lauantai 17. marraskuuta 2012

Tässä seurakunnassa ruoska soi ja viini virtaa


Ruoska lennähtää suoraksi saarnatuolista ja sen solmupää osuu eturivissä istuvan naisen rintojen väliin, repäisten leningin ja rintaliivit auki, paljastaen näin naisen uhkeat muodot seurakunnan taivasteltaviksi.” Tähän tapaan paikallislehti saattaisi otsikoida ensimmäisiä pitämiäni kirkonmenoja. ”Paimensauvoin – joissa komeilee tahko Pihkalan logo ja ovat alumiinista valmistettuja – varustetut kirkonpalvelijat varmistavat että jokainen kantaa kortensa kolehtihaaviin, livekalojen kymmenyksien ollessa huikeat ja varattomien ollessa vapautetut tästä ikeestä”, lehti jatkaa artikkeliaan.

No hemmetti, kirkossa ja kirkollisissa menoissa on paljon uudistettavaa ja olen sitäpaitsi koko pienen ikäni halunnut papiksi, tuoksi mustaksi tuomiopäivän lähetiksi joka ajelee päivät pitkät kaitsemassa seurakuntaansa. Nyt se hyssyttelevä ja hiljainen meininki loppuisi, kinkerien tarjouskahvi vaihtuisi Presidenttiin ja fariseukset saisivat tietää mitä pyhä viha tarkoittaa noin niinkuin kirjaimellisesti. Elävöittäisin myös kaikkia kirkollisia toimituksia ja alun otsikko olisi tilanteesta, jossa meikäläinen saarnatessaan esiripun repeämisestä, pyrkisin visuaalisin keinoin näyttäämään miltä se tosiasiassa näyttää. Tasan varmaan kaikki heinäkenkäiset vanhat pojat päästäisivät samanlaisia epäuskon huudahduksia kuin kansa parisen tuhatta vuotta sitten. Ensin järjestäisin kirkkoni pihamaalla kirppiksen, kaikki kauhtanat ja muut prameilevat kikkeet lähtisivät helvettiin ja provikat tuotosta jaettaisiin seurakunnalle – tasapuolisesti. Tai vitut mitään tasapuolisesti vaan köyhien kesken, poiketen valtion harrastamasta tulopolitiikasta. Kirppiksen jälkeen olisi vähän helvetin isot makkaranpaisto juhlat, polttaisin meinaten ne kaikki saatanan kovat puupenkit ja vaihtaisin ne mukavampiin jakkaroihin jotta selkä – ja muiden sairauksien ikeen alla olevat voisivat tulla kirkkoon ilman pelkoa siitä, etteivät enää ikinä pääse penkistä ylös. Kyrsät makkarakinkereihin tulisivat paikallisilta yrittäjiltä, siitä lähettämäni suntiopartiot pitäisivät huolen. Seurakunnassani vallitsisi nimittäin reilu tasajako, voisi valita valon tien tai sitten sen pimeän puolen ja kokea miltä se jokapäiväinen turpaan napsauttelu oikein tuntuu. Tämä valinnan vapaus koskisi yrittäjien lisäksi jokaista seurakunnan jäsentä.

Sitten uudistuksiin; alttaritaulu vaihtuisi perinteisestä isosta maalauksesta valkokankaaseen ja sille heijastettaisiin päivän teemaan sopivaa kuvasarjaa tai parhaassa tapauksessa elokuvaa. Myös kuulutukset näkysisivät isolla tekstillä, samaten kuin videopätkät polttareista vihkimistilaisuuksien yhteydessä. Tämä siksi, että seurakunta voisi seurata livenä tuoreen avioparin käyttäymistä niin myötä – kuin vastoinkäymisissäkin, vihkivalan vannottamana. Polttareissa kun sattuu puolin ja toisin tilanteita, joista ei välttämättä halua puhua omalle armaalleen seuraavana päivänä. Varsinkin kun alapäätä kutittaa niin saatanasti.
Virsikirjatkin voisi laittaa melko pian myyntiin sillä seurakuntalaisteni tulee osata virret ulkoa, ei enää mitään värssykirjan mukamas silmäilyä ja huulien heiluttelua vaan kunnon veisuuta. Penkeissä on desibelimittarit ja jos veisaamineen ei saavuta vaadittuja lukemia, on seurauksena sähköshokkihoitoa palleille tahi räpsään, ihan istujan sukupuolesta riippuen. Parempi siis opetella veisuukirja mikäli haluaa kusta ilman kipuja tai jatkaa sukua, kyllä näin on jämpti. Jäätyneestä sävelkorvasta ei rangaista, pääasia että laulaa. Laulamisesta puheen ollen, seurakunnan kanttori palkattaisiin ehdottomasti Venäjältä. Sellainen kaksi ja puoli metrinen basso joka kajauttaessaan virren alkusävelet, saisi kirkkokansan tupeet ja muut peruukit lentämään alttarille asti. Olen tälläisen geneettisen ihmeen nähnyt Venäjällä reissatessani ja voin sanoa, ettei se mies äänentoistolaitteita tarvinnut. Ei vaikka esiintyi hotellina aularavintolassa jossa oli noin vajaa kolmesataa skandinaavia ja eurooppalaista örveltämässä aivan pää jäässä. Kauimmaisessakin pöydässä istuiven grogilasit helisivät ja jääkuutioihin paukahteli railoja. Ihan totta, uskomaton ääni ja hieno esitys.

Sitten kolehti; kirkkoni ovella olisi skannerit ja kamera. Skannereilla uskolliset kirkonpalvelijat tsekkaisivat vaatteiden kauluslappujen ja housujen / hameiden logoista minkälaisessa hintaluokassa mennään. Samalla kamera räppäisi tyypistä kuvan jotta tämä ei voisi kusettaa järjestelmää pukemalla halvempia rääsyjä ylleen, vaan kolehtimaksun suuruus perustuisi näin reiluun, tulotasoon ja varallisuuteen perustuvaan systeemiin. Jouluna skannerit ja kirkon kirstu kilkattaisivat iloisesti tekopyhien hyväosaisten tullessa siihen heille pakolliseen, jouluna järjestetävään jumalanpalvelukseen. No nyt puhuin paskaa, sillä suntiopartiothan hakisivat heidät jatkossa kinkereihin kotoa viinan kanssa läträämästä. Kolehdinkeruussa ei kannata yrittää ohareita tai käy huonosti, siitä toimitusta seuraavien palvelijoiden lonkalla roikkuvat Tokarev TT – 30:set pitävät huolen.

Hautajaiset menisivät melko lailla vanhan periaatteen mukaisesti vainajaa kunnioittaen, kuitenkin sillä poikkeuksella että lähiomaisia ja – sukulaisia lukuunottamatta kaikki muut kytkettäisiin valheenpaljastukoneeseen. Penkeissä olisivat anturit jotka asennettaisiin saattoväkeen ja sakastissa oleva keskustietokone analysoisi kunkin vieraan tunnetilan herkkien anturien välittäessä tietoa. Yksikin ”Vittu olis tässä ollut parempaakin tekemistä” - ajatus tietäisi epatolle ajasta ikuisuuteen siirtymistä helvetillisen sähköiskun muodossa. Tämä käytäntö opettaisi muille seurakuntalaisille ettei kirkkoon kannata tulla valehtelemaan surunsa määrää ja loukkaamaan näin omaisia. Mitään en vihaa niin paljon kuin tekopyhyyttä ja paskan jauhamista päin naamaa kun tälläisestä asiasta on kyse.

Kastetilaisuudet niputettaisiin, kersat nippusiteillä alttarin kaiteeseen kiinni ja Kärscherillä perään. Vittuako sitä vettä jokaisen nuppiin erikseen alkaa vihmomaan. Mukuloiden nimet näkyisivät isolla screen:illä, vasemmalta oikealle lueteltuina. Kastelahjaksi mukula saisi pankkikortin jolle olisi talletettu melkoinen summa rahaa ja jonka kakara saisi tultuaan täysi – ikäiseksi. Tälle tilille eivät alkoholisoituneet vanhemmat pääsisi, eivät vaikka miten yrittäisivät venkuroida. Edellytyksenä mukulalle olisi opintojen asiallinen suorittaminen ja opiskelu olosuhteista vastaisivat suntiopartiot. Jos kotona esiintyisi häiriötekijöitä, suntiopartiot kävisivät leipomassa turpaan häiriön tekijää niin kauan kunnes tilanne normalisoituisi ja opiskelurauha olisi taattu. Loppu jäisi täysin kakaran päätettäväksi, haluaako hän opiskella vai ei. Jos ei, niin bye - bye rahat mutta hyväksytysti suoritettujen opintojen jälkeen rahat olisivat käytettävissä. Opiskeluaikana tulisi avustusta jos porukat kittaisivat perheen kaikki rahat kurkusta alas.

Konfirmaatiot hoidettaisiin nopealla aikataululla, kakaroilla kun olisi kuitenkin kiire räpeltämään niitä uusia kännyköitä sun muita vehkeitään, niin mitä sitä pitkittämään. Saatelahjana rippiväelle helvetillinen kasa kortsuja ja pessaareja + kaikki mahdolliset rokotukset.

Saarnat olisivat tulikiven katkuisia jos siihen olisi aihetta, muuten melko leppeään sävyyn. Poikkeuksena kuitenkin erikoistehosteet jonka takaisivat megaluokan bändiltä ostetut äänentoistolaitteet ja paras jenkkiläinen tehostefirma räjähdyksineen ja taivaat peittävine heinäsirkkoineen. Saarnan aikana nukkujat ruoskittaisiin ja yksikin kännykän piipittäminen johtaisi omistajansa sormien katkomiseen. Lopuksi väittelytilaisuus aiheesta ja nyrkiniskujen vaihto seurakunnan kesken vapaamuotoista, mikäli katsantokanta ei meinaa mennä jakeluun vastaväittelijälle. Niin sitä ennenkin tehtiin ja tuleehan sekin puoli eläväisemmäksi kun ei tarvitse hiljaa hyssytellä eikä sitten kotona puhista että mun teki mieli sanoa sille..


Toki ei kirkossani aina ankara meininki olisi, joka vuosi järjestettäisiin pappilassa loppujen kirkkoviinien kumoamistilaisuus, juotaisiin vanhat pois että saadaan tilaa ensi vuoden – prosenttipitoisille tottakai – viineille tilaa. Mikäs sen mukavampaa kuin pää jäässä jahdata perhosia kolehtihaavilla ja kaatuilla itsensä mustelmille. Paneskellakin saisi kunhan ei ala sössimään kenenkään suhdetta vituiksi, kyllä niitä vapaitakin riittää. Reissuja tehtäisiin jatkuvalla syötöllä ja sakastista evästä mukaan ettei nestehukka pääsisi yllättämään. Tietysti sitä keksittäisiin koko vuodelle juhlia, pyhimyksiä voidaan lainata muista uskonnoista jos omat loppuvat ja näin saadaan melkein vuoden jokaiselle päivälle jonkin näköiset kisat aikaseksi. Tästä syystä seurakuntalaisillani tulee olla saatanan hyvä kunto.

Tässä muutamia uudistusajatuksia siihen vanhaan ja kangistuneeseen meininkiin. En tiedä mistä näin paatokselliset ajatukset tunkivat päähäni, taitaa olla viime yön riettaalla unella osansa. Enempää en kerro mutta unessa esiintyi kolme blogini lukijaa, koira, sellainen kapea marmorinen kaulin, öljyä ja keittiön pöytä jossa oli puolen metrin rako keskellä pöytää ja nahasta valmistettu, omituisen mallinen keinu.

Hyvää ja antoisaa lauantaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.







28 kommenttia:

  1. Jahas, sinähän olet juurikin valitsemallasi tiellä - jälleen kerran. Varsin oikeassakin olet. Voi StPeppone sentään, et löytänyt linkkiä siihen etsimääni, mutta virtuaalissa ollaan jo pitkällä: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content4DDB5D . Juomat sentään muistit, mutta missä ovat ne leivät ja fisut, kysyy abbedissa oto. jonka kontolle muonitus kuitenkin laukeaa loppupeleissä. Katsos ei se nokimakkara riitä, jos viinillä juhlistamme kaikkia (juhla)päiviä. Minusta juhlapäivä on se, kun on viiniä (ja ruokaa)!

    Niin että himppasen mietintämyssyä päähän ja ei kun pilkkimään, nuotalle tai vastaavaa.

    PS: Pyhimyksiä kyllä piisaa...

    VastaaPoista
  2. No jaaha! Taas on korpien mies ajastaan jäljessä ja pahasti. Toisaalta tämä kuvastaa kirkon laiskuutta maanpäällisissä menoissa kun kerran sallitaan seurakunnalle joku päätteen ääressä istuminen. Ärrhh! Ei viitsitä lämmittää ja huoltaa kirkkoja jotta kansa viihtyisi. Öylättien vaihdosta piti sanomani mutta se hukkui jonnekin matkan varrelle. Risut ansaitsen kalojen unohtamisesa, ne eivät käyneet edes mielessä vaikka tuiki tärkeitä ovatkin, voi helvetti tätä muistia!

    VastaaPoista
  3. No, EN VIELÄKÄÄN löydä oikeaa, mutta kaikkea muuta: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288498889522.html http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288509774976.html ja heti tuli mieleen, että jo olisi ruoskalle hommia! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkeistä, siinäpä pirteä pappa ja jotenkin oikeilla linjoilla Luostarin aatesuunnan suhteen (va(j)paamielistä keksutelua ja muita aktiviteetteja pikku pieruissa), näyttäisi kuitenkin tarvitsevan opetusta siinä asiassa ettei ketään pidä vastoin tahtoa kouriman, se on tuomittavaa. Totta, mielestäni kyseistä herraa olisi pitänyt ruoskia jo vuosia sitten, tuolla epatolla ei ole koskaan ollut muu kuin raha mielessä.

      Poista
  4. Nyt on niin, että kaikki toiminnot hoidetaan tosiaan (katsoin nuo Polgan linkit) jo piakkoin verkossa. Olet kuitenkin niin syvällisesti miettinyt tuota jumalanpalvelus- ym siihen liittyviä toimenpiteitä uusiksi, että saattaisin jopa kirkossa käväistä. Mutta lupaa jättää se desipeli-mittari ppois minun kohdaltani. En osaa laulaa, en edes availe suutani. Alakoulussa laulu oli viisi tai viiva kun lausuin laulun;)

    Kirkosta erosin aivan liian myöhään, vasta kun sain tk-eläkkeen, päätin, että siitä en kirkollisveroja maksa. Ne kaikki tuhannet eurot mitkä kirkolle kannoin vuosien myötä, missä ne on? Minä vaan kysyn?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään nettikirkonmenoja, sanon minä! Mitä laulun ääneen tulee, minähän sanoin tekstissä että jäätyneestä sävelkorvasta ei rangaista ja ole huoleti, ei se allekirjoittaneenkaan laulu niin kaunista ole. Päinvastoin, olen jopa saanut kuolleita heräämään siksi aikaa että ovat pystyneet käskemään meikäläistä pitämään turvan kiinni. Kyllä ne soraäänet sen venäläisen kanttorin jylinään hukkuu. Meikäläisen seurakunnassa ei veroja peritä, vaan settua pyritään jakamaan tasapuolisesti kaikille. Valtiolliselle kirkolle kannetut verot on hakttu tuuran perseeseen jo aikoja sitten, seurakuntien talous on yleisesti ottaen vähän helvetin huonolla hapella.

      Poista
  5. Saattaisin jopa harkita kirkkoon liittymistä, jos teikäläinen saisi ed.main. muutokset läpi, nahkaruoska soikoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hittolainen, se olisi hyvä juttu! Sinusta tehtäisiin diakonissojen pomo, osaisit käsitellä niitä tavalla johon muut eivät pysty. Luostarimaiseen tyyliin siis.

      Poista
    2. Mää arvasin! Täällä jo jaetaan pomon paikkoja uuteen kyrkkaan. Mulle varmaan jää kirkon siivoojan virka. Se on rangaistus siitä, kun nyt ei huvita siivota,argh;(

      Poista
    3. No ei nyt sentään, kyllähän niitä vakansseja tuolta taloushallinnon puolelta löytyy.. ;D

      Poista
    4. Alkutöikseni opettaisin sipulien palvontaa ja itkemistä. Jos ruoska ei tarpeeksi tehoa, itkun aikaansaamiseksi kirkkoon levitetään kyynelkaasua. Patriarkkana toimisi metroseksuaali Kirill, joka tunnetaan erityisesti kappaleistaan Hetki lyö ja Hengaillaan, mikäli Peppone The Pääpappi olisi estynyt.

      Poista
    5. Tiesin että sinuun voi luottaa! Oi, oikein vanhan sydäntä lämmittää tuollainen antaumuksellisuus. Hyvä valinta tuo Kirill, olen tutustunut hänen musiikillisiin tuotoksiinsa. Saat muuten käyttöösi tukevampiakin aineita jos kyynelkaasu ei tehoa.

      Poista
    6. En malta odottaa millaista kaasua, olisikohan nesteitä mukana. Viitaten aiempiin lupaaviin kirjoituksiin, The Toffee jne. Olisiko mukana The Pink Panther, jolloin kaikki saisimme olla ihan kaasussa, mikä lämmittäisi vapisevaa sieluani (kehoani), kun rukoilen ja kerjään pitkän rupeaman (putken) jälkeen sakastissa (psykoosissa).

      Poista
    7. Saattaapa hyvinkin olla The Pink Panther:in tapaista, sitä on hyvä suhauttaa ilmastointikanavien kautta. Sakastissa on sen verran hyvin varusteltu jää(lääke)kaappi ettei sielun kauaa tarvitse vapista.

      Poista
  6. Sinä Puskis rakas olet vähän sellainen erilaisempi tapaus....hmmm..et mitenkään valvonnassa vaan meidän lempeiden silmien alla joten sun ei tarvitse liittyä, vaan sä olet ollut osa seurakuntaa heti kun ensimmäisen kerran Luostarin ovista sisään astuit. Ymmärräthän että Luostarin lonkerot ulottuvat pitkälle muurien ulkopuolelle...;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki ymmärrän :) Kiitos kirkkoherralle :D

      Poista
    2. No eipä mitään kiittämistä... ;D

      Poista
  7. Entäs minä, syntinen mato matkamies maan, joka on erotettu kirkosta jo vuonna 85 huonon käytöksen vuoksi. Parhaat virat jo kohta jaettu. En ala miksikään vaivaisakaksi ulko-oven viereen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehei Sirpa, sinä saat varsin viehkeällä ja mystisellä olemuksellasi johtaa langenneiden sisarten jaostoa. Se on vastuullinen homma pitää ne vallattomat sisaret ruodussa, varsinkin kun heidän lukumääränsä ei ole vallan pieni.

      Poista
    2. Ihana virka, kiitos! Tulen pitämään heidät visusti laveal..siis kaidalla polulla ;) Voi, mitä kaikkea hauskaa meillä onkaan edessä..

      Poista
    3. No nyt en ole enää ollenkaan varma että oliko tämä sittenkään viisas päätös...;)

      Poista
  8. Minä olen kirkkoon kuuluva mutten siihen uskova. En tiedä mihin uskon. 'Mihin tässä enää voi uskoa?' hersk hersk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän tässä nykymaailman tilanteessa ole enää uskominen kuin Luostariin ja sen uskollisiin nunniin ja munkkeihin! ;D

      Poista
  9. Viisitoistakesäisenä häivyin rippikoulusta neljän päivän jälkeen, haistatin papille paskat ja sanoin äidilleni, että turha yrittää. Kirkkoon en ole kuulunut yli kuuteentoista vuoteen. nyt, kun olen tallannut tämän maan polkuja elämäni kadottaneena kaipaan tällaista ryhmähenkeä, mitä Luostari tarjoaa! Myönnän edelleen olevani (itseni tituleeraama) Tuhlaritytär, mutta paikallaolohetkinäni lupaan pitää Luostarin ylimmästä huolta ja olla vaatimatta johtajanpaikkoja - kunhan panimokellarissa saan välillä käydä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, sinä ikuisesti nuori ja kapinallinen kaunotar! Toki Luostarin johto tietää nuoruusvuosiesi tempaukset ja siksipä oletkin se paras kaitsemaan niitä ylimmän kerroksen nuoria ja vallattomia nunnia. Sinulle pitäisi tulla sinne panimokellariin oikein avainkin ettei aina tarvitse sitä ovea särkeä..;D

      Poista
  10. Uudistuksia on aina hyvä esittää.
    Ihminen on aikojen saatissa kyllä aikalailla onnistunut tylsittämään ja vesittämään asioita ja muutenkin tekemään Jumalasta jonkun vanhan rusinankokoisen ukon johonkin nurkkaan nyökyttelemään ja hyväksyilemään kaiken pahan ja synnin, mitä ihminen tekee.
    Jumala on kuitenkin aina ollut sama, kaikkivaltias ja pyhä. Aina!

    Henkilökohtaisesti kyllä tykkään jumalanpalveluksista, joissa on menoa ja meininkiä. Esimerkiksi hevi-messut ovat hyviä (jos niissä on Raamatunmukainen, siis tulikivenkatkuinen ;) saarna) samoin huomenna täälä meidän seurakunnassamme on blues-messu.
    Saarnan on oltava Jeesuksesta kertova, eikä esimerkiksi mitään yleistä luentoa yleismaailmallishumanistisista (köhäisy) asioista, joilla on omat fooruminsa.

    Kasteessa on kyse aina henkilökohtaisesta kutsumisesta ja Jumalan lapseksi otosta, siksi kaste tehdään "yksi kerralla" oikein nimeltä mainiten, eikä sarjassa vesitykillä ruiskuttaen :D.


    Nyt on pakko lopettaa, kun pitää luovuttaa kone Mankulle :(
    Mukavaa, että olet mietiskellyt muutoksia näissä kirkkoasioissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä tuosta vesittämisestä. Luterilainen kirkko on tehnyt Jumalasta ja uskonnosta ylipäätään liian mustavalkoisen, elä tai kuole - tyylisen paikallaan jurraamisen. Se on sitä samaa synkistelyä mitä silloin kun kansaa alettiin käännyttämään Ukko Ylijumalasta kristinuskoon. Toki kirkoissa on hyvääkin meininkiä, meidänkin korpikirkossa olisi ollut gospel-kuoro pari sunnuntaita sitten ja oikein vituttaa kun en päässyt menemään. Kasteesta sen verran, että minä olen sen verran nopea puhumaan että kerkiän jokaisen kersan kastamisen yksilöllisesti suorittamaan vaikka niitä painepesurilla räiminkin. Varmasti olet huomannut että kirjoitan ensin ja vasta sitten ajattelen, sama se on puhuessanikin. Huulet liikkuvat neljä kertaa nopeammin kuin aivot ja juuri tästä syystä olen joutunut aina kuseen mitä erilaisimmissa tilanteissa. Kerro Mankulle terveisiä :D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...