lauantai 3. marraskuuta 2012

Pitkällä kielellä saa ihmeitä aikaan - vaikka vasen reisi märkänä


Enää ei tarvitse olla pakarat jäykkänä sillä eihän sitä helvetttin joudu kun rangaistaan jo etukäteen. Kyllä, viime yönä itse Kharon tuli rähjäisen, vanhoilta ja ikiaikaisilta sieluilta haisevan (ei, en päästellyt leijoja) lauttansa kanssa tapaamaan meikäläistä. Eipä siinä mitään, johan tässä on jo ollutkin pitkään sellainen fiilis että lopputekstit pyörivät tämän surkean näytelmäni osalta.

Tuonelan virran taistelun aikaa en tiedä, koska minulla ei ole mitään mielikuvaa siitä, kauanko koitos sängyssä kesti mutta tilanne ratkesi vasta puoli kuuden aikoihin aamulla vapautuessani tuon hyisen lautturin otteesta. Havahduin – en voi puhua heränneeni – siihen tosiasiaan ettei minulla liikkunut ainoakaan lihas vaikka olin täysin hereillä. No, jostain kumman syystä kieli pelasi, muuten en saanut kasvojeni lihaksia toimimaan, puhumattakaan siitä että olisin voinut kääntää päätäni tai saada minkäänlaista ääntä kurkustani. Vittumainen tilanne, sinänsä tuttu koska olen juopotteluaikoinani saanut näitä unihalvauksia parikin kertaa ja muistaakseni yhden lopetettuani juomisen. Tämä kerta oli kuitenkin erilainen kuin aiemmat, koska kieleni liikkui.

Tuijottelin kattoa, tunsin melkoista ahdistuneisuutta sen lisäksi, että virtsarakkoni oli levittänyt minua uskollisesti kantaneet jalkani noin neljänkymmenen viiden asteen kulmiin, voidaan siis puhua todellisesta kusihädästä. Yritin saada ääntä mutta tuloksetta. Tällä kertaa kiitin luojaani siitä, että minua on siunattu aivan saatanan pitkällä kielellä – pystyn kevyesti nuolemaan esim. piimäpurkin täysin puhtaaksi. Myös pöydän pyyhkimisessä kieleni on vallan helvetin kätevä. Olenpa kerran intoutunut pesemään sillä ikkunoitakin, mutta se oli huonompi kokemus. Windus on sen verran töpäkkää tavaraa kun sitä nuoleskelee raakana, että se sai minut juoksemaan pitkin kylää ja esittämään tiernapoikien joulunäytelmää keskellä heinäkuuta. Perkeleen sukkelaan olin kuulemma liikkunut, kolmen roolin vetäminen oli käynyt luonnikkaasti. Taas eksyin aiheesta, anteeksi. Totesin että nyt sitä kieltä täytyi jotenkin yrittää käyttää hyödyksi, muuten ei tästä touhusta tulisi mitään. Niinpä aloin räimimään tuolla vaaleanpunaisella (veriarvot ihan perseellään) lihanpalalla vieressäni nukkuvaa vaimoani, toivomuksena että hän heräisi vaikka tiesinkin hänen huutavan kuin oikohöylä herätessään siihen aikaan. Ihan turhaa hommaa, eukko kuorsasi huolimatta siitä, että onnistuin saamaan pari mojovaa osumaa silmien ja suun alueelle. En tiedä tulkitsevatko naiset alitajuisesti nämä kosketukset suutelu / lähentely – yrityksiksi, vaimoni alkoi kuitenkin muikistelemaan suutaan samaan tapaan kuin eräs tuntemani pappi aloitellessaan saarnaansa. Tilanne alkoi olemaan sellainen että siinä hiljaisempaakin miestä vituttaa, joten tehostin iskujani. Työnsin kieleni täyteen mittaan ulos, taivutin sitä oikealle niin paljon kuin halvaantunut poskeni antoi myöten ja sitten päästin tuon nahkaisen ruoskan iskuun.

Läsähtävä viuhahdus, karvoja ja muutamaa nanosekuntia myöhemmin lisää karvoja. No ei taas mennyt niin kuin suunnittelin; rakas Lätkäkorvamme (joka nukkuu milloin välissämme, milloin jalkopäässä) havahtui kieliaktiviteetteihini ja nousi pystyyn. Tämän seurauksena kieleni osui ensin koiran selkään jolloin sain kieleeni muutaman karvan, siitä se kimmahti sitten alaspäin aina sinne vaimon...niin sinne. Makuelämys oli niin vallaton että jos olisin voinut a) juoda seitsemän litraa vettä putkeen ja b) itkeä ääneen, olisin tehnyt molemmat. Sinertävä savu nousi karvaisen kieleni pinnalta. Jännä tunnen sinänsä; suussa tuntui samalta kuin olisi kävellyt Gobin autiomaassa jo viikon ilman vettä ja samalla koko ajan suolapatukkaa imeskellen, kun taas alakerta ilmoitti että nyt on tullut istuttua Hartwallin keskusvarastoa tyhjentämässä jo viikko, eiköhän käydä kusella välillä. Ei siis ihme, että noin kolme senttiä halkaisijaltaan olevat hikikarpalot valuivat alas otsikkoani. Kaiken lisäksi kieleni näytti nyt pitkältä, turkkiin pukeutuneelta mansikalta. Tämäkös kiinnosti Lätkistä; häntä heiluen ja uhkaavasti äristen se kävi tuon omituisen tunkeilijan kimppuun tarttuen siihen kiini etuhampaillaan, ei kuitenkaan lujaa purren mutta sen verran voimaakkasti että näin enkelikuoron vetelevän jotain virttä harput soikeina. En pystynyt karjahtelemaan tuskaani enkä vetämään kieltäni suuhun, joten tilanne olis suorastaan infernaalinen. Tein vielä se vitun ison virheen, että yritin saada kieltäni lätkiksen otteesta heiluttelemalla sitä ankarasti. No just jumalauta, koira tulkitsi tämän selväksi sodan julistukseksi alkoi riepoa läskinpalaa oikein kunnolla. Pääni heilui kuin riivatulla, latelin mielessäni kaikki osaamani kirosanat ja nyt todella toivoin että lopputekstit lakkaisivat pyörimisestä. Viimeinen niitti oli se, kun koira pyörähti ympäri ja istui naamani päälle pitäen kieltäni tiukasti otteessaan. Maatessani siinä selälläni, nenä koiran perseessä ja kieli sen suussa, pystyin oikein kuulemaan kuinka syntikirstuni tyhjeni kolisten. Viimein koira sai tarpeekseen, päästi irti köhien karvoja kurkustaan ja paineli keittiöön juomaan.

Nyt oli toimittava nopeasti ennen kuin se tulisi takaisin ja sama helvetti jatkuisi. Niinpä linkosin kieleni punkan oikealla puolella olevaa vaatekaappirivistöä kohti ja sain kuin sainkin napattua yhdestä oven kahvasta otteen. Järjetöntä voimankäyttöä kielellä ja aloin pikkuhiljaa liikkumaan kohden punkan reunaa. Kielenkannat meinasivat irrota mutta sitkeästi vedin itseni reunan yli, toivon että lattialle jysähtäminen herättäisi minut tästä koomasta. Vitun posket, jysähdin naama edellä lattiaan – tai oikeastaan koko muu kroppa jysähti lattiaan pään jäädessä tuskalliseen kulmaan sen pysähtyessä matalan, yöpöytää markeeraavan halpiskirstun päälle. Klyyvarista veri mäelle ja vasen silmäni menetti näkökykynsä. Näön menetuksen syynä oli bulgarialaisen käsityön riemuvoitto, sellainen ihan saatanan onneton vekkari josta saa valon kellotaluun kun painaa kellotaulun suojana olevaa lasia. Vitut se mitään lasia ole, halvinta pleksiä mitä maailmanmarkkinoilta saa ostettua. Valo oli kuitenkin aivan järjettömän kirkas, olin näet tässä muutama päivä takaperin tapahtuneen kellojen rukkaamisen yhteydessä vaihtanut kaikkiin kelloihin patterit. Yritin katsoa aikaa mutta eihän siitä mitään tullut; helvetin kirkas valo vasemmassa silmässä ja pään täytti tuo terhakas tikitys. Muistutti muuten paljon sitä kiinalaisten vesikidutusta, jossa tiputetaan tippa vettä keskelle otsikkoa tasaisin väliajoin. Tekee kuulemma ihmisen hulluksi, tosin minun on vaikea ottaa siihen kantaa koska olen jo syntymästäni asti ollut päästä pideltävä ja vallankin nykyisen vituilleen menneen psyykelääkityksen tehostaessa tätä perin järkkyneen mieleni toimintaa.

Kuulin takaani tassujen töminää, Lätkis oli saapunut takaisin. Ensin se tutki tilannetta tiiviisti nuuskien, kaiketi tullen siihen tulokseen että nyt on isäntä joko keksinyt uuden leikin tai on niin väsynyt, että se on raahattava puntista keittiöön mikäli mielii saada ruokaa. Niinpä se tunnollisena koirana kävi punttiini kiinni ja alkoi vetämään minua pois makkarista. Maton rullautessa alleni ja painaen jo muutenkin korkeimmassa hälytystilassa olevaa virtsarakkoani, lienee turha sanoa että rukoilin tulta ja tulikiveä taivaalta saadakseni nämä kärsimykseni loppumaan. Ärinä oli aivan helvetillinen, vasemman reiteni ulkopuoli oli kuolasta märkänä ja laadukkaat, korealaisten lasten tekemät bokserini sirittävät kuin heinäsirkat. Oikeasti, ne sirittivät eivätkä ritisseet tai ratisseet. Ajattelin sen johtuvan siitä että silkkiperhosen tuottama lanka oli jollain kohtaa vaihdettu huoltoasemien kauppaamien mato -onkien siimaan. Mentiin yli kynnyksen, oikea sierain tarttui hiukan koholla olevaan ruuviin mutta kun vetojuhtana oli The Lätkis, niin olihan sen nenän annettava periksi ja luovutettava pieni pala nahkaa ja rustoa kynnykselle. Kyllä vitutti, nyt oikea sierain on niin iso, että sinne voi ihan kelveesti tunkea täysinäisen talouspaperirullan. Taidan alkaa huumekoiraksi, olisi tullissa kätevä imaista koko matkalaukku nenään ja nuuskia että ei nämä teidän paksut lätkät taidakaan olla piparkakkutaikinasta tehtyjä levyjä, vaikka joulua kohti mennäänkin. Kasvanut verivana seurasi perässä, Lätkis ärisi ja boksereista ei ollut kuin vyötärön resorit jäljellä. Voi vittu tätä elämää, no onneksi koira veti puntista eikä kielestä.

Vasta kettiön kynnyksellä, samalla hetkellä kun bokserit viimein antoivat periksi, kroppani läpi kävi helvetinmoinen sätky ja kykenin taas liikkumaan. Nousin ylös niin nopeasti että silmissä musteni ja ryntäsin vessaan. Taivaallisen, noin kolmen minuutin lorottelun jälkeen pesydyin ja palasin ruokkimaan koiran. Lätkiksen syödessä, siivosin veret pois lattialta, keräsin boksereitten riekaleet ja käänsin bulgarialaisen ajannäyttäjän jälleen pystyyn. Nyt olen jo käynyt lenkillä Lätkiksen kanssa, juonut aamukahvit ja edessä on lähtö maailmalle. Mikäs siinä, noinkin levollisen yön jälkeenhän sitä on niin vitun piukassa työintoa ja motivaatiota mutta ei auta, on mentävä tienaamaan että saa ostettua taas yhdet bokserit revittäviksi.
Rauhallisempaa aamua ja mukavaa lauantaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

Edit 21.35
Muutin ulkoasua kun alkoi vanha ahdistamaan, tuntui jotenkin tunkkaiselta. Mielipiteitä kiitos, rehellisiä sellaisia. Oikean sivupalkin tekstejä (väriä) en ole onnistunut muuttamaan, gadgetteja kun ovat eikä niiden fontin väriä pysty / en osaa muuttaa.
Edit 23.50 ja itsemurhan partaalla. Näillä mennään sitten juhannukseen asti - no ei vaan mutta en jaksa nyt enempää. tää saa kelvat joksikin aikaa.

25 kommenttia:

  1. Aiiika hyvin, jos kielelläsi hoidit itsesi sängystä pois... mutta minäpä taannoin kaaduttuani en päässyt sänkyyn käsivoimin, joten käytin näitä raateluhampaitani ja kiskoin itseni sänkyyn. Vasta siinä hetken maattuani sain kädet (ja muut kehon osat) toimimaan siinä määrin, että pystyin asettautumaan normaalisti kärsimään :/

    Lätkis ansaitsee kyllä kaikista hommistaa oikein heekkuisan palan - Polka-tätsy hoitaa joskus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on pakko turvautua kaikissa käytettävissä olevin keinoin, sinä jos kuka ymmärtää asian. Ei ole kipu - eikä unihalvaustilat mitään mukavia.
      Vai Lätkikselle heekkuja, Siperiaan mokoma pitäis lennättää ;)

      Poista
  2. Voi ei, ei vapaapäivää edes pyhäinpäivänä. Kurjaa - tai suorastaan pyhäinhäväistys ;-) Toivottavasti huomenna sentään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjaana, se on sellainen asia että köyhyys pistää kujeilemaan. Talous ihan perseellään kun sairastin tota selkää joten tänäänkin oli pakko mennä, laskut odottavat.
      Ei tarvitse huomenna mennä - ei ole raaka - aineita. Eli sauna lämpiämään ja sitten sitä ollaan kalsareillaan maanantaiaamun asti ;D No, täytyyhän Lätkiksen kanssa käydä lenkillä. Hyvää Pyhäinpäivää!

      Poista
  3. Melkoinen urheilusuorius, otsikko kyllä lupaili jotain muuta;)
    Koitahan jaksaa tienata leipääsi.

    Lätkiksestä: Koira on ihmisen paras ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, otsikosta tuli hieman harhaanjohtava kun en oikein tiennyt miten sen muotoilisin - anteeksi pyydän ma.
      Tienattu on tälle päivälle, tulin just himaan, syön ja meen saunaan. Oi autuutta, huomenna vapaa.
      Olet oikeassa, koirat ovat vilpittömiä ystäviä mutta samalla niissä asuu pieni perkele ;D

      Poista
  4. Mielestäni olin kommentoinut tähän, mutta en näe sitä :O Noitten alareunan linkkien väriä voisit vähän säätää ;)

    VastaaPoista
  5. No helkkari, kunhan aikani kuluksi rukkailen tätä -alkoi se vanha ulkoasu tuntumaan jotenkin tunkkaiselta. Nyt pitäisi näkyä, ainoa mitä en pysty /ole saanut muutettua, ovat nuo uusimmat kommentit ja tekstit. Ne ovat gadget:teja eikä niissä ole fontin värin rukkaus mahdollisuutta.En ainakaan vielä ole onnistunut löytämään..
    Mielipiteitä - rehellisiä sellaisia, kiitos.

    VastaaPoista
  6. Juu, gadgetteja en ole minäkään onnistunut muokkaamaan. Nyt täytyy olla puolueellinen, ja mainita että olen nähnyt tämän ulkoasun jo ennenkin! Ja tykkäsin enemmän siitä aikaisemmasta missä lepakot lepattivat. Mutta ei meitsiä aina tarvitse miellyttää..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Daa, nyt pystyy jo hieman rukkaamaan niitäkin kun vaihdoin pohjaa eli niihin sai tässä pohjassa laitettua taustavärin, tekstin väriä ei oikean puoleisissa pysty vaihtamaan, vasemmalla olevien kyllä. No Puskis oli kans sitä mieltä että vanha oli parempi joten aikaisin aamulla sen sitten näkee, suattaapi olla niin jotta palaamma vanahaan..

      Poista
  7. Okei ja kiitos palautteesta -tämä ei varmaankaan tule olemaan lopullinen sillä ei tyydytä vieläkään eli vaihtoon menee..

    VastaaPoista
  8. Tykkäsin kyllä enempi siitä harmaasta karttapohjasta, mutta näitähän saa säätää just niin paljon kuin itse jaksaa :)

    Aiemmin kommentoi sinulle tuosta tämänpäivän kirjailusta, että en ole itse noita unihalvauksia koskaan saanut kokea, mutta ne ovat kuulemma kamalia. Minä puolestani inhoan sitä, kun herään nyyhkyttäen (ei onneksi kovin usein tapahdu). Todistettavasti myös nauran unissani ja hakkaan miestäni unissani. En kuitenkaan yhtäaikaisesti. Yksi, mihin en myöskään tykkää herätä, on se kun saan. Siis rakastelen unissani.

    Tämä pätkä piti laittaa sinulle katsottavaksi vessakuvauksesi vuoksi. Yksi meidän suosikkileffoista muuten :P

    http://www.youtube.com/watch?v=09D8hAcUzms

    VastaaPoista
  9. No nyt tää menee yhdeksi säätämiseksi, se voi olla että aamulla palaan vanhaa, hieman fiksailtuna mutta kumminkin. Tropiikki olisi ihan kiva, varsinkin tekstin tausta transparenttina mutta lehvä sun muut hajoittaa ton tekstin niin paljon, että sitä on todella vittumainen lukea.
    Eli sä olet villi tapaus punkassa, olkoonkin että oot umpisten unessa? :D
    Saatko sä todella or... vai tarkoitiko noin ylipäätään? *höpisee sekaisena itsekseen ja kävelee keittokomerossa ympyrää*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sori noi kirjoitusvirheet ja :D :D Austin on kunnon jätkä - sillä on otetta asiassa kuin asiassa! ;D

      Poista
    2. Austin on pop :) Ja joo, saan juuri sen ison O:n :D

      Poista
  10. Nyt kyl pitää sanoa, etten pystynyt lukemaan tekstiä. Syynä on tietty huono näköni, ei tämä saatanallinen pohjapiirustus täällä luostarissa. Näkyillään :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tsompi, nyt täytyisi tietää että vaikeuttiko taustan / fontin keskinäinen kontrasti vai fontin koko? Fontin kokoa en mielestäni muuttanut mutta vitustako sen tietää mitä tein, katsos kun minulla on papin pää mutta paholaisen kädet. Jep, näkyillään jajos poikkeat niin anna taas palautetta. *Kirjoittaa kauhtanan kulmaan itselleen muistutukseksi: Lakkaa räpeltämästä koneen kanssa kun et kerran osaa*

      Poista
  11. Oon kuule aivan samanmoinen jos lähen blogin ulkoasua muuntelemaan. Haaveilen kiikusta kunnes palaan siihen alkuperäiseen, hyväksi ja tylsäksi havaittuun. Siksipä en ole sitä muunnellut ikiaikoihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mutta kun mielestäni pitää aina koittaa jotain uutta - en ollut tyytyväinen vanhaan ja..joss..että...mutta kun.. kyllähän sinä tiedät ;)

      Poista
  12. Kommentit sitä vastoin ovatkin aivan perkeleellisen isolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! En jumalauta tiedä mutta tämä Luostari on kyllä riivattu! ;D Vannon etten koskenut mihinkään fontin kokoon vaikuttaviin säätönappuloihin. Täytyy perkele koittaa jos saisi tekstin tämän kokoiseksi ja kommentit taas hitusen pienemmiksi . Sittenhän tätä voisi lukea vaikka naapurista :O

      Poista
    2. No nyt muutin sitten tekstin kokoa eli kun pienensin sitä niin fontin koko kasvoi!? WTF? :O
      Eli kun käyt niin ilmoittele, kiitos.

      Poista
    3. Kiitos, nyt teksti näkyy. Näyttäisi olevan puolilihavaa. Kommentit on ainakin 20 pistettä kokoa, mutta näkyypähän hyvin.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...