tiistai 1. tammikuuta 2013

Takautumien aiheuttama taistelu tienposkessa ja Fortuna-nakit med haarukka vehkeessä


Olen aika saatanan mustelmilla kun jouduin syöksymään liikkuvasta autosta monta kertaa tullessani illalla kotiin. Syynä näihin autosta heittäytymisiin on tietysti vanha palkka-armeija taustani ja sen mukanaan tuoma ammattitauti nimeltään postraumaattinen stressireaktio. Joka helvetin kerta kun välähti ja jysähti, ajattelin nyt on vihollinen havainnut meikäläisen ja keskittää koko tykistöllä. Ei muuta kuin ovi auki ja sadan kilometrin tuntinopeudessa jätkä pihalle, reisitaskusta napattua puukkoa heilutellen ja mielisairaan huudon saattelemana. Penkka pölisi ja vihollista kaatui, asia josta sain hetki sitten oikein virallisen vahvistuksenkin.

Tiehallinto lähestyi meikäläistä omalla Big Brother-versiollaan eli olivat saatanat kuvanneet tiekameroilla meikäläisen riehumista penkassa, kaikkiaan kahdeksassa kohtaa. Kahdeksan eri tallennepätkää joissa näkyy erittäin selvästi kuinka painin urheasti valtavia vihollisjoukkoja vastaan ja vieläpä perin menestyksekkäästi. Kaatuneiden vihollisten luettelo on vaikuttava; yksi kappale nopeusvalvontakameroita, yksi sääasema (vaikka olin varma että se pyörivä hyrrä siinä tolpan nokassa oli linko mistä oli lähdössä iso kivi), seitsemäntoista aurausviittaa (The Great takaa-ajotilanne, missä napsin pakenevaa porukkaa yksi kerralla ja aina jonon hänniltä), kaksi nopeusrajoitusmerkkiä (voin kertoo että satasen rajoitus pisti todella kovaa vastaan. Oikeasti luulin että onpa siinä vitun isosilmäinen kaveri joka ei varmasti näe kunnolla kun on silmät selällään ja liian lähekkäin) sekä kaksi paikkakunnan nimen kertovaa kylttiä ja pari muuta pienempää juttua. Lasku 9.800,- euroa eli melko tuttuun ja turvalliseen tyyliin tämä uusi vuosikin näyttää alkavan, tosin tänä vuonna nuo perimissummat ovat siirtyneet sarjaa ylemmäksi.

Kotiin päästyäni olinkin aivan hiestä ja lumesta märkänä minkä johdosta pistin saunan lämpiämään. Otettiin Lätkiksen kanssa kunnon löylyt ja nautittiin elämästä. Minä alalauteilla kun se helvetin röyhkeä narttu valtasi ylälauteen. Jos totta puhutaan niin pääsin minäkin loppuvaiheessa ylälauteille ja tästä on kiittäminen vaimoa. Lätkis kuuli kuinka eukko meni jääkaapille ja nyt saunan ja pesuhuoneen ovea koristaa lentävän beaglen muotoiset reiät. Saattaa olla siis perää niissä puheissa missä kerrotaan tuon mainion rodun kyltymättömästä ruokahalusta ja äärettömän herkistä aisteista muonan havaitsemiseksi. Nautinnollisten löylyjen jälkeen tallustelinkin loppuillan pelkkä pyyhe päällä, nauttien olotilastani vaikka alitajunta tiedottikin vähän väliä että älä iloitse läskipää, pitää sinun huomennakin vääntäytymän sinne rytökasaan ahertamaan.

Illan kohokohta oli ehdottomasti suuri poikkeus; sain valmistaa itselleni perinteistä uuden vuoden sapuskaa eli Hänen Korkeutensa antoi luvan keittää nakkeja. Nappasin ne kotiintulomatkalla kaupasta mukaani, samoin kuin kevytversion perunasalaatista. Keittiövuorot kun ovat minulta nykyään kiellettyjä, päätin tämän harvinaisen luottamuksen osoituksen kunniaksi soimaan erään lempikappaleistani, sama kappale muuten soi joka kerta täysillä aina kun valmistin ruokaa silloin kun minulta ei oltu rajoitettu tämän hikisen kopin käyttöoikeutta. Hyvä biisi ja sen sanat kertovat niin osuvasti tuosta perkeleen Onnettaresta joka välillä (lue: joka helvetin kerta) paiskoo meikäläistä perin kurjasti. Kappalehan on oopperasta Carmina Burana johon tykästyin nuorena ihmisenä ja lääkehelvettini alkutaipaleella jo pelkän nimen perusteella sillä Carmina (karmina) Burana (no se on se Burana) kertoo kuinka nollatoleranssin omaava voi syöksähdellä kämpästä ulos karmit kaulassa otettuaan yliannostuksen Buranaa. Voi pojat, niin minä silloin aikanaan teinkin, lasi helisi ja puu rutisi.

Katsellessani niiden nakkien kiehumista ja kuunnellessani tätä lumoavaa musiikkia, intouduin pyörähtelemään keittokomerossa raivokkaasti sillä kuvittelin olevani elämää suurempi kapellimestari. Pyyhe lensi lanteiltani ja hetkeä aiemmin otetut iltalääkkeet alkoivat toimia. Riehuin kuin perkele, kädet viuhtoivat ilmaa ja huusin kuin hyeena. Milloin käskytin jousia ja milloin huusin patarumpuja paukuttavalle puupäälle että kierroksia lisää, ei tänne olla tultu lämmittelemään. Tunnelma oli mahtava; läppäri, jonka kautta musiikki tuli, huokui ja nitisi prosessorin yrittäessä viimeisillä voimillaan pysyä tahdissa mukana, Lätkis pakeni makkariin ja vaimo istui olkkarissa yrittäen katsella tv:tä kuulosuojaimet päässä perin omituinen ilme kasvoillaan. Saavutin transsitilan ja sekosin täysin (tämä menee kyllä lääkefirmojen piikkiin). En enää tiennyt mikä nakki on kattilassa ja mikä ei, niinpä tökin vehjettänikin haarukalla varmistuakseni gourmetkääryleen valmistusasteesta ja tämä sai minut kirkumaan hysteerisen kimeällä äänellä. Lähes lasit särkevä äänijänteiden käyttöni aiheutti perhosvaikutuksen ja taas oli naapurit ovella kyselemässä sitä niin vitun typerää ja tutuksi tullut lausetta: ”Onks kaikki okei?”. Tietysti on, meikäläinenhän tekee ruokaa ja kuuntelee musiikkia. Jostain syystä naapurit eivät vaikuttaneet kovin vakuuttuneilta ja siihen saattoi olla syynä heidän nousussa oleva humalatilansa tai meikäläisen vehkeessä törröttävä haarukka. Mene ja tiedä noista juopoista naapureista.

Nakit valmistuivat aikanaan ja keittiössä tilanne rauhoittui kun kietaisin pyyhkeen päälleni ja lopetin tuon taivaallisen taideteoksen kuuntelemisen. Ladoin nakit lautaselle ja pilkoin Lätkiksellekin muutaman, meidän perheessä kun ei syrjitä ketään vaan kaikki – niin oma väki kuin vieraatkin – saavat tasapuolisesti nauttia illan teemasta ja sen antimista. Tarjosin vaimollenikin näitä lumoavasti haljenneita kulinaarisia ihmeitä mutta hän sanoi ampuvansa ennemmin jalkaansa kuin syövänsä nakkeja. Kyse ei ollut valmistajasta tai valmistustekniikasta, eukko vaan ei jostain syystä tykkää nakeista, ihme otus. Sen sijaan hän söi kanaa jota minä ja Lätkis katseltiin hieman halveksivasti, varsinkin kun se tuoksui niin perkeleen hyvälle mutta meillä oli kasa nakkeja urakoitavana. Perunasalaatti tuli nautittua kerralla, eivät näköjään ole lukuisista yhteydenotoistani huolimatta oppineet jättämään sitä kannen alla olevaa vitun foliota pois. Se on itsestään perkeleestä; siitä ei saa kunnon otetta koska rakennustyöläisellä ei todellakaan ole mitään rakennekynsiä ja toisekseen joku Mengelen jälkeläinen on keksinyt tekniikan millä se kiinnitetään. Yleensä se repeää käsissäni ohuiksi soiroiksi joiden raoista yritän sitten kielelläni lipoa sitä saatanan salaattia. Lopputulos; kippo tyhjä kaikesta majoneesista ja muusta ihmeliemestä, perunat ja muut sattummat kipossa. Viikon verran saa hypätä vessassa kun majoneesin aiheuttama OD saa perseen rallattamaan oikein kunnolla. Täällä kertaa valmistauduin kunnolla; kärsivällisesti taiteilin kunnon alun ja sen jälkeen asetin kipon toiseen käteeni tukevasti puristaen. Toisella kädellä tartuin folion reunaan ja lisäsin pikkuhiljaa forssia kädesssäni, sillä seurauksella että folio lähtikin kertaheitolla ja 400 grammaa perunasalaattia koristi kasvojani. Voin kertoa että hieman vitutti mutta nuolin naamani (tehän tiedätte että minulla on kaksikymmentä senttiä pitkä kieli....) ja Lätkis siivosi puolestaan lattian.

Ei oikein huvittanut katsella tv:täkään koska tarjonta on nykyisin niin onnetonta etten viitsi moista lootaa pahemmin tuijotella, joten aloitin sen tavanomaisen, rauhattoman, edestakaisin kulkemisen makkarin ja olkkarin väliä. Viimein vaimo kyllästyi katselemaan meikäläisen hiihtelyä ja kertoi siivouskaapin ylähyllyllä olevan tinakauha ja muutamia tinoja pölyttymässä. No helvetti, en edes muista koska olen viimeksi tinoja valanut ja päätinkin verestää muistoja valamalla kaikki tinat ja yrittää myös sulattaa sitä kauhaa, sehän jäisi tarpeettomaksi tämän jälkeen. Hämärästi muistin että tapahtumaan liittyi jollain tapaa ämpäri ja hainkin sellaisen pesuhuoneesta hellan viereen. Tinat kauhaan ja levylle, pian olikin reunoja myöten sulaa tinaa kauhassani ja roiskaisin sen ämpäriin katsellen minkä muotoista siitä tulee eli onko ennustettavissa hyvää vai pahaa alkavalle vuodelle. Vaimo huuteli olohuoneesta että no, miltä näyttää johon minä että kerron heti kun silmiä lakkaa kirvelemästä. Vaimo ilmaisi huolestumisensa silmään roiskahtaneesta tinasta ja minä lohduttelin että ei sellaisesta ole kyse, lieskari ei vaan ehdi vetämään savua siihen tahtiin kun sitä syntyy. Pian tuo meidän perheen Päämies seisoikin vierelläni huutaen että mitä vittua sinä vajakki olet mennyt tekemään, ei sua auttaisi päästää yksin väsämään sitten yhtään mitään. Meikäläisellä alkoi mennä hermo ja muistutinkin vaimoani siitä, että itsehän hän käski valaa tinoja joten siinä on aivan turha huutaa yhtään mitään. Paluukarjahtelussa minulle tehtiin varsin selväksi että kyllä, mutta jokainen täyspäinen olisi myös laittanut ämpäriin vettä. Jaa vettä, ilmankos minulta onkin tinojen valaminen jäänyt koska se ainainen muovin käry vitutti jo lapsena.

En viitsi niistä könteistä laittaa nyt kuvia, ensinnäkin sen takia että niiden muodot ennustavat sellaisia asioita jotka liittyvät erääseen blogiani lukevaan henkilöön. Hän jos näkisi sen esimmäisen ja täynnä taikaa olevan mötikän muodot, tietäisi hän oitis mitä tuleman pitää joten jääköön se arvoitukseksi ja aikanaan tapahtuvaksi asiaksi. Toinen syy on se että minun pitäisi saada ne vielä irti lattiasta mihin ne sulivat kiinni yhdessä ämpärin kanssa. Operaatiota täytyy jatkaa illalla sillä kohta täytyy valmistautua töihin lähtöön. Näin siis meni meikäläisen ja pesueen uusi vuosi eli perin rauhallisissa merkeissä kun ei tuo temppuvesi sotke elämää. Ennen sitä aina sattui ja tapahtuikin, nyt olen varsin tyytyväinen kun tämäkin pakkojuhla voidaan viettää ihan kotosalla. Koska eilen olin aika poikki ja ilta kului em. merkeissä, en ole ehtinyt taaskaan vierailla ja nyt pitää mennä. Kuitenkin, koska on juhlapyhä niin en varmasti tee täyttä päivää joten pääsen illalla lukemaan juttujanne.

Vielä kerran; Olkoon polkunne keveitä ja lientyköön kipunne, hälventyköön ahdistuksenne, älköön huolet tulko häiritsemään unianne ja olkoon onni teille myötäinen – niin rahassa kuin rakkaudessakin.

Armoitettua tiistaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

23 kommenttia:

  1. Vauhdikasta, mutta ilmeisen tavanomaista juhlintaa siis!
    Torppaan sekä The Vaimolle sekä The Lätkikselle myös parempaa kump... siis Uudehkoa Vuotta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Polgani!
      Se nyt oli lähinnä sellainen tavallinen koti-ilta kaikkine perussäätöineen. Vai meinaat että eukko ansaitsisi paremman kumppanin, ei sen jääräpään kanssa kovin moni tule toimeen ;)

      Poista
  2. Kyllä sun nyt pitää alkaa etsiä rauhoittavampaa musiikkia... kyllä CB yhdistettynä keittiötiloihin aiheuttaa vähemmän kulinaarisia nautintoja ja enemmän vaarallisia tilanteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oopperat voat hemmetin hyviä! Kun olen yksin liikenteessä, kuuntelen klassista musiikkia kahvat kaakossa sillä se rentouttaa mukavasti. Suosittelen lämpimästi.

      Poista
  3. Koira on tosi hyvä putsaamaan lattioita, ja vähän seiniäkin alaosasta. Siksi meillä onkin niitä neljä. Kolme hoitaa kaiken, missä on vehnäjauhoa tai possua (eli lähes kaiken) ja yksi sitten luuttuaa lopun.

    Ja koita tänä vuonna käyttää sitä puukkoa siihen perunasalaattirasian folioon, eikä liikennemerkkeihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä olet kyllä oikeassa. Monta kertaa olen pohtinut kuinka helppoa ne olisi kouluttaa siivoojiksi, varsinkin ruokaravintoloiden siivouksia voisi ottaa järjettömät määrät. Sairaan kokoinen pakettiauto täyteen koiria ja pudottaisi aina muutaman per kohde ja kun kierros olisi tehty loppuun niin voisi jo alkupäästä alkaa keräämän karvakavereita kyytiin. Toki vain suomalaiseen kotiruokaan erikoistuneita ravintoloita koska pasta on pask.. ja karvakäsien ravintoloissa koirat eivät suostuisi siivoamaan koska ne eivät syö lajitovereitaan.

      Minä en syö enää ikinä perunasalaattia enkä muitlaan salaatteja. Poikkeuksena tietysti kotona tehdyt, söin nimittäin juuri vaimon valmistamaa salaattia jossa oli kanaa, se oli vallan helvetin hyvää.

      Poista
    2. ...enkä muitakaan salaatteja. (muitlaan, voi jessus sentään..)

      Poista
    3. Jaa, sitä eilistä hyväntuoksuista kanaa jäi sitten tähteeksi :) mie olen syöny kinkkusalaattia... jostain syystä pakastimessa on monta siivua kinkkua. Tai oli ainakin.

      Poista
    4. Juuri sitä Sanna rakas. Mukaan eukko oli sotkenut kanan seuraksi riisiä, hemapaa ja sipulia. Se ei muuta tarvitse ja olen syönyt itseni ähkyyn, meillä kun sitä tehdään paljon koska pidän aivan helvetisti "ruokaisasta" salaatista (kana, tonnikala tms, sitten on yksi muna/riisijuttu etc.).

      Poista
    5. Munariisisalaattia? Laihtuiskohan semmosella salaattikuurilla... :P

      Poista
    6. En tiedä mutta perse raikaa ainakin vallan saatanasti :D

      Poista
  4. Jaahas, nyt selvisi tuo kamerajuttu. Siis mistä ne olivat peräisin :D

    Ei teillä ainakaan ikävä vuodenvaihde ollut :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä ja täytyy sanoa että räkätin kyllä sydämeni kyllyydestä!
      Tosin muutama seikka jäi epäselväksi joten voisitko laittaa täydellisen selonteon kuvineen alkaen aattoillan klo 16.00 ja päättyen tähän aamuun klo 08.00. Sehän tulisi kätevästi via Roselyn, mitä sitä nyt kommenttilaatikkoa täyttämään... ;D

      Poista
  5. Selvisit reissusta siis alta kymppitonnin;)
    Meillä oli aikoinaan vitsinä kun kävimme uutena vuotena (silloin nuorempana...)aina samalla pariskunnalla kylässä, että taas siellä saa nakkeja ja perunasalaattia. Näin oli joka vuosi. Eipä tarvinnut muulloin syödä, kun siellä sai tarpeekseen.

    Aurausmerkkejä ei saa ottaa pois! Täällä meillä kylällä kun on kapeat tiet, näin opetetaan kakaroille. Silti joka syksy on laitettava uudet, en tiedä mihin mustaan aukkoon häviävät. Mutta osa selityksestä tulikin sinulta... taisit ajella täällä päin, olisit poikennut ;DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kallis paukku kieltämättä näin heti vuoden alkuun mutta minkäs teet. Joo, en tiedä mistä moinen nakki-innostus tuli koska en kovin useasti syö makkaraa, meillä kun satsataan lihaan jota menee kyllä liikaa. Viime viikolla sanoinkin vaimolle että ostetaan välillä kalaa, hyvin laitettu kala on monesti parempaa kuin liha eikä siitä tule ähkyä.

      Kyllä, aurausmerkit ovat tuiki tärkeitä ja näin ollen pyhiä. Älä hemmetissä huuda että olen teilläpäin ajellut ja kyllä mun piti poiketakin mutta kun teillä oli ihan pimeää niin en viitsinyt tulla kolkuttelemaan. ;D

      Poista
  6. Sille ons yysnä, miksi en juuri kuuntele oopperaa. Seuraukset ovat arvaamattomia :)

    Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tilataideteos tinasta ja muovista, kysypä jos Kiasma tarvitsisi sellaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oopperat ovat kuuntelemisen arvoisia! Nyt menet heti laittamaan youtuben hakukenttään heroic music ja kun tarjotaan Hans Zimmermanin musiikkia niin kuuntele. Herra on tehnyt vähän helvetin moneen leffaan musiikin (varmaan tiesitkin) sekä useisiin kulttipeleihin kuin myös scifi-juttuihin. Aivan saatanan hyvää ja pakko kuunnella niin että veri korvista valuu, niinkus tiedät oma Puskikseni.. mikään nautinto ei ole täydellinen ilman pientä kipua... ;D

      Kiasman saisi räjäyttää mutta josko sinä ottaisit sen teidän kirjahyllyyn? :D

      Poista
    2. Tiedän toki Zimmermanin ja oikeasti, minut on nähty jopa selviävän elävänä live-Oopperastakin ;)

      Ööh.. ei kyllä taida nyt just mahtua.. *siirtelee matkoilta tuotuja kissapatsaita paremmin*

      Poista
    3. Okei, arvasinkin että tiedät Zimmermanin - siinäpä vasta äijä!
      Jahas, ei sitä näköjään kunnon taidetta arvostetakaan vaan täytetään kirjahyllyt kissoilla ;D

      Poista
  7. Minä moukka yhdistin pitkään (liian pitkään) oopperamusiikin siihen, että "armoitettu laulaja" M.A.Numminen kiekui saksaksi jotain Wittgesteinia: http://www.youtube.com/watch?v=57PWqFowq-4
    Onneksi lyhyeksi jäänyt eloni oopperan kotimaassa Italiassa johti minut pois tältä harhapolulta. Yksi suosikeistani on La donna e mobile.

    Olkoon polkusi tasaisempi alkaneena vuotena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arrghh! M.A. Numminen on niitä henkilöitä joiden ei koskaan olisi pitänyt antaa esiintyä tai tuottaa mitään, se on liian tuskallista kuunneltavaa.

      WTF, oletko asunut Italiassa? No sinä se olet ehtinyt tekemään kaikkea vaikka ei se toisaalta tuolla sinun energiallasi mikään ihme olekaan.

      Kiitos, sitä samaa toivon myös sinulle!

      Poista
    2. Si si :D

      Välillä itseänikin hirvittää tuo nuoruusvuosien sähläämisen tahti. Enää ei jaksa.

      Poista
    3. No hittolainen, sinähän olet oikein monikansallinen rouvain villitsijä! ;D

      Totta, kilometrejä kun alkaa kertyä niin kyllä se tahti kummasti hiipuu, tai sanotaanko ettei valmista jälkeä tule vaikka kuinka heiluu :D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...