keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Rytökorven kusipoikueen riepu ja muut kajahtaneet esi -isäni


Sen verran järkyttävää tekstiä että menee todella kauan ennen kuin palaudun lukemastani, jos sitten koskaan. Sain myöhään eilen illalla soiton, suvun päämies (eli tässä tapauksessa päänainen, terminä myöh. kuitenkin päämies) kutsui luokseen ja asia oli kuulemma kiireellinen. Vastaväitteitä ei hyväksytty ja matkaan oli lähdettävä heti tai minut suljettaisiin lopullisesti suvusta. Lähestymiskieltohan minulla jo on suvun yhteisiin juhliin ja tapaamisiin, syynä kohtaukset joita kaukaisimmat sukulaiset eivät ymmärrä ja kuulemma pelkäävätkin. Lähestymiskiellon mukana tulleeseen tiedonantoon oli listattu mm. seuraavia perusteluita:
  • linnunpoikasten lennon opettajana toimiminen (hyppäsin muutamia kertoja puusta joka sijaitsi keskellä uloskatettua juhla – aluetta, opettaen pikkutirpoille erilaisten saamieni avomurtumien muodossa kuinka tärkeää on valmistautua hyvin ensilentoon, ei siis auta roiskaista menemään niin kuin minä tai siinä käy näin).
  • Papin kanssa käden vääntäminen ja suureen ääneen toteutettu yritys ostaa häneltä taivaspaikka, maksuvälineenä täysin katteeton pankkikortti ja pussukka rauhoittavia
  • virvelillä kalastaminen keskellä juhlavieraita ja heittelyn kohteena voileipäkakku, väittäen kiivaasti voileipäkakun sisältävän eläviä lohia jotka väittämäni mukaan kävivät välillä hyppimässä kakun pinnalla
  • vaivaisukon esittämien juhlatalon ovenpielessä, kesto 4 h (mallin otin paikallisen kirkon oven pielestä seisovasta ukosta ja pukeuduin sen mukaisesti, seisoin suu auki ja toivoin vieraiden heittävän edes jokusen euron kitaani)
  • seinää päin juokseminen kyymeniä kertoja (johtui silloisesta lääkityksestä, kameroiden salamavalot laukaisivat jonkun jutun tuolla päässä)

Nyt täytyy muistaa että minulla oli jo tuolloin niin vankka lääkitys, että minut katsottiin useimmiten tarpeeliseksi naulata toisesta jalastani keittiön lattiaan, etten olisi lähtenyt haahuilemaan ympäri maakuntaa. Se teki varsin kipeää ja vitutti suhteellisen paljon, sillä naulaajia kyllä löytyi mutta ei naulojen pois repijöitä. Ennätykseni on vuodelta -88, silloin minut ”unohdettiin” irroittaa ja kävelin ympyrää suunnilleen kuukauden. Syy, miksi minut tultiin irroittamaan, oli kauas kuuluva hysteerinen kirkumiseni. Olin kuluttanut lattian puhki ja toinen jalka oli luonnollisesti pudonnut rossipermannon läpi. No, nyt siinä edelleen kiertäessäni ympyrää, pallini laahatuivat pitkin lattiaa muodostuneen railon reunaa ja keräsivät joka perkeleen tikun mitä siitä lattiasta irtosi. Ne tunkeutuivat ihon läpi ja eikä aikaakaan kun kivekseni näyttivät hätkähdyttävän paljon verta vuotavalta siililtä. Ymmärtänette että tuska oli suunnaton, huolimatta jykevistä lääkkeistä. Tässä siis hieman taustatietoja miksi suhtaudun kunnioituksella suvusta karkottamiseen tai ylipäätään mihin tahansa suvun taholta tulevaan uhkauksiin, he ovat aivan helvetin hullua väkeä ja täysin päästä pideltävää koko orkesteri.

Saavuin päämiehen talolle hieman puoli yhdentoista jälkeen ja paikalla olivat päämiehen lisäksi vanhemmat sisareni eli koko katras oli koolla. Paikalla oli myös kahdeksan pukumiestä joiden läsnäolo selvisi myöhemmin. Päämies kertoi teettäneensä salaisen sukututkimuksen, joka kuitenkin sisälsi sellaista aineistoa mikä ei missään nimessä saanut levitä koolla olevien henkilöiden ulkopuolelle. Pukumiehet, kaksi jokaista meitä mukulaa kohden, tulisivat valvomaan ettemme kopioisi, tekisi muistiinpanoja, monistaisi tahi skannaisi mitään kirjan muodossa olevasta sukututkimuksesta. Kaikki jäljentäminen olisi kielletty ja kirja tulisi hävittää välittömästi lukemisen jälkeen polttamalla, sivu kerrallaan. Välittömästi tämän kuultuani, kommentoin päämiehen puheita sanomalla tätä täysin jyrähtäneeksi ja vainoharhaiseksi ihmiseksi, kuka helvetin hullu haluasi edes tietää sukuhaaramme taustoista. Jatkoin vielä että oman opukseni tulisin laittamaan vaatimattoman korsumme olohuoneen pöydälle ja sitä voisivat satunnaiset vieraamme lukea aina odotellessaan kohtauksieni loppumista. Toisinaan kun löi värit päälle, niin saatoin roikkua verhoissa reilun puoli tuntia täysin mykkänä tai lintuja matkien. Koita nyt siinä sitten yrittää keskutella niitä näitä eukon kanssa kun yksi monopää killuu yläkapassa ja yrittää kujertaa kuin kyyhkynen. Ei, kyllä silloin on paras viettää aikaa vaikka kirjan parissa ja odottaa että kohtaus menee ohitse tai nipsut antavat periksi. Kommentointi oli virhe; taas minut naulattiin jaloistani lattiaan pukumiesten toimesta, istutettiin penkkiin ja eteen tuupattiin nuottiteline johon opus laitettiin luettavaksi. Yksi pukumiehistä käänteli sivuja koska molemmat käteni olivat sidotut varsin tiukasti katosta roikkuvaan kettinkiin. Olivat saatanat varmasti arvanneet mitä tulisin sanomaan tästäkin, sukututkimuksen nimeä kantavasta tempauksesta.

Sukututkimus oli varsin järkyttävää luettavaa, en ollutkaan tiennyt millaisia vitun hihhuleita sukumme oli väärällään. Tutkimus ulottui aina 1500 – luvun pimeisiin aikoihin saakka ja kerronkin vain muutaman otteen tai paremminkin henkilökuvauksen, niin huomaatte että tekstini ovat sangen tasapainoisen ja tervepäisen kirjoittamia. Vertauskohtana tietysti nuo aivan helvetin kajahtaneet esivanhempani. Eli:

Kunttu -Aano (vittu mikä nimi jätkällä) s. ? - 1545, äiti Eveliina nimeltään ja todennäköisesti keskisestä suomesta kotoisin oleva lehtolapsi joka myöhemmin päätyi maaorjaksi eräälle suurelle Möttylän tilalle. Asiasta ei täyttä varmuutta mutta samana päivänä kun Kunttu-Aano löydettiin navetan takana olevasta paskapatterista päälleen pystyyn iskettynä, häipyi myös Eveliina maisemista. Ainoa syy miksi Kunttu-Aanoa ei tapettu siihen paikkaan, saattoi johtua hänen järjettömän kauniista äänestään jolla hän hyräili vaikka synnytyksestä ei ollut voinut kulua puolta vuorokautta enempää. Niinpä talon väki kasvatti Kunttu-Aanon, tosin koirankopissa mutta piti kuitenkin hengissä ja antaen joitain riepuja vaatetukseksi.Tutkimuksessa mainitaan että talon vittumainen omistaja pariskunta piti kartanossaan helvetillisisä bileitä ja näissä pippaloissa Kunttu-Aanon kohtalo oli jukeboksina toimiminen. Juopuneet vieraat karjahtelivat biisitoiveitaan Kunttu-Aanolle ja auta perkele jos epatto ei tiennyt kuinka sävel tai sanat kyseisessä biisissä menivät, vieraat äityivät potkimaan jukeboksina toimivaa Kuntun perkelettä. Tapa joka on säilynyt näihin päiviin saakka ja esiintyy joka vitun lähiöpubissa missä vain on känniläisiä ja vanhan mallinen, lattialla seisova jukeboksi.


Myöhemmin Kunttu-Aano sekosi, ilmeiseti pitkä ura jukeboksina ja sen myötä tulleet, saatanalliset päähän kohdistuneet laakit saivat Kuntulla ison remmin luistamaan ja niin hänestä tuli ns.”Peruna – bandiitti”, joka herätti kauhua laajalla alueella aina syksyisin. Vaikka 1500 – luvun alkupuoliskolla oli leipä ja muut mämmit melko helvetin tiukassa, Kunttu-Aanosta kasvoi järjettömät mittasuhteet saanut mies, erityisesti Kuntun leuat olivat poikkukselliset; hän saattoi ilmeisesti jonkin geneettisen tai rakenteellisen vian vuoksi pudottaa alaleukansa rinnuksille niin että ylä – ja alaleuan välinen ero oli kolmekymmentä senttiä. Aikalaisten silminnäkijöiden mukaan Kuntun alaleuka oli pikemminkin laaha tai nuotta, kuin mikään normaali ihmisen leuka. Tätä omituista ja rakenteellista virhettä hyväksi käyttäen Kunttu sitten ryöväsikin perunoita. Hän saattoi ilmestyä kesken perunannoston jostain vitun pellonlaidan ryteiköstä ja lähteä juoksemaan vakoa pitkin syvään kumartuneena, alaleuka alhaalla. Aina vaon päähän päästyään, Kunttu hulautti satsin kitusistaan mukana olevaan säkkiin ja sama toistui niin kauan kunnes säkki oli täynnä. Sen jälkeen Kunttu hävisi metsän pimentoihin yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Järkyttynyt talkooväki ei luonnollisesti ehtinyt tehdä mitään. Näin tapahtui joka saatanan syksy useiden vuosien ajan kunnes Kunttu tapettiin Porvoon perunamarkkinoilla 1545.

Rytökorven kusipoikueen riepu, s.? - 1633. Muuta nimeä ei tälle onnettomalle ja riisitautiselle mulkulle koskaan annettu, sillä hänet löydettiin kapaloissa (joita ensin luultiin riepumytyksi, siitä nimi) eräästä Kuusamon lepeillä toimivan kullanhuuhdonta paikan kusikourusta. Turhan hieno nimitys, se oli käytöstä poistettu ja paikoilleen lahoamassa oleva vanha huuhdontakouru, johon valtauksen miehet olivat ottaneet tavakseen kusta. Eräänä kauniina päivänä kusikourun päähän oli ilmestynyt mytty, joka saikin olla siinä rauhassa muutaman päivän ajan kunnes rupesi padottamaan kourun toisessa päässä olevaa poistoreikää. Vasta tällöin, otettaessa riepua pois, huomattiin mytyn sisältä melko häijysti irvistävät ja jo kusen kellastamat poikalapsen kasvot. Ukot ovat ukkoja, niinpä riepua vain roikottetiin toisesta jalasta kun hänet painettiin uppeluksiin ohi virtaavaan jokeen ja huljuteltiin siellä. Vartin huljuttelun jälkeen riepu nakattiin mättäälle kuivumaan, missä hän saikin sitten olla iltamyöhään asti ja unohdettuna. Vasta todella vittumainen parkuminen sai miehet muistamaan ja he lähtivät hakemaan joukolla riepua pois joenvarresta. Ei vain poikaa meinannut löytyä ensi alkuun ja syykin selvisi; koko kersa oli niin täynnä sääskiä ettei paljasta kohtaa näkynyt ihosta. Leiriin päästyään äijät heilauttelivat riepua muutaman kerran notskin yli ja saivat näin poltettua sekä sääsket että rievun ihon. Todella pahasti.

Vaikeasta startista huolimatta rievusta kasvoi kunnon ukko, tosin kipeä päästään mutta kumminkin. Riepu oli innokas metsän tutkija, aina kun huuhdonta hommiltaan ehti. Hän keräili sieniä ja kasveja, tutki niitä ja perehtyi joka perkeleen heinään ja ituun mitä metsässä kasvoi. Historian kirjat eivät kerro, mutta ilmeiseti riepu jossain vaiheessa löysi sienten ja eri yrttien tajuntaa laajentavan vaikutuksen alkoi käyttäytyä aivan helvetin oudosti. Joella, tarkemmin sanottuna yläjuoksulla sijaitsevalla koskella kävi venäläistä ylimystöä lohestamassa. Niinpä riepu päätti toteuttaa itseään ja hänen nähtiin hyppelevän ylävirtaan yhdessä lohien kanssa, aina ilmalennon aikana jotain venäjäksi huutaen. Kukaan ei tiedä millä vitulla riepu kielen oli oppinut mutta se oli lähes virheetöntä. Tämä traditio toistui vuosi toisensa jälkeen ja nyt ylimystöä tulikin sankoin joukoin kilpailemaan siitä, kuka saisi napattua tuon venäjää huutelevan, kusen keltaisen luonnonoikun napatuksi. Koko kesä käytiin kisaa ja sen verran on venäläisistä lähteistä saatu tietoa, että riepu isomulkkuisena miehenä kävi aina öiseen aikaan naida rytyyttämässä kalastusseurueen naisia. Lopulta tässäkin kävi perinteisesti; rievulla oli kirjaimellisesti noussut kusi päähän ja hän alkoi vittuilemaan kalastaville ylimyksille, rienaten näitä tuhkamuniksi ja Faberge – falloksiksi joilla ei ollut mitään tekoa kunnon lohimulkun rinnalla. No eihän tälläistä vittuilu Erkkikään kuuntele ja niinpä eräs ylimys ampuikin rievun kesken ilmalennon vuonna 1633. Raato raahattiin rannalle ja jätettiin petoeläinten syötäväksi mutta eihän nekään niin kusiseen raatoon koskeneet joten riepu kuivui hiljalleen auringossa. Tuulet lennättivät hänen nahkansa ja onnettomat luunsa jonnekin, koska niitä ei enää paikalla nähty.

Näin, voi vittu mitä porukkaa ja nämä ovat sieltä lievimmästä päästä. Olen tällä hetkellä vasta kirjan puolessa välissä ja nyt nuo kaksi kahjoa vaativat minua taas lukemaan, haluavat tietysti tämän lapsenvahti keikkansa loppuvan. Kai se on jatkettava mutta sitä ennen haluan toivottaa teille mitä parhainta keskiviikkoa, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.


31 kommenttia:

  1. Kiehtovaa sukuhistoriaa... onko tuosta tentti tulossa?

    VastaaPoista
  2. Voi kun tietäisin meidän suvusta... (edes minä en halua tietää enempää, mitä on tähän mennessä tullut vastaan). Ihan lähimenneisyydestä puhumattakaan - saati sitten historian lehtien hav... ei prle, kyllä niiden on ollut pakko vapista (ja saada kunnon lääkitys!). =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sen aikaa mitä minulla on ollut kunnia tuntea sinua ja sinun temperamenttia, uskon vakaasti että sukusi, siis tässä tapauksessa esi - isäsi, ovat vaikuttaneet maamme historiaan merkittävästi. Vaikka heistä ei löytyisikään suoraa mainintaa missään historian lukuisista käännekohdista, on heidän osuutensa tapahtumiin ollut "The Godfather" - tyyppinen ja sehän se kaiken alulle paneva voima onkin! :D

      Poista
    2. Isoisäni joutui saksalaisten ampumana Hennalan vankileirille eli Fellmanin pellolle ja tappeli kuitenkin isona nuorukaisena keväällä maasta paljastuvista ruohoista. Oli hieman nälkä, rotat oli jo syöty! Tuomittiin sentään (ei ammuttavaksi, koska minäkin olen vielä täällä), mutta kuokkimaan Konnunsuolle ja menettämään kansalaisluottamuksensa. Kyllä minä olen siitä oikein ylpeä ja kehtaan sen kaikille kertoa. Salamyhkäisyys löytyy hänen isästään, joka muutti sukunimeään oudosti ja oudossa asemassa, meni uudestaan naimisiin ja poikueeseen tuli tätä nuorta (!) porukkaa sitten enemmäkin ;)

      Äiteen puolista sukua on tutkittu pidemmällekin, alunperin lähtöisin 5 - 6 sukupolvea sitten jostain Savosta pikkukauppiaita. Pohjanmaalla sitten taisi tulla osalle nälkä (niillekin) ja jäivät viljelemään ns. kuivatun järven pohjaa. Paljon pentuja ja niilläkin aina nälkä.

      Ei ihme, että tämä porukka ei valita ruuasta ja syö jatkuvasti :D

      Poista
    3. No hittolainen! Tämähän kuulostaa mielenkiintoiselta! Nämä on oikeesti parempia kuin mitkään fiktiiviset, kirjoitetut kirjat sillä elämä on täynnä yllätyksiä ja salamyhkäisyyttä! Toi ruokajuttu oli ihan ykkönen :D

      Poista
  3. ...tietäisiT... mitkä prleen kirotusvihrfehävät? :o

    Polga

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niitä tulee itse kullekin, joudun oikolukemaan kolmen sanan kommenttinikin seitsemään kertaan ja silti ulos pääsee nuolenpääkirjoitusta muistuttavaa, hieroglyfistä mongerrusta ;D

      Poista
  4. No, jo on sukua kerrakseen. Nykysuku oikeinkin.
    Laittaa nyt lähestymiskieltoon moisista pikkuruisista asioista.
    Jos minun suvussani löytyisi yksikin, joka alkaisi vapaaehtoisesti ja ihanasti inttämään ja ostamaan taivaspaikkaa ja vääntämään kättä papin kanssa, niin hän olisi minun juhlissani ensimmäisellä paikalla (so. kunniapaikalla minun ja Magnuksen välissä).
    Minunkin sukuuni kuuluu kaikenlaista mielenkiintoista persoonaa, niin eläviä kuin kuolleita. Mm. Hallin Janne (tätini tutkimustietojen (!) mukaan).
    Sukukokoontumiset ovat vain kovasti näivähtäneet, vaikka kieltoja ei ole jaeltu.
    Meiltä puuttuu räväkkä ja viitsivä päänaismies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on sitten kerrassaan asiallinen suku jos pikkuasioihin ei takerruta. Papiston kanssa on hienoa vääntää kättä ja usein nuo kädenväännöt ovatkin äityneet verisiksi nyrkkitappeluiksi. Täytyy sanoa että useimmat papit lyövät aivan helvetin kovaa, varsinkin sen jälkeen jos heitä innostuu rienaamaan leipäpapeiksi.
      Hallin Janne? No hittolainen, nythän sitä ollaan mielenkiintoisessa seurassa! Tästä syystä sinun Kaisa täytyy järjestää ehdottomasti sukukokous, missä pannaan koko orkesteri tarkkaan nokkimisjärjestykseen ja luonnollisesti sinä ja Mankku edustatte sitä ylintä käskyvaltaa - muut sanokoot mitä sanovat :)

      Poista
  5. Sukututkimus on kyllä mielenkiintoista, niin kauan kunnes se ensimmäinen murhaaja tai muu pahanatekijä löytyy. Moni lopettaa siihen.
    Äitini sukua on tutkittu, en ole oikein innostunut tutkailemaan. Mutta haluaisin joskus tutkia isäni sukua, sieltä löytyy noita sotilaita(isänikin oli) ja muita itseäni kiinostavia. Olen tällainen sotilaallisen järjestelmällinen, kai Luostarissa se on jo havaittu;DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä, tiedän kolme varmaa tälläistä lopetusta; ensimmäisessä se toppasi huoraan, toisessa (samaa sukua, sulhasen sukuhaara) em. huoran isään! (joku niistä perkeleen esi-isistä oli ehtinyt ennen sulhasta nosto-pisto ja ravistushommiin morsiamen suvun kanssa :O) ja kolmas toppasi aika alkuvaiheessa kun paljastui että suvun merkkimiehenä pidetty ja korkealle arvostettu henkilö olikin ollut Viipurin aseman wc-vastaavana eli pönttö-panuna ;D
      Sun kannattaa tutkia, sitä pystyy itsekin aika paljon saamaan selville oman seurakunnan mikrofilmeistä. Ainakin täällä korpiseutujen seurakunnissa niitä saa mennä katsomaan ja saa vielä opastustakin. Mitä sotilaalliseen kuriin ja järjestelmällisyyteen tulee, niin nehän ovat Luostarin peruskiviä! (kuten olet huomannut, täällä laahustaa perin vallaton joukko toinen toistaan sekaisemmin olevia yksilöitä, jopa siinä määrin että päät kopasahtelevat yhteen ja niiden luoma rauhoittava kumu on kuin omiaan tänne käytäville :D )

      Poista
  6. Taivas varjele minua sukututkimukselta ja sen tuloksilta. Luultavasti varjeleekin, koska suvun suurin tapahtuma on luultavasti ollut se, kun joku meistä kuvitteli varastavansa hiukan maitoa naapurin kutulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs Neo sano, usein ne suurimmat yllätykset löytyvät juuri sellaisista suvuista joiden henkilöitä ei ole aateloitu tai muuten nostettu jalustalle. Moneenkin historian henkilöön ja hänen henkilökohtaisiin päätöksiinsä (jotka ovat vaikuttaneet yhteiskunnallisesti merkittäviin muutoksiin) ovat olleet osallisena aivan tavalliset kansalaiset. He ovat sekä omasta että tämän historiallisesti merkittävän henkilön halusta, pysytelleet taustalla ja vaikuttaneet sieltä. Ties vaikka minulla olisi nyt kunnia vastata historiallisen venäläisen ylimysperheen ja tai jonkin muinoin vaikuttaneen, ruotsalaisen mahtisuvun kauniin jälkeläisen kommenttiin! *Polvistuu kiiruusti, ottaa hatun päästään ja suutelee neidon kättä*
      Eihän sitä koskaan tiedä jos ei pöyhi kasaa.. :D

      Poista
    2. Siis että minäkin ylimysperheen tai mahtisuvun jälkeläinen. Älähän yritä yllyttää hullua. Kohta hautaudun johonkin arkistoon, koska olen saanut pakkomielteisen tartunnan luostarista todistaa, että kuulun ylimystöön. Veriryhmien periytyvyyden perusteella meidän sukujuuret taitaa lähteä juurikin Venäjän suuntaan.

      *Tuu nyt ylös sieltä hyvänen aika, joku voi nähdä*

      Poista
    3. No tulihan se sieltä! Sieluni silmin ehdin täällä jo katsella sinua pukeutuneena susiturkkiin ja seisomassa ison takkavalkean ääressä, kasvoillasi slaavilaiseen tapaan hieman hämmentynyt, haaveksiva katse. Totta, venäjälle sukujuuret varmasti johtavat mutta eri suuntaan; sinä jonnekin palatsien saleihin ja valtataisteluiden keskelle, minä taas jonkin helvetin syrjäisen kolhoolisin aidan vierelle jäistä lanttua imeskelemään.
      Kyllä sun nyt on ehdottomasti otettava edes hieman selvää taustoistasi, pelkästään jo senkin takia että meikäläistäkin alkoi kiinnostamaan mahdollisesti (ja tietämättäsi) omistamiesi neliökilometrien määrä tuolla äitivenäjän suuressa sylissä.
      *Ei suostu nousemaan ennen kuin tutkimukset ovat käynnistyneet, vannoo nälkälakon nimeen*

      Poista
    4. Kyllä se kuule taitaa olla parempi, etten tiedä niistä neliökilometreistä mitään. Eräs ystäväni, kun joutui hakemaan Venäjän kansalaisuutta (tai siis kaksoiskansalaisuutta), jotta sai periä isänsä omistamat maat äitivenäjällä.

      Nyt vaan on niin, että jos innostun jostain asiasta, niin se vie täysin ja kokonaan. Sen takia on nyt keskityttävä ensin näihin tällä hetkellä käsillä oleviin asioihin, jotta valmistuminen ei viivästy muutamalla vuodella. Lupaan harkita asiaa sitten kun.

      *kehotan siis nousemaan ja syömään, koska et oikeasti voi olla syömättä yli vuotta*

      Poista
    5. Ahaa, olet siis selvä addikti ;) vai kaksoiskansalaisuutta.. niin, koskapa sitä olisi mitään helpolla saanut - ei edes perintöä. Kaipa mun on sitten ododtettava se vuosi mutta merkittäköön aikakirjoihin tämä päivä ja tulen rienaamaan asiasta taas vuoden kuluttua! ;D
      *Nousee vastahakoisesti ja ärisee perkeleesti*

      Poista
  7. Aika syvälle jo pääsitte. Ainakin mun toisella isoisällä oli mielenkiintoinen elämä kun hän palveli tsaarin laivastossa ja pakeni sieltä meren jäälle 1918 vain pistooli mukanaan ainoastaan 18-vuotiaana poikasena, tosin ollen tuolloin jo äärimmilleen mitaloitu upseeri ja herrasmies. Hän rantautui Suomen puolelle, josta hänet kuolemankielissä joku ystävällinen sielu pelasti. Joo, kyllä sukututkimus voi olla jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin! Siinä sen näkee juuri että ei tarvitse tänä päivänä olla minkään arvovaltaisen ja tunnetun suvun jälkeläinen, niin johan alkaa niitä (historian kulkuunkin vaikuttaneita) tapahtumia löytyä eikä tarvitse edes syvälle mennä. Sukututkimus on oikeasti hienoa ja sitä kannattaa harrastaa jos vain aikaa on. Voittaa monta kertaa kehnon kirjan kaikkine syrjähyppyineen ja veritekoineen.

      Poista
    2. Juu ja isoäitini, siis tämän samaisen isoisän vaimo täällä Suomessa synnytti aviottoman lapsen ennen tätä avioliittoa, mutta lapsi oli kuollut alle vuoden ikäisenä ja juttu paljastui vasta mummon kuoltua. Isäni luuli siihen asti olevansa äitinsä ainoa lapsi!

      Poista
    3. niin eikä me olla edes mitään tutkittu vaan näitä juttuja on putkahdellut päivänvaloon.

      Poista
    4. Mutta eikö yhtään kiinnostaisi tietää mitä kaikkea historian lehdiltä löytyykään? Sehän on mielenkiintoista luettavaa, siinähän määrittyy myös oma paikka ja syyt, miksi kohtalo on päättänyt sijoittaa ihmisen juuri sinne missä hän on. Kaikella kun on syynsä ja tarkoituksensa, ainakin olen vahvasti sitä mieltä.

      Poista
    5. Hemmetti kun en huomannut tuota sun ylempää kommenttia, taas silmät näyttivät jonnekin kaakkoon. Tuosta isoäitisi jutusta voidaan todeta että tietyiltä osin tämä maailmanmeno on ollut samanlaista kautta aikain.

      Poista
  8. Meilläkin on sukua tutkittu sekä äitini puolelta että miehen sukua. Aika samanlaista kamaa löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, no sitten siinä on kaksin verroin tutkittavaa ja näissä on monta kertaa ollut läheltä piti - tilanteita (siis tulevien sukujen, tapahtumahetkellä toisistaan autuaan tietämättömien) erilaisissa asiayhteyksissä. Sukujen liittämiset toisiinsa ja niiden yhdessä tutkimiset paljastavat montaa kertaa niitä puuttuvia linkkejä, jota muutoin ei olisi löydetty tai tiedetty.
      Minä jo ajattelinkin että sinä kun olet tuollainen sangen phdiskeleva ja erilaisiin vekottimiin mieltynyt nainen, niin jotain yhteistä meillä täytyy olla ;D

      Poista
    2. Juupa juu.. Isoisäni isä mm. hävisi yhden kohtuullisen kokoisen sahan korttipelissä. Miehen serkku puolestaan oli akoinaan tämän maan eturivin rockmuusikoita, mutta huonosti kävi.

      Puuttuvista linkeistä voisin kertoa montakin tarinaa.. ;)

      Vekottimet on hauskoja :P

      Poista
    3. Eli pelimiehiä ja julkkiksia! :O Helvetti sentään, sulla on varmasti mielenkiintoinen tausta kun tarpeeksi kauas mennään jos kerran näinkin läheltä löytyy tuollaisia persoonia. No et ole ajatellut soveltaa tätä tietoutta siihen yhteen hommaan?
      Vekottimet ON hauskoja! ;D

      Poista
    4. Jaa, en tiedä vielä... katellaan :)

      Niinhän mä just sanoin :D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...