keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Perkele mitä mafiatouhua terveyskeskuksessa - painot raajoihin ja menoksi


Enää ei voi mennä terveyskeskukseen, siellä lyödään betonipainot jalkoihin ja käsiin. Vieläpä virkavallan seuratessa sivusta, valmiina tositoimiin. Kielimuuri kun on mitä on, niin eihän siitä tule hevon vittua koko touhusta. Vähän liioittelin, ei painot nyt betonia olleet mutta kunnon kipsimötikät kumminkin. Mikä parasta, sain ne suuren yleisön edessä eli läsnä oli kipsaava lääkintävahtimestari sekä kaksi virkavallan edustajaa. Ihan oikeesti, nyt on sellainen vaihe elämässä ettei torpasta uskalla liikkua enää kohta mihinkään. Ei ainakaan jos menee valittamaan pään alueen kivuista.

Tilanne alkoi myöhään illalla, ensin tuntui pientä jomotusta päässä, joka sitten yltyi aivan helvetilliseksi kipukohtaukseksi – en voinut muuta kuin istua hiljaa paikallani hikeä valuen. Vanhemmat lukijat jo näistä jutuista tietävätkin, uusille sanottakoon että olen kärsinyt näistä pään säryistä koko kaksituhatta luvun. Kohtaus ei tuntunut laantuvan ja minun oli pakko soittaa taksi ja sillä sitten ensiapuun. Taksari kysyi että jääkö hän odottamaan johon totesin että soittelen sitten, näistä kun ei koskaan tiedä milloin kerkiävät katsomaan / antamaan jotain ensiapua. Aikani odottelin, meinasin jo lähteä kun ovi käytävällä aukesi ja minut vinkattiin sisään – ei siis kutsuttu nimeltä. Ihan mukavan näköinen naislääkäri, harmi vaan ettei dialogista tullut mitään. Vinkkasi istumaan ja minä painoin perseeni penkkiin, enkä päänsäryltäni pystynyt näkemään mitä rinnuksella olevassa nimikyltissä luki. No, istuttiin siinä naamat vastakkain ja tämä nainen kohautti olkapäitään ja minä poika toistin liikesarjan, ajatellen että kai tämä on näitä elämä on – kuittauksia. Eukko tuohtui selvästi ja pulisi jotain mistä ei meikäläinen saanut mitään tolkkua ja kohautti olkapäitään varsin kysyvä ilme kasvoillaan. Vasta nyt huomasin nimikyltissä olevan nimen, sellaisen ettei minun kieleni taitu sitä lausumaan, ei vaikka pihdeillä väännettäisi. Tajusin kuitenkin että tässä on nyt siirryttävä viittomakielen puolelle ja niinpä naputin päätäni ohimon kohdalta. Virhe; pitkä, kovalla äänellä huudettu pomilointi ja käsi lensi paniikkinappulalle, eikä aikaakaan kun ovesta astui varhaislapsuudessa lipputangon siemeniä syönyt äijä, valkoisissa kuteissa hänkin. Eukko messusi ja pajatti tälle pitkät litaniat, lopuksi lääkintävahtimestari katsoi minuun ja sanoi: ”Jos olet tullut tänne vittuilemaan etkä saamaan hoitoa, se on parempi lopettaa heti alkuunsa tai saat kylmää kyytiä”. Vittuilemaan, minä? Ei hyvänen aika sentään. Taas seurasi hiljainen hetki kun tuijottelimme toisiamme kuin raskaan sarjan nyrkkeilijät punnitustilaisuudessa.

Rohkea rokan syö ja yritin uutta liikesarjaa; tällä kertaa painoin molemmat kämmeneni ohimoille ja aloin heiluttamaan päätäni, pitäen samalla vaikeroivaa ääntä – katse naulittuna tiukasti lääkäritätiin. Sen eukon käden liike oli niin nopea, etten kunnolla ehtinyt edes näkemään kun se painoi taas sitä paniikkinappulaa, nyt lipputanko tulikin niin vauhdilla että meinasi jysäytttää kuulansa oven yläkamanaan. Taas tutut pomiloinnit ja vaksi kääntyy puoleeni: ”Nyt toi sun vittuilu saa jo sellaiset mittasuhteet että kohta tulee lähtö – pahnoille”. Hätääntyneenä koitin selittää vaksille tuloni syyn ja pyysin häntä vielä tulkkaamaan sen eukolle. Vastaus oli ettei hän mikään perkeleen tulkki ole, kerro itse vaivasi mutta älä vittuile. No huh huh, nyt sitä vasta kusessa oltiin, varsinkin kun pääkipu alkoi saada infernaaliset mittasuhteet. Niinpä löin kaikki yhden kortin varaan; pitelin nilkkojani ja ranteitani ja lopuksi päätäni, ulisten kuin sika lahtipenkissä. Johan alkoi tapahtua; eukko syöksähti kaapille, otti sieltä sellaisen ruiskun mitä hevosiin käytetään ja tuuppasi sen koko mitalta käsivarteeni ja painoi ruiskun tyhjäksi. Noin kaksi nanosekuntia ja pian My litlle ponyt kirmasivatkin näkökentässäni, näkyipä silmäkulmasta se niiden vitun teletappien ärsyttävä aurinkokin jokeltelemasta. No minähän riehaannuin; pomppasin pystyyn, suutelin ämmän ihan likomäräksi ja samalla jokelsin kaikki i love yout, te qierot ja jet aimet aina ja ljublu tibjaan asti, unohtamatta kotimaisita versiota ja älskar deitä. Sen verran hyvissä fiiliksissä olin, että minusta näytti siltä kuin sen suloisen myrkynkeittäjän käsi olisi tällä kertaa leijunut paniikkinappulalle ja kääntäessäni päätäni näin oven säleiden iloisesti kiepsahtelevan ilmassa kun sisään pukkasi lipputangon lisäksi kaksi aivan helvetin rotevaa konstaapelia. Minut painettiin lattiaan ja viimeinen muistikuvani oli, kun noitatohtori jakoi ohjeita lipputangolle.

Heräsin vaakatasosta, olin selälläni ja kehoni oli aivan helvetin painavan tuntuinen. Raotin silmiäni ja totesin makaavani sairaalasängyllä lepositeissä ja mitä perkelettä! Jalat polvista alaspäin kipsattuna, samoin kädet kyynärtaipeesta aina sormenpäihin. Eikä tämä riittänyt, vaan bonuksena koko pääni olis myös kipsattu, aivan vitun pienet reiät oli jätetty silmiä ja suuta varten. Lipputanko ja konstat näyttivät keskustelevan muutaman metrin päässä, paljon papereita käsissään. No minähän aloitin protestoimisen välittömästi, yritin karjahdella siitä pienestä suuaukosta mutta sen läven pienuuden takia ääneni muistutti lähinnä pikkuvauvan perseestä lähtevää pörinää pilttipurkin syömisen jälkeen. Jessus että vitutti. Delegaatio lähestyi punkkaani ja toinen konstu alkoi luettelemaan madon lukuja samalla kun heitti paperipumaskan mahani päälle; ” Kyllä toi sun käytöksesi nyt on ollut silminäkijälausuntojen ja itse uhrin kertomuksen mukaan sellaista, että tulossa on syytteet ulkomaalaisvihasta, kunnianloukkauksesta, seksuaalisesta häirinnästä ja lopuksi vielä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta”. Hetken oli hiljaista ja sitten kuulu aika rojaus saadessani paskahalvauksen. Turhaa oli selittelyni syistä ja väärinkäsityksistä, kielimuurista jne. Ainoa mihin vastattiin oli kysymykseni että minkä vitun takia minut on kipsattu päästä varpaisiin? Se oli perin yksiselitteinen; olin vakuuttavasti esittänyt kyseisten paikkojen olevan täysin hajalla eikä lääkäri ollut nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin kipsaamisen – lisävahinkojen estämiseksi. Erehdyin sanomaan että kunhan päästätte mut näistä remmeistä niin näette kuinka lisävahinkoja syntyy. Virhe numero kaksi. Nokialainen nuoriso – ohjaaja eli pamppu paukahti niin lujaa jalkani viereen että tajusin pitää turpani kiinni, seuraava lyönti kun olisi arvatenkin osunut johonkin kipsaamattomaan osaan kehossani.

No, tilanne päättyi siihen että vaksi kärräsi minut ulko – ovella odottavaan taksiin joka heitti kotiin. Pihassa taksari kysyi että selviänkö tästä eteenpäin? Tottakai selviän, eihän minulla ole kuin jalat, kädet ja pää kipsattu – mitä hän oikein kuvitteli? Taksikuski otti tuon luonnollisesti vittuiluna ja tuuppasi minut repsikan ovesta ulos, kaaduin kyljelleni märkään, sohjoiseen maahan. Taksarin suhauttaessa tiehensä, aloitin hitaan mutta varman kiemurtelemisen kohti kaukaisuudessa siintävää kotiovea. Jotta iltani – tai paremminkin yöni – olisi täydellinen – naapurin koira oli taas päässyt karkuteille ja tuli tutkimaan että mikä saatanan kipsikasa se siinä mennä möngertää. Yritin hätistellä sitä pois mutta eihän se mihinkään lähtenyt, nosti koipeaan ja kusi toisesta silmäaukosta sisään. Jumalauta mutta kirveli ja mölisinkin kuin muumio sarkofagissa. Nyt oli sitten jo muutenkin vajavaisen näkökenttäni toiminta entisestään rajoittunut, silmää kirveli niin paljon että päätä oli pidettävä alaspäin. Matkan teko jatkui ”Merileijona rannalla” - tyyliin, tai ehkäpä mittarimato -style olisi osuvampi. Joka tapuksessa, etenemistyylini kauhoi lunta housun kauluksesta sisään ja kivekseni yhdessä sen lärväkkeen kanssa huusivat hoosiannaa shokkihoidosta johtuen. Viimein saavuin kotiovelle, hakkasin päälläni uksea kun en muuhun pystynyt – kipsi vaan pölisi siinä takoessani. Kyllä kyllä, vaimo kultani avasi oven tuttuun, reippaaseen tyyliini ja näin jäi lanttuni oven ja sen perseeni tuhonneen ovitopparin väliin. Kirkumiseni pelästytti vaimon ja hän tempaisi uksen kiinni. Taas uusi pään hakkaaminen oveen epätoivoisten ”Minähän se täällä” - huutojen saattelemana ja tällä kertaa kun kuulin lukon rapinan, viisaana miehenä kierähdin sivuun ja pääsin viimein sisälle.

Lopuksi: pitkällisen, vaimolleni antamani meriselityksen jälkeen aloin paukuttamaan kipsejä rikki takan kulmaa vasten. Eukko ei suostunut auttamaan olin kuulemma liianmärkä ja kaiken lisäksi haisin koirankuselta. Tätä kirjoitettaessa kääriliinat roikkuvat vielä osittain lantussani ja toinen jalka on kokonaan kipsissä – pää vielä kipeämpi kuin lääkäriin lähtiessä. Voi tulla raskas päivä, viimeistään yhdeksältä pitäisi olla yhdessä osoitteessa reippaana, raikkaana ja rahan ahneena. No, elämä on. Toivottavasti teillä on keskiviikko alkanut paremmin ja olkaa varovaisia ettette loukkaa itseänne, lääkärin ei parane mennä – sieltä ei saa kuin painot raajoihinsa ja nipun syytteitä.
Hyvää päivänjatkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.


32 kommenttia:

  1. No nytpä myrkyn otti lykkääkseen! Yleensä en mene sanat...öh...kirjoittamattomaksi, mutta nyt menin.
    Kun en tiedä, mikä oli "vaktaa ja mikä viktioo"? ;)

    Hyvä postaus kuitenkin ja eläydyin niin, että ihan kuin ohimoilla olisi heikosti kinnaillut se päänsärky, josta näin rutivanhaksi tulleena, luulin päässeeni eroon.
    Lohdutuksena olkoonkin, että rutivanhana PÄÄNsäryt ottavat hellittääkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa hyvä, kaikki on faktaa täällä Luostarin puolella. Päänsäryt on helvetillisiä, nyt on aika kipupolille marraskuun alkupäivinä. Toivottavasti tulis jotain selkoa, tätä on kestänyt jo ihan liian kauan.

      Poista
  2. Mulla tuntuu aina menevän paremmin kuin Pepponella... hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Outsa, sä et niillä rakkauden merillä seilatessasi pikkuvavoja huomaakaan :)

      Poista
  3. Toivottavasti pää on jo parempi. Pieni flunssa mitään tuon rinnalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa Marjaana olla sellainen juttu että ei parane ennen kuin pää lyödään irti. Koko 2000 - luvun olen syönyt toinen toistaan jyreämpiä lääkkeitä aina migreenilääkkeistä epilepsia nappeihin. Ei muuta tehoa kuin väsyttää aivan helvetisti eikä kierrä veri käsissä, jaloista puhumattakaan.

      Poista
  4. Minulla on kokemusta migreenin kanssa terkkarin ensiavusta. Pari-kolme kertaa vuodessa migreeni yltyy sellaiseksi, että on päästävä piikille (ei ihan siis sille viimeiselle) terkkariin.

    Kesällä siellä oli sijaisena jonkun toisen maan kansalainen (miten sen saa sanoa?!?), joka ei ymmärtänyt englantia eikä suomea. Tyrkytti vaan reseptilomaketta, ja minä yritin joka tavalla selittää, että yrjöt tulee, jos vielä buranaa nielen.
    Lopulta sairaanhoitja tuli ja tunnisti minut ja laittoi piikin valmiiksi, sitten lekuri tajusi.

    Toivottavasti voit jo paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos R, mutta kun kunnon kohtaus tulee, niin se kestää aina vaan pidempään ja nykyisellään se on kokolailla tarkkaan vuorokausi. Piikit helpottaa hetkeksi mutta niitä täytyisi olla himassa muutama pahvilaatikollinen että saisi heti kun tarvitsee / tulee kohtaus. Kohtausten väliaikana olevaan tasaiseen kipuun alkaa kai jo tottua, tai sitten olen lakannut vaan välittämästä.

      Poista
  5. Hyvää halloweeniä, olet jo valmiiksi pukeutunut :)

    Alkaa olla kyllä hivenen hankala käydä lekurissa, kun pitää itse tehdä diagnoosi ja sitten yrittää sitä selvittää vieraskieliselle lääkärille, jolla ei ole aavistustakan suomen kielestä eikä minulla venäjästä tai swahilista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pussauskissa, hyvää halloweeniä vaan sinnekin päin. Jep, aamulla olisi ollut valmiit muumion vetimet mutta oon sen iän ohittanut (kai?). ;)
      Niin, ovat varmasti päteviä lääkäreitä, vielä kun opettelisivat kielen niin homma helpottuisi vallan perkeleesti.

      Poista
  6. Ei sulla viissiin herra Hortonia oo? Siis oikeesti on tietty se vaihtoehto suljettu pois?

    Muuten olen sitä mieltä, että kielitaitotaso 3 (jota vaaditaan invataksikuskeilta, riittää myös lekureille) on ehdottomasti liian korkea. Alennetaan se 2:ksi ja me saamme opetella runsaasti uusia kieliä. Voisin kertoa parhaita väärinymmärtämättömyyksiä, mutta intimialuesuojan vuoksi en pysty :)


    Yritän jaksella kuiteskin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hortoni on pois suljettu jo jokunen vuosi sitten. En tiedä, alan pikkuhiljaa uskoa Taivaallista naista joka sanoi että turhaan niitä nappeja vedä, vika on kaularangassa (tai kaularangan alueella). Uskon että sinä olet kanssa joutunut tekemisiin jos jonkinlaisten (ja kielisten) kanssa! Huimia juttuja, kerran hälytettiin poliisit pelkästään sen takia että olin kalju. No poliisit tuli ja sanoi tälle puolalaiselle lääkärille että josko nyt vaan tutkisitte tuon tyypin, sitä vartenhan se tänne on tullut. Muija huusi vaan että "paha poika, lyökä pitkä keppi!" Poliisit pudistelivat päätän, lekuri vaihtui ja homma eteni. Että tämmöstä.

      Poista
  7. Taasko se itse Perkele on sinun päässäsi? Mites fysioterapia ja naksauttelu? Vieläkö käyt? Toivottavasti olo parantuu mahdollisimman pian, eikä venakko tule oikeussaliin riehumaan.

    Itsehän itsemurha-aikeissani painuin arvauskeskukseen, jossa lääkäri jutteli omalla äidinkielellään harjoittelijan kanssa - luultavasti yhdessä miettivät, mitä tuo tuossa nyt itkee. Arvaus meni sen verran oikeaan, että psykiatrisellehan ne lähettivät....

    Koita jaksaa murunen, ja pysyhän erossa luostarin panimosta - siis siitä tammelta tuoksuvasta kellarista, ei siitä TOISESTA panimosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niin, katsohan kohta kahdeksan... ;) http://www.tohtori.fi/?page=2864559&id=6394518

      Poista
    2. No hei Karmiseni, kai se itse pääperkele on - ainakin siltä tuntuu. Käynhän minä Taivaallisella naisella, toissapäivänä viimeksi. Sympatiat arvauskeskus kokemuksestasi, voin aavistaa fiilikset. Itse en olisi mennyt ellei olisi ollut pakko. Mikäs panimovillitys sinuun on oikein iskenyt, onko tipaton saanut hormoonit hyrräämään ;D (kyllä mä sitten olen ilkeä). Kiitos, koitetaan jaksaa, koita sinäkin.

      Poista
    3. No saamari, nyt ymmärrän! Pakko ruveta vonkaamaan välittömästi, kiitos vinkistä :D

      Poista
  8. Ehdotan, että kaikille viittomakieli pakolliseksi oppiaineeksi. Myös lääketieteellisessä. Vois olla jännännäköinen sairauskertomus printattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viitomakieli olisi hieno oppia, opiskelein sitä aikanaan itseopiskeluna mutta loppui motivaatio kun sitä ei päässyt käyttämään ja lähimmät kansalaisopistot missä sitä opetettiin, olivat yli neljänkymmenen kilometrin päässä. Ei oikein jaksanut töiden jälkeen lähteä. Sä et Tsompi kuinka mä rakastan tota sun kykyä löytää asioista ne erikoiset, mutta hauskat puolet... epikriisi käsiä täynnä :D :D

      Poista
    2. Mä opetan, kun sulle sattuu ekskursio tänne :) Siis oikeasti! Ja jos Horton suljettu vegs, hyvinkin voipi olla kaula- (tai jopa rintarangan / selkärangan / olkapuolen) ongelmia. On nähty, kuultu kans. Voihan pärshe...

      Poista
    3. Peppo hei, mä oon niin käsi :)

      Poista
    4. Ja mä se viitta (... ja tikari...) :D

      Poista
    5. Polga; osaat siis viittomakieltä? Käsittääkseni sinä myös puhut sujuvasti montaa kieltä kahden kotimaisen lisäksi, vai olenko väärässä. Se viittomakieli olisi kyllä hieno oppia, näin kerran yhdellä työmaalla kun isossa hallissa viisikymmentä äijää karjuivat kurkku suorana eikä kukaan kuitenkaan kuullut mitään. Annas olla, kolmen miehen ikkuna - asentaja porukka viittoi keskenään - hallin toiselta laidalta toiselle, ilman vaikeuksia ja homma kävi.

      Tsompi; sä olet verbalistinen nero!

      Polgaseni; olikos tuo näytelmästä vai kirjasta? (pahoittelen sivistymättömyyttäni)

      Poista
  9. Kyllä sitä ihminen sitten ilahtuu kun jollakulla menee huonommin kuin itsellä. Kiitos Toveri Peppone. Ja toisaalta, otan vilpittömästi osaa tuskiisi, ne ovat varmasti kaameammat mitä kuvitella saattaa.

    Mitenkäs luostarin Halloweenit? Karkkia vai kepposia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä kestä kiittää, tähän asioiden kyntämiseen ja ainaiseen pääkipuun pitäisi kai olla jo tottunut mutta kun ei ole. Luostarin Halloweeneissä on jesari- ja kinesioteippausta, nippusiteitä ja livekalaa - kiitos teidän :D

      Poista
  10. aa niin piti vielä jatkaa. Tietyissä asioissa käytän yksityisen lääkäriaseman palveluita. Nykyisin on kätevä kun siellä nettiajanvarauksen puolella voi varmistaa lääkärin kuvasta ja nimestä minkänäköinen heppu on kyseessä. Ja samalla voi tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä lääkärin kielitaidosta. Säästää monelta harmilta. En tohdi edes ajatella mihin puolalaisintialainen kandi värkkäisi kierukan, korvaan kuulolaitteeksi varmaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Jessus sentään mitä mielikuvia pukkasi hartaaseen päähäni! Polakki askartelemassa värkkiä korvaan ;D Ei hyvää päivää teidän naisten kanssa, jos ei olla teippaamassa roikkuvia ja osia tai tissejä, niin sitten jo tungetaankin kierukkaa korvaan. :D :D :D Voi vittu ja minä kun luulin olevani se kajahtanut ;D

      Poista
    2. No niin, rauhoitutaanpas vähän :D Kyllä se on tämä seura joka kaltaisekseen tekee. Toisaalta, täällä maalla paskaa lappaessa on aikaa aatella, kaikenlaisia...

      Poista
    3. Joo, rauhoitutaan vaan mutta se on olen monessa ihmisessä huomannut, että niillä on oikeasti aika villejäkin ajatuksia - eivät vaan kehtaa tuoda julki. No, onneksi täällä Luostarissa voi purkaa mieltään niin paljon kuin haluaa :) (ja minä olen äärettömän onnellinen päästessäni tutkimaan teidän pimeitä puolianne ;D )

      Poista
  11. Kielikynnys lääkärin ja potilaan välillä on, no, kuin este, joka pitää jotenkin ylittää. Joskus se voi olla vesieste ja jalat kastuvat.

    Kerran jouduin lähtemään päivystävälle lääkärille aivan tajuttomien mahakipujen takia (oli se aika kuukaudesta) ja siellä oli sitten nuori venäläinen mieslääkäri vastassa. Siinä selviteltiin asioita, minä mielessäni hoputtaen särkylääkereseptin kirjoittamista, kun asia oli mielestäni aivan selvä. Lääkäri puhui suomea, mutta ei ilmeisesti täysin luottanut kielitaitoonsa, koska katsoi parhaaksi kilauttaa kaverille, venäjäksi. Sen verran olen joskus venäjää opiskellut, että keskustelun pääasiat tulivat selväksi. Lopuksi lekuri printtasi sivun jostain nettikäsikirjasta kohdasta "kuukautiskivut", ojensi sen minulle ja varmisti, että tästähän tässä nyt kai on kysymys. Kyllä! Kuten jo heti kättelyssä sanoin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli hienosti ja ytimekkäästi sanottu tuo kielikynnys asia kommentin alussa - paremmin ei voi kuvailla.
      Pystyn sieluni silmin näkemään tilanteesi siellä vastaanotolla, ehkäpä heitä oikeasti vaivaa tuo kielitaidottomuus ja sen takia asioista tulee niin vaikeita, mene ja tiedä.

      Poista
  12. Sen verran pitää sanoa, että Varaston työarvaus on keskitetty Arvaustaloon. Ainakin (en puhu mistään muusta) he ovat mallikkaasti hoitaneet lekureiden esittelyn: sieltä löytyy kuva, erikoisala / erikoisalat ja tavallisuus (!) sekä sen lisäksi kielitaito... Myös nettiajanvaraus toimii todella hyvin eli näihin on satsattu kiitettävästi. Meikä tykkää siitä puolesta, muuten en kommaa asiaa enemmälti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on hiton hienosti järjestetty. Onhan nimittäin paljon ihmisiä jotka eivät esim. vaivojensa takia kehtaa mennä vastakkaista sukupuolta olevalle lääkärille tai jotain saman suuntaista. Pisteet lekureiden esittelystä.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...