sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Tanssin munat paljaina ja paita korvissa: minua nyki neljä miestä eli Cokiksen kirous


Riisun vaatteitani tiensivussa ja heti ensimmäinen auto pysähtyy kohdalleni, sitten toinen..kolmas ja vieläpä neljäskin auto kaartaa jonon jatkoksi. Vielä viisi minuuttia sitten ei ketään, ei vaikka minulla on ollut koko ajan konepelti ylhäällä. Harvemmin ihminen ajaa tiensivuun ja nostaa konepellin ylös ellei hänellä ole joku ongelma.


Näin siis kävi perjantai-iltana ja nyt on todettava että sen verran on sairas tämä maailma ettei enää kukaan reagoi mihinkään jos ei ole tarjolla paljasta pintaa, väkivaltaa tai helvetin hyvät palkinnot kyseessä. Sori, unohdin tv-kamerat – julkisuuden kipeys taitaa olla se numero ykkönen. No, tällä kertaa ei ollut luvassa kuin paljasta pintaa mutta se sitä olikin sitten tarjolla neitseellisen valkeana ja erittäin kuivana, kyllähän te minun narisevan nahkani tiedätte. Lähempää tarkasteltuna se näyttää siltä kuin olisin sammunut potkukelkkailun MM – kisojen lähtöviivalle ja tuhatpäisen osallistujajoukon piikkareiden ja kelkkojen vantiksien jäljet koristaisivat kroppaani. Perjantaina lähdin suoraan töistä läheiseen kaupunkiin ostoksille, tälle viikonlopulle osui yksi tärkeä merkkipäivä ja muutama muu toimitus jotka olin luvannut toimittaa. Tunnustettakoon että olin väsynyt ja vitutuskäyräni melko korkealla, ei niinkään syystä että olin matkalla ostoksille vaan niiden joka saatanan himmeliä tuijottamaan pysähtyvien ihmisten takia. Päätin menomatkalla että etenemistyylini ihmismassan keskellä tulee olemaan perinteinen ”Tönää ensin, katso vasta sitten menikö tupee vinoon” - tyyli. No mercy, tiedättehän.

Yllätyksekseni sain ostokset suoritettua melko nopeasti, en välittänyt perääni huudelluista törkeyksistä ja sivistystasooni kohdistuvista kommenteista, en siitä että eräs vanhempi (ja todella tyylikkästi pukeutunut) naisihminen löi minua greippipussilla päähän, enkä siitä että päästin keskellä pahinta tungosta (joku vitun monitoimikone oli tarjouksessa) raikuvan räikkäeinarin jonka perässä tuli pari hiljaista hiihtäjää – tällä kertaa suksien suksien suhinan kuuli ja käry oli aivan saatanallinen, pakko sanoa vaikka itse turautinkin. Ainoa asia mikä lämmitti mieltäni oli erään rouvan kommentti miehelleen ja se kuului näin; ”Erik, miksi me emme etene tuolla tehokkaalla tavalla?”. En jäänyt katsomaan aiheutinko Erik-paralle suorituspaineita sillä rouva halusi ilmiselvästi että hänen kettupuuhkalleen olisi raivattu tietä. Evästin lennossa, ostin karvakäsiltä kolme tulista makkaraa ja koska nälkäni oli kova, en ehtinyt tiedustelemaan oliko kyseiset kyrsät jonkun Mustin takajalkoja vaiko paikallisen eläinkaupan häkistä pöllittyjä marsuja. En ole muistaakseni kertaakaan törmännyt karvakäsien makkara tarjontaan ja tämä aiheutti sen pienen epäilyksen siemenen. Hyviä olivat eikä ylimääräisiä jänteitä tuntunut joten ainakin poikien lihamylly oli hyvässä terässä. Kuljin ihmisvilinässä ikenet valkoisena ja kitalaki rakoilla, ei ollut sandaali-simojen mainonta turhaa sillä makkarat olivat enemmän kuin tulisia. Hiki valui ja jossain vaiheessa olin varma että kuljen pitkin Beirutin katuja. Lopulta yhytin R – kioskin mainosvalot ja ostin sieltä pienen pullon vettä ja litran verran kokista. Vesi meni samantien ja kokiksen päätin säästää automatkaa varten. Viimein pääsin poistumaan ostoshelvetistä ja kotimatka alkoi.

Keli oli pimeä ja vettä tihuutti koko ajan joten ei niistä ajokeleistä parhaimpia, varsinkin kaupungin valojen jälkeen tuntui että märkä asfaltti imee kaiken valon. Onnekseni minulta on ollut sähköt niin monta kertaa poikki että olen käytännöllisesti katsoen lepakkojen kanssa samalla tasolla mitä pimeässä liikkumiseen tulee. Tosin haittakerrointakin löytyi; Ransun tuulilasi on sisäpuolelta harmaan kalvon peittämä, se on taas ollut hetken aikaa pesemättä ja nortin polton seuraukset varsin selvästi havaittavissa vastaantulevien autojen valokeilojen osuessa siihen. Toisekseen, kaikki mittarivalot päättivät taas sammua kerran eli kabiini oli täysin pimeä. Ei ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään, nyt kun on tilanne ettei huoltoon vaaadittavaa aikaa tahdo löytyä ja sitten kun sitä olisi, on motivaatiopussi aivan nurin jne. No, taivallettuani noin puolet matkasta, karvakäsien makkarat muistuttivat taas tulisuudestaan ja aloin hamuamaan kokispulloa kassin uumenista. Tovin ropeltamisen jälkeen se löytyikin ja asetin sen jalkojeni väliin koska vastaantuleva rekka lennätti paskaa tuulilasin täydeltä. Voi perkele, pissapoika tyhjä ja pyyhkijöiden tehtyä kerran eestaas – liikkeensä tuulilasista ei nähnyt oikeastaan yhtään mitään joten oli pakko tähytä seuraavaa pysäkkiä tai jotain levikettä huoltotaukoa varten. Vajaan kilometrin ajettuani sellainen löytyikin ja helpottuneena kurvasin pysäkille, silmiä särki se kuran läpi tähystäminen.

Sammutettuani Ransun päätin palkita itseni pitkällä kokishuikalla ja silloin se tapahtui; tuo itsestään saatanasta oleva pullo suhautti helvetillisellä paineella sisältöään päälleni, lie saanut tarpeeksi laakeja ihmisvilinässä ja päätti nyt kostaa. Pullon pinta kastui märäksi ja se kieppui käsissäni kun yritin saada siitä kiinni jotta voisin lingota sen niin kauaksi kuin siltä vitutukselta kykenisin. Ehkäpä viiden – kymmenen sekunnin jonglöörauksen jälkeen sain otteen mutta mitäpä sillä enää oli väliä, pullo oli tyhjentynyt. Kaikki vaatteet aivan märkiä ja tunsin kuinka tuo perkeleen musta neste valui pitkin kaljuani, tehden hetkeksi aikaa patoa siipimuttereideni päälle jatkaakseen matkaansa pitkin niskaa ja edelleen selkärankaa. Jos tuulilasi oli hetki sitten ollut harmaa, niin nyt se mustui kokonaan. Luetttelin rauhallisesti kaikki osaamani demonit nimeltä, varmuuden vuoksi niin etu – kuin takaperinkin. Kaivoin nortit taskusta, märkiä ja uusi manauskierros alkoi. Hanskalokerosta löytyi vara -aski ja pistin kessun palamaan, kaivoin penkkien välistä tuulilasin pesunestepönikän ja painelin ulos. Vaatteet kokisesta märkinä, taivaalta tuli vettä eikä nortti palanut, niissä tunnelmissa täyttelin pissapoikaa. Vain pystyssä oleva konepelti tarjosi kuulalle pienen suojan mikä oli hyvä asia, taivaalta tuleva vesi lantrasi kokista siinä määrin että sitä alkoi valua päälaelta silmiini eivätkä luomet tahtoneet pelata oikein kunnolla. Autoa meni ohitse jatkuvalla syötöllä ja selkäpuoleni sekä oikea kylkeni kastuivat koko ajan lisää koska autoiljat eivät viitsineet hiljentää, puhumattakaan siitä että olisivat pysähtyneet kysymään onko isokin ongelma. Saatuani täytön tehtyä mietin että mitäs nyt; ajaisinko vaatteet märkinä himaan vai heittäisinkö varahaalarit ja takin repsikan penkin takaa päälleni. Ja vitut, vaatteet pois ja munasiltaan kotiin, muuten ne varahaalaritkin olisivat kokiksessa.

Aloin riisumaan vaatteitani siinä auton ja ajoradan välissä, en välittänyt ohi ajavista mulkuista enkä sitä riisumista nyt niin maailmoja kaatavana toimenpiteenä pitänytkään. Haalarit ja housut lähtivät helposti pois, sen verran väljiä kun olivat mutta paidat teettivätkin sitten enemmän töitä. Kaiken lisäksi ne olivat saaneet leijonanosan kokisesta ja tuo tahmea neste oli hitsannut rievut melko tiukasti kiinni vartalooni. Siinä sitten riehuin kuin perkele, munat heiluivat ja paidat paidat pään yli vedettynä jalkojen tehdessä mitä moninaisempia steppikuvioita märkään asfalttiin. Vitutti niin paljon että paukutin tovin päätänikin Ransun kylkeen yävartalon veivatessa tavalla josta John Travoltakin olisi ollut kateellinen. Lopulta ajattelin että lähdettehän te paidan perkeleet; siirryin auton taakse, menin kontilleni ja asetin paidanhelmat (kolme päällekkäin) vetokoukkuun. Näin pääsin nykimään itseäni taaksepäin kuin raivotautinen terrieri, persereiän vilkkuessa takaa tuleville autolijoille sammuneen majakan valon tapaan. Ohikulkevista saattoi tuntua siltä että nyt siinä vedetään rukoilevaa muslimia mäkistartilla käyntiin tai että Allah on vaihtunut Ford:in tehtaiden lippulaivaan kun sitä noin kovasti palvotaan. Yritin nimittäin ylös alas – liikkellä, samoin kuin sivuttaisveivauksellakin saada ne vitun halpahallin rätit pois ylävartaloani koristamasta. Polvista valui veri ja perkeleet täyttivät sateisen illan. Sitten alkoi tapahtua.

Ensin pysähtyi yksi auto, kuulin kuinka se teki äkkijarrutuksen ja pian ovet paukahtelivat. Nopeita askelia ja pian kuulinkin taaempaa tirskuntaa ja läheltä naamaani kysymyksen: ”Onks sulla joku hätä täällä vai?”
-”No ei toki, olen ottanut tavakseni tanssia kädet ylhäällä ja munat paljaana aina tähän aikaan ja tällä nimenomaisella pysäkillä”.
  • Sori, en vaan tiennyt miten aloittaa”
  • Joo ei mitään, nämä saatanan rätit jumiutu tohon yläkroppaan joten jos viitti vähän jeesata nii hyvä juttu”
  • Okei, kumarru niin mä koitan tempaista”
  • Daa, tehdään näin”
Tuumasta toimeen ja siinä äheltäessämme kuulin kuinka autot numero 2,3, ja 4 psyähtyivät pysäkille. Vitullinen puheensorina täytti ympäristöni, olin edelleen kädet pystyssä ja kasvot paidan sisällä. Itseasiassa alkoi pikkuhiljaa vituttamaan ja huusinkin sieltä paitojen sisältä että voisiko joku ottaa repsikan kuskinpuolen ovitaskusta puukon ja tehdä sillä pienen viillon tuohon huulieni kohtaan että saisin nortin. Kysymyksiin siitä että miksi ei leikata samantien paitoja auki, sanoin että tarjouskaapujen välissä oli yksi helvetin kallis, kylmiin olosuhteisiin tarkoitetun kerraston yläosa enkä sitä tahtoisi ehdoin tahdoin halki pistää eli koitetaan nyt saada nämä rievut jotenkin muuten irti. Askelia, oven paukahtelua ja pian keskustelu jatkui varsin erottissävyisenä;
  • Missä sun huulet on?”
  • Tossa ne on klyyvarin alla, vedä sitä ylintä paitaa ittees päin ja tee siihen ensin viilto”.
  • Okei mutta täytyy olla varovainen että susta ala tulee verta”.
  • Älä pelkää, en mä enää neitsyt ole”
Sairasta naurua ja kommentointia todella vitivalkoisesta perseestäni, siinä kuulemma oli perin neitseellinen näky, tai olisi jollei se olisi niin vitun kuivan kälväkkä. Lisää pimeää naurua. Viimein saatiin ylimpään ja alimpaan viillot, välissä ollut kallis paita tietenkin mytättiin tuonne vasemman silmäni päälle ja riemuni kasvoi entisestään. Pian kuitenkin huulieni väliin tökättiin palava nortti ja vitutuskäyrä laski melko alhaiselle tasolle vaikka palelsi aivan helvetisti, en ole tottunut munasiltani posteeraamaan linja-autopysäkeillä – en ainakaan marraskuisessa vesisateessa.

Nortin mittaisen neuvottelun jälkeen teimme sotasuunnitelman; autojen yksi ja kolme kuljettajat (en tiedä mistä vitusta tuo järjestys määräytyi) ryhtyisivät vetämään pääpuolesta siten, että auton nro 1 kuski ottaisi tukevan otteen paidoista ja kolmonen kiskoisi häntä vyötäröstä. Sama juttu perseosastolla; kakkonen tarttuisi vyötärööni ja nelonen kiskoisi puolestaan häntä vyötäröstä. Tiedän, saatanan sairas versio junasta mutta paidat olivat tosi tiukassa. Kaikki laskivat ääneen kolmeen ja sitten alkoi tuo tanskalainen letkajenkka sateen raiskaamalla linja -autopysäkillä. Neljä ukkoa hytkyi tasatahtiin ja mikäli kuulooni oli luottaminen, alkoi liikenne puuroutua aivan vieressä menevällä ajoradalla. Autot – ainakin moottorien äänestä päätellen – etenivät madellen ja niiden äänen ylitse kuuluivat vain meidän ”Hiiiop – Hiiop” karjahtelumme. Tunnelma loppui kuitenkin kuin veitsellä leikaten; yksi kimeä ujellus, ovien paukahtelua ja komentosanoja, tunsin kuinka minua raahattin johonkin ja pian huomasinkin istuvani autossa jonka oli lyötiin kiinni. Ulkoa kuulin helvetillistä karjuntaa ja käskystystä polvilleen menemisestä, sen jälkeen lisää karjuntaan ja sitten tämän uuden vankiautoni kuskin puolen ovi avattiin. Minulle sanottiin tilanteen olevan hallinnassa eikä mitään syytä enää pelätä. Samassa tuo möreä – ääninen mies pajatti radiopuhelimeen ja hälytti paikalle lisävoimia. Yritin protestoida takapenkiltä mutta myöhäistä, kuskin ovi lyötiin taas kiinni. No voi jumalauta, siellä sitten istuin virkavallan suojaamana aivan munasillani ja kädet pystyssä. Meni ainakin vartti ennen kuin luokseni tultiin ja minut vapautettiin paidoistani, tällä kertaa en viitsinyt mainita siitä kalliista paidasta silä sakset liikkuivat sen verran nopeasti ja tilanne kun oli mitä oli. Pitkällisten vakuuttelujen jälkeen sain virkavallan uskomaan ettei kyseessä ollut mistään joukkoraiskauksesta eikä poikkitaiteellisesta performanssista, vaan nämä ystävälliset herrasmiehet (näköjään nauravine perheineen) olivat tarjonneet minulle apuaan. Tunti meni ennen kuin kaikki oli selvää. Kättelin (edelleen munasillani) auttajia ja pahoittelin että näin oli päässyt käymään mutta äijät totesivat että ei mitään hämminkiä, heillä ei ole ollut näin hauskaa pitkään aikaan ja tätä muisteltaisiin vielä pitkään. Hyvästeltiin ja kukin häipyi tahoilleen. Pääsin sitä minäkin lähtemään kun liikenne alkoi taas sujumaan, alastomana ja paidat revittynä myttynä repsikan penkillä. Korvissani kaikui vain ”Hiiop” ja virkavallan tuikea muistutus paheksuttavasta ja siveettömästä käytöksestä julkisella paikalla. Arvaatkaa muuten piruuttaanne että juonko enää ikinä kokista?

Hyvää ja täyspukeista sunnuntaita teille, te rakkaat Luostarin asukkaat ja muut matkaajat.

36 kommenttia:

  1. Hiiop vaan ja huomenta. Pukeutumisesta puheenollen, paras kotiasu on aikuisten potkupuku, oikeasti!

    ( http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/04/omalla-vastuulla.html )

    Ainoa ongelma siinä on, että jouluvalot terassilla joutuu sytyttämään salaa ja kun lähtee laittamaan auto piuhaan täytyy verhoutua myös vilttiin - tuossa ei paljoa tee julkisesti mieli esiintyä. Paitsi taisin minä kerran kesällä kärsään yhdistettynä esiintyä porsaana yhdessä lastentapahtumassa. Työajalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon sen! Todella käytännöllinen vaate, tuollainen pitäisi olla joka tyypillä. Miksi sinä se päällä ujostelet kulkea? Se on kuule sellainen juttu että jos työpaikalla on jokin pukeutumiskoodi niin kotona siitä eikä sen paremmin statuksestakaan tarvitse välittää. Ei muuta kuin seuraavalle kauppareissulle se päälle, haluan ennen kaikkea kuulla mitä kuopus on äidin uudesta asuvalinnasta mieltä! :DD

      Poista
    2. Se ei ole ihme kyllä kommentoinut mitenkään. On ehkä vielä siinä armollisessa iässä, ettei niin kiinnitä naisten pukeutumiseen huomiota ;-)

      Poista
    3. Se saattaa olla mutta vielä sen aika tulee :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Mitä sydämellisemmin tervetuloa Luostariin! Toivottavasti viihdyt, täällä asuu pimeä ja kissoja rakastava yhteisö, huomaat sen kun luet seurakunnan jäsenten blogeja. Miltei joka torpassa asuu katti tai pari. Katsoin onko sulla omaa blogia ja yritin lähettää sulle privana tämän tervetulo toivotuksen mutta eihän toi hemmetin friend connect - toiminto pelannut. Tervetuloa vielä kerran, alakerrasta löytyy juomat ja safkaakin pitäisi olla jossain... ;)

      Poista
    2. Korjataankin heti, löysin Kissan mietteitä (olisi jumalauta pitänyt tajuta) ja laitankin linkin tuohon Luostarin seinälle :) Anteeksi maalaisuuteni.

      Poista
  3. Tuo sun juttusi aiheutti sen, että mun päässäni soi non-stoppina Katri-Helenan biisi "Nuoruus on seikkailu suunnaton". No, onhan se ihan nätti kipale. Toivottavasti et vilustunut. Juo varmuuden vuoksi kuuma kupillinen rooibos -teetä ja siihen tilkka bulgarialaista luomuhunajaa.
    Nyt pitää kurkata tonne kissablogiin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD Vai metri-Helena soi.. mistä moinen valinta, meikähän on vanhempi vai ajattelitko itseäsi? Minen uskalla noit sun erikoisjuomia juoda, olkoonkin että ne ovat varmasti hyviä ja kiitos neuvosta mutta pelkään meneväni niistä enemmän sekaisin. Riittää kun sinä paiskot mun psyykettä, ei laiteta siihen enää rooibosia, jookos? :)

      Poista
    2. Nuorempihan sinä olet ;) Siitä se varmaan tuli ja soi edelleen. Nyt mua hätistellään koneelta pois. Täytyy lähteä jouluostoksille. Onpahan nekin sitten hoidettu

      Poista
    3. Voi noita Härkä -miehiä! Hetken kun olet pois kotoa ja silmä välttää, niin heti mennään virittelemään karmeita jouluvaloja = bordellinpunaisia köysiä pitkin pensaikkoja. Nyt soi päässä ihan toiset biisit..

      Poista
    4. No joko annoit palautetta valoista vai tyydyitkö ratkaisuun? Meillä on etupihalla yhdet pienet valkoiset valot, tomivat pihavaloina ja takapihalle tulee yhteen puskaan niinikään valkoinen köynnös. Lyhdyt korvaavat sitten sitäkin enemmän, olen aina pitänyt enemmän tuosta luonnolisen tulen antamasta valosta. Kai se muutama pakollinen paketti täytyy kanssa käydä hakemassa, olemme (ja onneksi suku + tuttavat) tehneet jo aikoja sitten päätöksen että kaikki minimiin kun on muutenkin rahanmenoa. Ikäkysymyksestä en jaksa väitellä, olet joka tapauksessa se sama soma päänsekoittaja vaikka sitä ikää olisi sata vuotta. Rauhallista sunnuntaita oma rooibos - piikkini. ;D

      Poista
    5. No eihän niitä VOI siihen jättää. Konsultoin jo Rantakasvia, tuota viisasta naista ja sain hyviä diplomaattisia neuvoja.
      En mäkään lahjoihin tuhlaa. Lapsille vaan ja tolle jääräpäälle uus pipo :) ja itselle pari hyvää kirjaa. Leppoisaa sunnuntaita sinnekin, rakas "viholliseni" ;)
      ps. huomenna kysyn sulta yhtä asiaa..

      Poista
    6. Jahas, että valot läks. Sitten hei yksi asia, ei mitään huomisia, minäkin tunnustin sen jutun samana päivänä. Ärrh! Koitas nyt vaan kysyä..ärhhh rrrärhrhhräärr ;D

      Poista
    7. Oletko apotin viittaan kääriytynyt shamaani, kun olet pystynyt kietomaan pienen noitaparan pauloihisi?

      Poista
    8. En suinkaan *punastuu vallan helvetisti*, taidan vaan olla lätkässä yhteen noitaan..

      Poista
  4. Kokis on saunajuoma... tai ainakin se on juotava lähellä suihkua tai muuta vesipistettä ;) sitäpaitti sanovat, että tulisuuteen paras lääke on ranskanleipä. Ne, jotka työkseen syö semmosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa ranskanleipä? Aina viisastuu ja pakko kokeilla! Jos tukehdun siihen känttyyn niin tulen sun tykös kummittelemaan ;)

      Poista
  5. Amerikka ja Cokis ovat saatanasta. MOT.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas kas, rakas ystävänihän se siinä :)
      Tuota, *köh*, nyt on vedettävä diplomaattista linjaa lukijakuntani nimissä ja sanottava että en sano mitään. ;D

      Poista
  6. Hiiop vaan täältäkin karjalanpaistin parista!

    Miten tulikin mileeen tuosta tielle pysäytetystä autosta oma kokemukseni: vanha (ei nykyinen vaan pari autoa vanhempi) Volvoni teki kerran ikävän tempun tuossa silloilla vielä. Savu alkoi nousta sulakerasiasta(se siis paloi) ja ajoin tien sivuun, kun juuri vielä sain ohajttua. Oli synkkä syksyinen iltapäivä ja satoi. Olin tulossa auton pesusta(!!), koska olimme lähdössä viikonloppureissulle. Siinä hinausautoa odottaessani laskin huvikseni, että viitisenkymmentä autoa meni ohi, sitten yksi pysähtyi. Sen perässä tulikin samantien hinausauto. Autoni oli niin kurassa, että ei erottanut minkä värinen se oli...
    Se noista teiden ritareista;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäs näet, sinä senki ruokapostauskiduttaja ;DD
      Säärtäsi vilauttamalla siihen olisi pysähtynyt 120 ritaria ja autosi olisi KANNETTU kotiin ;)

      Poista
  7. Olisit saanut paremman kasteen Dr. Pepperillä ;) Ja hiioppia vaan.

    Onneksi mä en juo kokista. Niija meillä ei muuten syödä chiliäkään, mies ja minä saadaan siitä migreeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei rakkaani. Dr. Pepper olisi varmasti ollut parempi vaihtoehto, täytyy myöntää. Kurja juttu tuo teidän migreeniherkkyytenne, chili on yksi niitä taivaallisia makuelämyksiä mistä ei koskaan saa tarpeeksi.

      Poista
  8. Meillä asuu tai asui cokiksen suurkuluttaja. Nyt kun on siunatussa tilassa, on vähentänyt sitä jopa niin merkittävästi, että pillahti itkuun perjantaina saadessaan lasillisen sitä, mikä on hänen elämässään kuulemma toiseksi parasta.

    Hiukan harmittaa, kun kaikki parhaat showt jää multa aina näkemättä. Onneksi pystyn edes kuvittelemaan ne sieluni silmin ja pääsin osalliseksi toisen perheenjäsenen tunnetilasta, koska kyyneleethän tätä lukiessa virtasi naurun kera. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai niin on käynyt, se luopuminen on toisinaan vaikeaa. Cokis on toisinaan hyvää mutta tuon koittelemuksen jälkeen vähennän kyllä juontia merkittävästi. Ei saa nauraa toisen onnettomuuksille ;D

      Poista
    2. Anteeksi, en voinut itselleni mitään. Sunnuntaisin nauru on aina niin kovin herkässä. Onneksi voit luottaa siihen, että toisen onnettomuuksille nauraminen kostautuu varmasti jollain vastaavalla tavalla. Hiukan pelottaa jo, mitä tästä päivästä seuraa.
      Suosittelen vaihtamaan veteen. Ainakaan se ei ota nokkiinsa saamistaan iskuista. Ja janokin lähtee paljon paremmin kuin cokiksella. ;)

      Poista
    3. Ei se mitään sillä tiedän että vahingonilo on sitä parasta ja aitoa, mulle saa nauraa vapaasti. Nauran itsekin jälkeenpäin, tapahtumahetkellä kyllä vituttaa sen verran ettei paljon naurata. Oletkos Neo muuten huomannut että sunnuntaisin kaikki muukin on herkässä? *Katselee tuskaisena menikö puheissaan liian pitkälle*
      Totta, vesi vanhin voitehista ja siihen on siirtyminen ;D

      Poista
    4. Tietenkin olen. Hikikin virtaa sunnuntaisin salilla muita päiviä herkemmin. Muuten en kyllä yhtään ymmärrä, mistä apotti puhuu. Ai mutta, näin viime yönä unta, että olin tuoreessa parisuhteessa. Heräsin kesken unen hikisenä, tuskaisena ja sydän hakaten. Meni tovi, että sain itselleni vakuutettua sen olleen vain unta eikä mitään hätää oikeasti ole. En halua kokeilla sitä kotona, jos jo unessa meinaa saada sydänkohtauksen. *ihmettelee tuskaista ilmettä*

      Poista
    5. Tarkoitin sitä että elimistö on kaikin puolin herkemmässä tilassa aina sunnuntaisin. Älä hyvä ihminen saa sydänkohtausta kotona tai missään muuallakaan, maailma menettäisi aivan liian paljon. Et siis saa rääkät itseäsi salilla liikaa.

      Poista
    6. En rääkkää. *lupaan kautta kiven ja kannon ja pontik- vesipullon* Painajaisillehan en mahda mitään. Tosin joku muu olisi voinut saada erilaista sydämenväpätystä tuollaisesta unesta. Elimistökin olisi taas ollut paljon herkempi. ;D

      Poista
    7. No huh, hyvä juttu. Niin, niillä unilla on melko mahtava voima ;D

      Poista
  9. Minä hento naisimmeinen, en edes uskalla pysähtyä nyky Suomessa tienposkeen, jos jollakulla hätä. En osaa tehdä autolle mitään ja kännykät on keksitty jos hätä tulossa käteen. Valitan. Mielummin suojelen itseäni / lapsiani ja ajan pysähtymättä ohi. Kovin on monelle käynyt kehnoakin kehnommin, kun autettava on ottanut joko nirrin, auton ja omaisuuden tai kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaikenlaisia sekopäitä on liikkeellä. Uskon kuitenkin että teikäläisen tapauksessa ne häiriköt olisivat helisemässä kun hento, mutta vallan perkeleen tarmokas nainen leipoisi heittiöitä kuonon päälle ;D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...