tiistai 8. tammikuuta 2013

Haunting bones eli kuinka taistella riivattua koiraa vastaan kun vaimonkin peitto levitoi


Totta, meidän kanikopissamme jota myös hienosti kaksioksi kutsutaan, riehuu fyysisen hahmon ottanut poltergeist-ilmiö jo kolmatta vuorokautta. Tälläisen vuokrakorsun neliöthän ei todellakaan päätä huimaa joten asunnon kuutiotilavuuskin jää todella pieneksi ja siitä on aivan helvetillistä haittaa tämän epäkristillisen räyhähengen piinatessa talouttamme. Kuten kaikki demoniset olennot, tämäkin tuottaa uskomattoman määrän rikinkatkuisen kitkerää hajua jossa on mukana aimo annos helvetinkoiran henkäystä. Aktiviteetti nousee sitä pidemmälle mitä ilta ehtii ja yön koittaessa on täysi rähinä päällä. Ei auta vaikka minäkin nykyään koitan nukkua papin kasukka päälläni ja vihkivesi pullo toisessa kädessäni, se ei tuo pientä perkelettä pidättele.

Eniten vituttaa se, että vasta nyt huomaan kuinka siunatussa tilassa (enkä tarkoita raskautta) vaimoni on kun hän pystyy nukkumaan siinä käryssä ja metelissä. Hänellä täytyy olla asiat kunnossa tuonne yläkerran suuntaan, kauhistuneena katselen kuinka metriset lieskat joita haju aiheuttaa, lyövät hänen vallan saatanasti korisevasta henkitorvestaan. Eukko ei ole moksiskaan vaan päinvastoin, tuo toisinaan itsekin kalman karjahteluita päästelevä puoliskoni ryhtyy oikein kilpasille räyhähengen kanssa. He ikäänkuin kilvoittelevat siitä että kumman efektit ovat reteämmät ja tuloksena onkin usein tasapeli jonka seurauksista minä saan kärsiä. Räyhähenki näet kostaa minulle tappionsa tuota korahtelevaa ja vinkuvaa, käsittämättömät henkiset voimat omaavaa naista kohtaan. Toisinaan olen niin sekaisin sekä kärystä ja metelistä etten tiedä enää mihin uskoa, välillä tuntuu että vaimoni on siirtynyt pimeälle puolella sillä hänen peittonsa leijuu about puoli metriä punkan puolella ja samoja eteerisiä, silmämunat kuivattavat kaasuja tuntuu purkautuvan hänen kehostaan. Kerran jopa sellaisella voimalla jota on kuvattu aiemminkin historiassa, nimittäin alehallista ostettu ja aivan vitun surkeaa tekoa oleva täkki piti samanlaista ritinää revetessään kuin se kuuluisa esirippu.

Ei ole tavatonta normioloissakaan että punkassamme kytevät ja lepattavat pienet elmonliekit, nuo tuonelan siniset lieskat jotka ovat johdattaneet niin monia harhaan. Minä poika sitten juoksen henkeäni pidätellen kylppärin ja makkarin väliä yrittäessäni sammuttaa noita palopesäkkeitä. Vaikka vaimoni vaihtaa tätä nykyä lakanat joka päivä, vuoteemme näyttää siltä kuin siinä olisi piehtaroinut vähintään kuusi seksuaalisesti poikkeavaa nokisutaria ja tämä kaikki on noiden manalan kaasujen aiheuttamien tulipalojen syy. Alkuun nukuinkin asbestipuku päällä mutta se on kuulkaa niin hiostava pyjama etten suosittele sitä kenellekään. Papin kasukka on kätevä ilmavuutensa takia ja tästä on hyötyä kun käy rauhanneuvotteluja räyhähengen kanssa. Kaksi ensimmäistä yötä nauhoitin (vanhasta kokemuksesta) noita perkeleellisiä pärähdyksiä ja turahduksia, koittaen selvittää muinaisten tekstien ja Rosettan kiven kopion avulla mitä nuo mollivoittoiset bassojyrähdykset pitivät sisällään. Huolimatta siitä että minä, joka pyrin olemaan uskossani vahva, en kertakaikkiaan pysty tuottamaan yliluonnollisia ääniä muutoin kuin luonnon tarjoamin keinoin niin oli minun valmistauduttava tähän kommunikointiyritykseen ruokavalion avulla. Iltasella tempaisin menemään kolme litraa hernekeittoa, tummaa leipää ja kananmunia, puolalaista jogurttia ja raakoja sipuleita sekä melko saatanallisen hivakan kaalikääryleitä, koko satsin huuuhtelin alas neljällä litralla piimää. Valmistautumiseni oli ehkä liiankin tehokas sillä jo illalla aloin haastamaan tuota räyhähenkeä tulemaan esiin. Ensimmäiset, ilmaa repivät törähdykseni viesittävät tuolle pirulaiselle että nyt on tosi kyseessä ja aletaan ottamaan pahoista hengistä mittaa.

Räyhähenki, joka taas puolestaan oli ottanut meidän koiramme hahmon, tyytyi vain mulkaisemaan sohvalta vähän siihen malliin että mitä ukko päräjät, ei vielä ole mittelön aika. Sen sijaan vaimoni – jonka luulin olevan immuuni – intoutui puhumaan kielillä ja lujaa. Käsittämättömästä huutomengerruksesta ja käsien viittilöinnistä sain sen verran selvää että minun pitäisi mennä ulos jatkamaan treenejäni eikä vähiten siitä syystä että hänen vuosia vaalimansa juoru kuukahti. Sanoin vaimolleni että aika epistä kun te olette nyt laulaneet jo pari yötä sellaista duettoa että tapetikin rullautuvat seiniltä alas ja ikkuna on niin helvetillisessä huurussa ettei pihalle näe, joha nyt naapuritkin ihmettelevät että mitä vittua täällä touhutaan. Siirrytiin ei verbaaliseen keskusteluun, otsikkooni napsahti Chelsea Chain:in teos Sydänverellä. Kirjaa enkä kirjoittajaa tunne mutta arvelisin teoksen sisältävän painavaa tekstiä sillä se sattui aivan helvetisti, jättäen tähän niin kovia kokeneeseen otsikkooni uuden kirjanmerkin. Räyhähenkeä nauratti ja se ikäänkuin vittuillakseen päästi pienen turahduksen, aivan vaatimattoman mikä ei edes roihahtanut sanottavasti. Viimein tuli yö ja hyvä niin, huomasin että minullahan on paljon sanottavaa tämän uuden ja melko tuskallisen kommunikointikanavan kautta. Räyhähenki asettui viereeni, ensin muka ystävällisesti kuono minuun päin ja aloitti tämän yöllisen riehumisensa kevyellä small talk:illa, jos tässä yhteydessä nyt voi moista nimitystä käyttää. Haasteen se näytti ottaneen tosissaan, sen ensimmäiset röpinät sisälsivät niin imelän ja karmean hajuista hermomyrkkyä että tunsin tajuttomuuden verhon laskeutuvan silmieni eteen.

Kovinkaan kauan en saanut silmiäni lepuuttaa sillä heräsi tyynyn pääni alta lennättävään törähdykseen joka samalla kuivatti silmäni sepposen selälleen. Auki lennähtäneet silmäni havainnoivat ympäristöä ja luulin että joku oli ampunut räyhähenkeä päähän sillä otsikossa oli selvä ampumahaava. Sitten tajusi että tuo saatanan lähettiläs oli kääntänyt takimmaisen kommunikointiaukkonsa minuun päin, vieläpä herkkään klyyvariini kiinni. No eipähän tarvitse olla huolissaan nenäkarvoista, sen paremmin kuin kulmakarvoista tai ripsistäkään. Taistelu oli alkanut, vaihdoimme kiivaita kommentteja ja räyhähengen yrittäessä rienata, minä vastasin käännytyksen sanoin. Eeppinen taisto, jalkopää roihusi liekkimerenä ja palovaroitin huusi viimeistä kuin viimeistä päivää aina siihen asti kunnes se tippui sulaneena möykkynä lattialle. Samaan aikaan kiinalaisvalmisteisen vekkarini pleksilasi suli ja koneisto pysähtyi, kaikki tämä tapahtui kellon viisareiden pysähtyessä näyttämään aikaa 02.14. En antanut periksi vaikka pappisvarustukseni liperit olivat käpertyneet ja kasukkani muistutti hitsarin nahkaessua, taistelin vastaan urheasti vaikka tiesin ettei seuraavana päivänä istumisesta ja tuskin kävelystäkään tulisi mitään. Mittelö päättyi räyhähengen lausahdukseen joka enteili vielä kamalampia asioita mutta onneksi oli saanut selville tuon puolihuolimattomasti heitetyn uhkauksen merkityksen tutkiessani muinaisia sumerialaisia tekstejä. Se tarkoitti: ”Voidaanhan me tätä jatkaakin mutta kohta tulee aivan vitun kiire pihalle ellet sitten halua siivota makkaria”. Se oli viimeinen niitti ja minun oli annettava periksi, nousin ylös ja riisuin pahoin palaneen kasukkani yltäni ja suuntasin askeleeni keittiöön. Näytin räyhähengelle kansainvälisellä käsimerkillä aikalisän tarvetta ja ihme ja kumma, tämä karvainen pirulainen suostui. Se istahti keittiön kynnykselle ja jäi tuijottamaan minua, kieli ulkona ja tuo demoneille ominainen häntä hiljaa heiluen.

Kietaisin äkkiä kupillisen kahvia naamaani ja poltin nortin, vaihdoin veden ja annoin räyhähengelle ruokaa koska tiesin että siellä jossain syvyyksissä oli kuitenkin se meidä oma Lätkis. Ulos päästyämme räyhähenki intoutui jälleen; se juoksi lähimpään ojaan ja päästi niin saatanallisen töräyksen, että se sai tuon manalan otuksen lentämään fleksin päässä. Kiepuin kuin hullu räyhähengen kiertäessä satelliitin tavoin minua ympäri, päästäen samalla jääpuikot katkovia pärähdyksiä ja tumman, kitkerän ektoplasman purkautuessa sen takimmaisesta kommunikointiaukosta. Reppana lehden jakaja osui paikalle, ektoplasmaa lensi tuulilasin täydeltä ja tämän onnettoman nuorukaisen yrittäessä pyyhkijöiden avulla pitää näkyvyyttä yllä, nuo petrokemialliset lärväkkeet sulivat niile sijoilleen. Hän pakeni paikalta ja minä jäin jatkamaan pyörimistä, seuraten ilmojen halki kiitävää beaglen näköistä demonia.

Mieleeni tuli varhaisemmat vuodet elämästäni, olin silloin kymmenen vanha ja sain kummisedältäni lahjaksi polttomoottorisen lennokin. Elettiin aikaa jolloin radio-ohjattavia lennokkeja ei ollut kuin alan vannoutuneilla harrastajilla, noilla mainioilla paksulinssisillä ökyrikkaiden kakaroilla. Omani pyöri pitkän siiman varassa ympyrää, tosin siinäkin sai lentokorkeutta säädettyä kun käänsi käsikahvaa joka vaikutti narujen välityksellä siivekkeisiin. Bensaa koneeseen mahtui juuri sen verran että joka helvetin lennätyskerta päättyi tajuttomuuteeni kun kaaduin pääni pyörrytyksen sumentamana johonkin (eli siihen ainoaan näkyvissä olevaan) kiveen. Räyhähenki fleksin päässä näytti samalta sen kiitäessä ympyrää, joskin ääni oli monta kertaa kovempi eikä lentobensan hajua voi edes verrata siihen katkuun mitä tuo turkilla varustettu tuomiopäivän tuholainen tuotti. Viimein se laskeutui ja demoni väistyi varjojen maahan, silmieni edessä seisoi oma koiramme iloisesti häntäänsä heiluttaen. Sen maahan jättämä ruskea ympyrä oli sen verran liikaa että koira päätti hypätä sen yli haistelematta lainkaan. Minä raahustin lopen väsyneenä koiran perässä ja yllätyksekseni huomasin ajattelevani että mikseivät ne ökyrikkaiden kakarat huomanneet siellä puistossa niitä nättejä tyttöjä joita istuskeli penkeillä? Ei, piti vaan lennättää niitä saatanan muovimöttejä ilmassa vaikka tytöillä olisi ollut paljon kiinnostavampiakin möttejä puseroidensa kätköissä. Minä kyllä yritin lähestyä noita kauniita ja suloisia neitokaisia mutta joka kerta sain yhtä kylmän vastauksen: ”Painu vittuun, me ei hangata Aholaidan räteissä kulkevan kanssa”. Kovin oli julma tämä maailma jo siihen aikaan.

Loppuselvennys ja ihan ystävällinen, joskin äärimmäisen vakavasti otettava tiedotus:
Jos joku saatanan vajakki vielä tuo meidän koiralle kinkunluita tai missä tahansa keitossa lillunutta luunkappaletta, tapan sen kuriirin sekä luun lähettäneen henkilön omin käsin. Hitaasti ja tuskallisesti. Tässä on nyt saanut hypätä pihalla kuin Sipi ripillä koiran sekaisin menneen mahan takia ja nyt alkaa olla se hetki kun rupeaa tulemaan ruumiita. Kuulin vaan että se oli saanut taas em. luita joten kiitos vitusti. Tietysti hyvä ja kaunis ele mutta voisi kysyä ensin ellei ole valmis pitämään telttapäivystystä tuossa oven takana, mieluummin koira vieressään mutta valmiina ulkoiluttamaan joka tapauksessa. Eipä tässä muuta tällä kertaa, meidän mäellä paska haisee, banjot soi ja päät halkeilee.

Rakastavan ja anteeksiantavan luonteeni takia tukahdutankin vihani, toivottaen teille – myös luuntoimittajalle – hyvää tiistaita, te rakkaat Luostarin asukkaat ja muut matkaajat.

47 kommenttia:

  1. Teillähän on aivan Ghostbusters-meno siellä :)

    Lemmikit ovat... lemmikkejä omistamattomat ihmiset eivät tiedä, mihin kaikkeen voikaan joutua ystävällisen eleen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tässä viime aikoina on ollut mielessä Uinu uinu lemmikkini ja muut alaan liittyvät leffat ... eli vaikka ne ovat suloisia niin niiden sisällä asuva pahuus on käsittämätön ;)

      Poista
  2. Voi Lätkis-ressua! Meillä tuo räyhähenki on muotoa kissa ja vietetään niin perkeleellisiä jolinaorgioita pitkin yötä. Ihmettelen, ettei kukaan ole vielä soittanut valkotakkisia herroja hakemaan min.. siis kissaa talteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, tiedän miten vittumainen taajuus kissan äänessä on ja se kun kerrotaan vielä kymmenellä(kevät ja kiima, yleinen vitutus) niin se on yhtä helvettiä. Siinä on kyllä kestämistä ja se ajaakin tekoihin joiden seurauksena on syytäkin pelätä valkotakkisia ;D

      Poista
  3. Aluksi tieto, että meillä oli luuton kinkku, joten odotettavissa ei ole yhdellekään koiranomistajalle hankaluuksia.

    Räyhähenki meidän huushollissa on epäsäännöillisen säännöällisin väliajoin, kun isäntä päättää käydä 'salaa' tai julkisestikin Olkassa ja nauttii sen firman kostukkeita. Aika lievää räyhä silloinkin, mutta sen verran luonne muuttuu hiljaisesta tutkijatyypistä Euroopan omistajn suuntaan, että minua veetuttaa täysillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räyhähenkiä kyllä on monenlaisia eivätkä ne kaikki aina ole eläimissä. Aikoinani tappelin tuon samaisen räyhähengen kanssa, sen verran sitkeä se on että meni melkein kolmekymmentä vuotta ennenkuin selätin sen.

      Poista
  4. Osanottoni Räyhähengen riivaaman Lätkiksen kotijoukoille. Voisinpa hyvää hyvyyttäni seuraavalla hevosten kavioiden vuolukerralla lakaista kavionlastut pussukkaan ja postittaa Lätkikselle ystävänpäiväpostina. Sitten sinäkin tulet tietämään mitä tarkoittaa kalmankäry. Osaisit arvostaa nykytilaa.

    Meillä koirat, sattuneesta syystä, lukitaan neljän lukon taakse kengittäjän saapuessa pihaan. Niin huolella en voi tallin lattiaa lakaista, etteikö tarkkahaistinen koira löytäisi superherkkuaan. Aluksi tein sen mokan, että kiikutin jätteet lantalaan. Nyt ne pitää paketoida kolminkertaiseen folioon ja kiikuttaa oitis ongelmajätteeseen ennenkuin koirat pääsevät ns. hajulle. Ei kiva.
    Että pannaanko pakettiin?? Olisi kuule tajuntaa laajentava kokemus teillekin.

    Kiitti ja kuitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arrghh! Nyt puhut sellaisesta kauhistuksesta että alta pois! Sen verran olen minäkin maataloissa kiertänyt että tiedän tuon ongelman olevan melko yleismaailmallinen ja voin olla sun todistajana siinä että se haju on helvetillinen...

      Jos mielit lähettää tännepäin, varmistuthan siitä että sulla on käynnissä oleva lentokone pihamaalla ja passi taskussa ;D

      Poista
  5. pienen lapsen viattomuus on kyllä jotain ainutlaatuista ja sitä viattomuutta ja puhtautta haluaisi varjella. vaikka onneksi kasvaminen ei tarkoita että sen kaiken lapsuuden vilpittömyyden menettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joka sana ja tästä syystä ihmisen ei pitäisi koskaan kovettaa itseään, sillä siitä kärsii kaikkein eniten itse.

      Poista
  6. Minunkin peittoni alla heiluu öisin Poltergeist! Ps. Kissan pierut ovat jopa jollain tapaa herttaisia, kunhan ei jää siihen lemupilveen hengailemaan liian pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissan pierut herttaisia? Ninka rakas, ostan heti satasella samaa mitä sinä vedät, sillä nyt näyttää siltä että mulla onkin aika paljon kokematta tuolta henkipuolelta ;D

      Poista
    2. On on! Tää on varmaan vähän sama asia kun tuoreet äidit tykkäävät jutskata niiden tuotoksiensa tuotoksista, eli lapsenpaskasta. "Minkä väristä teillä tuli tänä aamuna?" "No kuule, John-Eemelillä on ollu vähän ripaskaa viime aikoina..."

      Poista
    3. :D :D :D Se on muuten just tuollaista kun sitä kuuntelee! :D

      Poista
  7. Ninka on kokemusta rikkaampi kuin minä. Meillä on viisi kattia, enkä ole koskaan kuulut niiden pierevän 8) Myös muut aistit ovat saaneet levätä aiheen parista

    Ja Hirnakalle - luulin olevan urbaanilengendaa, että koirat syövät hevosen vuolujämiä. Ei meillä vain kumpikaan edesmennyt piski kelpuuttanut niitä evääkseen. Sinne ne lantalaan päätyivät, mutta ei ne ikinä sinne maatuneet. Lujaa tavaraa!

    Lätkikselle voimia moisen koettelemuksen jälkeen. Beagle tunnetusti syö kaiken mikä ei alta pakene/saa kiinni.

    Tästä tulee kelpo viikko, olen töiden määrästä jo nyt ihan dööd. Seuraava hengähdys taitaa olla ensi viikon maanantai. Alkakaa perkeleet vain yrittäjiksi... saa päättää ihan itte omat työ- ja loma-aikansa... Minä en voi kehua ryynien/nappien/pillereiden määrällä, mutta hulluudessa piisaa. Vai täysi sekopää alkaa yrittäjäksi. Terveisiä vain arvonlisäveron korottajille. Prkl!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaisuus on komeron kokoinen yksiö, siinä välttämättä joutuu kovin lähelle toisiaan niin äänten kuin hajujen puolesta.

      Yleensä pelkkä mysteerihaju kertoo kaasuvuodon tapahtuneen. Kerran taas nostin läppiksen ja minun väliin pyrkinyttä kissaa mahasta, jolloin sen minua kohti osoittaneesta peräpäästä kuului PUF!

      Poista
    2. Tita, Lätkis kiittää ja onneksi nyt tilanne on rauhoittumaan päin. Ahneudestahan tämänkin kertainenilmiö johtuu kun tuo karvainen neiti päätti vetää koko luun kerralla, ettei vaan jää kenellekään muulle mitään.

      Onneksi tätä kirjoitettaessa ei ole enää kuin yksi työpäivä tällä viikolla koska kuljen niin hitaalla ja olen niin poikki kuin vain voi olla.

      Yrittäjyyson eräs masokismin ilmenemismuoto ja vain ne harvat uskalikot harjoittavat sitä vapaaehtoisesti tämän päivän Suomessa.

      Ninka; niin tutta tuo PUF!-juttu sillä Lätkis on vienyt ko. kidutusmenetelmän ihan uusiin sfääreihin ;D

      Poista
  8. En omista lemmikkiä, mutta muistan varmasti aina Alzheimerin taudin iskemiseen saakka sen kerran, kun olin koiravahtina ja koiralle tuli ripuli. Mainittakoon, että olen näkövammainen ja olin koiravahtina kaverini isossa lukaalissa. Yhdellä koiran ripulointikerralla hukkasin avaimet ja toisella koiran hihnan. Lopulta tyydyin päästämään koiran vaan takapihalle pörisemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinulla on ollut vastoinkäymiskerrointa vielä enemmän, hatunnosto siitä että et ole antanut sen haitata.
      Koiran ripulointi on itsestään perkeleestä, ei pelkästään sen jatkuvan ulkona rampaamisen takia vaan ne leijat mitä koita päästelee. Viisain ratkaisu on tuo totetttamasi eli sinne takapihalle ja nimenomaan pörisemään.

      Poista
  9. Tita, ei ole urbaanilegenda! Kun tulet seuraavan kerran tänne, lupaan sinulle näytöksen kuinka ahnas terrieri hotkii kilon kavionpalasia. Kunhan lupaat sitten nukkua mainitun terrierin kanssa seuraavan yön :D

    Minne lie itse Apotti luikahtanut? Tikahtui??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apotti on hengissä ja vartoos kun pääsen Torpalle, mulla on sulle asiaa ;D

      Poista
    2. ja jatkan illalla juurikin tästä kohdasta, nyt on pakko lähteä maailmalle.

      Poista
  10. Apotilla näkyy olevan omituinen vuorokausirytmi. Kellonajoista päätellen mies nousee ns. ennen sianpieremää, rustaa omituista tekstiä, painelee töihin ja kommentoi iltasella. Häipyy näkyvistä jossain siinä vaiheessa kun minä alan pikku hiljaa olemaan vauhdissa.

    Ja kiitos tarjouksesta Hirnakka, mutta saatte pitää omat pehmolelut omissa sängyissänne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tita, omituisilla ihmisillä on omituiset aikataulut! ;D

      Poista
  11. Peppiksellä on räyhähengen taltutus meneillään, ei siinä paljon ehdi turisemaan..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tai paremmin sanoen räyhähenki taltutti meikäläisen ;D

      Poista
  12. Sekaisin oleva mahakin paranee ennen pitkää, mutta jos kissalla on kevättä rinnassa, riesa voi kestää muutaman kuukauden. Meillä pääsee riivaaja vauhtiin todennäköisesti taas kuukauden sisällä, kun leikattu kolli alkaa kevätmouruamisen, ja jatkaa sitä alkukesään. Nukkuu päivät ja metelöi yöt. Siinä on korvatulpat tarpeen, jos aikoo nukkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat, ne ovat itsestään perkeleestä ja varsinkin juuri keväisin - silloin niitä ei kuuntele kukaan!

      Poista
  13. Ihan kommailen vielä, että meilläkin varmaan Vinskiä leikattaessa on pallinpoistoveitsi vähän lipsahtanut; niin komeaa mouruamista ja sietämätöntä käytöstä, että oli vähällä yks yö tulla käyttöön kissarukkaset tai se muidenkin wanhojen selkäkipuisten ämmien rakastama kissannahka selän lämmikkeeksi ;)

    Hirnakalle; muistan olleeni maalla kylässä talossa, jossa oli pari hevosta ja tosiaan, koirat kuolasivat lähettyvillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen muuten aikoina metsästänyt eli loukuttanut villikissoja kun ne alkoivat olla ongelma erään tuotantolaitoksen liepeillä. No, yhdestä loukutetusta ja ammustusta piti tehdä rukkaset mutta se haju kun aloitin nylkemisen...!
      Homma jäi siihen, se haju oli jotain sellaista ettei sille löydy adjektiivia.

      Poista
  14. Maksalaatikko (rusinallinen) aiheuttaa samanlaiset kaasuvuodot koirille kuin sianluut. Ainakin meidän lainaterapiakoira Lyllanille näin pakkaa käydä.
    Mankku sanoi, että kaksi kaasuvuotohanaa saman täkin alla on hänenkin venyvälle sietokyvylleen liikaa, mutta hän kestää urhokkaasti, koska se toinen hana on vaan silloin/tällöin samassa makkarissa. Toista pyrstöyskän vuotolähdettä hän on aikoinaan kirkkoherran kansliassa luvannut ja tahtonut kest...rakastaa myötä&vastamäessä, kunnes kaasuhana lakkaa vuotamasta. Siis hamaan siihen saakka, kun venttiilin päälle kasataan 2 metrin hiekkakumpare annansilmineen, tai hänen oma maallinen tomumajansa kumpareen alle kuopataan.
    Ei puhettakaan eri täkeistä ennen.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Kaisa, tuo on just kuin meiltä! Kaksi kaasuhanaa -eukko ja koira- mikä helvetillinen duo mutta ei niitä voi hylätäkään kun ne on niin rakkaita.

      Poista
  15. Toivottavasti Peppiksen pää ei ole kosahtanut lopullisesti... on niin tottunut siihen, että joka päivä tulee, niin että heti pelkää jotain sattuneen kun ei tulekaan.

    Eikös kinkunluut ole vähän turhan suolaisiakin koiralle? Vai voiko luu olla suolainen? Kinkku ainakin on. Ainakin suolattu kinkku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kopsahtanut, et sä musta niin vähällä pääse ;D
      Ja se on totta mulla on ollut selkeitä vieroitusoireita kun en ole pystynyt tänne tulemaan.

      On ne kinkut turhan suolaisia eli vettä menee ja kusta piisaa.

      Poista
  16. Sanna: "on niin tottunut siihen, että joka päivä tulee..."
    On siinä tytöllä hyvin pullat uunissa!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katellinen olen minäkin niistä pullista jos näin on - ja huolissani Pepponen pääparasta, kun mitään ei kuulu!

      Peukut pystyyn, että kaikki on hyvin.

      Poista
    2. Kaikki ok mutta on teillä jutut... ;)

      Poista
  17. Peppis on tietty NYT saanut sen uuden koneen ja yrittää epätoivoisesti saada vekottia toimimaan - toivottavasti.
    Seuraavina vaihtoehtoina:
    1) työkiireet
    2) yhteys- ja / tai koneongelmat
    3) sairaskipeärepoväsypoikki

    Äkkiä nyt kehiin, nunnat jo huolissaan ovat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täällä ollaan niinkuin olet huomannut, nytkin pakkomielteisenä kommailen vanhoja juttuja ;D

      Poista
  18. Ei kannata ostaa sitä Talkkunajauhoa, jossa on herneitä mukana :D

    VastaaPoista
  19. Ei kannata ostaa myöskään (kylmää) kalkkunajauhoa :D

    VastaaPoista
  20. Pyhä Pietari istui taivaan portilla ja odotteli sisääntulijoita. Sitten oveen koputettiin ja hän aukaisi sen: ei siellä ketään ollut. Kului hetki ja jälleen koputettiin. Pietari avasi oven eikä taaskaan ollut ketään. Nyt hän jäi odottamaan ihan oven viereen ja kun kohta taas kuului koputus, hän äkkiä avasi oven ja näki siellä miehen. "No, tuletko Sinä tänne vai et?, johon mies vastasi: "En tiedä vielä, minä olen vielä elvytyksessä!"

    Toivottavasti Pepponella on kaikki kondiksessa, eikä koputtele vääriin oviin...

    Tai sitten:
    Japanilainen ja lappalainen siemailivat tunturissa ystävyyden maljoja. Sekaisin heiteltiin niin sakea kuin votkaakin. Vaikka molemmat perusluonteeltaan rauhallisia ja kohteliaita ovatkin, jossakin vaiheessa ryypiskelyä miesten välille sukeutui riita, joka riistäytyi käsikähmäksi.

    Japanilainen kumautti ensin. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi: - Mikä se oli? -Se oli karatelyönti, se on sieltä meiltä päin, japanilainen kertoi.

    Tappelu jatkui ja japanilainen kumautti uudestaan. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi: -Mikä se oli? -Se oli karatepotku, se on sieltä meiltä päin, japanilainen kohteliaasti kertoi.

    Kahina jatkui ja lappalaisenkin isku osui. Japsi heräsi kahden päivän päästä teholla ja kysyi:-Mikä se oli? -Se oli Hiacen tunkki. Sekin on sieltä teiltä päin, Lapin äijä valisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nää piristi kummasti ja jotenkin tunsin yhteenkuuluvuutta tuon ekan tarinan ukkelin kanssa ;D

      Poista
  21. Hiacen tunkki :D

    Tässä Pepponen testamenttia odotellessa vielä yksi:

    Kolme autoharrastajaa oli tienvarressa etsimässä pudonneita pölykapseleita ja yllättäen he löysivätkin alastoman nuoren naisen kuolleena pusikosta.
    Nissanmies otti hatun päästään ja asetti sen varovasti peittämään "kropan" vasenta rintaa.
    Ladamies otti piponsa, ravisteli pahimmat moskat pois ja asetti sen peittämään oikean rinnan.
    Bemaripoika puolestaan muiden esimerkin velvoittamana heitti BMW-lippiksensä peittämään neidon jalkoväliä vaikka mieli tekikin katsoa, kun ei ollut ennen sellaista päässyt näkemään.
    Pitkän odottelun jälkeen poliisi saapui paikalle ja näki BMW-lippiksen peittämässä strategista aluetta.
    Poliisi kävi kurkistamassa lippiksen alle ja nousi epäuskoisen näköisenä seisomaan.
    Sitten hän pudisteli päätään ja kurkkasi uudelleen lippiksen alle.
    Sama toistui vielä muutamia kertoja, kunnes autoharrastajat kysyivät, että oliko jokin vialla, kun piti usea kertaan lippiksen alle katsoa.
    "Ei tässä mitään sellaista ole" virkkoi kokenut poliisi "en vain ole ennen nähnyt BMW-lippiksen alla muita kuin mulkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Sinä se Hirnakka vasta varsinainen olet! :D Kerroin tämän jutun tänään (kts.päivämäärä) eräälle nuorehkolle bemarikuskille ja sillä oli näkemisen arvoinen ilme! Kehtasi vielä arvella jonkun kateellisen köyhän jutuksi ja sitten sitä vasta vituttikin kun kerroin että tarinan kertoja oli nainen jolla on rahaa niin ettei paskalle taivu :D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...