maanantai 5. marraskuuta 2012

Valkopartainen rautakanki ja akateeminen hampurilainen


Heitä tuli neljän ryhmä; ensin valkopartainen (värjätty, kuulin myöhemmin) rautakanki ja hänen perässään pienempi ja ohuempi sielu, joka oli tehdasasetuksina saanut kantaakseen todella jäykän rungon. Jälkimmäinen ei kuitenkaan ollut yhtä iso kuin valkopartainen kanki, vaan muistutti lähinnä sellaista punaista aurausviittaa, jota nuori huligaani on juuri potkaissut maiharillaan, minkä johdosta tämä vaappuu niin perkeleesti. Tässä tapauksessa lantiosta ylöpäin, jalat olivat miltei yhtä jäykät kuin minulla. Parivaljakon välittömässä läheisyydessä purjehti kaksi kikattavaa daamia, mitä todennäköisimmin jäykkärunkoisten elämänkumppanit. Vaatetuksesta ja puheista kävi heti selväksi, että he olivat korkeamman asteen opiskelijoita. Tämä on sangen mielenkiintoinen ja unohdettu ryhmä, jos ajatellaan asiaa siltä kantilta että kuinka paljon ihmisen päässä voi loppujen lopuksi viheltää ja viirata. Heitä kuunnellessani totesin, etten pystyisi niin lennokkaaseen ja omituiseen dialogiin, vaikka vetäisin kaikki psyykelääkkeeni kerralla – ja niitä on sentään muovikassillinen. Tämän takia pidän, ei kun rakastan akateemista porukkaa, oikeasti. He pystyvät yht'äkkiä käynnistämään mitä monitasoisemman keskustelun ja väitöstilaisuuden vaikka siitä, että miksi Eevan leivällä oleva juuston pala on kolme milliä paksumpi toisesta päästään ja miten se vaikuttaa juuston päällä olevan kurkunsiivun sisältämän nesteen käyttäytymiseen tässä kaltevassa positiossa. Hurahuhhahhei ja nappeja ääntä kohti, sanon minä.

Tämä kaikki tapahtui siis eilen, olimme vaimon kanssa täydentämässä ruoka- ym. varastojamme maailmalla ja tulimme poikenneeksi erään riistäjäketjun yhteydessä toimivaan pikaruokapaikkaan kahville.Otin kahvin kanssa ruisleivän, jonka puoliskojen väliin oli tungettu keltainen levy, joka ilmeisesti markkeerasi juustoa mutta oli todennäköisesti ostettu joltain eläkkeelle jääneeltä ninjalta. Tämä oli käyttänyt tätä keltaista neliötä salamurhissaan, sillä se oli aerodynaamisilta ominaisuuksiltaan paljon parempi kuin perinteinen ninjan tähti. Lisäksi se oli niin kova, että ihmetellä täytyy ettei louhinta – ja metalliteollisuus ole kiinnostunut, noilla saatanoillahan leikkaisi mitä vaan. Tutustuin lärväkkeen aerodynamiikkaan lingotessani sen pikaruokalan toisessa päässä sijaitsevaan roskikseen. En osunut rosterisen pöntön suuaukosta sisään mutta nou hätä, meni kyljestä läpi että suhahti. Yritin koittaa samaa niinikään kyrsän välissä olevalla salaatinpalalla, vaan kuinka kävi; heti kun nostin päällimäisen (olisi käynyt rällääkkään laikaksi) ruisleipäsiivun pois sen päältä, niin salaatti sai jalat alleen ja lähti juoksemaan häipyen näkyvistä. Ilmeisesti reppana häpesi mustunutta olomuotoaan ja helmaan tarttunutta, aikaisintaan 390ekr tehtyä majoneesimössöä.

Niinpä nauttiessani näistä oivallisista antimista, oli minulla mitä parhain tilaisuus päästä kuuntelemaan kuinka hampurilainen tilataan akateemisella tasolla. Se ei kuulkaa käy käden käänteessä; ensin pohdittiin erilaisten ateriakokonaisuuksien (ne perkeleen megat sun muut) välisiä eroja ja niiden vaikutusta nälän häivyttämiseen pitemmällä aikajanalla. Istuttiin oikein rinkiin, jalat risti – istunnassa ja kaivettiin älypuhelimet niiden aivan vitun jäykkien villakangastakkien taskuista. En tiedä tärkätäänkö nuo rotsit jollain mutta nauratti kun akateemikot kellahtivat kyljelleen kuin keilat täyskaadossa kaivaessaan luurejaan. Minkäs teet kun ei anna periksi niin ei anna. Näytöt luureissa olivat sitä luokkaa, että minäkin jodun katselemaan uutisia paljon pienemmästä lävestä. Koko helvetin orkesteri sukelsi internetin ihmeelliseen maailmaan, sieltä kerättiin sekä amerikkalaista että saksalaista kuluttajatietoa kyseisten mössöjen ravintoarvoista. Kaikki kirjattiin luonnollisesti ylös, en tiedä mistä vitusta ne ruutulehtiöt ja kynät ilmeistyivät mutta ne olivat ahkerassa käytössä. Välillä huudeltiin kysymyksiä tilauksia vastaanottavalle, suloiselle ja iloisesti pohjanmaan murretta pulputtavalle tyttöselle. Kysymyksethän eivät olleet mitään tavisten kyselyitä jotka liittyvät lähinnä happy meal – lelujen saatavuuteen ja siihen, kannetaanko ne saatanan mämmit pöytään vai ei. Ehei, akateemikot tiedustelivat seuraavanlaisia asioita; oliko raaka -aineena toimivan pihvin kantaja a) kuollut luonnollisen kuoleman vai oliko kyseessä b) eutanasiaan liityviä toimenpiteitä vai oliko kenties onnettomuudella ellei peräti brutaalilla teurastuksella tämän raaka -aineen kantajan poismenon kanssa jotain tekemistä? Pohjanmaan likka sekosi; hänen kätensä sukelsi essun taskuun ja sieltä ilmestyi pieni purkki jonka hän tyhjensi kerralla suuhunsa. Ensin ei mitään, sitten helvetinmoinen hiki ilmestyi likan kasvoille ja hän esitti ”Häjyt” - elokuvan kaikki vuorosanat urgundiksi ja häipyi juosten ulos, huutaen suoraa huutoa mennessään. Kyllä täytyy lähteä pohjanmaalle, siellähän tunnutaan olevan kovin edistyksellisiä mitä tajunnan laajentamiseen tulee.

Pikaruokalassa oli muutenkin tilanne päällä; akateemikkojen aiheuttamassa jonossa syntyi tappeluita kun nälkäiset ihmiset kävivät toistensa kimppuun, ilma oli sakeanaan verta ja servettäjä. Valkopartainen kanki katseli touhua aikansa ja käynnisti ryhmässä keskustelun siitä, kuinka paljon lehmän kuolema aiheuttaa sosiopaattisia ja väkivaltaisia tunteita suomalaisten syvissä riveissä. Aurausviittakin syventyi tähän pohdintaan niin paljon, että kaivoi sen takkinsa taskut lasit nenälleen ja piipun suuhunsa, lisäten näin katu – uskottavuttaan mahdollisissa, tilannetta seuraavissa akateemisissa piireissä. Piipusta nousi vitullinen röyhy, ymmärtäähän sen että opiskelijan elämä on tiukkaa – kaikki teenlehdistä kannabikseen on tungettava pesään ja vedettävä keuhkoihin. Jälkimmäinen ainesosa sai varmistuksen sillä hetkellä kun aurausviitta vaihtoi lennossa puhekielensä moitteettomaksi tanskaksi. Vaan eipä röyhetellyt kauan, pian paikalle tuli securitaksen voimakaksikko maihinnousukengät natisten ja he alkoivat retuuttaamaan akateemista aurausviittaa perin voimallisesti. Retuutus oli sitä luokkaa, että valkopartainen kanki päätti puuttua asiaan; hän nousi vaivalloisesti pystyyn ja otti nenältään samanlaiset retrolasit kuin mitä mustapartainen uutistenlukija aikoinaan käytti jos muistatte. Tarkoitan tässä niitä 5”:man laseja, joissa oli palttiarallaa kolmen sentin reunus linssien ympärillä ja sangat sitä luokkaa että autolla olisi voinut huoletta ajaa.
Tällä tappavalla aseella valkopartainen kanki kopautti toista vartijaa ohtaan sillä seurauksella että tämä tuupertui maahan melkisen rytinän saattelemana. Toinen, vielä pystyssä oleva huusi radiopuhelimeensa ja kutsui paikalle apuvoimia joita rynnistikin paikalle neljä kappaletta. Tilanne olisi saattanut äityä pahaksikin mutta akateemikkojen onneksi kangen (ilmeisesti) isä saapui paikalle ja voi vittu millä tavalla.

Kaikkihan me olemme nähneet Jurassic Parkin ja sen kuuluisan kohtauksen, missä vesilasin sisältämän nesteen pinta tärähtelee Tyrannosaurus Rexin tepatessa jossain taustalla. No vot, tässä sama homma mutta multiplai heti helvetisti; tarjous sufeet lentelivät kupeistaan ja majoneesit vibraantuivat suosittujen ilmapulla – mukamashyväälihaa – ihmeiden välistä. Ei saatana ja ihan oikeesti, en ole enkä varmaan enää koskaan tule näkemäänkään sitä kokoluokkaa olevaa äijää; valehtelematta kaksi ja puoli metriä pitkä ja elopainoa ainakin puolitoista sataa kiloa. Eikä mitään löysää läskiä vaan hyvinkin timmissä kunnossa olevaa lihaa. Ja se ääni, ei hyvänen aika. Hänen karjaistessaan että mitäs täällä tapahtuu, kuulolaitteeni ei pelkästään hajonnut tuhannen pillun päreiksi, vaan se lennähti korvasta aivan perkeleellisen ilmanpaineen saattelemana. Ilmanpaine oli niin kova, että lattialla juoksentelevat lapset lentelivät kuin räsynuket toisen päädyn kokonaan kattavaan ikkunaan. Vahva lasi kesti, mutta kersojen iskeytyminen lasiin sai aikaan kuminan, joka muistutti shamaanirummun pauketta. Alkoi tosissaan olemaan tunnelmaa siinä kioskissa – hittolainen sentään! Kävellessään tappelunsa jo lopettanutta ryhmää kohden, kassalla oleva pohjanmaan likan tuurari piipersi: ”Hyvää päivää, mitä teille saisi olla?” Jätti mulkaisi piipittäjää ja murahti tyrannosauruksen kurkusta purkautuvan kumean murinan lailla: ”Tuo koko lista, leluja ei tarvitse pakata erikseen, syön ne siinä samalla”. Kauhistuneena likka painoi tiskin alla olevaa paniikkinappulaa ja sitten alkoi tapahtua; salaovi jota en aiemmilla kerroilla olekaan huomannut, aukesi ja sisään ryntäsi iloinen joukko halpatyövoimaa, noita kaikkien rakastamia karvakäsiä tuli täysi tusina ja he asettuivat tottuneesti pariloiden ja pannujen ääreen. Sisään rynnätessään he pitivät samanlaista hot hot hot – ääntä, mitä kuulee jenkkien Swat – porukoista tehdyissä parodioissa. Vakuuttava esitys, täytyy myöntää ja pian alkoikin noita toinen toistaan ihmeellisimpiä nimiä kantavia luomuksia ilmestyi tarjoiltavaksi. Jättiläisen kävellessä pöytämme ohitse, en voinut olla tuntematta kateutta. Olisin niin kovasti toivonut tilannetta, missä olisin päässyt katkaisemaan tuon geneettisen virheen keskisormen. Se oli ainakin kolmekymmentäviisi senttinen. No miettikkä nyt; sormi poikki, pikavauhtia sairaalaan ja leikkaupöydälle – parhaat elinsiirtoihin erikoistuneet kirurgit töihin. Ruttulärväke jalkojen välistä pois ja jätin sormi tilalle, tietenkin ilman kynttä ja niin päin että sormen selkäpuoli on alaspäin. Jaa miksi? No eihän sormi toiseen suuntaan taivu joten mullahan olisi käytännöllisesti katsoen ollut 24/7 seisokki koko ajan ja se jos mikä olisi tuonut nostetta nykyiseen likviditeetti tilanteeseeni. Voisin viihdyttää rikkaita, yksinäisiä kotirouvia tiettyjen palveluiden muodossa ja tuntuvaa korvausta vastaan, eikä minun tarvitsisi möyriä jossain vitun savimontussa tai veistellä jotain helvetin kaalinpäitä. Turhaa toivetta kaikki.

Jätti selvitti tilanteen nopeasti, siinä nuhdeltiin aurausviittaa äänellä joka sai eräässä pöydässä istuvan ja todella korkeaan ikään ehtineen naisihmisen virittämään virren Oi joutukaa sielut. Mikä omituisinta, jätti yhtyi virteen laulaen kovalla mutta kauniilla äänellä. Laskin nopeasti verta vuotavat korvat ja totesin että pikaruokalassa oli ainakin viisitoista kuulolaitteen omistajaa, jotka eivät olleet ehtineet laittaa volyymitasoa pienemmäksi. Myöhemmin yöllä sain puhelinsoiton eräältä kirkollispiireihin kuuluvalta kaveriltani ja hän oli suunniltaan; kaikki lähiseutujen kanttorit olivat jostain syystä tehneet itsemurhan – täysin käsittämätöntä! Jouduin pahoitellen kertomaan ystävälleni että sitä se kateus teettää, sain olla paikalla kun tämä jättiläiskanttori lauloi virttä siihen malliin ettei punatulkkuja tulla tänä talvena tulla näkemään, olivat pelästyneet mekkalaa ja muuttaneet etelään.
Kun akateeminen porukka jätin johdolla poistui paikalta, sattui tilanne jossa olin päästä hengestäni. En tajunnut noustessani pöydästä että jätti oli aivan takanani ja elehti voimakkaasti ripittäessään akateemista porukkaa, kädet heiluivat hänen kertoessaan kuinka paljon hän taas oli joutunut näyttämään rahaa Securitaksen tyypeille siitä hyvästä että asia painetaan villaisella. Nousin siis pöydästä ja silloin jätin kyynärpää osui suoraan lapojen väliin. Tunsin kuinka patteri irtosivat sydämentahdistajastani ja tiesin että nyt tulee kiire; patterit painoivat aorttaa ja tajuni alkoi hämärtyä lyöden paniikkikohtauksen päälle. Yritin vetää henkeä mutta ääni muistutti aasin kiljumista enkä saanut happea vaan aloin pikkuhiljaa tuupertua lattiaa kohden. Ihmeiden aika ei ollut ohi! Jätti kumartui nopeasti puoleeni, käänsi minut selälleen ja tilanteen todettuaan painoi kerran rintakehän päältä. Kerta riitti, tällä kertaa tahdistimeni patterit painautuivat takasin paikoilleen ja tämän lisäksi koko tahdistin jokusen kylkiluun lisäksi teki seuraa selkärangalle, miltei puolen rintakehän painautuessa tuonne kolmos – ja nelosnikaman tietämille. No hittolainen, hapenotto hieman kärsi mutta sydän pelasi jälleen. Nousimme jätin kanssa ylös ja ojensin käteni kiittääkseni ja kätelläkseni häntä. Hän ojensi kätensä myös ja alkoi puristaa mutta mutta; eikö se saatanan valkopartainen rautakanki alkanut taas virittelemään jotain väitöstilaisuutta vartijoiden väkivaltaisesta käyttäytymisestä korkeammin koulutettua kansan osaa kohtaan ja tämän johdosta jätti käänsi päänsä pois minusta, mulkaistakseen vihaisesti kankea. No eihän siinä mitään mutta jätin käsi nousi käännöksen aikana pääni kohdalle ja sitten alkoi puristus. Jätti tuijotti kankea ja puristi minua päästä, jessus sentään että teki kipeää. Nyt jätti jo ripitti kankea, pitäen edelleen silmänsä tässä valkopartaisessa lahjakkuudessa. Ilmeisesti kalloni aiheuttama vaste sai jätin luulemaan että kylläpä kääpiö kättelee perin voimallisesti ja tästä syystä hän lisäsi puristusvoimaansa. Nyt tuli meikäläiselle kiire; yritin potkia jättiä nilkkaan – ei mitään vaikutusta. Vasta kun molemmat silmäni pulpahtivat ulos ja jäivät näköhermoistaan roikkumaan, paikalla olijoiden suusta kuulunut syvä OOH! - huudahdus sai jätin kääntymään meikäläiseen päin ja hän päästi otteensa irti. No eipä mitään, paineltiin siinä samassa ne näkimet paikoilleen ja siinä yhteydessä tuli ilmi että jätti toimi ensihoitajana. Kertoi hyvän kuntonsa johtuvan siitä, ettei hän sinne ambulanssin vitun pieneen peräkoppiin mahtunut, vaan joutui aina juoksemaan onnettomuuspaikalle. Kiittelin toistamiseen jättiä ja läksimme vaimon kanssa kotiinpäin, eiköhän tämä riittänyt pikaruokaloista taas joksikin aikaa. Niin, on muuten vielä jättiä kiittäminen yhdestä asiasta: enää minun ei tarvitse ajaessani kääntää päätäni vasemmalle nähdäkseni siitä suunnasta tulevan liikenteen, jäi nähkääs tuo vasen silmä huonoon asentoon mutta eiköhän se tästä. Lopuksi varoituksen sana teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat: varokaa akateemikkoja pikaruokaloissa, ne aiheuttavat vammoja sekä kuulo – että näköelimille – sydämen toiminnoista puhumattakaan. Koittakaa kestää vaikka onkin taas se paska maanantai, kyllä se ilta sieltä tulee.




41 kommenttia:

  1. Kyllä kuulosti ihan samperin hankalata tuo tilaaminen/syöminen moisessa pikaruokalassa.

    Maanantai, eikä mitään intoa aloittaa uutta viikkoa, oikeasti. Paskat, pakko on vääntäytyä kylille;(

    VastaaPoista
  2. Totta, molemmat asiat. Jouduin kanssa äsken hakemaan pari piikkiä takalistooni, kun meni taas vaihteeksi tuo selkä pois paikoiltaan ja kivut on sitä normi huh huh - luokkaa.

    VastaaPoista
  3. No ni, mun rupes tekee mieli heseruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Assosiaatiot ovat ihmeellisiä; kävin lueskelemassa miltä maailma näyttää Rannalta katsoen (Rantakasvin blogi) ja siellä oli hyvä juttu itsetehdyistä ruuista by leivinuuni. Oli kuvia mm. silakkalaatikosta ja nähtyäni ne, vatsa suorastaan huusi ruokaa sisäänsä.

      Poista
    2. Silakkalaatikko on taivaallisen hyvää :)

      Poista
    3. Totta turiset Puskis, se on taivaallisen hyvää - varsinkin itse tehty.

      Poista
    4. Näin on marjat, kissaseni :) (isoäitini sanonta)

      Poista
    5. Isoäitisi oli sangen viisas nainen! :)

      Poista
  4. Onpa hyvä, ettei me käydä moisissa mättölöissä. Ja voin uskoa kyllä niiden akateemikkojen ituhippien aiheuttaman haitan, jestas sentään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samma här, nyt vaan oltiin sellaisessa kauppakeskittymässä missä harvinaista kyllä, ei ollut kuin yhdessä kahvila/pikaruokala ja sinne mentiin vähän olosuhteiden pakosta (wc).
      Akateemikot ovat maailman parasta porukkaa! Nille kun toivottaa hyvää päivää, pääsee samalla kiertoajelulle aurinkokuntamme syvyyksiin. Matka alkaa Plutosta ja päätyy aurinkoon, loppuhuipennuksena maapallon sen hetkinen sijainti aurinkoon nähden vain 0,00000000012 mm heitolla vaikka puhutaan universaalisista, valovuosia käsittävistä mittayksiköistä. Parta heiluu samaan tahtiin norjalaisen villapaidan kanssa ja piippu röyhyää. Kaikkein paras lause tulee sen about yhdeksän tuntisen esitelmän jälkeen: "Krhm, nythän on ilta joten on kronologisesti väärin toivottaa hyvää iltaa, paremminkin voisi toivottaa hyvää iltaa vaikka itse asiassa vietämmekin myöhäistä iltapäivää". Tässä vaiheessa mun ensiapuna olleet kaksikymmentä kahdeksan tasaavaa nappia on syöty ja täytyy lähteä kotiin mutta voi pojat että meillä oli viihdyttävä ja mielenkiintoinen päivä - töistä niin viis...;D

      Poista
    2. ..siis on kronologisesti väärin toivottaa hyvää päivää,...
      (Ei pitäisi ajatella lausetta liian pitkälle eteenpäin, pahoitteluni)

      Poista
    3. Ymmärsin :D Ja sen verran ollut akateemikkojen kanssa tekemisissä, et ..noh.. joo :D

      Poista
    4. Pyydän anteeksi jos kuulut tuohon vallattomaan ja viisaaseen joukkoon :D Akateemikot ovat oikeasti hyvää väkeä ja niillä on yhtä kipeä huumorintaju kuin meikäläisellä! ;)

      Poista
    5. Mutta menossa lujaa kohti tavoitetta? :D

      Poista
    6. Ehkä ensi talvena, jos hyvin käy ;)

      Poista
    7. Onneksi olkoon jo etukäteen ja hei nainen, sitten mennään varmasti Heseen tai Mäkkäriin - haluan nähdä kun teet tilauksen :D :D

      Poista
    8. Naurelen siis siksi, että minulle on ihan sama missä ydinvoimalan vieressä se lehmänkanttura on laiduntanut, mistä pihvini saan :D

      Poista
  5. hei tossa alhaalla vasemmalla on linkki Sivut, niin se linkki johtaa tälle samalle blogille? Eli tästä kun käyt niin toista tiedät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hemmetti, enpähän ole vielä ehtinyt siihen puuttumaan eli kädettömyys näissä asioissa taas jyllää :/

      Poista
  6. Ja voi hitto, olen pahoillani selkäsi vuoksi, on se vittumaista. Toivottavasti piikit auttaa. Ja en kyllä käy missään syöttölöissä, olipa karmee tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se on taas meni jotenkin vituilleen, en tiedä mutta alkaa ottamaan hermoon kun sitä ei kuvata niin ei tiedä oikein mitä siellä on paskana. Jos keltään, niin sinulta olisin toivonut kommenttia blogin luettavuudesta eli olisiko mahdollista saada, josko tulet vielä poikkeamaan?

      Poista
  7. Minä en osaa keskustella, enkä ole nähnyt Jurassic Parkkiakaan.
    Yritän aina kaikissa paikoissa, joissa olen syömässä, olla mahdollisimman vaiti, ettei kukan huomaa k-taidottomuuttani.
    Hiljaa ja vaitonaisena olemisessa on toisaalta se hyöty, ettei ruoka pääse jähtymään ja sitä ehtii lusikoida/haarukoida runsaasti suuhunsa.
    Toisaalta, jos olen ulkona syömässä Magnuksen kaa, niin olen kehoittanut häntä luettelemaan vaikka puhelinluettelosta nimiä, etteivät muissa pöydissä istuvat huomaisi, että siinä sitä istuu 46-vuotta naimisissa ollut pariskunta.
    Minulta on mennä ruokapaikoissa aina ruokaa vääräänkurkkuun ahdistuksesta, kun huomaan niin monen miehen ja naisen istuvan vastakkain, sanattomina ja puhumattomina. Kuinka he lasittunein katsein kaapivan lautasiaan iloisina kuin haudankaivajat.
    Jos he juttelevat keskenään ja nauraa turskauttelevat suupalojen välissä on kyseessä melkoisen varmasti uusiopari.
    Me Magnuksen kanssa osaamme hämätä ja näytellä uusioparia.


    Mutta siis seurueessa ollessani: keskustella en osaa.En muista ikinä yhtään sivistyssanaakaan.
    Tai: tietenkin yhdestä asiasta osaisin kyllä jopa keskustellakkin, mutta sitten taas muut eivät halua. ;D

    VastaaPoista
  8. No mutta Kaisa, jos syömään mennään niin sitten syödään! Minä en ainakaan ala esittämään sivistynyttä vaan tuijotan murha silmissäni tarjoilijoita, antaen katseeni kertoa että jos ruoka ei ole pian pöydässä niin ravintolan henkilöstömäärä pienenee huomattavasti. Eukon kanssa olemme asiat suurimmaksi osaksi puhuneet halki, enkä oikein osaa kuvitella miksi sitä muijan kanssa tarvitsisi edes mennä ravintolaan lätisemään - ehtii sitä sitten kotonakin jos on asiaa. Isommassa seurueessa tietysti eri juttu, silloin on enemmän puheenaiheita eli muut puhuvat ja meikä syö ;)
    Kaisa, jos muut eivät halua kuunnella mitä sinulla on kerrottavaa, et myöskään ole velvollinen kuuntelemaan mitä paskaa he suustaan ulos päästävät. Et edes kohteliaisuus syistä. Eihän kukaan mene lääkäriinkään sen takia, että voisi juoruta vastaanoton odotusaulassa ;D

    VastaaPoista
  9. Vai ei tarvitse vaimolle puhua ravintolassa. Taidat olla mun miehen kauan kadoksissa ollut velipuoli. Mun ukoltani saa joskus hohtimilla kiskoa sanoja ja minä kun niin tykkäisin puhua.

    Tosi kurjaa toi sun selkä. :(

    Ps. onks sun horoskooppimerkki kalat?

    VastaaPoista
  10. En taaskaan osannut ilmaista itseäni oikein. Tarkoitin että en puhu eukon kanssa vain sen takia että pitäisi näyttää tai käyttäytyä kuin kyseessä olisi suhteemme ensimmäinen kynttilä illallinen menossa. Kyllä me murahdellaan toisillemme, joskus innostutaan puhumaan oikein sanoillakin ;D
    Jos ilmenee jotain mielenkiintoista, esim. jos näen tarjoilijan tulevan keittiön ovesta ja ennenkuin ovi menee kiinni, ehdin nähdä kuinka pääkokki tunkee kylmäkön päätä rasvakeittimeen niin kyllä siitä jutun juurta koko illallisen ajaksi piisaa. Mietitään ja arvuutellaan mistä suunnasta Karhuryhmä hyökkää, montako laukausta rynnäkössä ammutaan ja onnistummeko nappaamaan edes yhden hylsyn muistoksi tästä illasta. Myös pääkokin tuleva tuomion pituus saa varmasti intensiivistä keskusteluaikaa ainakin parikymmentä minuuttia ;D
    Jaa kalat, minä - auringon lapsi! Leijona, rehti sellainen sillä olen syntynyt niin mystisenä päivämääränä että sen kun laskee yhteen (kk+p) ja lisää kymmenen, niin saa tietää paljonko täytän tänä vuonna :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja kiitos osanotosta selän suhteen, siihen jysäytettiin kaksi piikkiä kun jätkä meinasi mennä taas jalattomaksi. Huomenna kipupolille, tällä kertaa vuorossa purujen vaihto (ainakin yritän) ;)

      Poista
  11. Kunhan kiusasin sua ton puhumattomuuden suhteen :D Vai leijona, hieno merkki sekin. Aattelin vaan, kun kalat on tähtikartan "paras" merkki. Meidän perheessä on kaksi eri sarvipäätä, hmmm. Enkä ala laskemaan sun ikää, koska noitavaistoni on sen jo näyttänyt ;)

    Onnea kipupolille. Raporttia varmaan saamme.

    VastaaPoista
  12. Vai niin, vai vielä noitavaistoja....
    Sinä vaan luulet tietäväsi, sillä se mitä on ehkä saattanut tulla MOT - jutuissa esiin, ohjaa väärille raiteille ;)
    Kalat on kyllä hyvä merkki; lämpenee 0 asteesta 1600 asteeseen alle kahden sekunnin ja on muutenkin sympaattinen :D
    Joo, kipupolille pitäisi mennä ja katsotaan nyt saavatko noihin päänsärkyihin mitään tolkkua, toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen numero on 8 :)

      Poista
    2. Voi rakkaani, sulle voin paljastaa että se on 7 ;)

      Poista
    3. +1 = 8 sinä shamaanien sukua oleva nainen ;D (ärrhh! :) )

      Poista
  13. Hukkaan eivät menneet Bertta -tädin, suvun päänoidan opit ;) Lisää arvoituksia, armaani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eivät ole menneet Bertan opit todellakaan hukkaan mutta arvoituksia ajallaan, oletkos harkinnut sitä yhtä juttua , noin oikein vakavissasi? Enkä toivoisi kovin kielteisiä vastauksia, muuten Bertan kaikki opit ovat tarpeen :D

      Poista
  14. Voi kun vapaapäivät taas menivät menojaan ja huomenna on puettava virka-asu ylle...
    Ihan vakavasti puhuen olen miettinyt. Totuus on, että olen paljon parempi puhumaan kuin kirjoittamaan. Koulussakin ainekirjoitus oli tuskaa. Kun lukee noita sun tai jonkun toisen sanataiteilijan tekstejä, rima nousee liian korkealle.

    Lähden loitsimaan saunan lauteille.

    VastaaPoista
  15. No eihän näitä sen takia kirjoiteta että verrattaisiin johonkin toiseen, vaan siitä omasta elämästä ja ajatuksista. No mietippä nyt meikäläisen mielisairaita päivityksiä ja sitten muiden järkeviä ja asiallisia juttuja. Eihän niistä voi edes puhua samalla viikolla. Se tässä on pointti, ainakin minun mielestäni. Olen muuten sata varma siitä ettei kirjoittaminen tuota sulle tuskaa; näppäimistön kautta luettavaksi samalla kun kuitenkin mietit asioita ja kertaat päivän tapahtumia / suunnittelet tulevaa. Koita nyt loitsia tämä ajatus sinne somaan päähäsi ja ala toteuttamaan itseäsi.

    VastaaPoista
  16. Somaan? ( olen susiruma ja vanha, narrasin hieman hakemuksessani päästäkseni Luostariin töihin :D ). Mutta asiaan, teillä jokaisella hyvällä kirjoittajalla on omintakeinen tyylinne, esim. sun sekoboltsi-grazytyylisi uppoaa muhun täysillä. Sä olet virtuoosi. Ei mulla ole mitään omaa tyyliä. Kuka jaksaisi lukea kuivaa jorinaa Bermudan kolmiosta: töihin, kauppaan ja kotiin.

    Mutta jätetään asia hautumaan kuten Rantakasvin ohraryynipuuro uunin perukoille. Kaunis kiitos kannustuksesta :)
    Ps. yhdestä asiasta haluaisin kirjoittaa, jos osaisin. Nimittäin sairaalan hullusta maailmasta. Siellä tapahtuu uskomattomia asioita niin hyvässä kuin pahassa. Huumori on aivan sairasta. Siellä vilisee mitä omituisempia persoonia niin henk.kunnassa kuin potilaissa ;D. MUTTA se vaitiolovelvollisuus estää.

    VastaaPoista
  17. No olet sinä soma, katsos kun en minäkään (vaikka The korvessa olenkin) ihan tietämätön asioista ole ;) Kategoriat; vainukoirat,vainoharhaisuus
    No mitä sinä nyt jostain Bermudasta ja kolmioista höpiset; 99,99% blogeista kertoo juuri tuosta kauppaa,kotiin ja paskalle eli omasta elämästä eikä siihen mitään tyyliä tarvita. Ei mitään hautumaan kun blogipohjaa valitsemaan ja tekstiä kehiin. Saatana, sairaalasta sitten, kuka sanoo että henkilöiden täytyy olla oikeilla nimillään, sairaalan sijaita juuri oikealla paikallaan ja tuskin ne tapahtumatkaan niin tapahtuma tarkasti tarvitsee kirjoittaa. Näpyttelemään siitä!

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...