torstai 15. marraskuuta 2012

Peppu, joka aiheuttaa aktiviteettia niin NASA:ssa kuin tullissakin


No nyt se nainen on ollut vähän turhan näppärällä tuulella, perkele sentään. En ole sen tarkemmin noteerannut teippauksia selässäni, todennut niiden olemassaolon ja se siitä, lähinnä sen takia että demonit ovat jättäneet minut viime aikoina rauhaan eikä pääni ole pyörähdellyt ympäri joten minulla ei ole ollut mahdollisuutta tutkia niitä tarkemmin. Jostain syystä eilen suihkuun mennessäni ajattelin vilkaista miten nuo kaksiväriset teipit oikein olivat, toissapäivänähän kerroin teille niiden sijainnin noin pääpiirteittäin. No, selkä kylppärin isoa peiliä päin ja pikkupeilillä olan yli vilkuilua aikansa kunnes huomasin jotain tuttua tuossa kuviossa. Tajusin lukevani peilikirjoitusta ja otin vielä toisen peilin jolla käänsin pikkupeilin tekstin ympäri, ajatellen että nyt otetaan selvää asiasta. Ei mennyt kuin hetki ja molemmat pikkupeilit tippuivat käsistäni, särkyen lattialle tuhansiksi sirpaleiksi ja jokusiksi muovinkappaleiksi. Selkääni oli teipattu teksti ”Rumin perse ever!” ja olipa vielä laitettu asian vakuudeksi kaksi nuolta lapaluistani alas, kummankin osoittaessa ruodon molemmin puolin noita kahta bonsai – mallista kamelinkyttyrää. Luulin niiden ristiselästä kohden lapoja lähtevien teippien olevan jotenkin spesiaaleja mutta paskat, nuoliahan nuo olivat ja vielä isoja sellaisia. Samaten ristiselän runsas teippaus, pelkkää tekstiä ja yksi teippi alleviivauksena.

Järkkyttyneessä mielentilassa peseydyin, laahustin keittiöön ja annoin mennä ääntä kohti naapurin sioille tarkoitetut rauhoittavat koska omani olivat loppuneet. Ne ovat hyviä lääkkeitä, sikojen rauhoittavat saavat mielen rauhoittumisen lisäksi myös saparon suoristumaan. Tänä iltana minua eivät kuitenkaan kiinnostaneet petipuuhat, suruni oli liian suuri ja päädyin selaamaan vanhoja albumejani. Kaikki kuvat niissä olivat luonnollisesti hanuristani ja ei, en ole suinkaan mikään innokas oman rusinan kuvaaja vaan kaikki kuvat ovat tullin, vankeinhoitolaitoksen ja poliisin rekistereistä / arkistoista. Olen saanut kopiot niistä lukuisten oikeudenkäyntien yhteydessä, minullahan on oikeus omaa minääni (eli henkilöön) koskevaan aineistoon. Tullilla on eniten kuvia, seuraavina tulevat vankeinhoitolaitos ja poliisi. Harmi että suurin osa kuvista on mustavalkoisia polaroid – kuvia, onpa joukossa muutama perin hämärä valvontakameran kuva ja yksi satelliittikuvakin löytyy. Valvontakameran kuvat ovat Nuijamaan tulliaseman läheisyydestä, siinä on kuva meikäläisestä Papasmurffia vääntämässä tulliaseman viereisessä pusikossa. Pää pensaassa ja perävaltimo tielle päin. Satelliittikuva on puolestaan NASA:lta tullut, olivat päivittäneet maankamaran muotoja ja äkänneet minut mahalleni sammuneena. Kuvan mukana oli saatekirjelmä, jossa kerrottiin satelliittien lentoa ja kuvausta seuraavassa komentokeskuksessa olleen käynnissä helvetinmoinen väittely siitä, että onko kysessä perse, kuollut lokki vai valkoinen muovikassi. Ei ollut tullut selkoa, äijät olivat alkaneet käymään kuumina ja olipa joku tomera kopauttanut toveriaan Neil Amstrong – figuurilla otsikkoon. Tällöin keskuksen pomo oli soittanut armeijalle ja pyytänyt heiltä apua, NASA:lla kun ei ole lupa ottaa kovin tarkkoja kuvia intimiteettisuojan takia, eikä armeijallakaan mutta sehän tunnetusti vitut välittää moisista pykälistä. Eipä aikaakaan, kun armeijan vakoilusatelliitti napsi kuvia meikäläisen ampumahaavasta 2800 – kertaisena suurennoksena ja ties kuinka monen terabitin resoluutiolla. No niihän siinä oli sitten käynyt että tuo valkoisella kalkkikivi kalliolla ammottava tuonelan luola oli mun oma arttuni. Tuo kalkkivi juttu oli erään työntekijä kaunis määritelmä pepustani. Vaikutus oli melkoinen; 8 okseni, kolme lähti suorilta lataamoon ja mikä ihmeellisintä, 42 tuli uskoon.

Nämä muistot mielessäni aloin katselemaan kuvia, näköjään käteeni oli sattunut tullin kuvia sisältävä albumi. Kaikki kuvat käsittelivät salakuljettamaani esineistöä, sitä löytyi pikku hivakoista elektroniikkalaitteisiin ja olipa kahden kilon pussi perunoita. Tuota tarinaa en muista mutta ulkolaisia olivat, Van Gogh – lajiketta. Erilaisia nyyttejä, eivät kuitenkaan huumeita koska niihin en ole koskaan sekaantunut enkä tule sekaantumaankaan, alkoholi on riittänyt aina minulle ja senkin käytöstä on jo aikaa. Muistaakseni yhdessä tuollaisessa isommassa hivakassa oli yksitoista kiloa belgialaista muovailuvahaa, sitä en kyllä muista että minkä vitun takia minun piti sitä smuglata maahan – muovailuvahaa? Jollekin ökyrikkaalle se kuitenkin meni. Sormivärit vielä ymmärtäisin sillä ulkolaiset värit sisältävät täällä kiellettyjä raskasmetalleja. Tähän väliin täytyy sanoa että syy, miksi minut aikoinaan valittiin muuliksi oli kuulemma se, kun kävelin niin kuin olisi aina paskat housussa. Se tuli luonnostaan, ei tarvinnut jonkun kymppikiloisen köntän takia yrittää väen väkisin. Tiedän ettei teitä kiinnosta kuvieni sisältö mutta yhdestä on pakko kertoa; kuva on tullin arkistoista ja siinä tähystyskameralla otetussa kuvassa näkyy kumirukkanen, tosin aivan rutussa mutta selkeästi tunnistettavissa. Kuvaa on myös muokattu lisäämällä oikeaan yläkulmaan erään tullimiehen naurava kasvokuva ja kuvan alalaidassa on teksti ”Onks kukaan nähnyt mun hanskoja?”. Tämä kuvastaa hyvin tullimiesten perin omalaatuista käsitystä huumorista.

Kaikkea sitä noihin aikoihin joutuikin kuskaamaan ja kaikkea sitä ehdoteltiinkin. Muuan liettualainen rakennusfirma – kuultuaan Suomen puutavaran hinnat – kysyi että josko kuljettaisin kakkosnelosia heidän Suomessa sijaitsevalle työmaalle. Sanoin firman johdolle että älkää hyvät veljet nyt ihan mahdottomia pyytäkö, jos jätkä täyttää korkokengät jalassaa ja sulka päässä ihmisen mitat niin kyllä 4,2 metrinen pattinki sieltä hanurista väkisinkin paistaa vaikka miten tunkisi. Ankarasti kiroillen he toivottivat minut alimpaan helvettiin. Kaikkea tälläistä, voisihan tuosta tullin listasta pistää jokusen esimerkin tähän eli seuraavassa muistoja matkan varrelta:

  1. Aristotelesta esittävä pienoispatsas, korkeus 57cm
  2. 12 – osainen bambuvahasta tehty kynttiläsetti
  3. kolme järjestelmäkameraa, merkki Canon
  4. Parman kinkkua, paino 8kg
  5. 60tn pullotunkki, sisältö 92% alkoholia
  6. yksitoista kiloa muovailuvahaa, valmistusmaa Belgia
  7. rapumerta, jossa kuollut piraija
  8. La Gasette – lehden heinäkuun numero, sivujen välissä alkoholin valmistukseen suunnitellun pienoistehtaan piirustukset
  9. 4kg messinkiä, kuulusteltava väittää kullaksi
  • jne.

Uskoisin päässeeni lähelle odottavia äitejä ja heidän fiiliksiään, silloin kun he katselevat vanhoja ultraäänikuviaan ja miettivät kaiholla odotuksen tuskaa ja sitä, etteikö tämä aika nyt saatana sentään voisi mennä vähän joutuisammin sillä eihän tätä kestä Erkkikään. Niin, kaikkea sitä on tullut laskettua maailmaan ja toisinaan tulee mietittyä että jokohan siitäkin belgialaisella muovailuvahalla leikkivästä herrantertusta on kasvanut merkittävä kusipää isänsä firmaan. Tai onko se omituinen taiteenharrastaja, joka tilasi Aristoteleen patsaan, vielä hengissä siinä hoitolaitoksessa johon myöhemmin joutui. Piraijan olen nähnyt, se on erään helsinkiläisen omakotitalon takan reunuksella. Syy, miksi luettelossa oli ko. kalan yhteydessä rapumerta, johtui siitä etten uskaltanut tunkea sitä röpöreikääni kuolleenakaan. Pelkäsin että eteeriset kaasuni herättävät sen henkiin ja syö itsensä A(u)nuksen kannaksen toiselle puolelle. Seve ballesterosien menetystä en olisi kestänyt. Siksipä päätin teljetä sen rapumertaan, olisin ehtinyt poistaa sen omasta pikku ruumastani ennen kuin se olisi syönyt itsensä läpi siitä muovihäkkyrästä. Näin, tässä oli hieman pepaa ja tullia eli muistoja matkan varrelta. Aihe on arka, vieläkin ja kirjaimellisesti mutta halusin jakaa sen näin aamulääkkeiden oton yhteydessä.
Erittäin hyvää torstaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

Ps. Kiireet ovat taas alkaneet maanantaista lähtien ja tästä syystä en ole ehtinyt poikkeamaan lueskelemassa / kommentoimassa mutta tänä iltana koitan paikata tilanteen, ilta pitäisi nimittäin olla vapaa.


13 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Sinulla on takana rankka tulevaisuus :) Mikäpä estää siis eläkepäiviin mennessä venyttää räpö vielä appoisemmaksi ja ryhtyä hankkimaan tienestiä? Tulisi taatusti tarpeeseen (enkä siis puhu huimeista) - kaikkea tässäkin maassa nimittäin tarvitaan.

    Nimimerkki: Aina tullin jonosta kollattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polgaseni, siinä olisi kieltämättä kiehtova mahdollisuus tienaamiseen mutta en usko että fysiikkani kestää enempää, sen paremmin arsen kuin muunkaan osalta. Kaikkea kyllä tarvitaan ja enenevässä määrin mutta hoitakoon nuorempi sukupolvi sen puolen ;D
      Tuo nimimerkki on kyllä jotenkin tutunomainen, aivan kuin se muistuttaisi jostain omakohtaisesta kokemuksesta.

      Poista
  2. Eikö vaimos oikolukenut teipitystä sulle sitten ääneen missään vaiheessa?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tietenkään, varmaan on naureskellut hiljaa itsekseen.

      Poista
  3. Varsinainen teippitaitelija se terapisti :) Ja onhan takalistosi saavuttanut melkoisen kuuluisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sillä naisella näyttää olevan asennetta työhönsä ja valitettavasti perseeni on kuuluisa vain valtion hallinnoimissa instansseissa. ;)

      Poista
  4. Minulla ei tuohon teippiasiaan ole oikein mitään muuta sanomista, kuin että olen syvästi onnellinen, ettei minua ole tarvinnut teippailla. Ei selkää, eikä takalistoa.
    Silloinpa sitä kuluisikin teippiä, jos jonkin färistä ja olisi tilaa kirjoitella kaikenlaista.
    Olen alkanut käydä kuntosalilla (jota käymistä inhoan) ja nostelemaan painoja (3kg), jota nostelemista ällöän ja käyttämään selkä/vyötäinen/jalka höykytyslaitetta, joka käyttäminen tympsyttää :(
    Kumminkin kaiketikkin, teen nostot ja liikkeet 4-5 kertaa viikossa, koska kauhistuttaa ajatus tönkkömuumiomummusta. Mummu kyllä jo olen, mutta mm-vaihetta haluan siirtää etiäppäin.(Mm-vaihe kyllä on valitettavasti jo näkösällä, johtuen vuosirenkaista).


    Sitten jutussasi vilahti possut. Meidän naapurustossa on 3 isohkoa sikalaa.Annetaankohan niille nösköille tosiaan rauhoittavia? Olen kuullut, että sikojen saparot eivät saisi lötkööntyä. Saparoita seuraamalla sikaloitsija näkee yhtä sun toista niiden päissä olevista elikoista.
    Olen nähnyt televiitsionista kerran sekunninmurto-osan kestäneen välähdykden, jossa kala-altaisiin paiskittiin antibioottia tms. Kuin olisi ruohoa kylvetty veden pinnalle.
    Kun syön kalaa, muistuu välähdys aina mieleen. Ajattelen kuitenkin heti, että kaikenlaista sitä ihmispolo saa kaaliinsa joka paikasta ja asiasta koko ajan, tänä saasteiden kulta-aikana.

    Kun kerroit niistä neljästäkymmenestäkahdesta, jotka tulivat uskoon pyrstösi nähdessään (pakko oli tas nauraa), niin mahtoikohan sittenkin olla EPÄUSKOA? ;)
    Minä olen tullut uskoon 25 vuotta sitten, kun Mankun kaivinkonefirma meni konkkaan.
    Aloin nimittäin rukoilla Jeesusta apuun. Olin kuullut hänestä kerrottavan koulussa.
    Lapsuuskotini oli tavallaan ateistinen. "Siihen, mihin puu kaatuu, se maatuu".
    Tuskin kävimme edes joulukirkossa. Noh, se johtui ehkä pitkähköstä matkasta ja autoa ei ollut, hevosesta puhumattakaan. Kaupunkilaisperhe kun oltiin.
    Liityin sitten kirkkokööriin ja aloin kuunnella, mitä siellä oikein puhutaan.
    Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensiksi hatunnosto sinulle salilla käymisestä *taputtaa karvaisia käsiään* On merkille pantavaa että viitsit käydä aktiivisesti vaikka homma tökkii, sillä moni olisi lopettanut leikin kesken. Siitä pusu poskelle. Elukoille syötetään kaikkea mahdollista, esim. raveissa ennen lähtöä tietyille hevosille (ei voittaja kolmikkoon aikova mutta nuorelle tulokkaalle jolle halutaan hyviä aikoja) lykätään kreatiinia suoraan ruiskulla perseeseen suorituskyvyn parantamiseksi. Toimii mutta näkyy testeissä. Entäpä kaikki ruuan raaka - aineina käytettävät eläimet? En usko että sanalla luomu on enää mitään merkitystä tässä maailmassa, sen verran taajaan niitä kärähtää kaiken maailman paskan tunkemisesta elukoille.
      Uskoon tuleminen on pelastanut monta ihmistä ja hieno juttu jos olet löytänyt sielullesi rauhan, moni hakee sitä löytämättä koskaan. Itse uskon korkeampiin voimiin, tosin ne ovat viimeaikoina olleet kovin rankaisevalla tuulella enkä ihmettele, minulla kun on papin pää mutta paholaisen kädet niin välillä tulee tehtyä syntiä vaikkei tarkoitus olisikaan.

      Poista
  5. No tärkeintä on, että on jotain mitä vanhana keinutuolissa istuskellessa muistella.
    Melkoisen tempun se teippitäti sinulle teki;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvin pelimanni henkinen nainen ja omaa näköjään ilmaista tiseään perin hauskasti. Tiedänhän minä sen että perseeni on luokattoman rujon näköinen, eikä tässä mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan joten ei voi kuin nauraa ;D

      Poista
  6. Vanha sananlaskuhan sanoo, että ITKU PITKÄSTÄ PERSEESTÄ.
    EI PERSE MIESTÄ PAHENNA
    EIKÄ PERSE VENETTÄ KAADA
    SEN MINKÄ SHAMPOOSSA SÄÄSTÄÄ, SAIPPUASSA MENETTÄÄ
    KOLMAS PERSE LIIKAA ON.
    SE MINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ, SEN PERSEESTÄÄN LÖYTÄÄ.
    KUNNIA MENI,MUTTA PERSE SENKUIN LISÄÄNTYI.

    "Lohdutuksen sanat."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja muista että vierivä perse ei sammaloidu :D

      Poista
    2. :DDDD Ei hittolainen sun kanssa, sananlaskujen kaksi viimeisintä ehdottomasti paikkansa pitäviä ja tuota lisäystäsihän noudattivat Rollaritkin aikoinaan!

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...