tiistai 6. marraskuuta 2012

Pyykkinarulta Paaviksi - ei huonosti ollenkaan


Se iski nurkan takaa, niin lujaa että pelkäsin menettäneeni kuulon vasemmasta korvasta. Tunnustelin korvaani ja totesin sieltä törröttävän jäisen, valkoisen tapin. Pääsette lähelle tunnelmaa kun otatte jäätelötötterön, poistatte siitä sen vohvelin ja iskette sen korvaanne kapeampi pää edellä. Kyllä, oli jälleen ihastuttava aamu täällä helvetin korvessa ja räntää tuli taivaan täydeltä. Täällä ei edes räntä osaa tulla sivistyneesti alas, vaan se tulee vaakatasossa ja noin käsipyyhkeen kokoisina läimäreinä lyöden paljaat ihonkohdat mustelmille. Oli siis aamulenkin aika ja uskonpa että ellei Lätkiksellä olisi ollut niin kova paskahätä, se olisi pyörähtänyt takaisin sisälle. Seisoin rapputasanteella ja päätin sytyttää nortin rauhoittaakseni hermojani. Saadessani jo tönköksi jäätyneillä sormillani nortin huulilleni, korkeammat voimat tapansa mukaan aloittivat sen jokapäiväisen vittuilunsa ja nostivat tuulen boforilukemat sellaisiksi, että nortti lensi kämppien välissä olevan aidan yli naapurin puolelle. Kohotin katseeni kohti korkeuksia ja päästin kiroustulvan, vaikka tiesin entuudestaan ettei siitä hyvä seuraisi. Kaikkiaan kahdeksan norttia koki saman kohtalon, jokaisella sytytyskerralla korkeimmat voimat nostivat tuulen nopeutta – ihan vaan osoittaakseen että kyllä täällä ryke riittää niin kauan kun nortteja löytyy.

Olen aiemminkin taistellut kosmisia voimia vastaan ja päätin ettei minua nytkään millään tuulella lannisteta, niinpä kyykistyin ovisyvennyksen nurkkaan ja kaivoin pakasteporkkanoita muistuttavilla sormillani viimeisen nortin. Sytkästä liekinsäätö täysille ja liekki tupakin päätä kohti. Sitten seurasi jotain jolle minun oli pakko nostaa hattua; minua rääkkäävät voimat olivat huomanneet yritykseni ja tekivät todella vittumaisesti. Sillä samalla sekunnilla kun sain nortin palamaan, korkeammat voimat käänsivät tuulen suunnan tulemaan aivan vastakkaiselta suunnalta mistä se vielä hetki sitten oli puhaltanut. Tästä seurasi kaksi asiaa; ensinnäkin huulilla roikkuva nortti nousi pystyyn ja se hehkuva tulipää suoraan toisesta sieraimesta suoraan sisään. Hysteeristä kirkumista ja aivastelua, nenän reikään nousi palorakkula joka tukki toisen sieraimen ja näin hapenottoni puolittui. Kiitos vitusti ja eipä tässä kaikki. Hyppiessäni ja kirkuessani siinä porrastasanteella, puristin yhä sytytintä joka ei tietenkään sammunut perkeleellisestä tuulesta huolimatta vaan sytytti ylläni olevan ulkoiluasun takin helman tuleen ja pian paloikin poika jo isolla liekillä. Koko oikea puoleni roihusi ja vasen puoli oli umpijäässä ja räntälumen peittämä, joten suhteellisen mielenkiintoinen näkymä jos joku sen olisi nähnyt.

Palo sammui onnekseni nopeasti, oikeastaan se oli vain muutamia sekunteja kestävä roihahdus ja tästä oli kiittäminen bangladeshilaisia ystäviäni. He olivat ilmeisesti ommelleet varpaillaan tämän laadukkaan tuotteen sillä tarkasteltuani takin ehjäksi jäänyttä oikeaa puoliskoa, huomasin silmäkoon olevan useita millejä vaikka takkia mainostettiinkin tuulipuvun takkina. No, ehkäpä heillä on leppeämmät tuulet joten ei ole niin vitun tarkkaa kuinka taajaan se kangas tulee tikattua. Hyvä puoli se, ettei näin harva rääsy palaessaan pysty aiheuttaamaan suurempia palovammoja. Nenäni kärsi enemmän, sierainta koristi nyt kirkkaan superpallon kokoinen rakko. Ei muuta kuin sisälle ja uusi yritys uuden takin kanssa, tällä kertaa ajattelin olla pelaamatta tupakkien kanssa sen enempää.

Onneksi ihmisellä on koira ja onneksi joka aamu suoritettava lenkki on vakio. Silmäni muurautuivat jo ensimetreillä umpeen taivaalta tulevasta räntäpaskasta, mutta koira tiesi mihin mennään ja veti minua perässään. Seurasin Lätkistä uskollisesti kaatuen milloin lätäköihin, milloin kumauttaen lanttuni niihin harvoihin liikennemerkkeihin joita tänne korpeen on isketty. Keli oli todella kurja, naamaani läpsähteli tämän tästä tönköksi jäätyneitä pikkulintuja ja muuta irtainta, mm. matkan varrella sijaitsevan talon pyykkinarulta tulla kopsahti talon emännän rintsikat. Nuo kuppikokoa - Ei helvetissä, ei kenelläkään voi olla näin isot – jäivät päähäni toisen kupin toimiessa pipona ja toisen pyöriessä pääni ympäri kuin satelliitti. En viitsinyt riisua koska ne olivat sangen lämmin ja kätevä varuste tässä kelissä, itseasiassa päätin tehdä kupeista itselleni sydvestit. Niistä tulisi melko saatanan räyhäkkään näköiset lakit koreine pitsireunuksineen ja voisin tuurata paaviakin mennen tullen, kyllä ne niin isot olivat. Tussilla vaan iso risti kupin kylkeen, kättä minä osaan heilutella ilman treenaamistakin. Kieliähän ei tarvitse osata, paavithan ovat maailman sivu vain mutisseet jotain sen morjestelunsa välissä. Se on muuten hyvä ammatti, esim. jos ottaa lipat niin voi esittää suutelevansa maata ja kansa on haltiossaan. Pian he tungeksivat paikalla ja koittavat teputtaa juuri siinä kohdassa mihin tuo aivan perkeleen rujon näköinen paavi (siis minä, tuurauskeikalla) on noilla sätkäkonetta muistuttavilla huulillaan koskettanut. Taidankin jumalauta soittaa heti Vatikaaniin ja kertoa korpikylien italiallani että täällä on kuulkaas monsignoret tuurari lähtövalmiudessa sitten kun pääpadrella kyntää eikä hän pääse ladulle. Rahaa tulee ja pääsee pois täältä helvetin kylmästä korvesta.

Näissä aatoksissa saavuin kotiovelle, aamulenkki oli onnellisesti tehty. Koirat ovat merkillisiä; Lätkis ei ollut kommonaankaan, vaikka sen korvat olivat jäätyneet vaakatasoon. Siinä se katseli vierelläni kun valutin bensaa käsilleni. Ai niin, en muista olenko maininnut näistä korpikylien survival – jutuista kaikkea mutta tämä bensan kanssa pelaamiselle on ihan järkeenkäypä selitys. Korvessa ovat syksyt ja erityisesti talvet paljon ankarampia kuin sivistyksen parissa joten eloonjäämistaistelu on jokapäiväistä. Kylmyys, jota talvikuukausina täällä saattaa olla parhaimmillaan jopa -78 astetta, asettaa omat vaatimuksensa. Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon että tuossa lämpötilassa eivät liiku enää muut kuin ulosottomiehet, nuo kuumana käyvät perkeleet. Niinpä jokaisella korpikyläläisellä on ulko - ovensa vieressä bensakannu tai -pullo, telineessä jonka saa otsallaan painumaan alaspäin ja bensan valumaan astiasta. Otsalla siksi, että kädet ovat niin helvetin jäässä etteivät ne pelaa enää. Oven vieressä on suojakotelon sisässä joko pietzo jolla saadaan aikaiseksi tarvittava kipinä tai tulukset. Tulukset ovat siitä hankalat että se toinen kivi pitää liimata pikaliimalla otsikkoon ennen ulos lähtemistä ja pois ottaminen tekee aivan vitun kipeää. Lisäksi se on aika typerän näköistä haahuilla maakunnassa joku perkeleen stemu kiinni otsikossa. Kuitenkin, näin käsiin valuteltu bensa saadaan syttymään ja aikansa kun kädet roihuvat, ovat nakit sulaneet tarpeeksi avainten kaivamiseen taskusta. Kätevää, eikö totta? Nytkin sain karrelle palaneilla sormillani kaivettua avaimet ja pääsimme koiruuden kanssa sisälle lämpimään. Parin kahvimukillisen jälkeen sulatin päänikin, tungin sen mikroon ja 1200 watin tehtyä kolme minuuttia töitä, tunsin kuinka veri alkoi kiertää lantussani.

Tätä kirjoitettaessa on ruumiinlämpöni vielä 32 astetta joten ajatus ei oikein tahdo luistaa. Nähtäväksi jää, muuttuuko tuo räntäsade silkaksi lumeksi niin kuin on ennustettu ja jos muuttuu, toivottavasti sitä ei tule yhtä paljon kuin armon vuonna 2003. Jäimme lokakuun viimeisellä viikolla lumen vangeiksi ja seuraavan kerran pääsimme ulos elokuun loppupuolella 2004, kun lumet olivat sulaneet sen verran että oven sain tönättyä auki. Se oli ihmeellinen hetki; miltei kaikki tulivat ulos kodeistaan yhtä aikaa ja ilman täytti ihan helvetinmoinen kiljuminen. Ei kukaan riemusta kiljunut, kaikki olivat sen verran näivettyneitä syötyään monta kuukautta vöitään, kengännauhojaan ja jopa viherkasvejaan ruoan loputtua. Ei, syynä olivat nuo pienet ihmisenalut jota sinä aikana oli putkahtanut maailmaan 134 kappaletta. Se oli vuosi jolloin korpikylässämme myytiin ennätysmäärä kuulosuojaimia ja korvatulppia, enkä ihmettele. Vieläkin, monen vuoden jälkeen saatan herätä keskellä yötä siihen vinkuvaan ääneen. No, toivotaan että paskasta kelistä huolimatta tämä tiistai toisi jotain hyvääkin tullessaan. Ajelkaahan varovasti, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.



16 kommenttia:

  1. Tuli mieleen, että sinun arkesi mahtaa olla ihanan tylsää.... mielikuvitus näet kompensoi vissiin arkea... hih.

    VastaaPoista
  2. Outsa, ei täällä korpikylässä ole koskaan tylsää hetkeä. En nyt muista kävitkö lukemassa vanhaa blogiani (Tavan elämää) mutta siellähän on maininta että: ..ettei niin paljon paskaa ettei osa tottakin joten ei tämä kuule ihan fiktiota ole ole, ainakin nenä on kipeä, kädet haisevat bensalle ja näyttääpä tuossa tuolin selkänojalla olevan jumalattoman kokoiset rintsikatkin (ei vaimon) joten jotain on tapahtunut... :D

    VastaaPoista
  3. Me, tai minä (Magnus oli Turuus viikon) jäin myös mottiin yhtenä talvena. En muista olisiko se ollut sama armon vuosi, kun teillä sielä, mutta mottiin jäin.
    Magnus soitteli Turusta naapureillemme, että menkää kaivaan traktoreilla ja lumilingoilla Kaisa hangen seasta, tai jotta se saa aukaastua ainaki tuvan oven, jos sillon menua johonku.
    Olisi minulla ollut. Pizzalle serkun kaa Nikolainkaupunkiin.
    En yksinkertaisesti kehdannut pyytää naapureita tulemaan, koska olen ulkoisilta avuiltani senkaltainen, ettei pizzeerioissa kannata paljon aikojaan vietellä :(
    Päätie aurattiin sitten iltapaäivällä, samoin meille johtava pikkutie, mutta kaikki oli liian myöhäistä. Juna meni jo.

    VastaaPoista
  4. No voi harmi. Olisihan sitä nyt pizzalle täytynyt päästä,lumesta huolimatta. Se oli rankka talvi, täällä tuli ihan sairaasti lunta ja sähköt olivat pitkään poikki, useita vuorokausia. Se oli kyllä toisaalta hienoa, siinä näki kuinka turha ihminen loppupelissä on kaikkine virityksineen ja hienouksineen. Se on tuo luontoäiti sellainen että se kun suuttuu niin ihmisen on parempi olla hiljaa ja tyytyä kohtaloonsa eli ihan oikein meille, joudettaisiin kuolla sukupuuttoon koko sakki, tietysti ensimmäisessä ja ikään kuin koe - erässä nuo valtion valehtelevat päämiehet.

    VastaaPoista
  5. Jalkarättejä tuli täälläkin, hyvä että töihin pääsi luovimaan niiden läpi. Olisi kiva, kun kuivuisivat hiukan ja sataisi lumena. Pari talvea sitten mies ja pojat aurasivat katon lumesta, lopuksi hyppäsivät siihen lumikasaan. Mieskin upposi kainaloita myöten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on näitä lopunajan kelejä, sano mun sanoneen. Mitään ei sada enää kohtuudella vaan kaikki tulee kerralla, hittolainen soikoon! Onneksi pääsit turvallisesti, se on pääasia.

      Poista
  6. Täällä ei ole vielä tullut juuri mitään. Tosin äsken kun kävin täyttämässä auton pissapoika-säiliön, ilmassa leijui jotain kummallisia valkoisia höytyviä.

    Muistan muuten hyvin marraskuun 2006 alun. Silloin lunta tuli yön ja aamun aikana noin 30 cm ja tuiskutti niin, kinoksia oli metrin korkuisia. Liikenne meni jumiin ja oli aivan mahdotonta päästä mihinkään. Olimme sen päivän motissa, teitä ei aurattu ja sähköt meni. Silloin tiesi asuvansa vähän syrjemmällä:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitto, sehän oli se legendaarinen Pyryn päivä myräkkä! Silloin kyllä lunta tuli aivan tajuttomasti ja kaikki paikat olivat jumissa. Yksikin kyläläinen ukko (raskaansarjan alkoholisti) joka asuu aivan erään tien perällä, oli kuulemma riehunut mökissään kun oli kolme päivää motissa ja kaljahammasta kolotti. Karjahtelu kuului läpi salomaiden, välillä helvetillistä jyskettä - kai se hakkasi päätään petäjään.

      Poista
  7. Masalan mannut moikuivat jälleen kerran, kun unohdin sulkea ikkunan ennen tekstisi lukemista, jonka pystyinkin hyvin lukemaan ja kommentitkin on siistissä koossa. Enää ei rävähdä omat suolteet täysii päin pläsiä. Muistan antaneeni palautteen jo aiemmin, mutta se olikin vissiin hallu. Se on se kun noi pikku-ukot hoilaa Sylvian joululaulua korvan vieressä niin karmeella äänellä, ettei kuule omaa kirjoitustaan. Hus siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No hyvä että kykenet lukemaan, hieno juttu. Voi olla että oletkin antanut palautetta mutta tiedäthän sinä mun lääkityksen; sunnuntaina näkyy molemmat keskiviikot joten ei ihme jos menee ohi. Teillä on siis siirrytty jo Joulun ajan tunnelmiin? :D
      Meikäläisen riivaajat ovat viime päivät tapelleet siitä kuka saa olla Lucia - neito, vaikka käsittääkseni kaikki ne karvaperseet ovat todellakin miespuolisia. Joka tapauksessa aivan helvetinmoinen mouruaminen täyttää nupin.

      Poista
    2. Noi on hyvin edistyksellisiä pikku-ukkoja. Kerroin sun Lucia-neito karvaperseistä niin ne onneks näytti kuolevan nauruun vähäks aikaa. Tajuttomia ovat.

      Poista
    3. Ei hyvää päivää,toivottavasti laulutreenit eivät kärsi että Jouluksi valmista tulee.

      Poista
  8. Ajellaan varovasti niin kauan kun kottero kulkee... Tuota, sivun asetuksista, vielä. Tsekkasin töissäkin - joo, ihan kunnan maksamalla ajalla - blogisi ja täälläkin, isolla ruudulla, sekä Explorerilla että Firefoxilla joudun rullailemaan. Kotona käytössä on Chrome.

    Mutta vaiva on pieni, tekstin kyllä saan mahtumaan, mutta nuo sivuhärpäkkeet nähdäkseen pitää siis rullata.

    että rullaati rullaati vaan. Ja sitten töihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta ja ajelehan varovasti myös takaisin tullessasi.
      No eipä noissa sivuhärpäkkeissä paljon ole paitsi vasemmaltahan näkee hyvät blogit ja niiden uusimmat jutut. Kaikki muu löytyykin sitten itse tekstistä ja sen perässä olevista kommenteista.

      Poista
  9. Minkä kokoinen on kirkas superpallo?

    Täällä maalla kunnan tienhoitajat vaan koitti suolalla sulatella sitä loskakerrosta. Se mihinkään sulanu, tai ainaki uutta tuli lisää saman verran. Auton maha krahnutti taas kaistan keskiosassa kotiin tullessa. Toivottavasti ei jäädy yöllä, ei nimittäin sitten millään Fiestalla tai seekolmosen sitikalla käännytä kotitielle sen kasan yli, jos ei joku oo sulan loskan aikana tehny uria.

    Ja just nyt tietysti meni päivän eka aura-auto, kun marmatin :)

    VastaaPoista
  10. Tietysti olisi pitänyt kertoa mittakin, mutta koska omistan aivan jumalatonta luokkaa olevat sieraimet niin kyseinen mitta (halkaisija) on noin 20- 25, ellei peräti 30 mm.
    Tuosta suolaamisesta; se on asia jota en ole koskaan ymmärtänyt. Sillä pilataan monta kertaa ihan hyvä ajokeli joka muutoin olisi kuiva pienen pakkasen takia mutta kiitos suolan, rapa lentää ja jäätyy tuulilasiin kiinni. Sitten on juuri tuo pöykkyyntyminen ja urautminen. Siinä jumalauta lähtee hyvässä lykyssä pakari irti kun jäiseen valliin tösäyttää. Ei hyvä juttu.

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...