sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Tuulipukuisen potkan v*****lu aiheuttaa kielillä puhumista


Jumaliste että oli taas eilen sellainen tilanne jonka jälkeen olen yleensä löytänyt itseni virkavallan tiloista, tarkemmin sanottuna laitoksen alakerran yhdestä monista pienistä kopeista. No, iltapäivällä aloitin takapihan talvikuntoon laittamisen eli kaikki pihakalusteet nippuun ja loput pienet jutut kuten haravat, kastelukannut etc. vein varastoon. Olin jo saanut osan tavaroista raahattua katoksen alle kun eräs kyläläinen ohikulkeissaan tuli pällistelemään aidan taakse ja antamaan niitä vitun viisaita neuvojaan. Saadessaan sen viimeisen päälle hintavalla ulkoiluasulla vuoratun läskin olemuksensa siihen aidan toiselle puolen, hän aloitti keskustelun mitä viisaimmalla tavalla eli kysymällä laitanko takapihaa talvikuntoon. Koska vaimoni oli edelleen flunssassa ja minä kipeän selkäni kanssa raakotin niitä saatanan painavia kalusteita yksikseni, en ollut parhaimmalla mahdollisella juttutuulella ja niinpä vastasin tälle mulkulle että en, minulla on vain tapana aika ajoin nostella nämä romut tuohon katoksen alla olevalle seinustalle vain nähdäkseni miltä ne näyttävät siinä. No eihän tämä persereikä tajunnut piikkiäni vaan jäi töröttämään edelleen paikoillensa, jolloin kuulin ensimmäisten verisuonien rutisevan tuttuun tapaan verenpaineiden noustessa tuonne 450 paremmalle puolelle.

Nostaessani sellaista painvaa keraamista kukkaruukkua, tämä älyn jättiläinen kysyi miksi minä nostan sitä ruukkua niin perin vaikean oloisesti. Koitin hillitä itseni parhaani mukaan, vaikka tiedostin vasemman silmän yläkulmassa olevan mötin yhdeksi pullistuneista otsasuonistani. Rauhallisella äänellä kerroin hänelle nivelien pois paikoiltaan olemisesta ja revenneestä välilevystäni, vähän ikään kuin vinkiksi että apua kaivataan. No eikö mitä, tämä paskamaha kaivoi tupakit taskustaan tuumaten samalla että omat vaivat ne ovat meillä kaikilla. Silloin näin sieluni silmien tuon ihraperseen makaamassa teholla naama täysin tohjona, lääkärin kumartuneena hänen kasvojensa puoleen, samalla näyttäen ohutta ja pitkävartista pientä harjaa, sanoen: ”Se on kuulkaas herra Ylimulkkula nyt sellainen tilanne että tässä on teille tämä teidän uusi pitkävartinen hammasharjanne, tehän joudutte nyt pesemään sen purukaluston persereiän kautta kun joku on lyönyt sen teidän hammasrivistönne sinne hanurin puolelle. Niin, ja kinkun kalvamisen voitte tältä joululta unohtaa, olette ainakin kuusi kuukautta ihan mehu ja jogurttilinjalla ennen kuin teille saadaan ne uudet leegot tuohon turpavärkkiin.”
Tuo mielikuva tuotti minulle sen verran hetkellistä nautintoa että sain käteni hillityksi. Suoristin oman kroppani, oikaisin selkäni ja laitoin kanssa nortiksi, ajattelin että saan hetken aikaa rauhoittua. No eikö mitä, tämä ihmisrodun irvikuva alkoi luetella tekemättömiä töitään joita oli paljon, sillä hänen heikentynyt terveyden tilansa ei sallinut mitään ylimääräisiä liikkeitä. No ei varmaan, kusipää kun käytti puolet vuodesta Helsnki – maratoniin valmistautumiseen ja maratonin jälkeen hän makasi loput vuodesta sohvalla väittäen tarvitsevansa aikaa palautumiseen, vaimon tehdessä omien töidensä lisäksi kaikki kotihommat lumitöistä lanttulaatikon valmistamiseen. Jessus että oikein sormia alkoi kouristella, ne halusivat väen väkisin puristua tuon valkoisen kaulan ympärille. Tumppasin nortin ja sanoin että vielä olisi tuo keinu saatava tuosta tuonne katoksen alle. Nyt mainittakoon kaksi asiaa; ensinnäkin tuo takapihan aita on kahdeksankymmentä senttiä korkea, valmistettu valmiista rautakaupan elementeistä ja siinä on portti. Aita on vain sitä varten että Lätkäkorvan voi päästää takapihalle ilman että sitä taas tarvitsee hakea jostain kymmenen kilometrin päästä. No, aina Lätkäkorva on reissuiltaan takaisin tullut mutta kun huoli on suuri, niin peräänhän sitä on lähdettävä. Toisekseen, ko. keinu on kunnon puukeinu, ei mitään niitä huonekaluputkesta tehtyjä katiskan runkoja mitä näkee miltei jokaisella pihamaalla ja jotka ovat pienenkin tuulenvireen sattuessa kyljellään. Lisäksi keinussa on kunnon katos, joten siinä voi istuskella vaikka vähän vettä ripottelisikin taivaalta. Miksi kerron tämän kaiken? No voi vittu ihan sen takia että aidan yli olisi ollut helppo tulla auttamaan ja jos yli ei pääse niin olisi voinut käyttää porttia. Lisäksi keinu painaa rakenteensa vuoksi aivan helvetin paljon, joten sitä on sangen hankala liikuttaa yksin.

Mutta ei, tämä perkeleen taikinanaama liikkui sen verran että sai sen vaimonsa ylisyöttämän ruhonsa nojaamaan siihen aitaan. Verenpaineeni kilahti sen verran korkealle että tupakkitauon aikana laittamani Omronin verenpainemittarin käsiremmi repesi ja koko himmeli lensi huisin vittuun. Paskamaha katseli sen vaaputtavaa lentoa todeten ettei nykyajan laitteet kestä mitään, kyllä se on kumma juttu. Rutina päässäni ja käsivarsieni verisuonissa yltyi yltymistään, näin kuvajaiseni ikkunasta ja sieltä minua tuijotti kaksi verestävää silmää joista tiesin kohtauksen olevan lähellä. Puhalsin syvään, tempaisin yhden kukkaruukun jalustana olleen puupölkyn perseeni alle ja aloin tuijottamaan keinua. No tämä lihajalosteen ulkomainos katseli touhujani vähän aikaa kunnes loihe lausumaan:” Mitä ihmettä sinä nyt meinaat, ei ne työt istumalla etene”. Hammasta purren vastasin lihapullalle että turpa kiinni, koitan saisinko tuon keinun levitoimaan jotta voisin liu'uttaa sen ilmojen halki omalle paikalleen. Taaskaan ei vinkki näyttänyt menevän jakeluun vaan taikinamassa kysyi että olenko alkanut juomaan taas, voi sentään kun olet jo niin pitkään ollut kuivilla. Ei ole ihmisen psyykettä tarkoitettu laardin vittuilun kestämiseen ja niinpä purin niin lujaa hammasta että koko alakerta tuli leuasta läpi. Läskipallero pelästyi uutta look:iani ja vetäytyi kahden askeleen päähän aidasta, kädet hieman koholla. Nousin ylös ja tartuin keinun toiseen päähän, nostin ja aloin vetämään keinua kohti katosta. Sain noin puoli metriä vedettyä minkä ansiosta toisen pään jalat pureutuivat nurmikkoon ja taipuivat vinoon, saaden liitoskohdat ratisemaan. Niinpä siirryin toiseen päähän, nostin jalat suoraan ja tämä sama liike toistui kerta toisensa jälkeen, keinun lähestyessä hiljaa, mutta varmasti kohti katosta.

Olin ehkä noin kahden ja puolen metrin päässä lopullisesta sijoituspaikasta, kun aidan vieressä seisova talipallo teki sen viimeisen virheen. Hän kommentoi varsin suureen ääneen tekniikkaani, moittien minua että pitäisihän minun rakennusalan ihmisenä tietää ettei tuollainen retuuttaminen tee keinulle hyvää. Se riitti, psyykkeeni oli saavuttanut kriittisen pisteen. Päässä napsahti ja aloin karjahtelemaan kielillä; ensin luettelin arameaksi kaikki Jaakobin sukukuntaan kuuluvat, myöskin alan teoksista pois jääneet lehtolapset. Sitten pääni rutinan yltyessä kieleksi vaihtui heprea ja listasin Hesekielin takapihalla olevien kukkasten ja vihannesten nimet, toistin vielä koko litanian latinaksi ja lopuksi heittäydyin maahan syöden kukkapenkistä kaikki monivuotisten kasvien mukulat, tai mitä vitun sipuleita ne nyt sitten lienevätkään. Sitten minulla ei olekaan paljon muistikuvia mutta vaimoni oli seurannut tilannetta olohuoneen ikkunasta käsin ja tiesi että nyt oli tosi kyseessä. Niinpä hän kertoi minulle jälkeenpäin talipallon paenneen aidan vierestä kauemmaksi tarkkailemaan tilannetta. No vaimo oli rynnännyt ulos, huutanut nimeäni jolloin olin katsonut luonnollisesti äänen suuntaan äristen niin maan perkeleesti. Kädessään olevan kuupan avulla hänen oli onnistunut lingota noin 180 grammaa rauhoittavia kohden minua ja koska ärisin suu auki, oli onneksi suurin osa pillereistä osunut suuhuni. Vielä olin vaimoni kertoman mukaan pitänyt eestiksi luentosarjan, aiheena naapurisovun ja auttamisen tärkeys henkiinjäämisen kannalta. Sitten minulta olivat silmät muljahtaneet ympäri ja olin kaatunut maahan suu vaahdossa. Läskitiinu oli pistänyt juoksuksi ja huutanut mennessään että tuossa talossa asuu hullu joka pitää pistää rautoihin. No, vaimo oli raahannut minut sisälle ja heräsin sohvalta tänä aamuna 03.00, vaimo oli ladannut kahvit valmiiksi ja lapulla oli selonteko eilisestä. Mikä on tarinan opetus? Ihan totta, kyllä sitä naapuria voi vähän jeesata, ties vaikka siitä seuraisi jotain hyvää.

Mukavaa sunnuntaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

30 kommenttia:

  1. Pitää kompata.... tosin mulla on keinu katiska joskin tukevampi ja tyylikäs ja talvenkestäväksi todettukin.... Jätin viime talvena siihen sen istuinosankin... ei jouset itkenyt kun odotin vain ensin että lunta oli jo allakin tukemassa.

    Sen sijaan tillistelin korjaamolla Miksun kanssa vierasta konetta... yhtä lailla kuin omani tillistelyä vihaan.... tosin eihän mulla ollut muuta mahista kun piti puolitoista tuntia venata takaiskun kohdanneen Automiehen aikaa itselleni.

    Sainpahan purkaa pahan mieleni siinä samalla Miksun kompatessa kybällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on pääasia jos oot saanut purkaa mieltäsi, ei ne muut asiat niin akuutteja ole.

      Poista
  2. Tää komppaa myös: joskus raahatessani kasseja on nuo terveet lökäpökänuoret ihmetelleet "...sitä mummoa, joka kävelee niin omituisesti..." Perkele, etten paremmin sanoisi. (Jospa ne pöksyt joskus tipahtaisivat ja kakarat lentäisivät 4. krs:n kierreportaita kierien alas - ei, en toki toivo pahaa, mutta...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, olen samaa kanssasi. Ei enää auteta vaikka nähdään että toinen sitä kipeästi tarvitsee. Ihmisten sairasta mieltä kuvaa parhaiten se, kun eräällä kaupunkireissulla näin väkijoukon kerääntyneen ja seuraavan jotain tilannetta. Päästyäni paikalle, lyhytkasvuinen ihminen eli en sano sitä rumaa sanaa, yritti saada kirjekuorta korkealla olevaan postilaatikkoon, jonka kyljessä oli kapea kirjeluukku. Oikein vitutti ihmisten tyhmyys ja kävelin tämän henkilön luokse, pyysin että saanko auttaa ja luvan saatuani laitoin kirjeen lootaan. Pois lähtiessäni kävelin tahallani yhden lähellä olevan, "sirkushuveihin" osallistuneen pariskunnan läpi eli välistä sen verran voimallisesti että molemmat lensivät perseelleen. Odotin että alkaa älämölö mutta ei, varmaan tajusivat mihin olivat syyllistyneet. En nosta tällä itseäni jalustalle sillä jos olisin toiminut oikein niin olisin hakannut sen porukan - ikään ja sukupuoleen katsomatta. Näin on perkele ja turha väittää toista!

      Poista
  3. Olen ruvennut käyttämään härskisti hyväkseni tätä kyynärsauvoilla (1-2) kulkemisen aikaa. Kaupassa kun kärryjen kanssa kukaan ei väistä, huudahdan kovalla äänellä, että 'anteeks pääsiskö tästä', johan tulee tilaa.

    Mies häpesi perjantaina marketissa tätä toimintaani, ja yksi pikkupoika sanoi kassalla, että ei saa etuilla. En muuten etuillut, ohitin vain ne rauhassa iltapäivälehtiä lukevat, jotka olivat jonon keskellä etenemättä mihinkään.

    VastaaPoista
  4. Juuri näin. Jos toinen tarvitsee liikumiseensa apuvälinettä - oli se sitten mikä tahansa - niin sitä ei huomioida mitenkään. Pahimpia tapauksia ovat ne läskiperseiset ämmät, "käytävän blokkajat" jotka luulevat omistavansa tontin sieltä marketista, Vituttaa nämä törkeät ihmiset muutenkin niin paljon, etten anna armoa yhtään ja usein ne ovatkin yrittäneet mussuttaa jotain. Se päättyy kyllä yleensä siihen kun sanon että lyönkö tässä vai odotanko ulko - ovilla.

    VastaaPoista
  5. Öh..tuota... ja juuri, kun olin ajatellut alkaa puhelemaan aitojen yli naapureille. Hintava tuulipukukin on ollut roikuskellut kaapissa jo kohta kymmenen vuotta. (Alennusmyynnin loppurysäyksestä ostettu).
    Nikolainkaupungissa, jossa asustelin vuosikymmenet, ei puheltu mittää naapureille. Kaupoissakaan. Tai siis, minä en puhellut.
    Täälä Rytkänperällä puhutaan ja olenkin oppinut jo hiukan vastauksia murahtelemaan ;)

    VastaaPoista
  6. No tokihan sitä nyt naapureille saa ja täytyykin puhua :)
    Tässä nyt vaan oli kyseessä yksi mulkku joka ei eväänsä heilauttanut joten siitä tämä rähähdys...
    Ei auteta enää lähimmäistä missään, itse kyllä pärjäilen mutta ajattelenkin sekä vanhempaa että sairauksista kärsivää kansan osaa - heillä ei ole helppoa.

    VastaaPoista
  7. Ei niin pientä työmaata, etteikö sinne pomoa siunaannu!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se on niin totta. Miljoona neuvoa mutta ei elettäkään...

      Poista
  8. Se on perin surullista että tää aika on tällästä että ihimisiltä häviää luontainen tapa auttaa ja välittää lähimmäisistään. Tai siis ohan niitä ihimisiä jotka auttaa, ei voi yleistää tuotakaan. Mut palijo on heitä jotka kahtellee vaan sivusta silimät pyöreinä, suupielet pienes ivallises virnees, että koitahan ny polonen selevitä.
    Kun jokkaisella on mahollisuus tavalla tai toisella lähimmäistään auttaa. Jos ei pysty fyysisesti kantaan toisen kamoja, voi ehkä henkisesti olla rinnalla tukemas ja kantamas toisen taakkaa. Joskus jopa niinki pienellä asijalla ku hymy, saattaa olla meleko suuri vaikutus.
    Mukavaa sunnuntaita vaan sinnekki.

    VastaaPoista
  9. Olet kuule Mummeli ihan oikeassa, enää ei ole sitä takavuosien talkoohenkeä eikä mitään muutakaan, kaikki vain ajattelevat omaa napaansa. Ja niin kuin sanoit, kyllä niitä vieressä pällistelijöitä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Tuo hymy ventovieraalle, siinä on sellainen voima että sillä voi siirtää vuoria tarpeen tullen. Oikein hyvää sunnuntaita myös sinulle ja kaikille teille sinnepäin.

    VastaaPoista
  10. Tuosta kirjelaatikkojutusta palautui mieleeni tapaus takavuosilta. Asuttiin maaaseutukylässä ja sattui niin ikävästi, että taloni paloi. Muistan sen väkijoukon, joka oli kerääntynyt suut auki töllistelemään tapahtunutta. Se tuntui jotenkin äärimmäisen pahalta. Se oli heille vain sirkushuvia. Pyysin silloin poliisia, että häätäisivät koko joukon helvettiin. Hatun nosto sulle, kun autoit kaveria.

    VastaaPoista
  11. Huomenta rakas ja osanottoni talosi johdosta. Sulla on kans ollut sellainen tilanne jossa kaistahaulikolla olisi ollut töitä. Voin uskoa sen että pahaa teki kun elämä katosi savuna taivaalle. Nykyäänhän nuo hälyt (varsinkin liikenneonnettomuudet) tulevat ns. hiljaisina hälyinä, etteivät sisäsiittoiset mulkut keräänny paikalle pällistelemään ja ottamaan kuvia joita voi sitten jakaa vaikkapa Naamakirjassa. Sairasta on menoa ja olen kiihdyttänyt itseni sellaiseen raivoon että paistoin äsken munia kaljuni päällä, sen verran kuumana käyn. Huh huh, pakko rauhoittua ettei joltakulta lähde henki ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun ne aseetkin paloi talon mukana. Muutenhan olisin käyttänyt niitä ja välittömästi. Aseenkantoluvatkin kunnossa ja kaikki.
      Niistä aseista muuten jouduttiin ex-miehen kanssa poliisikuulusteluun: olivatko varmasti talossa palohetkellä, paloivatko varmasti ymym. Sen verran vatutti siinä vaiheessa, että käskin herrojen mennä tonkimaan palopaikkaa, josko löytyisi jäännökset. Ei ne sit halunnu, ku talosta oli jäljellä vaan mustaa, märkää mössöä ;)
      Tuliko hyviä munia?

      Poista
    2. No kait ne ajatteli että te heti ne myyntiin ennen kuin vakuutuksista tulee kitään rahaa ;) ja uskon sen että olisit vaikuttanut väestölukuun, ei ole pienintäkään epäilystä ;)
      Munista tuli melkein hyviä, hetihän ne paloi karrelle ;D

      Poista
    3. Minä onnentyttö olin irtisanonut vakuutukset puoli vuotta aiemmin. Ajatuksella, mitä turhia makselemaan. Eihän meille mitään satu...
      Nykyään on kissojen hännätkin vakuutettu ja talo on kivitalo.
      Ny pitää käydä kattomassa, mitä Polga on tällä kertaa bongannut.

      Poista
    4. Ei kai....:( voi hemmetti sentään. No onneksi olette jaksanut sinnitellä ja SE on hyvä asia että kattien hännätkin on vakuutettu ;D

      Poista
  12. Naapurit ovat perkeleestä. Eivät toki kaikki, mutta riittävän monet. Meillä on onneksi yksi lähinaapuri, joka tulee auttamaan pyytämättä, jos näkee, että apua tarvitaan. Toinen taas on niin laiska/saamaton/välinpitämätön, ettei saa pidetyksi edes omaa tonttiaan puhtaana. Tässä syksyn edetessä olemme mieheni kanssa mielenkiinnolla seuranneet, aikooko tämä naapuri koota polkupyöräkokoelmansa, lastensa pihalelut sekä pöydän ja kaksi tuolia pois pihatiet tukkimasta ennen lumen tuloa. Olisi nimittäin syytä, että lumen auraaminen meidän ovelle asti onnistuu. Vielä ei ole mitään tapahtunut, mutta ehkä he odottavat ensilunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Mrs B, olet aivan oikeassa. Mikään ei ole niin vittumaista kuin jeesusteleva naapuri aidan takana. Niissäkin on - niinkuin sanoit - sekä hyviä että huonoja. Se on hyvä jos on joku lähellä jeesaamassa, sitä kun ei koskaan tiedä milloin sitä apua tarvitsee. Ehkäpä se laiskamato tosiaan odottaa sitä ensilunta tai jos se on niin kädetön ettei saa mitään aikaiseksi, niin onhan niitä kotiavustajia ;)

      Poista
  13. Mitä tähä ny sanois...Niin tutunolosta tekstii että. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin Pappa, arvelinkin että olet noille kympeille ehtineenä päässyt kanssa nauttimaan tästä yhä lisääntyvästä ja ah, niin vittumaisesta luonnonvarastamme ;)

      Poista
  14. Ja sidosryhmämme eli alaisesi aiheuttavat pahennusta nauttimalla "marjoja": http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288498726428.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D :D Hahahhah! Voi vehviläinen, sitä on taas oltu silmä tarkkana! :D
      Tiedät kyllä minne tämä päätyy, kiitos! ;D (laitan sen heti tonne kanslian seinälle)

      Poista
  15. Meille kävi just toissailtana seuraava tapaus. Naapuri koputti kovaa ikkunaan. Ukko meni avaamaan. Siellä oli yläkerran hemmo, joka sanoi että kun häneltä selkä prakas eikä hän jaksa kantaa kaupasta 10 kilon säkkiä kissan olikohan ruokaa vai hiekkaa, nii talletapas mun numero kännykkään ja soita sitte kun oot lähdössä kauppaan vaikka tuntia ennen jos satun oleen nukkumas. Ai nii ja täs on teille tällanen tuikkikynttilä asetti. Nää on niin harvinaisia ettei näitä kynttilöitä enää saa mistään kun noi oot polttanu.

    VastaaPoista
  16. Ai kristus, että oikein saitte jonkun helvetin tassin siitä hyvästä että veitte sille tyypille jotain kissanhiekkaa :O Olisitte nyt kysynyt että tarvitseeko se jotain muuta, vaikkapa thaimaalaisen herätyksen niiltä perkeleen päiväuniltaan. Pojot teille jos haitte sen säkin, olisi tuo ukko vaikka selkäkipuinen olikin, voinut esittää tuon pyyntönsä vähän toisella tapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siis se "tuntia ennnen jos satun olee nukkumas" oli vähän liikaa...

      Poista
    2. No niinpä! Ihan niin kuin se olisi teidän huolenaihe herättää joku epatto päiväuniltaan. Huh huh.

      Poista
  17. Onhan niitä lökäpöksyjä, jotka auttaa mummeleita; kantavat kassia just sen aikaa, että saavat kalasteltua sen lompakon sieltä. Kyllä nykyään on semmoisiakin "autettavia", jotka alkaa huutaan kovaan ääneen apua, jos meet tarjoutuun avuksi... eikä ihme.

    VastaaPoista
  18. Totta molemmat asiat, niin lomapakon kalastelu kuin jälkimmäinenkin. Ei ole asiat hyvällä mallilla ja on siinä tällä nyky - yhteiskunnallakin osansa. Ei pääse nuoret (ne jotka oikeasti haluaisivat) töihin, kun ei ole heti koulun jälkeen sitä vaadittua 20 vuoden työkokemusta. Mitä jälkimmäiseen tulee, niin ihmisistä on tämän sairaan yhteiskunnan takia tullut sellaisia skeptikkoja ettei uskota enää mihinkään hyvään, vaan epäillään heti kaikkea. Hyvyys on harvinaista, valitettavasti.

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...