perjantai 14. joulukuuta 2012

Lue tämä lista ja osaat suhtautua jouluun menettämättä järkeäsi


Olen köyttänyt itseni olkkarin nojatuoliin, puren suussani olevaa sukkaa ja mielessäni soi vain yksi ajatus: ”Oi joulu, josko loppuisit pian!”. Ei auta vaikka olen vetänyt kaikki rauhoittavat mitä vanhoista jemmoistani löysin, viinaan en voi turvautua sillä muuten tämä joulu loppuisi vasta palttiarallaa vuoden 2022 keväällä, letkuissa ja haiman paikalla savuava monttu. Valun aivan solkenaan hikeä ja tuijotan tv-ruudussa liikkuvaa harmaata möttiä enkä ymmärrä mikä se on.

Olen tässä psyykannut jo pidemmän aikaa tähän joulun ihanaan tulemiseen ja sen moninaisiin ilmenemismuotoihin. Pyrkimyksenäni löytää tästä (entisestä) rauhan ajasta niitä positiivisia puolia joista saan nauttia vielä pitkään joulun jälkeenkin. Toivottavasti tekin osaatte suhtautua jouluun iloisin mielin ja vailla stressiä. Tässä tulee oma, henkilökohtainen positiivisuus-listani ja ehkäpä löydätte siitä avun itsellennekin.

Perinteiset joulupöydän laatikot.
Koska reilusti köyhyysrajan alapuolella (sama taso kuin erään kenialaisen mökkikylän asukkailla, tarkistin) oleva elintasoni on yleisesti suvun naisten tiedossa, erilaiset kuriiripalvelut toimittavat tänne meidän residenssiimme heidän valmistamiaan laatikoita. Juuri niitä joita he tietävät minun vihaavan, syynä lapsuuteni traumat. Voi vittu että niitä tulee paljon. Jopa siinä määrin, että joudun investoimaan huomattavaan määrän rahaa vesivanereihin, ruuveihin, kakkoskakkosiin, saranoihin sekä kylmäkoneisiin. Pakkohan minun on rakentaa takapihalle oma kylmäkeskus jotta voin säilöä nämä perkeleen lootat pitkälle kesään asti. Saan viimeiset syötyä tuossa hieman ennen juhannusta, yleensä jossain mielenterveyden hoitoon keskittyneessä laitoksessa.

Hiljaisuus ja mielenhallinta-treenit
Koska täällä korvessa asuu perin vähän porukkaa muutenkin, ei joulun aikaan täällä kuulu ensimmäistäkään ääntä kaikkien linnoittautuessa omiin pikku rötisköihinsä viettämään tätä ihanaa valon juhlaa. On niin saatanan hiljaista että omat ajatuksetkin kaikuvat huoneessa ja tästä syystä on varottava ettei tule tuumattua ihan mottipäisiä ajatuksia. Välttyy monelta pahalta.

Lihas- ja hengitysharjoitukset
Kaikkien vapaiden vaakapintojen ollessa täynnä jos jonkinlaista pahvista tonttua ja muuta tötteröä, on asunnostamme tullut helvetinmoinen testirata. Suoritusta ei helpota joka puolella lepattavat tuikkukynttilät, nuo pienet alumiinista valmistetut saatanat kyttäävät jokaista liikettäni, valmiina polttamaan sen sumatralaisen villapaidan yltäni. Järjetön kilinä kuuluu siitä edelleen perinteisestä kynttilähimmeleiden armeijasta, siitä missä kynttilästä nouseva kuuma ilma pyörittää niitä enkeleitä vallan helvetillistä vauhtia. Meillä on varmaan niitä sata, viime jouluna kilinä oli sen verran kovaa että naapurikin tuli hädissään kysymään että hajosiko meiltä olohuoneen ikkuna. Hengittäminen on siis lähes mahdotonta, pelko siitä että joku näistä kynttilävirityksistä sammuu tai peräti kaatuu. Jokaista lihasta pitää minun jännittämän, etten kaada niitä perkeleen pahvitötteröitä hiihdellessäni täällä kahden vapaan neliön korsussa.

Ihanat tshekkiläiset
Ei helvetti sentään, ei ole enää mitään niin haasteellista kuin seurata joulun ajan lapsille suunnattua ohjelmatarjontaa. Varsinkin nyt, kun Suomen talous jatkaa huimaa alamäkeään. Merkkejä tästä taantumasta on kyllä ollut nähtävissä jo useamman vuoden ajan, ainakin mitä YLE:n ohjelmatarjontaan tulee. Tarkemmin sanottuna se on aivan sama mitä kanavaa katselee, kaikki se on yhtä haasteellista. Ei ole enää varaa ostaa Disneyn laadukkaita piirrettyjä, iso yhtiö kun käyttää sellaisia huippu studioita kuin Pixar, Dreamwork ja ILM = rahaa palaa. Nämä nykyisin 3D-tekniikalla tuotetut hienot piirretyt ovat aivan liian kalliita Suomelle. Ei ole jäänyt pesoja tyhjillään seisovista korkeamman kultturin kehtojen rakentamisesta. Kiasmassakin on nykyään enemmän siivojia kuin kävijöitä, olisihan se häpeä jos ne kaikki hämähäkin seitit näkyisivät niille viidelle vuotuiselle kävijälle. Näinpä on nautinnollista seurata pelkästään tshekkiläisestä pahvianimaatiosta koostuvasta ohjelmasta. Iloisesti ja nykien liikkuvat pahvinpalaset täyttävät ruudun. Nämä mystiset ja rosoreunaiset kappaleet, joita nälän ja sen tunteen turrutttamiseen käytetyn vodkan jälkimainigeissa liikkuttelevat kädet siirtelevät. Vapisevat, usein monta frame:a hyppäävät (ensin pelkkä pahvi joka muistuttaa etäisesti kissaa, nanosekuntia myöhemmin KONEH-teksti ruudulla ja ohjelma loppuu) pahvinpalaset tarjoavat sitä loputonta viihdykettä josta minä en perkele ole päässyt selville vieläkään. Takavuosina yritin alkoholin ja lääkkeiden sekakäytöllä päästä samalle aaltopituudelle tekijöiden kanssa, mutta aivan turhaan sillä tshekkiläisillä on heti helvetin paljon kovemmat aineet. En saanut kuin utuisen käsityksen siitä, kuinka saatanan sekaisin ihmismieli voi olla kun saa kiksejä näiden apaattisen väristen pahvinpalojen kanssa.

Jäätynyt ovikello
Ei soi ovikello, ei pärise puhelin. Saa olla rauhassa. Rauha on tullut kyläämme, sellainen mikä saavutetaan kun räjäytetään neutronipommi kolmensadan metrin korkeudessa joka on strateginen korkeus kaiken elollisen tappamisessa. Mieli järkkyy vasta pääsiäisen tienoihin kun oveen hakataan niin perkeleesti. Oven takana seisoo joukko värikkäästi pukeutuneita kylän lehtolapsia, valmiina hakkamaan minulta silmät turvoksiin niillä laittomilla, pajusta valmistetuilla raipoillaan. Verinaarmut koristavat kasvojani ja joudun räkimään niitä värikkäitä kanan perssulkia aina elokuulle asti. Tätä hupia jatkuu koko vuorokauden, aina kun olet nukahtamassa päiväunillesi, tuo saatanan äpärien joukko tungeksii nenät räkää valuen ja vinkuu karkkia. Ensi pääsiäisenä asuntoamme koristaa yhdeksän metriä syvä ja kymmenen metriä leveä vallihauta.

Joululaulut ja muistipeli
Nuo radiosta ja tv:stä raikaavat, jo kohta viisikymmentä vuotta kuuloelimiäni raiskanneet kappaleet saavat minut tekemään muistiharjoituksia. Osaan nykyä varoa pahimpia kohtia enkä roiku enää niin paljon verhoissakaan kun kohtaus iskee. Taskussani on puutappi, tarkemmin sanottuna anaalitappi jonka eräs ystävällinen noita lähetti minulle postin välityksellä. Puren sitä ja noin viisitoista minuuttia myöhemmin kohtaus helpottaa. Pääni täyttyy noista viheliäisistä renkutuksista siinä määrin, että saatan vielä äitienpäivän aikaankin vastata puhelimeen: ”Jinglebellseillä!”

Hyasintit ja sairasloma
Saatanalliset hortonomien keksinnöt. Buustatut rehut tuottavat nykyään niin voimakasta hajua että kiitos kasvattajien, osaan nykyään reagoida tulevaan aivastukseen hyvissä ajoin eikä se nenästäni lentävä ruoska enää osu vaimoani kasvoihin. Parisuhteemme on parantunut menneistä jouluista monta askelta, ainakin mitä aivastamisiin tulee. Lisäksi saan näiden töröjen takia lomaa. Ennen joulua niitä köyräävät pirttiimme niin ystävät ja kylänmiehet sellaisia määriä, että härkäviikkojen alkaessa paukataa nivustyrä tai pari kun kärrään niitä taloyhtiön kukkuroilla olevaan roskikseen. Eivät ole roskiskuskit vielä siinä vaiheessa selvinneet glögikoomastaan.

Joulun ruokavalion avulla henkinen herkistyminen
Sehän koostuu pelkästään nortti-kahvi-nortti-suklaa-suolainen-makea-kinkku-suklaa-vielä vähän tota-ei menis mutta pakko maistaa-linjasta, ja tästä johtuen saan tilaisuuden itsepohdiskeluun koska istun yleensä jouluviikon alkupäivistä uuden vuoden aattoon pytyllä. Ei kestä enää pakki menneiden vuosien tahtia, syynä lisäaineiden järkyttävä määrä joka tuotteessa. Perse laulaa ja mieli pohtii syntyjä syviä. Listaan syntejäni siinä vessapaperirullan rallatuksen lomassa ja tunnen ansaittua tuskaa Papasmurffin tuottaessa ennätyksellisen määrän kipua tunkeutuessaan ihmettelemään Arabian valkeaa porsliinia. Näin koen rangaistuksen tekemistäni pahoista teoista. Otsasuonien napsahdellessa poikki ponnistuksen voimasta, tulee minulle mieleen kaikki se tuska jota olen lähimmäisilleni aiheuttanut. Tortun vääntämisen jälkeen minulla on aina seesteisempi olo vaikka heikottaakin ihan helvetisti enkä voi istua koko painollani sillä arseni on liekeissä. Näin saan myös muistutuksen helvetin tulista joita meidän kaikien tulisi välttää.

Kas näin, löytyy niitä positiivisiakin asioita kun oikein tarkastelee eikä vain synkistele. Mulla on jo nyt helvetinmoinen hiki pelkästä odotuksesta, jotenkin tuntuu että tänä jouluna tulee tapahtumaan jotain erikoista. Uudet tuttavuudent kulinaarisella puolella ja pahoin löystynyt rectum, jo on ihme jos ei mitään tapahdu.
Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.



24 kommenttia:

  1. Minun suurin ongelmani näyttää olevan muistamiset. Eli ei mitään joulukorttijutskaa vaan pakettia äidille ja exälle - minä kun siis yritän jeesiä tytärtäni isänsä muistamisessa.

    Allekirjoittaisin heti vetoomuksen joulun poistamisesta ja viettäisin talvijuhannusta sen sijaan jos taataisiin että talvijuhannuksena saa syödä rasvaista epäterveellistä kinkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se on että joulun parasta antia (ainakin näillä kymmenillä) on hyvä ruoka ja se ainutlaatuinen hiljaisuus.

      Poista
  2. Minäkin allekirjoittaisin vetoomuksen, jos taattaisiin, että saa syödä edes jotain hyvää ;) Muu on jo nyt häiriytetty olemattomiin. J:ta ei ole - on Yule. Ja sitten on sellaisia tyhjiä, hiljaisia päiviä. Päiviä, jolloin uskaltaisi uloskin, koska kaikki sudeettis:t ovat kotinurkillaan ja täällä on niiiiiin rauhaisaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoinki jo Outsalle että se ruoka, mitäpä sitä ihminen muuta. Samaa mieltä myös hiljaisista päivistä ja hiljaisuudesta ylipäätään, se on erakoitumista parhaimmillaan.

      Poista
  3. Täytyy syyä luumuja, niin smurffi sujahtaa silleen kivasti :) siksi possun kanssa usein tarjotaankin luumuja. Ja jouluna muutenkin, eri muodoissaan.

    Kiitos vain kiitoksista... toivottavasti sie et nyt joudu juomaan pullokaupalla kokista ja hakkaamaan niitä pulloja puoliksi. Alumiinivuoat on mukavampia. Tai mitkä tahansa purnukat. Konvehtirasioiden tyhjennys on miellyttävää hommaa, ja niistä saa pienten killuttimien ketjuja. Taidankin mennä heti jäädyttämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, luumut! Niillä on kyllä ikävä taipumus viedä peristaltiikka toiseen ääripäähän..;)
      Hyviä ideoita lisää, en ajatellutkaan että konvehtirasioissahan on valmiita muotteja jääkoruille! kiitos!

      Poista
    2. Kaikkialla on muotteja, jos vaan kattelee sillä silmällä :) ite oon tehny jääkokeiluja enempi ja vähempi, mutta en oo tainnu panna kuvia paljon esille. http://kuunauta.blogspot.fi/2010/12/aattoillan-pakkastunnelmia.html keksipaketista ja http://kuunauta.blogspot.fi/2009/12/julender-22.html maitopurkista. Kahlailin edellistä blogiani ja tulin nostalgiselle mielelle, mutta en löytänyt enempää jäätaidetta. Jonkun surkean lyhdyn vain.

      Poista
    3. No hittolainen sinähän varsin kekseliäs nainen olet!

      Poista
  4. Se oli erittäin positiivishenkinen opastus stressittömään jouluun. Tulin oikein hyvälle mielelle. :D :D :D Hienoa, että tapillekin löytyi käyttöä. Arvasin, että osaat käyttää sitä OIKEIN.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaikka minusta tuntuu että sinä salaa tuhmassa mielikuvituksessasi olit varma siitä että käytän sitä tappia väärin ;D

      Poista
  5. Minulla on Helmi-pumpulikerros sydämeni ympärillä toistakuukautta ennen Joulua ja samanverran jälkeen Joulun. Se kerros on siinä, vaikka tekisin kuin 1/2-jauhoinen kaikkea, tahi en. (Tänä vuonna näkyy jälkimmäinen vaihtoehto vievän pitkäntikun).
    Ajattelen, mitä about parituhattavuotta sitten tapahtui. Se rauhottaa, eikä tee mieli kiivetä kirs-tankoihin, eikä repiä kynsinauhoja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, joulu on rauhoittumisen aikaa, ainakin tässä torpassa. Pois on kaikkinainen vouhkaaminen :)

      Poista
  6. Oikein oivallinen on listasi. Yhden lisäyksen siihen joudun meidän perheen kohdalla tekemään: lipeäkala, tuo ruokien kuningas. Se saapuu ruokapöytäämme yhtä varmasti kuin kinkku. Ilman lipeäkalaa ei meille tule joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuasioista ei voi kiistellä mutta en kovin paljon pidä lipeäkalasta. Syön jos sitä on tarjolla mutta itse en aio hankkia.

      Poista
  7. Joulustressi? Mikä se on?

    Hajusinttejä meidän taloon ei tule. Me kaikki saadaan sellaset migreenit jo kukkakaupan läpijuoksussa joulun alla, että useimmiten joulukukkana toimii jokin pystyynkuollut talventörröttäjä parvekelaatikosta.

    Laatikoita ostetaan yhdet, jotka maustetaan uudestaan voilla ja kermalla. Toisena joulupäivänä niillä voi heittää naapurin koiraa.

    Joululauluja ei tässä talossa kuunnella (paitsi Sladea, toisinaan myös joitain muita raskaampia kuten Rammsteinia). Mikä kelpaa arkena, kelpaa myös jouluna.

    Joulun ajan ohjelmistoon meillä kuuluu ehdottomasta aattona katsottava Tim Burtonin elokuva 'Painajainen ennen joulua'. Lapset ja vanhukset yhdessä sitä kinuavat suu vaahdossa. Muina päivinä katselemme muun muassa 'Taru'-trilogian ja 'Peter Pan'-elokuvan (minä tietysti vain Karlin ja Jasonin vuoksi). *köh*

    Ja lipeäkala on jostain syvältä, minne ei aurinko paista eikä kuu kumota. Karmeeta tavaraa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puskis rakas, jälleen on todettava teikäläisen olevan varsin samanhenkinen, ainakin mitä musiikkitarjontaan ja lipeäkalan makuun tulee. Myös Tim Burton ja ko. trilogia ovat todella hyviä

      Poista
  8. ... tää ei pysty lopettaan hirnumista tolle syväanalyysille tshekkiläisistä animaatioelokuvista, buahhahhahhaa! Nää höpinät on niin hauskoja että tämmönen vähän hitaammalla käyvä pystyy pureskeleen vaan pienen palasen kerrallaan... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei voi kukaan väittää että ne tshekkianimaatiot olisi tehty aivan selvin päin, kyllä ne niin omituisia ovat ;D

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Niinpä Sirkku, se on kai se jokavuotinen markkinatapahtuma taas käsillä, ei joulusta sanan varsinaisessa merkityksessä ole enää paljoakaan jäljellä.

      Poista
  10. Jos vielä pääsisi kerran viettämään sellaiselle sähköttömälle mökille sitä joulua... sauna pitäisi olla ja naapurit huishelvetissä. (Lue: aggregaatti ja nopea nettiyhteys kannettava....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikun mökki juuri niinkuin alussa sanoit; ilman sähköä ja meluavia naapureita. Siinä sitä vasta tunnelmaa on. Etköhän sinäkin parempaa tekemistä keksisi kuin netissä roikkuminen....;)

      Poista
    2. Tarkoitin että: Ei kun mökki...

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...