sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Mitä yhteistä on Hooverin imurilla, hoitoon ohjauksella ja Hitchcockin Linnuilla?


Täysin autio korpikylä, ei ristin sielua. Jatkoroikan päässä tavan imuri. Noin 5 min. imurointia ja ensimmäinen muori on ohjaamassa hoitoon. Kyllä, eilen tapahtui niin eikä se jäänyt siihen yhteen muoriin vaan pian miitä oli paikalla kokonainen lauma ahdistelemassa. Ihan mukavia muoreja noin yksitellen mutta parvena vähän perkeleen pelottavia, varsinkin kun ne intoutuvat kiistelemään mielenterveyden eri hoitomuodoista ja siitä, minne meikäläinen olisi paras lähettää. Tunnelma oli kuin suoraan Alfred Hitchcock:in elokuvasta Linnut, veri lensi ja rääkynä oli samanlaista luokkaa.

Syynä veren lentämiseen on tämä korpikylämme syrjäinen sijainti ja nykyistä leipomoteollisuutta ohjaavat direktiivit. Leivän tulo kauppaamme kestää aivan saatanan kauan eikä niissä kyrsissä ole sitten kuin päivä tai kaksi myyntipäivää jäljellä. Kauppias kyllä toimittaa tuoretta leipää joka päivä erilaisten kuriiripalveluiden ja lentokoneiden avulla joten siinä ei mitään puutteita, vaan syyt ovat palvelutaksin aikatauluissa – se kun kulkee vasta iltapäivällä. Näin kaikki tuoreet leivät ovat loppuneet ja muorien on tyytyminen heti kovattuneisiin, koviin känttyihin. Kaikki kovuushan johtuu direktiiveistä jotka ovat rajoittaneet säilöntäaineiden määrää leivissä. Nykyään ne kovettuvat silmänräpäyksessä, heti kun best före – päivä on ummessa. Tästä oivana esimerkkinä viime kesänä sattunut haveri, jossa pyysin vaimoa heittämään minulle leivän keittiöstä olohuoneen puolelle jossa katselin tv:tä ja mährystin, siis leivänpäällis - ja muut tykötarpeet olivat olkkarin pöydällä. Vaimoni linkosi minua kohti kaksi palaa paaholeipää ja minä levitin käteni ottaakseni ne kiinni.

Pakko levittää kädet koska kärsin todella järkyttävästä karsastuksesta eli tässäkin tapauksessa en nähnyt kuin vasemmalla ulko – oven ja oikealla olohuoneen ikkunasta pihalle, olkoonkin että klyyvarini osoitti suoraan köökin oviaukkoa kohden. No, kyrsät tulla lepattivat keskellä näkösektoria joten ei ollut mitään toiveita nähdä niitä vitun känttyjä, jolloin molemmat sirvakat läjähtivät leukaperiini. Tapauksessahan ei olisi mitään ihmeellistä ellei niissä leivissä olisi mennyt parasta ennen – päiväys umpeen ilmalennon aikana. No tottakai nyt minun tuurillani kävi niin ja näin käntyt olivat kuin pienet teräslevyt osuessani tuohon jätemyllyn suuaukkoa muistuttavan suuni alapuolelle. Seurauksena leukaluun murtuma kahdesta kohtaa ja neljän leegon menetys, lisäksi kieleni halkesi noin viiden sentin matkalta. Pitkä ja tuskallinen hoitojakso onnistui muuten hyvin mutta kielen kanssa tuli vähän sanomista; nimittäin operaation tehnyt lääkäri oli täysin kielitaidoton ja hän tikkasi ne puolikkaat päällekkäin, mikä vaikeuttaa todella paljon jo ennestäänkin huonoa artikulointiani.

Taas mentiin pitemmän kaavan kautta mutta pakkohan ne taustat on selvittää. Eli: aivan saatanan kovien leipien syöminen on saanut mummot teroituttamaan tekohampaansa käsittämättömän teräviksi. Täysin totta, löysin yhdet kerran kun olin koiran kanssa lenkillä ja ihan kokeeksi heitin ne kohti noin kahdenkymmenen metrin päässä olevaa sähkötolppaa kohden. Katselin kuinka nuo piraijan leuat lentää lekuttivat kohden tolppaa ja napsahtivat kiinni tolppaan huomattavan rutinan saattelemana. Päästyäni tolpan kohdalle tajsuin mikä rutinan oli aiheuttanut; tekarit olivat uponneet yli puoleenväliin painekyllästettyyn tolppaan ja tehneet iskeytyessään purentaliikkeen, joka oli katkaissut tolpan miltei kokonaan. Siinä se huojui vain sähkölankojen varassa. Pakenin paikalta ja myöhemmin iltapäivällä sain kuulla että sähkölaitoksen miehet olivat vaihtamassa tolppaa joka oli katkennut mystisesti. Tyydyin vain hiljaa nyökyttelemään kuullessani tämän merkillisen uutisen. Ei siis ihme että muorien siinä väitellessä ja kääkättäessä kiivasti, ilma oli suorastaan sakeanaan suusta lentäneitä tekareita. Koska minä seisoin tuon paholaisen ringin keskellä, ei mitään jakoa väistellä noita oraali – ohjuksia ja ne silpoivat vaatteitani ja ihoani, yksien upotessa vallan perkeleen kivualiaasti olkapäähäni ja toisten pohkeeseen. Pohkeeseen uponneet tekarit olivat peräisin porukan herttaisimman muorin suusta, hän yritti lyödä ringin toisella puolella olevaa muoria yliopistollisella kalenterilla mutta kaatui saatana essuunsa. Mahdoton rääkäisy kaatumisen yhteydessä ja hampaat pohkeessa, sellaista se elämä on.

Koko tämä tapahtuma joka aktivoi kaikki kylän muorit liikkeelle, sai alkunsa turhautumisestani. Koska täällä hikisessä korvessa ei ole aktiviteettia kuin pari kuukautta vuodessa jolloin mökkiläiset valtaavat kylämme, päätin järjestää ihmisille puheenaihetta ja aloin imuroimaan lehtiä ihan normi imurilla, siis sellaisella mitä joka taloudessa on. Vitun hidasta hommaahan se on ja palaa paljon pölypusseja mutta kaiken sen vaivan näön korvaa verhojen heiluminen lähitalojen ikkunoissa. Minua on useasti oltu köyräämässä hoitoon, viimeksi elokuun alkupuolella kun aloin päällystämään Ransua tervapaperilla, väittäen paikalle kerääntyneelle yleisölle ettei minulla oleva varaa maalata sitä. Väittivät ettei tervapaperi tule kestämään eivätkä uskoneet että sitä on käytetty rakennusalalla menestyksekkäästi jo vuosikymmeniä, mm. sellaisilla taloissa joissa essujengiläiset nykyisin asuivat. Sinä kohtalokkaana päivänä kuurouduin muutamaksi viikoksi koska paska tuurini iski jälleen ja paikalle kerääntyneet muorit kuuluivat viimeistä virsikirjaa myöten kirkkokuoroon, joten desibeleistä ei ollut pulaa. Ottaen huomioon sen tosiasia, että ääni lähtee rintakehästä joka kannattelee noita kahta, yksikkötilavuudeltaan about 24 litran rintaa. Syynä suuret ikäluokat ja kahdentoista penskan imettämisen vaatineet resurssit. Veri valui korvista ja helmat paukkuivat, se on ainoa mitä muistan.

Nytkin muorit olivat kerääntyneet ympärilleni ja saatuaan suurimmat keskinäiset erimielisyytensä sovittua, tuomion rinki oli valmis aloittamaan kuulustelunsa. Kaksi muoria tarttui ranteisiini otteella joka sai parahtamaan tuskasta eikä syyttä, noilla samaisilla käsillä oli kannettu pellosta kiviä ja rutistettu kapinallista kurkusta silloin vaikeina aikoina. En tiedä mistä vitusta ne kutimet sen yhden käsiin ilmestyivät, mutta näppärästi (ja aivan saatanan nopeeta) hän kutoi noin viisi senttiä vahvan köyden jolla käteni sidottiin selän taakse. Näytti muuten olevan Seitsemän Veljeksen lankaa, ihan näin sivuhuomautuksena. Kysymyksiä ja ohjeita sateli; ”Etkö sinä saatanan vajakki tiedä ettei tavan imurilla lehtiä imuroida?”, ”Olet sinä monopää kun teiltä asti roikan vedät tähän parkkikselle, olisihan tuosta lämmitystolpasta saanut virtaa!”, ”Ei sitten tullut mieleen että nyt lähdet hoitoon?”. Kaikkea tätä ja paljon, paljon muuta. Eivät uskoneet vaikka näytin heille valmiiksi tekemäni tarkat laskelmat siitä, kuinka pölypussit täyttyvät erilaisia lehtiä imuroidessa, vaahteran lehtien ollessa kaikkein vittumaisimmat pussisyöpöt. En ehtinyt edes ensimmäistä sivua kääntää, kun yksi muoreista repäisi vihon kädestäni ja sytytti sen tuleen, kommentoiden melko kärkkäästi henkistä tasapainoani. Todella vihainen tuntui olevan, kolttu tärisi ja hän väläytteli hampaitaan aina puheensa välissä, jossa tämä vanha mamma muisteli menneitä aikoja jolloin ei toivotut ja hullut upotettiin metsälampeen. Kääkkä esiintyi niin vakuuttavasti etten epäillyt hetkeäkään, varsinkaan kun hän katkaisi maasta ottamansa, noin kolmen sentin paksuisen oksan sormiensa välissä.

He kaatoivat minut maahan ja kaksi rotevinta muoria tuli istumaan päälleni. Katselin sieltä selvästi havaittavien ahterien takaa kuinka muu jengi kaivoi kännykkänsä esiin. Kovin ovat valveutunutta porukkaa; viimeisimmät mallit älypuhelimista, suurimmilla näytöillä tottakai ja aivan perkeleen nopeilla nettiyhteyksillä. Tunnelma oli kuin diskossa muorien esitelessä kilpaa puhelimiaan. Näytöt vilkkuivat, käytiin tekemässä parit postaukset facebookkiin ja ladattiin Spotify:sta musiikkia. Yllätävän moni tuntui kuuntelevan heviä ja keskustelu polvelikin aina Nightwish:istä Metallicaan, kertoipa joku heistä ostaneensa liput Rammsteinin keikalle. Menisivät kuulemma tyttöporukalla, se saatanan seniili käpy saisi jäädä kotiin – tokkopa edes huomaisi viikon poissaoloa. Oloni kävi melko tukalaksi siellä suht kauan eläneiden perseiden alla ja koitin huutaa että eiköhän lopeteta tää pelleily, painukaa mökkiinne niin minä menen omaani. Vastaukseksi sain kuulla sellaista tekstiä kuin että pidä sinä vittu se turpasi kiinni ja kuuntele kun aikaihmiset puhuu järkeä. Ei siis toiveita päästä perseiden alta pois, ei ainakaan vähään aikaan.

Kesken rupattelun yksi muoreista nousi ja sanoi muulle jengille että eiköhän likat juoda kahvit ja koko porukka hyrisi hurmoksessa. Tässä vaiheessa jo aivan verisillä silmilläni näin kuinka yksi heistä hyppäsi ojan yli metsikköön, kaatoi paljain käsin noin kolmekymmentä metriä pitkän koivun ja pilkkoi sen paljain käsin. Eräs heistä kaivoi essunsa uumenista nokipannun ja toinen helvetillisen köntin taikinaa. Tulet viriteltiin, kahvi kiehui ja joku ihme nuotiopulla paistui. Vittu mitä touhua. Aikansa soiteltuaan eri mielenterveyspalveluihin ja kahden ambulanssin ja yhden poliisipartion käydessä toteamassa tilanteen, pääsin senioriperseiden alta vapauteen. Konstat jäivät paikalle seuraamaan ja varmistamaan tilanteen rauhallista päättymistä. Vasta kun muorijengi oli jonkin matkan päässä soratiellä ja minä kerännyt kamani pois parkkikselta, virkavalta lähti. Katselin muorien menoa ja päätin antaa puheenaihetta kyläläisille vasta sitten, kun tiesin muorien olevan varmuudella uimahallissa tai bingossa. Etääntyvästä muorijoukosta yksi kääntyi katsomaan taakseen, vei sormensa silmiensä eteen ja osoitti sitten etusormellaan meikäläistä. Tajusin kyllä, tarkkailu on päällä mutta ei pelkoa - olen saanut imuroimisesta ja kapinahengestä tarpeekseni, ainakin vähäksi aikaa.

Hyvää ja rauhallista sunnuntaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

25 kommenttia:

  1. Mummot rules - minähän kuulun kohta tuohon kaartiin ja ah-ja-voi mitä SILLOIN tuleekaan tapahtumaan...

    Innovaatioita halveksutaan suotta: jos torpassa on jesaria, nippareita, mainitsemaasi tervapaperia ja kunnon Mora (vanhempaa mallia!), niillä tekee vaikka uuden torpan (tai isoisää lainatakseni: Uure ihmise toise sissä!) :D

    VastaaPoista
  2. No sulla nyt on vielä matkaa tuohon jengiin, nuori likkahan sinä vielä olet. Sen kyllä uskon että sitten aikanaan tulee tapahtumaan ja paljon, varsinkaan kun Varastolla hyppääminen ei häiritse aktiviteettejä! :D
    Totta, kaikkea pitää yrittää ja usein korvaavat menetelmät ovat parempia kuin originaalit ;)

    VastaaPoista
  3. Peppis, näyit vonkuneen sinappia. Saako siinä olla valkosipulia ja yrttejä kans? Mä nimittäin jossain vaiheessa teen sitä satsin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :O No sinähän se meedio olet! Juu, kyllä vonguin sinappia mutta en oikein tiedä siitä valkkarista. Se on kyllä hyvää monissa ruuissa mutta maistoin kerran sellaista sinappia missä oli valkkaria enkä pitänyt. Toki täytyy muistaa että niissäkin (valkkarisinapeissa) on yhtä paljon eroja kuin perussinapeissa joten jos teet niin kiitos, olen kyllä kiinnostunut (vaimoni ainakin tykkää, on suuri valkosipulin ystävä)

      Poista
  4. Voittaahan tuo imuri mennen tullen ne inhoamani lehtipuhaltimet;D
    Bingo - onko niitä vielä olemassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voittaa, olisin saanut koko pihan puhtaaksi elleivät ne muorit olisi hyökänneet kimppuuni ;D
      Toki on bingoja sillä tästä ei ole kauan aikaa kun jouduin toteamaan että se ei ole minun lajini - en pysynyt muorien tahdissa ja ne ärisivät kun aina kyselin että missä mennään. Minulla oli yksi lappu ja muoreilla oli kymmenkunta per nenä, en tajua että miten ne ehti tarkistamaan osumat sillä numeroita tuli kuin sudelta paskaa :D

      Poista
  5. Dah, voi tehdä perussatsin ja maustaa omien mieltymystensä mukaan. Kun mä teen aina isomman satsin kerrallaan, pientä viitsi alkaa vääntää eli jokunen törppö tulee väkisinkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, oma hommasa siinä kuitenkin on niin mitä sitä määrää tekemään. Kuten jo tuolla toisaalla sanoinkin, sellainen äreä - isolla Ä:llä - mutta makea. Se on mielestäni oikein hyvää, vähän kuin markkinoilla oleva Kotisinappi mutta aavistuksen äreämpää. Makeutta Kotisinapissa ei paljon ole eli makeutta siinäkin jää kaipaamaan. Sinapeista puheen ollen, ostin kerran englantilaista, vihreää (kyllä, vihreää) sinappia. Maistettuani sitä noin puoli teelusikallista, menetin ensin tajuntani (en voimakkuuden takia vaan maun), oksensin kolme päivää ja näin todella järkyttäviä hallusinaatioita muutaman viikon. En suosittele.

      Poista
  6. Mun pitäisi tänään vähän heilutella imuria esikoisen synttärikemujen vuoksi, mutta tuntuu, etten uskallakaan. (Hih, taas hyvä tekosyy lykätä kunnon siivousta, kiitos Peppone!)

    Suloista sunnuntaita, kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  7. No ei sitä kukaan synttärikemuissa katso onko siivottu vai ei. Pitäkäähän esikoisen kanssa kunnon kemut ja vielä kerran onnittelut esikoiselle, kävin kyllä jo majallakin laittamassa onnitteluita.
    Suloista sunnuntaita sinne teille :)

    VastaaPoista
  8. Jos sinä imuroit lehtiä :D, minä puolestani imuroin pölyt huoneilmasta (aurinkoisella säällä, ei ne muuten näy). Kysymys kuuluu, kumpi meistä on hullumpi ;)

    Rauhaisaa sunnuntaita myös sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystyn sieluni silmin näkemään sinut pyörimässä hiljaa (ettei ne perkele karkaa) auringon valon täyttämässä huoneessa. Silmät sirillään ja putki ojossa, Hooveri huutaen ja sinä hoilottaen tuossa kakofonisessa pölyhiukkas - baletissa. Näen tämän kaiken ja vieläpä helposti, myös sen kun se pieni kätönen sujahtaa sinne taskuun ottamaan niitä pieniä nappeja ja mielen toistaessa että kaikki on hyvin....:D
      Ei me hulluja olla vaan käytännöllisiä, tiedäthän sen. Rauhaisaa sunnuntaita myös sinulle <3

      Poista
    2. Himskatti, selvännäkijän vikaa on sinussakin. Olen kertonut töissä tuon imurijutun. Lomalle lähtiessäni sain mukaan lääkekupillisen pieniä ruskeita nappeja sekä kehoituksen ottaa niitä, jos alkaa oikein heittämään. Se vaan oli outoa, että ne oli haettu kanttiinista eikä lääkehuoneesta. Hyvin ovat auttaneet. Ei ole yhtään tehnyt mieli imuroida.

      Poista
    3. No mutta teilläpä jyleetä kamaa kanttiinissa jaetaan!
      Et saisi millään puhuttua mua sinne töihin, tuntuu mukavan lämpimältä työilmapiiriltä kun kerran saa eväätkin talon puolesta.
      Ei sitä lomalla pidäkään imuroida, ei sitä pölyä pääse kertymään kun makaa sängyssä ja rentoutuu - kaikin mahdollisin tavoin..:D

      Poista
    4. Mähän puhun sut vaikka ylilääkäriksi tänne. Vai minkä tyyppistä hommaa ajattelit?

      Poista
  9. Eih, yövuoroni jatkuukin täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Outsa, sä olet leposi ansainnut joten ihan rauhallisesti vaan. :D

      Poista
  10. Mummot on muuten ladanneet Youtubeen videon jostain imurihemmosta ja sakinhivutuksesta. Eihän se sama tapaus ole?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään, nämä eivät kerinneet kuvaamaan sen kahvinjuonnin ja karjahtelun keskellä.

      Poista
  11. Kyllä mummoissa on tämän maan paras voimavara. Sivumennen sanoen vihaan lehtipuhlatimia, imuria en ole vielä tavannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhaltimet ovat aika turhakkeita, harvoin on niin kuivaa keliä ja lehdet niin kuivia että siitä olisi konkreettista hyötyä. Varsinaista lehti - imuria en ole minäkään tavannut, tavan Hooverillahan minä..;)

      Poista
    2. Juu, ymmärsin sen :) Mä en ymmärrä, kun kaupungilla näkyvät aina pahimpina sadepäivinä puhaltelevan niitä lehtiä.

      Poista
    3. Ehkäpä se sadepäivinä puhaltelu johtuu siitä ettei tarvitse vaihtaa paikkaa kun lehdet eivät kertakaikkiaan irtoa.

      Poista
  12. No, eipä ollut moista menoa minun aikanani kirkkokuorossa! :O
    Nyt en voi enää kuorossa olla, kun kuulo on heikentynyt.
    Minulla on kyllä pikkarainen kuulokoje, mutta sillä taas kaikki äityy liian kovaääniseksi, enkä saa oikeista saundeista sitäkään vähää tolkkua.
    En ikinä oppinut laulamaan nuoteista ja minun täytyy korvakuulolla opetella alttoääni, jota ääntä köörissä lauloin.
    Korvakuulolla opettelu ei onnistu korvakuulokojeella. Hohhoijjaa! :(

    Mikset leivo leipää itse ja kotona, niin saat aina uunituoretta?
    Niin minä teen. Se ei ole vaikeaa, aikaavievää, eikä työlästä, kuten virheellisesti kymmeniä vuosia luulin.
    Mankku haluaa aina KUIVATTAA tuoreen ja färskin leivän kovaksi kuin liitokiekko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on nuo tavat täällä korpikylissä hieman toisenlaiset, ette sanoisi alkukantaiset ;)
      Mulla ei ole mitään asiaa keittiöön valmistumielessä, olen aiheuttanut tuhoa niin monta kertaa ettei hyvä tosikaan. Kyllä meikäläinen tuoretta leipää saa, noilla muoreilla vaan tuntuu olevan pienoinen ongelma sen suhteen.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...