitä kuulkaa saa vaivattomasti respektiä täällä korvessa – varsinkin jos on hullu. Suosittelenkin sekoamista kaikille, on se niin perkeleen vapauttavaa touhua ettette usko. Voi päästää paineita ja kuntoilla samalla, kaiken lisäksi naapurit kiertää kaukaa eikä taatusti tule sanomaan poikkipuolista sanaa.
Erittäin hyvää ja sekoilun täyteistä keskiviikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukkaat ja muut matkaajat.



15 kommenttia:

  1. Malmilla saa naapurin kunnioituksen vetämällä normaalin rännin (eli yli 2.5 viikkoa kirkasta viinaa) huonokuuloisen Hörhön kanssa. Desibelit ja voltit (viinan siis) heittävät keskenään paikkaa... örinä ja haju ovat melko tömäköitä. Ruokaa kuluu vähän, mutta silti sen laittaminen on äänekästä ja melkoista taistelua. Kun vielä jokusta rosvoa käyttää viinan hakijana ja mannea öisin kaiken tuojana - kunnioitus on taattu ja vakaa! :D

    Nimimerkki: Ei ainoatakaan huomautusta, mutta niiailua ja kumartelua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;D Voin hyvin kuvitella, ei - itse asiassa näen sieluni silmin tilanteen session loppupuolella joten on ihme jos ei siitä kunnioitusta osakseen saa ;D
      Totta, sangen yksinkertaisetkin askareet (mm. ruoan laitto) saavat aivan uudet mittasuhteet 2,5 viikon jälkeen ja niin, mitä etnisempää porukka on, sen korkeammalle rankataan! ;D

      Poista
  2. Ei täällä ollukkaan karvan karvaa... alkoi just väsyttää ihan kybällä ja pakko vissiin heittää karvat kehään. Tai mitä sinne nyt heitetäänkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvat kehiin ja unta kuulaan, se on ihan hyvä tapa viettää keskiviikkoa ;D

      Poista
  3. Meidän kylällä on puolet porukasta sukua toisilleen jollain lailla. Vieläkin, yli 20v asumisen jälkeen, kuulee jostain, joka onkin jonkun serkku. Kaikki muut ovat 'uusia'.

    Vain alkuperäisiä asukkaita, eli sitä yhtä sukua, pidetään aitoina kyläläisinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No saatana soikoon, niinhän se joka tuppukylässä - niin täällä meilläkin. Välillä kun kuuntelee "aboriginaaleja", tuntuu että niiden on oikeasti pakko ollut nussia toisiaan jossain vaiheessa kun kaikki ovat sukua keskenään ;D Varsinaista kauniit ja rohkeat meininkiä; arttu onkoin oman äitinsä velipuoli ja itsensä kummisetä - ei helvetti soikoon ;D

      Poista
  4. Tuli tässä mieleen, että meillä on aika tylsiä naapureita ja hiljainen naapurusto...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roz rakas, mikä oiva tilaisuus sinulle avautuu - voit ilahduttaa naapuruston tylsää elämää vaikkapa yllämainitulla tavalla tahi vielä jollain rajummalla. Takaan ettei elämäsi ole sen jälkeen tylsää, sinun ei tarvitse kuin mulkaista oudosti, niin jo kauppakassiasi kannetaan auliisti - ettet vaan saa raivareita :D

      Poista
  5. Mahtavaa :) Metrossa saa mukavasti lisätilaa jopa pahimpaan ruuhka-aikaan, kun hihittelee itsekseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rakas Puskissa, sinähän tiedät minkä merkki itsekseen hihittely on.... tervetuloa joukkoon, meille löytyy aina tilaa! :D

      Poista
  6. Sä oot ihan mahoton. En mä pysty kommentoimaan mitään järkevää, kun olen kuolemassa nauruun täällä. "Onko sulla kaikki okei?" :DDDDDD

    Paras sulkea blogisi tai mun mies vaatii sulta korvauksia, jos se löytää mut vainaana tästä koneen ääreltä :DDDD

    VastaaPoista
  7. No ei sun rakas mitään kommentoida tarvitsekaan, riittää kun olet olemassa ja käyt lueskelemassa ;)
    Enkä mä tiedä että mitä nauramista siinä on jos toisella jyrisee päässä ;D
    Voi hittolainen, älä nyt sitä miestäsi usuta perääni, voudissa ja muissa velkojissa on jo ihan tarpeeksi :D

    VastaaPoista
  8. Aika hyvä keino on kans sellainen, että jos ei toivottu naapuri tekee tyköään, niin hiljaisella äänellä kuiskaa: "Näetkö sä mut?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tää oli hyvä, täytyy pitää mielessä! (itseasiassa taidan testata sitä heti tänään työmaalla)

      Poista
  9. Kiitos neuvoista, nyt uuteen kotiin muutettuani kaipaankin hyviä vinkkejä juuri tästä. Ja meillä onkin juuri sopivasti iso, musta keinutuoli...

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...