sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Herrasmies, lepattavat kaalinpäät ja paljon perkeleitä


Onko mitään niin hienoa, kuin aloittaa sunnuntai olohuoneen katonrajasta? Daa, täällä sitä istuskellaan aivan helvetinmoisen kaalikasan päällä ja veistellään niitä ontoiksi, lisäten tietysti sen naamataulun siihen toiseen kylkeen, milloin irvistäen ja milloin mitenkin. Vielä olisi urakkaa jäljellä kahdeksankymmentä neljä kappaletta, sitten olen tehnyt näitä vihreitä, käsissä natisevia, vihreitä ja hulluuden rajan toiselle puolen vieviä maataloustuotteiden helmiä kaikkiaan 470 kappaletta. Molemmat kädet ja toinen polvi laastaroituna, avioeroa hoitava asianajaja – jonka vaimoni hälytti keskellä yötä - naputtelemassa kynällään siihen vitun memokansioonsa. Kyllä elämä on ihanaa.

Kaikki alkoi eilen, muutamia tunteja töistä tuloni jälkeen. Tein normaalit perusaskareet mitkä tehdään joka ainoa ilta ja sitten saunaan. Nautin suunnattomasti, mikään ei ole niin hieno kuin istua löylyissä kolme tuntia hikoamatta lainkaan, syynä on tämä hieman kokoon kuivunut kroppani. En pitänyt mitään kiirettä ja saunomisen jälkeenkin kuljin pelkkä pyyhe vyötäisilläni, sekin ainoastaan silloin kun kävin ulkorapulla tupakilla. En olisi pitänyt silloinkaan mutta naapurisovun takia on pakko, ehdin olla muutamia kertoja aivan naturell tupakoimassa ja joka kerta kun joku naapureista meni ohi, he joutuivat oksentamaan. Pahoitellen pyytelivät anteeksi etteivät voineet sille mitään että nähdessään viston olemukseni, se herätti heissä niin voimakkaita tunteita ja aivan erityisesti pakaroiden osalta. Talon toisessa päädyssä asuvan rouvan mukaan perseeni näyttää siltä kuin kahden joulukinkun välissä olisi räjäytetty käsikranaatti, eikä hän herkkänä ihmisenä voi sellaista katsella. Ymmärsin häntä sekä muita herkkänahkaisia ja aloin pitämään pyyhettä lanteillani. Tosin he vieläkin ohikulkeissaan joutuvat kääntämään katseensa, osittain rujon yävartaloni takia mutta pääsyynä on tämä jo aiemminkin mainitsemani ylivalkoinen ihoni – se saatana heijastaa pelkkien tähtienkien valon, moninkertaistaen niistä tuikkivan kelmeän kajastuksen. Eräs kyläläinen kysyikin minulta kerran että miksi teillä on jalkapallostadionilta tuotu valonheitin rappusilla, joten jouduin sivistämään häntä asian tiimoilta sekä antamaan hänelle aikataulun yleisimmistä saunomispäivistäni – ja kellonajoista.

No niin, asiaan eli selitys kaaleista (ei liity raviurheiluväkeen) ja niiden muotoilusta. Henkilökohtaisesti olen kaikkea markkinahumuun liittyvää vastaan eikä ihme, sen tekee vuosikymmenien korvessa asuminen jossa ei paljon muuta tekemistä ole kuin juosta susia karkuun tai häiriköidä kaupungista tulleita marjastajia. (Paras tapa on muuten liimata itseensä ihan vitusti sammalia ja maata hiljaa paikallaan, pompata sitten pystyyn kun lähiöleidi tulee sen perkeleen puolukkapuimurinsa kanssa viereen rahnuttamaan. Helvetin pitkäveteistä touhua se kyllä on, makasin kerran kolme viikkoa putkeen ennenkuin tajusin että siltä alueelta oli kaikki marjat jo kerätty.) Niinpä en ole milloinkaan osallistunut mihinkään ko. juhlapyhän teemaan sen paremmin. Eilinen oli kuitenkin poikkeus, kai vaimo kyllästyi minun edestakaisin teputtavaan olemukseeni koska hän pyysi minua väsäämään sellaisen Halloween – lyhdyn rapputasanteelle laitettavaksi. Rutisin vastaan, sanoin että eihän meillä ole edes kurpitsaakaan, perkeleestäkö minä sen lyhdyn väännän? Vastaukseksi sain käyttää luovuuttani, oli kuulemma aivan sama mistä sen tekisin kunhan häipyisin hiihtelemästä keittiön ja olohuoneen väliä. Hetkisen fundeerattuani, muistin että meillähän on jääkaapissa se aivan mahdottoman kokoinen kaali josta vaimo kyllä oli luvannut tehdä laatikkoa tai jotain, en enää muista. Niinpä tartuin toimeen ja aloin kovertaa sitä vaimon natinan säestyksellä. Jotain jupinaa sunnuntain ruuasta ja raaka – aineista. Kaali on muuten jumalattoman kovaa ainetta ja minulla oli suuria vaikeuksia saada sitä puukolla kaiverretuksi, joten hain auton perästä moottorisahan. Kirmatessani sisälle sattui vähän nolompi tapaus; pyyhe tippui lanteiltani ja tiellä kulkevat lapset (vanhemmat mukana, kylällä oli joku kersoille järjestetty tilaisuus) päästelivät riemun kiljahduksia nähdessään minut. Kuului ”Miks mulle ei ostettu tuollaista asua?” - huutoja ja muita vastaavia kommentteja kunnes äidit vetivät kakaroidensa päähineet kersojen silmille, etteivät he nähneet kuinka äiskät alkoivat kivittämään meikäläistä. Muutama kunnon osuma tuli mutta pääsin suht ehjin nahoin takaisin työni pariin.

Päräytin Hussen käymään ja olin juuri työntämässä laippaa kaalin uumeniin, kun minut taas keskeytettiin - tällä kertaa vaimon toimesta. Ihme juttu; heti kun löin sahan käymään, vaimo alkoi jumppaamaan, haukotellen ankarasti siinä samalla. Ainakin hän hyppi tasajalkaa ja heilutteli käsiään, kutimet toisessa kädessä. Aukoi suuta siihen malliin ettei välillä näkynyt kuin kitapurjeet, nuo mahtavan äänentoiston lervakkeet. En viitsinyt sammuttaa sahaa vaan huusin hänelle että vittuako siinä jumppaat jos noin väsyttää, painu petiin siitä. Taisin käsittää väärin eukon aktiviteetit ja väsymystilan, hän nimittäin vaihtoi väriä ja löi sukkapuikon oikeaan reiteeni pystyyn, painellen samalla makkarin puolelle. Omituinen naaras, en päässyt selvyyteen että haukotteliko hän vai liittyikö hänen esityksensä jotenkin sahan käyttöön sisätiloissa. Husse hieman savuttaa ja ainakin ne omituisen näköiset kukkaset ikkunalla eivät näyttäneet oikein tykkäävän kärystä vaan nuupahtivat. Puolta tuntia myöhemmin minulla oli ihan mukiinmenevä Halloween – lyhty, oli muuten ensimmäinen jonka elämäni aikana tein. Katselin ympärilleni ja totesin iltapuuhien jatkuvan kunhan olisin saanut lyhdyn rappusille ja jonkun tuikun sen sisään, olkkarissa oli hieman siivottavaa. Tapetit ja verhot, kirjahyllystä puhumattakaan, olivat täynnä teräketjuöljyn sävyttämää kaalipärsettä. Sitä oli jopa katossa ja näköjään oli lentänyt eteiskäytävää pitkin naulakolle asti, no onneksi oli meikäläisen takki ensimmäisenä. Eipä mitään, virittelin lyhdyn ja siivosin jälkeni niin hyvin kuin mahdollista, lupasin vaihtaa alkavalla viikolla tapetit ja maalata katon, tämä ilta sai olla tässä tai niin ainakin luulin.

Olin varmaan jonkun tunnin tai puolitoista katsellut tv:tä, kun oveen koputettiin. Menin ovelle varmana aatoksesta, että taas siellä joku onneton juoppo kaipasi kyytiä johonkin suuntaan. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan ovella seisoi tyylikkäästi pukeutunut herrasmies, kertoi kulkeneensa rivarimme ohi ja nähneensä pihalyhtyni. Katsomatta sen paremmin lyhtyyn, kysyin että mitä sitten, mitähän asia mahtoi koskea? Herrasmies kertoi haluavansa ehdottomasti samanlaisen, itseasiassa hän tarvitsisi niitä useammankin joten olisiko mahdollista että tekisin hänelle niitä huomiseksi, hänellä on silloin suuret juhlat ja teemana tietysti Halloween. Ukko lupasi kyllä maksaa, sovitaan hinnoista sitten jos suotun tekemään niitä. Ihmettelin ääneen että mikä tuossa lyhdyssä nyt muka oli niin erikoista, että niitä pitäisi vielä sarjassa alkaa valmistamaan? Äijä kehotti katsomaan itse, ei nyt pitäisi olla niin vaatimaton sillä hän ei ainakaan ollut koskaan nähnyt tuollaista. Vilkaisin kaalia ja toden totta, siihen oli ilmestynyt sellainen efekti jota en olisi kyllä heti uskonut tapahtuvan. Ison kynttilän kuumuus sai kahden pintalehden nousemaan ja laskemaan tasaisesti, kaalilla oli korvat jotka nyt nousivat ja laskivat tasaiseen tahtiin. Oli se aika veikeän näköinen, heti tuli mieleeni erä maamme johtavista poliitikoista eduskunnan kyselytunnilla. Hän nimittäin valehtelee ja puhuu paskaa niin paljon että korvat heiluvat. Ovat jumalauta vielä samaa kokoluokkaakin kuin kaalin läpyttimet. Minuutin hiljaisuuden jälkeen herran perkele kysyi että tekisinkö noita lyhtyjä, hän maksaisi kaksi euroa kaalilta sillä niitä tulisi useampi ja ne täytyisi olla valmiina sunnuntaina iltapäivällä. Ajattelin siinä että äkkiäkös niitä nyt muutaman kymmenen väsää, saapahan alkuviikon naftarahat tienattua. Lupasin tehdä ja lyötiin kättä päälle. Äijä häipyi ja minä jatkoin tv:n katselua. Ei mennyt kuin kolme varttia, kun oveen koputettiin taas. Tällä kertaa oven takana seisoi haalaripukuinen, kolmekymppinen kaveri joka kysyi että mihinkä noi kaalit voi kipata. Jätkän ilmeestä näki että hän olisi ollut paljon mieluummin vetämässä päätä täyteen, sen sijaan että hän joutui kaaleja hulluille kuskaamaan. No, rahalla on ihmeellinen vaikutus. Ohjeistin kaveria kippaamaan ne siihen ulko – oven eteen, kannan ne siitä sitten sisään. Painuin pukemaan päälleni ja kuulin sen perkeleellisen rytinän. Ovi ei auennut joten joduin tunkemaan itseni pesuhuoneen ikkunasta ulos nähdäkseni mitä oli tapahtunut. Operaatio otti sen verran aikaa että kaalikuski kerkisi lähtemään. Koko etupiha oli kaalien peitossa, kasan päälle oli heitetty kirjekuori ja sen avattuani luin viestin; ” Kiitos etukäteen, tässä on ne 470 kappaletta kaaleja, saat sen sovitun kaksi euroa kappale sitten kun niitä tullaan hakemaan. Muistathan että sovimme niiden olevan valmiita klo 15.00 mennessä. Terveisin Antti”.

Putosin polvilleni, tunsin kuinka silmissä sumeni. Ei jumalauta, olisi kannattanut kysyä se lukumäärä eikä luulla sen jäävän muutamaan kymmeneen. Neljää rauhoittavaa ja muutamaa norttia myöhemmin, kannoin kaikki kaalit kämppäämme ja aloitin urakan. Tässä aamun hetkinä pidin taukoa sen verran että sain kirjoitetuksi tämän. Aika hiljaista siis tulee olemaan mutta jättäkää kommenttia kaikesta mikä liittyy blogin uuteen ulkoasuun, mitä pitäisi muuttaa jne. Jos se tuntuu kerran ylivoimaisen surkealta, niin sitten koitan illalla palata suurin piirtein vanhaan vaikka se alkoikin kyllästyttämään. Te kuitenkin olette tässä etusijalla sillä teillehän tämä on tehty, joten rohkeasti kommenttia.

Niin, toivottavasti teillä on hyvä sunnuntai, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.




31 kommenttia:

  1. Hämmästyttävä mutta hyvä.

    VastaaPoista
  2. Blogin uusi ulkoasu on minusta oivallinen. Jos haluat ihan ammattitermejä, niin se on : luettava, selkeä, käytettävyys melko hyvä ja kontrasti tekstin ja taustan välillä tyydyttävä. Että näin;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos arvioinnista, se on pirun vaikea säätää asetuksia, kun ei tiedä millaiset asetukset itse kunkin koneella on. Toisin sanoen pitäisi löytää kultainen keskitie ettei jokaisen tarvitsisi tehdä mitään radikaaleja muutoksia pystyäkseen lukemaan tätä. Jostain syystä tämä tuntuu nyt latautuvan kauemmin kuin vanha enkä tiedä mistä se johtuu. Ehkäpä täällä korpikylien suunnalla on taas tuo bittitaivas jäässä eivätkä nuo helvetin yhteydet pelaa ;D

      Poista
    2. Kyllä tämä täällä ainakin latautuu aivan hyvin. Lienee bittiavaruuden arvoituksia nämä miten milloinkin latautuu.

      Poista
    3. Niin, kyllä se vika on varmastikin tässä köyhän miehen laajakaistassa ;)

      Poista
  3. Pohja on aika hyvä, jep!

    Asiaan: Varmaan myös kaalien käytettävyys ao. toimeen on sitten aika hyvä. Husovaarnat näköjään pelaavat joka paikassa. (Olenkin tainnut mainita: Husovaarna mettässä, Husovaarna maantiellä, Husovaarna prle kohta siun persiissä....)

    Erityisesti olisin halunnut nähdä ne lepattavat korvat - terviisiä vaan Lätkikselle =^-^= Vinskiltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas Abbedissani, pelkäsin sinun jyrähtävän jotain tulikiven katkuista! ;) *rentouttaa pakaransa*
      Huskut ovat oivia vehkeitä, vielä kun saisi tuon vaimon ymmärtämään; kurkun siivutukset, leivän leikkaamminen (menis se vanhempikin jota meillä pääsääntöisesti syödään) etc.
      Lepattavat korvat olivat hauskat vaikka itse sanonkin, tosin aamuyöstä alkoi itsellänikin lepattamaan..;)
      Lätkis kiittää, lähettää vaalean punaisin sydämin varustettuja haukahduksia Vinskille ja emännälle, lisäsipä vielä halunsa tulla maistamaan muusia ja kalaa - sitten tulevaisuudessa ;D

      Poista
  4. Hmmm, kaalia. Mun rupesi tekemään mieli kaalikääryleitä. Ei sulla olisi aineksia?!?

    Mun konella joudun vähän rullailemaan vasemmalle ja oikealle, että saan koko tekstin näkyviin ja se on hankalaa. (Johtuneeko siitä, että mulla on miniläppäri ;-) Muuten ei mitään valittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule Marjaana, niitä kaalien sisälmyksiä jäi 988 kg, joten mun oli vielä nyt illasta käytävä tekemässä salakaato että sain lihat kaalilaatikoihin jota on nyt paistettu neljättä tuntia (ja tullaan paistamaan hamaan tappiin asti). Eukko rasvaa sähkömittaria ja minä tuuppaan aina uutta laatikkoa uuniin. Kaalia ja lihaa on jäljellä vielä jokunen sata kiloa, saat jos nopeasti lähdet ajelemaan tännepäin. Jouduit rullailemaan? Levitin kyllä pohjaa hieman, itselläni on käytössä 15" näyttö, Chrome on selain ja näytön astus on 100% eli normi. Pohja täyttää juuri näytön mutta sivuttaisliikkeitä ei joudu tekemään. En tiedä miten muilla selaimilla / asetuksilla näkyy ja sehän tästä hankalaa tekeekin. Kiitos kuitenkin mielipiteestä - ne on aina tärkeitä koska ne kertoo mulle mitä pitää säätää, muuten ei voi tietää v****llakaan ;)

      Poista
  5. Ensiksi ulkoasusta: Kommenttien fonttikoko on ehkä nippasen liian iso, joudun heiluttamaan päätäni sivuille lukiessani yhtä riviä. Kertoo ehkä siitä että minulla on silmät liian lähellä toisiaan, mutta ajattelisit nyt meitä kierosilmäisiä opossumejakin (kuva: http://plaza.fi/s/f/editor/images/heidiopossumi92929.jpg ), jotka kommenttiosuutta kiinnostuneena tapittavat.

    Sitten kaaleista. Minähän en niihin koske, aiheuttaa puistatusta se kauhea nitinä ja napsuna kun niitä lehtiä irrottelee. Se kuulostaa ihan oikeasti siltä, kuin joltain elävältä olennolta katkoisi luita, kaamea ääni! *karvat pystyssä*

    Edelliseen tekstiin unohtui kommata unihalveerauksesta. Ne on tosi mielenkiintoisia, tässä pari omaa esimerkkiä joista joskus olen avautunut plögissä jo. Joskus ne nimittäin ovat pelkästään hauskoja, tai korkeintaan omituisia, eivät enää pelottavia.

    Kerran "kuulin", kuinka postimies tuli omilla avaimillaan sisään, seurassaan joku naisihminen. Tulivat sitten siihen sängyn viereen, päivittelivät nukkuma-asentoani ym. Joinain aamuina ns. kuulin kuinka joku tiskasi keittiössä, oli aivan perkeleellisen autenttinen ääni, vaikka tiesin koko ajan että vitut täällä ketään kotona ole minun ja kissan lisäksi. Joka kerta kun heräsin toteamaan että unihalvaus oli kyseessä, niin tiskaus alkoi uudestaan kun nukahdin. Vekkulein kerta oli se, kun joku kiskoi peittoa päältäni ja tunsin sen ihan oikeasti. Herätessäni halvauksesta peitto oli ihan tiiviisti koipien päällä niin kuin kuuluu. Hrrrr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua rakas Ninka, tuo valkoinen opossumi pienine pusuhuulineen oli kyllä perin valloittava näky - joskin tiedän ettet nyt sentään tuon näköinen ole :D
      Nyt täytyy Ninka muistaa että blogia lukevat myös henkilöt, joilla on todella vaikeata nähdä pientä pränttiä. Okei, ehkä aavistuksen suuri ja tulen pienentämään sitä huomiseen tekstiin joten uutta arviointia sitten huomenna kiitos! :)
      Voin vanhana Freudilaisena sanoa että sulla on seksuaalisia patoutumia (postimies syndrooma), kärsit hoitamattomien asioiden aiheuttamasta alitajuisesta stressistä (tiskaus) ja haluaisit päästä näistä molemmista eroon uuden, henkisen syntymän tai kokemuksen kautta (peiton pois vetäminen). :D
      Tulenkin lisäämään jännitystä yöelämääsi - kaali kainaloon ja ikkunan alle "natisuttelemaan jäseniä". Ei perkele, oot ihan ykkönen noitten harhojesi kanssa :D :D
      Ps. Kävinpä tässä vähän tutkimassa asioita (en ole kommannnut vielä) ja en minä ainakaan ole kauhtanan helmaa nykinyt, kyllä ne ovat olleet noi naapuriluostarin pojjaat ;D

      Poista
    2. Ai, anteheksi. Toki sitten, jos ihan oikeasti on hankala lukea niin olkoon fontti vaikka kokoa kissa. :) Kyllä minä pienen niskanheiluttelun kestän, menen vaikka kauemmas näytöstä.

      Arvasin että tartut tuohon postimieheen! Mutta kun ne remeltävät niin kovaäänisesti tuolla rapussa, äänethän usein laukaisevat unihalvauksen käyntiin. Jos nuo oli susta hyviä, niin tässäpä vielä yks: koivunlehdet havisi pihalla, ikkuna oli siis raollaan. Torkuin aamu-uniani ja eikös sitten pärähtänyt halvaus päälle, joku kahisevassa tuulitakissa hiippaili asunnossa jossa ei pitänyt olla ketään. Mikä on vikana kun jopa omat unihalvaukset pitävät minua pilkkanaan, ei mitään kunnon demoneita vaan postipoikia ja tuulitakkeja?!?! Analyysisi voivat kyllä pitää hyvinkin paikkansa. Eiks myös kaljapullon etiketin tuhoaminen kerro postimiessyndroomasta?

      Pyäh.

      Poista
    3. No eipä mitään, onhan fontti ehkä liioitellun iso mutta se nyt oli enemmänkin sellaista testausta. Ihan oikeasti, ihmisillä on vaikeuksia lukea pientä tekstiä ja tiedän että et ole ainoa joka ei pidä liian pitkistä riveistä. Toki sun täytyy ajatella meitä pers'aukisia jotka tiiraillaan postimerkin kokoisista näytöistä - ei meillä ole sellaisia 47" niinkuin teikäläisellä :D
      Siis sulla on herkässä nuo unihalvaukset, voi vattu sentään - itse en pidä niistä. Ole kiitollinen ettei demoneja, luulin päässeeni niistä eroon kun lopetin juopottelun mutta turha toivo. Muistatko sen yhden vanhan jutun jossa kerroin että unessa? meikäläiseen kohdistui kovaa fyysistä kipua joka jatkui vielä pari päivää sen yön jälkeen? En lyönyt unissani itseäni mihinkään eikä koira tai vaimokaan ollut syyllinen, joten oliko kyseessä uni vai jokin muu? Pisti miettimään silloin kaikenlaista...
      Tuulitakki - juttu on selvä; vihaat sitä väestönosaa (jostain kumman syystä, ehkä viha kohdistuu vanhempiiin ihmisiin) joka seitsemänkymmentä luvulla pukeutui tikkitakkeihin ja niihin perkeleen esihistoriallisiin tuulipukuihin ;D ;D

      Poista
    4. Jäipä sanomatta että se etiketin repiminen johtuu toisen koulukunnan mukaan isähahmon läheisyyden puutteesta, toisen puolen ollessa sitä mieltä että se kertoo seksuaalisista patoutumista. No, silloin kun dokasin niin mulla oli isä jo aikoja sitten kuollut ja panetti jatkuvasti vaan ei ollut kynsiä millä raapia joten sekosin lopullisesti ;D

      Poista
    5. Elä nyt helvatussa, mulla on kyllä leveä näyttö muttei siinä noin paljon tuumia ole. En mää ole mikään tietyn värinen lusikka suussa syntynyt, telkkarikin on jo neljä vuotta vanha! :P

      Minä tykkään kaikesta mikä on peräisin 70-luvulta, ihan periaatteesta. Elämä oli kerrotun mukaan silloin mukavempaa, kivempaa ja rennompaa, eikä puhelinta tarvinnut kantaa mukana. Kai se näkyy ulospäin, olin ihan mielettömän otettu kun joku kerran sanoi että näytän vähän siltä kuin olisin pölähtänyt 70-luvulta tänne, kun en edes ollut siihen mitenkään purjelahkeilla tai peacemerkeillä pyrkinyt. Toki inhoan tuulitakkeja, mutta siksi että ne kahisevat, muuten aivan sama. Inhoan kaikkea ylimääräistä ääntä, ehkä myös tämän takia unihalvauksia paukahtaa päälle usein. Tosin ei enää ihan viime aikoina, koputetaan puuta. *koputtaa päätään*

      Poista
    6. Entäpä 60 - luku, kaikki me hullut ollaan synnytty silloin ;D

      Poista
    7. Sekin passaa! Tosin tekniikka ei vissiin ollut niin edistynyttä, ei ollut väritelkkaria yleisesti eikä videonauhureitakaan kuin teoriassa. Eikä Abbaa!

      Poista
    8. Jotkut ehtivät syntyä jo 50-luvun puolella hätinään... ;)Joten 60-luku on jo vanhaa kauraa ja 70-luvulla oli jo ihan kivoja mömelöitä :D :D :D

      Poista
    9. Rakkaani Polga, rohkenen epäillä tuota sinun 50- lukua, korkeintaan 60- luvun ensimmäinen neljännes...näin luulen ma - tai olen aika varma siitä.
      Niin, olisi ollut todella mukavaa olla jo silloin (70- luku) vanhempi ja yhtä pahoin kajahtanut mitä nyt, niin olisi päässyt osalliseksi noista legendaarisista ryyneistä, joista vanhan liiton hörhöt kertovat saagoja iltanuotiolla (lue: iltaisin lähiöpubissa)

      Poista
  6. Kiva pohja, kommenteissa ehkä hieman isohko fontti mutta nou hätä, näkeepähän sokeakin ;)

    Kaalilyhdyt kuulostavat hauskoilta. Älä telo itseäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puskis arvioinnista! Fontti on isohko, mutta kuten joa tuolla aiemmin mainitsin, tätä blogia lukevat henkilöt jotka eivät ihan pientä pränttiä näe. Muutan sitä huomiseen tekstiin ja uutta arviota sitten, kiitos jo etukäteen.
      Kaalilyhdyt ovat hauskoja mutta sekoittavat tuon psyykkeen lopullisesti ;D
      Niin muuten, tässä ihan ohimennen heitänkin että Amanda on hyvä - en muista koska mulla olisi sei..*köh* näin taajaan ;)
      Teloin jo :P

      Poista
  7. Nythän urakka on sitten valmis :D Lepyttelet rouvan vielä, niin kaikki on hyvin.
    Mun täytyy varmaan lopettaa sun blogin lukeminen. Olen keittiössä ja kuulen kyllä miten olohuoneessa supistaan mun hoitoon toimittamisesta. Ei sitä saa kotonaan edes nauraa. Kohtuutonta.

    Blogin ulkoasu ok :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sirpa! No nythän se urakka jatkuu kaalilaatikoiden muodossa, kerroin jo Marjaanalle tuolla ylempänä kun kyseli kaalia ;D
      Älä lopeta vaan ala sekoittamaan tasaavia perheen aamupuuroon - niin minäkin teen. Katsos kun perhe ja lähimmät ystävät ovat niitä pahimpia, ovat perkeleet heti köyräämässä hoitoon :D
      Kiitos arviointikommentista, hyvä tietää mahdollisimman monen mielipide.

      Poista
  8. Tästähän saa ideoita. Mulla on tuvan apupöydällä kaksi julmetun m*lk*n kokoista kesäkurpistaa. Niistä voisikin muovailla jotkut pelokkeet tuonne tienhaaraan ja roviot sisälle. :D
    Näkis kui naapurin akkakin (se kurppa) oppis kiertämään kaukaata iltalenkillään meidän tilan. 8D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai julmetun *köh köh* kokoisia ovat :D :D
      No nythän tämä tuli oikeaan osoitteeseen, tee ihmeessä niistä ne lyhdyt ja pistä sitten kuvia tänne Luostariin - laitan varmasti ne seinälle ;D
      Otsikoksi vaikka joku poikkitaiteellinen nimi kuten "Kytevät k****t" tai ehkä "Loimottavat Lerssit". Ihan ykköstä olisi, jos saisit sen kääkän kauhistuneen ilmeen vielä vangittua samaan kuvaan! Jumaliste, sehän hakkaisi Vuoden uutiskuvankin mennen tullen! :D

      Poista
  9. Kaikille lukijoille yhdessä ja erikseen; kiitos arvioinneista, ilman niitä ei tulisi mitään säätämisestä. Fontin kokoa tullaan pienentämään eli muutos näkyy huomisessa tekstissä. Pienennän vain hieman, muistutan vielä että on helpompi lukea vaikka eteisestä kuin tihrustaa nenä näytössä kiinni näkemättä mitään. Meillä kaikilla kun heittelee näkökyky ja se on otettava huomioon - Luostarissa pyritään noudattamaan tasa - arvoa, ketään ei saa hyljeksiä että tiedätte. Eli; olisin jälleen kiitollinen jos viitsisitte sitten huomenna käväistä antamassa arvionne uudesta fontin koosta, kiitos.

    VastaaPoista
  10. No niin, toinkin sitten heti tätä fontin kokoa alaspäin joten jos vielä käytte niin kommenttia kiitos. (Ettei perkele tartte täällä ittekseen kommentoida - hullun hommaahan se on!)

    VastaaPoista
  11. Kommenttien fonttikoko näyttää nyt oikein näpsäkältä, toivottavasti se käy vielä muillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaaha, vaihdoit jo fonttiakin. Menikö liian epäselväksi taustaa vasten?

      Poista
    2. No hyvä että kelpaa. Vaihdoin fonttia Verdanasta Consolakseen sen takia että sain varsinaisen tekstin rivinväliä kasvatettua, Verdanalla se oli rivi rivissä kiinni ja epäselvä lukea. Nyt vasta huomasin kuinka pieneksi se meni täällä kommenttien puolella, taidan rukata tätä osiota (välilehtiä) isommaksi pykälän tai kaksi (näkyvyys myös kommenteissa)

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...