torstai 18. lokakuuta 2012

Väärinpäin vääntäen aamun v - käyrä laskuun


Ette ehkä usko mutta se toimii täydellisesti; tee aamutoimet täysin poikkeavalla tavalla etkä sorru mihinkään typeriin rutiineihin niin v – käyrä romahtaa, koska aivot eivät pysty käsittämään että mitä helvettiä tuo hullu nyt meinaa. Se on testattu ja todistettu. Meikäläisen aamu alkaa normaalisti näin:
  1. Herätys, sängystä suoraan laahustaen vessaan kuselle ja pesulle
  2. Kahvinkeitin päälle, Lätkiksen veden vaihto
  3. Lätkikselle ruoka ja vaatteet päälle sillä aikaa kun se syö
  4. Aamukahvi ja aamun ensimmäinen nortti
  5. Lätkiksen kanssa aamulenkki
  6. Noin tunnin verran lehtien lukua ja netissä surffailua
  7. Orjankaapu niskaan ja maailmalle
  8. Koko päivä kyrpä ottassa maailmalla, jossa nälästä aiheutuvat pakkoliikkeet (työ) riivaavat koko päivän
  9. Himaan
Vaan ei eilen aamulla, hommat olin jo illlalla päättänyt toteuttaa toisin ja ne menivät tähän malliin:
Herättyäni rapsuttelin kaikessa rauhassa Lätkistä joka myös tapansa mukaan tuli nuolemaan koko naaman, äristen samalla että nouse valopää ylös ja ruokaa antamaan. Aistin kyllä aivan järjettömän paineen rakossani mutta en antanut sen ottaa valtaa, vaan nousin ja tallustelin keittiöön Lätkäkorva tiukasti vanavedessäni, kieli pitkällä ja vaativa katse silmissään. Vaihtaessani vettä kippoon, sai veden solina rakon seinät rallattamaan niin iloisesti että minun oli pakko alkaa hyräilemään kauneimpia joululauluja viittomakielellä etten olisi kussut housuuni sillä tuska ylitti normi kuolevaisen sietokyvyn. Tässä vaiheessa en laittanut vielä kahvinkeitintä tippumaan koska tämä aamu olisi erilainen, nyt tehtiin asiat aivan toisin. Latoessani raksuja ja purkkilihaa koiruuden kuppiin, en voinut olla aistimatta miten hampaani alkoivat kellua ja ajelehtivat kohti kurkkutorven alkupäätä, kolisten kitarisoja vasten ja muistuttaen minua uudestaan wc:n olemassa olosta. Ei, en antanut vieläkään periksi tuolle minua aina ohjaavalle kusihädälle vaan annostelin ruoan ja annoin sen syötäväksi hyvinkin rauhallisin liikkein. Koira säntäsi kupille ja aloin pukemaan päälleni kaikessa rauhassa vaikka tiesinkin se olevan tuskallista mutta päätetty mikä päätetty. Kumartuessani laittamaan sukkia jalkaani näkökenttääni ilmestyi häiritseviä laineita ja vähän isompiakin aaltoja, virtsarakon ilmoittaessa näin visuaalisin keinoin että nyt on sitten kahjo parempi rientää sinne kuselle ennen kuin tapahtuu jotain radikaalia. Sain sukat ja vielä housutkin jalkaani mutta sitten oli juostava - ja lujaa. Samalla kun lorottelin menemään niin päätin hieman tarkastella kuontaloani peilistä ja järkytyin; jos joku olisi esim. ulkoa nähnyt kuvajaiseni peilistä, hän olisi todennäköisesti kohauttanut olkapäitään ja todennut että taas tv:stä tuli dokumentti keskitysleirien uhreista. Sen verran lonttoposkinen ja muutenkin kuivan näköinen pärstä sieltä tuijotti vastaan. Päätinkin heti lisätä Botoxin ja kaikki markkinoilla olevat kasvorasvat ostoslistalleni sillä niitä tarvittiin nyt kiireisesti.

Normaalistihan olisi seuraavana höyryävän kahvin laskeminen mukiin ja ah, aamun ensimmäisen savun sytyttäminen mutta ei nyt, laitoin kahvinkeittimen päälle, vedin tuolin keskelle keittiön lattiaa ja aloin katsella kahvin tippumista. Intouduin siinä sitten laskemaan niitä tippoja joita tuli yhä kiivammassa tahdissa, eihän tuo saatanan tarjouskahvi paljon veden kulkua estä, sellaista höttöistä putua kun on. Huuleni liikkuivat yhä kiihtyvässä tahdissa, minun oli pakko napata jääkaapista margariinia suuhuni saadakseni nuo perkeleen nenän alla olevat läpyttimet liikkumaan liukkaammin. Tahti kiihtyi koko ajan, nyt minulla oli täysi työ pysyä tippojen tahdissa ja puristin nyrkit valkoisena tuolin selkänojaa, jalkojen jytistäessä tahtia. Laskennan ollessa kiihkeimmillään, tunsin takaraivossani aivan helvetin kipeän iskun ja käännyin katsomaan. Oi kyllä! Itse päämies siinä seisoi ovensuussa, yöpaita päällään ja kasvoillaan tuhannen tuonelan enkelin ilme. Hän alkoi oman, varsin selkoa antavan aamunavauksensa kuulua sellaisella desibelimäärällä, että liu'uin jakkaran kanssa keittiön toiseen päähän. Kun kaljuni nahkaa riepotteleva aamunavaus oli ohi, tajusin tehneeni virheen. Olin intounut laskemaan tippoja ääneen, jopa huutamaan niin kuin vaimoni väitti. Enkä yhtään epäillyt, metakan on täytynyt olla jonkinmoinen sillä ei meidän eukkoa ihan hevillä herätetä. No, hän paineli takaisin nukkumaan ja minä kirosin kun grande finale meni ohitse, sitä kahvia ei olisi enää ollut kovin montaa sataa tippaa jäljellä.
Join kahvini kuitenkin tyynenä ja puhaltelin tyytyväisenä savuja kohti liesituulettimen nielua.

Lenkilläkin asiat tehtiin toisin, päätin kävellä takaperin ettei se olisi sitä ainaista eteen päin taapertamista. Lätkikselle tämä tuotti alkuun hankaluuksia kun se ei tiennyt että mihin vittuun tuo vajakki nyt on hiihtämässä – eteen vaiko taaksepäin? Lenkki saatiin kuitenkin suoritettua kaikkine nuuskimisineen ja paskomisineen joten ei paremmasta väliä. Lenkin jälkeen Lätkis painui normaaleja rutiineitaan noudattaen takaisin unten maille ja minä olin jo avaamassa läppäriä kunnes muistin että ehei, ei vielä. Niinpä istuin olohuoneeseen ja aloin tuijottaa tv:n mustaa ruutua. Tuijotin sitä kolme varttia minkä jälkeen annoin luvan itselleni käydä pikaisesti blogistaniassa ja sitten pois. Näin tapahtuikin ja suljin tyytyväisenä koneen. Puin orjankaavun ylleni ja katsoin kelloa, mitä helvettiä – olin puoli tuntia edellä normi aikataulustani. Minä kun olen aina luullut että ajan säästön ykkösjuttu on se kun tekee asiat tietyn kaavan mukaan. No, nyt tuli sekin todistettua ettei se aina menekään niin vaan on olemassa nopeampiakin tapoja. En viitsinyt kuitenkaan jäädä sisälle pällistelemään vaan painelin ulos ja päätin lähteä kohti määränpäätäni, tosin tapaaminen siellä oli sovittu vasta vajaan tunnin päähän eikä ajoihin mene kuin vartti niin olisin siellä todella hyvissä ajoin mutta väliäkös sillä. Päätin kuitenkin etten aja töihin pakilla (vaikka mieli teki aivan helvetisti) vaan pyöräytän Ransulla pari kierrosta perse edellä taloyhtiön parkkipaikalla, ikäänkuin mallintaakseni ajomatkaa perävalot edellä. Olin kahdeksatta kierrosta pakittamassa kun naapuri ystävällisesti kopautti auton kylkeen hymyillen samalla aurinkoisesti, kuitenkin pudistellen päätään ja näytti omaa autoansa. Tajusin naapurin lähtevän joten lopetin surmanajoni ja kahautin baanalle. Kohteessa parkkeerasin autoni syvimpää liejumonttuun minkä pihasta löysin ja astuessani autosta, saappaat ilmoittivat työpäivän alkaneen omituisella äänellä upotessaan vartta myöten liejuun.

Loppuyhteenveto:
Aamutoimien radikaali poikkeaminen normaalista rutiinista ei suonut aivoille aikaa ajaa toimintoja ns. automaattiohjauksella, vaan ne joutuivat keskittymään siihen että mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu. Näin ollen niille ei jäänyt myöskään luppoaikaa eikä täten tilaisuutta vaipua siihen tylsään, kaiken vituttavaan olotilaan. Pois oli tylsyys ja masentuneisuus, pääni pelasi töissäkin paremmin, ihan kuin aivot olisivat pelänneet heittää vapaalle vaan olivat koko ajan ohimolohkot kireinä ja keskushermosto valmiina vastaamaan mielipuolen päähänpistoihin. En muista koska olisi viimeksi ollut näin hyvä työpäivä, liekö koskaan. Niinpä suosittelenkin kaikille tätä ainutlaatuista aamun aloittamistapaa, tulette varmasti olemaan tyytyväisiä tuloksiin. Siis, erittäin hyvää torstaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

16 kommenttia:

  1. Olen tapojeni orja. Olen kokeillut, siis vahingossa, vaihtaa aamutoimien järjestystä. Jos pitää jossain olla tiettyyn aikaan, niin ei onnistu.
    Jos kahvia en saa suihkun jälkeen lehden luvun lomassa, niin en herää eikä mikään onnistu.

    Hyvä esimerkki on sellaiset aamut kun pitää mennä labraan syömättä. Huh. Zombina ajelen autolla 14 km, ja vasta kokeiden jälkeen silmät avautuvat, kun saan terkkarin kahviossa herätykssen.

    Toivorikasta torstaita Luostariin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset, kyllä se kahvi on se voima joka saa hereille ja liikkeelle. Meni oikein kylmänväreet kun mainitsit labrat, ne on kauhistuttavia aamua :O
      Kiitokset toivorikkaista toivotuksista, oikein hyvää torstaita sinne Rannallekin! :)

      Poista
  2. Olen joskus istunut kuulemassa viisasta puhetta rutiinien rikkomisesta. Muistaakseni heppu oli nimeltään Linjala? Olli? Hän nimenomaisesti oikein yllytti ja usutti ihmisiä tekemään asiat toisinpäin. Aamulla sängystä ylös naamasukelluksella, takaperin kontaten aamutoimiin, töihinlähtiessä oven asemasta poistuminen ikkunan kautta jne. Ja aamuörkin lärvin tilalle aivan mielipuolinen, liioiteltu seinähullun irve. Kehotti vähintään laulamaan (kovaa ja korkeelta) automatkalla.

    Tylsänä ihmisenä en tainnut kokeilla mutta pelkkä ajatus hykerrytti. Työkaveri oli tehnyt jotain nurkinkurista ja hihitteli pitkin päivää perheensä ilmeille.
    Oli kuulema vaivannäön väärti.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon tuohon rutiinien rikkomiseen, joskin täytyy pysyä kohtuudessa eikä revitellä mitään yltiöpäistä. Mielestäni juuri ne rutiinit (siis poislukien pakolliset elukoiden syöttämiset ja hoitamiset, niin kuin meillä Lätkis. No tietysti mukulat)saavat ihmiset ahdistuneiksi ja tylsiksi; joka jumalan aamu samat jutut samassa järjestyksessä - on ihme jos ei siinä masennu.

      Poista
  3. Epäilemättä kokeilemisen arvoinen idea. Ehkä kuitenkin jättäisin pois tuon kusen pidättelyn, sillä en koe sillä olevan välttämätöntä painoarvoa, ainoastaan painolastia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kyllä muotoilit kommentoinnin niin tyylikkäästi, että tuijotin haltioituneena tekstiä. Tottahan sinä puhut, juurikin mitä tulee tuohon painolastiin ;)

      Poista
  4. Meikä on rutiinien orja, ihan syystäkin (ainakin osittain) eli on päästävä vessaan tai ei tule mitään ja se onkin pahempi se. Samoin kaffetta ja jotain syötävää on saatava ennen lääkkeitä (tää on varmuustoimenpide). Sen jälkeen voikin jo vaihdella järjestystä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tuossa ylempänä sanoin Hirnakalle että onhan aamussa niitä pakkorutiineita, yksi niistä on lääkkeet ja niiden otto. Se on asia jonka kanssa ei pidä pelleilemän. Mutta muut - ei pakolliset - ovat ihmisten itsensä keksimiä stressin aiheuttajia. Muuten, olen etsiskellyt itselleni sivulaskuria ja löysinkin sellaisen sivustolta nimeltään Good Counter. Vaatii rekisteröitymisen (että pääsee tarkastelemaan tietojaan) ja se on aikalailla samanlainen palvelu kuin kuukkelin analyytikko mutta kaikki on kätevästi ja monipuolisesti esillä. Kävijöistä saa tarkat tiedot yksilöityinä, ip - osoitteineen ja käyttöjärjestelmineen - ja paljon muuta. Esim. kauanko ko. vierailija on viipynyt sivustolla etc. Olen erittäin tyytyväinen, tiedäthän sinä minun vainoharhaisen ja sairaalloisen uteliaan luonteeni ;D
      Niin muuten, laskurin mukana ei tule pakkomainoksia.

      Poista
    2. Paras laskuri, josta näkee ton kaiken on tää http://extremetracking.com/ (mutt sitäkään ei saa mun sivuille, muuten käyttäisin sitä). Ja tiedot näkee suoraan klikkaamalla kuvaketta eikä oo mainoksia (mun ed. blögissä tää toimi hyvin). Nyt en jaksa vaihtaa alustaa. On muutakin kipeiltävää.....

      Poista
    3. Kiitos, latasin sen ja se on todella hyvä, erittäin monipuolinen ja siihen karttaosioon rakastuin oikopäätä. Miten nin ei saa sun sivuille, onhan siellä omat ohjeet bloggerin ja WP:n sivuille lataamiseen. Vai ymmärsinkö asia noikein kun puhuit alustasta?
      Kävin kommenteeramassa sun blogin puolella tota kipuasiaa, sympatiat sulle.

      Poista
    4. Ei se asennu tänne, yritetty on -> ei toimi, koska osa koodista jää ulkopuolelle........ :(

      Poista
  5. Jos jotain, niin kaikkea ylenpalttista luutuneisuutta kannattaa totisesti välttää. Luutuneita tapoja kannattaa alkaa muuttamaan kyynärpäävoimin (huom, ei hartiavoimin, kuten luutunut sanonta kuuluu).
    Menisin jopa niin pitkälle, että en tekisi edes päinvastoin, enkä peruuttamalla, vaan kokonaan ERIlailla ja ERIsuuntaan.
    Päivityksesi on omiaan innostamaan minua tässä.
    Aion täst´etiäppäin kiskaista kuteet niskaan heti aamulla (eikä 1/2 päivän jälkeen).
    Pyrin aamuisin olemaan karjumatta rakkaalle aviosiipalle, kun hän lauleskelee heti herättyään (klo 7) virsiä.
    Tästälähtien saatan itsekkin ottaa esiin veisuukirjan ja laulaa luritella mukana samalla kun syömme aamupalaa.
    En laulaessani toivottavasti ehdi syödä enää tavanomaista satsia: kahta sämpylää varttikilo Keijua kyljessä, plus pulla, vaan yhden sämpylän tuorekurkku pylpyrän kanssa.
    Painun ehkä ihan hikilenkillekin jo ennen sian pierua ja syömisiä.
    Olen tuijottamatta tylsänä vastapäistä seinää aamupalan jälkeen ja alan sensijaan kirjoittaa toista runokirjaa...
    TV:n vahtaamisen vähennän minimiin ja bloggailun jätän tyyst...(öh...enpä taidakkaan)...

    Olen minäkin ollut em. Linjalan Ollia kuuntelemassa aikoinani.
    Otin hänen ohjeensa heti luennon loputtua käyttöön (unohtaakseni ne sitten vuositolkuiksi, kunnes nyt taas ajattelin ryhdistäytyä) menin nimittäin antamaa hänelle hyvän ohjeen luentojen tekemisistä ja suoriutumisista. Annoin rekvisiittaakin ja tietysti myös kiitin luennosta.:D

    Mutta luutuneisiin tapoihin vielä mennäkseni ja kuten tuolla edellä jo moni kirjoittikin, pis&pas-järjestystä ei kannata mennä muuttelemaan. Tuloo kipiäksi!

    VastaaPoista
  6. Olet Kaisa aivan oikeassa, luutuneet tavat ovat pahasta - joka asiassa. Saat täyden kannustukseni uuden järjestyksen elämällesi ja luppathan kertoa sitten onko sillä ollut mitään vaikutuksia elämääsi.
    Ps. Älä karjahtele siipalle vaan laula mukana.

    VastaaPoista
  7. Kaikki maneerit auttaa nyt jaksamisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se kai on, tai ainakin toivotaan niin.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...