maanantai 11. helmikuuta 2013

Ei sitten kannata olla oma-aloitteinen: kohtuuttomat korvaukset lintulaudasta ja yhdestä jääpuikosta


Taas heräsin keskellä yötä naapureiden järjestämään soihtukulkueeseen. Talikot kilisivät toisiaan vasten ja oveen jyskytettiin niin perkeleesti, nimeäni huudettiin ja käskettiin tulla ulos. Ehkäpä sana soihtukulkue on turhan hieno ja hempeä nimi raivostuneiden naapureiden muodostamalle lynkkausporukalle, joilla on aseistuksena keskiaikaiset systeemit; on kunnon vanhan mallisia soihtuja,talikoita, viikatteita ja suokuokkia. Perheen pienimmille on annettu pitkät liha – tai leipäveitset, joilla he sitten sohivat meikäläistä kohden iloisen, mutta niin demonisen kikatuksen kaikuessa talvisessa yössä. Huokasin ja puin päälleni, otin tupakit mukaan sillä tiesin vanhasta kokemuksesta että taas oli tullut aika käydä korpioikeutta, tuota ikiaikaista ja raakaa korpimaiden käräjäoikeutta jossa ei asianajajia ole vaan jokainen vastaa itsestään.

Mentiin hullun Lumbergin talolle missä minulle tehtiin selväksi, että tämänkertaiset naapureiden syytökset kohdistuivat minun järjestämään, yhden miehen ”Turvaa torppasi” - teemaviikkoon jonka aiheena olivat kaikki vaaratekijät mitkä kohtaavat kotona ja lähiympäristössä. No miettikkää nyt hei, tässä kylässä ei ole kuin muutama hassu ihminen ja nyt kun en ole ollut töissä, niin yritin saada jotain aktiviteettiä näille jurottaville kyläläisille jotka muuten taapertavat hangessa ja murahtelevat kohdatessaan. Sitäpaitsi tunsin olevani hyvällä asialla, olihan sentään turvallisuudesta kyse.Tavalliseen tapaan minut istutettiin penkkiin keskelle tuvan lattiaa ja soihtuväki seurasi seinustoilta oikeudenkäyntiä, itsensä hullun Lumbergin toimiessa syyttäjänä sekä tuomarina. Äijä on päänsä juonut entinen toimittaja joka jakaa pontikkapäissään viisauksia ja nämä hullut uskovat, pitävät ukkoa viisaanakin miehenä. On parempi että kerron oikeuden tapahtumat tapauskohtaisesti niin niistä saa paremmin käsityksen.

Lumberg: Tiensuu väittää että olit 12.1. kuluvaa vuotta vaaninut häntä aamuyöstä ja loikannut katolta hänen kimppuunsa?

Meikä: Ei pidä paikkaansa vaan kyse oli järjestämästäni teemaviikosta ja siihen liittyivät oleellisesti Tiensuun räystäältä roikkuvat ihan sairaan kokoiset jääpuikot sekä Tiensuun järjetön äänenkäyttö aamuisin kun se huutaa niitä vitun kissojaan syömään.

Lumberg: Ja mitenkä Tiensuun räystäästä roikkuvat jääpuikot ja mahdolliset sun väittämät asiat oikeuttavat Tiensuun kimppuun käymiseen?

Meikä: Pelkäsin Tiensuun vammautuvan.

Lumberg:No onhan se vammautunut, niskatuki ja toinen käsi kipsissä – kiitos sinun.

Meikä: Jutun juoni oli tämä: menin aamuyöstä, muistaakseni jo kahden aikaan katolle odottelemaan Tiensuuta ja siinä neljän aikoihin vedin ylleni harmaan jätesäkin. Tämän jälkeen asetuin roikkumaan räystäästä niin, että olin pää alaspäin ja kasvot - joita ei tosin näkynyt jätesäkin sisältä - seinään kohti eli roikuin rännistä pelkkien varpaiden varassa ja se jos mikä teki kipeää.

Lumberg: Mitä helvettiä?

Meikä: Markkeerasin yhtä niistä tappaja-jääpuikoista joita roikkuu Tiensuun räystäältä ja kun hän vihdoin tuli ulos, aloittaakseen sen joka aamuisen kailottamisensa niin minä tiputtauduin hänen päälleen. Matkaa oli neljä metriä mikä toivottavasti osoitti Tiensuulle ettei siinä mitään kerkiä tekemään vaikka matkaa olisi kuinka, niin nopeasti se onnettomuus tapahtuu. Niinpä tulla rätkähdin ukkelin niskaan.

Lumberg: Miten tämä liittyy Tiensuun äänenkäyttöön?

Meikä: Sama juttu kuin lumivyöryissä: kova ääni voi laukaista lumivyöryn ja tässä tapauksessa, kun me kaikki tunnemme Tiensuun viskibasson, myös resonanssi voi katkaista jääpuikon tavalla jonka mielestäni perin onnistuneesti osoitin. Sitäpaitsi kyllä ne katit ilman sitä koko kylää herättävää kailottamistakin syömään tulee, on ne niin laihoja. Muistaakseni taisitte olla te herra Lumberg, kun tiedustelitte minulta ko. kissat nähdessänne että onkohan mulla kaikki nyt kunnossa vai miks lompakon aihiot juoksentelee pitkin tietä?


Seuraa yleinen hälinä: Lumberg painelee pää punaisena keittiön puolelle rohkaisuryypylle,väki meluaa ja heristelee talikoitaan meikäläisen suuntaan Tiensuun tyytyessä tuijottamaan omaa habitustani todella kyrpiintyneen näköisenä. Viimein tuo denso toimittaja tulee tuvan puolelle ja ilmoittaa että jutusta annetaan tuomio myöhemmin, nyt siirrytään seuraavaan juttuun eli tapaus Koposeen. Kyseinen Koposen pariskunta on uusiokyläläisiä, itseään muita parempina pitäviä ihmisiä. Rakensivat ökytalon jossa kuulemma on niin siistiä, etteivät he katso aiheelliseksi päästää sinne paskasaappaisia kyläläisiä vierailemaan. Juuri oikeaa toimintaa korvessa missä muutenkin ollaan niin sisäänpäin lämpiäviä että pelkän hyvän huomenen irtoamiseen menee about kymmenen vuotta. Ei tule olemaan heillä helppoa, ei ollenkaan.

Lumberg: Koponen väittää sinun hajottaneen heidän olohuoneen ikkunan ja murtautuneen sitä kautta sisälle, miten vastaat?

Meikä: Tapaus liittyy Turvaa Torppasi – teemaviikkoon aivan samoin kuin Tiensuunkin tapaus, olkoonkin että tällä kertaa kyseessä oli Koposen lintulauta ja sen sijainti liian lähellä olohuoneen ikkunaa. Kaikkihan tietävät sen Koposen panoraama-ikkunan, eikö sitä nyt saatana pienemmästä lävestä voi kylälle tähtäillä?

Taas kohisee; käydään keskustelua Koposen aivan luokattoman isosta olkkarin ikkunasta ja mm. Sallisen Alma – vanha muori – valittaa ettei hänen hikisessä kasvihuoneessakaan ole niin paljon lasia mitä noiden juuttaiden akkunassa on. Koposet istuvat kuulat punaisina ja kuuntelevat kuinka kyläläiset haukkuvat heitä, pienempien pilkatessa pariskuntaa selektiivi-snobeiksi ja ties miksi. Lumberg epähuomiossaan paukuttaa tyhjällä kossupulolla pöydän kulmaa ja vaatii järjestystä saliin, tai paremminkin siihen kyläläisten soihtujen nokeamaan tupaan. Lopulta kansa hiljenee ja juttu pääsee jatkumaan.

Lumberg: No, annahan kuulua oma versiosi.

Meikä: Lukuisia kertoja varoitin Koposta siitä ihan perkeleen isosta lintulaudasta ja siitä, että ukko on asentanut sen liian lähelle ikkunaa. Myrskytuulella on suuri vaara että koko hoito heilahtaa sisäpuolelle ja rikkoutuva ikkuna sirpaleineen aiheuttaa tuhoa huoneessa oleville ihmisille. Koposelle tämä ei tuntunut menevän jakeluun joten päätin demonstroida tilanteen. Ensin rakensin tarkan kopion lintulaudasta, joskin muutin mittakaavaa niin paljon suuremmaksi että pystyin kykkimään siinä reunalla. Tämän jälkeen kyttäsin kun Koposet lähtivät risteilylle – niin, sille samalle jota he olivat mainostaneet jo kuukausitolkulla.
Vein Ransulla lintulaudan Koposen asunnolle ja heitin rappurallin olkkarin ikkunasta sisään saadakseni kunnon sirpale-efektin aikaiseksi ja tuhon laaja-alaisuuden ymmärrettävämmäksi. Tämän jälkeen paloluukun kautta vintille ja sieltä jenkatanko kattotuolista läpi olkkarin puolelle jotta saisin sen heti helvetin painavan lintulaudan ripustettua kattoon.
Erilaisten naruviritysten avulla sain lintulaudan vinssattua hieman kyljelleen ja näin vaikutelma sisään heilahtaneesta lintulaudasta oli valmis. Vedin jopa kettingin lintulaudan katosta räystäälle markkeraamaan ko.laudan kiinnitysketjua, tässä tapauksessa minun oli käytettävä kettinkiä saadakseni mittakaavan edes jotenkin pysymään suhteellisena.

Lopuksi ripottelin lintulaudalle perunoita kuvaamaan linnunsiemeniä ja perunoita siksi, että pysytään siinä mittakaavassa ja tilanteen todentuntuisuus säilyy. Lopuksi riisuin itseni alasti ja suihkutin koko kroppani spray-liimalla ja aloin lätkiä itseeni höyheniä joita menikin kokonaista viisi tyynyllistä. Tämän jälkeen kapusin lintulaudalle jossa esitin urbanisoitunutta albiino-pulua, jonka ankara myrskytuuli on saanut ajatumaan pois tavanomaiselta reitiltään ja istahtahtamaan ko. lintulaudalle lepuuttamaan väsyneitä siipiään. Heti istahtamisen jälkeen onkin sitten iskenyt toinen tuulenpuuska joka on paiskannut linnun olkkarin lasista sisään lautoineen päivineen. Siellä katonrajassa minä sitten istuin kolmatta vuorokautta ja odotelin Koposia saapuvaksi, sotkin tietysti samalla lailla kuin linnut tekevät ja niinpä lattiaa peittikin melkomoinen kerros perunankuoria ja saattoipa sinne perseestä  lopsahtaa jokunen torttukin.
Kun Koposet sitten viimein saapuvat pelipaikalle, ryhtyy ämmä kirkumaan hysteerisesti ja tämä mies – muuta kun ei keksi – niin ryhtyy mätkimään imurin putkella niin että höyhenet pöllyävät. Ei auttanut vaikka kuinka kujersin ja keikistelin päätäni, laakia tuli niin helvetisti etteivät siipeni – korjaan käteni ole vieläkään entisellään.

Nyt vasta ne juhlat Kaberanaumissa alkavatkin; syytöksiä satelee mutta tällä kertaa enemmistö on meikäläisen puolella ihan sen takia kun vihaavat Koposia. Pientä tappelun nujakkaakin on havaittavissa sillä Holström, paikallinen livekala joka myy mm. imureita, yrittää saada Koposille kaupaksi uutta DustBuster 2000 – mallia ja suuttuu kun Mähönen on tulossa nyrkkeineen ryssimään hyvät kaupat.

Parin tunnin päästä on taas hiljaista ja minut tuomitaan korvaamaan Tiensuulle 400,- euroa kivusta ja särystä, toki häntäkin ohjeistetaan tiputtamaan ne jääpuikot helvettiin ja pitämään se turpansa kiinni että ihmiset saa nukkua.
Koposille joudun ostamaan uuden olkkarin ikkunalasin ja maksamaan siivousfirman laskun.
Loppjen lopuksi voin sanoa että yhtään teemaviikkoa en tule tällä helvetin kylällä enää vetämään, mun puolesta voivat loukata itsensä ihan vapaasti. On se kumma kun toinen hyvää hyvyyttään yrittää auttaa ja siitä sitten rangaistaan. Ei ihme ettei vapaaehtoistyö kukoista tänä päivänä, ei ainakaan täällä wihne-wirsujen asuttamassa erämaassa. Kaksi tuntia sitten tulin kotiin ja taidanpa alkaa nyppimään näitä höyheniä, ihan sen takia että laskisi tuo meidän koira nilkasta irti ja pääsisi tästä nukkumaan.

Oikein hyvää ja ennenkaikkea turvallista maanantaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.


33 kommenttia:

  1. Vähällä pääsit :) Olisin silti halunnut nähdä sinut ööö höyhenöitynä - siis ilman sitä vanhaa tervaa!

    Lätkikselle terkkuja, sehän ei ole tehnyt mitään väärin! *tätsy lähettää täältä pehmustettuja kumilenkkejä, joilla korvat saa hellästi sinne kuonon alle tuupattua tuon ököttimen karjuessa*

    VastaaPoista
  2. No juu, suht vähällähän tästä loppupelissä ja Lätkis kiittää terkuista! Lähettää niitä myös Vinskille sekä käskee antamaan sulle pusun kun aina muistat sitä :D

    VastaaPoista
  3. Oi, tunnen suurta myötätuntoa Koposia kohtaan. Siinä mielessä että ovat muukalaisia, muualta tulleita. Piireihin ei pääse ja kirkossakin katsotaan viistoon kun tuloskas tyhmyyksissään menee istumaan sille penkkiriville jossa Korpisen suku on hamasta kirkon rakennusvuodesta istunut. Laittaisivat kyltit niihin penkkeihin jos se kerran on niin pahuksen tarkkaa missä persustaan lepuuttaa. Yhtä kovia ja epämukavia ne penkit kuitenkin ovat.

    Muilta osin kirjoituksesi toi mieleen Tabun kyläkäräjät : http://www.youtube.com/watch?v=kaBmRrw2Nok

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täytyy sanoa että hyvinkin on samanlaiset tunnelmat ;)

      Poista
  4. Se on näiden pienten kylien kirous, kaikki muualta tulleet ovat itsestään perkeleestä varsinkin jos heillä menee "paremmin" kuin muilla kyläläisillä :D

    VastaaPoista
  5. Olipas yllättävä tuo Hirnakan kommentti yllä, minä kun jo tuossa lukuvaiheessa totesin, että Koposista en kyllä pidä ollenkaan. Pitävät itseään muita parempina, mokomat snobit, hmphf!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta tuo on mitä Hirnakka sanoi, kestää aika kauan ennenkuin pienellä kylällä pääsee piireihin ja on siinä omalla esiintymisellä melko ratkaiseva osuus ;)

      Poista
  6. Lisään nyt vähän.... vaikka me olemme tämän läänin syntyperäisiä immeisiä, on meissä tällä kylällä aina espoolainen leima. Siellä kun ihminen pilaantuu, täkäläisten mielestä. Siis niiden, joiden suku on asunut samaa tilaa miltä lie vuosituhannelta saakka.
    Me satuimme ostamaan yhden tämmöisen perinnetilan jämät ja sekös koville ottaa kylän vanhoillisinta väkeä.

    Se, että oma suku on oman luolansa tähän karjalaiseen maaperään kuokkinut jo ennen tulen keksimistä, ei syntitaakkaani (Espoossa asuminen) kevennä. Että siinä mielessä symppaan Koposia. :D

    VastaaPoista
  7. Aivan, olen asunut 80-luvun lopulla lyhyen aikaa Helsingissä ja kun muutin takaisin tänne korpeen, niin olin pitkän aikaa "saatanan hesalainen" :D
    Vittu että pisti naurattaa kun jätkät joiden kanssa olin pyörinyt koko siihen asti eletyn elämän, tulee kännipäissään laukomaan mulle tälläisiä. Oh hoh ja talikolla niskaan :D

    VastaaPoista
  8. On ne Koposet aikas erikoisia;)
    Join tässä samalla kahvia ja söin laskiaispulla, mutta onneksi pulla oli jo syöty kun pääsin kohtaan 'urbanisoitunut albiino-pulu', se aiheutti railakkaan naurun;) Niitä ei ole meidän lintulaudalla näkynyt, taitavatkin olla rauhoitettuja;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koposet on ihan hyviä tyyppejä nyt kun me ollaan paremmin tutustuttu.Oikein yhdessä tilliteltiin siitä uudesta ikkunasta joka asennettiin tuossa iltapäivällä ja tuumattiin että on se vaan saatanan iso lasi.
      Niitä albiinopuluja on aika harvassa,en ole nähnyt kun iltalääkkeiden aikaan sen yhden albbaripariskunnan ;D

      Poista
  9. Kiitos taas hervottomista mielikuvista jotka päähäni ajoit näin SYNTYMÄpäivänäni :DDD Eeh heh hee ei juma kun ei meinaa pystyä kirjottamaan, tuo kuva jätesäkkiin piiloutuneesta Pepposesta roikkumassa räystäästä varpaidensa varassa ei jätä rauhaan :DDD

    Koposet kärsikööt, mitäs laittoivat ökyikkunan. Mutta muuten komppaan Hirnakkaa, tiedän millaista on muuttaa umpinaiseen kyläyhteisöön jossa kaikki ovat tunteneet kaikki gregoriaanisen ajanlaskun alusta asti.

    Me hullut tungettiin itsemme vielä kaiken huipuksi ruotsinkieliseen sumppuun, jossa jotkut eivät oikeasti osanneet suomea kahta lausetta enempää, ja loputkaan eivät halunneet sitä puhua. Siinä sitä oli kouluruotsi kovilla, kun piti venepaikoista ja teiden auraamisista palaveerata, helvete. Ja ihan kuin ei muuten oltaisi tarpeeksi pistetty silmään, niin mentiin ja maalattiin talo ja ulkorakennukset siniharmaiksi, vaikka koko muu kylä vannoi punamullan nimeen. Luulivat varmasti silkaksi kettuiluksi, etenkin, kun meidän tontti sijaitsi keskellä sitä piskuista maalaiskylää. Kylää kun halkoi vain yksi kiemurainen hiekkatie, jota pitkin kaikkien oli kuljettava, niin joutuivat Bosset ja Lillanit pakosti näkemään vääränvärisen talomme varje dag ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä parhaimmat onnittelut rakkaani! <3 <3 <3!

      Äläs nyt tuomitte Koposia, ne on mukavaa väkeä ja saatanan nuukia sillä isäntäkin yrittää lukea lehtensä ohiajavien autojen valoissa. Vitullista reuhtomista sen kaksi sekuntia mitä ne valot sinne sisälle kajottaa ;D

      Olen aina sanonut että sussa asuu pieni masokisti, ei kai kukaan terve tuollaiseen mestaan ehdontahdon muuta. En minä sitä että ne ruotsalaiset jotenkin surkeampia olis, niillähän on vallan mainio värisilmäkin. Harmi vaan että istuvat sen päällä.

      Poista
    2. En tiedä siitä masokistista, taisi vaan olla hypomaniavaihe päällä kun tuli täysin spontaanisti ostettua se talo sen kummempia suunnittelematta - pälkähti vaan päähän, että vähänkö olis siistii asuu landella. Olihan se tavallaan siistii, sen kaksi vuotta mitä sitä jaksoi, ainakin sai taas yhden tod. ainutlaatuisen kokemuksen lisää. Seikkaileminen kannattaa aina!

      Helkatti sitä Koposta... Hae sä sille Biltemasta semmonen suunnistajanlamppu ottalle ku oot siel lähempänä. Voin ostaa sitte seuraavat patskut siihen.

      Poista
    3. No hittolainen, et taidakaan olla mkään pers'aukinen jos talojakin ostat ihan tuosta vaan....;D
      Ei vaan, kaikki spontaanit teot - liittyivät ne sitten mihin tahansa -on parasta mitä ihminen voi tehdä!

      Koposelle tosiaan voisi ostaa otsalampun...saisi sitten yötä myöten tähtäillä sieltä helvetin akvaariostaan ;P

      Poista
  10. Kyllä sun pitäisi saada joku laatupalkinto kylän aktivoimisesta eikä sakkoja. Ihme tyyppejä siellä asuu.

    Olethan muistanut hakea sitä kunnantaiteilijan apurahaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän minäkin olin mieltä että vahingon kärsineille pieni sakko ja mulle tuntuva korvaus mutta eihän se lynkkausporukka sellaiseen suostunut. Ihme väkee niinkuin sanoit.

      Mitä siihen apurahaan tulee niin sain vinkkiä että mulla pitäisi olla - tai tekis hyvän säväyksen jos tuntisin jonkun naaraan kulttuuripiireistä ja minä sitten nimesin sut. Sanoin että tiedät taiteesta kaiken ja olet itsekin alalla toimiva ja tuottelias nainen. Lupasivat ottaa sinuun yhteyttä. Ihan tiedoksi vaan ettet ihmettele ja puolethan siitä tulee sulle, eiks me niin sovittu? ;)

      Poista
    2. No mut hienoa :D *virittää puppulausegenraattoria*

      Poista
  11. Mennalle onnittelut!

    Me asutaan puolestaan uskovaisten kylässä. Ne ovat sitä parempaa väkeä, jolla taivaspaikka on taattu. Jokainen olkoot uskossaan autuas, mutta harvainaisen kaksinaismoralistista elämää sen varjolla voi viettää. Synnit kun saa anteeksi, kun hoksaa uskonveljeltä pyytää. Ja taas sama jatkuu. En viitsi kirjoittaa enempää. Seassa on tosi hyviä ihmisiä, joten yleistämään ei kannata ryhtyä. Mutta me joilla se telkkariantenni sojottaa katolla ollaan toisen luokan kansalaisia. Ei sinällään purista minua henkilökohtaisesti mitenkään.

    Tjahas, tuli vieraita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja katso: heitä oli moneksi. Eli täälläkin asuu tosiuskovaisia, jopa niin kiihkomielisiä että hitsausmaskit päässä kalsaripyykki sekä ripustetaan että otetaan pois. Ääripäällä taitaa olla vielä pyykkipoikakin paikkaamassa huuhteluaineen missaamia kohtia. Silti tullaan kylän baariin katsomaan Kauniita ja Rohkeita, huudetaan niin vitusti kun paljastuu että Ridgen poika onkin Ericin pappa ja se on kerinnyt sutaseen Brookea sinne kannaksen terrakotan väriselle puolelle.

      Näitä löytyy ja kulkekoot he rauhassa - ainakin niin kauan kun jakavat sitä viisautta keskenään eivätkä ylitä tontin rajaa.

      Poista
  12. Näen sieluni silmin sinut istumassa lintulaudalla. Ja taas alkoi naurattaa...
    Puskissan ehdotus taitelija-apurahan hakemisesta on erinomainen! Ajattele, jos voisit tehdä oikeastaan mitä vaan ja sanoa, että kyseessä on performanssi, siis taidetta. Äkkiä siitä alkaisi kertyä mainetta ja kunniaa ja jopa maallista mammonaa, kun muistaisit kutsua tiedotusvälineet paikalle. Paikallislehdestä on hyvä aloittaa, ne olisivat varmasti ilahtuneita saadessaan jotain uutisoitavaa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minähän olen toteuttanut itseäni estoitta mutta näille on turha sanoa mitään, turpaan tulee joka kerta. Ainoa kerta kun saan olla rauhassa, on kesällä järjestettävä taiteiden yö. Viime kesänä tein sellaisen kantaa ottavan taideteoksen: löin maahan (tietysti telineitä apuna käyttäen) sellaisen viisimetrisen tolpan jonka sitten maalasin punaisen eriä sävyillä.
      Lopuksi kapusin alasti tolpan nokkaan istumaan tuskaisia ilme kasvoillani sillä taideteoksen nimi oli: "Hoitotakuu takkuaa myös pukamaleikkausten osalta". Hiljaa vitutti kun kesämökkiänsä asuttava lekuri suuttui niin paljon, että tempas moottorisahalla sen tolpan poikki vaikka olin vielä siellä korkeuksissa.

      Poista
    2. Tarvitset PR-päällikön, jotta maineesi kasvaa myös lähitienoon ulkopuolella. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi :)

      Poista
    3. Hyvä rouva, teidät on juuri palkattu ja palkkionne suuruus tulee olemaan huomattava! *Laittaa kolehtihaavin kiertämään* ;D

      Poista
  13. Kaupungissa asumisessa on monta hyvää puolta ja yksi niistä on kyllä se, että sekaan mahtuu. Jopa näissä suomalaisenkokoisissa kaupungeissa. Mutta kyllä täältäkin löytyy kuppi- ja kulmakuntia, joilla on mielestään aihetta nyrpistellä ja motkottaa ja järjestää ties mitä syyttelytilaisuuksia, kun joku vähän poikkeaa ruodusta. Naapurikyttääjillä on kuulemma ihan oma yhdistys ja verkkosivutkin.

    Että on se erilaisuuden pelko tosi sitkeä ja pahanlaatuinen sairaus. Ihan kuin jokainen vähänkin oudompi hahmo olisi liikkeellä ainoana tarkoituksenaan varastaa kotoheimon mammutinlihavarastot...

    Mutta sinulle Peppone tsemppiä yhteisöllisyyttä kasvattaviin turvallisuustoimenpiteisiin, höyhenillä tai ilman! Muista, että olet joka tapauksessa ihan special edition ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sudenjälki sanoistasi. Ennakkoluulo onkin semmoinen peikko jota ei ihan pienellä loitsulla karkoiteta ja se on sääli. Olen aina ja joka kerta mennyt puheille jos kylään ilmestyy uutta verta, sillä sitä ei koskaan tiedä millaisen tietäjän (enkä puhu Wikipediasta, tajusit kyllä) kanssa sitä pääsee tarinoimaan. Lisäksi tunnen varsin omakohtaisesti miltä tuntuu olla se, jota katsotaan hitaasti ja vaihdetaan tien toiselle puolelle kun joutuvat kohtaamaan meikäläisen. Ei kiva juttu ja sitä en halua kenellekään.

      Poista
    2. Ihan sama periaate. Täällä kivikaupungissa se tarkoittaa sitä, että jokaiselle sanon rapussa ja pihalla moit ja bussikuskeille myös. Plus aina jutellaan, kun tulee tilaisuus, varsinkin lapsille ja vanhuksille.

      Ja hymy ei maksa mitään.

      Poista
    3. Juuri näin. Pienet ja vilpittömät eleet, hymy ja auttava käsi. Ei se sen enempää vaadi ja kenties ikuisen ikuisen ystävyyden peruskivi on muurattu sillä hetkellä. Koskaan ei voi tietää. <3

      Poista
  14. Ei maksa vaivaa antaa sulle os. ja salasanaa. Vuodatus on hävittänyt blogitekstit ja kuvat. Ei ole enää kuin etusivu jäjellä. O.o käsittämätöntä. :( Monta hyvää postausta kadonnut bittiavaruuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mitä helvettiä, kaikki puhuvat että se on taas kuosissa - jotain pientä säätöä kuulemma puuttuu. No voi paska sitten jos ne kaikki jutut ovat hävinneet, sillä olisin halunnut tutustua niihin riihkuiviin kääpiiin paremmin :/
      ja tietty muutenkin...höh

      Poista
  15. Tervetuloa Luostariin Roz! Oikein sydäntä lämmitti kun näin sinun liittyneen tähän vallattomaan seurakuntaan. *Hyppii riemuissaan pöydillä ja karjahtelee käsittämättömiä*

    VastaaPoista
  16. Onpa, onpa sulla huolet ja murheet. Eipä käy katteeks ;D Piän kuitenki peukkuja sairaalareissun ajan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kaikkea sattuu ja tapahtuu jos jotain yrittää.
      Kiitos peukuista, niistä oli apua <3

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...