tiistai 15. tammikuuta 2013

Minä ja muut kusipäät, nyt on sitten se oikea hetki mennä kiikkumaan pihakoivuun (kaulasta) - siellä kun on niin hyvä ilmakin.


Selkeä suunnitelma. Kotiin päästyäni douppaan reilusti yli ohjeen ja nukun. Ei ihan onnistunut, piti hakea tk:sta kipupiikki ja auto pois tienvarresta johon se jäi. En tiedä mitä mitä rojua tällä kertaa suoneen meni, sillä piikin antamista edelsi tk:n porukan pitkä puhelu sairaalan väen kanssa kun kerroin että voivat unohtaa tavan diibadaabaa-piikkinsä. Morppaa tai muuta mukavaa se ei ollut, tuo taivaallinen aine kun aiheuttaa aivan toisenlaisen olotilan ja nyt vaikutukset olivat jotain ihan muuta. En tiedä oliko kyseessä kombinaatiovaikutus Ketipinorin kanssa, tuota hitaalle vetävää myrkkyä kun tulee otettua nukahtamisen toivossa. No, tällä kertaa sain esimakua siitä helvetistä missä halvantuneet joutuvat elämään, pääsin tutustumaan elämään silloin kun raajat eivät liiku. Elämäni pisimmät neljätoista tuntia ovat takana ja nyt pystyn käymään kusella mikä on muuten asia joka on täysin aliarvostettu kun sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Kohta soitti tk:seen eilisen suunnitelman mukaan ja jatkotoimenpiteistä päätetään sitten.

Nyt sitten kahvia, kommentoina ja kessuja kunnes viisarit pysähtyvät noiden valkotakkisten Mengeleitten meikäläiselle antamaan aikaan. Jos saan koneiston taas pelittämään niin käyn tekemässä työt maailmalla ja kirjoitan tämän päivän tekstin illemmalla.

Tämän omistan meille ihmisille joilla kaikki asiat ovat kunnossa ja pystyvät liikkumaan:
Meillä kaikilla kun on varmasti liikuntarajoitteinen tai halvaantunut kaveri / ystävä / etäisempi tuttu / sukulainen niin käydäänpä moikkaamassa. Saattaa olla paljonkin juttuja mitä hän haluaisi jakaa mutta ei pysty rajoitteidensa takia ja kukaan ei käy kylässä vaihtamassa ajatuksia, meillä kaikillaonkun olevinaan niin perkeleen kiire tuon oman napamme takia. Puhumattakaan niistä meille yksinkertaisista asioista kuten siivouksesta, keittiön seinällä olevan kellon patterin vaihtamisesta ja roskien viemisestä. Nyt tiedän millaista se on ja voin tunnustaa tässä ja nyt olevani täysi kusipää ja mulkku. Tuttaviini kuuluu pahasti liikuntarajoitteinen kaveri ja kun tänä aamuna mietin mitä hänelle kuuluu (kyllä, itsekäs omantunnon rauhoittelu omasta olotilasta johtuen), totesin käyneeni moikkaamassa häntä 2009 syksyllä. Pthyi helvetti kuinka olen ollut itsekäs ja pyörinyt oman napani ympärillä, unohtaen kanssa eläjät joilla ei ole asiat yhtä hyvin. Näin se vaan on meidät kusipäät tehty, ketään muuta ei ajatella ennenkuin elämä pikkaisen nappaa sillä nyrkillä omaan otsikkoon, muistuttaen omasta kuolevaisuudesta ja siitä että asiat voisivat olla toisinkin. Kaikkien ihmisten tulisi kokea tälläiset jutut omakohtaisesti saadakseen näkökulmaa asioihin ja pois siitä minä-minä-minä-asenteesta.

Tasaiseen tahtiin – minä mukaan lukien ja etunenässä – sillä ihminen kun on kusipää ja unohtaa asiat miltei heti kun ne eivät enää häiritse omaa elämää. Jos tämä jää ainutkertaiseksi kokemukseksi omalta kohdaltani niin tiedän mitä tapahtuu myöhemmin tänä vuonna kun keskustelu esim. työmaalla kääntyy sairauksiin. Kerron kädet heiluen ja suu vaahdossa tästä omasta kokemuksestani, välillä naurahtaen todeten että sepä vasta paskamainen kokemus. Helvetti se mikään naureskelun aihe ole, turha olla T-paita kireällä ja sanoa kenties ylimieliseen sävyyn että näitä tuleeja menee. Ei todellakaan ja siksipä näitä juttuja pitäisi sattua taajempaan jotta se oma ja ylimielinen ego nöyrtyisi, yhtä haavoittuvainen se on kuin kaikkien niidenkin jotka em. rajoitteista kärsivät. Vielä parempi olisi jos ihmiskunta tapettaisiin sukupuuttoon, joko luonnonkatastrofin tai sotien kautta josta jälkimmäinen on todennäköisempi. Mitään hyvää ei olla saatu aikaan joten vittuako meitä täällä pitää pilaamassa kaunista planeettaa. Turhaa sakkia ollaan, varsinkin me joihin ei tauti iske ja oma napa on se maailman tärkein paikka. Vai koska muka kysyit ventovieraalta ja ulkoisen habituksen perusteella selkeästi olevalta tyypiltä että onko kaikki hyvin, ota tosta kaksikymppinen ja menee syömään tai osta temppuvettä, ihan oman valinnan mukaan. Tai koska viimeksi kävit katsomassa sitä apua tarvitsevaa kaveriasi?
Sitähän minäkin joten haista vittu ja paranna tapasi, vielä se sinunkin aikasi tulee.

Taas suutuin ja tällä kertaa eniten itselleni, edustan kaikkea tuota helvetin itsekkyyttä ja se on hei oikeasti paha juttu. En ala lässyttämään tässä että koitan parantaa tapani, vitut ne mihinkään siitä parane vaan mulkku on mulkku. Satavarma on se asia että jos ja kun tästä selviän, tämäkin kokemus painuu taka-alalle eikä sitä pahemmin muistella. Korkeintaan niinä neljänätoista tuntina joiden aikana ei nukuttu eivätkä raajat liikkuneet. Oikeasti tälläisillä yksilöillä ei ole oikeutta elää vaan meidät saisi  ja pitäisi tappaa, luonnollisesti ilman juridista edesvastuuta.

Näin se meni taas tämäkin helvetin hetki suu vaahdossa ja pyydänkin teiltä anteeksi, oli vaan pakko tuoda julki mitä ajattelen omasta kusipäisyydestäni.
Tässä nyt sitten taaskaan mitään ihmeitä tehdä, hyvä jos ehdin vastailemaan eilisen tekstin kommentteihin. Uskoisin että meikäläistä vituttaa vielä enemmän kuin teitä nämä joka helvetin aamu toistuvat ja toteutumatta jääneet lupaukset blogien lukemisesta, mutta tosissani toivon että tästä päivästä tulisi parempi. Te olette kuitenkin rakkaita tyyppejä ja tunnen laiminlyöväni teitä tämän oman saatanan kykenemättömyyden ja saamattomuuden takia.

Hyvää tiistaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

41 kommenttia:

  1. Uhh, toivottavasti olosi saadaan kohentumaan. Mun kokemus kipupiikeistä on huono -> ei tehoa. Moppe ois kyllä varsin lahja Äiti Maalta :)

    Juu, en ole käynyt katsomassa ketään vammaista kaveriakaan, kun on ihan itse ollut tässä tekemistä oman selviämisensä kanssa. Sentään Hermannille annoin 3 euroa ja hilut, kun oli vailla rahaa pari vkoa sitten (Oklaan ne meni kuitenkin, mitäs se mulle kuuluu).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tiedät sen etten missään nimessä kohdistanut tätä teihin jotka saatte kärsiä joka päivä näistä olotiloista ja mitä muihin asioihin tulee, niin tiedän sen että sulla on suuri sydän niitäkin ihmisiä kohtaan joilla ei mene hyvin. Kuuluut siihen joukkoon joka on käynyt vähän pidemmällä kuin autotallissa ja nähnyt vähän enemmän kuin omat varpaansa. Nih!

      Poista
  2. Hieno kirjoitus sinulta.

    Rukoilen, että nuo kaameat kipusi vihdoin hellittäisivät ja ettei tarvitsisi niin vahvoja lääkkeitä käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa ja hieno nähdä sinua! Pelkäsin jo että olen karkoittanut sinut teksteilläni pois, ne kun eivät ole sieltä kaikkein puhtoisimmasta päästä.

      Jep, samaa minäkin toivon ja nyt on mahdollinen pelastus tai ainakin helpotus odotettavissa 12.02 kun menen fysiatrian polille. Toisaalta kun meikäläisen tuurin ottaa huomioon niin rangan kuvissa (jos ne nyt niitä ylipäätään ottaa) ei näy mitään ja peli jatkuu samaan tapaan. Sitten en tiedä mitä teen, ryyppäämäänkään en kyllä enää ala ja kama itsessään ei ole koskaan kiinnostanut. Onneksi on noita tuttuja tuolta varjojen puolelta sillä lääkkeet pimeästä ostettuina ovat käytännöllisesti ainoa vaihtoehto. Sairaalan tarjoamia mielialalääkkeitä en aio enää vetää vaikka niitä kuinka käytettäisiin hermostoperäisten sairauksien hoidossa. Kun ei toimi niin ei toimi.

      Poista
  3. Erittäin hyvä kirjoitus. Tekisi hyvää lukea monen sellaisenkin, joka täällä ei muuten vieraile. Kyllä se niin on, että oma napa on se tärkein ja unohdamme helposti ne, joilla asiat on huonommin liikkumisen tms suhteen. Ja kunpa asian muistaisi vähän kauemmin kuin tämän kirjoituksen lukeminen vei.

    On sulla ollut kokemus se halvaantuminen. Toivottavasti löytyy apua, joka ei tuollaisia sivuvaikutuksia tee.

    Kyllä täällä aina ollaan huolissan jos sinusta ei kuulu mitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Huomasin taas (kiitos sattuneen tilanteen) millainen kusipää olen. Parhaiten sitä kuvastaa juuri tuo, ettei ajattele em. asioita ennenkuin tulee omalle kohdalle se kaiken pysäyttävä tilanne.

      Kokemuksena koko juttu oli niin epätodellinen ja karmea, että pelkäsin seonneenni lopullisesti - ei enää koskaan tuollaista kokemusta, kiitos!

      Viimeiseen asiaan ei voi muuta vastata kuin että kiitos <3

      Poista
  4. Parempaa päivää sinne. Nyt on jotkut taivaankappaleet ihan väärässä asennossa, paskaa tulee niskaan joka puolelta. Koitetaan jaksaa - jalat kun kulkee vielä. Toistaiseksi ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mitä, onko sullakin asiat kyntäneet? No voi hitto sentään jos näin on tilanne, toivotaan parannusta sinnekinpäin.

      Pakko koittaa jaksaa, aamulla kun soitin tk:seen ja kerroin mitä oli tapahtunut kipupiikin jälkeen, ne kehottivat ottamaan seuraavalla kerralla BURANAA. :DD
      Ei saatana, en tiedä itkisikö vai nauraisiko niiden touhuille sillä on ne niin vallatonta porukkaa. Ilmeisesti bingossa on alettu jakamaan voittoina perinteisten kahvipakettien sijasta terveydenhuollossa vaadittavia pätevyystodistuksia ;D

      Poista
  5. Koitaha jaksella. Mullakin iski illalla migreeni, olikin pari vuotta taukoa. Kotipäivä tänään, en pysty tekemään yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, koitetaan pärjäillä ja sympatiat sulle <3 sillä tiedän mitä se on kun päätä särkee. Nyt kun olisi voima ja valta niin lähettäisin heti pari kääpiötä pitämään susta huolta - sen tarkemman kaavan mukaan.
      Hengessä mukana, jopa siinä määrin että kun oikein keskityt niin voit tuntea ylimääräisen käsiparin petion alla... ;)

      Poista
    2. *Fyysinen kroppa kumartaa ja astraalisielu lähtee pahoille teille...*

      Poista
  6. Olipas sulla paha olla. Oon samaa mieltä, et ihmisrodun vois tältä pallolta hävittää, niin pal kaikkee paskaa on ihmiset saannu aikaan. Sillon ku WTC tornit tuhottii ajamalla lantskat päin niitä, piirs paikalliin piirtäjä paikallislehteen kuvan, missä susi samoo: Kyllä ihminen on ihmiselle ihminen. Tarviiko siihen enää mitää lisätä.

    Kivuttomampaa vuotta sulle sinne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täytyy sanoa että tällä kertaa otti koville ja siinä tuli mietittyä kaikkea syvällisempää, syynä kaiketi pelko viikatemiehen visiitistä. Ihmiset rotuna ovat aivan perseestä mutta täytyy muistaa että yksilötasolla on viimeisen päälle hienoja ihmisiä.

      Helvetin hyvin lohkaistu tuo ihminen on ihmisille-juttu, siinä on niin yksinkertaistettuna totuus ettei siihen kyllä voi mitään lisätä.

      Sulle myös kevyempiä polkuja ja helpompia olotiloja. Terkkuja myös koko pesueelle ja rityisesti sydäntäni lähellä olevalle Millalle.

      Poista
  7. Menenpä heti katsomaan sopivaa oksaa tuolta pihapuustosta... mun tuurilla sekään ei ees kestä, ja tuloksena on nyrjähtänyt nilkka ja kuhmu päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, sinä et kuulu kusipäiden heimoon joten eipäs puhuta tuollaisia. Päinvastoin olet niitä jotka saavat auringon paistamaan pilvienkin läpi - ihan aikuisten oikeasti <3

      Poista
  8. Et sä ole kusipää. Kusipäät ei edes ajattele tuollaisia, mitä kirjoitit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakkaani mutta kyllä minä melkoinen mulkku olen, sitä on vaan toisinaan niin vaikea myöntää omalle peilikuvalleen.
      Sinä taas...<3

      Poista
  9. Ärrh! Puhelin soi ja joudun lähtemään hetkeksi pois mutta palaan vielä kiertämään ja lukemaan blogeja.

    VastaaPoista
  10. Pitäisin kyllä koko tätä sinun Luostarisi aatetta sekä pyyteetöntä päivittäistä luku-urakkaasi ja jos veikeiden niin myös kyllä vilpittömästi kannustavien kommenttien kirjoittamista kokonaisen nunnakunnan ja muutaman mu(u)nkin enemmän tai vähemmän nirhaantuneen ihmispolon blogeihin kyllä ihan jonain muuan kuin kusipäisenä toimintana. Mulkutkaan sellaiseen harvemmin ryhtyvät.

    Ettei olisi peräti sydämestä tulevaa toisista ihmisistä välittämistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on semmoinen juttu että mulla on varmaankin monen mielestä omituiset periaatteet mutta jos kerran luen jotain, niin annan siitä myös palautetta kirjoittajalle. Olipa sitten kyseessä myötäily eli samaa mieltä oleminen, vastakommentti tai omakohtainen kokemus aiheesta. Niin ja tietysti RAKKAUTTA pitää olla aina mukana - se kun on katoava luonnonvara mutta meikäläisellä sitä on saatanallinen esiintymä. Vaikka laskurit kertovat omaa numeerista tietoutta blogissa vierailijoista, luulisin että monen mielestä on turhauttavaa kirjoittaa "pelkille seinille". En tarkoita että jokaista tekstiä olisi joka helvetin kerta kommentoitava Sodan ja Rauhan verran vaan pelkkä lause tai pari osoittaa tekstin aiheuttaneen jonkin reaktion. Sitähän tämä kuitenkin suurelta osin on, keskustelua aiheesta kommentointilaatikon välityksellä. Tämä siis minun näkemykseni, itselläni on sen verran palikat huurussa että voin aivan hyvin kirjoittaa tuhannen sanan tekstejä vaikkei niitä kukaan lukisikaan. Voi vittu kun pääsisitte joskus kuulemaan mikä pajatus käy kun väittelen itseni kanssa, se on muuten tilanne joka useimmiten päättyy hallitsemattoman väkivallan käyttöön. Välillä leivon itseäni turpaan ja jo seuraavassa hetkessä juoksen itseäni karkuun huudellen todella vittumaisia törkeyksiä itselleni. Helvetillistä menoa etten sanoisi. En myöskään koe lukemieni blogin lukumäärää minään taakkana vaan se on oikeasti (kajahtanutkun olen) kuin kylässä käymistä, joka paikka on erilainen ja aina sitä lähestyy kutakin blogia ajatellen että millähän tuulella sitä tänään ollaan, mitä on tapahtunut, etc. Lisäksi lukemissani blogeissa on neljä kappaletta (en kerro kenen, ettei tapahdu tapahdu mitään T-paidan repeämisiä asianomaisten kohdalla) sellaisia joita lukiessa tuntee olevansa puron varrella. Teksti on enemmän kuin leppoisan soljuvaa, hypähdellen niin sujuvasti ja saumattomasti aiheesta toiseen että ihmetellä täytyy etteivätkö ne perkeleet ole huomanneet omaavansa yhtä vaikeammin hallittavista lahjoista? Ihan totta, välillä oikein vituttaa kommentoida niiden blogien tekstejä sillä luettelomaiset ja töksähtelevät kommenttini verratuina tekstiin on kuin bingohallissa kaikuva pallojen listaus. Vieläpä murtuneen ramoonan äänellä joka on edellisenä iltana on ollut metsästämässä vällykäärmettä iltansa ratoksi siinä kuitenkaan menestymättä. Tiedättehän; "Punainen yksitoista - punainen yksi nolla".

      *Pyyhkii hiestä märkää otsaansa, heittää lisää hullun taltuttamiseen tarkoitettuja ryynejä kitaansa ja jatkaa:*

      - Okei, lähden tästä nyt kiertämään Luostarin porukan tekstejä.

      Poista
    2. Tuostahan voisi jo Tolstoikin repäistä kaapunsa kateudesta! Rakkauden apostoli hänkin.

      Nostan silti hattua vaikka vähätteletkin. Sitä paitsi ei lahjoja pidä hallita vaan päästää ne vapaaksi. Niin kuin sinäkin teet.

      Poista
    3. Kuules Sudenjälki, kävin tuossa joku aika sitten sun blogissa ja sain sellaisia väristyksiä että alta pois..jotain savottavaakin jäi mutta olen menossa listan puolessa välissä joten ottaa vielä jokusen aikaa.

      Poista
  11. Onneksi minä helpotan luku-urakkaasi päivittämällä niin harvoin. :)

    Minulla on halvaantumisesta vain aavistuksen omainen kokemus, unihalvaukset ja kunnon paniikkikohtauksen jälkeinen kädet turrana eikä toimi.

    Selkiytymistä teitin kropalle toivottaa tääkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Ninka rakas kun päivittäisit useammin! Ihan totta, ei ole kovinkaan pitkää aikaa kun kirjoitit kissanpieruista niin syvällisesti ja hellyttävästi, että lähdin siitä paikasta ostamaan itselleni vitullisen määrän Hello Kitty:jä. Eläviä kun ei siihen aikaan saanut mistään.

      Sama selitettynä: tykkään sun kirjoitustavasta ja teksteistäsi joten alahan likka naputtelemaan, mie uotan täällä.

      Poista
    2. Asiajutut jäi pois:

      Unihalvaukset ovat perseestä, olen saanut niitä jokusia ja se ei ole mitään mukavaa maata selällään kun ei kykene liikuttamaan raajojaan.

      Kroppa kiittää ja toivottaa myös teidän sorjalle varrelle mitä parhainta olotilaa <3

      Poista
    3. Hello Kittyt rules! Mulla on yks ikkunalaudalla, pitihän se ostaa kun eurolla sai ja sillä mokomalla oli päässään vielä mansikkahattu. Ei siitä kyllä ilmaa purkaudu mutta kuitenkin...

      Kiitosta vaan, jopa ihan ilostuin tykkäyksestänne! Ainoa mikä meikäläistä estää päivittämästä, on surkea keskittymiskyky ja itse asettamani korkeahkot kriteerit sille mikä ansaitsee tulla julkaistuksi.

      Poista
    4. No sinähän voit pamautella täällä Luostarissa sellaisia koko sivun kommentteja ja julkaista tällä tapaa tekstejäsi, täällähän kun ei tunneta mitään rajoja - ei häveliäisyyden sen paremmin kuin tekstin oikeinkirjoituksen ja tai luettavuuden (kaksi viimeistä koskee erityisesti meikäläistä) suhteen;D

      Poista
  12. Välillä pitää vain kyntää syvemmissä vesissä, sitten sitä taas arvostaa kun edes nenä pysyy pinnalla.
    Elämä nyt vaan välillä on. Perseestä.

    Parempaa oloa toivottaen. Oikeasti. Koska olet sen arvoinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas Hirnakka ja nyt voin tunnustaa kaikelle väelle sen tosiasian että mut piti elämässä kiinni varsin selkeä ja kirkas näky Peetusta ja tulipunaisesta Jessicasta ;D
      Muut näkee kuoleman lähestyessä elämänsä vilistävän silmissään mutta minä poika näen (lue: haaveilen) ihan eri asioita :D

      Oot muuten rakas (jos en ole aiemmin sanonut) <3

      Poista
  13. Pepponen rakkauden ja välittämisen teema saa hämilleen. Apotilla on ilmaisu kuin italiasta, kas merkillistä. Pohjan Akka on vain äimän käkenä.

    Minä hiljennyin päivän tekstisi äärelle. Työni teen hoitamalla rikki menneitä ihmisiä, joten kipu, kärsimys ja rajoitteeet on jokapäiväistä asiaa. Niihin koitetaan löytää ratkaisuja, edes helpotusta. Joskus jopa pientä ihmettä :)

    Itse olen ollut kipukroonikko, joten tiedän mitä helvettiä on elää kivun hallitessa koko elämää. Se asettaa terveyden ihan uusiin mittapuihin. Miksi pitää ensin menettää jotain tärkeää, että ymmärtää sen arvon?

    Tämän takiako vanhat on wiisaita? Ja osa sitten helvetin katkeroituneita... Elämä on sangen konstikas viidakko, jossa kukaan ei tiedä minne menee, tai edes miksi. Jokainen päätyy kuitenkin jonnekin. Ei mikään yksinkertainen homma ja kestää koko elämän. Elinkautinen.

    Tuli yksi juttu mieleen, raapustan sähköpostia sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että kommentoit, tosin jätin avunhuutoni jo Tsompin blogiinkin näyit siellä vierailleen. Eli koskee niitä yrttejä ja sitä muuta osastoa, josko saisi tietoa niistä?

      Käynkin katsomassa sen postin, vastauksen saathuomenna koska kello on nyt kahtakymmentä vaille yksi ja mulla on neljältä herätys.

      Tämä kommentti jää torsoksi sillä meillä hajosi lämminvesivaraaja hetki sitten eli tulvarumba huudettu.

      Poista
  14. Peppone: kyllä sun sanat piristi etkä ole mitenkään pihalla :) kiitos niistä ja "lahjasta", kuvat on hienoja!

    VastaaPoista
  15. Hmmhhh... uneton yö näköjään, kun maisema on peräti muuttunut. Kävin Tsompin glögiin.... eih kun blogiin vastaamassa. Tässä ristiinnaimisessa alkaa olla tosi toimen maku suussa :D

    Tämä viileä sininen on kyllä tyynempi alusta kuin vähän tunkkainen ruskea. Tausta on taustaa, ei se sisältöä koskaan korvaa. Mutta tykkään. Vähän tässä mallissa tekstit hukkuu laitapalkeissa, mutta ei se haittaa. Meren rannan asukkina silmä lepää...

    Mene jo nukkumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas Tita kaikesta ja vastailen tänä iltana. Myös sähköpostiin. Eilinen yö oli yhtä kaaosta, sukat märkänä taistelin sitä lämminvesivaraajaa vastaan ettei se olisi levittänyt kaikkia vesiä tänne kämpän puolelle. Iloisella 80-luvulla ja sen mulkun rakennusfirman (tunnen firman) rakentaessa tätäkin perkeleen vuokrakasarmia, ovat he "unohtaneet" asentaa lattiakaivon (joka jo silloisten määräysten mukaan kuuluu olla ko. laitteen alla).
      Hei hulinaa ja kohta mettä raikaa kun kajautan Ransulla sinne sillä viiden viimeisen vuorokaudenunisaldo on 8,5 tuntia viime yön jäädessä 1,5 tuntiin.
      Blogin ulkoasu on välimuoto tulevalle taiteelle joka ilmestyy mitä todennäköisimmin viikonloppuna tai riippuu päivistä, voi olla että aikaisemmin. Luvassa on digitaalista taidetta, löysin yhden hemmetin hyvän sivuston jossa on mielettömän kauniita kuvia taustoiksi (testailin jo niitä tässä yksi yö) ja kaiken lisäksi ovat vapaasti ladattavissa. Nyt meen ja tuun, voidakseni sitten taas mennä.

      Poista
  16. Nyt laitan minäkin ekan kommentin tänne. En tiedä vielä onko aika liittyä yhdeksi nunnista. On niin villiä tää meno täällä luostarissa, että olen toistaiseksi seurannut vain turvallisen välimatkan päästä. ;D

    Minä myös vihaan niitä saatanan mulkkuja, jotka ei älyä auttaa sitä, joka apua tarvii. Ja samalla vapautan sut mulkkuudestasi, koska olet älynnyt asian mille voit onneksi joskus tehdä jotain. Enkä nyt puhu mistään vehkeen leikkauksesta vaan siitä, että tiedostat sen millaista on olla vakavasti liikuntaesteinen/-kyvytön.
    Olen kokenut akuutin maksan vajaatoiminnan ja maksansiirron aiemmin täysin terveenä, sekä myös jonkunlaisen halvaantumisen (mikään paikka silmiä lukuunottamatta ei liikkunut)ja siihen päälle vielä enkefalopatian (saa googlata, ei ole hauskaa luettavaa). Minua ei sairaalassa käynyt katsomassa yksikään ns. ystävä, toisinaan ihmettelen miksi olen edes yhteydessä näihin enää. On myös jätetty kutsumatta häihin sun muihin normaaleihin tilaisuuksiin. Tällaisia ne ihmiset vaan nykysin ovat. Minut on jotakuinkin täysin unohdettu sairauteni takia. Pointtini on vaan se, että tuollaiset kokemusten jälkeen sitä oikeesti voi vähän viisastua ja käy ihmeessä kattomassa sitä kaveria. Koskaan ei oo myöhäistä, jos kaveri vaan ottaa vastaan.

    En aio laittaa tähän nimimerkkiä, Polgalta tiedon nimimerkistä voi saada halutessaan privana. (Polga onko liian suuri vastuu?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parahin anonyymi, lukemani toivoisin sinun liittyvän tähän iloiseen ja sekavaan, mutta kuitenkin asioita toisinaan vakavasti pohtivaan ja sangen kajahtaneeseen Luostarin väkeemme. Täällä kun ei sorsita ketään paitsi mitä nyt taas meikäläistä, näyt tuntevan rakkaan abbedissamme ja onhan minun pakko tiedustella sitä nimimerkkiäsi jos et sitä itse laita. Toivottavasti abbedissamme on hyvällä tuulella ja antaa sen ilman reunaehtoja. Erityisesti pistin merkille sen, että teikäläisellä tuntuu olevan sitä oikeaa luonnetta etkä ole antanut periksi vaikka polkusi ovatkin olleet raskaat kulkea. Hieno asia mikä vaatii voimakasta tahtoa. Luostarissa on paljon kanssasisariasi (unohtamatta päämunkkia), he ovat kulkeneet samanlaisen tien tai kulkevat sitä parhaillaan ja siitä huolimatta jaksavat elää täysipainoista elämää johon kuuluu mm. meikäläisen ajaminen kauas mielipuolisuuden väikkyvän rajan tuolle puolen. Olet varmasti huomannut sen niistä saatanallisista liittoumista joita he muodostavat ja antavat sitten tulla kommenttia koko kottaraisparven täydeltä. Omaat myös varsin eloisan kielenkäytön (...saatanan mulkkuja) ja sehän on suoranainen välttämättömyys usein rikinkatkuikseksi äityvässä pikku kommenttien vaihdossamme Luostarilaisten kesken. Siispä, koska tänäkin aamuna on annettava jonkinlainen julkilausuma jota menen tästä tekemään - toivotankin sinut tervetulleeksi iloiseen joukkoomme enkä laittaisi pahitteeksi vaikka olisit laittanut sen nimimerkkisi vaikkapa jonnekin näkyville. (Liittymislahjana saat luonnollisesti viinikellarin avaimen ja muistutuksen varoa Abbedissaa, Rantista, Sirpaa,Puskista sekä monia muita sillä he ovat heti villitsemässä uusia kaikkeen pahantekoon joista nyt päällimäisenä tulee mieleeni nuorten munkkien kanssa nussiminen. Niillä on oikein joku perkeleen testiratakin tuolla kellarin pimennoissa ja se liikkuu seksiaddiktien keskuudessa lyhenteenä LNT eli Luostarin Nartut Testaa.Vähän niinkuin Tekniikan Maailma. Näin, piristit hetikin päivääni jaa käsken jonkun noviiseista laittamaan sinulle kammion valmiiksi. Ja pusuja, niitä täällä jaellaan paljon.

      Poista
  17. Vastuuni on näemmä valtava - mutta voinhan minä sen nickin privata Pepponelle ;) Vuoroin vieraissa, näissä glögeissä meinaan...

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...