perjantai 21. joulukuuta 2012

MAYAT (Me Ainakin Yllätetään Almanakalla Tänään) - nuo helvetin kekkeruusit


MAYAT (Me Ainakin Yllätetään Almanakalla Tänään), nuo helvetin kekkeruusit. Niillä taas heitti se kalenteri muutamalla päivällä ja se bloody maailmanloppu alkoikin jo toissapäivänä, olo oli aivan perseestä ja koko helvetti saavutti kulminaatiopisteensä eilen. Tuo entisaikojen joo joo – porukkahan synnytti vauhdissa ja mukulat tippuivat päälleen maahan, näin porukka jakautui kahtia. Niistä, joiden niskat taittuivat taaksepäin, tuli astrologeja ja niiden, joiden niska taittui eteenpäin, kohtalona oli tuijotella maahan. Tämä jälkimmäinen porukka muuten on haudannut sinne Pääsiäissaarille ne helvetinmoiset patsaat. Alkuunhan luultiin että siellä jököttää pelkkiä päitä mutta sitten joku työtön insinööri keksi kaivaa maata niiden ympäriltä ja nämä jättimäiset (rapia kolmekymmentä metriä isoimmat) patsaat paljastuivat. Muistaakseni niistä on kaivettu muutama esiin. Kaikki tämä alkoi siitä kun astrologit tuijottelivat tähtiin ja tekivät näitä perseelleen menneitä ennustuksia. Tietäähän sen että kun koko saatanan yön on tuijotellut ylöspäin, niin alkaahan siinä niskaa pakottamaan ja muutenkin tulee ärtyisäksi. Niinpä he kohdistivat tämän pahan olonsa maahan tuijottelijoihin, alkaen varsin laajamittaisen ja törkeän vittuilun. Reppanat eivät kestäneet moista, vaan ottivat paattinsa ja seilasivat Pääsiäissaarille. Aikansa maahan tuijolteltuaan joku hemmetin väinö keksi että piilotetaankin tonne maahan muutama sata, noin kolmekymmentä korkeaa patsasta, niin on siinä jollakulla helvetinmoinen ihmettely kun sattuu löytämään mokomat. Loppuorkesteri kun oli täysin päästä pideltävää porukkaa, hyväksyivät he riemusta kiljahdellen tämän aivan mottipäisen idean. Pikku pilassa meni jokunen sata vuotta, sukupolvi toisensa jälkeen kaivoi stemuja maahan ja kun saarelta loppuivat kivet, haettiin niitä aina Porvoosta asti. Tässä siis hieman oikeaa tietoa noista perkeleen uhrimeno – uunoista. On nimittäin väitetty, että ko. patsaat olisi valmistanut ja haudannut jotkin ulkoavaruudesta tulleet muukalaiset. Hei haloo, ei kai kukaan aja muutamaa sataa miljoonaa valovuotta toiseen galaksiin vain haudatakseen jotain kivimöttejä maahan, olkoonkin että ne on isoja. Johan sitä kotopuolessa tulisi turpaan kun porukat kysyisivät että missä vitussa te ollette olleet nämä vuodet? No, käytiin tekemässä ja piilottamassa muutama sata kivipaasea tuonne yhdelle planeetalle. Siinä valomiekat viuhuisivat ja melskeen seasta kuuluisi huutoja että nyt loppui se saatanan kivien jemmaus, taas on mennyt Enterprisestä kaikki löpö.

Jep, sen toissayön helvetillisten koettelemusten ja eilisaamun järkyttävän olotilan jälkeen kirjoitin sen lyhyen tiedonanto-postauksen teille. Sitten raahauduin sänkyyn ja nukuin vajaan tunnin, jos sitä nyt ylipäätään voi nukkumiseksi sanoa. Heräsin melko tokkuraisena ja mietin että mitä nyt pitäisi oikein tehdä ja tulin siihen tulokseen, että koska on joulu aivan ovella ja tiettyjen asioiden toteutuminen vaatii tuota viheliäistä rahaa, ei auta muu kuin kerätä vanhoista lääkkeistä sekoitus ja kietaista se naamaan. Hieman tuli sellainen hei me lennetään-fiilis, troppauksen kuitenkaan poistamatta kipuja ja kurjaa oloa. Ajaessani kohti työmaata tajusin olevani kaikkea muuta kuin kunnossa, paremminkin vaaraksi muulle liikenteelle jota täällä korvessa on perin vähän siihen aikaan. Töistä ei tullut mitään, timpuri kaverini hoiti pääsääntöisesti työt meikäläisen ihmetellessä että mikä maa ja mikä valuutta. Osallistuin töihin juuri sen verran kun ei olisi pitänyt eli toisin sanoen tartuin moottorisahaan, meidän piti purkaa välipohjasta sellainen n. 3,5 x 2,5 metrin kokoinen alue jonka olivat aikoinaan rakentaneet joko todella vahvoissa aineissa olleet timpurit tai sitten henkilöt, joilla ei ole mitään hajua rakentamisesta. Pohjana oli lappeelleen hakattuja kakkosnelosia, niiden päällä umpilaudoitus ja lautojen päällä lastulevy ja muovimatto. Nauloja kyseiseen viritykseen oli arvioni mukaan mennyt ainakin kolmekymmentä kiloa, niitä oli hakattu hakkaamisen ilosta tai sitten ihan vittuilumielessä, mene ja tiedä. Rytökasalla oli painoa enemmän kuin tarpeeksi ja kaiken lisäksi sitä ei pitänyt paikoillaan kuin muutama lyhyt kakkosnelosen pätkä sekä yläpuolella oleva lastulevy. Yläpuolisen lastulevyn, joka toimi vinttihuoneen lattiana, halkisahaaminen kävi ongelmitta vaikka viritys olikin jo kerran pettänyt talon isännän alla ja roikkui nyt vain tästä toisesta sivustaan. Siirryttiin alakertaan ja parilla apupönkällä varmistettiin tuon rautaneitsyen paikoillaan pysymisen siksi aikaa kunnes saisimme ne muutamat, vielä kannattelevat kakkosneloset poikki.

Tässä vaiheessa meikäläiselle kostautui se MAYA-kalenterin epätarkkuus ja tuomiopäivän elkeet olivat valmiit odottaen minua viattoman näköisessä puutavaran kappaleessa. Ahdas nurkka ja moottorisahaa joutui käyttämään aivan naaman edessä, kaikkien oppikirjojen vastaisesti pystyasennossa. No niinpä tietysti, saha teki takapotkun ja käynnissä oleva moottorisaha iskeytyi otsaani kun kämmenselkäni ei asennosta johtuen laukaissut teräketjun topparia joka pysäyttää pyörimisen. Voin kertoa että kipeää teki ja verta tuli. Nyt otsikkoani koristaa viisi senttiä pitkä, rosoreunainen arpi oikean silmäkulman yläpuolella. Tosin tämä koko komeus on nyt siteen alla, josko se siitä pikkuhiljaa umpeutuisi. Sen voin sanoa että iskun jälkeen päätä vasta särkikin ja oli pakko istua ihan hiljaa työkaverin paikatessa otsalohkoa. No eipä mitään, hetken aikaa jatkettiin mutta melko pian tultiin siihen tulokseen että tämä päivä oli tässä ja lähdettiin kotiinpäin. Mitään muuta en sitten eilen tehnytkään kuin makasin peittojen alla ja aivan umpijäässä. Vaimo paikkasi haavan paremmin ja meikäläinen keskittyi makaamaan horroksessa, nähden omituisia hallusinaatioita. Apua sain aivan odottamattomalta taholta ja kiitos hänelle siitä, olo on nyt aavistuksen parempi. Kuumetta on vielä 38,3 ja päätä särkee jonkin verran, ei kuitenkaan niin paljon ettenkö lähde kohtapuoliin hommaamaan lisää osumia tähän jo muutenkin ravihevosen kylkiä muistuttavaan pärstääni. Olosuhteiden ollessa tälläiset, antanette anteeksi jos jätän kommentoinnin iltaan. Lupaan vastata myös muutamille tahoille niihin s-posteihin, sanon tässä vaiheessa kuitenkin kiitokseni näin etukäteen mutta palataan illalla paremmin asiaan.

Jotain positiivistakin, helvetilliset pääkivut yhditettynä kuumeeseen, saavat aikaan aivotoiminnan kiihtymisen ja loistavien ideoiden tuottamisen. Niinpä minä ylpeänä voinkin kertoa kaikille leipomista harrastaville suuren helpotuksen, joka koskee vispaamista. Paras tuloshan saavutetaan käsin vispaamalla eikä millään vatkaimella, sillä tulee liian tiivistä tatinaa. Homma menee seuraavasti; otatte syvän kulhon ja kaadatte sinne tarvitsemanne määrän esim. kermaa. Tämän jälkeen ahtaudutte pesukoneeseen (Huom! Sivusta ladattava) ja kiinnitätte kulhon kaksipuolisella teipillä täyttöaukon lasiin. Pyydätte aviomiestänne/vaimoanne laittamaan luukun kiinni. Nyt vispilästä kunnon ote ja toisella kädellä tuette itseänne rummusta. Nyökkäätte lasin takan kurkkivalle puolisollenne ja hän laittaa pesukoneen linkoukselle. Kulho pysyy paikallaan ja vispikäsi tekee vallan saatanallista liikettä kulhossa. Itse testasin tätä innovaatiota meidän koneella jossa linkousnopeus on 1200 kierrosta minuutissa ja voin sanoa että kermavaahto oli jo muutaman sekunnin jälkeen yhtä Jyrin kyrpää, se kovettui yhdeksi möykyksi. Ei siis auta pyöriä liikaa, linkouksen voi itseasiassa laittaa pois päältä melkein heti kun kone on käynnistetty. Vatkaamisen jälkeen on mukava olla kun maailma pyörii ja muutenkin naurattaa. Meinaan puolisoa kun vatkaajan tukeva käsi irtoaa ja tämä alkaa pyöriä täysin hallitsemattomasti tuossa tuomiopäivän laitteessa.

Vituttaa, väsyttää ja särkee mutta siitä huolimatta on perjantai ja ihana vapaus koittaa. Älkää tappako itseänne niissä yltiöpäisyyksiin menevissä jouluvalmisteluissa, vaan tehkää niinikuin minä; naulaan ovet kiinni ja laudoitan ikkunat umpeen sekä miinoitan pihan. Josko sitä sitten tapanin päivän iltana purkaisi varustukset pois. Minä nimittäin aion nauttia joulurauhasta, on sen verran ollut rankkaa viime aikoina. Kuitenkin, mitä parhainta perjantaita ja alkavaa viikonloppua teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat. Niin, ja kiitos kommenteistanne, olette te ihania ihmisiä joilla on suuri sydän – ihan totta <3





27 kommenttia:

  1. Että sitä niinkuin yritettiin sitä dekapitaatiota ihan omin neuvoin, vaikka sanoin, että se on vasta viimeinen keino?! Onneksi saha ei ollu poikittain.

    Yritä nyt jostain saada niitä troppeja jouluksi, äläkä kanna tästä nettikansasta huolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se oli kyllä puhdas vahinko kun ei ollut toi tarkkaavaisuus parhaimmillaan. Kiitos huolenpidosta - oikeesti- ja troppiasia sai tänään vauhtia <3

      Poista
  2. Koviin särkyihin kovat tropit, sanottiin jo ennenmuinoin eli 1970-luvun alussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hittolainen Polgaseni, kohta sitä ollaankin 70-luvulla sillä soittivat tänään kipupolilta ja lääkkeet vaihdetaan jykevimmiksi 2. tammikuuta kun lekuri tulee paikalle. Sain määräyksen hakea noita vanhoja (pisti respan menemään apteekkiin) muutamaksi päiväksi kun tiputan annostusta.

      Poista
  3. Kiitos tuosta vispausvinkistä.
    Minulla on taipumus kehitellä entisestäänkin hyviä neuvoniksejä, jos mahdollista, vieläkin nikseimmäksi ja niin kävi nytkin.
    SAMALLA KERMAVISPILÖINNILLÄ VOI MYÖS PESTÄ KERTYNEEN LIKAPYYKIN.
    JOS EI OLE MITÄÄN KERTYNYT, VOI VISPAT... PESTÄ VAIKKA SIIVOUSKLUURUT (kuten näillä rintamilla sanotaan)(siivouskluutu=pesurätti).
    Nehän ne ovat tatinoituneet näin joulusiivouksien aikaan todella pahasti.
    Luultavasti hyvää jälkeä tulee, sekä pyykin, että kermakräämin huomioon ottaen ja saadaan kaksi joulukärpästä samalla tinttauksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta tuohan on hyvä idea, tosin sinne sekaan ei paljon mahdu kun joutuu itsensä sinne rumpuun ahtamaan, mutta toki yhdet kluutut aina tulee pestyä ;)

      Poista
  4. Siis se loppu tullee tänään. Siitäkö se johtuu, että kuusi tuntia myöhemmin minä istun täällä taas eikä ole kuin pikkuisen tukkoinen olo. Ja kolmelta tulin kotiin ja neljältä nukkumaan.

    Lääkettä en ole ottanut eilen enkä tänään ja jos näinkin jatkuu... ei ole aihettakaan. Epäilenpä vain, että kyseessä on viivästynyt krapula - tai maailmanloppu on tuloillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se Outsa tulee mutta ei kaikille. Kuulin että suloiset ja pohjoisemmassa asuvat sairaanhoitajat säästyvät siltä, olkoonkin että potevat karpulaa ;)

      Poista
  5. Jo oli loppu lähellä! Olipa hyvä, että pää säästyi. Helkkarin vaarallinen duuni sulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakas Tsompi, pitäisihän sinun tietää ettei sinun ja minun kaltaisia kuolo korjaa. Jopa viikatemies väistyy...
      Toisaalta olisi sitten voinut hyvällä omalla tunnolla puhua ihan päättömiä ;)

      Poista
  6. Moottorisahat on vaarallisia. Työkaveri (se jonka kanssa mulla on suhde) kertoi setänsä vastaavassa tilanteessa vetäisseen itseltään kyljen auki. Onneksi et sentään saanut päätä enempää avattua, umpiluussa on puolensa.

    Tuo joulusuunnitelma kuulostaa erittäin toteuttamiskelpoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Daa, on ne sahat melko ärhäköitä tekemään tuohon pintaverhoiluun pahaa jälkeä kun kierroksia on niin perkeleesti ja varsinkin kun teräketju on viilattu viimeisen päälle. Mitä umpiluuhun tulee, niin huomasin ettei kalliimpikaan teräketju kestä meikäläisen kalloa, tylsäksi veti vaikka ei kovin kauaa ehtinytkään otsikkoa vasten rahnuttaa.
      Tuo joulusuunnitelma on itseasiassa käytäntö, olen noudattanut sitä jo muutaman vuoden ajan.

      Poista
  7. Kissa vieköön, sä oot hengissä! Olin jo huolesta sydän sykkyrässä. Aattelin sun saaneen vähintään aivoinfarktin ja hemiplegian kylkiäisenä. Ja töihin tuossa kunnossa, kohta on kirves päässä. Ole ny varovainen siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hengissä ollaan ja taas saan varmasti selvityksen hemiplegialle, koskahan sinä rakkaani muistaisit etten ole mikään Christian Barnad? Pakko oli töitä tehdä että saadaan jouluksi ruuat sun muut välttämättömät (lahjoja kun ei pahemmin ostella, ei siis mitään kaupallista hapatusta, you know).

      Poista
    2. Sydäntensärkijöitä olette molemmat... (hemiplegia= toispuoleinen halvaus aivoinfarktin seurauksena)

      Poista
    3. Kiitos sivistyksestä, voi kun oppisi kaikki vaikka en tällä tiedolla sinänsä mitään teekkään mutta silti.

      Poista
  8. Täältä tulee kohta koko Luostarin naisten hoivajengi pitämään sua sängyssä (EI, vaan pitämään), jos et malta pysyä pois työmaalta tossa kunnossa. Herttanen sentään sitä moottorisahaustakin. Ei se pää tainnut sillä parantua.
    Eikä näytä maailmanloppuakaan tulevan, joten pakko jatkaa tätä taaperrusta. Voi, voi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos saan työnteolla koko naiskatraan tänne niin aloitankin välittömästi tekemään 24 tuntista päivää ;)
      Ei vaan, kuten Sirpalle sanoin niin pakko mikä pakko, tuo köyhyys kun pistää ihmisen kujeilemaan. Ei tule maailmanloppua vaan alkaa uusi sykli, sellainen missä osat vaihtuvat ja sellaisilla päähän potkituilla kuin me olemme, alkaa ns. suksi kulkemaan. Siispä pidä mekostasi kiinni, kohta mennään! ;D

      Poista
    2. Pidetään miestä pystyssä, ainakin mitä uniinsa on uskominen.

      Poista
  9. Katsos kehnoa, jalkeilla jo!? Ihanko väität totisella naamalla olevasi jo kondiksessa? Mene nyt hyvä ukko huilaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se kondiksessa ole, eukko just vaihtoi siteen ja sanoi ettei se ole edes siinä kunnossa että sen voisi jättää saamaan ilmaa. Se pirulainen kun vuosi vielä verta sillä ei ne repaleiset reunat oikein tartu toisiinsa. Kyllä se siitä, aina ne ajan kanssa ovat kuntoon tulleet. Kiitos mutta nyt riitti makuut, tiedän sun luonteen ja uskallan väittää että tulisit sinäkin hulluksi jos joutuisit parkin päivää makaamaan punkassa.

      Poista
  10. Toivotan Hyvää ja Rauhallista Joulua!
    Kätöset irti työkaluista ja Mikä-Ikinä-Sinua-Riivaakaan antakoon sinulle rauhan.

    Amen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita, rauhaisaa Joulua myös sinulle! Lupaan pitää kätöseni irti työkaluista joulunpyhät ja helpotusta riivajaan on tulossa (toivottavasti) vuoden alussa.

      Poista
    2. No hittolainen Tita, painelin heti jäljittämään sinua, tarkoituksenani pistää sun blogisi tuohon Luostarin seinälle ja harmikseni huomasin ettei sulla ole omaa blogia? En ainakaan mitään siihen viittaavaa löytänyt. Alas nyt heti rustaamaan sillä olen seurannut sun ulosantiasi tuolla Torpalla ja lukisin mieluusti ajatuksiasi.

      Poista
  11. Hahhaaaa, tiedänpä missä Tita lymyää mutta lojaliteettisyistä en voi kertoa. Tita on kuin issikka (islanninhevonen), sitkeä ja säänkestävä. Ja armottoman taitava noitumaan, mm. yrteistä rohtoja. Muitakin taitoja hällä on, mutten rohkene paljastaa. Ja osaa noitua myös verbaalisesti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ärhhh! ;) Vielä mä hänet löydän..

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...