lauantai 10. marraskuuta 2012

Yhdestä viisikymppisestä sykkeen ja rasojen kautta pieneen enkeliin


Ulkoinen status herkistää näköjään niin suomalaisen ökymiehen kuin sykemitarin myyjän, ensimmäisen positiivisella ja toisen vähemmän positiivisella tavalla. Kyllä Joulun aika on vaan ihmeellinen, varsinkin näin perseaukisen korpien miehen kannalta.
Tosi juttu, sain kokea sen eilen muutamaan otteeseen. Daa, homma oli perinteinen varastojen täydennysreissu, tällä kertaa teemana kuitenkin mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä. Selästäni johtuen pukeuduin mahdollisimman väljästi ja kevyesti vaikka pakkasta oli muutamia asteita. Sen verran nyt mennään rättijuttuihin että on pakko kertoa mitä oli päälläni, jotta ymmärrätte lähtötilanteen. Eli jalassa lenkkarit (2kk vanhat), ulkoilupuvun housut (1vko vanhat), väljä college (n. ½ vuotta vanha) ja työtakki (1vuoden vanha, ei näitä huomiotakkeja vaan tumma, tahraton ja ehjä). Kaikki vaatteet luonnollisesti puhtaita. Saatuamme Ransun parkkiin, päätin sytyttää nortin ja poltella sen koska tiesin kuinka kauan taas ostoshelvetissä asioiminen kestää. Ei niinkään sen ostosmäärän takia vaan sen helvetin väenpaljouden joka liikkuu kuin hautajaisissa, hiljaa hiihtäen ja välillä keskelle käytävää pysähtyen.

Vaimo paineli kauppaan ja minä jäin ulos, ovien vieressä olevalle pitkälle penkille sauhuttelemaan. Ilma oli viileä joten otin takin taskusta käsineet, sellaiset villaiset joista on sormenpäät leikattu pois. Olivat jääneet sinne, käytän niitä työmaalla. Aikani kessuteltuani pipo silmillä tulee pariskunta viereeni istumaan, huomaan heidän pälyilevän meikäläistä kunnes mies viimein kysyy saako häiritä. Vastaan että toki, mihinkäs tässä on kiire valmiissa maailmassa. Hämmästykseni on suuri kun mies kysyy että mitä aion tehdä jouluna, minne menen? Vastaan rehellisesti että en mitään, olen hiljaa paikoillani kun en muutakaan voi, enkä aio liikkua korsusta mihinkään kun ei ole mitään tarvetta. Äijä supattaa jotain eukolleen mutta en kuule koska patu puhuu niin hiljaa. Taas hän kääntyy minuun päin ja kysyy että onko minulla joulukuusta? Vastaan että ei ole, jos sinne kanikoppiin raahaa kuusen, niin sitä voi sitten kaikki pitkät joulunpyhät katsella korsun ulkopuolelta sillä se perunakuoppa (no oikeesti, melko pieni kaksio) on niin saatanan ahdas. Tässä kohtaa aloin miettimään että oliko kyseessä piilokamera vai pariskunnan seksuaaliset fantasiat, toki jos meikäläisen olisivat kolmanneksi pyöräksi pyytäneet, niin olisin kehoittanut pikaista hoitoon hakeutumista. Äijä jatkoi kysymistä kaikella mahdollisella jouluun liittyvällä, kunnes tuli viimeisen kysymyksen vuoro ja hän kysyi missä asuin ja tapaisinko jouluna ketään? Vastasin taas umpirehellisesti ja kerroin asuvani keskellä ei mitäään, ts. metsässä eikä minulla ollut todellakaan halua nähdä ketään. Seurasi hetken hiljaisuus ja olin niin aatoksissani, etten huomannut nortin sytyttäneen toisen niistä vitun lapasista tuleen kunnes savunmuodostus oli melko reilua.

Kiroten sammutin savukkeen ja nousin penkiltä lähteäkseni vaimon perään mutta äijä tarttui hihaani ja kehotti odottamaan. Istuin takaisin alas ja ukko kumartui minuun päin, hetken aikaa luulin että epatto käy suutelemaan mutta ei, hän otti vain lompakkonsa taskusta. Kylmän tyynesti hän avasi lompakon ja pysähtyi miettimään, ainakin liike lakkasi. Voin vannoa etten tähän päivään mennessä ole kenenkään nähnyt kantavan sellaista arsenaalia euroja lompakossaan ja aloin hikoilla, se on normaali reaktio kun elää köyhyysrajan alapuolella. Äijä huomasi hikoiluni ja kysyi että onko kaikki hyvin ja sanoin hätäpäissäni että on, taitaa olla vaan kuumetta. Ihmemies pudisteli päätään kaivaen lompakostaan viisikymppisen ja antaen sen minulle, kehottaen ostamaan jotain syötävää. Samassa hän nousi ja lähti kohden kaupan ovia. Jäin ensin suu auki tuijottamaan pariskunnan perään mutta ehdin kuitenkin huikata kiitokseni heille ennen kuin he hävisivät kaupan uumeniin. Istuin takaisin penkille ja jäin miettimään että olenko tosiaan niin surkean näköinen että joku tuntematon katsoo aiheelliseksi antaa rahaa? Omistan kyllä lommollaan olevat posket ja nahkani on niin kuiva että se narisee liikkuessani mutta silti, mistä moinen käytös? Hyvät Joulut hänelle ja keveitä olkoon hänen polkunsa, missä ikinä liikkuukin. Nousin ja astelin kauppaan perin jouluisin mielin, tietämättä sitä tosiasiaa että ensin tulevat enkelit ja vasta sitten perkeleet.

Olin täynnä joulumieltä ja auttamisen tahtoa, niin hyvälle tuulelle tämä tuntematon hyväntekijä meikäläisen sai. Suoritin laaja – alaisen tähtäilyn mutta en tavoittanut katseellani sen paremmin eukkoani kuin hyväntekijöitäkään, niinpä päätin lähteä lompsimaan pitkin käytäviä aikaa tappaakseni. Kyllä se vaimo sitten soittaisi kun lähestyisi kassoja, eikä täältä kaupasta ollut mitään sellaista mikä olisi ollut omalla listallani. Päädyin pehmopaperihyllylle jossa nuori pari vertaili eri paska – ja talouspaperien hintoja, ilmeisesti heilläkin oli rahat vähissä. Tästä herkistyneenä aloin jakamaan auliisti ja kovaan ääneen omia Niksi – Pirkkamaisia neuvojani sittä, kuinka helposti säästöä saa aikaan. Kehotin heitä ostamaan sahan mikäli eivät jo omistaneet, sillä sitä tarvittaisiin jatko käsittelyssä. Luonnollisesti he katselivat minua enemmän kuin epäluuloisesti ja varmasti kirosivat mielessään että miksi juuri heidän kohdalle piti tuonkin hullun osua. Kerroin heille ettei kannata ostaa kuin pelkkää talouspaperia, sahalla yhdestä rullasta saisi käteviä viiden sentin pikkurullia, ei kenenkään persereikä sen leveämpi ole, joten muu paperi menee tärviölle. Herkkää porukkaa tuntuivat olevan, punastellen yrittivät paeta suurta viisauttani mutta minä saatana kun en antanut periksi, vaan päätin että senhetkinen missioni oli auttaa tuota vähävaraista nuorta paria. Jaoin edelleen hyviä neuvoja, karjahtelin kuin Mooses vuorella – no kivitauluja ei ollut mutta paatos varmasti samaa luokkaa. Äänen käyttöni kohosi mittasuhteisiin joka sai myös hieman etäämmällä olevien ihmisten päät kääntymään heidän ollessa pakotettuja kuuntelemaan kailotustani. Olimme edenneet, tai paremminkin he olivat paenneet hedelmäosastolle, jossa tavallisen kuolevaisen käsittämättömissä oleva viisauteni jälleen pulppusi kuin lähde. Käskytin ukkoa hakemaan taloustavaraosastolta litran pakastepusseja ja omenaporan. No eihän tuo ujo mies mihinkään lähtenyt ja tyydyin selostamaan heille heti helvetin helpon salaatin valmistuksen: Ei muuta kuin kuin litran pakastepussi taskun sisään, ikäänkuin vuoreksi ja sitten omenapora toiseen käteen. Sillä kun tökkii joka ainoaa hedelmää ja pudottelee taskussa olevaan pussiin ne poran irroittamat pötköt, on herkullisen salaatin ainekset valmiit. Salaattia ei varsinaisesti tarvitse sekoittaa, ainekset menevät kyllä sekaisin Securitaksen miehiä karkuun juostessa ja salaatti on kotona valmis nautittavaksi. Enempää suurta viisauttani en ehtinyt jakamaan, sillä paikalle tullut myyjä kehoitti minua painumaan vittuun ja pitämään turpani kiinni, asiakkaita ei kuulemma saanut yllyttää myymälävarkauksiin. Harmistuneena jatkoin matkaani.

Muutamaa käytävää myöhemmin näin hyllyrivistön päässä myyntipöydän, esittelijä kuikuili kuin kurki suolla ja ahnaat silmät koittivat saada johonkin onnettomaan sieluun katsekontaktin. Viimein katseemme kohtasivat ja tämä nainen viittilöi minut luokseen, kehuen kuinka ylivertaisia hänen myymänsä sykemittarit olivat. Niitä oli heti paljon; oli kellotoiminnolla, oli remmillä rintaan ja ties mitä. Mukamas kiinnostuneena katselin niitä ja nähdessäni pari irrallista (siis pois paketista), kysyin että passaako näitä testata. Muija väläytti parhaan pepsodent – hymynsä ja sanoi että mikäs siinä, herra on hyvä vaan. Sen enempiä puhumatta, tempaisin yläruumiini paljaaksi ja vedin yhden remmillä kiinni rintaani ja toisen pääni ympärille. Muija änkytti että ei niitä noin käytetä, ei pidä päähän laittaa. Kysyin muijalta että vihjasiko hän ettei lantussani kiertänyt veri vai mitä hän meinasi? Eukon änkyttäessä pinkaisin juoksuun ja ravasin koko marketin päähän pari kertaa, palasin eukon pöydä luo ja tarkistin lukemat. Rintakehän ympärillä oleva ilmoitti lukemaksi 160, joten melko huonossa hapessa jätkä oli kun noinkin pienen spurtin päätteeksi pumppu hakkasi tuonkin verran. Kallon lukema oli nolla, joten kysäisin eukolta ettei tällä olisi kännykkää ja pitkää rullamittaa lainata. Omassani ei ollut kenttää ja pitäisi soittaa ambulanssi, myyjä oli ollut oikeassa sillä päässäni ei todellakaan kierrä veri. Pitkällä mitalla olisin ehtinyt mittaamaan juoksemani matkan ennen kuin tajuttomuus iskee ja ambulanssi on paikalla. Muija oli sanaton mutta ilmeisesti hänen kutsumana paikalle tullut, samaa firmaa edustava mieshenkilö sen sijaan huusi kuin oikohöylä ja käskytti minua painumaan helvettiin tai hän kutsuisi vartijat paikalle. Siinä ei muuta auttanut kuin pukea ylleen ja poistua paikalta, vartijoita en välittänyt kohdata.

Miltei kassojen luona, toiseksi viimeisen hyllyrivin päässä näin taas myyntipöydän mutta tämä oli tyhjä, vain pöytä ja tuoli seisoivat orpoina ihmisvilinän keskellä. Päätin istua tuolille lepuuttaakseni jalkojani, tulkoot ajamaan pois jos siltä tuntuu. Etsiessäni kännykkää takkini uumenista, laitoin ne villahansakat pöydän kulmalle ja keskityin kaivamaan povaria. Puuhani keskeytti hieman keski – iän paremmalle puolelle ehtinyt pariskunta joka toivotteli hyvää päivää. Vastasin tervehdykseen ja nainen totesi kaupankäynnin ilmeisesti käyneen hyvin, kun kerran pöytä oli noinkin tyhjä. Iso remmi luisti niin lujaa että pelkäsin vinkumisen kantautuvan pariskunnan korviin, joten kysyin tarpeettoman kovalla äänellä että mitähän he mahtoivat tarkoittaa? Niin, eihän sinulla näytä olevan kuin yksi pari jäljellä, mies sanoi osoittaen hanskojani. Juu, ei ole – kaikki on mennyt, vastsin tuumiessani että mitä muutakaan tuohon nyt olisi voinut sanoa. Tai tietysti olisin voinut antaa pitkän kaavan selonteon siitä, että eukko on tapansa mukaan hukassa ja minä istun laiskuuttani siinä jakkaralla. Kunto on niin perkeleen huono, johan se tuli oikein sykemittarin kanssa todistettua. Ei, tälläinen selonteon antaminen ei kiinostanut. Kuin yhteisestä suusta he ilmoittivat ostavansa kyseisen parin, jos myisin sen heille kympillä. Jo toisen kerran katselin ihmisiä ilmeellä, joka varmasti paljasti minun kärsivän sekä älyn puutetta että järkkyttävää henkistä epätasapainoa. Jouduin sanomaan että kuinka, tekö ostatte nuo rasat? Juu, jos kympillä lähtee. Suorastaan ulvahdin että saatte vitosella, kun kerran viimeinen pari on, Kaupat tehtiin ja hymyjä vaihdettiin siinä määrin että toinen poskistani sai krampin ja jäi omituisesti ruttuun.

Loppuihan se kauppareissu viimein, tavoitin eukon kassajonosta ja painelimme ulos. Kuin sinetiksi hyvälle reissulle, sain vastaantulevalta pikkutytöltä mitä valloittavimman hymyn, en voinut olla ajattelematta että enkelit voittivat perkeleet 3 – 2. Ihan hyvä tulos näin joulun alla. Kiitos siitä kuuluu Hyväntekijälle, hanskapariskunnalle ja sille hymyilevälle pikkulikalle.

Hyvää lauantaita teille, te rakkaat Luostarin asukkaat ja muut matkaajat.





26 kommenttia:

  1. Kas, vain omenaporakikka oli vähän käytetty :) Sen sijaan me muuten osaamme kaikki kikat täällä Malmilla. Rautakaupassa taannoin kaaleäiti lapsensa kanssa asioimassa ja poika (n. 5-v.) hypisteli ruuveja yms. epätietoisena. Mamma siinä tapettimalleja katsellessaan suhahtu:"Ota-ota, ett käs tottuup!"

    Niin, sinä tienasit sitten 60 juuroa. Minä vain 10, no se tuli helpolla -> menin vain hissillä alakertaan ja tulin takaisin. Tosin vein yhden tavaran, jota en tuonut takaisin. 10 juurolla saa 2 vkon juustot. Meillä käytetään tuota juustoindeksiä nykyään. On helppo suhteuttaa tulonsa leivänpäällisiin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on nuorena vitsa väännettävä ;D
      Onhan se kymppikin rahaa, varsinkin hissillä matkustamisesta. Tuo on hemmetin hyvä tuo juustoindeksi, on se meinaten sen verran hyvissä hinnoissa.

      Poista
  2. Sinula olikin tosi hyvä kauppareissu! Hienoa.Harvoin markettireissulla tulee ensin tienattua. Aluksi kun kuvailit sitä asuasi, niin odotin kuvaa siitä. No, kuviahan et juurikaan käytä, joten jäi mielikuvituksen varaan. Mutta en ymmärrä kyllä vieläkään mikä siinä sai ajattelemaan, että rahan tarve on suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kauppareissu oli, vaan ei ainoa kerta kun olen rahaa saanut joten kyllä mun täytyy surkealta tapaukselta näyttää. :D Tilanne oli seuraava; olin nortilla erään tavaratalon ovensuussa ja muutaman askeleen päässä soittivat andien miehet kansallismusiikkiaan. Hyvältä kuulosti ja en tiedä sitten että norkoilinko liian lähellä soittajia (erosin kyllä heidän värikkäästä vaatetuksestaan aivan perkeleesti) vai mikä, kun siihen pysähtyy joku rouva ja lykkää käteeni (seteli) rahaa sanoen; "Täytyyhän teille reppanoille jotain antaa". ;D Voi jessus että olin otettu muijan kommentista...
      Loppupäätelmä: Ruttueinari ja rantojen mies vaikka puvun päälleen laittais! :D

      Poista
  3. Voi hitsi sentään, vaikka mä käsi pitkällä kerjäisin tuolla ääneen valittaen niin kukaan ei uskaltaisi antaa almuakaan, kun invalidin itsenäisyyttä ei saa loukata. Viime aikoina olen kaiken lisäksi pukeutunut vanhaan liian isoon duffeliin ja vaaleanpunaisiin verkkareihin ja sairaalassakin mua luultiin potilaaksi, kun olin vieraskäynnillä. No sähän olet ilmiselvästi törmännyt enkeleihin. Siunattua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mikä siinä on vaikka kuinka yrittää pukeutua normaalisti ja siististi, niin jo sitä luullaan että olen jostain ojasta kömpinyt aamusauhuille. Rahan tulo on ihan kivaa, joskin niitä todellisia viisikymppisen tarvitsijoitakin on maailma ja ennenkaikkea maamme aivan väärällään.

      Poista
  4. Ei muuta kun rupeet käymään kaupassa useammin, jos se noin tuottoisaa on :DD

    Olen ollut hunningolla. Kirkonkellot kumajaa päässä. Rahat on loppu. Ukko ei lainaa ( ovat nuo 1964 syntyneet niin pihejä) Osta, Peppone, multa Valmet 502. Eiks sille olisi käyttöä The Korvessa? ( Polga ei huolinut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai olet ollut hunningolla? Hyvä nunna, niin sitä pitää! ;D Luostarin väelle ominaiseen tapaan imuroit kaikki rahasi ja nyt ei ukko lainaa sulle, voi kurjuus sentään...nyt täytyy kyllä jotain keksiä ja heti.
      Tottakai ostan jos halvalla myyt. Eihän täällä perkeleen savikossa muulla vehkeellä pääsekään, varsinkaan nyt kun ne hemmetin tulvat huuhtoivat nuo pitkospuut jonnekin taivaanrannan taakse.
      -64 oli pulavuosi joten sen ymmärtää, heti sen jälkeen alkoivatkin ne paremmat ajat ;)

      Poista
  5. Onkohan mulla jokin säätö pielessä kun ei noi univormut saa syttymään mutta jotkut huomiotakit... ja sen sanan jälkeen olikin vaikeaa keskittyä... jestas mun on haettava lekurista jotain hoitoa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ukolla on kaappi täys huomiotakkeja! Maanrakennushommista nääs.

      Poista
    2. Outsa, se on täysin normaalia sillä huomiotakkeja vievät eikä vikise, niistä siis kannattaa bongata se tulevaisuuden tuki ja turva. Toisinaan saattavat horjahdella tuulikaapissa kotiin tullessaan mutta muuten kelpo ukkoja. Osta Tsompilta, siinä on nainen jolta löytyy mitä vaan. Viime viikolla se myi mulle (en tiedä mistä vitusta se oli sen hommannut) Challenger - sukkulan kuskin penkinpäällisen kun satuin tartteen Ransuun uutta jakkaran päälistä ;)

      Tsompi, auta nyt siskoa hädässä ja tee Outsan kanssa kauppaa takeista. Asiasta viidenteen, olen lähes varma että sulta löytyy kaikkea mielenkiintoista..... ;D

      Poista
    3. Voi jessus, eihän sillä kuskilla mitään penkinpäällistä ollut, vaan sen kuskinpukin () eli kuljettjan istuimen eli pilotin jakkaran eli ylipäätään sitä perkeleen himmeliä lentävän kautta ohjaavan henkilön istuimen (joka on kiinnitetty tiukasti sukkulaan, ei tarkoita ohjaavan henkilön kotoa tuomaa istuinta) päällisen.

      Poista
    4. Tämähän näköjään on alkanut sensuroimaakin omia aikojaan, ensimmäisten sulkeiden välistä jäi pois teksti: jotta tosta ei tule vittuilua että oliko sillä sitten pukki, niin..

      Poista
  6. Hienoa! Yleensä kauppaan mennessä saa rahoille sanoa hyvästiti, mutta sinäpä keräsit hyvän potin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin sanoa, et talouspaperikikka on meilläkin käytössä kun oikea paperi loppuu :P

      Poista
    2. Rakas Puskis, se on niin suhteellista: jos tienaan surkealla ulkonäölläni ja rujolla, ontuvalla olemuksellani muutaman kympin niin kassalla taas joudun kaivamaan kuvettani huomattavasti enemmän. Onhan se tietysti apu ja lisänä kassalla taphtuvaan maksutapahtumaan, tarkoitin vain koko reissun debet/kredit tilannetta ;)
      Asiaa, vaikka sitä nyt ei ihan sahailemaan mennäkään, niin kyllä se kätevää on siihen touhuun. Ainakin parempaa kuin joku ihan surkea paskapaperi, nimittäin toissapäivänä ihmettelin että omituista kutinaa ohutsuolessa - mitä vittua?! Sitten tajusin sormen menneen halpispaperista läpi ja oma sormihan siellä ohutsuolessa riehui. Minulla on näetsen niin monta kertaa lyhennetty tuota putkistoa että perseläven ja alemman mahaportin väliin ei kovin montaa senttiä suolta mahdu ja siinä on ne kaikki, paksut,perät,pohjukais - ja muut suolet, mitä niitä nyt onkaan. ;D

      Poista
    3. No eihän se sormi sitten kovin kauas karannut :)

      Poista
    4. No ei, olis tuo voinut syvemmällekin holahtaa :)

      Poista
  7. Outsa, eiks eskarit oo mitään? *tsihih* Siell on välillä tosi komeita poikia ;)

    Ja, btw, oma poliisi kaapissa ois kans aika kiva :D

    Tuota noin, ihan vaan keskustelun virittäjäksi: talouspaperia ei sais käyttää vessassa, se kun voi jäädä kökkimään ja tukkia koko putkiston. Ei välttis omaa pönttöä, mutta loppupeleissä. Ja meillä muuten on niin omituinen pönttö, että pelkkä codeboa tukkii sen *köh, köh-köh*. Eli talouspaperi pitäis repiä vielä ohueksi eli ykskertaiseksi (sanoi putkimies, oikeesti siis - ei mulle kyllä).

    Paskapaperi on vanhanaikainen keksintö: vettä ja muistakaa kummalla kädellä pestään, kummalla syödään! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polga, sinä senkin rietas Abbedissa - älä nyt villitse seurakuntaa! ;) Saatatpa olla oikeassa, onhan tuo talouspaperi paljon tukevampaa kun on siihen kuivaamiseen ja pyyhkimiseen suunniteltua. Varmaan on siis liima - ja hajoamisominaisuudet ihan toista luokkaa kuin paskapaperilla. Tosin sitä on käytetty täällä korvessa jo vuosikymmeniä (ne, joilla on varaa, me muut pyyhimme vielä naavalla) eikä mitään ongelmia ole ollut.
      Viimeisessä lauseessasi on muuten järkeä; vesi olisi loppupeleissä paras vaihtoehto, niin ekologisesti kuin muutenkin. Paitsi vesikatkojen aikana. Eikä sovi dementikoille. Eikä pitkäkyntisille, joten se olisi vain rehellisten miesten yksinoikeus.Taidan ottaa iltalääkkeet kun tuntuu toi remmi ujeltavan.

      Poista
    2. Tarkoittaako eskari ensihoitajaa? :)

      Meillä kuuluu työsuhde-etuihin lounasruokala Paloasemalla... :P

      Poista
    3. Kyllä varmaan, tosin Polgan tuntien se voi tarkoittaa mitä tahansa e:llä alkavaa ;)
      Hitto, no sinähän et tunnollisena naisena tietenkään jää sinne pälyilemään vaan suorastaan riennät takaisin kustannuspaikalle :P

      Poista
  8. Innostuin, kun puhuttiin huomiotakeista - kyllä, tämäkin täti tykkää. Into meni kuitenkin, kun joku pikkulikka on sinua vikitellyt! Mitä ihmettä?! Kyllä nyt on puhuttelun paikka!

    VastaaPoista
  9. No siitä sitten ostamaan ja roolileikkejä leikkimään siipan kanssa ;)
    Kop,kop, täällä paha parvekelasimies.... Karmi! Se oli viaton pikkutyttö, hittolainen sentään! Sinä se näet pahuutta kaikkialla vaikka taidat olla yksi riettaimmista nunnista mitä Luostarissa on ;D

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...