sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Tuonelan hiusväri - auttakaa nyt helvetissä


No nyt se vasta veti vitun kiukaalle, auttakaa nyt hyvät ihmiset – tästä on leikki kaukana. Eihän jumalauta tälläisiä myrkkyjä saisi olla edes myynnissä, voi hyvänen aika sentään. Kaikki vinkit todella hyvistä liuottimista tai muista värinpoistoaineista otetaan vastaan, siis sellaisista ettei tarvitse lähteä mihinkään teollisuuslaitoksiin murtautumaan? Nimittäin koko pääni näyttää nyt siltä kuin siihen olisi iskenyt heti kerralla kuusitoista todella pahanlaatuista melanoomaa päällekkäin. Tilannetta ja yleiskuvaa ei suinkaan helpota se, että olen kokeillut jo kaikki kotikonstit tärpätistä tinnerin kautta pata-pataan ja tästä syystä on koko pää hiuksista alaspäin sähkösininen, tosin nenästä alaspäin punainen (kirkkaan sellainen), sävytettynä sähkönsinisin juovin – vai pitäisikö sanoa puroin?

Tilanne alkoi tai siis helvetti repesi kun myöhään illalla sain kuningas idean pääni värjäämisestä. Päivällä olin vaihtamassa ulko – oven eräälle kampaamoalan yrittäjälle ja työni tehtyä sekä viralliset asiat hoidettuamme, aloin silmäillä hänen mittavaa hiusväri kokoelmaansa. Muija näki kiinnostuneen katseeni ja sanoi että ota siitä vaan jos mielesi tekee, ei maksa mitään. No perkele, itsehän en luonnollisestikaan värjää koska pidän ja olen aina pitänyt kaljua, nyt tuumin että josko sitten veisin eukolle jonkin uuden värin, sellaisen normaalista poikkeavan, hän kun on tämän mustan ystävä – no joskus näkee aavistuksen eri sävyyn vivahtavaa tököttiä siinäkin ihmiskasvot saaneen kovaäänisen päässä. Valitsin sähkönsinisen värin, se oli ainakin siinä paketin kyljessä niin hyvännäköinen että se oli pakko saada. Kiitin kampaajaa ja läksin kotiin. Iloisena esittelin vaimolleni tuliaisia ja hän kiitti heti sanomalla että survo se väri vaikka perseesi mutta hän ei tuota ainetta päähänsä laita. En kuitenkaan alkanut sitä putelia arttuuni tunkemaan vaan laitoin sen hyllyyn, parempia aikoja odottelemaan. Ilta jatkui normaalisti; söin, kävin suihkussa ja käytiin Lätkäkorvan kanssa lenkillä, vietinpä aikaani täällä blogistaniassa ja päätin katsoa josko tv:stä tulisi jotain. Sitä normaaliahan sieltä tuli eli ei mitään, vaikka selasin kaikki taivaskanavat läpi. Koitti siis niin sanottu tylsä hetki, ei nukuttanut mutta ei ollut oikein mitään järjellistä tekemistä. Sitten muistin sen päävärin, helvetti sentään – pitäisikö kokeilla? Ihan sen takia että nyt talven tullen pääni on ollut jonkin aikaa ajelematta ja sitä koristaa noin viidentoista millin sänki, se sähkönsininen voisi näyttää hyvältä siinä? Siitä olisi hyötyäkin töissä, meidän alallahan nuo turvallisuusmääräykset ovat menneet siihen malliin, että kohta koko jätkän on näytettävä heijastimelta, ei riitä että haalareita koristaa yksi tai kaksi raitaa, vaan pitää tosiaan hehkua kuin joku vitun humanoidi. Kaipa se sitten on niin ettei raksan porukoilla ole kovin hyvä näkö tai sitten kaikki ovat niin soosissa etteivät tummempaa sävyä erota. Niinpä ajattelin että jos kaikkien näiden heijastavien pintojen lisäksi vielä lanttuni hehkuisi mystistä väriä, oli työmaan mestarinkin helppo todeta kurma – autokuskille:” Et kehtaa ottaa vähän eteenpäin, näyttää se saatanan korpikylien väinö jääneen sun autos alle kun sinistä hehkuu tuolta takarenkaan alta”. No ihan tosi, jotenkin näin se menisi eli pelkkää hyötyähän pääni värjäyksestä olisi.

Tuumasta toimeen; singahdin nojatuolista teräsjousen lailla, kaihasin väriaineen hyllystä ja painelin kylppäriin. Tosimies kun ei kauaa manuaalia lue, niin silmäsin sen pienellä präntätyn tekstin aika haipakkaa läpi ja aloin värjäyspuuhiin. Keittiön puolelta – missä eukko oli läppärin kimpussa – kuului jatkuvaa kannustusta; ”Jos perkeleen hullu menet laittamaan sen värin päähäsi, niin voit alkaa pakkaamaan samantien” sekä toinen useasti toistuva kannustushuuto: ”Mitä pahaa olen tehnyt kun sain tuollaisen päästäpideltävän tupauunon miehekseni?!”. Sen verran jokapäiväistä tekstiä, ettei se kovin paljon minulta huomiota saanut, etenkään kun hurmoksessa leivoin sitä itsestään perkeleestä olevaa myrkkyä kuulaani. Siinä ohjeessa oli jotain varoituksia ja kieltoja mutta ajattelin että on värit eli maalit ennenkin lähteneet, miksi siis tämä olisi poikkeus? Heitin ne paketin mukana tulleet muoviset patakintaatkin huisin vittuun ja taputtelin mönjän paljain käsin, ajattelin että tuleehan tarkemmin tehtyä. Melko liukasta ainetta, täytyy myöntää. Kun vielä ottaa huomioon sen, että kello oli jo melko paljon ja minulla oli kiire nähdä lopputulos, väriä levisi päänahkaani, taitaa siis niiden lyhyiden hiuksien lisäksi naamaani, kaulaani, niskaani ja olipa vielä käsivarretkin kyynärpäitä myöten niin sähkönsinisiä että.

Viimein, saatuani kylppärin siivottua, tepastelin keittiön ovelle ja sanoin vaimolleni että eiks olekin hieno? Ensi alkuun tuli parahdus ja sitten alkoi sellainen manaaminen että jopa meidän koira teki ristinmerkkejä ja pakeni makuuhuoneen puolelle. En taaskaan välittänyt vaan ajattelin että istunpa nojatuoliin katselemaan niitä tv:n tarjoamia turhia ohjelmia siksi aikaa kun väriaine vaikuttaa. En perkele kerinnyt hanuria jakkaraan laskemaan kun keittöstä tuli sellainen huuto ettei paremmasta väliä; siinä ohjeistettiin meikäläistä etsimään istumapaikkaa vaikka hangesta, siihen tuoliin ei ollut istuminen ettei se värjäänny. Nyt vitutti sen verran että otin siivouskaapista jätesäkkirullan ja hain vielä autosta leveää teippiä koko rullan niin ikään. Muovitin sen saatanan nojatuolin kokonaan ja sanoin että nyt kelpaa istua tässä ihan omilla rahoilla ostamassani nojatuolissa, ei värjäänny vaikka yrittäisi. Eukkopaha suivaantui vallan helvetisti; huusi ja möykkäsi, kirosi niin lahjakkaasti että suurin osa olkkarin kukkasistakin kuihtui. Kuin pisteenä i:n päälle, kämpän ohi kulkeva pappi kuuli älämölön ja tuli ikkunan taakse roimimaan vihkivettä lasiin. Huusin papille että painu nyt vittuun sinäkin sieltä, johan se vodas jäätyy tuohon lasiin niin lujaa ettei lämpömittariakaan näe. Kehotin vielä häntä kaivamaan kauhtanan kätköistä skrapan, se jäätynyt vesi oli parempi raapata pois tai hän saisi muuten tietää aukeaako se iso portti tuolla ylhäällä vai ei. No pappi perkele alkoi liperit keikkuen skrapaamaan olkkarin ikkunaa ja voitte uskoa että ohikulkijoilla riitti taas supateltavaa; ”Nyt on maailmanloppu lähellä tai jotain merkillistä tekeilllä, kun pappikin skrapaa sen helvetin hullun ikkunoita, täytyykin tulla uudemman kerran katsomaan mitä täällä tapahtuu”. Näin. Minä sen sijaan istuin muovitetulle valtaistuimelleni lievän vitutuksen nostaessa päätään, viimeisenä aatoksena vaimon keittiöstä käsin antama varoitus joka koski jotain ettei väriä saa pitää liian kauan aikaa päässä.

Heräsin keskellä yötä aivan helvetillisiin tuskiin, oli nukahtanut nojatuoliin ja eukko oli vittuillessaan jättänyt minut nukkumaan siihen. Päästin sellaisen kirkaisun, että vaikka meidän koiralla (joka oli tullut johonkin aikaan olkkariin nukkumaan) on lätkäkorvat, niin se oli ilmetty pystykorva kun se kuunteli korvat (oikeasti) pystyssä infernaalista kirkumistani. Viimein koiruus katsoi parhaaksi paeta taas makkarin puolelle. Itse syöksyin kylppäriin, en välittänyt vaikka hämärässä löin vasemman jalan varpaat paskaksi takan reunaan sillä se oli pientä tuskaa siihen verrattuna, mikä päänahkaani ja naamaani koitteli. Pää lavuaariin ja pillupuhelimella - anteeksi bideesuihkulla – kylmää vettä päähän.Ainoa vaikutus oli se että sitä tappajaväriä levisi nyt myös silmiini ja sokeuduin hetkellisesti. Riehuin kuin perkele siellä kylppärissä, bideesuihkun sohottaessa vettä ympäriinsä ja kastellen joka paikan. Pitkällisen huuhtelun jälkeen sain näkökykyni osittain takaisin, ts. kaikki näkyi mutta perin hämärästi. Vilkaisin peiliin ja sieltä minua tervehtivät sähkösininen pää med punaiset silmät. Ei jessus sentään että ihmistä koitellaan. Sitten alkoi se ruljanssi; ensin shampoota, sitten tärpättiä – ei tehoa. Tinneriä ja kodin putkimiestä – no help. Väri vaan levisi pää on kuin tulessa, olen nyt aamullakin pitänyt kuulaa hangessa mutta ei se muuta tee kuin vetää silmät kieroon, kivun pysyessä ennallaan. Pakko oli taas aamusta lähteä Lätkiksen kanssa paskalenkille ja vastaan käveli tuttu muija joka lenkkeillee aamuvarhaisella niin kuin mekin Lätkiksen kanssa. Normaalisti hän jää jutulle mutta nyt vaihtoi jopa toiselle puolen tietä eikä puhunut mitään. Eli kyllä tässä nyt jotain poppakonsteja tarvitaan tai viikosta tulee todella mielenkiintoinen, olisi nimittäin pari virastoasiaakin hoidettavana. Kyllähän minä sinne kehtaan mennä, kyse onkin siitä etteivät ne heitä minua poliisin avustuksella ulos ennen kuin ehdin edes päivää sanoa. Joten jelppistä kiitos, muistan kyllä sitten iltarukouksessani. Jos jollekin tulee mieleen pyytää kuvaa niin turha toivo, sen verran raju ilmestys tämä päävärkki tällä hetkellä on.

Näistä tunnelmista huolimatta, hyvää sunnuntaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.






35 kommenttia:

  1. Kyllä se siitä ajanoloon... nopea apu on tietty kommandopipo (Honkkarista halvalla) mutta se päässä ei voi mennä kauppaan eikä pankkiin.

    VastaaPoista
  2. Sanna rakas, ethän sinä tosissasi väitä että näytän joltain vitun smurffilta pitkän aikaa? Sano nyt hyvä ihminen millä tämän tatinan saa pois?

    VastaaPoista
  3. Pitäskö sun kysyä siltä kampaajalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä, en tiedä sitten tavoitanko sitä näin sunnuntaina..

      Poista
  4. Vetyperoksidia kehiin - jo lähtee väri! :D Ei mua muu oikeastaan niinkään naurattanut, mutta olisin minäkin halunnut nähdä sen papin skrabaamassa tein fönareita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tässä mitään nauramista olekaan. Se oli sen papin oma vika, mitäs tuli paiskomaan sitä vettä..keskittyisi omiin juttuihinsa.

      Poista
  5. Ei saisi nauraa toisen ahdingolle, mutta ehkä ihan vähän kostoksi siitä villatakkiepisodilleni repeilemisestäsi?

    Tuota, minullekin tulee mieleen nuo samat, kommandopipo tai vetyperoksidi (mutta sitä en kyllä tunkisi niskaan taikka otsaan). Löysin ohjeen kommandopipoon - joko aloitan? Ei aina sitä iänikuista mustaa, voisin tehdä siitä vaikka, hmmm, sähkönsinisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjaana ja kyllä, sulla on oikeus pitää hauskaa koska nauroin sille sun villatakille :D
      Sähkönsininen kommandopipo oli pähee, oikeesti!
      Saako sen väristä lankaa, siis sähkönsinistä ettei mitään haljua sinistä? Sellaisesta olisin valmis maksamaankin sillä se olisi taatusti uniikki.

      Poista
  6. Kaksi huonoa mahdollisuutta tulee mieleen: Odota, että se kasvaa, niin juurikasvu (heh) on taas omanväristä. Toinen olisi se, että värjäisit sen jollain tummalla, mutta en suosittele, kun se voi aiheuttaa lisää tuskaa.
    Pipo päähän, sehän on trendikästä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos R, alkaa pikkuhiljaa tuntumaan että se pipo on ainoa vaihtoehto sillä hiukset ovat jo nyt päässeet kasvamaan liikaa. Typerää vaan ajaa ne nyt pois koska koko päänahkakin on sähkönsininen.

      Poista
  7. Nythän sulla olisi oiva tilaisuus omavaltaisiin pekkaspäiviin, ajelet nuburan klaniksi ja kipaiset lääkärille. Äkkiähän sitä sinisellä päänahalla heltiää viikko, pari saikkua? Huono puoli tuossa on se, että sut voidaan laittaa teipattuun huoneeseen eristyksiin tartuntaepäilyjen takia.....

    ... jooo, laita vaan se pipo. Semmoinen rastapipo, iso kuin pannumyssy ja tietty jamaican väreissä. Piristää kivasta kanssaihmisten arkea ja maisemaa sellainen eksoottisempi pipoviritys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hirnakka, tuossa rastapipossa on ideaa. Se tosiaan peittäisi lakuaisen ja niskan..
      Sairaalomaa en uskalla hakea, laittavat mut pian hoitoon ;) mutta toi pipo...

      Poista
  8. Voithan aina sanoa, et palellutit pääsi? :D

    Kokeile ruokaöljyä ekana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuules Puskis, taitaa lekurit ja muut tietää että oon palelluttanut pääni joa aikoja sitten ;D
      Jaa ruokaöljy? Ettet vaan huijaa mua laittamaan päähäni lisää tatinaa? No täytyy kokeilla ja jos katastrofin ainekset siitä syntyy, niin tiedät kuka seisoo ovesi takana :D

      Poista
    2. Öljyllä se voi jopa lähteä, liuottimilla ei :P

      Poista
    3. Okei, uskotaan.. mutta muista... ;)

      Poista
    4. *keittelee kahveja odottaessaan*

      Poista
    5. Kello on nyt19.22 ja noin varttia vaille menen saunaan. Sitä ennen alan hieromaan noita teidän tuomiopäivän juttuja lanttuuni, niin sitten nähdään kuinka käy vai tuleeko vielä keskiyön karmaseva postaus hirmuisine uhkauksineen vai painanko puhdistuneen, mutta niin nahattoman lanttuni tyynyyn. Perästä kuuluu, viimeistään huomenna jos tänään ei satu mitään... eli pidä vaan kahvit tulilla.. ;)

      Poista
    6. Tulin just saunasta ja pienenä vinkkinä voin sanoa että muistat varmaan henkilön nimeltä Mel Gibson ja leffan nimeltä Braveheart......

      Poista
  9. Ruokaöljyä joo ensin, pehmenee pää. Sitten pyydät kauniisti vaimolta jotain kuorivaa kasvonaamiota (niitä sellaisia missä on rakeita seassa) ja levität sitä kalloon. Sitten hinkaat ja höyläät sitä tahnaa päässäsi niin että lähes luu paljastuu. Jos ei sinisyys lähde, niin ainakin muuttuu verenkierron(/vuodon) myötä violetiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko Ninka näin? Tosin Puskis mainitsi jo ruokaöljyn ja nyt pitäisi vielä laittaa kasvonaamiokin - päähän?! Jumankauta naiset, taidatte viedä mua 6-0.
      Tosin jos hieron niin kauan että veri lentää, niin sittenhän on tunnelmaa kerrakseen eli jos menee metsään niin poikkean sun luona samalla kun käyn Puskiksellakin ;D Kiitos kuitenkin molemmille öljynaisille neuvosta, minähän koitan...

      Poista
    2. Tälleesti olen ainakin omia hiusväriäksidenttejä eli iholle joutuneita plänttejä koettanut häivyttää. Tosin silloin ei se väri ole kyllä seissyt ihan niin montaa tuntia nahkalla. :D

      Poista
    3. No hyvä on, minä koitan ja auta armias jos se väri leviää, niin silloin kannattaa muistella erään kirja nimeä joka alkaa "Kenelle kellot s...." ;D

      Poista
  10. Saatana ku vieläki meinaa hymyilyttää. Teet vaa saman ku mä, ku haluun tulla komeeks: Ämpäri päähä.

    VastaaPoista
  11. Sieltä se Timba tuli päivän paras neuvo, kaikki hartioista ylöpäin piiloon :D Silmien ja suun reiät täytyy kuitenkin jättää tai käy niin kuin taannoin marjareissulla..
    Kiitos vinkistä! ;)

    VastaaPoista
  12. Mä kuule pohdin tätä sun ongelmaasi vielä tallihommissakin. Jos ei rastapipoa löydy, etsi jostain ihonvärinen uimalakki, feikkiklani :D

    Voit vielä työntää vähän fyllinkiä lakin alle ja esittää saaneesi akuutin hydrokefaluksen :D

    VastaaPoista
  13. Kiitos, kyllä te nyt sitten jaksatte rienata toisen onnettomuutta :D
    Odottakaas vaan kun ilmestyn kotiovienne taakse ruokaöljyisen, kasvonaamiorasvassa olevan sinisen naamani kanssa, jota koristaa topattu uimalakki.. jos ei jumalauta sillä varustuksella pääse hoitoon niin ei sitten millään. Ai niin, pääle siihen vielä se Timpan ehdottama ämpäri; on kuin kindermuna eli kun sen nostaa pois niin mitä paljastuukaan ;D Saatana te ootte hulluja ja yritätte mua oikeesti johonkin hoitoon ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin rakas Puskis, kohta on ovesi takana Mel Gibsonin kuihtunut versio leffasta Braveheart, nyt ne tatinat ja se väri ei enää ole pelkän pään ongelma vaan tuhoalueen epämääräinen raja kulkee hieman vehkeen yläpuolella. Nimim. Ei tarvitse odottaa pääsiäistä että pääsee maalaamaan munia...

      Poista
    2. Voi sinua :(

      Tuli mieleeni erään tutun poika, maalasi spriitussilla itselleen kalsarit.. :D

      Poista
  14. Hähhhää, smurffin kosto on kauhea!
    *kierii naurusta*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Hirnakka, tässä sen näkee kiltin tilallisen eli yrittäjän "pimeän puolen".., ai että mä rakastan sua :D

      Poista
  15. :D

    En minä verottajalle uskalla vttuilla

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...