maanantai 22. lokakuuta 2012

Väärin punnittu jauheliha = verta, tv ei toimi = säpäleitä aka vaihdetaanpa lääkkeet kerralla


Topi on jo vuosia ollut sairaalassa töissä ja kaikki pitävät hänestä. Topin tehtäviin kuuluu ottaa verenpainemittauksia, kysellä potilaalta tietoja ja rauhoittella tätä ennen suuren valkoisen tohtorin paikalle tuloa. Avustavia töitä siis. Hän on itse rauhallisuus ja hänellä on aina aikaa kaikille. Tänään Topilla on kuitenkin vapaapäivä ja Topi on matkalla suureen markettiin, antamaan reklaamatiota eilisen ostoksensa johdosta. Topi painelee täynnä ihmisiä olevan marketin läpi suoraan lihaosastolle ja laskee ison putkilaukkunsa maahan, avaa sen ja ottaa esiin pimeiltä markkinoilta ostamansa Ak – 47. Lipas kiinni ja lipas tyhjäksi, sitten toinen lipas ja kolmas kunnes lihaosastolla ei liiku enää ketään. Ennen poliisien ja karhuryhmän paikalle tuloa Topilla on aikaa ja hän kaivaa kassistaan jauhelihapaketin – avaamattoman sellaisen – ja asettaa sen tiskille. Paketissa on kaksi punnituslappua; toinen on kaupan ja toinen on Topin oman, tulostavan vaa'an lappu. Heitto 40 grammaa kaupan hyväksi ja tässä on tulos. Olisivat olleet huijaamatta. Alkaa kuulua sireenien ääntä ja Topi istuu lattialle, pistää tupakiksi ja huokaisee syvään.


Topi viedään pois, pitkissä kuulusteluissa paljastuu että hänellä on aikaisempikin törkeä pahoinpitely rekisterissä, asia jota ei edes sairaalan väki tiennyt. Syy, miksi Topilla on tälläinen merkintä, juontaa useamman vuoden taakse ja kadun ylitys tilanteeseen. Vilkas katu eikä mummo meinannut päästä kadun yli joten Topi päätti auttaa. Rohkeasti hän pysäytti liikenteen, sen joka ei kunnioittanut sitä tiehen piirrettyä suojatietä eikä vanhaa ihmistä joka vain halusi päästä kadun yli. Autoilijat tööttäilevät ja huutelevat törkeyksiä parivaljakon ylittäessä tietä, varsinkin yksi mersukuski. Hän haukkuu Topia mulkuksi ja tekopyhäksi vanhusten rahojen kyttääjäksi. Topi katsoo miestä, tämän autoa ja hymyilee ystävällisesti. Myöhemmin samana iltana aluehälytyskeskukseen tulee soitto, tarvitaan kiireesti apua. Soittaja on nainen ja hän on hädissään; asuntoon oli tunkeutunut rotevan kokoinen mies ja tämä oli sisään päästyään alkanut hakkaamaan hänen miestään, hakannut vielä vaikkei tämä enää ollut liikkunut, potkinut päähän ja vartaloon. Viimein mies oli lopettanut, katsonut naista hymyillen ja pahoitellut häiriötä. Ambulanssi saapuu viimein, mies nostetaan paareille ja viedään valot vilkkuen teholle. Hämärälle pihamaalle ei jää kuin itkevä vaimo ja autotallin edessä oleva mersu.

Syy miksi kirjoitan tälläistä jota saa lukea miltei joka päivä lehdistä ja katsoa tv-uutisten päälähetyksessä? No ihan sen takia, että näitä kaikkia tapauksia yhdistää yksi tekijä, jonka kerron seuraavan kappaleen lopussa ja tämä tapahtui eilen kun kävin katsomassa vanhaa ystävääni.

Sunnuntai – ilta, ei mitään tekemistä joten päästin lähteä muutaman kymmenen kilometrin päähän tapaamaan vanhaa kamuani, miltei kuusikymppistä ukkoa joka eleli yksikseen pienessä talossa syrjäisen paikkakunnan syrjäisessä kolkassa. Mukava heppu, oli jo vastassa ulko -ovella kun kahautin Ransulla pihaan. Aikamme siinä hakattiin toisiamme selkään ennenkuin painuttiin sisätiloihin. Pedantti mies. Olkkarin pöydällä olivat sufeekupit ja tarjottavat millin tarkassa rivistössä, kukin omalla jo vuosikymmeniä vakiintuneilla paikoillaan. Juteltiin niitä näitä, nortti paloi ja mukavaa oli, kahviakin tuli juotua toista pannullista. Viimein tuli iltauutisten aika ja kamuni – jota Topiksi kutsuttakoon – avasi kaksi viikkoa sitten hankkimansa taulu – tv:n. Kuva näkyi muttei ääntä kuulunut ja ennen kuin ehdin mitään sanoa, Topi otti lattialla könöttävän jakkaran ja hakkasi sen tv:n aivan tuhannen pillun päreiksi, hakkasi varmasti kymmenen minuuttia, sälää oli joka paikassa ja tv:n lisäksi sai kahvipöytäkin osansa, tosin ohilyönnin takia. Viimein Topi lopetti, pyyhkäisi pirstaleet pitkältä pirttipöydän tuolilta ja istuutui minua vastapäätä sanoen; ”Sori meni vähän hermot kun ei ne nykyään myy muuta kun paskaa siinä liikkeessä, täytyy mennä viikolla ostamaan jostain toisesta”. Tarjouduin auttamaan Topia siivouksessa mutta hän sanoi siivoavansa itse kun kerran oli sotkenutkin, lisäsi vielä loppuun että hän soittaa sitten kun on toimiva tv niin juodaan uusiksi nämä kahvit ja katsotaan uutiset. Sanoin että näin teemme ja lupasin tulla uudestaan.

Kotimatkalla pohdin tapausta ja nuo kaksi aiempaakin esimerkkiä nousivat pinnalle jostain alitajunnan syövereistä. Nimittäin ensimmäinen juttu on tosi, sillä poikkeuksella että Topi ei tappanut koko lihaosaston väkeä Ak – 47:lla, vaan hakkasi jauhelihan punnineen henkilön, kaksi apuun tullutta ja kaupan henkilökuntaan kuuluvaa tyyppiä sekä vääränlaista siviilirohkeutta yrittäneen sivullisen miehen. Tämä kun koitti soittaa kännykällä apua samaan aikaan kun roikkui Topin hihassa. Väärä liike ja mieheltä hajosi mm. leukaluu niin pahasti ettei sitä saatu kunnolla korjattua ja tänä päivänä miehen syöminen ja puhuminen on hieman vaikeaa. Jälkimmäinen tapaus, mersukuskin hakkaaminen johtui solvaamisesta ja siitä, ettei mersukuski ollut kunnioittanut vanhaa naista. Katua ylittäessään ja katsoessaan miestä sekä mersua, Topi oli painanut rekkarin mieleensä ja lopputuloshan tuli jo kerrottua. Tapasin Topin suorittaessani aikanaan osan vankeusrangaistustani Turun lääninvankilassa ja juttelimme näistä asioista, Topi näytti minulle molempien tapausten oikeuden pöytäkirjatkin joten juttu ei ole paskaa.

Mikä siis yhdistää kaikkia kolmea tarinaa? Se, että jokaisessa oli ko. henkilön lääkitys vaihdettu kertaheitolla koska lääkärin mielestä se oli ihan okei juttu. Kaikista ”paras” syy on viimeisimmän, tv:n pieksemiseen johtaneen lääkityksen vaihdon syy; jalta, varsinkin vasenta jalkaa oli särkenyt jo pitemmän aikaa ja nyt liikkeelle lähtö oli vaikeaa, katkonaista. Lääkäri totesi että kyse on psyykelääkkeistä jota kyseinen taistelija on syönyt 36 vuotta, siitä asti kun pääsi vuosia kestäneestä psykiatrisesta laitoshoidosta pois. Elämä on sujunut ilman mitään ongelmia tähän asti, siis jalan kipeytymiseen saakka. Ei mitään raivareita vaan tasapainoista ja normaalia elämää. Kyseinen tyyppi sairastaa paaranoidista skitsofreniaa ja lääkitys on todella raju, en käy nyt niitä kaikkia listaamaan mutta levoista aina G:llä joka toinen viikko annetavaan injektioon asti. Kaikkiaan 8 kovaa jyvää aamuin illoin. Ihmettelenpä että miksi ei kamuani tutkittu, josko vika olisikin jossain muussa. Siis ei mitään tutkimusta, ja nyt täytyy muistaa että kaveri töröttää noin 16 tuntia pirttipöytänsä ääressä ja loput 8 h nukkuu lääkkeitten voimalla, liikuntaa ei siis ole kuin pakolliset noin kolme kertaa viikossa tapahtuvat kaupassa käynnit. Sama juttu lääkityksen osalta ensimmäisen esimerkin kaverilla, kummassakin väkivaltaiseen tekoon johtaneessa tapauksessa, olivat jo pitkään käytössä olleet ja hyväksi todetut lääkkeet vaihdettu yht'äkkiä – se koko saatanan dosetillinen. Ei muuten mutta näiden tapausten johtopäätelmä on niin lääkkeiden vaihdon määränneiden lääkäreiden kuin asiaa tuntemattomien kanssaeläjienkin mielestä tämä; nyt se helvetin hullu on seonnut lopullisesti, se on pakko sulkea laitokseen. Olkoon tämä kirjoitus siis ylistyslaulu vitun tyhmille ja laiskoille päälääkäreille, jotka suuressa viisaudessaan näitä päätöksiä tekevät. Varsinkin, kun ei nämä viisaat päätökset rajoitu psyykelääkkeisiin vaan niitä tehdään aivan mormi lääkkeidenkin osalta ja tulos on aina huonompi.

Tietysti minä tässä voin olla aivan väärässä, voihan kaikissa tapauksissa olla syynä jokin sellainen asia mitä tavan kansalainen ei näe silmämääräisesti (jalkojen toimettomuus = psyykelääkkeiden vika), on siis sattuman kauppaa että kaikki raivarit vain sattuvat korreloimaan lääkkeiden vaihdon kanssa. Enhän minä ole lääkäri, minä olen hullu ja vapaasti vajaa – ne eivät vain ole saaneet minua vielä kiinni. Pyydänkin nyt anteeksi varsin kritisoivaa tekstiäni mutta eka Topi viettää tällä hetkellä päiviään Mustasaaressa eikä best före – päivästä ole tietoakaan, linnassa sentään tietää koska pääsee pois. Jälkimmäinen - tv – tapaus – aika näyttää mitä siitä poikii mutta sääliksi käy vaikka sanotaan että sääli on sairautta mutta.....

Kaikesta huolimatta, hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

12 kommenttia:

  1. Huh huh, olipa tarinat. Mutta saatatpa olla oikeassa. Topi 2:n jalkasärystä tuli heti mieleen, että hänellä on ASO -tauti ja siihen liittyvä katkokävely. Tupakkimiesten ( ja -naisten) tauti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi juttuja vaikkakin perin kurjia sellaisia. Uskon tuohon ASO - taudinmääritykseen, Topi kakkonen on vetänyt tupakkia koko ikänsä - ketjussa viimeiset kolmekymmentä vuotta. Siihen ei taida olla mitään hoitokeinoa kun vuosikymmenten tupakointi on tehnyt tehtävänsä?

      Poista
    2. On siihen hoitoja. Mm. näitä potilaita mun osastollani hoidetaan. Laitetaan uudet putket kalkkeutuneiden verisuonten tilalle. Joko omaa laskimosuonta tai proteesi( teflonia tai gore-texia). Tai sitten pallolaajennetaan. Tietysti, jos suonet on pahasti tukossa, ei auta kuin amputaatio.
      Mites ois, aloitetaanko tupakkilakko?

      Poista
    3. No hittolainen, yhdelle mun tutulle tehtiin toi juttu joki aika sitten, en vaan tiennyt että kyse oli tuosta taudista.Ukko kävelee nyt melko normisti (operaatiosta ei ole kovin kauaa) ja sanoi että kyllä häntä oli ripitetty asian tiimoilta. Niin, tämä on taas niitä asioita joista ei paljon perusta ennen kuin se on omakohtaista. Kylää tekis mieli aloittaa tupakkilakko eli lopettaa, nykyisellään ei vaan noi hermot kestä moista (seli seli).

      Poista
    4. Toi on niin tuttua. Just kun ajattelisi lopettaa röyhyttämisen, tulee jokin helvatan kriisi. Siitä kun selviää ja elämä on hetken seesteistä, seuraava mörkö on jo nurkan takana odottamassa. Lopeta siinä sitten.

      Poista
    5. Voi muruseni, veit sanat suustani. Ilman tekosyitä niin näinhän se asia on. Varsinkin tälläisen perseaukisen elämä, just kun joku hemmetin osa on saatu rautalanka virityksellä pelaamaan, niin eikö sprakaa joku toinen paikka etc. Yhtä taistelua etten sanoisi. Sanojasi lainatakseni; lopeta nyt siinä sitten. (Tosin nyt sydäntäni lämmittää tieto etten ole yksin :) )

      Poista
  2. Minä jotenkin olen alkanut sulkea silmäni näin mahdottoman suurilta ongelmilta. Mäyryän vaan näitä olemattomia, joille voisi tehdä itse jotain jos olisi yhtään selkärankaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outsan kanssa samoilla linjoilla.

      Joskus tuntuu, että omissakin pienissä murheissa on tarpeeksi ja tekee mieli sulkea silmät suuremmilta. Täällä korvessa on hyvä olla piilossa maailman pahuudelta. Toisinaan taas jaksaa välittää ja sitten pistääkin vihaksi oikein kunnolla. Mutta tv säilyy silti ehjänä ;-)

      Mukavaa viikkoa

      Poista
    2. No Outsa, ei pidä vähätellä omia juttuja. Yhtälailla ns. "pikku vaivatkin" voivat saada kulminaatiopisteen kun jatkuvat tarpeeksi pitkään. En tarkoita väkivallan tekoihin ryhtymistä mutta jtain muuta, esim. täydellinen henkinen romahtaminen.

      Poista
    3. No niinpä Marjaana mutta entäs sitten kun tulee se tilanne, ettei silmien sulkeminen auta vaan ne jutut on ja näkyy vaikka kuinka katsoisi toisaalle. Juttelin yhden päälääkarin kanssa ja se sanoi että jos ihminen on tarpeeksi empaattinen, hän voi saada ahdistuskohtauksia kaverinsa huonon elämäntilanteen tms. vuoksi. Ei sekään ole mikään onnellinen olotila. Mukavaa viikkoa sinullekin.

      Poista
  3. Nyt on sen verran lääkkeet ottamatta, etten osaa kommentoida. palaan asiaan kapallisen Lyrica, Imovane, Opamox, Atacand, Azamun-koktailini jälkeen, hik oOo

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...