torstai 3. tammikuuta 2013

Huikea kisa - Voita Apotti päiväksi omaan käyttöösi!


Nyt on illan päätapahtumassa tiedossa kilpailu jossa voi voittaa meikäläisen päiväksi käyttöönsä! Jumaliste, siinä ei ole kulta eikä mirhami mitään kun tulen teille rönyämään ja herättämään muutenkin pahennusta, tai pahennuksen määrähän perustuu siihen mitä te vaaditte minun tekevän... mutta ensiksi Luostarin viralliset asiat:
Eilinen rekrytointi ei mennyt ihan vitulleen vaikka siltä näytti, sillä saimme kaksi uutta ja ihastuttavaa nunnaa Luostariin. Ensimmäisenä mainittakoon Kiki, tuo valloittavalla tavalla kajahtanut naaras johon kylläkin törmäsin jo toissailtana käytyäni tyypilliseen tapaan stalkkaamassa tuota kääpiöiden kanssa vehtaavaa Puskista. Sieltä minä löysin tämän kauan sitten kadottamani siskoni (se on pakko olla niin, ainakin mitä ajatuksen juoksuun tulee) ja asia vahvistui kun kävin vierailulla hänen blogissaan. Tuli kuset housuun ja naama halvaantui hetkellisesti koska räkätin jopa siinä määrin että rakkaalla vaimollanikin oli minulle isokirjaimista asiaa. Kuurouduin välittömästi joten en tiedä mitä kaikkea hän huusi mutta sen voin kertoa että murolautanen lensi lattialle pelkästä ilmanpaineesta. Kovin tuntuu hyväkeuhkoinen tuo nainen olevan vaikka ei juuri pahemmin urheile.

Toinen ihastuttavista naisista on Elämän kultahippusia-blogin Hippu (en ehtinyt etsiä enkä näin ollen löytänyt mitään nimeä mutta josko tuo sitten myöhemmin selviää – siksi kutsun häntä Hipuksi), harrastaa mm. salilla käyntiä ja lukemista, tämä ihan vain näihin asioihin vihkiytyneille Luostarin fanaatikoille tiedoksi – kannattaa käydä tutkailemassa. Menen itsekin vielä tänä iltana kunhan maailmalta kerkiän.

Sitten, pitkällisten epäselvyyksien (luonnollisesti minun aiheuttamiani) jälkeen seinälle tulee myös Suolasuisen kirjallisuuden Seuran blogi, siellä on tekstejä jotka herättävät ajatuksia eikä niitä muuten luetakaan niin vain läpi vaan ne täytyy lukea.

Daa, tämä nyt näyttää menevän yhdeksi pikkukappaleiden palapeliksi mutta välillä näinkin, onhan tämä vaihtelua siihen yhden pötkön tuijottamiseen eli kiitos teille kaikille asukeille ja muille matkaajille, eilen saavutti tämä vaatimaton Luostari uuden merkkipylvään kun hypättiin vanhasta sataluvusta ihan uudelle sillä päivittäisessä kävijämäärässä mentiin kolmensadan paremmalle puolelle. Tietysti hyppäys normaalista, reilusta kahdesta sadasta selittyy eilisellä otskoinnilla mutta onhan se kuitenkin aina mukava huomata tuollainenkin piikki. Vaatimatontahan tämä on jättiläisblogien ja muiden kiintotähtien rinnalla mutta laitoin eilen puvun päälle räpsin olkkarin valoja aivan helvetisti sillä riemuissani kuvittelin olevani vähän vitun isossa lehdistötilaisuudessa kertomassa Luostarin perustamisesta ja alkutaipaleesta. Tilaisuus loppui siihen kun kuulin valkotakkisia tilattavan, vieläpä pronto!-kehotteella. Kiitos siitä kuuluu teille kaikille, niin asukeille kuin matkaajillekin ja nyt nöyränä täällä polvistunkin eteenne, ilman teitä en olisi mitään ja todennäköisesti jollottaisin jossain lautakopissa jonka räystästä koristaisi puinen risti. No, saattaisi olla että paikalla olisi sinne eksynyt ja seuraani liittynyt joku karjalasta kotoisin oleva vanha itkijänainen aka jolisijamuori jonka kanssa poraisimme silmät punaisina maailman kurjuutta. Pusuja kaikille (noh, Partapappa, menes nyt pois siitä jonosta..) ja suurta rakkautta, kyllä te tiedätte.

Sitten The main Event (< lehdistömoguli, menikö oikein?) eli varsinaiseen kisaan tai tämä mikään kilpailu ole vaan suoraa huutoa esitetty avunpyyntö. Katsokaas, te kun tunnette minun pahoin järkkyneen mieleni ja jatkuvan tyytymättömyyteni niihin asioihin joita ei oma aika / viitseliäisyys riitä korjaamaan, pyytäisinkin teiltä seuraavaa: Kuten jo sanoin silloin alkuvaiheessa, tulee blogin ulkoasu muuttumaan vielä kerran. Lopullisesti ja pysyvästi, sen jälkeen sitä ei enää ikinä muuteta sillä se vihitään lopullisesti siksi mitä se on ja niin tulee olemaan aina hamaan maailmanloppuun asti. Jotta nyt jumalauta vihdoinkin päästään asiaan niin haluaisin tämän blogin taustakuvaksi (mikäli se on mahdollista, Oi te viisaat tietotekniikka – ja bloggergurut!) Luostarin kuvan. Sellaisen hieman mystisemmän (vrt. fantasiapeleistä – ja leffoista tutut, myös jokusissa kauhugenren jutuissa on esiintynyt) mutta kuitenkin sellaisen, että siitä tulee käydä selväksi ettei mistään teurastamosta ole kyse. Räystäillä sopisi olla niitä ihme otuksia – mitä gargoileja ne nyt olivatkaan – ja ehkäpä muutama soihtu koristamassa isojen ovien pieliä. Niin, kuvan tulee olla ns. paraatipuolelta eli sisäänkäynnin päädystä, haluan Napoleon-tautia sairastavana nähdä ne perkeleen isot ovet ja sekä jyhkeät rappuset jotka johtavat sisälle Luostariin. Kaikki muu on plussaa; ilta- tai yöaika (ne vitun soihduthan tuntuu muuten meko järjettömiltä, eikö?), saapi olla usvaa ja sumua enkä laittaisi pahitteeksi vaikka pihamaalla olisi menossa / tulossa pari vähäpukeista nunnaa..
Kuva mieluummin hieman alaviistosta (mikäli mahdollista) kuvattuna sillä se lisää sitä jyhkeyden tuntua mitä tässä haetaan.

Mahdotonta, no niinpä tietysti. Ei elämässä mikään saa liian helppoa ollakaan ja siksipä tämä kisa kestääkin heti koko tammikuun ajan, tallennan joka kuvan jonka saan (ja toivottavasti saan, muuten pääsette ihastelemaan tekstin alla jotain ihan muuta) ja niistä sitten valitsen parhaimman. Jos menee tiukille ja koska te olette niin rakastettavia ihmisiä puhumattakaan siitä että onhan tämä myös teidän Luostarinne, voidaan järjestää äänestys kuun lopulla. Palkinto on noudettavissa... ei kun palkinto toimittaa itse itsensä sitten perille kun siitä voittajan kanssa sovitaan eli varmaankin kun ne vittumaiset kevään työt ovat ajankohtaisia. Teen näetsen valittamatta töitä ja tyydyn pelkkään kahviin (ihan tosi, en syö päivisin juuri mitään koska päivä menee ns. hihaan jos maha on täysi) koko sen pitkän päivän aikana. Täytyy sopia kyllä hyvissä ajoin mikäli työt teetetään ulkosalla, ehdin meinaten roikkumaan korkeajännitejohdoissa ja saamaan kunnon rusketuksen sillä teidän silmänne ei meikäläisen sairaan valkoista ihoa kestä. Ei, sellaisia aurinkolaseja eikä hitsausmaskeja ole keksittykään että ne suojaisivat niitä kosteita räpyttimiänne.

No niin, kello käy ja tästä on pakko taas lähteä joten hyvää toivoa täynnä olevaa torstaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

Ps. Polgalle erityiset onnentoivotukset päivän The Koitokseen!

31 kommenttia:

  1. Kylläpä taas sai aivojumpata, että ymmärsin mikä se kilpailu on.. toisaalta ihmettelin tuota iltalehden kilpailuakin Kaksoislentokisa.... siis ihan outoja mäkihyppääjien kuvia siinä.... noh, kai minäkin saan repsahtaa uupumuksen jäytäessä.

    Mulla mitään luostarikuvia kyllä ole. Säästyt tänne tulemiselta. Vai pitäisikö minun kysyä ortodoksi-ikonimaalari ystävältäni.... noihin kuviin kun liittyy tekijänoikeusasioitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä voin Outsa paketoida itseni muutenkin ja pamauttaa sinne teille ainakin viikoksi - kun tuota välimatkaa on sen verran ;)

      Poista
  2. Ziitosta vaan, 2 kk saikkua yms. Rapoa seuraa. Ehkä jotain osallistumisen tynkääkin, koska jos sillä saa SINUT käyttöösi vaikkakin vain päiväksi, voisi oma residenssini kohentua kummasti *kirjaimellisesti*!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että sait saikkua ja toivottavasti asiat nytkähtivät eteenpäin. Kävin kyllä katsomassa hetikin kommenttilootaa mutta seillä oli vain se lyhyt tiedotus, ilmeisesti huomenna on luvassa The Kaikenkattava Selvitys?
      Niin, ja kiitos linkistä, kyllä se taisi olla se itsemurhaan kannustava lääke. Voi vittu sentään mutta minä en usko noiden mielialalääkkeiden kipua vieviin ominaisuuksiin, olkoonkin että niitä on kuulemma menestyksekkäästi käytettykin siihen. Yksikään ei ole omalla kohdallani toiminut ja saankin kuulemma vasta sitten oikeat ja jyreät ryynit kun olen käynyt siellä fysiatrian polilla. Odottavat nimittäin kipupolilla tietoa sieltä fyssan puolelta ja päättävät sitten että mitä tehdään.

      Poista
    2. Mullekin olisi määrätty polvikipuihin masennuslääkettä. Totesin lekurille, että en ota, olen just niistä lääkkeistä päässyt eroon (lihoin aikas monta kiloa, kun aina oli nälkä, prkle). Ei ne mitään kipuihin autaneet!

      Poista
    3. Peppikselle; mulla on ihan sama juttu - kaikki mielipidelääkkeet on kokeiltu eikä mikään auta kipuun oikeasti. Ei mihinkään muuhunkaan. Ja aina niitä tyrkytetään. Onneksi ne on nyt kaikki kokeiltu, joten nyt saa valkata jo bentsoista ja opiaateista cocktailit säväytettynä relaksanteilla, vitamiineilla ja magnesiumilla. Ei se hirveästi auta, mutta jkv kuitenkin. Kipupkl ei ota mua vastaan, ei vieläkään - enkä edes halua sinne, enää. Kuulemani perusteella asiakas on siellä useimmiten väärässä. Fysiatrille oon aikaa just tilaamassa, se on tuttu mies sentäs.

      Poista
    4. Molemmille yhdessä ja erikseen; niin, se on ihme juttu ettei esim. kahden ensimmäisen mielialalääke kokeilun jälkeen uskota ettei ne kertakaikkiaan toimi. Mulla nyt oikeaa lääkitystä jarrtuttaa toi perkeleen selkä, sitten jahka fys.polilta lähtee lausunto kipupolille niin oikeat ryynit määrätään - ovat kuulemman jotain ihan muuta kuin tähänastiset, mene ja tiedä mitä ne sitten ovat?
      Kipupoliin meinasin alkutaipaleella menettää uskoni mutta nyt taas kun itse hoitava lääkäri on puikoissa niin homma toimii, se nainen saa asioihin vauhtia.

      Poista
  3. Kiitos erityismaininnasta :) *punastelee valokeilassa nolona*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, olet sen vilpittömästi ansainnut.

      Poista
    2. Tässä on mun osanotto:

      http://johnstoysoldiers.blogspot.fi/2012/12/dreams-of-london-abandoned.html

      http://www.wallsfeed.com/digital-moonlit-citadel-fantasy/

      Poista
    3. Helvetin hyivä kuvia, varsinkin tuon ylemmän linkin kuvat olivat sellaisia mistä pidin. Niissä on just se oikea tunnelma ja visuaalinen maailma.

      Poista
    4. Mä tykkäsin kans juur noista 'kadonnut Lontoo'-kuvista enempi :)

      Poista
  4. Jokainen aivosolu on nyt täystyöllistettynä - mistä keksisi Luostarin upean kuvan, jotta saisin Apotin käyttöön päiväksi. Ei kai auta muu kuin ajella Luostarin pihaan kameran kanssa. *Hevosia satuloimaan menen nyt*.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu juu, nyt niitä kuvia tai koette kauheita jos joudun laittamaan sen taustakuvaksi mitä olen ajatellut tapauksessa, jossa ei tule yhtään Luostarikuva ehdokkaita. Se on meinaten sitten siinä maailman loppuun asti.

      Poista
  5. Mie en voi osallistua kisaan, kun en voi lunastaa palkintoakaan. Voi ikävyys!
    Etkö sie pelkää rikkovas sydämiä tuolla kaikennielevällä rakkaudellasi? Mitäs jos joku nunna alkaa siellä sun luostarissa vaikka sisustaan yhteistä kammiota teille, ja varaileen kappelia? Tai, mikä voi olla vielä todennäköisempää, joku vihainen munkki tulee kuristaan? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten niin et voi lunastaa? Tämä palkinto on niin viisas että se toimittaa itsensä ihan minne vaan, vaikkapa hotelli Keurusselkään jos asiakas niin haluaa ;D
      Minä rakastan kaikkia teitä, yhdessä ja erikseen. Teissä jokaisessa on ne omat erikoispiirteet ja jutut mitkä saa mun sydämeni muljahtelemaan milloin mihinkäkin (< toi ei voi olla suomenkielinen sana) suuntaan.
      Meidän Luostarissamme Sanna rakas. Mua ei munkit kuristele ja mulla on jo yksi kammio jaettuna oman nunnani kanssa. Mutta siitä huolimatta rakastan teitä ja olen valmis palvelemaan teitä....;)

      Poista
  6. Mullahan on ihan oikeita kuveja munkkiluostarista, vierailin kesällä kesämopolla Pokrovan luostarissa, joka on naapurissamme. Vanhalla blogillani niitäkin on näytillä. http://tsompi.blogspot.fi/2012/08/paivaa-liian-aikaisin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä kuveja Pokrovasta mutta noita rajoittaa tekijän oikeudet ja sitä paitsi liian tervehenkisiä kuvia kuvaamaan tätä hourulaa ;DD

      Poista
  7. Meitsillä ei tule kusi housuun, koska kaikki pisi on kihahtanut nuppiin näiden kehujen jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän että olet niitä ihmisiä joilla ei kusi nouse hattuun vaikka yrittäisi, siksi mä susta niin tykkäänkin ;)

      Kehut olet ansainnut, harvoin pääsee lukemaan noin lentävää tekstiä!

      Poista
  8. Kilpailuun: "Apotti etualalla"
    http://i72.photobucket.com/albums/i177/siromi_photos/munkki1_zpsec6cde28.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No johan pomppas tuota kuvaa :D
      Saisko sinne vähän pientä vilahdusta Gluteus Maximuksesta ja muista Isoista Lihaksista, niiden suhteen ollaan ns. suursyömäreitä "tietyissä piireissä" :D

      Poista
    2. Osu ja uppos, Hirnakka :D

      Tuolla kuvan äijällä iso pakaralihas lienee sangen kuihtunutta mallia, toisin kun blogisi Legioonalaisilla. Nam. Älä viitti käydä kattomassa matkamittarin osoitteistosta, montako kertaa olen käynyt nauttimassa blogisi aina niin ihastuttavista kuvista :P

      Anatomian oppitunti:
      Gluteus maximus on toiselta nimeltään päänkääntäjälihas. Toiminnaltaan sikäli erityisen poikkeuksellinen, että se kääntää päätä ihan toisessa kropassa kuin missä se on kiinni. Vissisti näin on. Anatomia ihmeet ja tietoisku päättyy tähän.

      * kumartaa ja poistuu hämärään *

      Poista
    3. Ei jessus naiset, teiltä lähtee lapasesta toi touhu ;D

      Poista
    4. Niin lähteekin ja me seuraamme sen kutsua mielellämme, hyvin mielellämme :D

      Poista
    5. Nyt vasta kävin katsomassa tämän kuva, tuli kahvit näytölle. *hihittää hulluna*

      Poista
  9. No vot! Nyt aletaan Tsompi olemaan tunnelman osalta hyvillä jäljillä, kiitosta vaan ja tämä kuva menee arkistoon teikäläisen nimellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen siis kärkipäässä voittamassa Apotin päiväksi käyttööni! Jipii!!!

      Poista
    2. No niin olet, itseasiassa todella vahvoilla! ;D

      Poista
  10. Voittaisin tämän kisan helposti, mutta säälin Apottia. Matka Pohjan Akan luo on pitkä ja kivinen. Ja työ täällä raskasta, paskasta ja uuvuttavaa. Tosin talossa on kaikki mahdolliset kivat leikkikalut, mitä mies ikinä toivookaan saavansa. Viittaan nyt kompressoreihin varustuksineen, kaikkiin kivoihin sähkötyökaluihin mitä ikinä puusta tai metallista haluaakaan saada irti. Ne ovat täällä. Helvetin käyttämättöminä.

    Armoa annetaan siis ennen kuin sitä on edes anottu. Näin siunatun lempeää kohtelua harvoin saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi hittolainen, salaa toivoin että olisit osallistunut sillä uskoisin tuona verbaalisen rikkauden käsikynkässä olevan visuaalinen puolisko ja ymmärrys siitä mitä ajan takaa.

      Kaiken lisäksi olen tottunut tekemään paskaista työtä käyttämättömillä vehkeillä, vaikka ne sitten olisivat Helvetistä.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...