perjantai 8. helmikuuta 2013

Anteeksi Kuopio, Läskipään laihempi laksatiivi ja karvalakkia karkuun


Iso anteeksipyyntö Kuopio ja asukkaat, tarkoitukseni ei ollut sotkea teitä mukaan mutta jotenkin tulitte valituksi. Ehkäpä sen takia että olette kenties Suomen vilpittömintä ja empaattisinta porukkaa eikä mulla ole todellakaan muita kuin hyviä muistoja Kuopiosta. Teidän torinne on maailman paras ja sen myyjät ehdottomasti ammattitaitoisinta väkeä mitä maa päällä kantaa. Mistäkö tiedän? Olin vuonna ***** Kuopiossa käymässä ja se on Jumalan pilkkaan verrattava teko jos ei käy torilla eikä osta kaikkien (sivistyneitten ihmisten) tuntemaa ja nauttimaa Kuopiolaista kalakukkoa.
Pitkän harkinnan jälkeen valinnakseni päätyi iloisesti kälättävä muori torin laidalta, eikä vähiten sen takia että oli pakko lähteä katsomaan miten muorin leuat pysyivät nyrjähtämättä paikoillaan. Sitä tekstiä tuli siihen tahtiin että mikäli paikalla olisi ollut esim. japanilainen turistibussi seurueineen ja simultaani tulkkeineen, olisi tuon ahkeran ja Datsuneita valmistavan kansakunnan edustajilta mennyt ohi muorin koko puolen tunnin pajatus. Ehkäpä tulkki olisi ehtinyt kääntää ensimmäisen ja viimeisen sanan mutta siihen se olisi sitten jäänytkin.

Näin kävi nytkin sillä kun katseemme kohtasivat, alkoi muori pajattaa tekstiä joka jähmetti minut paikoilleen. Luulin nimittäin että eukko tuntee minut koska hän kailotti kuuluvalla ja kysyvällä äänellä ettei muija ole taaskaan antanut ruokaa kun olen niin laihan näköinen? Ihmettelin suuresti, miten voi Kuopion torilla kalakukkoja myyvä muori tuntea meikäläisen kotiolot noinkin tarkkaan? Lopulta tilanne päättyi siihen että seisoin muorin kojun vieressä syöden kalakukkoa.
Toisessa kädessä pitelin kahvikuppia joka oli täynnä tämän maailman mukavimman ihmisen omasta termospullosta kaadettua kahvia. Korostettuna siksi ettei joka paikassa rakasta isänmaatamme tälläistä kohtelua saa, se on enemmänkin sellaista jäykempää. Ei pidä kuitenkaan ottaa yleistyksenä sillä torikauppiaat ovat todella mukavaa porukaa. Yritin estellä tätä muoria, vetosin siihen että hänellä oli vielä pitkä päivä edessään ja varmasti tulisi kahvi vielä tarpeeseen mutta tämä vain toteaa että älä sinä poika sellaisista murehdi, juo pois vaan. Silloin tunsin hyviä fiiliksiä eikä niitä pystynyt himmentämään yhtään se, että vieressäni olivat kottikärryt täynnä kalakukkoja. Kyllä, muori sai myytyä minulle kaikki kalakukkonsa ja niitä oli sen verran, ettei auttanut muu kuin ostaa läheisen kojun vanhemmalta herrasmieheltä kottikärryt. Tämä tarina on tosi ja mainittakoon vielä että olin selvin päin ja lähdin Kuopiosta selvin päin. Tarkoituksenani oli kierrellä yhden päivän ajan Kuopion kapakoita mutta milläs kiertelet kun ei ole rahaa, kaikki kun on kiinni kalakukoissa ja kottikärryissä. Enkä sano tätä pahalla vaan päinvastoin, se oli ihan hyvä ettei tullut ryypättyä niin kehtaa käydä toistekin Kuopiossa. Btw, Nadja K:lle terveisiä.
Moni varmaan ajattelee nyt että mitähän tuo vajakki tarkoitti tällä anteeksipyynnöllä? Klikatkaapa vasemman yläkulman kelloa niin tiedätte.

Sain eilen harvinaisen myöntymisen osoituksen sillä pääsin keittiöön kokkaamaan,toki olohuoneesta käsin suoritetun valvonnan alla. Tästä syystä college-paitani niskassa on kaksi ihan sairaan kokoista, palanutta reikää ja lapojeni väli on täynnä pieniä vesikelloja. Sen verran tuima katsanto tuolla meidän eukolla on. Sain kuitenkin luvan valmistaa kaalipataa joka on mielestäni erittäin hyvää jonkun muun tekemänä, se ei jostain syystä taitu meikäläisellä tuo valmistuspuoli vaikka kuinka seuraisi ohjetta. Kokkaus kokonaisuudessaan onnistui kuitenkin suhteellisen (ei tulipaloa) hyvin, jopa niin hyvin ettei paljon siepannut vaikka tiskasinkin about kaksi tuntia valmistusprosessin jälkeen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä asiaa miten joku voi valmistaa loisteliaan aterian muutamaa lastaa, yhtä pannua ja kattilaa käyttäen koska oma kokkailuni vaati normiastioiden lisäksi myös anoppivainajan, The Jemmassa olevat kiulut ja kipot. Voi hyvää päivää mutta niitä kippoja siunaantui jostain syystä älyttömät määrät, eivätkä ne kaikki edes mahtuneet kuivauskaappiin vaan osa piti jättää tiskipöydälle kuivumaan.

Sitten itse ruokaan: koostumuksen osalta kaalipataani voisi verrata vaikkapa jonkin substrooppisen alueen jokeen, liemessä lilluvat kaalinlehden palat kun muistuttavat erehdyttävästi yläjuoksulta jokeen tipahtaneita bambunlehtiä jotka hiljalleen lipuvat kohti alajuoksua ja siellä odottavaa merta. Illuusioon kuuluu myös paikallisväestön uintiretki, jossa ryhtevä joukko pippureita markkeeraa pinnalla hurjasti keikkuvia ja pomppivia kikkarapäitä. Haju puolestaan tuo mieleeni vanhan venäläisen keittiön ja hikisenä häärävän keittiömestari Vladimirin, joka on juuri nostellut painoja odotellessaan borsh-keittonsa valmistumista ja valuu aivan solkenaan hikeä. Kuulin jopa ääniä haistellessani tuota keitosta, sillä hetken aikaa päällä ollut liesituuletin sai aikaan sen että katolle johtavasta ilmastointitorvesta kuului selvästi: ”Ei jumalauta mikä haju, siellä on taas se äijä kokkaamassa”. En tiedä sattuiko katolla olevan huippuimurin kohdalle talkkari tai joku muu kiinteistöpalvelun ukkeleista, vai ovatko talintit oppineet ilmaisemaan itseään noinkin väkevästi. Asia joka jää ikuiseksi arvoitukseksi.
Maku taasen on sellainen että se jäi eukon osalta pieneen maistiaiseen, koira ei edes koskenut ja minä syön sitä tuskanhien helmeillessä otsalla sillä meillä ei heitetä ruokaa roskiin. Enhän minä tietenkään voinut myöntää epäonnistuneeni ja siksipä ruokailuani ryydittivätkin ”Ah ja Mmmm”-hymistelyt, olkoonkin että jouduin tuottamaan ko. äänet ikenet valkoisena ja vedet silmistä valuen.
Kaalipatani ei kuitenkaan ollut täysi fiasko koska sillä on markkina-arvoa tässä anorektikkoja suosivassa maailmassamme jossa röntgenkuvaan verrattavissa oleva muija edustaa sitä ihannetta johon kaikkien tulisi pyrkiä. Väkisinkin tulee mieleeni kuva puolillaan luita olevasta juuttisäkistä. Hrrh. Olen aina ylistänyt puolalaisen jogurtin ylivertaisuutta suoliston toiminnan kiihdyttäjänä mutta nyt se vihdoin löysi voittajansa. Kaalipatani ei todellakaan ole mikää depot-soppa, vaan luovutettuaan noin viidessä sekunnissa kaikki ravintoaineensa elimistölle, se poistuu ääntä nopeammin tehden tilaa uudelle satsille. Tämä viimeisten aikojen pata onnistuu kaiken muun lisäksi pitämään mahalaukussa jatkuvaa käymistilaa, jonka seurauksena syntyneet suolistokaasut ulos purkautuessaan lennättävät villasukat jalasta. Näin ainakin minun tapauksessani ja siksipä ilmastointiteippiä kuluukin kohtuuton määrä ennen kuin olen saanut lipikoitua sen viiden litran kiulun tyhjäksi. Niin, ja jos näette lähipäivänä taivaalla teräsmiehen niin älkää olko huolissanne mielenterveydestänne, sillä siellä tosiaankin lentää joku ja se joku satun olemaan minä. Vilkuttakaa siitä huolimatta vaikka ilman täyttää infernaalinen pörinä ja kaalin katku, sillä taivaalla on kovin yksinäistä tähän aikaan vuodesta.
Ps. Ilmoitin kaalipatani yhteen dieettiruoka-kilpailuun ja se on siellä nimellä Läskipään laihempi laksatiivi.


Piti vielä kertomani siitä kuinka juoksin karvalakkiani eilen karkuun.Se on sellainen vettä hylkivällä (kai?) kankaalla varustettu, korvaläpällinen malli. Tai oli sillä eilisellä karkumatkallani takaa tullut auto ajoi sen päälle ja reuhake otti osumaa siinä määrin, että katsoin viisaammaksi heittää tuon pimeitä voimia omaavan kuulan suojuksen roskikseen. Kuten tiedätte, olen ollut nyt muutaman viikon ilman kipulääkkeitä ja nuo olotilat saavat joskus aikaan sen, että silmänurkkiin saattaa tulla tummia varjoja tai joku kohta näkökentästä menee täysin sumeaksi. Ei kiva juttu ja onneksi näitä ei tapahdu muuta kuin silloin kun kipu on kovimmillaan. No tästähän on seurauksena se, että olen oppinut säpsähtelemään jokaista poikkeamaa koska en aina ole varma kuuluuko se kuvion juoneen vai ei.

Tälle tapaukselle löytyi kyllä myöhemmin selityskin kun tutkin sitä räyslettä ennen sen päätymistä roskikseen. Syynä oli pitkä langanpätkä joka ensin tarttui lenkkariini ja joka sittemin karvalakin jahdatessa minua alkoi purkautua lisää. No kun niiden korvaläppien päälle oli tarvinnut tikata vielä sellaiset ärsyttävät, pienemmät läpykät joten saksin ne kylmästi pois enkä sen paremmin katsonut kuinka tarkasti ja missä ne sakset kulkivat.
Daa, olin lähdössä viemään roskista ja laittelin eteisessä lenkkareita jalkaani, kun vaimo huusi keittiöstä että täällä on vielä lisää roskia, tules hakemaan. Hemmetti sentään - lähtiessäni keittiötä kohden – näin lattialle tippuneen karvalakin liikahtavan. Meikä pysähtyy ja karvareuhka myös. Liikutan hiljaa jalkaani ja eikö tämä kiinasta kotoisin oleva paholainen tee samoin. Hetki jolloin tunsin pakaroitteni jäykistyvän mutta rohkeasti askelsin keittiöön enkä vilkaissutkaan taakseni. Vaimo tunkee syliini pahvilaatikon jossa on muutamia vanhoja lehtiä, koko hoito pitää viedä keräyslaatikkoon.Sillä hetkellä tapahtuu hieman liikaa herkässä kunnossa olevalle psyykkeelleni; horjahdan taaksepäin jolloin karvalakki hyökkää minua kohti ja tämä on liikaa.

Parahdan, hyppään tappajakotsan yli ja aloitan juoksun. Väliovi,samoin kuin ulko-ovikin suorastaan lennähtävät auki ja minä pihalle. Pahvilaatikon ja roskispussin heitän varaston kulmaukseen, vilkaisen taakseni vain todetakseni että pahin painajaiseni on toteutunut – karvaräysä seuraa. Sieltä se tulee kynnyksien yli pomppien ja nytkähdellen, niiden kirottujen läpyköiden heiluessa villisti ja verta himoiten. Ei auta muuta kuin parantaa vauhtia ja sillä näytääkin olevan toivottu vaikutus sillä tappajalakki jää jälkeen. Ei paljon mutta kumminkin ja päätän puristaa viimeisetkin voimanrippeet itsestäni koska olen kuulevinani pahan enteistä ärinää takaani. Penkka pölisee ja me painellaan tietä pitkin, minä edellä ja tuo ruskeanmusta demoni perässä.
Viimein kuuluu takaa lähestyvän auton ääni ja tunnen jalassani pienen nytkähdyksen – pakomatka on päättynyt ja karvainen tappaja makaa elottomanan ajoradalla.

Palasin aivan hiestä märkänä ja vaimo huutaa tuttuun tapaansa että minkä helvetin kohtauksen sä nyt tällä kertaa sait, naapurikin tuli sanomaan että mennä viipotat tietä pitkinkarvalakki perässäsi?
Käy selväksi ettei eukko ollut nähnyt koko karvalakkia joten en jaksa oikoa asioita, pitäköön hulluna (no ei tod. kaukaa haettua) mutta minen jaksa enempää.                                                                               et2

Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.                                                                                  




45 kommenttia:

  1. Minun kaalilaatikosta tuli pliisua. Mutta syöhän sitä ennen kuin selkäänsä ottaa tai koirille antaisi. Yhdellä paistinpannulla ja kattilalla kyllä selvisin kunnes tuli uuniinlaitto vaihe.. sitten oli otettava lasikulho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ottaa se päähän kun ei kärsivällisyys oikein riitä tuon ruuan tekemiseen, aina tulee ajateltua että kyllä ne on jo tarpeeksi olleet pannulla/uunissa tms.
      Tykkään safkan tekemisestä ja kai sitä seuraavan kerran täytyy vetää laatta pameja ennenkuin aloittaa.

      Poista
  2. Viikonloppua sinnekin, täytyy taas kehittää joku ruoka-aiheinen kuva blogiin, koska epäilen, että porttikielto keittiöön taas napsahti?!?

    Karvalakille terveinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos ja et kyllä ala rääkkäämään niillä kuvilla koska kävi juuri niinkuin sanoit, keittiöön ei ole taas asiaa vähään aikaan. Liian paljon menee raaka -aineita hukkaan, hirvee sotku jne. Ärrh!

      Karvalakki kiittää, kävin riepottelemassa sitä roskiksella ;D

      Poista
  3. Kaalipata on parasta laihdutusruokaa siitä syystä, että sitä ei voi syödä, ja kun ei kaapista muuta löydy, niin laihtuu varmasti. Ei oo paljon semmosia ruokia, mitä en söis, mutta kaalikeitto on yksi niistä. Parsa ja valkohomejuusto kuuluu kanssa niihin. Etanat menee pizzassa, ei oikein muuten. Itse asiassa kaalikin vois mennä pizzassa, jos olis pienenä raasteena hyvin paistettu... kaalipizza... pitäsköhän mun osallistua siihen dieettiruokakisaan kaali-parsapizzalla?

    Meillä on semmosia karvalakkeja, joissa on kanssa ylimääräiset pikkuläpät. Ihmetellen kurkkasin semmosen alle, ja totesin, että siellä on korvan kohdalla reikä. Nähtävästi jos tarttee kuulla jotain, pitää nostaa läppää kuin koira korvaansa. Napilla vielä kiinni, että jos näkee vastaantulijan huulien heiluvan, pitää sanoa ootas vähän, näprätä nappi auki, nostaa läppää ja sitte kysyä mitäh. Lämpimiä ne kyllä on. Valkoisia harmaalla karvoituksella, ja niissä lukee Finlandia. Jostain se isäntä niitä kassillisen sai. Voisin lähettää sulle uuden sen auton alle jääneen tilalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet nainen palelluttanut makuhermosi jos ei kaali ja noi muut maistu, esim. parsa on helvetin hyvää kun sitä dippaa joko valmisjauhoilla tai omalla variaatiolla maustettuun kermaviiliin.
      Se kaali-parsapizza vois olla muuten kova suosikki noiden kasvisruoka-ihmisten keskuudessa :)

      Jaahas, vai on teillä tappajalakkeja koko kassillinen. Kehoittaisin aitaamaan ne ja jakamaan vartiovuorot, isännältä varmaan löytyy tulikeppi sillä ei ne muuta tottele. No, autoa tietysti jos ehjänä pääsee rattiin mikä voi olla keskellä yötä hankalaa koska ne saatanat osaavat piirittää ;D

      Poista
    2. Kaalikammo tuli siitä, kun pienenä joutui syömään kaalikeittoa, jossa lehtiruodit oli paksuina limaisina klöntteinä... äiti tykkäs semmosesta, eikä se viitsiny mua varten niitä raastella. Parsaa en varmaan oo koskaan saanu "oikein" laitettuna. Musta se on paras ihan koristekasvina pihalla.

      Blondit karvalakit ei oo aggressiivisia. Tai ehkä mejän koirat pitää ne kurissa?

      Poista
    3. Se on aina kurja juttu kun muksuna saa kammon johonkin ihan oikeasti hyvään ruokaan /raaka-aineeseen mutta minkäs teet. On niitä meikäläisenkin kaveripiirissä sellaisia, jotka eivät ole edes aikuisena maistaneet sellaista mihin kersana saatu kammo perustuu. Sääli, jää monta hyvää kokemusta kokematta.

      Parsa on hyvää ihan raakanakin, joskin meikäläinen syö (jos vaihtoehtona on itse valmistaminen) kaiken raakana tai lämmittämättä/paistamatta. Röyh!

      Blondit karvalakit ne vasta hulluja onkin (vrt. Da Vinci-koodin albiino), joten pidä varasi jos joudut kulkemaan siten etteivät ne teidän pedot kulje sun rinnalla. ;D

      Poista
  4. Kaali olisi hyvää, mutta onneksi vatsa ei sitä (oikeasti) siedä ;) Metaanipäästöjä nääs aiheuttaa jo kipulääkityskin niin, että naapurin seinällä tapetit irtoilevat ja verhot lepattavat. Ei - siitä tulen siis oikeasti kipeäksi. Ei se toimi edes perkele laksatiivina, joka myös näin opioidifriikille olisi ihan tervetullut vaihtoehto. Joten - voi-voi-voi, en pyydä reseptiä. Saat kyllä respectiä siitä, että ne olivat taatusti tappajatinttejä, jotka jättivät hajun takia sinut rauhaan.

    Karvahatusta vain se, että Isot Pojat ovat kertoneet, että heistä monikin on joutunut juoksemaan ns. "karvahattua l. räyskää" pakoon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän (ja muu perhe haistaa) mitä lääkkeet tekevät ja se ei todellakaan ole kivaa. Multakin on niin monet kalsarin puntit rispaantuneet kun jyvistä aiheutuneet hirmumyrskyt ovat riepotelleet niitä moninaisia kertoja.

      No näipä! :D Se kuuluisa räyskä on saanut myös monen miehen itkemään, joko onnesta tai taloudellisesta ahdingosta.

      Poista
  5. Sevverran on nyt pakko puuttua puheeseen, että Kuopion torilla myytävlillä rukiisilla kivikoreilla ei sitten ole mitään tekememistä oikean kalakukon kanssa. ERon huomaa, jos on kotitekoista saanut. Äiti osaa, Irenet, Hannat ja muut akat eivät. Ovat ihan yhtä hyvää kuin ne äitien tekemät laatikot ja muut einekset. Mutta jos ei paremmasta tiedä, niin kai se kalakukosta menee. Häpeällistä tosin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kiistä sanojasi koska en ole saanut kotitekoista.Uskon nimittäin (kaikki kunnia kuitenkin sinne torin väelle) että kyseessä on sama homma kuin karjanpiirakoiden kanssa. Luulin täkäläisiä ja lähiviidakon piirakoita vallan erinomaisiksi kunnes matkani vei Joensuuhun silloisen muijani kotiin.

      Lähes orgastisessa tilassa söin niitä pieniä (täälläpäinhän ne ovat kuin hirven *köh*) piirakoita miltei kaksi pellillistä, jonka seurauksena oli täydellinen liikuntakyvyttömyys vatsanahan repeillessä joka puolelta. Sen kokemuksen jälkeen en kutsunut täkäläisiä piirakoita edes piirakoiksi, puhumattakaan siitä että olisin ostanut niitä.
      *Poistuu häpeissään takavasemmalle*

      Poista
    2. Elä häpeä. Kun et itse ole Karjalasta, niin mistäs tuon tietäisit. Savolaisten juonia. ;-D (Vaikka itse sitä karjalalaista osaani korostan, niin on minussakin sitä saatanan savolaista sen verran, että tiedän, millaista verta minussakin kulkee. Sitä, jossa vastuu siirtyy kuulijalle.)

      Itse sen sijaan voisin hävetä, tai oikeastaan mennä optikolle. Ikänäkö alkaa voittaa, enkä enää näe kirjoituksiani. Mitä tästä opimme, ei ole minusta sokkokirjoittajaksi.

      Poista
    3. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että ihmiset luulevat aina nauttivansa parasta ja ovat tästä syystä perin jyrkkiä mielipiteissään. Maailma on yllätyksiä täynnä ja ne parhaat jutut löytyvätkin sieltä juurilta, eivätkä mistään jatkojalostuksen huipulta.
      Pitäisi oppia olemaan nöyrä, eikä aina kulkea sillä mielellä että kyllä minä tiedän. Ihminen kun tietää loppupeleissä aika vähän.
      Paitsi sinä ja minä nyt ollaan tietysti eri juttu kun noi muut, niiden tietämyksen taso tässä surettaa ;D

      Onko fonttikoko sulle liian pieni?

      Poista
    4. Nyt tuli röhönauru! :-DDD Onko fonttikoko liian pieni!!!! KAIKKI tämän maailman teksti on liian pientä, ennen kuin otan itseäni niskasta ja tuhlaan omaisuuden kaksitehoihin. Hihihihihih.

      Enkä minä mitään tiedä. Minä arvailen ja luulen, mutta ehdottomasti en tiedä. Kaksikymppisenä olin viisaimmillani, siitä lähtien elämä on faktojen suhteen ollut pelkkää alamäkeä. Jätän tietämisasiat viisaammille.

      Poista
    5. Olisi taas pitänyt olla viisas ja käydä lukemassa lukemassa silmälasi-juttus ennen kuin vastasin kommenttiisi, minä taas kun teen kaikki perse edellä niin meni just päinvastoin :D

      Tuota sun väittämääsi en ihan suorilla usko, koska ihmisellä tulee vanhemmiten kyky suodattaa se paskainfo pois ja näin todellisen tiedon määrä lisääntyy. Tosin uutta tietoa tulee siihen tahtiin että meikä jäi junasta jo aikoja sitten.

      Poista
  6. Kyllä oli hauska lukea keittämis&kukko/karvalakkisuolteesi.
    (Suolle-verbi on juuri oikea ja kunnioittava, koska juttujasi lukiessa tuntuu ikäänkuin asiaa tulisi niin hirmuisella vauhdilla, että juuri ja juuri ehdit ylöskirjoittaa niitä :D
    Pikkuisen lukiessa myös hermostuttikin :(
    Tänään on meikäläisellä lihaliemi/tee-ja vesikuuri ja vesi herahteli rinnuksille lukiessani kaikesta ihanasta kaalista ja kalakukukosta.
    Kateuden katkera kyykin sihisi: toiset ne vaan ovat laihoja, eikä niiden tarvitse kuureja pidellä.

    Karvalakin näin eräällä miehellä päässä tässä joku aika sitten. Oli lakki sellaisen emalisen pesuvadin kokoinen. Minä melkein lähdin pakoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä olet oikeassa että kun tuo pää antaa luvan naputella niin sitä tulee. Kärsin tästä koska tekstini ovat a) kaukana oikeinkirjoituksesta ym. kieliopista ja b) tekstin rakenne (sisältö) on useimmiten luettelomainen ja töksähtelevä.

      Kirjoitan nimittäin aina tekstini ennen töihin lähtöä (no nyt olen pitänyt kyllä omaa lomaa mutta silti) ja aikaa siihen saa mennä maks. puolitoista tuntia joten tekstin editoimiseen ei jää aikaa. Eikä sitä ole kyllä näin vapaalla ollessakaan tullut harrastettua koska se asetus jäisi tuonne nuppiin, eikä työaamuina tulisi ulos yhtä ainutta juttua niiden editoiminen olisi pahasti kesken töihin lähdön hetkellä. Pahoittelen ja ehkä jonain vuonna asiaa tulee muutos.

      Sama juttu on useimpien kommenttieni kanssa, olisi niin paljon sanottavaa (varsinkin kun lukemani tekstit ovat hyviä) mutta kun koitan puristaa sen lauseeseen tai kahteen, on lopputuloksena omituinen, luettelomainen möläytys jolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä luetun tekstin kanssa.

      Hermostuttiko mahdollisesti esiin tuleva ruokoton kielenkäyttöni vai mikä? Jos näin on, niin vilkaisepa tekstin lopussa olevaa merkintää et2. Se on merkki siitä että harrastan itsekontrollia (no ihan oikeaasti) ja teen eilisen (et1-merkintä) sekä tämänpäiväisen tekstien perusteella päätökseni tulevien tekstien sisällön suhteen, koskien niin itse aiheita kuin ilmaisuakin.

      Sitten Kaisa, jos sulla ei ole yhtäkään vakavaa perustetta sille että laihdutat, niin nyt nakkaat ne teet ja lihaliemet seinään ja painut kauppaan ostamaan kaikkea hyvää.

      Karvalakki saattoi olla vanha "Koivistolainen" jos muistat? Hemmetin nahkakypärä joka oli vallan *köhköh*-maisen isolla karvareunuksella varustettu, ylihinnoiteltu kansallinen häpeä. Ei vaan , oli ne ihan hienoja karvahattuja mutta ne tuotti monelle ongelmia kuten esimerkiksi Erkki L:lle, ukko kun piti sitä pääsääntöisesti väärinpäin ja kuvitteli olevansa olevansa hyvinkin ylväs tataari. Kasakkaa siitä ei olisi saanut veistelemälläkään.

      Poista
    2. Tässä sitä taas tuon paatoksen näkee; jostain kohdin puuttuu kokonaisia sanoja ja toisaalla ne on peräti tuplana. Tekisipä nyt mieli päästää pari kirosanaa mutta hillitsempä itseni. Latva-B-2:nen kun on niin ei osaa kirjoittaa.

      Poista
    3. Eihän sulla kauheasti virheitä ole. Ei haittaa lukemista yhtään, joten älä niistä välitä. Ja kohta b, sun tekstihän on niin eläväistä ja nautinnollista lukea.:)

      Ps. olen ollut kaksi päivää puhelimessa niin että korvani on mennyt kuolioon (lat.gangreena).

      Poista
    4. Komppaan Sirpaa! Eikä nämä tekstit ainakaan luettelomaisia ole. Sinä olet vähän niin kuin viuluvirtuoosi, joka soittelee korvakuulolta ja lisää välillä omia kuvioita. Kaikki ovat niin monttu auki taiturimaisuudesta, ettei kukaan havaitse mahdollisia pieniä epäpuhtauksia. ;)

      Poista
    5. Kiitoksia naiset mutta kyllä se kylmä totuus on juuri niin kuin kerroin.Kyllähän minä suurimman osan huomaan itsekin, mutten edellä mainituista syistä johtuen pahemmin korjaile ja se vituttaa toisinaan hyvinkin paljon.

      Kyllä tekstin pitäisi olla sellaista sulavalinjaista puron solinaa kuin esim. sun tekstisi B - ne ovat kuin sormenpäitä sivelemässä ihoa. Ei töki eikä raavi missään kohtaa.

      Sirpa: Onko tilanne sitten edelleen päällä? (Hengessä mukana <3)

      Poista
    6. Hengenvaara ohi. Jälkipuinti menossa. Ne kaksi muuta samaan aikaan sattunutta pienempää juttua ovat vaiheessa. Kiitos, kultaseni <3, mennään päivä kerrallaan.

      Poista
    7. Kuulostaa karmealta mutta en halua udella enempää, sanot sitten Roselynille joskus jos siltä tuntuu. Tärkeintä on että asiat ovat menossa parempaan päin. <3

      Poista
    8. Jokaisella on oma tyylinsä, rakas Peppis ;)

      Poista
    9. Aivan, ja sulla se on hivelevä tyyli ;D

      Poista
  7. Vähän kylmäs tuo että selvin päin Kuopiossa...! Onneks kaalipata & karvalakki kuittas tämänkin päivän epistolan hekotuksen puolelle ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopio taitaa muuten olla niitä harvoja kaupunkeja joissa olen ollut ainoastaan selvin päin. Pojot siitä Kuopiolaisille, kyllä teissä täytyy olla jotain taikaa.

      Vai naurat sinä Menna toisen kädettömyydelle ja pelkotiloille, siehän eukko oot ;D
      <3

      Poista
  8. Vai hyökkäsi karvapipo. Mun pipo taas juoksi karkuu. En löytänyt sitä mistää, kun aioin mennä kävelylle. Epäilin lähteneeni hammaslääkäristä niin lujaa että pipo oli jäänyt matkalle, mutta ei ollut siellä. Mun pipo on hieno, täysvillainen ja oikeasta kotikehrätystä lämpaanvillasta itse tehty. Taiteilin reunaan vielä huovutetut ruusut tummasta villasta. Siis varmasti hieno! Tytär ei kai ole samaa mieltä, kun kehtasi tuumata, että onneksi hävisi, kun siinä on se koirankakkakikkare reunassa. Koirankakkakikkare, ettäs kehtaa tuollai äitinsä käsityötaidon saavutuksista.
    Pipo löytyi, seurakunnan kahvilasta soitettiin ja sanottiin, että mun ruusupipo on siellä. On kyllä vähän eroa ruusupipolla ja kakkakikkareella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidä nyt huolta siitä pipostas kun kerran on uniikkikappale! Kyllä itse tehty aina kaupan tekeleen voittaa ja varsinkin kun niitä suoltaa kone tuhannen mössän tuntivauhdilla.

      Kieltämättä pisti hieman hymyilyttämään tuo tyttäresi arvio pipon reunuksen koristeesta mutta anna hänelle anteeksi, se kauneus kun on katsojan silmässä ja me kaikki nähdään jutut eri lailla. Se on sama juttu kuin siinä mustetarha-testissä; samasta kuviosta toinen näkee perhosen ja toinen puutarhasakset. Olisi muuten joskus hieno tehdä se testi siten, että psykiatri arvioisi sanottujen kuvausten perusteella kuinka pahasti viiraa. Mun tuurilla ei sieltä testistä tarttis enää kotio tulla... ;D

      Poista
    2. Pepsu kuule, mun on nyt pakko kertoo tämä: Jouduin kerran tekemään muun muassa tuon mustetahratestin hakiessani velvollisuudesta työpaikkaan, mihin en mistään hinnasta olisi halunnut. Pistin homman ihan läskiksi, kirjottelin täysin mielipuolisia tulkintoja tahroista - tyyliin "härkätaistelija hinaa parvekkeelleen keinutuolia" - ja kuvittelin mielessäni, kuinka työnantajan silmät leviävät hullunhoureistani.

      Vaan kuinkas kävi? Yli sadasta hakijasta pääsin/jouduin kahden parhaan joukkoon. Seurasi kaksi haastattelua, joissa haukottelin ja olin muutenkin epäedukseni, siltikään ne eivät pystyneet tekemään päätöstä kuin vasta kiivaiden väittelyjen jälkeen. Hävisin kuulema 2-1. "Vaarallinen, auktoriteettaja kunnioittamaton" painoi lopulta enemmän kuin "omalaatuinen, erittäin luova". :D Eli jos Pepsukka pyrit mainostoimistoon, niin päässäs ei voi viirata liikaa.:DD

      Poista
    3. Kun kerran sulle on käynyt noin, niin tässähän on sitten haastetta että osaa olla tarpeeksi hullu asioidessaan tms. Onpas maailma mennyt merkilliseksi paikaksi mutta niinhän sitä sanotaankin että hullummaksi menee, kaiketi lopun aikoja enteillen. Nauratti kyllä tosissaan kun sieluni silmin näin sut revittelemässä leukoja ja pyörittelemässä silmiäsi pukuporukan edessä ;D

      Poista
  9. Tästähän on tulossa hyvää vauhtia ruokablogi! Ensin kalakukot ja sitten kaaliruokaa.
    Kalakukoista sen verran, että minulla on Joensuussa asuva ystävä, joka sanoo kalakukosta, että ei savolainen kukko ole se oikea, koska on kovakuorinen, vaan Pohjois-Karjalassa tehdään niitä oikeanlaisia. En ota kantaa, kun olen hämäläinen, mutta hyvää oli Joensuussa saatu, kotonaan leivinuunissa vanhan mamman tekemä, nam.
    Kaaliruokia rakastan, ja usein teenkin laatikkoa tai pataa. Olisikohan siinä sinun reseptissä lipsahtabut pari aine-osaa pieleen, kun noin hanakala oli syödä yms.

    Meillä on hyppivä koivistolainen, karvalakki siis. Mies ei anna heittää sitä pois, koska rakastaa sitä, vaikka ei ikinä käytä. Mutta eteisen yläkomerosta mitä tahansa kaivettaessa, talvella pipoja yms, niin esiin pullahtaa aina tämä karvainen reuhka. Joka kerta muistan naisellisesti kiljaista 'ai, mikä toi on', että se poistettaisiin sieltä. En kai ole tarpeeksi naisellinen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on tulossa ja se on asia jota olen koko ajan pyrkinyt välttämään, en kestä olla aiheen parissa joka saa kuolan valumaan ja mahan ilmoittamaan olemassa olostaan. ;)
      Vaikka on samaan hengenvetoon todettava ettei mun keittiöpanna kestänytkään kovin pitkään, sillä muutama hetki sitten sain valmiiksi kolme pellillistä lihapullia jotka tein alusta loppuun asti + tiskit päälle niin kuin pitää. Ihan syötäviä ja tällä kertaa koiralle ja eukollekin maistui.

      Kotona tehty on aina kotona tehtyä, ihan just niinkuin Kummitus sanoi. Joensuu taitaa olla varsinainen ruokakulttuurin mekka eli turhaan parjataan itäistä kansan osaamme,sillä ei ole mitään merkitystä jos on pikkuisen häijy luonne kunhan osaa tehdä kunnon ruokaa ;D

      Sitä karvaräyskää on vaalittava koska se alkaa olla harvinaisuus, ei ainakaan meikäläisen silmiin ole osunut sellaista pitkään, pitkään aikaan ja täten ymmärrän ukkosi kiintymyksen siihen :)

      Poista
  10. Alkoi äkillisesti tehdä mieli kaalisoppaa...

    Mulla oli lapsena kaalilaatikkotrauma, jolla oli täysin psykologinen tausta, mutta onneksi olen päässyt siitä eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos olet päässyt traumastasi yli sillä olen huomannut niiden olevan melko pahoja lukkoja. Tarkoitan että onhan niitä paljonkin lapsuuden aikaisia pelkoja, ennakkoluuloja tms., joista pääsee myöhemmin yli mutta tää ruokainho on todella syvään iskostunut kun kuuntelee ja lukee ihmisten kertomuksia.

      Poista
  11. Ja kukkaan teistä ei tiedä mitä rössypotut on.... minä muualta tulleena en ole päässyt sinuksi sen kanssa. Ever. Eikä tartte. Sianruokaa minun nähdäkseni. Tai ehkä jäis sioiltakin syömättä, mutta pohjalaiset lappaa sitä rasva toisesta suupielestä tiristen.

    * puist ja yök *

    Kiitos Petronelle päivän ilonaiheesta kirjoituksesi myötä. Muuten täällä menee ihan saatanan lujaa, mutta sunnuntai tuonee pienen hengähdyksen. Saadaan lähettää tuo hollantilaisteinikin kohti alavia maita. Viikko on mennytkin ihan vitunmoisessa härdellissä. Tämän illan kruunasi kaiken täytekakkusouvin keskelle kaksi ihan rampaa, jotka tulivat sitten suoraa kotiin saamaan hoitoa. Kotia en tykkää ottaa asiakkaita, mutta minkäs teet, kun Maestro lupaa.

    Olihan Pepponellakin sykiatri kotikäynnillä... Toinen hoidettavista suorittaa juuri varusmiespalvelusta ja ymmärsi kyllä kun erilaisten kuljetuspiruettien jälkeen laskeuduin taas kotikamaralle ja karjaisin "POISTUKAA!" Toimi.

    Puserran pari päivää aivan hitonmoisessa etukenossa kohti viimaa, mutta keskusteltuani kalenterini kanssa (ja jätettyäni vastaamatta vastaajan viesteihin) pidän itseni ylväästi pystyssä. So far.

    Lupaan nyt itselleni yhden lonkeron. Sitä nautiskellessa silmäilen päivän viihdetarjonnan täällä netissä. Soon sitten ns. valmis tapaus. Aamulla töihin, ruokatunnilta kiivaasti kotiin koristamaan valmiiksi täytetyt kakkupohjat ja orjaksi ystävän viiskymppisille iltaan asti. Sunnuntai-illan viski alkaa saada vuosikertalisää pelkästä odottelusta. Ja koska maanantai-aamuna pitää olla itse kurssilla noin 80 kilsan päässä klo 09:00, niin se ainoa viski imutetaan haaaaartaaaaaasti erittäin pienin siemauksin. Sen verran, ettei tarvi nielaista. Näin nautinto maksimoidaan.

    Peppone... kuka tässä on muuten hullu...? Mulla ei ole diagnoosia eikä lääkitystä.... mutta silti...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh huh, en muuta sano tuosta sun meiningistäsi. Heikommat sortuu ja niin edelleen mutta sinä senkun porskutat. Totta tosiaan, viikko on mennyt älyttömän nopeasti jopa tälläiseltä joka on saanut istua tasaisin persein, viimeinen omaloma-viikko kunon menossa. Toki sitä täälläkin asioita joutuu säätämään mutta ei missään nimessä tuossa mittakaavassa ja aikataulussa kuin siellä päässä.

      Vanhana (*koputtaa puuta*) juoppona muistan hyvin sen autuuden hetken kun kaikki kiire (vaikkakin hetkellisesti) on ohi saa rentoutua lasin ääressä. Joskin rentouduin siinä aina jokusen kuukauden kerrallaan, mitä ei voida pitää enää rentoutumisena sillä on se niin rankkaa touhua.

      Kuitenkin, koita nyt jaksaa tämän päivän ja huomisen rasitukset siihen iltaan ja rentoutumishetkeen asti. Ensi viikolla sitten yksi "murhe" vähemmän hollannittaren lähdön myötä ja kaksi sen tilalla, niinkö se alkava viikko menee vai onko luvassa helpotusta?

      Poista
    2. Jä sanomatta Tita, kyllä se taitaa olla niin että me kaikki ollaan hulluja - oli sitten diagnoosi tai ei ;D

      Poista
  12. Kaaliruuat on hyviä, kalakukon voittaa lihaperuna- tai lanttulihakukko. Piirakoita viännän tosi harvoin, mut sanon osaavani niitä tehä. Rössypotusta tykkään, isot keittiöt "oikasee" sen teossa, kun käyttävät verilettuja veripaltun sijaan. Karjalassa päin oli rössypotun vastine mykykeitto, eli tappaisrokka. Täällä Lapissa kampsut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lihaperunalaatikko! Kaikkien laatikoiden Äiti! Ai jumaliste että heti aamusta mielikuvat iskee tajuntaan.. en voi mitään, ruoka on hyvää eikä siitä saa koskaan tarpeekseen. Rässypotuista en ole ikinä kuullutkaan eikä niillä taida olla mitään tekemistä röstiperunoiden kanssa kun veripaltustakin puhut siinä yhteydessä.
      Olisin kovin kiitollinen jos saisin lisäselvitystä aiheeseen, ei voi olla pahaa kun se noinkin laajasti on levinnyt. Ei ilmeisesti minkään tietyn paikkakunnan erikoisuus?

      Poista
  13. Rössypottu on minun käsittääkseni Oulun seudun ruokia. Rössypottu on keitto. Ruoka on tosi yksinkertanen, perunat keitetään vähässä vedessä (sipulia mukaan kuka tykkää), veripalttu kuutioidaan sekaan ja sehän on kypsää, joten pieni kiehautus ja maitoa ja suolaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis makkarakeittoa (noin suurin piirtein) jossa makkaroiden tilalla veripalttua, täytyypä kokeilla. Kiitoksia ohjeesta!

      Poista
  14. Maarit unohti läskin reseptistään ja maitoa en ole kyllä keitossa ennen nähnyt. Keitto on visuaaliseti kertaalleen syödyn näköistä ja haju on kuvottava. Maku ei näiden kahden ensimmäisen elämyksen jälkeen puistata enempää.

    Ja kyllä - Oulun seudun perinneruoasta on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta Tita! Ei saa olla noin ronkeli ja aion kokeilla vaikka tuo sinun verbaalinen kuvaus kyseisestä eväästä saikin niskavillat pystyyn ;D

      Sittenhän sen näkee millaista väkeä Oulun seudulla asustaa sillä ruuasta voiaina tehdä johtopäätöksiä. Olikohan muuten se Oulu jossa aikanaan piti ravintelia - hitto kun en muista nimeä - sellainen tyyppi joka asennutti raflansa katosta roikkumaan ruumisarkkuja.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...