keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Ei kestä NATO:n joukot meidän eukkoa


Näin kotiin tullessani pahoin ruhjoutuneita sotilaita viruvan ulkorapulla, siitä tiesin että The Joulusiivous oli käynnistynyt. Ko. operaatio on eukon järjestämä mutta nykyään se on monikansallinen sotilaiden testi-ja koulutustapahtuma jonne saapuu NATO:n sotilaiden lisäksi myös eri palkka-armeijoiden taistelijoita. Ovat huomanneet omat koulutusmetodinsa aivan lapselliseksi verrattuna siihen helvettiin mitä eukolla on tarjota.

Potkin osan tuupertuneita sotilaita pois rapulla olevien mattojen päältä vakaana aikomuksenani päästä suihkuun ja ennenkaikkea syömään, mulla oli aivan helvetillinen nälkä. Just joo, olin tarttumassa tuulikaapista eteiskäytävään johtavan välioven kahvaan kun se tempaistiin auki naamaani vasten huudettiin tulikomentoja jotka lennättivät pipon pois päästäni. Tämänkertaiseen rastiin kuului lattialla olleiden mattojen tamppaus ja siirto ulkovarastoon, eteisessä näytti olevan kasa uusia odottamassa lattialle levittämistä. Tein työtä käskettyä ja viedessäni mattoja varastoon jouduin jokavuotiseen tapaan irroittamaan yhden hirressä roikkuvan soltun, ei ollut parka kestänyt menoa meidän mäellä.

Sisällä näytti viuhuvan siivouslaserit, ne halkoivat ilmaa ja tänä vuonna niitä oli lattianpinnassa tavallista enemmän. Palosireeniä muistuttava ääni ohjeisti keittiöstä käsin ettei yhtään pölyhiukkasta saanut laskeutua lattialle ja minun oli parasta riisua työrytkyni kylppärissä tai sitten ulkorapulla. Valitsin haasteellisemman vaihtoehdon ja ponkaisin itseni paskahuusin oven päälle keikkumaan, työnsi raollaan olevaa ovea sen verran että pääsin tiputtautumaan kylppärin lattialle ja samassa tuli tehtyä ensimmäinen virhe testiradalla. Ehdin tajuta alapuolella olevan lattianpesussa käytettävän ämpärin mutta en ehtinyt enää korjata asentoani ja niin tiputtauduin ämpärin päälle, toinen jalka osui siihen ja ämpäri hajosi loiskuttaen vettä ympäri lattiaa. Kouluttaja ilmestyi välittömästi paikalle ja huusi kuin perkele, haukkui saatanan puusilmäksi ja ties miksi, käskien samalla ottamaan uuden ämpärin ja täyttämään sen vesi/pesuaineseoksella. Kunnellessani sitä huutoa ja katsellessani eukkoa, tuumasin että hän ottaa tänä vuonna The Joulusiivouksen tosissaan; päässä sellainen amerikkalaisista sotaleffoista (mm. Full Metal Jacket) tuttu kouluttajan lierihattu ja yläkroppaa koristi rähinäremmi. Muuten vaatetus oli sitä meillä niin moneen kertaan nähtyä siivousvarustusta eli jalassa crocksit ja löysät oloasun housut, t-paita, kumikäsineet ja letti ponnarilla. Rillit niin vitun huurussa ettei varmaan nähnyt mitään, taatusti veti urakkaa taas kuudennen aistinsa voimin.

Pelkästään syömään pääsy oli vaikeuksien takana. Keittiöön johtavan oivaukon eteen oli sijoitettu silityslauta ja kysyessäni eikö niitä helvetin jouluverhoja voi silittää jossain muualla, sain vastaukseksi että silityslauta on ja pysyy siinä, jos ei keittiöön pääse niin sopii painella muualle syömään. Olohuoneesta käsin en saanut ottaa vauhtia koska sen lattia oli juuri pesty, joten vauhtia oli haettava eteiskäytävästä ja yritettävä hypätä laudan yli niin, että floppauksen aikana piti pystyä kääntymään yhdeksänkymmentä astetta osuakseen keittiön oviaukosta sisään. Ei siis mikään helppo nakki, sitä todisti myös karmissa olevat saatanalliset lommot jota harjoituksissa olleet sotilaat olivat jättäneet epäonnistuneissa yrityksissään. Onnistuin kuitenkin ja saisin syödä ruokani keittiössä, mikäli onnistuisin pitämään jalkani lattiaan teipatuilla merkeillä ja lisäksi piti tahdonvoimalla leijuttaa maitolasia ilmassa, pöytäpinnat kun olivat täynnä kaikkea siivouksessa esiin revittyä tavaraa. Sinänsä vaikea manööveri, kun ajattelee että leipäkin piti syödä sisäänhengitystaktiikalla; siinä vedetään puraisun yhteydessä keuhkot täyteen ilmaa, tämä tekniikka estää tehokkaasti leivänmurujen tippumisen valmiiksi pestylle lattialle. Keuhkot tosin huutavat hoosiannaa leivänmurujen iskeytyessä keuhkorakkuloihin mutta se on pienempi tuska kuin se, mikä seuraa yhdenkin monivilja hitusen osumisesta peilipintaa muistuttavalle lattialle.

Syödessäni sotilaat lähtivät, toinen toistaan tukien ja suurimman osan itkiessä. Se on rankkaa katseltavaa kun aikuinen ja raavas mies luhistuu henkisesti aivan täydellisesti ja muuttuu nyyhkyttäväksi rauniokasaksi. Viimeisenä lähti NATO:n komentaja ja näin hänen sujauttavan tutun kirjekuoren eukolle. Korvaus siitä että taas tuli todistettua uusien määrärahojen tarve koulutuksellisia tarpeita varten. Miten voi muuten pärjätä maailman kriisipesäkkeissä jos ei kestä yhden suomalaisen muijan joulusiivousta? Koko ilta oli täynnä ohjelmaa, jouluverhojen ripustus joka ainoa nipsu millilleen oikeaan kohtaan ja luonnollisesti muutamaan kertaan alas otettuna johtuen joko väärästä nipsujaosta tai silittämättä jääneestä, noin 7 x 7 millimetrin kokoisesta alueesta. Voi vehviläinen ja hyvää päivää. Uusien ja vanhojen koristeiden arpominen, kestosuosikkien vakipaikoilleen asettaminen ja näistä haluan eritoten mainita yhden jonka olen ristinyt Astmaatikon toiveuneksi. Se on sellainen pieni kota joka on toiselta sivultaan auki. Sisällä palaa lampeteista tuttu kynttilälamppu ja kodan edessä seisoo pieni lappalaistyttö, itse kota on päällystetty porontaljan palasella. Koko perkeleen himmeli on sellainen pölynkerääjä ettei paremmasta väliä. Nytkin kun otin sen kaapista, musta tuntui kuin keuhkoihin olisi tungettu villapaita. Varmasti keukorakkuloitani peitti kahden sentin pölykerros ja keuhkoparkani vihelsivät kuin helvetin urut. Piti kerran polttaa koko vitun kota mutta viedessäni sitä ulos, vaimo ilmoitti ettei sitä saa pihalle laittaa sillä se on tarkoitettu sisätiloihin. Ihme kun ei kommentoinut tikkuaskia ja bensapulloa jota myös pitelin käsissäni.

Sormeni ovat todella kipeät. Ei niinkään niistä lukuisista vitjojen varassa toikkuvien tuikkukynttilöiden ripustusviritysten asentamisesta joita tuli sekä ulos että sisälle, vaan tv:n katselusta. Myöhään illalla kun kaikki oli lähes valmista olohuoneen ja makkarin osalta, istuuduimme katsomaan tv:tä. Tai vaimo istuutui, minä jouduin seisomaan käsilläni ja vain toisen käteni varassa nojatuolin käsinojalla. Siinä perkeleen tuolissa kun oli juuri vaikuttamassa jokin kuivapesuaine, samoin kuin sohvassa. Muuta lepopintaa ei pienessä makkarissa olekaan, lukuunottamatta keinutuolia jossa vaimoni istui. Lattialle ei voinut mennä sillä se oli pesty ja uusi matto laitettu puhtaalle pinnalle. Vaikka hyppään Intiassa jatkuvasti hakemassa uutta oppia levitoinnista, en ole saavuttanut vielä sitä tasoa jossa istutaan risti-istunnassa puolen metrin korkeudella maasta. Ensi jouluksi se on pakko oppia sillä ei kestä vanhan sormet enää käsillä seisontaa kahta tuntia putkeen. Varsinkin kun se pitää tehdä yhdellä kädellä, toisessa kun on peiliviritys jolla saat tekstityksen käännettyä oikein päin.

Mutta tiedättekö mitä? Siinä katsellessamme tv:tä, vaimo hiljaa keinuen ja minä solkenaan hikeä valuen, hän ilmoitti että koska olen ollut kiltti äijä niin hän on ostanut ja tilannut minulle uuden läppärin. Lisäksi hän ojensi minulle kassin jossa oli pitkään himoitsemani kengät, ne ovat erittäin tervetulleet vanhojen ja aivan hajalla olevien työkenkieni korvaajiksi. Katsellessani siinä maailmaa ylösalaisin ja veren pakkautuessa päähäni, tajusin että on tuo kouluttaja sittenkin sellainen tapaus että niitä on harvassa. Tunsin kuinka suuria sydämiä leijaili tuota toisinaan niin julmaa ja tiukkailmeistä kouluttajaa kohtaan, en välittänyt vaikka nenästä alkoi valua verta enkä kyennyt enää näkemään mitään . On se erikoinen tapaus, sanon minä.

Hyvää keskiviikkoa teille rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat. Ajelkaahan varovsti, siellä on aivan helvetisti tullut lunta.


33 kommenttia:

  1. Vinkkaapas vaimollesi, että harjoituksen johto voisi järjestää myös leirin (kuten tapana on) ja minä voisin vastata siitä puolesta. Joulusta ei tietoakaan, mutta muuten komento olisi taatusti kunnossa! *kättä lippaan* Huomioooooooooooh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polgaseni, minäpä vinkkaan sillä uskon että kun leiri järjestetään, siinä tulee olemaan totista menoa, hymy perseessä ja moppi kourassa ;D
      Saisi siinä valiosotilaat rankempaa käskytystä mihin ovat eläissään tottuneet;)

      Poista
    2. Rouva vääpeli (tai mikä sitten olettekaan)! Leirin komentajan varamies ilmoittautuu palvelukseen!
      Siihen tehtävään olen ehdottomasti pätevä. Sitä paitsi alkaa olla sellainen olo, että olisin rentoutumisen tarpeessa, ja mikäpä rentouttaa paremmin kuin pienten (heh...) sulkeisten pito.

      Poista
    3. Anomus hyväksytty! Ilmoittautukaa Rouva Pepponelle tarkempia ohjeita varten leirin järjestelyjen osalta sopivan aikajanan löytämiseksi. Itse leiri toteutetaan ohjauksessani Malmin residenssissä sekä sen välittömässä läheisyydessä - tarvittaessa leiriin sisällytetään jotos lähiseudulle, mikäli tarpeen (tai mikäli aines on riittävän epäkelpoa)!

      Sulkeiset - nuo naisihmistä rentouttavat muiden tekemiset...

      Poista
    4. Kiitän! Jos lumitilanne ja pakkasen purevuus on riittävä - tai vaihtoehtoisesti räntäsadetta on luvassa vähintään viikoksi - voisimme järjestää sissileirin. Kurjuuden maksimointi on aina hyväksi, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

      Poista
  2. Tuon luettuani tuumin, että meille ei taida tulla joulusiivousta, ellei isäntä vedä kouluttajan lierihattua päähänsä. Siltä se sujuu paremmin.

    Mutta ihanan kuuloinen kota! Mistä sellainen? Tahtoo kanssa! Poronkarvat on kyllä pölyn paratiisi, se on tosi. Siksi meidänkin talja on ulkona... jäi perinnöksi talon edelliseltä asukkaalta, joka oli niitannut sen paskahuussin seinään. Viime talvena se oli pudonnu sieltä ja sai olla koiranpentujen peuhualustana pihalla - ja voin sanoa, että poronkarvaa oli pitkin pihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei sitä joulusiivousta kenenkään kämppä kaipaa, se on vaan sellainen tapa. Kota on peräisin joltain Lapin-reissulta, en muista enää mistä se tuli ostettua. Voin kyyllä sieluni silmin nähdä sen karvamäärän mitä pennut ovat levittäneet. Siitähän porontalja onkin kurja, kun ne poron karvat ovat onttoja niin ne eivät kestä taivutusta ja menevät heti poikki. Näin niitä sitten irtoilee ja ne sotkevat joka paikan.

      Poista
  3. Joulusiivous, vuosiloma - asioita joiden merkitys on päässyt hämärtymään. Toinen tarkoituksella ja toinen tarkoituksetta.

    Ei ole kouluttajataustaa mutta lupaan teilata omakätisesti kaikki kouluttaja-asemaan pyrkivät jo tuulikaapissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeilla linjoilla Outsa, joulusiivous on perseestä ja vain sinä olet se auktoriteetti siinä kämpässä, muiden on turha kukkoilla ;)

      Poista
  4. Television katselukohtaukseen mennessä repesin totally :D :D Loppu oli kuitenkin onnellinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa rakkaani, sinähän tiedät että elämä on. ;) Onnellinen loppu, osaa se toisinaan yllättääkin :)

      Poista
    2. Laitoin sulle privaa..

      Poista
    3. Kiitos, luin se eilen ja vastasinkin siihen. Etkö ole käynyt katsomassa sen jälkeen?

      Poista
  5. Tuli hiki pelkästään lukiessani teidän joulusiivouksestane ja Naton joukoista. Meillä se ei vielä ole edes suunnitteluasteella;(
    Pakko myöntää, että aiemmin meidänkin perheessä (enää hyvin harvoin)on voimassa tuo komento: "älä astu mihinkään, tai hengitäkään, olen juuri siivonnut". Se johtui pelkästään siitä, että miehellä on kummallinen tapa olettaa, että taloon kävellään kuin torppaan, ulkovaatteet ja kengät päällä, kahville, muka. Kerran työnsin kahvikupin ulko-ovesta ja sanoin, että turha riisua noita vaelluskenkiä...
    Olenko ollut kamala akka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eukko on aina hyvissä ajoin tehnyt sen hyvä niin, ei tarvitse sitten joulun alla stressata, silloin sitä ei kestä pirukaan. Saan minäkin jatkuvasti huutoa jos työvaatteista tippuu purua tai kivipölyä etc. Et sinä kamala nainen ole ollut jos ulos asti kahvia tarjoilet, meillä se on varsin tavallista ;D

      Poista
  6. Yhtä asiaa jaksan aina ihmetellä ja ne ovat jouluverhot. Verhojen ripustaminen ylipäätään on niin saatanasta, että ulkoistaisin sen jollekin kolmannelle osapuolelle jos se olisi mahdollista.

    Meillä ei myöskään ole joulumattoja, kun niitä ei ole ollenkaan. Joulusiivousta en harrasta, jos hyvin käy niin saatamme pestä keittiön lattian kinkunpaistorasvojen kaaduttua siihen. Niin kauan, kuin sukat ei liimaannu lattiaan, on tarpeeksi siistiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AAMEN !!
      Ja jos sukka tarttuu lattiaan, voi sen hyvin riisua siihen merkiksi ja varoitukseksi muille. Eli ei sekään välttämättä tarkoita välitöntä siivoustarvetta. ;)

      Poista
    2. Nyt puhut asiaa Nollis! Vielä kun tuon saisi selitettyä vaimolle niin hyvin että se uskoisi sen. Siitä tapauksesta olisin valmis maksamaan sievoisia summia :D

      Poista
    3. Puskis, olet niin mun hengenheimolainen ettei ole tosikaan! Joskus tuntuu että väärät ihmiset pariutuvat, pitäisi olla laajamittainen kysely jossa kartoitettaisiin juuri nämä käytännön asiat eikä lähdettäisi suin päin pariutumaan! :D

      Poista
    4. Jouluverhot? Komppaan Puskista, kun vieläkin on viime muuton verhojen ripustamisesta syntyneitä reikiä sormenpäissä (ja siitä on jo seittemän vuotta). Meille ei tule jouluverhoja jos ei satuta muuttamaan seuraavan kerran just joulunaikaan, jolloin ne tietysti kätsysti roikkuisivat ikkunoissa valmiina seuraavanakin jouluna ja siitä edespäin.

      Poista
    5. Peppone, voisihan sitä myös muodostaa asuinkuntia useamman pariskunnan kera. Silloin ne siivousmieliset voisivat hoitaa sen puolen ja ne toiset tekisivät jotain muuta, vaikka hakkaisivat halkoja tai leipoisivat kääretorttuja :D

      Poista
    6. Menna, olet oikeassa siinä että kohtuus kaikessa verhoihin liityvässä mutta se täytyy vaimon kunniaksi laskea että kyllä se vrhojen vaihtaminen silloin tällöin (every 5. year) tuo vaihtelua ja uutta ilmettä kämpään.

      Puskis, helvetin hyvä idea. Me ennenkaikkea kuuluttaisiin siihen torttuporukkaan, väsättäisi 24/7, hiki päässä ja eri asennoissa ;DD

      Poista
  7. Ei ajella - Pösö on edelleen huollossa. Grrr!

    Minun joulusiivoukseni on helppo: sytytän kynttilät ja himmennän valoja niin, että sotkut ei näy. Suosittelen!

    Terveisiä sille "erikoiselle tapaukselle", kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä eikö Pösö vieläkään ole tullut huollosta?! Voi kurjuus, varsinkin asioiden hoitamisen ja töissä käymisen kannalta. Terveiset menee eteenpäin ja aion suositella eukolle tota sun metodiasi, se kuulostaa järkeenkäyvältä! :D

      Poista
  8. Toi kuvaushan on ku tän torpan emäntä, hyvällä päällä ollessaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten sä Timppa ymmärrät mua varsin hyvin ;D

      Poista
  9. Voih, ihana onnellinen loppu.
    Tulee hetkittäin mieleen Anonyymit Kotikiusatut Veijo ja Pauli ja niiden Martat :D

    Meillä on sikäli nurinkurinen tilanne, että se on mies joka siivoaa ja minä joka lusmuilen. Jouluverhoista käytiin pientä vääntöä ja minä voitin. Ainakin ikkunoissa ovat yhä vain ne samat valkoiset pellavaverhot jotka tähän tupaan alunperinkin valitsin. Otan ne pesuun ja ripustan kiireesti takaisin. Ettei kukaan livauta mitään tonttukuosisia riepuja tilalle :D

    VastaaPoista
  10. No olihan se aika yllätys kun se ilmoitti sen läppäriuutisen. Kiitä onneasi jos miehesi antaa sun olla rauhassa joulusiivon ajan eikä koko ajan karjahtele korvaan. Kiitos muuten vinkistä, taidankin alkaa päivystämään verhoja täällä meidän korsussa ja käytän tota sun taktiikkaa ;D

    VastaaPoista
  11. (Ohhohhoijaa, nyt kun on lakannut räkättämästä voi pyyhkiä silmät ja yrittää kommentoidakin...)

    Niinhän sitä sanotaan että ei yksikään miessukupolvi säästy joutumasta rintamalle. Teikäläisen kouluttaja on kieltämättä aika ankara, mutta eihän päätä silittämällä miehistä taistelijoita koulita. Kovat (joulun)ajat vaatii kovia tekoja. Kyllä se uusi, lämmin läppäri kainalossa nopeasti traumat ja avohaavat parantaa :) ja poronkarvat keuhkoista voipi yskiä pihalle samalla kun käy siellä nortilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joka sana! Olen aina pitänyt sinua viisaana naisena ja se tuli jälleen todistettua, aina nortin vetoa myöten! :D

      Poista
  12. Äähhh...miten vaisuilta tuntuivatkaan kuukausi sitten suorittamamme The Joulusiivoukset.
    Pöly on jo ajat sitten lasketunut, sekä mielikuvien, että huushollin päälle.
    Onneksi on vielä muutama (about 20) koristetta laittamatta ja onneksi 3x20 on jo esille laitettunna.
    Elä, elä mene hävittämään ominluvin mitään dekoratsuunia ikinä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole onnellinen jos joulusiivous meni isomitta kivuitta. Kaipa niitä koristeita meillekin vielä lisää ilmestyy enkä toden totta uskalla hävittää mitään omin lupineni. Välillä tuntuu että ne ovat arvokkaampia kuin Torinon kääriliinat tai Johanneksen etusormi (sinähän ymmärrät vertauskuvan).

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...