lauantai 29. joulukuuta 2012

Enhän minä ketään kyttää eli suomalaisten perisynti: ilmanvaihtoventtiilissä roikkuminen


Koska aivan helvetillinen uteliaisuuteni on saanut minut roikkumaan korva kiinni ilmanvaihtoventtiillin juuressa lukemattomia öitä, päätin jakaa teidän kanssanne tätä niin ihanaa taloyhtiöiden elämää. Tapaukset ovat elämäni aiemmilta vuosilta, jolloin omatkin delirium tremensis-kohtaukset saivat minutkin osallistumaan tähän syvällisiä elämänarvoja pohtivaan, varsin kaikuvaan keskusteluun. Nämä halpisrivari ja -kerrostalokommuunithan ovat sellaisia että ei välttämättä tarvitse roikkua ilmastointiputken juuressa kun tietää koska naapurin eukon menkat ovat alkaneet tai miksi ruokalistalla on taas hernekeittoa. Syy miksi intouduin kirjoittamaan moisesta aiheesta, on lähestyvä vuoden vaihde ja lisääntyvä älämölö temppuveden virratessa taas valtoimenaan. Merkkejä siitä on myös meidän taloyhtiössä vaikka tämä – kiitos naapureille – muistuttaa normaalisti hautausmaata, ei paljon ylimääräisiä ääniä.

Tämä toisten tahtomattaan (jaa miten niin tahtomattaan?) kyttääminen on sangen viihdyttävää touhua ja siinä korva kouliintuu kun naapurit tulevat tutuiksi. Paljon harrastaneena sitä voi tienata jopa sievoiset summat taloyhtiön pihamaalla kun väittää naapureille osaavansa ennustaa tulevaisuutta, puhumattakaan kyvystä katsoa menneisyyteen. Siinä ne vajakit sitten tarjoavat isoja seteleitä saadakseen jonkinlaista osviittaa epävarmaan elämäänsä, eikä tarvitse muuta kuin kertoa omat johtopäätöksensä siitä mitä viime yönä tuli torvesta kuultua. Näiden ennustusten paikkansa pitävyys on huikeat 99,99%. Promillen heitto johtuu äkillisen sairaskohtauksen aiheuttamasta kuolemantapauksesta. Sama juttu kun ihmiset pohtivat omia parisuhdeongelmiaan, siinä voi kaiken torvesta keräämänsä informaation turvin heittäytyä aivan helvetin hyväksi kallonkutistajaksi ja ohjata onnetonta parisuhdetta parempaan suuntaan. Varsinkin miesväki on ollut tyytyväistä kun ovat saaneet osviittaa ja muuttaneet käytöstapojaan mistä taas on ollut seurauksena kioskin aukeaminen pitkän kättelytauon jälkeen.

Ehkäpä yksi mieliinpainuvimmista dialogeista on 90-luvun alkupuolelta, olin silloin juuri eronnut silloisesta vaimostani ja se kaikki kolme ja puoli vuotta kestänyt asemasota oli päättynyt. Siihen aikaan tein keikkahommia ja olin kotiutunut kolme viikkoa kestäneeltä turneelta jonka aikana teimme yhden isohkon hirsimökin tuonne keskiseen Suomeen, joten rahaa ja vapautta oli ja näin ollen myös tukevat varastot kaikkea, ennenkaikkea vallan helvetisti viinaa. Oli perjantai-ilta joka oli jo kääntymässä yöksi, meikäläinen juuri suihkusta tulleena ja ajatuksen lento mitä korkein miellyttävän nousuhumalan johdosta. Asuin kolmikerroksisessa talossa jossa oli kaksi rapullista täynnä näitä tavallisia arjen sankareita, jotka joka viikonloppu nollasivat päätään monopolin tai lähikaupan tuotteilla. Alapuolellani asui todellinen jääkäri, vanhempi mies joka joi siihen malliin että kämpässä oli enemmän pikku-ukkoja verhotangossa nipsuja. Niinpä minulla olikin ilo kuunnella tämän yksinäisen taistelijan monologia joka polveili niin vitun hämärällä tavalla että olisi ollut suorastaan rikos olla osallistumatta tämän lennokkaan ajatuksen virran koskipaikoissa möyryämiseen.

- Äähmut..kun Hakala tuo leipäängggh..rottia!
  • Niin on täälläkin, ammuin just yhden tohon keittiön ovelle
  • Kuka huusi?! Annan tulla jos ei perkaa suutaan sekasin on pysäkki..nnngghh...aaaarggh!
  • Totta, nuoriso on perseestä kun sotkee pysäkit sillä tavalla perkuujätteillään
  • Mmmiiistä persettä...kuka antaa ja kenellä on? En vielä pysty näkemään....nyt ilmaa!
  • Mulla on persettä ja jos hinnoista sovitaan niin näetkin sen, koitas käpytellä ovelle ja kurkkaa ovisilmästä niin laitan se hollille
    *Vallan helvetillistä rytinää sissin rönytessä katsomaan että näkyykö sitä röpöreikää tuosta mainiosta taikaikkunasta. Kumea jysäys, ilmeisestä denso iski päänsä oveen*
  • Ei oo..pimeääähh..saatanan muija valehtelit, tuun oven läpi
  • Hold your horses, pimeää siellä pitäisikin olla koska en ole vetänyt valaistusta posetiiviini vaikka monta kertaa on mieli tehnyt.
  • Öhhhngrrhh...meen pois..lasin ääreeen onko tupakkaa perkele?!
  • Siivompaa kieltä, puhut Kohtalos kanssa
  • Onks tää taivaassa vai olenko mä taivaasshha?
  • Sinä oot omassa kopisassi ja minä oon taivaassa, juttu on jämpti
  • Onks tupakkia vaikka on mullakin näköjään tossa...silti onko röökiä?!
  • Vallan paljon onkin, mistäs muuten luulet pilvien tulevan?
    *Käsittämättömän pitkä hiljaisuus, ilmeisesti loppahuuli koitti tähytä pimeälle taivaalle ja katsoa niitä pilviä tai sitten tuo mainio naapurini koitti analysoida saamaansa tietoa pilvien muodostumisesta*
  • Mmmhhh...orgoh sitten, olis pitänyt tajuta...
  • Eipä mitään, montako toppaa laitetaan tulemaan?
  • Ei tartte jos jää maksamatta...oon kunnon jätkä verrattuna noihin paremman luokan kansalaisiin...Raumalla..
  • Tiedän sen, en muuten olisikaan ollut valmis jeesaamaan äläkä välitä maksusta. Kaikki hoituu. Vaikka sitten Raumalla.
  • Onks nyt vappu?! (Elettiin helmikuun alkua)
  • On, vedän just tippaleipää suoraksi ja täytyy sanoa että tästä tulee melko pitkä soiro
  • Mahtuuks se...edes...se...pullaa...
  • Jaa-a, en ole aiemmin kokeillutkaan tunkea tippaleipää sinne tuomiopäivän reikään mutta josko nyt sitten sun mieliksi.
Keskustelu päättyi alakerrasta kuuluvaan jysähdykseen ja hetkeä myöhemmin raikaavaan kuorsaukseen.

Tuollaisessa kerrostalossa kellot ovat tarpeettomia, mikä laskettakoon noiden paperiseinäisten korttitalojen etuisuuksiin. Kun oppii tuntemaan naapurit ja heidän rytminsä, tietää kellonajan muutaman minuutin tarkkuudella. Työvuorot, anopin vierailuun liityvät tappelut ja vessassa suoritetut rakkauden työt tulevat tutuiksi. Tuohon aikaan silloisessa taloyhtiössä olivat ammeet pelkkien suihkujen tilalla ja välillä tunnelma muistutti suntioiden kokoontumisajoja kun joku naapureista innostui panemaan eukkoaan ammetta vasten. Tämä kuuloaistimus sai minut jostain syystä joka kerta hyräilemään Konevitsan kelloista kertovaa kappaletta tai sitten Jussi Raittisen Holvikirkkoa. Tunnelma oli niin harras, varsinkin kun tiesin että noin kymmenen – viidentoista minuutin paukutuksen jälkeen huutaa joko suntio tai diakoni, kunhan toimitus on saatu loppuun.

Edelleen ilmanvaihtotorvista, huonoina aikoina ei tarvinnut kuin nuuhkia ja paikallistaa että missä kämpässä oli valmistumassa parhaimmat eväät, tehdä tikusta asiaa ja soittaa ovikelloa. Näin sai kätevästi kutsuttua itsensä lounaalle tai päivälliselle ja rahaa säästyi. Apuakin sitä kautta sai; olin kerran niin jumalattoman koistisen kynsissä ettei mitään rajaa, eikä pöydällä ollut kuin kaksi keskiolutpulloa ja tippa viinaa – niillä ei pitkälle selvittäisi. Niinpä nousin hellan päälle seisomaan ja asetin suuni räppänää vasten aloittaen aavemaisen ujelluksen, jonka perään huusin haudantakaisella äänellä asunnossa D 21 kärsittävän vitunmoista krapulaa. Kahteenkymmeneen minuuttiin ei mitään, sitten ovikello soi ja aivan alimmaisen kerroksen ukko oli ovella kossupullo kädessään. Ei muuta kuin tervetullut vieras toivoteltiin sisään, keitin vahvat kahvit jonka nautimme tämän Rajamäen kerman kanssa ja paransimme siinä ohessa maailmaa paljon paremmalle mallille. Ukko lähti ja minä aloitin kämpän perusteellisen siivouksen joka muuten olisi jäänyt tekemättä kun olo oli niin heikko.

Joka rienaa kerrostalo-tai rivariasumista, syyllistyy syntiin. Toki on niitä vittumaisiakin naapureita jotka intoutuvat älyttömyyksiin, mainittakoon pianonsoitto, kakaransa järjetön huudattaminen tai eukkonsa hakkaaminen. Jälkimmäiseen tapaukseen syyllistynyt mies muuten kerran hakattiin porukalla, mukana oli koko rapun äijät ja kusipää mukiloitiin niin huonoon kuntoon että vietti sairaalassa kaksi viikkoa jonka jälkeen siitä epatosta ei kuulunut mitään. Nuori nainen oli kovin mielissään ja kiitollinen, alkoi seurustelemaan seinänaapurinsa kanssa (insinööriopiskelija) ja antamaan tälle pillua. Meikäläinen sai tyytyä vetäytymään tekohymynsä kanssa omaan lokeroonsa ja tekemään tuttavuutta oikean kätensä kanssa. Silloinkaan ei sitä tuuria ollut niinkuin ei nytkään. Elämä on.
Jaahas, sitä on painuttava maailmalle, nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä suorittamaan. Olkaahan te kiltisti ja hyvää lauantaita teille, te rakkaat Luostarin asukkaat ja muut matkaajat.

35 kommenttia:

  1. Hyviä asioita mainitsit tästä mehiläiskenno-tyyppisestä ratkaisusta. Minäkin tiedän naapurin leidin työaikataulut sekä hänen miesongelmansa; huutaa ressu kännikkään kuin luulisi, ettei muuten kuule ja makkarissaan joka on mun makkarin kanssa seinätyksin... Samalla tutuksi on tullut tuo hylkeiden hauska leikki *loiskutusta (pese ittes ensin, saasta!), narinaa, kiihtyvää narinaa, pariulvontaaa, lisää loiskutusta*. Koiria asuu 2 kpl naapureissa myös (toisissa), joten minä sovin kissan kanssa hyvin tähän keskelle - koirat tykkäävät siittä haisusta hyvinkin eikä yksikään ole erehtynyt ilkeäksi (Vinskin haisu lienee aika veemäistä!). 100 m:n säteeltä löytyy myös kaikkea, mitä sattuisi tarvitsemaan ja ne täytyy jättää kertomatta uhalla, että se CSI eksyisi tännekin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin tuttua siltä ajalta kun asuin kerrostalossa :D
      En tiedä että oliko silloiset naapurit niin tyhmiä etteivät muka tienneet seinien olevan paperia vai eivätkö sitten piitanneet mutta meno oli juuri tuollaista kun kuvailit. Katsos rakkaani, sinä olet vaa'ankieli asemassa siinä keskellä joten naapurien kunnioitus on ymmärrettävää ;D

      Poista
  2. Luettuani kertomuksesi kerrostaloelämästä tulee mieleen, että tämä omakotitalossa asuminen on suorastaan tylsää. Mutta eipä hätää mitään, odotetaan kesää. Kesällä sattuu ja tapahtuu, kun elämä siirtyy pihoille. Ja varsinkin juhlat, sekä muualla tapahtuneista juhlista koitumiset.
    Naapurit on ihan mukavia, mutta joskus huvittavia. Yksi naapuri eräänä vappuna löytyi meidän pihasta nukkumasta yöllä. Mies talutti hänet (loiva ylämäki) omaan pihaansa ja meni hetki, niin naapuri tuli takaisin. Kävi taas maate meidän pihalle. Tätä tapahtui muutama kerta ja lopulta tuli naapurin vaimo ja selitti, että tuossa kunnossa mies yleensä nukkuu (sammuu) autokatokseen, koska hän ei päästä sitä örveltämään sisälle. Tällä kertaa erehtyi vaan talosta, ja kun meillä ei ole autokatosta vaan talli, niin kävi sen eteen maate. Loogista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule Rantis rakkaani, se on semmoinen juttu että mitään en toivo niin paljon kuin sitä, että voittaisin sellaisen summan rahaa millä saisi ostetuksi pienen munnonmökin. Kaksi huonetta, keittiö ja sauna riittäisivät vallan mainiosti. Mitä vanhemmaksi tulen niin sen enemmän haluan erakoitua, en tiedä mikä siinä on mutta haluan omaa rauhaa ihan helvetisti - ehkäpä se on tämän kajahtamisen lopullinen aste.

      On sulla veikeät naapurit ja sunhan kannattaa perustaa kesäksi joku känniparkki tai vastaava, missä akkainsa hirmuvallan elävät ukot voivat nukkua pöhnänsä pois :D

      Poista
    2. Toihan onkin hyvä idea toi känniparkki. Sinne kyllä joutuisi/pääsisi omakin ukko aina silloin tällöin Joukon (naapuri) jatkoksi;(

      Kyllä se niin on, että omakotitalo on ainoa oikea asumismuoto. Velkaa on vaikka muille jakaa, mutta mielummin maksellaan sitä, kun siirrytään kerroksiin tai edes rivariin. On tähän rauhaan ja pihaan niin tottunut.

      Mä ostan sulle heti mökin kun voitan lotossa;)

      Poista
  3. Tarkenna lopussa esiintyvä "ei nytkään", jäi epäselväksi mitä tuuria tarkoitit.

    Nuorena se naapureiden kuuntelu oli tuttua, Hesassa alakerrasta kuului pierukin, jos meillä oli hiljaista, ja tännempänä yläkerran pimu kiljui "ei mahdu kaikki sormet yhtä aikaa!" ja kaikenlaista muutakin. Saattoi tietysti minunkin kämpästä jotain joskus kuulua, ainakin sen jälkeen kun heivasin sen saamattoman äijän pellolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta Sanna! Sinähän nyt perin vallattomalla tuulella olet..;D
      Tiedät kyllä tasan tarkkaan mitä tuuria tarkoitan eli kaikki liittyy sormiin jotka eivät mahdu yhtäaikaa, ukon lennättämisen jälkeiseen elämään etc. :D
      Olen muuten varma että joudut seisoviltasi olemaan koneen ääressä ;D

      Poista
    2. Höh, ei mitään hankaluuksia istumisessa. Mitä nyt vanha selkävaiva vähän rajoittaa... kato ei sitä enää näin vanhana osaa eikä jaksakaan. Eikä viitsi.

      Poista
    3. No kylläpä sitä nyt ollaan vaatimattomia. Ensinnäkään susta ei saa vanhaa veistämälläkään ja toisekseen sulla on levottomat kädet, aina puuhaamassa jotain. Korut, vaatteet, etc.

      Poista
  4. Meidän rivari on rauhallinen kuin viereinen hautausmaa. Ja vankkaa tekoa: edesmennyt pianommekaan ei kuulemma häirinnyt naapureita.

    Mutta ilmanvaihtokanaviin on kiva huudella, meillä toimii sellainen, että lauteilta voi karjaista keittiöön liesituulettimen kautta, että "Toisitko lisää kaljaa?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas sielunsisko siellä ! Mäkin karjun saunan ilmanvaihtoventtiiliin, kun penikat riitelevät yläkerrassa. :D

      Poista
    2. Luojan kiitos meidän rivari on myös rauhallinen ja todella hiljainen, kaikki kun ovat vanhempaa ja työssä käyvää väkeä niin ei kukaan viitsi häiriköidä, eikä tietysti jaksakaan. Yksi nuoripari on mutta ikäisekseen todella asiallisia eivätkä juuri ole kotosalla, menevät pitkin maakuntaan yötä myöten.
      Ilmanvaihtokanavat ovat todella kätevä kommunikointitapa, ääni voimistuu herättäen pelonsekaista kunnioitusta. Esimerkkisi mukaan myös sairaan hyvä drive in- tyyppinen tilaustapa.

      Nollis, voin sieluni silmin nähdä tiaisten tipputavan sulkansa ulos johtavan ilmastointitorven vieressä mihin ovat reppanat tulleet lämmittelemään. Alastomia lintuja kittää kohti etelän maita ja saagat joita kerrotaan sukupolvi toisensa jälkeen pikkutipuille, saavat joka kerrontakerralla aina uutta väriä kun saagassa mainitaan Pohjolan Pasuuna ;DD

      Poista
    3. Kaikesta päätellen olet ollut kuuloetäisyydellä (300-400 km), kun meikäläinen täräyttää napit kaakkoon. :D

      Poista
    4. :D :D :D Sä olet ihan mahdoton!

      Poista
    5. Te olette molemmat ihan mahottomia ;-D

      Juu, sinne hormiin on kiva saunassa myös ulvoa vertahyytävästi. Mitähän ne tipuset siitä tuumaa?

      Poista
    6. Marjaan, rehellisesti sanottuna en kehtaa sanoa sitä (posiitivista mutta sellaista, tiedäthän..) mielessäni liikkuu, vinkkinä voisin kuitenkin vihjaista että saattaisivatpa käyttäytyä perin epälintumaisella tavalla ;D

      Poista
  5. Niin. Sille on syynsä, että rakensimme oman mökin tänne rajaseudulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä te olette tehneet viisaasti, ei kuulu se ruoskan läiskekään kauas ;DD

      Poista
    2. Sinä olet mahdoton, sovitaan niin että menen plastiikkakirurgille tekemään itsestäni Eomerin tai ihan minkä tahansa, josko lähentyisimme siten..? ;D

      Poista
    3. Ei sun tarvi. Karvankasvatus riittää aluksi ;)

      Poista
    4. No höh, niitä en kyllä kasvata.. vai kasvattaisko? ;)

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Mistä olen muka saanut sellaisen käsityksen, että asutte jossakin pienessä mummonmökissä keskellä metsää? Siksi hieman järkytyin, kun viimeistään kommenteista kävi ilmi, että ette taidakaan asua punasessa talossa perunamaan äärellä. Hmph.
    Meille on alusta asti toitotettu, että ostakaa nyt oma kämppä, mielummin maksaa sitä pois kuin näitä kiskurihintaisia vuokria! Täällä ei tosin tykätä antaa lainaa ilman säästöjä, ellei ota lainaa takaamaan toista lainaa. Noh, ehkä tällä on vielä pari vuotta aikaa miettiä, ennen kuin ostan oman linnan.

    Niin, ja kiitähän luojaa siitä, että teillä on rauhalliset naapurit. Minä kun joudun soittelemaan vuoroviikoin poliisit ja ambulanssin paikalle tuolle kikkelinlutkuttajanaapurille. Saatana soikoon, oppisi käyttäytymään.

    Niin ja kiitos nyt vinkistä myös! Jospa ilmanvaihdon kautta tuo naapuri tajuaisi tulla korvaamaan kaikki metelöintinsä ja toisi pullon kosanderia, kun kerran jykevästi karjaisen! :D

    Niin ja anteeksi tuo poistamani kommentti eri käyttäjätunnukselta, se on tämä sama, yritin vain saada vanhan tunnuksen pois näkyvistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä mitään anteeksi pyytelemisiä. Emme todellakaan asu mummonmökissä vaikka halu sellaiseen asumismuotoon on kova vaan ei prepaid-miehellä ole mahdollisuutta...ärrhhh!
      Huutele vaan torveen, kyllä se varmaan ehtii siinä rutiiniensa lomassa toimittamaan sinulle virkistävät Rajamäen terveiset! ;D

      Ps. On hullua asua vuokralla, sillä rahalla kun tänä päivänä lyhentäisi lainaakin. Harmi vaan kun sitä lainaa ei saa.

      Poista
  8. Minusta on merkillistä, että ihmiset voivat asua niin lähekkäin toisiaan kuin kerros- tai rivitalossa. Minä haluan erakoitua tänne paikkaan Kaukana-Ei-Missään. Tää on Mikä-Mikä-Maan (engl. Neverland) naapurissa. Peter Pan ja Helinä-keiju joskus käyvät, kun niiltä on kaljat loppu ja lähin Siwa on 8 kilsan päässä. Pikku kaasuissa lentely ei ole terveellisimmästä päästä.

    Hiljentykäämme kohtaamaan vaihdevuodet. Ei kun vuoden vaihde. Luoja antakoot minulle hermot kohdata pikkupojaksi taantuva aviomies raketteineen. Olen niin nipo, että paheksun rahan roiskimista taivaalle. Varsinkin kun se raha ei kasva täälläkään puussa. Mutta vain yksi yö ja homma on ohi taas vuodeksi.

    Mitenkä Pepponen unet jaksavat? Sopivilla napeilla saa öistään täysin psykedeliset. En ole kokeillut ite, mutta asiakkaat on kertoneet Imovanen tuomista liskojen öistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin sukulaissielu tuon asumisen suhteen, olo suhteiden pakosta (= rahan puute) joudun asumaan rivarissa mutta niinkuin Rantikselle antamassani vastauksessa kerroin, odotan sitä päivää kjolloin saan jostain rahaa sen mummonmökin ostoon. Tienata en enää ehdi joten luotan onnettareen.

      Uusi vuosi, tuo amatöörien ryyppyjuhla; puoli pulloa alkoholitonta shamppanjaa riittää vapauttamaan estot ja hormoniryöpyssä syöksytään kourimaan nappurin eukkoa/miestä - loppuelämä pilalla. Voi surkeutta.

      Unet edelleen perseestä, johtuen kyllä suurimmalta osin lisääntyneestä, helvetinmoisesta yskästä joka riivaa pitkäkestoisen kohtauksen muodossa keskellä yötä. Vastatoimet vettä ja norttia, johan tokenee savun lisääntyessä. Imovane toimii joillakin mutta meikäläisellä ei, sitäkin on tullut vuosien saatossa kokeiltua huonoin tuloksin. Toinen tammikuuta elämä toivottavasti helpottuu kun saan entistä jyreämmät ryynit uuden respan myötä. Pääkivuista en enää viitsi pahemmin mainita, niistä kun on tullut niin pysyvä seuralainen että se olisi turhan toistoa mutta helvetilliset ne ovat, sen voin sanoa.

      Poista
    2. Imovanet lekurin luvalla combotettuna etukäteispamiin sekä yhdessä Sirkkojen kanssa tuo jkv unta sekä vekkuleita ylläreitä! Unta tosiaan vain vähän, mutta muuta elämää ne saattavat rikastuttaa - enkä nyt puhu vällykäärmeen kesyttämisestä! ;)

      Poista
    3. Kaikki mainitsemiasi ole kyllä vetänyt mutta comboja en ole niistä vielä tehnyt. Varmaan on hyvä yhdistelmä (welhottaren spesiaali ;D ) mutta kun koitan imuroida niin vähän kuin mahdollista. Noita ryynejä kun tuppaa olemaan liikaa.. tiedät kyllä ;)

      Poista
  9. Minä en muuta toivo kuin että yläkerran asukki (mies, sorry miehet) kokisi valaistuksen ja oppisi lorottamaan aamukusensa äänettömästi kuin intiaani. No, saisi se kätensäkin joskus pestä.

    Ja rapussa hymyilen jumalaisesti aina ja kaikille, ettei tule sanomista kun kuulevat minun ohjailevan lempeästi Pikku-Italiani nuoriso-osastoa kaidalle polulle. Takuuvarma keino.

    Unta sinulle, Peppone. Nukkumattomuus on piru(lli)sta ja saa pään kuin pään sirittämään. Ja se ei ole hyvää elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sinua, mikään ei ole niin vittumaista kuin keskellä yötä raikaava lorotus, asian kun voisi toimittaa hiljaisemminkin.

      Älä suotta hymyile, tarpeeksi kun naapurit kuuntelevat jakelemiasi imperatiiveja, he tajuavat tehdä tilaa ollakseen kohtaamatta pyhää vihaasi ;D

      Kiitos unen toivotuksista, ehkäpä se asia järkkääntyy tässä lähitulevaisuudessa, vaikka sitten kuola suupielestä valuen.

      Poista
    2. Mielelläni tietenkin vahvistan mainettani seutukunnan äänekkäimpänä mammahahmona mutta suosittelen tosissani myös hymyvaihteen testaamista. Kun nyt kuitenkin on pakko elää lähietäisyydellä kaikenkarvaisten tyyppien kanssa, joita ei ole itse päässyt valitsemaan. On nimittäin aika tajutonta, miten paljon samanmielisiä sopuelämäkykyisiä kavereita yhdestäkin kerrostaloyhtiöstä löytyy, kun ottaa iloilmeen käyttöön ja sanoo rapussa jotain niinkin rajua kuin terve.

      Tämänhän voisi patentoida ja myydä maailmanpoliittiseen käyttöön.

      Poista
    3. :DDD Niin totta. Tuo oli hyvin sanottu; ..niinkin rajua kuin terve.. :D

      Poista
  10. Minä työkseni hoidan vähän rikki menneitä ihmisiä, päänsärkyiset ovat yksi iso ryhmä jossa syitä vaivaan on lukuisia. Konstejakin on monia. Jotkut helppoja hoitaa, toiset vaikeampia. En kehtaa kysyä näin julkisesti mikä sulla on syynä, mutta onko blogistaniassa jotain yksityisviestimahdollisuutta? En ole löytänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päänsärkyni ovat hermostoperäisiä, näin todettiin kipupolilla. Pääkivuthan ovat vaivanneet tuolta 2000-luvun taitteesta asti ja koska lekurien suhtautuminen niihin on ollut lähinnä sormet yhteen silmät kiinni - linjalla, ne ovat muuttuneet hermosäryiksi. Sen verran paska nakki kuulemma, ettei niitä koskaan saada parannettua vaan ainoastaan isoin kipu taitettua siedettävämmäksi. No, tähän mennessä (tosin vasta eka kipupolin määrämä lääke vaihtuu 2. tammikuuta) tulosta ei ole tullut mutta mennään niin jykeviin ryyneihin että helpottaa. Vituttaa vaan kun noi ei ole Kelan korvauksen piirissä ja maksavat maltaita, viimeisin 300,- euroa. Melko kalliita noin niinkuin kokeiltavaksi että josko toi sopii....

      Yhteyttä saa kun pistää postia pepposenblog@gmail.com, osoite on muuten vasemmassa sivuupalkissa. Pyrin katsomaan lähes päivittäin tarkistamaan postini ja pistä ihmeessä postia tulemaan, olisi mielenkiintoista kuulla mitä sinulla on tarjottavana.
      Kaikkeen muuhun olen valmis paitsi en syömään erään suuren elintarvikefirman kertaalleen pakastettuja kermaperunoita ;)

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...