sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Nyt tuli sitten tyrittyä pankissa se viimeinen kerta


Kaksi asiaa jota ei kannata tehdä pankissa; kaatuminen ja aivastaminen. Varsinkin jos on pers'aukinen niin kuin minä, siinä saa jo muutenkin ahdistunut sielu lisää vakuuttelua siitä ettei ne marmorisalit todellakaan ole meikäläisiä varten. Perjantaina kävi näin ja nyt joudun lopettamaan tilini etätoimintoja apuna käyttäen sillä minähän en enää astu niistä ovista sisään. Ensinnäkin vituttaa se tilanne vielä niin paljon ja toisekseen minulla ei ole luistimia. Kyseisen pankin siivojana täytyy olla henkilö joka on jäähallissa erätauolla ajanut sitä himmeliä millä kenttä jäädytetään. Aivan saatanan liukas ja kiiltää kuin papin kalu. Kyseessä saattaa olla myös isompi siivousfirma jonka uudet lattiavahat testataan sen pankin lattialla, uutuus per ilta. En tiedä eikä sillä väliäkään, häpeä ja aivotärähdys pitävät minut poissa sieltä.


Kuten jo mainitsin, tämä sattui jo perjantaina ja päätin että pidän tämän omana tietonani mutta mitä helvettiä, pitäähän sitä teille kertoa ettette ole yksin niiden mokien ja epäonnisten sattumustenne kanssa. Kärsimykseni alkoivat siitä kun tupakit – harvinaista kyllä – pääsivät loppumaan kesken päivän. Tiesin että tilillä olisi rahaa juuri norttiaskin verran joten ei muuta kuin matkaan ja kohti pankkia, se on tuo tupakin puute varsin liikkeelle paneva voima. Saavuin pankin pihaan ja tunsin jo siinä oloni varsin tervetulleeksi, vuoden -88 ja ruttuinen Transithan ei sitten millään helvetillä erotu mersujen ja bemarien keskeltä. Ei, oikein hakemalla joutui hakemaan ja just joo, näky muistutti paisetta missin poskella. Silloin perjantaina ei ollut vielä niin paljon lunta, sentti pari kuitenkin ja helvetillinen tuuli oli saanut ne vähäiset lumet kasautumaan pankin rappusille.

Ähkin siinä oven ulkopuolella kolistellessani saappaita, vaatteita kun oli kokopäiväisen ulkotyön verran enkä ihmetellyt jos ohikulkijan mielestä näytin raskaana olevalta punatulkulta, kuula punaisena siipinä toimivat kädet leväällään. Pääsin tuulikaappiin ja totesin pankin olevan täynnä muita asiakkaita mikä ei luonnollisesti minun tuurillani ollut mikään ihme. Onneksi tuulikaapin lattiatasossa puhalsi jumalaton ämyri jonka tarkoituksena oli ilmeisesti kuivata paskat pois köyhien kengistä, nehän eivät tuo muuta kuin santaa saliin. Jäin seisoskelemaan tuulikaappiin ja nautin lämpimästä ilmavirrasta joka pöllytti vaatteiden lisäksi myös sitä aivan perkeleellistä purupilveä joka irtosi orjankaavustani. Seisoskelin siinä aikani kunnes katseeni sai kääntymään pienet lapsen kasvot, siinä ne nauravina painautuivat välioven lasia vasten. Otin typerän hymyn ja vastasin lapsen nauruun, se on aina mukava nähdä kun ihmisalkioilla on hauskaa. Se ei taas ole hauskaa jos heidän äitinsä yhtyvät nauruun, silloin on jotain vialla ja pahasti. Ämmä käkätti ja punastui, käänsi katseensa pois ja vetäisi lapsensa vierelleen. Näin takaapäin kuinka muijan hartiat hytkyivät, saatanan lehmä ei ollut lopettanut nauramistaan. Pikainen tarkistus ulkoiseen habitukseen enkä havainnut ensin mitään vikaa kunnes tajusin mille akka nauroi. Tunsin sen nimittäin naamassani, tai paremminkin päässäni. Tuulikaapin puhallin oli sen verran tehokas että se oli lennättänyt piponi omituiseen myttyyn päälaelle, paljastaen nuo ikiomat siipimutterini jota myös korviksi kutsutaan. Siinä ne perkeleet lepattivat kuin palmun lehdet, oli siinä ja siinä etten lähtenyt lentoon. Vielä kun tähän näkyyn lisätään se typerä hymy ja aivan sairaan isoiksi laajenneet sieraimeni, en yhtään ihmetellyt että ämmällä ja tässä vaiheessa äpäräksi muuttuneella kyrvän syylällä oli hauskaa. Nenäni kun on melkoinen ja sieraimet sen mukaiset. Ei ole tavatonta että kunnon sadekelillä tiainen tai pari tulee nokkani alle sadetta pitämään. Siinä ne istuvat ruttuisella ylähuulella ja paskovat suun täyteen.

Viimein kaksi matamia lähtivät pankista ja astelin sisään pankkisaliin, kohden vuoronumero automaattia joka sijaitsi keskellä salin lattiaa. Seuraavia sekunteja en varmasti unohda koskaan. Kolmannella askeleella se tapahtui; yht'äkkiä näin seinällä olevan kalenterin ja kellon, sitten kattolistan ja lopuksi katseeni oli suoraan kattovalaisimia kohden. Muutamaa nanosekuntia myöhemmin pankin täytti kumea jysähdys ja ähkäisy kun takaraivoni saavutti tuon marmorisen pinnan. Oikeastaan tunnelma oli kuin ukonilmalla, kumahdusta seurasi iloinen ropina kaikkien niiden sadan ruuvin, naulan ja muutaman työkalun lentäessä korkealle ilmaan ja tippuessa lattialle, levittäytyen koko viidenkymmenen neliön alalle. Siinä kohtaa toivon että olisi nyt lähtenyt henki saman tien ettei tarvitsisi tässä kärvistellä mutta ei, tuo julma kohtalo oli päättänyt toisin. Kuula entistäkin punaisena ja nyt hien valuessa valtoimenaan, konttasin pitkin pankin lattiaa pyydellen anteeksi ihmisiltä ja keräten niitä vitun ruuvejani. Tutustuin myös samalla Pradan ja Cuccin uusimpaan kenkämallistoon, katselin kuinka kolmen tonnin puvun lahkeet nykyään tikataan ja missä kunnossa 500 000 vuosituloja kantavat sääret ovet. Hyvässä kuosissa olivat, siinä on ainakin seitsemän personal traineria painanut yötä päivää töitä. Voi helvetti tätä elämää.

Saatuani noin kahdeksankymmentä prosenttia kiinnitystarvikkeista kerättyä, nousin ähkien pystyyn ja siiryin takavasemmalle enkä tuntenut oloani kovinkaan tervetulleeksi tähän orkesteriin enkä tähän saliin. Kaiken lisäksi ihmiset silloin tällöin vilkuilivat vuoroin minua ja vuoroin vasemmalla olevaa seinää. Annoin katseeni kulkeutua myös tähän ihmetystä herättävään seinään ja kas, ne saatanan saappaat josta eilen kirjoitin, olivat lennättäneet pohjistaan kaksi paskarantua pankin seinään. Saviset kuravanat halkaisivat sivustalla olevan tiskin ja nousivat kalenterin ja kellon päältä katon rajaan. Tässä kohtaa yritin venyttää alahuultani ja nielaista itseni, hävetti sen verran paljon. Tyydyin kuitenkin rukoilemaan isoa meteoriittia joka lopettaisi kärsimykseni mutta ei auttanut vaikka kuinka painoin päätäni lattiaa kohden, ei tullut isoa kiveä ei sitten millään. Väki väheni ja pidot parani eli vihdoin tuli minun vuoroni. Astelin tiskille ja pyysin anteeksi aiheuttamaani sotkua, sain vastaukseksi että kyllä niitä vahinkoja sattuu, siivooja (nykyinen termi on kai siistijä) hoitaa. Jostain syystä välissämme oleva lasilevy veti jäähän mikä sai minut epäilemään ettei tuo tullut ihan sydämestä asti. Pankkiin tuli koko ajan lisää asiakkaita ja nolona pyysin viittä euroa viittäkymmentä senttiä, toisin sanoen tyhjensin tilini. Ilmeisesti sanoin summan liian hiljaa koska pankkineiti pyysi sanomaan summan uudestaan. Tai sitten hän ei käsittänyt että joku voi tulla hakemaan summan, jolla tänä päivänä ei saa kuin lämmintä kättä ja minun tapauksessani sen norttitopan. Sanoin summan uudestaan ja kas vain, takanani olevat ihmiset siirtyivät askeleen taaksepäin ettei köyhyys vaan tartu.

Ihminen osaa suhteuttaa asioita aika nopeasti. Se, mikä hetki sitten saattoi tuntua suurelta häpeältä, muuttuu harmittomaksi pikku kommellukseksi silmän räpäyksessä. Pankkineidin latoessa vähäisiä kopeekkojani tiskiin tuli aivastus ilman ennakkovaroitusta ja voimalla jota harvoin saa kokea. Ehdin kääntää päätäni vasemmalle juuri sen verran etten pärskäyttänyt päin rahoja ja virkailijaa, lopulle en sitten mahtanutkaan mitään. Nenäni syövereistä lennähti räkä joka kietoutui liaanin tavoin pääni ympäri kunnes saavutti oikean silmäluomen. Luomi painui iskun voimasta kiinni ja jäi myös kiinni, siitä tuo luonnon oma Eri-keeper piti huolen. Paniikissa nappasin rahat ja suorastaan juoksin ulos pankista, vannoen että nyt sai riittää. Ovissa tuli vastaan pari tanttaa ja he katselivat kuinka revin pipoani pois päästä, sehän oli nyt muuttunut villasta kudotuksi jojoksi. Pipo lensi katuun ja serlaa meni Ransun hytissä useampi arkki siinä samalla kun karautin pois pelipaikalta. Pysähdyin linja-autopysäkille ja siistin itseni, niistin nenäni kahteen kertaan ja hain norttitopan läheisestä kaupasta. Työmaalla hommat saivat uutta puhtia sillä ihminen saa suutuspäissään aivan uusia voimavaroja. Minulle on käynyt vastaavia mokia aiemminkin, tämä sattui vaan sellaiseen aikaan ja paikkaan että nyt loppui se pankissa käyminen. Tulee liian kalliksi asentaa Ransuun hätäsuihku ja nenäimurit, pitäkööt pankkinsa.

Ps. Muistakaa te kuitenkin pyyhkiä jalkanne ja niistää nenänne ennen pankkiin menoa, muuten se on yhtä helvettiä. Hyvää ja rauhallista sunnuntaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.




25 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli näin aamutuimaan vähän liikaa kirjoitusvirheitä...

      Niin, siis kuulostaa siltä, että tämä lepopäivä tulee tarpeeseen ;-)

      Kun minullakaan ei tuota maallista mammonaa niin paljoa ole, että sitä riitäisi kolmeen eri pankkiin, lakkautin alkuvuodesta (2012) yhden pankin asiakkuuden. Se olisi muuten käynyt ihan sutjakkaasti, mutta olin jossain mielenhäiriössä liittynyt "osuusasiakkaaksi" ja niiden rahojen takaisinsaaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Napsahtavat kirjallisen ilmoituksen mukaan tililleni tammikuussa 2014. Että sitä odotellessa...

      Poista
  2. No huh huh! Vasta 2014? Sitä se asiakaslähtöinen palvelu on, pankit sijoittelee ihmisten rahoja eikä luovu niistä kirveelläkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta. Korot ja kaikki... Mutta kyse ei onneksi ole kuin parista satasesta. Ja tähdennetään nyt, että se on todellakin minulle iso raha. Silloin kun osuusasiakkaaksi liityin, nostin opintolainaa ja saivat höynäytettyä minut nostamaan tuon pari sataa ylimääräistä ja liittymään. Muuten ei tosiaankaan olisi moiseen halukkuutta saati varaa ollut.

      Mutta juhlitaan sitten vuoden päästä. Mihinhän se hupuloisi?

      Poista
    2. Systerillä oli kans jotain häikkää tuon osuusasiakkuuden kanssa, lainaa piti saada ilman vakuuksia tiettyyn summaan asti (rajaa en muista) ja sitten kun se kävi kysymässä niin mahdottomat vakuudet vaadittiin vaikka oli hoitanut asian mallikelpoisesti. Siihen päättyi se asiakkuus.

      Poista
  3. Eniten säälittää sun pääsi, joka kolahti siihen kivilattiaan!
    Vihaan pankkikäyntejä suuresti. Se johtuu siitä, että työttömyysvuodet pistivät meidät kerran vuodessa hatut kourassa (siis mies ja minä) pyytämään a) lisää velkaa elämiseen b) lupaa jatkaa pelkiä lainojen korkojen maksamisia, ilman lyhennyksiä.
    Saan ahdistuskohtauksen jo kävellessäni ko pankin ohi, joten sisälle minua ei hevillä saa. Luojan onneksi melkein kaiken voi hoitaa nykyisin netistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pää oli jo valmiiksi sen verran kipeä ettei laaki paljon tuntunut. Pankit ovat aika kavalia, mainostetaan että ollaan niin ihmisen asialla ja sun muuta mutta totuus on toinen. Nettiasiointi on kyllä hyvä, säästyy ajokilometreiltä ja jonottamiselta.

      Poista
  4. Mitä ne rikkaat siellä pankissa teki? Osinkotulot tulee itekseen tilille ja rahaa ei tarvi käyttää, kun on kortit. Edes parkkipaikalla ei tarvi kolikoita, ku yks tai useempikaan pysäköintisakko ei paljoa heilauta.

    Ilmankos sie tarttit siihen päähäs eilenaamulla niin kauheat tropit...

    Uudesta arvasta ei tullu mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikkaista en tiedä, kai ne kävivät muistelemassa vanhoja aikoja kun heidänkin piti vielä jonottaa. Kyllähän se laaki vaati troppausta vaikka ei se sillä hetkellä niin paljon tuntunut.
      Älä lannistu vaan uutta arpaa ostamaan, ei sitä koskaan tiedä :)

      Poista
  5. Joopajoo, en mäkää oo aikoihin pankissa käynny. Koitin muistella, on siitä aikaa ainakii 15 vuotta... Paska paikka, tällasselle köyhälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvemmin siellä tulee käytyä mutta nyt oli akuutti tilanne ja olen samaa mieltä kanssasi, ei ole köyhän paikka.

      Poista
  6. Onpa hyvä, ettet nähnyt, kuinka nauroin bloggausta lukiessasi.
    Kovempaa varmaan kuin ikinä se äiti ja lapsonen siellä oven takana.

    Minulla on sama juttu, että tapahtuu erinäisiä kömmähdys-asioita, joista ajattelen ETTEN KUUNAKULLANVALKEANA kerro kenellekkään (edes Mankulle).
    Eikä aikaakaan (yleensä ensimmäiselle tutulle, jonka tapaan) kerron leuat lotisten tapauksen.Pikkasen aina väritänin, jo ennestäänkin värikylläistä asiaa.
    Ikinä en kyllä itse naura, vaikka se ensimmäinenkin tuttu jo naurais :(

    Ei ne pankkineidit yhtä pientä räkäklönttiä säiky!
    Nimim. "Alalla ollut ja monet klöntit nähnyt". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ne varmaan säiky mutta joku itsekunnioitus sitä on meikäläiselläkin. Olisit sitäpaitsi nähnyt sen virkailijan ilmeen, siinä oli aimo annos kauhua. Kai se luuli että ryhdyn vielä jotain mainoskyniä pummaamaan :)

      Poista
  7. Aivastin äsken nettipankissa... jäiköhän vuokra maksamatta? Niinpä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä en ole vielä saanut kokea, joskin se ei varmaan vaikuta vuokranmaksuun.

      Poista
  8. Sama demoniko meitä on perjantaina heitellyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin olen ymmärtänyt joten kysymys kuuluu että mitä me ollaan tehty väärin?

      Poista
    2. Me emme ole tehneet mitään väärin. Planeetat ovat jotenkin vinksallaan.

      Poista
    3. Ahaa, siitäkö se johtuu? Toivottavasti nytkähtäisivät pian paikoilleen.

      Poista
  9. Eiks jollain Visa Electronilla voi ostaa kaupasta tupakkaa, ettei tarvii nostaa niitä hiluja. Ennenvanhaan tämä pikkurahojen nosto tuli tutuksi, ja kyllä se hävetti mennä pyytämään kolme euroa tai jotain... Että sai ostettua yhden sikanautalihan tarjouksesta. Pankeissa tosiaankin on liukkaat kovat marmorilattiat helvetistä. Kai ne rikkaat on tottuneet sipsuttelemaan siellä varovasti. Sääli päänuppiasi, joka on kokenut kovia. Voi helvatti, että nauroin (anteeksi) tuo aivastus kruunasi kaiken :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan mulla se Electron mutta se on poikki mennyt haalarin takataskussa enkä ole vielä saanut hommattua uutta. Päänuppi on vielä mukana, joskin entistä surkeammassa kunnossa. Saa nauraa, kyllä sitä jo itseäkin hymyilyttää koko jutttu vaikka perjantaina vitutti niin ettei veri kiertänyt. :)

      Poista
  10. Nyt ymmärrän täysin, miksi perjantaina piti mennä levyksi. Ei se täräys päähän ainakaan helpottanut asiaa yhtään.

    Pankit on joskus kovin omatoimisiakin. Olen ollut siinä uskossa, että olen lyhennellyt koko vuoden vanhaa opintolainaa. Kävin jostain syystä katsomassa lainan saldoa ja ihmettelin, että johan on kumma, kun ei vähene ollenkaan. Ovat päättäneet vuoden alussa, kun olen ottanut lisää opintolainaa, että en sitten maksele vanhaa pois samaan aikaan. Se ottaa hiukan päähän siinä kohtaa, kun ajattelee anoa vuoden lyhennysvapaita ja tajuaa, ettei ole mistä anoa. Ärrh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pankeilla on usein ihme omavaltaisia päätöksiä joista ne jättävät kertomatta asiakkaalle. Siinä yksi syy miksi en juurikaan perusta pankeista.

      Poista
  11. Pysyttelen visusti nettipankin puolella. Olen häpeäkseni joutunut maksamaan laskuja eräpäivän jälkeen pankintiskillä, virkailijan tuijottaessa minua kuin ristiinnaulitsija. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pankkivirkailijat luulevat olevansa mallikansalaisia mutta totuus on kaukana siitä. Olen kerran ollut risteilemässä erään pankin naisten kanssa (koko helvetin linja-autollinen) ja ne käyttäytyivät kuin perkeleet, ei olisi uskonut samoiksi ihmisiksi. Toki katse painui tiskiä kohti seuraavalla viikolla kun kävin asioimassa. :DD

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...