perjantai 1. helmikuuta 2013

Jos käytät tätä käsirasvaa niin älä Herranjumala hikoile! / Muutamat tunnustukset


Jos ostatte käsirasvaa jonka nimi viittaa todella vahvasti Emäntään ja käsiin, niin älkää herranjumala missään nimessä hikoilko. Huonosti käy ja luut rutisee, paikkoja mennä rikki ja hävettää enemmän kuin omiksi tarpeiksi. No, käytiin eukon kanssa katsomassa teatteriesitystä joka oli EU:n tukeman ja lähiseudun junteista koostuvan teatterihankkeen ja – porukan nimeltä ”Heinäkasasta Hollywoodiin” esittämä ”Voi vittu taas on aurat jäätyneet maahan kiinni” - niminen kyhäelmä. Luulin näytelmän olevan joku parodia korpiseutujen tiestön talviaikaisesta kunnossapidosta, vaan sepä käsittelikin juoppojen isäntien ihan ketulleen hoitamien tilojen arkista elämää. Nimi siis viittasi kyntöaurojen maahan jäätymistä, kun ei näitä soppaan meneviä punaniskoja kiinnosta paskan vertaa kerätä lelujaan pois pelloilta syksyn tullen. Näytelmä oli varsin hyvä, sillä vanhana raskaan sarjan alkoholistina löysin monta yhtymäkohtaa omaan elämääni siihen aikaan, jolloin meikäläinen vielä kiskoi temppuvettä oikein tosissaan. Näytelmästä ei sen enempää vaan sen jälkimainigeista.

Minähän olen jankuttanut teille siitä kuinka kuiva iho minulla on, erityisesti kädet joihin näin talvisaikaan paukahtalevat railot eivät ole mitenkään harvinaisia. No,koska näytelmä oli hyvä ja kun tuli lopussa annettavien aplodien aika niin minä nousin oikein seisomaan ja hakkasin raivoisasti käsiäni yhteen. Ehkäpä liioitellusti, sillä Aholaidan tarjouskorista (eli aivan surkeaa laatua) löytämäni ja ostamani tuulipuvun saumat alkoivat rispaantua.

Ei siinä mitään mutta kun kädet roihahtivat kuivuuttaan tuleen, alkoi se yleinen hulabaloo kirkumisineen ja muine aktiviteetteineen. Kyseessä kun oli vanha manttaalitalo joka käsittääkseni oli rakennettu joskus siihen aikaan kun keisari Nero vainosi kristittyjä tuolla Rooman imperiumin puolella. Toisin sanoen rytö oli pelkkä purukasa jota puolimädät hirret pitivät kasassa ja näin yleinen pelko myös tämän kulttuurihistoriallisen arvokkaan haasion kärähtämisestä sai ylivallan. Eräskin turpeenpotkija taikoi jostain takahuoneen siivouskomerosta sellaisen heti helvetin vanhan sankoruiskun ja alkoi sillä ruikkia vettä meikäläiseen päin, lähestyi oikein arjen sankarin ottein kumarassa ja huusi että tilanne hallinnassa. Vitut se mitään hallinnassa ollut, sillä patun ruiskun tuotokset olivat täsmälleen samaa luokkaa kun meikäläisen kuseminen todella ison hädän päästessä purkautumaan. Tiedättehän, sellaisia rotanhännän vahvuisia ja noin kolmeen metriin ulottuvia ruiskauksia ennenkuin se kusi pääsee vapautuneesti lorisemaan. Eka ruuttaus lennätti pipon päästä ja toinen vei vasemman silmän piilolinssin huisin helvettiin jolloin minä puolisokeana pyörin ympäri lattiaa. Koitin karjahdella heinäkengälle että hillitsisi nyt itsensä sen peltipöntön kanssa mutta eikö mitä, tämä salomaiden firefighter tuli kyyryssä kohti ja pumppasi pää punaisena sitä perkeleen pyttyä. Siinä vaiheessa kun oikeaan sieraimeeni osunut ruostevetinen roiskaus sai minut aivastelemaan,en pystynyt enää hillitsemään itseäni vaan annoin kirjaimellisesti tulenpalavan korvatillikan joka sammutti tajunnan tältä Raatteen tien ruiskumestarilta.

Kiitos kovettumien en saanut juuri minkäänlaisia palovammoja ja itseasiassa tilanne eteni paljon nopeammin kuin mitä sen pystyy kuvailemaan. Välikohtaus – tai paremminkin loppukohtaus päättyi siihen kun juoksin ulos ja painoin nyrkit penkkaan jolloin ilmoille nouseva sihaus kertoi pahasti mulkoilevalle yleisölle vaaran olevan ohitse. Eukkoa kun ei tapansa mukaan kiinnostanut olenko minä ilmiliekeissä vai en, oli hän ehtinyt autolle ja istui tyynesti repsikan paikalla kuunnellen radiota. Vasta siinä vaiheessa kun kapusin kuskin pukille savuavien nyrkkieni kanssa, hän tyytyi toteamaan tilannetta näillä sanoilla: ”Kyllä meidän kuule täytyy tehdä jotain noille sun käsille, eihän tästä tule mitään jos sä pelmahtelet liekkeihin milloin missäkin”.
Asia oli sillä päätetty ja niinpä suuntasinkin kotimatkan varrella sijaitsevaan apteekkiin. Vaan suuri oli pettymys sillä apteekkarilla ei ollut myydä erästä suosikkirasvaani joka on öljypohjainen näiden muiden ollessa 99,99%:sesti vesipohjaisia ja joilla ei tee yhtään mitään silloin kun puhutaan käsirasvasta jonka täytyy myös pysyä käsissä jättämättä kuitenkaan jälkiä.

No, pitkän harkinnan jälkeen päädyin sitten tuohon alussa kuvailemaani käsirasvaan jonka ostin ihan kokeilumielessä – ensimmäistä ja viimeistä kertaa elämässäni sillä se oli tappaa minut ja viedä Lätkiksenkin siinä samalla. Kotiin päästyämme lutrasin tuota ainetta oikein kunnolla kouriini ja ajattelin että nyt lakkasi elmonvalkean lyöminen näistä käsistä, sillä sen verran niljakkaalta tuo mäihä tuntui kun sitä kämmeniini leivoin. Epäusko kuitenkin valtasi mieleni muutamia sekunteja myöhemmin ja minun oli pakko varmistaa eukolta että laitoinko sitä rasvaa vai en, ensinnäkin sen takia kun pää on tätä nykyä pahvia ja toisekseen käteni olivat aivan kuivat. Eukko nyökytteli päätään mutta minä en tyytynyt nyökyttelyyn, vaan tuuppasin menemään lisää tuota litkua käsiini ja toivoin huokosten edes jollain kohtaa ilmoittavan riittävästä voitelusta mutta ei, putelin puristelua jatkui koko ilta ja kädet rutisivat kuivuuttaan. Kun ilta oli ehtinyt siihen vaiheeseen että oli aika viedä Lätkistä ulos, ruuttasin viimeiset rasvat putelista käsiini ja manasin koko aineen alimpaan helvettiin. Vaimo otti tyypilliseen tapaansa osaa meikäläisen ahdinkoon päätään pudistellen ja suutuspäissäni sanoinkin Lätkikselle että nyt sitten tyttö lähdetään, mennään oikein tietä pitkin perkele - siitä huolimatta vaikka ne ovat tällä hetkellä ovat kuin luistinrata.

Niinpä sitten lähdettiin liikkeelle hitaasti ja tunnustellen.Tien pinta oli todella liukas ja pian huomasinkin jalkonjeni lyövän saatanallista setsuuria foxtrotin askelkuvion mukaan mutta satakertaisella nopeudella ja jalkojen tekemien kaarien ollessa luonnottaman laajat. Verkkarit rutisivat, koira katseli ihmeissään ja meikäläisen päästämät omituiset möläytykset täyttivät talvisen illan. Kirosin maailmaa koska aikeissani oli päivän aikana käydä ostamassa itselleni IceBugit mutta meikäläisestä riippumattomista syistä en päässyt niitä hakemaan. Matka jatkui ja saavuttiin ”suht hyvin” hiekoitetulle kevyen liikenteen väylälle, jolloin päätin nostaa kävelyvauhtia saadakseni koiran ”Mennäänkö tässä vai ei?”- ilmeen loppumaan ja liikunnallisen iltapuhteen vastaamaan tarkoitustaan. Tunsin olevani kuin tervassa aitova Arto Bryggare: kymmenen metriä etenemistä ja hyppy, taas kymmenen metriä ja uusi hyppy.Etenemismuodolla ei sinänsä ollut mitään tekemistä varsinaisen liukkauden suhteen, vaan se johtui liukkauden torjuntaan käytetystä hiekoitustavasta joka täällä perkeleen korvessa tuntuu olevan jokavuotinen standardi vaikka urakoitsijat vaihtuvat. Kymmenen metrin matkalla about kaksikymmentä hiekanjyvästä jonka jälkeen puolen kuution kasa, taas parikymmentä jyvää ja uusi kasa. Vittu nää monttoonitopit eivät kyllä tajua tuon hiekoittamisen päälle mitään.

Lopulta saavuttiin tälle kylälle normaalin talvikunnossapidon mukaiselle osalle joka tarkoittaa sivistyneessä maailmassa pure ice – osuutta, sellaista jossa voi peilata lärviänsä tein pinnasta. Jo muutaman askeleen jälkeen meno vaihtui lambadan ja salsan kautta savannien miesten nuotio-tanssin rytmeihin sillä nyt ne jalat vasta vispasivatkin. Jopa ohi ajavat autoilijat hidastivat katsomaan kuinka hullu veivasi pyörätiellä omituista performanssiaan, johon kuuluivat narun päässä oleva ja perseellään istuva koira joka tuijottaa hillittömästi heiluvaa ja huhtovaa mustapipoista miestä. Ai saatana että hävetti. Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen se sitten alkoi; ensin tunsin oloni niljakkaaksi, toki tiesin olevani jatkuvasta jääzumbaamisesta aivan hiessä mutta tämä oli jotain erilaista. Siinä vaiheessa kun erään kaatumisen estämiseen suoritetun liikesarjan lopuksi lensi wirsu jalasta, tajusin mitä oli tapahtumassa – se itsestään perkeeleestä oleva käsirasva pukkasi pois elimistöstäni. Päätin kiiruhtaa mitä pikimmin kotiin ja suihkuun. Ei ollut helppo kotimatka, ei ollenkaan. Valuin solkenaan valkoista tatinaa, molemmat lapikkaat olivat lentäneet jalastani ja samoin sukat. Nyt oli paljas, rasvattu jalka vasten jäätä eikä matkantekoa helpottanut ilman plussan puolella olevat asteetkaan, jalka ei näet päässyt jäätymään tienpintaan kiinni eikä saanut pitoa. Pipo pyöri päässä hurrikaanin tavoin ja kaikista huokosista pukkaava rasva liukasti myös reidet, saaden verkkarit tippumaan puolitankoon. Samalla tuo epäpyhästä emästä lähtöisin oleva räyhähenki näki tai haistoi jotain ja sitten mentiin; roikuin flexin päässä kuin vesihiihtäjä tai joku hemmetin surffari, ei puuttunut enää kuin Beach Boys penkalta soittamassa sitä kuuluisaa kappalettaan. Auto tulee vastaan kapeahkolla tiellä ja minä karjun pipo silmillä tulikomentoja vaistonsa riivaamana juoksevalle Lätkikselle varmana siitä, että kohta kolisee ja lujaa. Onneksi vastaan tullut autoilija oli tuttu ja hän oli nähnyt näitä meidän Lätkiksen kanssa tekemiä liikunnallisia kokeiluja, joten ymmärsi pysäyttää autonsa tien sivuun. Yhden virheen hän kuitenkin teki: samalla kun humahdin hänen autonsa ohi, hän huikkasi ikkunasta että nythän sinä hienon jutun olet keksinyt mutta eikö kannattaisi vetää ne housut ylös ja ottaa se pipo pois silmiltä. Perkele kun en ehtinyt tarttumaan sen homon antenniin ja taittamaan sitä poikki.

Lopulta Lätkis joko kadotti hajujäljen tai sitten sitä ei enää muuten kiinnostanut ja se pysähtyi. Matkaa kotiinkaan ei ollut kuin reilut sata metriä joka mentiin penkan päällä kävellen mutta kuitenkin ripeästi sillä rasvattuja jalkojani alkoi tosissaan paleltaa. Myös alakerran kasvimaalta eli keppi ja herneet ilmoittivat tämän illan tuuletuksen riittävän, siellä olivat kuulemma insinöörin alut vajonneet hypotermian kouriin. Sisälle päästyäni vannoin etten enää ikinä – siis ikinä – osta sitä rasvaa sillä hengestään pääsee helpommallakin.


Sitten lopuksi:
Sain Ninkalta tälläisen sydämen, josta suuri kiitos hänelle *Kumartaa syvään* ja tämä olisi sitten tarkoitus jakaa alle 200 lukijan blogeille. Daa, näitä renikoita on nyt ollut niin paljon liikkeellä etten ole perillä kuka on saanut (kuten en myöskään todellisia lukijamääriä) joten ojennan tämän Kummitukselle, Aamulle, Rozille ja Outsalle. Olkaapa hyvät!




Toivotan myös mitä parhainta aamua ja alkavaa viikonloppua teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.


44 kommenttia:

  1. Olen siinä kunnossa henkisesti että jäin suu auki ihmettelemään, mikä temppu täytyy tehdä tämän prenikan saatuaan... jotain 200 blogia lukeako... tsiisös...

    Mutta vaikket tarkistanutkaan lukijamäärääni, joka pyörii sen ensimmäisen kymmenen kantturoissa, kiitän nöyrästi sillä masokismisen lukemisen laatijalla kohderyhmä jää usein valitettavan kapeaksi.

    Uusin toimintatapani on olla hiljaa kokonaan. Odotan kävijämäärässä hienosta putoamista ensimmäisen viikon jälkeen.... sitten luku kaiketi vakiintuu.

    Saikun saamiseen on ilmaantunut suuria mutkia. Joten tilanne ei siis tule paranemaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos jeesus ja joulupukki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nythän alkoi olla nimimiehiä paikalla...;D

      Poista
  3. Älä nyt ole hiljaa äläkä muutenkaan mitään negatiivisia ajattele. Minä ainakin tykkään lukea sun tekstejä vaikken ihan joka päivä poikkeakaan.

    Paska juttu toi saikku, sun tarvitsis oikeesti saada sitä tai palat loppuun eikä sitä toivo kukaan.

    VastaaPoista
  4. Kuivanahkaisena voin kertoa testaaneeni monen monta käsirasvaa. Tähän mennessä parhaat on vanha tuttu Lemon juice & glyserin ja uutena tuttavuutena A-vitamiinivoide. En juuri pysty hajustettuja käyttämään (yksi on sellainen jumalaton puteli, jossa on niin tuima haju että alan aivastella solkenaan) ja nämä sopivat siihenkin. Oliiviöljykin sellaisenaan käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tummeli on kyllä ok mutta se Dermosil:in öljypohjainen on paras mitä olen käsiini laittanut. Takavuosina mulla oli allergikoille tarkoitettua rasvaa, sitä muuten käytti lähes kaikki jotka esim. laatoitusalalta tunsin. Nimeä en nyt muista mutta sitä ei saa kuin respalla ellei asiat ole muuttuneet. Silloin taannoin oli yhden kaverin lapsilla tosipahat ihottumat/allergiat se sai (osti) sitä pullotolkulla ja toisinaan se suostui myymään yhden putelin joka kyllä kestikin pitkään. Aamulla kun sitä laittoi käsiinsä niin paska (laatoituksessa käytettävä kinnityslaasti) ei tarttunut käsiin niin lujaa kuin ilman. Hyvä aine kaiken kaikkiaan.

      Poista
  5. Ah, Aholaita-niminen halpakauppahan oli Tampereella joskus viime vuosituhannella. Akat otti Stockan muovikassin mukaan mennessään sinne ostoksille, ettei kukaan tiennyt heidän siellä käyvän;)

    Sitten maatyökoneista: täällä melko lähellä kyläämme on joku maalaisisäntä jättänyt puimurin viime kesänä seisomaan pellolle. Elokuussa se huomattiin, ja siinä se on samalla paikalla seissyt siitä asti. Joko se on hajonnut siihen tai sitten sateinen kesä sai isännän v...maan niin, että sille riitti. Taitaa jäädä ensi kesänä puimatta.

    Käsivoiteena minäkin käytän rypsiöljyä. Aina ruokaa laittaessa hieron samalla kädetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Aholaita oli Kallun vanha kauppa, pers'aukisten ja siihen aikaan harvoin rajan tälle puolen päässeiden turistien kantapaikka. Joskus tuli niilläkin kulmilla vaikutettua ja kirjoitettua historiaan muutama sellainen veto josta ei olisi niin väliksi, ei kuitenkaan mitään rikollista.

      No se taitaa olla yleismaailmallinen ilmiö mikä todistaa että rahaa löytyy, ei kai kukaan köyhä jätä koneitaan tuolla tavalla.

      Mainostanpa tuota Dermosil:iä tässäkin sillä se on hemmetin hyvää ja jos haitta puolia haetaan, niin suht pitkä imeytymisaika mutta se kestää kosteutta ja kulutusta ihan toisella tapaa kuin moni muu.

      Poista
  6. Tummeli ja kookosöljy, ne on semmoista taika-ainetta ettei muista väliksi. On vaan aika tympeä haju kun illalla lätkii nahkaansa kookosmömmöt ja lähtee aamusta salille. Aika tunkkaiseksi menee öljyn ja hien sekoitus. En kerro enempää, oksettaa ihteänikin.

    Tämmöisissä tunnelmissa torpalla aherrettiin eilen(kin):

    http://www.youtube.com/watch?v=xuywUEdkvTM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan toimiva yhdistelmä, käsirasvassa kun pitäisi olla aine joka ajaa sen huokosiin mutta sitten sen olisi myös pysyttävä siellä hikoilusta huolimatta. Emulgaattorista riippuu paljon miten rasvat toimii ja kuinka ainesosat saadaan sidottua toisiinsa kiinni. Monessa halpisrasvassa kun on vajaa kymmenkunta (toiminnallista) ainetta mutta kukin on omanaan huonon emulgantin takia ja silloin rasva ei toimi.

      Hitto mutta teillähän on ollut astetta vaikeampi päivä torpalla vai oliko tuo klppi tarkoitettu että emäntä joutuu yksin vääntämään ;D (kun ei ne perkele tajua mitään..) ;)

      Poista
    2. Ihan sitä perussettiä mitä meillä downshiftaajilla yleensäkin :D
      Oikeesti, tuo nyt vaan on niin sydämeenkäyvä avautuminen.

      Poista
  7. Huomioni kiinnittyi tuohon sun hienoon virtsasuihkuun. Todella hyvän flow -käyrän saisi. Ei sun tarvii monen moneen vuoteen tulla eturauhashöyläykseen.
    Ps. paras käsivoide ikinä Vaseline Hand & Nail. Löytyy joka kaupasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, muistatko taannoisen keskustelun tästä höyläämisestä? Nyt se on todistettu että putket ovat auki (yleensä hämmästyksestä) eikä mun tartte tulla ;D
      Täytyy kokeilla, samoin kun tuota Hirnakan kombinaatiota mutta hyviä pitää olla jos yrittävät Dermosil:in pudottaa ykköspaikalta.

      Poista
  8. Ps. en mä osaa mitään avatarta ladata. Polga mulle ton kissankin hommasi. Sitä en tiedä, miksi se näkyy vain tietyissä blogeissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No okei, eihän se nyt välttämättömyys ole. Olis vaan ollut mukava kun sullakin olis "kasvot" mutta se on pääasia että käyt, joko valkoisena haamuna tai verevänä....;D

      Poista
  9. https://www.dermoshop.com/fi/products/3063-kasivoide-e-hajustamaton?r=/for/hands

    Tässä yksi joka on hyvä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja tämä on se jota käytän, käsirasvojen ykkönen:

      https://www.dermoshop.com/fi/products/3007-extra

      Poista
    2. Mulla on just tota extraa + Dermosil primoa, mutta ei ne ole niin hyviä kuin Hand&Nail. Ei ne huonojakaan ole. Mikä sopii kellekin.

      Poista
    3. Okei, mun täytyy kokeilla sitä H&N:ia, kiitos vinkistä.

      Poista
  10. Mulla on piparikäsivoidetta *muhahahhah*, se tuoksuukin ihan oikealla piparille *pärsk*! Okei, oikei - mutt se on tosi hyvää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis "pipari" käsivoidetta vai piparikäsivoidetta? ;D

      Poista
  11. Pipari *pärsk*! Tuoksuu hyvälle *huutonauraa* ja toimii kuin tauti *ehehehheheeeeeeeeeh* ;)

    VastaaPoista
  12. Jos käsirasva tunkee ulos jaloista, niin eikö sillon kannattas rasvata jalat?
    Oikeesti mulla on yks työkaveri, jolle paukkuu kans railoja käsiin varsinkin talvella. Peukaloihin eritoten. Se käyttää kuiville kantapäille tarkoitettua voidetta käsiinsä. Välillä iltaisin vetää vielä kunnon rasvauksen päälle muovikäsineet, niin imeytyy kaikki eikä mee rakastavan koiran kielelle.

    VastaaPoista
  13. Tarkoitan että: hikoillessa jalkarasva ehkä tulis ulos käsistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti ja sitä pitää mun kokeileman, eli hetikin maanantaina jalkarasvaa hakemaan!

      Tuo käsien kuivuminen on ihan perseestä,varsinkin kaikki laastit kuivattaa käsiä niiden sisältämän kalkin vuoksi. Toisaalta taas ei rukkaset kädessä tule mitään esim. laatoituksesta, joten käytän sellaisia kortsuhanskoja joita tosin joutuu vaihtamaan melko taajaan. Maalaushommissa ne sen sijaan on erittäin toimivia.

      Poista
  14. Lipsuu kuin Jeesuksen sandaali öljymäellä *sori, oli pakko*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm...ilman mitään rienaamista niin mistäpä sitä tietää että vaikka se kuuluisa korvan sivaltaminenkin oli ollut liukkaudesta aiheutunut työtapaturma?

      Poista
  15. Kiitos vaan :)). Näköjään naurahtelun jälkeen takerrun joihinkin sanoihin: tänään jokainen vastaantullut lapsi on ollut "niitti" (mistä ihmeestä se tulee?) ja täst'edes kaikki beaglet ovat "epäpyhästä emästä lähtöisin olevia räyhähenkiä" (voivoi, ne näyttää räyhähengiltä yhtä vähän kuin rottikset söpöiltä)...Puhumattakaan koko tosta episodista sen "salomaitten firefighterin" kanssa.Mä näin sen ihan silmissäni :)).
    Et suinkaan sä ole mun luokkakaveri? Yks poika kirjoitti aina pakinan ainekirjoituksessa. Sai aina kiitettävän, mutta sai sen suluissa, koska opettaja ei kuulema halunnut aina arvostella pakinoita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä jos miellytti ja mistäkö niitti tulee? Se on taas kiittämättömien ukkojen aikanaan lanseerama termi, jolla tarkoitetaan niittejä arkkuun. Käytetään yleensä maksutapahtuman yhteydessä ja kyseessähänon ruokkojen maksu.

      Mitä luokkakaveruuteen tulee niin rohkeasti vaan postia sivulla näkyvään osoitteeseen, eiköhän se sillä selviä (saatanpa, tai voin vaikka luvata pieniä paljastuksia).

      Poista
  16. Vastaukset
    1. Tähän sun on pitänyt laittaa ett äme tunnetaan toisemme? ;D

      Poista
    2. No saattoihan olla, että kohdattiin koiralenkillä. Ainakin vastaani tuli lenkkareillaan liukasteleva mies beaglen kanssa (räyhähenki tosin taisi olla transsissa, kun ei huomannut meitä ollenkaan). Mitähän olisi tuumannut, jos oisin tervehtinyt sanoen "apotti Peppone, I assume"? :))

      Poista
  17. Nivea SOS -käsivoide on hyvää, mutta jos haluaa lutrata enemmän, niin sen tuubi on harmittavan pieni. Terv. talvisin kuivista käsistä kärsivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä kuukkeloida koska kaikki vinkit otetaan vastaan. Toisinaan eli melko usein polttelen valmistupakkien ohella sätkiä ja niiden kääriminen (koska väännän käsin ilman mitään v**tun koneita) on todella hankalaa rutikuivien sormien kanssa.

      Poista
  18. Oispa kiva tosiaan löytää semmoinen käsivoide joka ei heti lähtisi pienen käsihikoilun mukana matkoihinsa. Tulee oikein tuplanihkeät tassut kun se rasva rupeaa juoksemaan hien päällä. Paljon tommonen Dermosil maksaa? *ei jaksa tarkistaa*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä hyvä tuo Dermosil ja puteli on kahdeksan euron kantturoissa, riippuu tietysti mistä ostaa mutta on se sitten riittoisampaakin. Litrahinta n. kolmisenkymmentä egee.

      Poista
  19. Kiitos taas originellista tarinasta, plagioimisesta sua ei ainakaan ikinä tulla syyttämään ;D ja anteeks, kun vaan hekotan ja nuo käsirasvadilemmat jää mua tyystin raastamatta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä mitään, hekottele pois vaan. Elämä ilman surua ja käsien kuivumista olisikin liian helppoa! ;D

      Poista
  20. Kokeile perseen sijasta Hädeä käsiin objektina. Lanoliini on stydin luokan ainetta kuviviin räpylöihin.

    * heiluttaa hukkuvan kättä sieraimet juur pinnalla. Mutta kädet pirun hyvin rasvattuina... lanoliinilla *

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä se taas nähdään meikäläisen tyhmyys, miks en heti kysynyt sulta? Ärhh!
      Missäs kaikissa sitä lanoliinia on tai äh, voinhan mä itsekin googlata. Kiitos joka tapauksessa vinkistä.

      Poista
  21. Kiitos ja kumarrus tunnustuksesta! Ja koita niihin käpäliis tummelia, vanhaa kunnon lehmäntissivoidetta...kuulema auttaa kaikkeen...sain vinkin että sillä ruskettuukin paremmin, ja kyllä se paikkaansa piti! :)
    Toi sun Lätkis kyllä kuulostaa niin ihanalta koiralta...just niin ihanalta, että oon jotenkin onnellinen ettei kissojen omistajan tarvi lenkkeillä koskaan pihalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä vaan!
      Lätkis on ihan ok koira, se reppana vaan joutuu aina alistuun mun ihme kokeiluihin ;D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...