maanantai 14. tammikuuta 2013

Blogistanian lapset aka Kerttu No comment Koponen sekä muut rakkauden hedelmät


Voi kuinka kaunis luonnos, sillähän on aivan äitinsä sivupalkit!” Eli kuinkahan monta lasta on Blogistaniassa syntynyt? Varmasti niitä on syntynyt, samoin kuin suhteita jotka jatkuvat onnellisesti tai ovat päättyneet katkeraan eroon. Kaikki toimintahan tapahtuu luonnollisesti Blogistanian hengessä eikä näin ollen ihmisiä puhutella nimellä missään yhteydessä vaan blogeina, anonyymiyttä kunnioittaen. Niinpä iloisen kastetilaisuuden pappina häärää ”Juomme kahvia aivan vitusti virka-aikana”-blogi ja kummeina ovat lifestyle-blogi ”Läskit ovat murha” sekä autofanaatikon ”Mossesta menopeliksi”. Pikkublogia kehutaan vallan mahdottoman kauniiksi luonnokseksi, josta kasvaa aikanaan kaunis ja menestyvä blogi. Kauniin värinenkin se on eikä turhia härpäkkeitä missään, ainoaksi miinukseksi voidaan katsoa yöaikaan tapahtuva jatkuva päivittäminen. Se kun tahtoo pitää vanhemmat blogit hereillä.

Toisessa tapauksessa tätä rakkauden hedelmää ei tule koskaan syntymään vaan blogien muutaman vuoden yhteiselo päätyy lopulta raastupaan ja katkeraan eroon. Todistajia kutsutaan ja heitä kuullaan, niin syyttäjän kuin puolustuksenkin toimesta. Kaiken ylimpänä ja tuomarina toimii ”Aivan turha tulla kinaamaan mun kanssa laista”-blogi ja välillä salissa kuullaankin hänen jylisevä äänensä: Syyttäjä kutsuu todistamaan ”Tottakai laulan kaiken minkä tiedän”-blogin ja alkaa se kaikkia hämmentävä kuulustelu ja tuon juoruavan blogin kuuleminen. ”Tiesittekö erokäsittelyssä olevien ”Jalkani leviää todella helposti” ja ”Mulla on isän bemari”-blogien linkittelevän aktiivisesti keskenään? Miettikää nyt tarkasti, sillä kyseessä on tästä linkittelystä syntyneen luonnoksen admin-oikeudet. ”Tottakai laulan kaiken minkä tiedän”-blogi alkaa vuolaan esityksensä ja kertoo kiihkeästä linkittelystä jota käytiin hämäräperäisillä foorumeilla, kaikilta salassa ja usein eri nimillä. ”Mulla on isän bemari”:lla on vaimokin, hiljainen ja kotona viihtyvä ”Jaa vähänkö olen elänyt pumpulissa”. Tiettävästi nämä kaksi eivät ole pitkään aikaan keskenään paljon kommentoineet, linkittämisestä puhumattakaan.

Kaikista näistä luonnoksista tulee kuitenkin aikanaan blogeja; toiset onnellisesti vanhempien huomassa ja toiset tuomittuina elämään yksin, repivän avioeron ja huoltajaksi päätyneen blogin ratkettua ryyppäämään. Hemmotellut luonnokset postaavat kuvia kaikista niistä turhakkeista joita ovat kyenneet ostamaan vanhemmilta saamillaan rahoilla kun taas onnettomat luonnokset kulkevat ympäri foorumeita kyselemässä että missä päin paratakoneen terät ovat tarjouksessa. Elämä on siis julmaa ja epäoikeudenmukaista, aivan kuten Blogistanian ulkopuolellakin.

Yhtäläisyyksiä on muutenkin, jokainen päätyy samanhenkisten blogien seuraan ja keskinäinen kommentointi on kiivasta. Juorutaan muista blogeista, kauhistellaan kun sen yhdenkin blogin banneri on päässyt rapistumaan ja eikä siitä saa enää kaunista vaikka kuinka yrittäisi päivittää. Puhumattakaan ihan helvetillisiin mittasuhteisiin levinneestä kommenttilaatikosta, eikö se blogi tajua pitää itsestään yhtään huolta?! Eipä kai kun sivupalkit tursuavat pullareseptejä ja niitä vitun leivonnaislinkkejä, ei ole mikään ihme ettei blogi meinaa mahtua näytölle.

En siis pidä ihmeenä vaikka luonnoksia syntyykin. Elämä saattaa tuntua monta kertaa turhauttavalta, ei tiedä mitä päivittäisi eikä kukaan pidä yhteyttä. Masentavaa. Sitten, aivan tavalliseen tapaan etenevässä illassa törmääkin blogiin joka vie jalat eikä mikään ole sen jälkeen entisensä. Vaikka on itse tiivisti samalla foorumilla ja on loppuelämäkseen sitoutunut olemaan toisen blogin kanssa, sille ei voi mitään että tuo toinen blogi alkaa kiinnostamaan. Huolimatta tietoisuudesta ettei tuo toinenkaan blogi ole vapaa vaan on ollut jo pitkään linkittyneenä johonkin toiseen ja luonnoksiakin on syntynyt niin paljon että niitä riittäisi Uotilan lapsillekin. Syytä ei tarvitse kauaa etsiä koska se on niin helppo: kaikki blogit ovat pääsääntöisesti ujoja, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Blogistaniassa siitä ei tarvitse välittää koska lähestyminen on niin paljon helpompaa, voi istua ne haulikolla riekaleiksi ammutun näköiset kalsarit jalassa tai maata pullapitko poskessa sängyllä samaan aikaan kun käy kiihkeää kommentointia ihastuksensa kanssa. Se onkin sitten eri juttu jos tilanne johtaa livenä kohtaamiseen. Joutuu käymään joka helvetin postauksen läpi ja tarkistamaan mitä on tullut puhuttua, tämä on edessä jos on lähtenyt liikkeelle valehtelu tai itsensä jalustalle nostaminen mielessä. On se hei vähän vitun noloa saapua treffeille äitinsä Skodan kyydissä jos on kertonut asuvansa omassa pikku kartanossaan jonka pihamaata koristaa muutama 600-sarjan Mersu.

Jos taas on liikkeellä niinkuin pitääkin eli avoimin ja rehellisin mielin, treffeistä tulee jotain ikimuistettavaa. Fantasiat on käyty jo aikaa sitten läpi niinpä yöpöydän laatikosta löytyvät ne kumikäsineet, öljypullo sekä mattopiiska ja vaatekaapista se tullivirkailijan asu. Hell yeah, vain taivas on rajana. Estot ovat poissa ja näiden varsin vapaamielisten tapaamisten seurauksena on ennen pitkää se luonnos. Ei auta vaikka kuinka yrittäisi pitää kommentit sähköpostin tai caphta:n suojissa, aina sieltä joku vikkelä pääsee livahtamaan kommenttilaatikkoon ja peli on sitä myöten selvä. Pian joudutaankin miettimään luonnkselle nimeä, tuleeko siitä Pauli Picasa Pörttönen vai Kerttu No comment Koponen. Jos luonnoksia tallentuu peräti kaksin kappalein, mikäs sen luonnollisempaa kuin antaa niiden nimeksi Gadget ja Widget Välimäki.

Ihan totta, voin avoimesti tunnustaa olevani ihastunut muutamiin nimeltä mainitsematomiin blogeihin – niiden salaperäisyyteen ja saavuttamattomuutteen. Tiedän jotain mutta en tarpeeksi ja tämä tekee varsin riivatun olon. Kymmeniä ja taas kymmeniä turhia klikkauksia jotka eivät johda minnekään vaan siinähän odotat, useimmiten typerän näköisenä ja silmät vereslihalla. Olen yrittänyt päästä selvyyteen eräästäkin blogista, sen sydäntäni lähellä olevasta mutta samalla niin mystisestä olemuksesta. Se on koukuttavaa ja samalla raivostuttavaa, varsinkin jos.....

No niin, viikko alkaa ja kaikki tasajalkaa vai kuinka sitä sanotaankaan. Maanataithan eivät koskaan ole niitä parhaita päiviä mutta muistakaa että ollaan tammikuun puolessa välissä, tämä tarkoittaa sitä ettei valkoista helvettiä ole kuin puolitoista kuukautta jäljellä. Maaliskuussa talvi antaa periksi ja kevät alkaa saamaan voiton.
Oikein hyvää alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

26 kommenttia:

  1. Jos mua joku asia askarruttaa ni kysyn. Välil saan jopa vastauksen. Koskee tätä plokistaniaa.

    Mulla on 'jo' neljä.....ei ku muuten viies ploki meneillää. Samaa paskaa kaikki on suoltannu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllähän yleensä saa vastauksen ja hyvä niin, muutoin sitä tulisi muodostettua useimmiten ihan väärä kuva kirjoittajasta. On kuitenkin olemassa niitäkin joiden kanssa ei saa minkäänlaista kontaktia mutta siihen voi olla syynä meikäläisen saatanallinen uteliaisuus... eikun siis kohtuullinen tiedon tarve.

      Poista
  2. Komppaan Pappista - kun suoraan kysyy, yleensä suoraan vastataankin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä ja sinun ansioksesi - siis ilman mitään vittuilua - on laskettava perinpohjainen vastaaminen. Tällä tarkoitan sitä että aina kun olen sulta jotain kysynyt, olen myös saanut sellaisen, aina selkeänä ja kattavana. Olet nähnyt vaivaa auttaessasi meikäläistä, olet tarjonnut linkkejä ym. asioiden selvittämiseksi. Siispä lausunkin ison kiitoksen teikäläiselle, olen sulle paljon velkaa - ettäs tiedät!:)

      Poista
  3. Jotkut blogit haluaakin pysyä salaperäisinä tai ainakin anonyymeinä. Jokainen tyylillään. Erilaisuutta kunnioitan.

    Sitä mieltä minäkin olen, että kysmällä asia selviää, jos on selvitäkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen huomannut tämän lyhyen urani aikana monesti että kun kirjoittaja ei paljasta itsestään mitään, niin tekstitkin ovat avoimempia tai ainakin asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Erilaisuus on hieno asia, niin täällä kuin tavan elämässäkin.

      Poista
  4. Mun blogissa ainakin syntyy paskaa, lehmien perseistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *Nauraa* TÄÄ ON PÄIVÄN PARAS!!

      Poista
    2. Sinä olet kuule rakkaani niin hurja tyyppi ettei sua pelota mikään. Olen tässä muutamia kertoja miettinyt että millaista mahtaisi olla vihasi kohteena, siinä ei varmaan jäisi montaa luuta ehjäksi. En suinkaan tarkoita että olisit joku helvetin pahansisuinen akka koska tiedän sun olevan suloinen ja rakastava tyyppi - sulla on vaan niin rajut otteet! :D

      Pappis: Kyllä! Rouva L sanoo asiat aina yhtä ytimekkäästi ;D

      Poista
  5. Neljän tunnin yöunista johtuen en ehkä ihan käsittänyt asian ydintä, mutta toisaalta se ei liene uutta :)

    Blogeja on hauska tutkailla ja kirjoittaakin. Partapappaa hieman kompaten mulla noita blogeja on eri tarkoituksiin vissiin kuusi (tosin kaikkia en päivitä ahkerasti) ja lisäksi Fb, Twitter ja Tumbler. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai säkin ! Mulla meni ihan käteen koko viime yö !

      Poista
    2. No asian ydinhän oli se että montakohan parisuhdetta blokkaajien välille on syntynyt aikojen saatossa?
      Sinä olet ahkera likka noiden sosiaalisten kontaktiesi kanssa, käyn muuten aina silloin tällöin opettelemassa lontoon kaunista kieltä sun twiittauksistasi ;D

      Nollis: Kuinka miellytävää nähdä teikäläistä!

      Poista
    3. Heh, mun englanti on tosi kaukana kauniista :P Joo, vähän liikaa sosiaalista :D Ja kaipa niitä syntyy, kun meillä on keskustelupalstallakin aika monta paria syntynyt.

      Nollis: Mun iski illalla migreeni, koko yö mennyt taas ihan persiilleen. Olen kotona sairaspäivällä, ei musta ole nyt mihinkään tuottavaan.

      Poista
  6. Jokainen tyylillään, indeed. Joskus tyylit ja ihmiset niiden takana kuitenkin kohtaavat. Aina on myös hyvä, jos onnistuu herättämään ajatuksia.

    En muuten tykkää yhtään Blogistania-termistä, mun mielestä se on jotenkin ärsyttävä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tunne mulle tuli, kun sen ekaa kertaa kuulin. Kaamee sana! No, nyt siihe(ki) on jo tottunnu.

      Poista
    2. M: Jep, tyylien ja ajatusten erilaisuushan tästä juuri niin hienoa tekeekin, varsinkin silloin kun löytää sen maata järisyttävän blogin ;)

      Pappis: En tiedä mistä toi blogistania on tarttunut mutta mun mielestä se kuvaa lyhyesti ja ytimekkäästi tätä yhteisöä.

      Poista
  7. Pitäisiköhän mun vaihtaa nimeä, tuo "Jaa vähänkö olen elänyt pumpulissa" kuulostaa niin osuvalta. Sehän kuulostaisi hienolta myös ranskaksi: "Partagez tellement j'ai vécu dans du coton"!

    VastaaPoista
  8. Jahas, siinä taitaakin käydä sitten toisinpäin :P
    Oon aatellu tehdä kans toisen - eikun kolmannen - blogin, jossa vittuilisin itelleni. Siis en toiselle blogilleni, vaan ihan itelleni. Niin paljon jää sanomatta, kun ei tuossa blogissa kehtaa eikä enää voi pitää patjanaluspäiväkirjaakaan. Joku sen kumminkin lukis; semmonen, jonka ei tartte sitä lukee.

    Onnea vaan kihelmöinnillesi. Sellainen piristää elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hittolainen, odotankin mielenkiinnolla koska tuot linkin joka johdattaa tähän uutukaiseesi. Varmasti hyvää tekstiä sillä ttälläinen pään tuulettaminen on sangen vapauttavaa - meikäläisellä kun ei paineita siitä että mitä muut ajattelevat.

      Haa, tajusit kihelmöintiin viittaukseni oikein, sinä senkin pieni perv...;D

      Poista
  9. Minä en ole ajatellut ensinkään julkista blogin pitämistä. Se on jonkin sortin sosiaalipornoa ja nettinakuilua, joka ei istu minulle.

    Ja Peppone-parka. Virvatulet sijaitsevat sinun pääkopan sisällä tuottaen ektoplasman kaltaista mielikuvituksen tuotetta. Ei ihme, että pääsi on kipeä.

    Toisaalta ektoplasmasi on parhaimmillaan juuri tuollaisena. Totuus kun meidän akkain kanssa pelkkää pms:ää, huonoja päiviä, nalkutusta, rättipäiviä ja arkista vitutusta. Kato vaikka sinne oman huushollin sisälle. Ei se ole juuri kummempaa missään muuallakaan. Siksi mielikuvitusmaailma voi tuntua niin ihanalta paikalta. Ja sehän on vain valetta. Sana visio tarkoittaa harhakuvaa.

    Elämä on kuitenkin koskettavimmillan jokainen hetki juuri siinä missä sinä olet. Oikea elämä on kaukana netin infernaalisesta bittivirrasta.

    Nyt minä upotan taas keskittymiskykyni yhteen massiiviseen tuulipuistohankkeen selvitykseen. Vain reilut 250 sivua luettavaa. Ja taas on edessä iso taistelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea tuulipuistohankkeellsi ja väärin, teidän akkain kanssa viettämäni aika on ehkäpä sellaista terapiaa mitä en koskaan tulisi muualta saamaan. Olettehan te ihan päästä pideltävää porukkaa mutta silti, teillä on myös sangen viisaita ja kauniita ajatuksia. Annatte näkökulman joka ei olisi muutoin pieneen mieleenkään ja se on mielestäni hyvä juttu. Mitä tulee mielikuvitusmaailmoihin, niin minähän elän sellaisessa kaiken tämän olkapäillä hyppiväen pikkuväen kanssa.

      Poista
  10. Wau. Kieputat todentotta, vedät siltä etevästi huumorilla jalat alta, kuin se ei totta olisikaan vaan jotain muuta, tai ettei ainakaan näyttäisi siltä mitä on. Nautinnollinen mieli, melko mieletön, pidän ulottuvuuksistasi. Eikä kyky ottaa pomppujakaan ihan surkea ole. Ei tod.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rakas Sudenjälki, sinun verbaalinen lennokkuutesi saa minut joka kerta hämilleen ja tiedän että ilta on taas pitkällä ennenkuin tajuan mitä sanoit. Se täytyy sanoa että sulla on hyvä vainu, tajusit heti pointin palajstamatta sitä mitenkään suorasanaisesti.

      Poista
  11. Jaa notta sellasta. Voi sinua. Vähemmästäkin alkaa pää särkeä. Tuohan oli suoraan kuin Kauniista ja rohkeista. Ei siinäkään pysy perässä kuka on kenenkin isä tai äiti puhumattakaan siskoista, veljistä tai muista sukulaisuussuhteista ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No usko pois Neo, varmasti on aikain saatossa syntynyt blokkaajien välille melko sotkuisiakin suhteita joissa ei enää tiedetä että kuka aloitti ja mitä ;D

      Poista
    2. Se ei ole uskon asia. Onhan niitä ollut ja tulee varmaan vastakin. Joitain on varmaan menossa parhaillaankin. Kaikki niistä ei onneksi edes pääty sotkuisesti. Riippuu paljon siitä, kuinka paljon sitä suhdetta halutaan setviä bloggaajien kesken ja kuinka paljon hoidetaan kotona kahden kesken. Mitä julkisempaa, sitä sotkuisempaa, vaikkei nimiä mainittaisikaan. Mutta toisaalta... ei mulla ole voimia vastustaa, jos sellaista tekstiä ilmestyy luettavakseni. ;D

      Sekin tuli mieleen, että netissä tutustutaan ihmisiin paljon syvällisemmin, vaikka sellainen turhuus kuin oikea nimi jää useimmiten tietämättä. Voisi kai sanoa, että täällä tutustutaan siihen oikeaan ihmiseen eikä puitteisiin yms turhaan. Jos näistä sitten jotain parisuhteita syntyy, niin uskon niiden olevan aika paljon vahvemmalla pohjalla jo alunperinkin, koska toisen ajatusmaailma on hyvin paljon tutumpi kuin sen nakkikioskin jonosta bongatun olisi. Saattaa niille silti jotain kärhämiä joskus tulla. ;)

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...