tiistai 11. joulukuuta 2012

Mun kalsareilla pääsee 180 metriä aka mikä on naisen ja miehen välisen ajattelun ero


Mun kalsareilla pääsee 180 metriä. Tarkemmin sanottuna oikealla puntilla ja lantio-osan oikealla puolella. Sitten on ilmeisesti mennyt taiwanilaisten ystävieni alulanka koneesta vitulleen minkä johdosta on syntynyt sellainen syherö että purkeeminen (ei varmasti ole oikea sanamuoto purkautumiselle mutta tajusitte varmaan) loppu siihen. Daa, illan myöhäisempinä tunteina lähdin koiruuden kanssa lenkille ja tätä ennen piti käydä vessassa. Toppahousujen alla pidän pitkiä kalsareita aina ulkoillessani, se toppiksien kangas tuntuu niin veemäisen viileältä muuten. Tullessani vessasta pois näiden todella edullisten ja pienten pintavikojen (mm. sepalus poikittain) raiskaamien kalsareitten puntinsuu kaihasi kiinni kynnyksestä törröttävään ruuvin päähän. Iloinen ja tuttu rutina täytti korvani ja sai minut täyttymään suurenmoisella riemulla; kiitin laiskuuttani kun en ollut korjannut jo pitkään tiedossa ollutta vikaa kynnyksessä, huusin kunniaa taiwanilaiselle käsityötaidolle eli saatanan nopealle sarjatuotannolle ja lopuksi osoitin minuutin verran kunnioitusta langalle, joka valtavista reisilihaksistani välittämättä piti kiinni ruuvista.

Annoin urheasti taistelevan ja ilmeisesti Lycra- tai ryon-heimoon kuuluvan langan jäädä kiinni ruuviin ja istahdin olkkarin tuolille laittamaan sukat jalkaani. Katselin sitkeän pirulaisen seuranneen minua sinne asti ja päätin että katsotaan kumpi on kovempi luu. En pukenut toppahousuja jalkaani sillä pakkasta ei ollut kuin -3 astetta eikä täällä helvetin korvessa todellakaan ole väliä vaikka kalsareillaan hiihteleekin. Muut vaatteet päälle ja menoksi. Kunnioitukseni lankaa kohti nousi entisestään; ei katkennut ulko-oven alle vaan sinnitteli ja ryhtyi nyt tosissaan vastahyökköykseen. Selvittyään puntinsuun todella erikoisen näköisestä resorista (muistuttaa kuuteentoista kertaan yliajettua ilmastointiputkea jos olette koskaan nähneet), se saatana alkoi kipittää ylöspäin ja purki minun jalkojeni verhona olevaa taiwanilaista linnaketta. Väillä tuli taistelussa tiukkoja paikkoja jalkani heiluessa edestakaisin, se joutui välillä painumaan syvälle ihoon josta se ponkaisi liikkeelle niin että maidonvalkeat läskini lihakseni vavahtelivat. En ollut päässyt kuin kotoamme lähtevän suoran puoleen väliin kun tämä keinokuituinen taistelija oli jo purkanut koko puntin ja lähestyi uhkaavasti kruunun jalokiviä. Sääreni, tuo hieman västäräkin jalkaa vahvempi ruttuinen luu ilmoitti lämpötilan äkillisestä laskusta muuttumalla täysin siniseksi, saaden kapinaansa mukaan myös jalkaterän. Kovettumat kantapäässäni laittoivat aluksi vastaan mutta verenkierron ehtyessä jalkaterän oli pakko taipua säären tahtoon. Yhdessä ne sitten alkoivat houkutella reittäni mukaan tähän vittumaiseen manööveriin.

Olin päässyt suoran päähän ja lantio-osani oli purkeutunut jo miltei kokonaan oikealta puolelta. Ainoa mikä jaksoi laittaa vastaan oli se ilmeisesti kiireessä tuikattu tai koneen perseellään olevista asetuksista johtuen vielä mukana keikkuva, poikkitain oleva sepalus. Siinä se irvisteli muutaman langanpätkän varassa tummana, se muistutti jostain etelästä tulleen maahanmuuttajan kauhunhuutoon jähmettynyt suuta. Vielä kun olisi lykännyt nortin sepaluksen reiästä sisään niin siinä meillä olisi ollut kebab-kauppiasta kerrakseen. Luonnollisesti tässä näyssä sinipunaisina kukertavat pallit olisivat esittäneet väsyneen yksityisyrittäjän silmäpusseja ja itse mulkku veroilmoituksen täytön yhteydessä moneen kertaan kaiveltua nenää. Viimein tuon urhean taistelijan elämäntaival loppui kebeb-kauppiaan vasempaan suupieleen. Siinä se katkesi napsahtaen ja jäi leijumaan taakseni jättämässä ilmavirrassa. Jos en ihan väärin nähnyt, niin lanka taipui päästään muotoon joka muistutti lippaan vedettyä kättä. Urhea soturi osoitti siis kunniaa valkoisena löllyville reisilihaksilleni. Totuuden nimessä ne olivat kaukana valkoisesta. Päinvastoin, värisävy oli juuri mustan sävyttämä tumma sininen jota esiintyy hetkeä ennen järkyttäviä paleltumisvammoja ja kuoliota.

Näin päättyi taiwanilaiseen lycra-heimoon kuuluvan taistelijan elämä, viettäkäämme nyt minuutin hiljaisuus hänen muistolleen. Sekä sille lapsiompelijalle joka on tällä kertaa viitsinyt tehdä sen silmukan loppuun asti. Aamen.

Eilen myös viisastuin, suuresti kunnioittamani Nollis selvitti minulle yhdellä lauseella miehen ja naisen välisen ajatuksen juoksun eron. Selvemmin sanottuna sen, miksi me miehet emme ymmärrä teitä naisia. Se totuus on luettavissa tämän jutun lopussa olevista kommenteista, siellä se totuus on. Samalla ymmärsin kuinka tuohon totuuteen kiteytyy koko elämäni, mm. kaikkea olen saanut vain tuon eron verran. Niin rahaa,seksiä kuin menestystäkin. En enää ole katkera, olen kerrassaan saatanan katkera. Yleensä sattuu ja tapahtuu mutta tietysti tällä kohtaa tuon eromääritelmän vaikutus astuu kuvioon ja minä jään ilman kaikkea. Voi Nollis, olisimmepa tavanneet aiemmin ja olisitpa kertonut tuon, niin olisin yrittänyt sijoittaa itseni ja ajatusmaailmani eri lailla. Nyt olisi paljon helpompaa.

No aina ei voi onnistua, ei siinäkään että suklaata menee nykyään luokattomat määrät. Tämän johdosta vietän suurimman osan vapaa-ajastani vessanpytyllä ja minua on muistettu, suurimmat suklaanvalmistajat ovat lähettäneet minulle vessapaperia joka on kyllä sitä halvempaa mallia mitä normaalisti käytetään nauhahiomakoneissa. Tässäkin lopputuloksena on se että mikä on suun nautinto, on persereiän surma. Aivan samoin kuin ollessani linnassa, tuntui niin nautinnolliselta sanoa kaksimetriselle, tummalle maahanmuuttajalla että ei kuule äijä onnistu ja eikä aikaakaan kun hanuri olisi siinä kunnossa että moni seitsemän leivän uuni olisi muuttunut vihreäksi kateudesta. Myös kipu oli sitä luokkaa ja kuljinkin pitkin kongia pelkästään otsanahkaa rypistämällä. Ainoa hyvä puoli oli pakosarjaani kohdistuvasta pedentraatiosta että sain paljon ystäviä lintubongareista. Miksikö? Käy kuulkaa kelveesti tuo huuhkajan äänen imitointi nykyisellä läpimitalla, ei tarvitse kuin vähän pinnistää ja ammollaan oleva ryppynaru tuottaa sellaisen huhuilun ettei paremmasta väliä.

Päätän tämän hieman suruvoittoisen postaukseni tähän ja toivotan teille oikein hyvää tiistaita, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

31 kommenttia:

  1. Ai, minä ajattelin kysyä sinua anaalitappien koetestaajaksi - ei siis kannata. Tarvittaisiin kokoa lanttu tai kurpitsa. Hmph, meni sekin homma pieleen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jösses sentään mitä kokoluokkia :O
      Totta, mun pieni peppuni on aikas väljä noihin testauksiin mutta uskoisin että tästä seurakunnasta vapaaehtoisiakin löytyy ;)

      Poista
  2. "Hipaisten ymmärrämme toisiamme" --hienosti sanottu ja näinhän se on. Eihän edes maailman viisain mies Steve H. ymmärrä meitä, joten älä ole milläsikään.

    Polga perhana, tosta sun anaalitapistasi tuli mieleen yksi sairaalamaailman juttu takavuosilta, mutta sitä ei voi paljastaa edes täällä Luostarissa. Niin vapaamielistä ja kaikelle avointa porukkaa kuin täällä onkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi nyt vaivaamaan, että mikä juttu;D

      Poista
    2. Aika rohkeaa puhetta rakas Sirpani kun täällä Luostarissa julkeat väittää Hawking:ia viisaammaksi kuin minä ;D Hyvin sanottu Nollikselta toi lause, pisti oikein miettimään. Sitten kultasen sellainen asia minkä luulin olevan jo sovittu; eli jos alat heittelemään tuollaisia johdattelevia härnäyksiä, kerrot myös koko jutun. Siispä kun tulet käymään uudestaan niin olisitko ystävällinen ja jakaisit sen perävältimoon liittyvän tarinasi meidän kesken, kiitos ;DD

      Poista
    3. Liian paha...;D Pitikin mainita, mutta tupsahti heti mieleen Polgan jutusta ;D

      Poista
    4. No eipä sille sitten mitään voi, olis vaan ollut mukava kuulla.

      Poista
    5. Outoa. Toi mun vastaus oli menossa Rantikselle. Sun kommenttia ei ollut silloin tossa välissä. Noituutta.

      Poista
    6. Laitan sulle s-postia kunhan ehdin. Kerron samalla kaikki synkeät salaisuuteni ;)

      Poista
    7. Noituuttapa tietenkin. Hittolainen kun tulin just tänne ja näin tämän sun lupauksesi, sinä se nainen tiedät kuinka mies tehdään onnelliseksi! ;D

      Poista
  3. Täytyy sanoa, että kyllä ne lapsityöläiset osaa hommansa.

    Miehiä olen aina ymmärtänyt paremmin kuin naisia, jotka kiukuttelevat ties mistä. Onneksi nykyään voin jo myöntää olevani mies, kun ei enää tarvitse kuukausittain kärsiä mistään vaivoistakaan. Nii että älä kuule mulla ala :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En viitsi kommentoida naisten kiukuttelusta mitään, etten saa taas tuota naisparvea kimppuuni )
      Susta ei Puskis rakkaani saa miestä edes kirveellä veistämällä joten lopeta hyvä nainen tuollainen höpinä. Nätti olet kuin mikä ja villikin vielä!

      Poista
    2. Kuinnii villi?

      Ja tässä sulle ajankohtainen linkki:
      http://jussikolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/126328-puhutteko-naista

      Poista
    3. Vain sinä ja minä tiedämme sen! :DDD
      Kiitos linkistä, siinä on äijäparkaa viety 6 - 0 :DD

      Poista
  4. JOS joku olisi öilettäin (ei ihan oikea sana eilisestä, mutta ymmrtänet, mitä tarkoitan) kertonut, että nauran ääneen (en koskaan paljon naura ääneen, vaan hymyilen sisäänpäin enimmäkseen) kalsareideden purkeentumiselle, ynnä hyysikkäpaperille, en olisi uskonut.
    Niistäkin voi repiä naurettavan jutun, kun on taitoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hittolainen Kaisa, elämä kohtelee joskus kaltoin. Eikä aina joskus vaan milteipä jatkuvalla syötöllä ;D

      Poista
  5. Kannattaisko siirtyä kotimaisiin kalsareihin, vai tehdäänkö niitä enää Suomessa?

    Jotkut surkeat miehethän (heitä ei ole Luostarissa) tolkuttavat sitä, että "vaimoni ei ymmärrä minua".

    Hipaisuja odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotimaisia kalsareita en ole nähnyt enää pitkään aikaan. Onhan niitä kestäviäkin kalsareita ja niitä tulee ostettua sillä ei noi halpisjutut kestä mitään. Oikeassa olet, Luostarissa ei ole yhtään surkeaa tapausta :D Olen aina sanonut että sinä olet viisas nainen!

      Poista
  6. Minä puolestani olen viihtynyt aina miesten kanssa paremmin... mutta taas kerran olen ymmälläni heidän kanssaan. Omituisia otuksia nuo miehet... onneksi olen eläinrakas...

    Tajusin just, etten ymmärrä meitä naisia sen enempää kuin miehiäkään ja itseäni olen vasta alkamassa ymmärtää.... ymmärrä tässä nyt yövuoron jälkeen yhtään mitään...hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pysy Outsa meidän miesten messissä vaan, silloin kaikki valkenee sulle - jopa elämän tarkoitus! ;D

      Poista
  7. Vaikka miehet ei naisista ymmärtäisikään mitään, niin niiden kanssa on aina ollut paljon helpompi tulla toimeen. Ei ole tarvittu mitään kiertelyitä ja kaarteluita vaan on aina voinut puhua suoraan. Ylitsepääsemättömät ongelmat alkavat muodostua usein vasta siinä vaiheessa, kun aletaan hipaisten ymmärtää toisiamme. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äijien kanssa pärjää aina, tosin musta tuntuu että asetit asian hieman kyseenalaiseksi tuolla viimeisellä ja niin diplomaattisella lauseellasi :DD

      Poista
    2. Nokun musta ehkä vähän tuntuu siltä, että niiden hipaisujen kautta äijät alkavat saamaan jotain sisäistä tietoa asioista, joista vetäisen herneen nenään ja alkavat salailemaan kaikenlaista ihan turhaakin. Ja tietäähän sen, miten siinä sitten käy. Joku tutuntutuntutuntuttu kertoo totuuden ja vetäisen oikeasti herneen nenään salailusta. En tosin tiedä vielä, kuinka selitän sen, että tyttärelläni on muka olemassa sisäinen tieto näistä äitiä suututtavista asioista, mutta se sentään kertoo asiat vaikka itkien, koska on varma, että äiti on noita ja se tietää asiat ilman tutuntutuntutuntuttujakin. :D

      Poista
  8. No mehän ollaan puhuttu tää salailuasia ja tiedät että se on sellainen juttu jota en hyväksy. Kuitenkin, meitä on moneen junaan ja ymmärrän kantasi sillä se on ihan oikea. Kyllä se totuus aina paljastuu vaikka koittaisi kuinka salailla ja sitten ei ole enää kenelläkään kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Mutta siihen kyllä liittyy vielä sekin juttu, että saan suunnattomat kilarit siitä, että oletetaan mun suuttuvan jostain asiasta. Olisi paljon kivampi, jos viitsisi tutustua ja kysyä eikä tehdä omia johtopäätöksiä jonkin menneen elämän kokemuksista täysin toisen ihmisen kanssa tai sen perusteella mistä itse suuttuisi. Huoks. Mä kun oikeasti luulen, että en ole helposti räjähtävää sorttia. Paitsi joskus. :)

      Poista
    2. Aivan. Ne saatanan ennakko-oletukset ovat ihan hanurista. Vasta sitten, kun on muutamia vuosia elänyt toisen kanssa ja päässyt näin lähemmäksi toisen sielua, tietää mistä tämä suuttuu ja mistä ei.

      Poista
  9. Voi nyt mua jäi surettaan se pieni ryon-lanka höppänä, sinnekö tuiskuun ja pakkaseen ja piemään jäi yksin hän, kuvainnollinen pikku käsi kuvainnollisessa pikku lipassa? Nyyh...snif...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä mitään suremista ole, kyllä ne tietää mikä kohtalo täällä pimeässä Pohjolassa odottaa! ;D

      Poista
  10. Mul oli eilen samallaiset kalsarit ylläni. Illal oli pakko vintata ne roskii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tulee aika jolloin ne todellakin ovat tulleet tiensä päähän, ei sitä pelkällä kuminauhalla pärjää :D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...