torstai 14. helmikuuta 2013

Kielipusuja, rakkautta ja lopuksi vallan helvetin sitkeä muori






Oi kyllä! Helliä hyväilyjä, pitkiä intohimoisia suudelmia Teille te kauniit naiset, munkkien kanssa tyydyn paiskaamaan lapasta ettei tule mitään puheita sitten jälkeenpäin. Tänään on suuri rakkauden päivä ja jopa meidän jäyhien suomalaisten on lupa pudottaa hieman sitä itsekkyyden kilpeä ja antaa sen herkän ja haavoittuvan sielun astua esiin. Tehkää niin, ottakaa naapurianne korvista kiinni ja työntäkää se kieli suudellessanne niin syvälle, että naapuri vapisee siinä tontin rajalla vielä juhannuksenakin. Luostarin termistöä käyttääkseni menee viesti perille. Enkä laita pahakseni vaikka hellästi läppäätte pepulle tai moikkaatte niitä aina niin katseen vangitsevia maitorauhasia sellaisella herkällä hipaisulla, sillä ne jos mitkä ovat ansainneet tänä päivänä huomiota. Tämä muistutus oli siis munkeille ja munkinmielisille, teitä naisia ei parane villitä ylenpalttiseen iloitteluun koska villiintyneen mullilauman pysäyttäminenkin on helpompaa kuin teidän rauhoittelunne. Toki te saatte sille ukkokullallenne osoittaa hellyyttä osoittaa mutta kylillä ette ala riekkumaan, paitsi sinkut tietysti – antaa sen rakkauden nyt virrata ja unohtakaa ne tiukat valintakriteerit edes täksi päiväksi, koskaan kun ei voi tietää mitä tämä suuri rakkauden päivä poikii. Kuitenkin niin, ettei minulle sitten tulla rutisemaan kuinka se Arska on ihan tyhmä ja mitä mä teen sen Kaken kanssa, Jorge kun ei anna hetkeäkään rauhaa ja kulkee perässä koko ajan. Niin, rakkaudella ja sillä nelikirjaimisella sanalla, joka on myös perunamailta tuttu – niillä on vissi ero. Ensimmäistä voi jakaa mielin määrin, toisen kanssa pitääkin ottaa sitten hieman tarkemmin. Vaikka olisi kuinka komea ja vaikka olisi kuinka ihgut silmät.


Pari sanaa tuosta yllä olevasta kuvasta; se on viime elokuun lopulla otettu, tuo profiilikuvahan on jostain niiltä vuosilta kun olin aivan kakara enkä tajunut misään mitään. Toisin on nyt, sillä paljon on vettä Po-joessa virrannut ja ikää on kertynyt niin paljon, että katson oikeudekseni pitää tuollaista hieman pidempää partaa. Se kun jotenkin sopii tähän nykyiseen ja niin rauhalliseen elämän kulkuuni. Vuosista huolimatta sitä järkeä ei ole tullut sitten rahtuakaan lisää eli ihmiset jotka puhuvat iän mukanaan tuomasta viisaudesta, ovat joko aineissa tai sitten vahvan lääkityksen tarpeessa. Ei nimittäin pidä paikkaansa koko väite. Pahoittelen tai enpäs pahoittelekaan kuvatekstin huonoa erottuvuutta koska Luostarissahan mikään ei ole itsestään selvää, niin miksi jonkun kuvatekstin pitäisi olla helposti luettavissa? Kylmä totuus on se, että kävin varmaan 150 väriä läpi eikä mikään tuota taustaa vasten erottunut sen paremmin. Minähän en mitään taustoja lisäile ja jos joku nyt tulee muistuttaa siitä taannoisesta kauniista naisesta (jonka te ilkeämieliset ristitte horoksi), mikä koristi Luostarin taustaa ja minkä päällä ei mikään teksti teille kelvannut, niin tätä kyseistä henkilöä tulen isällisesti tukistamaan – oli sitä tukkaa tai ei.

Sitten jokunen sana tästä amerikkalaisten hyvin markkinoimasta ja suomalaisten hyväuskoisten matkimasta Ystävän päivästä. Idea on aivan helvetin hyvä yhtä pientä puutetta lukuun ottamatta. Missä vitussa (anteeksi kielenkäyttöni) on ne puuttuvat 364 päivää jolloin olisi myös aiheellista muistaa ystävää? Varsinkin sitä, joka ei omien vaikeuksien takia pysty hoitamaan päivittäisiä rutiinejaan yksin, tai jolle olisi suuri helpotus jos joku auttaisi näissä arkielämän askareissa. Niin perkele, menkääpäs sinne peilin eteen ja kysykää tämä itseltänne niin löydätte vastauksen. Eikä sen avun tarvitse olla sitä perin tyypillistä suomalaista itsensä jalustalle nostamista, jossa avun tarvitsijaa kohdellaan kuin jotain jotain vähä-älyistä vajakkia; huudetaan korvaan voimalla joka saa puolet aivoita lentämään toisen korvan kautta seinälle että ”Mä tulin nyt, mitäs mun pitäis tehdä!!?” Ei hyvää päivää, sitä voi huikata ovelta että anna se kauppalistasi, olen nyt menossa kylille ja tuon ne kamat tullessani tai istuttaa tämä avun tarpeessa oleva ystävä repsikan penkille ja kysyä että minne mennään. Sama juttu esim. lumitöiden kanssa. Ei sinne mökkiin tarvitse mennä rinta kaarella ilmoittamaan että on tultu lumitöihin kun näyttää olevan tuota lunta niin paljon pihassa. No voi jumalauta, kai ne lumityöt olisi tehty jos olisi kyetty vai mitä helvetin ääliö? Niin kuin ei myöskään lumitöiden tekemisen jälkeen tarvitse mennä paukuttelemaan henkseleitään tyyliin että tuli nuo lumityöt sitten tehtyä, oli niissä aika kova homma. Miksi tuo tarvitsee mennä ilmoittamaan? Rahantarpeesta? Oman itsensä korostamisen takia? Lyödäkseen toista lattiaan muistuttamalla häntä hänen rajoittuneisuudestaan? Haistakaa paska joilla on tämä tyyli, ne lumityöt tehdään menemällä pihaan ja sitten ne tehdään, minkä jälkeen sandaalia toisen eteen ja kotiopäin ilman mitään perkeleen seremonioita – oltiin kohteessa kotona tai sitten ei. Arrggh, nyt on lopetettava etten lämpene liikaa. Ja jos joku mulkku sieltä takarivistä on vetämässä keuhkonsa täyteen ilmaa esittääkseen skeptisiä ajatuksiaan, niin voin kertoa että käyn kahden muorin pihatyöt tekemässä – ilman seremonioita. Joskus saan kutsun kahville. Ja ei, rahaa ei tule keväällä eikä syksyllä koska näin on sovittu.

Eteenpäin, sanoi ruotsalaiset iltahämärissä kun puskaan lentäneitä donitseja *köh*köh* luulivat. Nythän on niin että olen ilokseni päässyt seuraamaan noita akkain ihastuttavien naisten tekstejä jotka liittyvät tammikuussa alkaneeseen haasteeseen. Hemmetin hyviä juttuja, on mielenkiintoista seurata kuinka yhdestä sanasta tai sanaparista saadaan niin monta erilaista tarinaa aikaiseksi. Yhteen niistä tartunkin nyt, en ottaakseni osaa haasteeseen vaan liittyen koko haaste-homman alulle panijan eli Neo:n tähän tekstiin (kannattaa sitten lukea se teksti alusta asti) ja tietysti tähän ystävänpäivään. Haluan nimittäin osoittaa julkisesti mitä suurimman kiitokseni (isoine halauksineen ja pusuineen tietysti) tuolle ihanalle naiselle nimeltä Polga! Tuo jumalainen nainen on auttanut minua pyyteettömästi niin helvetin monta kertaa että olen mennyt laskuissani sekaisin. Suurin osa on (Polgan tapaisesti) tapahtunut ns. taustalla eli s-postin välityksellä eikä niistä ole huudeltu. Rehellisesti sanottuna minulla on monta kertaa ollut niin suuria vaikeuksia tietotekniikan ja ylipäätään tämän perkeleen blogin pitämisen kanssa etten olisi ilman Polgaa selvinnyt, Luostaria ei olisi ilman häntä vaan koko touhu olisi loppunut jo ensimmäisen blogin alkuun. Hän ei ole koskaan (mitä nyt joskus se kiroaminen kuuluu täne asti) menettänyt hermojaan kanssani vaikka olen välillä kysellyt ihan mottipäisiäkin asioita. Tuo tulisieluinen mutta niin suuren sydämen omistava nainen on jotain sellaista ettei hänen kuvaamiseen riitä yksi eikä kaksi sivullista tekstiä joten parempi etten yritäkään.

Polga on jeesannut meikäläistä alusta asti, vanhan blogin ajoilta saakka. Kerran vain tulla tupsahti kommenttilaatikkoon ja siitä se lähti; minun jatkuva ruinaaminen ja Polgan helvetti. Vielä se on pysynyt kasassa ja toivottavasti pysyy (tämänkin kirjoituksen jälkeen) jatkossakin. Hänellä on omat vaikeutensa mutta vielä tähän mennessä yhteenkään pyyntööni (ja uskokaa että niitä on moneksi, näin raamatullista sanontaan käyttääkseni) hän ei ole vastannut kieltävästi. Kiitos Polga. Muija Hän on monessa mukana ja kun käytte lukemassa hänen blogiaan, niin älkää tyytykö siihen uusimpaan vaan selatkaapa aikakirjoja taaksepäin, niin saatte pienen häivähdyksen tämän naisen elämästä. Tsekatkaa myös linkit, blogi on on vain pintaraapaisu kaikkeen siihen mitä hän tekee ja josta hän ei pahemmin huutele. Siispä pusut sulle rakkaani äläkä nyt sitten hermostu, rakkaudestahan minä tämän tein.


Olen ajatellut että silloin tällöin – oli ystävänpäivä tai ei – olisi aiheellista muistaa ystäviä, siis henkilöitä joiden kanssa täällä tulee vaihdettua ajatuksia. Jatkossa on siis luvassa tämän tyylisiä juttuja lisää. Viime aikoina olenkin seurannut erään henkilön elämää suurella mielenkiinnolla enkä vähiten siksi, että tuolla sitkeällä naisella on omat taistelunsa menossa mutta hän ei silti luovuta. Kaiken lisäksi hänellä on varsin eläväinen (nauran kuset housussa toim.huom.) tapa tuoda ajatuksiaan julki eli terveisiä vaan sinne tap-out:ien maailmaan.

Omalta kohdaltani aloitin ystävänpäivän tavallaan jo eilen. Nähkääs kun vaihtelun vuoksi poikkesimme Lätkiksen kanssa tavaomaiselta iltalenkin reitiltämme ja suunnistimme metsään, suoraan ja keskelle synkintä aarniometsää. Syynä lähinnä tähän on se, ettei tuo karvainen räyhähenki anna minun nukkua edes niitä paria tuntia minkä nykyinen olotilani sallisi, vaan riepoo meikäläistä hereille miltei välittömästi kun olen saanut silmäni kiinni. Viimeisempänä temppunaan tuo ilmeisesti ninjojen sukujuurta oleva anti-wunderbaum on keksinyt laittaa etukäpälänsä meikäläisen lutkun päälle, sillä nukun lähes poikkeuksetta selälläni (ei,en silti kuorsaa). Tokihan siinä herää kun hapenotto estyy ja niinpä koiruutemme alkaa iloisesti heiluttamaan häntäänsä tavalla, joka viestittää: ”Kas vain juuttaan läskipää, sinäkin heräsit. Kuinka mukavaa mutta roudaahan se perseesi keittiöön ja anna ruokaa niin päästään lenkille”. Näin. Tästä suivaantuneena päätin juoksuttaa koiraa keskellä metsää ja umpihangessa, ihan sen takia että saisin koirasta isommat virrat pois ja voisin nukkua rauhassa sen armeliaan parituntiseni. Keli oli todella raskas, suojalunta muniin asti ja Lätkis pomppi pitkin hankea kuin miniatyyrinen antilooppi.

Syvemmälle metsään kulkeuduttuamme se tapahtui; olin ensin kuulevinani jotain ja luulin tuulen tekevän tepposiaan mutta sitten se kuului uudestaan. Komensi koiran jäämään paikoilleen ja tällä kertaa kuulin sen selvästi, joku kiroili ja voimakkaasti. Viittasin Lätkiksen seuraamaan, lähdimme ääntä kohti ja hetken kuljettuamme saavuimmekin pienen töppäreen päälle, joka oli aivan puhdas lumesta ja siinä töppäreellä näytti olevan vanha muori ihan linkussa. No niin - tuumasin - nyt se sekoaminen sitten tapahtui ja näen näkyjä mutta ei, muori oli ja pysyi näkökentässä eteenpäin kumartuneena. Hiivin hiljaa lähemmäksi ja vasta sitten tajusin ettei mummo ollut lainkaan lumessa ja maa hänen ympärillään oli aivan sula, jopa sinikelloja näytti pukkaavan maasta. Vanha ramoona kirosi kuin turkkilainen, pienet sinivihreät lieskat pyyhkivät suupieliä ja pikkuruinen ukkospilvi välähtelevine salamoineen leijui mummon pään päällä. Rohkenin kysyä että mikähän mahtoi olla tämän perin mystisen näyn ilmiintymisen syy, eihän tämä ole mahdollista. Saatana sentään kun olisitte nähneet minkälaisen vilkaisun sain osakseni, mummo kohotti katsettaan ja hänen päässään oleva liina pelmahti liekkeihin. Pelästyin ja oitin taka-askelia anteeksi pyydellen, toistin kysymykseni että mikä oli homma nimi, miksi muori oli toinen käsi maassa ja tuossa asennossa keskellä metsää – vieläpä talvella?

Pitkä, noin kolme ja puoli tuntia kestävä vastaus alkoi ensin sukuselvityksellä ja jatkui siitä viime elokuun kaupunkireissuun jolta tuli ostettua tämä helkkarin tarjouksessa ollut marjapuimuri. Toden totta, muori ei ollutkaan kädestään maahan jumittunut vaan rystyset valkoisena hän puristi marjapuimuria joka oli jäänyt puolukan varpuihin kiinni. Tuntui uskomattomalta mutta oli pakko kysyä että oliko hän mukamas kykkinyt siinä elokuusta lähtien? Voi jessus että oli typerä kysymys, sain kuulla olevani täysi ääliö jos kuvittelin hänen jättävän tarjouksesta ostetun marjapuimurin metsään. Nykynuoret eivät näköjään osaa arvostaa rahaa, muori tuumasi ja jatkoi riuhtomistaan aivan sairaan kiroilun säestämänä. Pyysin luvan auttaa ja kerroin että minulla on kyllä puukko messissä,josko minä katkaisen ne varvut niin pääsette pois. Näin tehtiin ja muori pääsi ikeestä,suoristi hameensa ja otti takaansa kaksi tavaraa; tekohampaat jotka olivat jääneet yhteen varvuista kiinni hänen yrittäessä purra poikki tuota itsestään perkeleestä olevaa kasvia, sekä miltei täynnä olevan marjaämpärin jonka sisältö oli jo aikas huonossa kunnossa.

Sain kuitenkin kuulla ettei se läskipää – siis hänen rakas puolisonsa – mitään maista ja kun laittaa reilusti sokeria niin kyllä nämä marjat siihen kehveliin uppoaa. Lähdettiin kotimatkalle ja ihmetellessäni että miten muori ei ollut paleltunut tai kuollut nälkään, niin ensimmäiseen sain vastaukseksi sen, että hän oli sen verran kuumana käynyt jottei tuollaiset -20 asteen pakkaset olleet paljon tuntuneet ja toiseen tuli vastaus ettei siinä vitutuksessa ruoka ollut ensimmäisenä mielessä. Jahas. Lisäksi sain tietää jonkun Bertan liikavarpaista, kohonneesta verenpaineesta,kuorimattomista perunoista, liian lujaa ajavista linja-autoista ja listaa töistä mitkä odottivat kotona sillä ei se tupauuno kuitenkaan mitään ollut tehnyt. Aika ajoin muori kävi niin kuumana että minunkin oli riisuttava takkini pois koska lämpötila nousi about kolmisenkymmentä raatia. Vihdoin erosimme ja aloin miettimään että tuleekohan meikäläisenkin muijasta yhtä sitkeä ja pahansisuinen, ei muuten mutta nyt kun tarkemmin ajattelee niin vahvat ennusmerkit ovat ilmassa. Ei hyvää päivää, pitääkö tästä lähteä vanhoilla päivillään vielä ottopojaksi jonnekin? Jeesaako kukaan?


Hyvää ja antoisaa ystävänpäivää teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.







56 kommenttia:

  1. "Tänään on suuri rakkauden päivä". Ajattelin, että meneekö teksti ihan överisiirappiseksi, vaan onneksi ei.

    Olen sitten mulkku takarivistä, mutta pakko esittää retorinen kysymys: onko sillä eroa, seremonioitseeko sen ihmisen läsnäollessa jota on auttanut (pyyteettömästi tottakai), vai ilmoittaako avunannosta eteenpäin muille osapuolille? Mun mielestä jälkimmäinen on melkein alentavampaa (riippuu tietysti siitä, mihin sävyyn tarinaa kertoo).

    Anyhow, peace and love and hyvää ystävänpäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli tein väärin kun mainitsin auttavani kahta muoria? Onhan se tietysti niinkin mutta olen tämän ja edellisen blogini pitämisen aikana vittuuntunut vastailemaan niihin viisasteleviin kommentteihin/kysymyksiin aka tuntuu että joka saatanan asia pitää vääntää rautalangasta tai selittää kun ei sitä omaa päättelykykyä tunnu löytyvän.

      Rauhaa ja rakkautta sullekin M, kuin myös hyvää ystävänpäivää.

      Poista
    2. En mä sanonut että teit väärin, esitin vaan kysymyksen jota mietin. Jos sä otat sen viisastelemisena niin sen kuin otat.

      Poista
  2. Piissii ja lavii sinnekin! Enkä mä muuten sua mitenkään ihmeesti oo autellut - ihan itte oo Klosterin pykännyt pystyyn *ei tarviis kehua* :D Hyvä vaan, että meillä nunnilla on lokoisat olot ja toivomme vain lisää nuoria, uljaita munkkikokelaita tuleviksi seuraavina 364 päivänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt ole turhan vaatimaton, tuon kaiken mitä mainitsin olet tehnyt - ja enemmänkin!
      Ei olisi Luostaria eikä mitään ilman sua, kyllä se kylmä tosiasia on niin ja mitäs sinä enää niistä nuorista munkeista kun muijalla näyttää olevan menoa ja vientiä muutenkin. ;) Kävin meinaten vakoilemassa..
      Rauhaa ja rakkautta.

      Poista
    2. Nyt olet ymmärtänyt jotain väärin! Minua kaipaavat mainostajien pojat ja tytöt, eivät ns. oikeat ihmiset. Samon nämä Naamattu-ihmiset olivat täysin tuntematon mies & nainen samassa viestissä (epäilen jotain outoa kytkentää entiseen duuniin tms.). Tämä herrakin, joka odottaa kannanottoa eräästä asiasta, on todellakin asia-asiaa. Eli vientiä ei ole, jollei nyt milizei tule ja vie. Ai niin, huomenna takso tulee ja vie - ei muuta :)

      Poista
    3. Jaa että kaupalliset tahot ja entinen duuni vainoaa, hmph! Minä kun ajattelin että olisi ollut jotain sykähdyttävää (jota aivan saatanan uteliaana ihmisenä olisin voinut seurata) ja tunteita repivää roihua. Tosin on muistettava se että tietyissä asioissa sinä jaat tietoa valikoidusti ja harkiten! ;D

      Poista
  3. Jotenkin iskeytyi mieleeni kuva Sean Connerystä munkinkuteissaan. Kiitän lämpimästi pusuista kuitenkin :P

    Suomalaisesta kulttuurista puuttuu pyytettön toisen auttaminen, ihan yleisesti. Pelätään kai, että jäädään kiitollisuudenvelkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä pusuista ja pitäisihän sinun tietää että minä näytän aina munkin kaavussa laahustavalta Sean Conneryltä.

      Tuo on varmasti yksi syy miksi ei auteta vaan suljetaan silmät.

      Poista
    2. Tältä? http://static.guim.co.uk/sys-images/Guardian/Pix/pictures/2011/11/25/1322244338821/Sean-Connery-and-Christia-007.jpg

      Kyllä mä sen tiesin, et sä olet Sean valepuvussa :P (Sillä on muuten kunnolliset rintakarvat.)

      Poista
    3. Jep jep ja on mullakin kunnolliset rintakarvat aka futiskenttä: 11 kummallakin puolella ;D

      Poista
    4. No voi olla että niitä on enemmän tai sitten niitä on vähemmän, se kun ei selviä muuta kuin laskemalla ja itse en siihen rupea että missä ja koskas?...;D

      Poista
    5. Haah...Mutta ekana haluan kysyä, että mitä tarkoitit eilisessä meilissä 'mielenkiintoisella'?

      Poista
    6. Argghh! Sori sori,on pitänyt vastata siihenkin koko päivän mutta aina unohtuu jotain.

      No mielenkiintoisella tarkoitin sitä että se poikkeaa tavallisen massan harrastamista jutuista niin paljon, kaikkine siihen liittyvine asioineen että se tekee siitä mielenkiintoisen. Pitää kaivautua syvälle ennen kuin saa edes aavistuksen mistä koko touhussa on kyse.Se on hieno juttu!

      Poista
    7. Okei. Selitys hyväksytty. Oletko käynyt mun toisessa blogger-blogissa?

      Poista
    8. Täytyy häpeäkseni tunnustaa etten ole, annappas linkki niin lisätään se seinälle.

      Poista
    9. Enpä annakaan, kun sitten paljastuu jo liikaa :)

      Poista
  4. Kyllä suomalaiset osaavat auttaakin. Kerron omakohtaisen esimerkin: kuopuksen ollessa 3v. asuimme synkän aarniometsän vieressä. Hetkeksi käänsin ulkona selkäni, niin vilkastus oli kadonnut metsään. Eikä löydy mistään. Hätä tietysti valtava, metsässä oli syviä suonsilmäkkeitä ja ojia. Soitto hätäkeskukseen ja suurhälytys päälle. Sitä ennen naapurit, kyläläiset ja vanhemman pojan kaverit olivat jo ehtineet hätiin. Kahden todella pitkän tunnin kuluttua poika löytyi muutaman kilometrin päästä hyttysten syömänä, mutta ehjänä. Olin niin sekaisin, etten älynnyt kiittää kaikkia auttajia. Osaa en edes tuntenut. Enkä edes ehtinyt kiittää, kun suurin osa häipyi vähin äänin pojan löydyttyä. Se jos mikä oli pyyteetöntä apua. "Hauskana" jälkinäytöksenä, illemmalla naapurin Elma 75v soitteli ja kysäisi, onko heidän Veikkoa 80v. näkynyt. Kun ei ole palannut etsintäreissulta. Ei muuten, mutta kun on sydänvika. Ei kun Veikkoa etsimään. Hänet onneksi löydettiin pian, oli vähän kävellyt "syrjään".

    Pusut ja halit Apotille! Toi parta kutittaa, heti ajat pois ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hieno ja hyvä esimerkki auttamisesta ja hyvä kun kuopus sekä Veksi löyty kunnossa. Karmeita juttuja pitkittyessään kun ei tiedä mitä on tapahtunut ja missä jamassa toinen on.

      Jotenkin tuntuu - anteeksi nyt kaupunkilaiset - että maalla ja varsinkin The Korvessa tuo auttamisen kynnys on matalammall kuin isoissa paikoissa. Poikkeuksiakin löytyy, Nolliskin oli tässä päivänä eräänä auttanut yhden pienen ihmisen taimen sisälle kotiin ja se oli hieno juttu.

      Partaa en ajele koska se on näyttää tuossa kuvassakin hyvältä ja sitä paitsi olen Puskiksen mielestä hieman Sean Conneryn näköinen. *Kiristelee kaapua helvetin ylpeänä*

      Poista
    2. Puskis taitaa olla oikeassa. Sean Conneryhan se siinä ilmiselvästi on.

      Mutta tuota sun neuvoa mennä suutelemaan naapurin miestä en toteuta. Hän kun on 10 vuotta uhannut kellistää mut jonain päivänä. Innostuu pian liikaa. Mä kun aattelin antautua vasta seitsemänkymppisenä. Ootelkoon vielä vähän aikaa ;)

      Poista
    3. No huh naapurin miehelle. Ellottava.

      Poista
    4. Sirpa: Sulla on aika kipeitä naapureita,etten sanoisi. Taitaa tuo seitsemän kympin lupaus tarkoittaa sitä että naapurin ukko huitelee sataa? ;D

      Puskis: Älä muuta sano, meitä on moneen junaan.

      Poista
  5. Hitsi sä oot vanhentunut sitten viime näkemän. Tuota, pitäiskö sun sittenkin ottaa sitä lääkearsenaalia taas käyttöön ???
    :-D

    VastaaPoista
  6. Hitsi sä oot vanhentunut sitten viime näkemän. Tuota, pitäiskö sun sittenkin ottaa sitä lääkearsenaalia taas käyttöön ???
    :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun tuo profiilikuva on vuosien takaa, tälläinenhän (kuva) minä olen ollut jo pitkän aikaa ;D

      Poista
  7. Ensinnäkin tästä amerikkalaisten hömppäivästä. Aivan turha, krääsää pitäisi ostaa ja korteeja ja tekstareista lähetellä. En osallistu. Olen tasan sitä mieltä, että ne harvat ystävät, joita minulla on, on sitä 365 päivää vuodessa. Olen puhunut.

    Ai kun kiva toi parta. Minusta se niin seksikkäästi kutittelee, että tässä ihan vanha akkakin hihittelee, hihii... anna sen olla vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä ja kävin äsken lukemassa -S-:n blogissa viisaita sanoja, sieltä löytyi myös historiaa asian tiimoilta.

      Parta saa olla vaikka ei minulta mennyt kuin muutama päivä sen kasvattamiseen, ei nimittäin uskoisi mitä kaikkea se Substralin juominen saa aikaan.

      Poista
  8. Kaikesta samaa mieltä. Olen todennut myös eräiden ystävien pyyteettömyyden ja avuliaisuuden ja olen kiitollinen ja iloinen mahtavista kavereista täällä blogistaniassa. Hyvää Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää ystävänpäivää sinullekin rakas Tsompi <3

      Poista
  9. Koira (ei oma)pyrkii antamaan kielipusuja. Ihan samaa mieltä, jokainen päivä on ystävänpvä ja ystävällinen pvä. Pienestäkin avusta saa hyvän mielen, ilman henkselien paukuttelua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset ja se on asia mikä minultakin pääsee unohtumaan. On mukamas niin "väsynyt" tai niin "kiireinen" mutta se on sanottava että koirien pusut ovat aitoa ja vilpitöntä rakkautta!

      Poista
  10. Yäk, en ymmärrä ranskalaisten lipomisten päälle. Sammakoille ja sisiliskoille tuollainen käytös on normaalia. Pannahinen sentäs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas kun se johtuu Ninka rakas siitä että olet väräjävämpi sielu, pidät huulten hellästä näykkimisestä ja pusuista jotka hiljalleen...

      Poista
    2. No mites? Perinteisiä huulet törröllään eli sammakkopusuja? ;)

      Poista
    3. Parhaat pusut lähtee kämmenellä. Enkä meinaa lentopusuja..! Mitenkö oon näin äreänä, no eikun kismittää kaikki ällösöpöily ja semmonen. Hmph!

      Poista
    4. Juu tajusin ja pelästyin että mikäs nyt on mutta onneksi selitit asian. Älä huoli, huomenna tämä on ohi ja taas sama jurotus jatkuu. Joko kärsä on kipeä tai maa on jäässä - niinhän se menee. Tosin olen samaa mieltä näistä kapallisista "tykkäämis-päivistä",alkaa huolestuttavasti muistuttamaan naamakirjan touhuja.*Hrrhh!*

      Poista
  11. Ristus mikä päivä taas takana....

    Päivän ilonaiheina oli asiakkaan tuoma ystävänpäivän kukkapuska, toisen tuoma kortti ja Maestron kukkapuska ynnä sydämen mallinen konjamiinipullo. Edellisen kerran sellaisen putelin näin kun esikoinen syntyi ja tulimme laitokselta kotiin. Katselin vierestä kun tuore isä nautti konjakkia... Heh :)

    Ilmoitan nyt virallisesti, että Apotti on syntynyt vääränä kuukautena. Sulla olis kaksi täsmälleen sopivaa naarasta veden merkeissä - sinä tulisielu olet se väärä kuukausi ;)

    Toivotan osaltani hyvää ystävänpäivää ja kiitoksia. Peppone on rikastuttanut elämääni näinä muutamana kuukautena bloginsa välityksellä aivan ihanasti.

    * kiittää, kumartaa ja poistuu taas varjoihin *

    VastaaPoista
  12. ... ja Apotin pitäis päästä taas ns. pukille, sillä tekstit alkavat jo tutista siihen tahtiin, että "lääkitystä" olisi rukattava.

    Luit aivan oikein. Rukattava. Älä lisää mitään kirjaimia ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että olet saanut lahjoja sillä olet varmasti ansainnut ne, sillä sinä jos kuka tekee pyyteentöntä työtä.
      Minä en ole syntynyt vääränä kuukautena koska vuosi on kuin evoluutio; mitä pidemmälle vuosi etenee niin sen pidemmällä on evoluutio. Leijonat ovat täten jättäneet alkumeren limat ja tallustelevat evoluution huipulla. Näin siksi koska jokaisessa kehityskaaressa esiintyy taantumaa ja tässä tapauksessa se alkaa elokuun 22. päivän jälkeen. *Heittäytyy pöydän alle tietäen täyslaidallisen tulevan tämän narsistisen ja itserakkaan kommnetin vuoksi*

      *Huutelee pöydän alta* : Kiitos, hyvää ystävänpäivää myös sinulle mutta mistä ihmeestä niin päättelet että minun pukille pitäisi päästä? ;D

      Poista
    2. En mitään pyyteetöntä työtä tee - olen maksullinen nainen...

      Täyslaidallista... hmmm... säästän sinut. Tällä kertaa. Tunnen monta erittäin rakastettavaa Leijonaa, kuten Hirnakka. Ja... öh... joku toinekin pitäisi olla... Ei nyt tule heti mieleen, mutta iän mukanaan tuoma unohdus voi viivästyttää raportointia. Oliko se Tarja Halonen...? Pätkii...

      Mistä ihmeestä päättelen sinun puutteesi? Ytimekkäästi: teksteistäsi. Liehakoi vähän tunnelmaa kotona, niin homma hoituu mukavasti luomuna. Ei se koneen ääressä istuessa suju. Voit joutua panostamaan enempi, jos emäntä on juuttunut virtuaalikasvien seuraan... Kyllä se sieltä irtoaa, kun haastat itsesi. Tai vaimosi. Tai molemmat. Livenä kaikki on parempaa kuin virtuaalisena.

      Minä sujun just nyt Maestron kainaloon kiilto silmissäni... Bad days over, siitä pitää ottaa ilo irti.

      Poista
    3. Okei, huomisesta lähtien tahti muuttuu sanoisinko hartaampaan suuntaan mutta nautihan nyt Maestrosta, kai tässä on itsekin kohta painuttava lyömään luut laatikkoon.

      Poista
  13. Ennenaikaiset ovat keskosia mutta mitä ovat myöhäsyntyiset? Ylikypsiä?

    Ystäviä ehdottomasti kuitenkin. Kiitos Peppone sinulle laajasydämisestä ja monimuotoisesta ystävyydestä, jonka ilosäikeistä ja satelliittiseurannaisista nautiskelee päivittäin aikamoinen verkkoeläjien joukko. Partakarvoilla tai ilman ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylikypsiä, karrelle palaneita eli arinan pohjimmaisia.

      Kiitos sinulle sinä maailmojen järisyttäjä, olet tehnyt tästä elämästä taas elämisen arvoista sillä pölyttynyt sieluni on saanut sellaista riepottelua ettei koskaan aiemmin.

      Trackereita ei ole enää, poissa ovat pallukat ja nyt on siirrytty hyödyllisiin laajennuksiin jotka liittyvät visuaalisen puolen tuottamiseen.

      Poista
  14. Minulle ihan riittäisi, että joku kävisi vierailemassa mun blogissani. En vaadi suudelmia enkä avioliittoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tulossa rakkaani, on ollut hieman kiireitä.

      Poista
  15. Tunnustan käyneeni useammankin kerran tänään kurkkaamassa Luostarin portilla, mutta tuo kaamea käppänänkuva karkotti kaikki kauniit ja ystävällismieliset ajatukset kauas pois. Sitten tajusin, että ukkohan ihan ilmiselvästi selaa tuon "hartauskirjan" kansien suojeluksessa jotain tuherokuvastoa. Joo, se oot sä! :D

    Voin kertoa, että monesti nk. perhemarketin lehtiosastolla isukit, sedät ja pikkuvesselitkin näyttävät paneutuneen ristikkolehtien kiperiin pähkinöihin mutta kun osaa oikeasta kulmasta kurkata, näkee minkä sortin pähkinöitä siellä särjetään.

    Päivähän se oli tämäkin, varsin ystävällinen sikäli, ettei ainakaan avokämmenellä läiminyt päin näköä (vrt. alkuviikko).
    Jospa se sun emäntäsikin vihdoin heltyisi ja antaisi anteeksi mitkälie kolttosesi.

    Kivat sulle ja kiitti mainiosta blogista. Näytään ja tullaan sanoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ystävänpäivää naarasleijonalle!
      Mitenkä minusta tuntuu että kaikki pitävät minua tattia hakkaavana tuherokuvaston lukijana joka on aina puutteessa? Älkää nyt jumalauta sellaisia luulko...

      Rehellisesti sanottuna en ole koskaan ymmärtänyt pornolehtiä ja se johtuu huonosta mielikuvituksestani. En saa mitään viboja paikallaan olevasta kuvatuksesta. Tai sitten se johtuu horoskooppimerkistä eli kaikki mikä liikkuu, herättää kiinnostuksen ja tämä selittäisi samalla ne lukuisat autojen alle jäämiseni. Mä aina jähmetyn paikalleni koska ne lujaa lähestyvät valot on niin hypnoottiset....

      Hyvä että päiväsi on ollut kevyt. Olkoon niin myös tulevaisuudessa. Saatan ilmiintyä Torpalle vielä tänään, nyt on käytävä muualla.

      Poista
    2. TJaah, mistäs sinä nyt ne pjornolehdet tähän nykäisit? Kaavunkätköistäpä tietennii :D
      No, voihan se jemmattu salaisuus olla vaikka bilteman kuvasto. Löytyy muuten yllättävän monesta vessakirjastosta. Äkkinäinen tekisi tästä jonkinlaisia hätäisiä päätelmiä vessatoimituksista mutta minä en jaksa hätäillä enää mistään. Raudan pumppaaminen veti ämmästä akun finaaliin ja nyt lähden lataamaan. En lataamOOn. Vielä.

      Poista
    3. Koska mainitsit kuvan ukkelin selaavan tuherokuvastoa ja se satun olemaan minä, jos ei et ole sattunut huomaamaan. Kuva on viime elokuulta ja se on otettu meidän takapihalta. Tuo profiilikuva on jostain nuoruusvuosilta,

      Kunnon treenit? Hyvä hyvä sillä kesä tulee ja Torpan päivityksissä alkaa näkymään kesäisissä varusteissa teppailevia naisia ;D ja ei tosiaankaan vielä lataamoon, ehtii sinne myöhemminkin.

      Poista
  16. Väsyttää sikana, anteeksi etten nyt jaksa muuta kuin vilpittömästi ja täydestä sydämestäni toivottaa hyvää ystävänpäivää Peppone dear <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää ystävänpäivää sinulle myös, Menna rakkaani.

      Poista
  17. Ja pitihän mun auttamisestakin sanoa...
    Yleensä suomalainen saa parhaat naurut vahingonilosta. Mutta onneksi täällä korvessa kaikki ollaan suunnilleen samassa liemessä joten kaveria jeesataan jos voidaan, eikä ajeta ohi keskisormea heilutellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonäin juuri, sanoinkin tuolla aiemmin että varmasti auttaminen on korvessa yleisempää (oikeastaan tapa) kuin isoissa kaupungeissa.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...