maanantai 25. helmikuuta 2013

Maanantain kunniaksi: Suuri tilliliha - äänestys!


Viikonvaihde piti sisällään niin paljon tuskaa, Kh'abanah zurukum:ia ja yleistä kaaosta, etten enää koskaan etukäteen kerro projekteistani enkä liioin kehu Tulivaunuja. Ihan vaan välttyäkseni Korkeimpien Voimien toimilta, sillä ne ovat olemassa vaikka Sudenjälki toista väittääkin. Jalastani en myöskään aio valittaa, sen on hieman paremmalla hapella kuin eilen ja koitan jos saisin tänään lääkärille ajan. Joskaan en tiedä millä itseni sinne taion sillä vaadittava n. 10 km matka on turhan pitkä edetä pelkästään otsanahkaa rypistämällä, rahaa kun ei ole ootnan kopeekkaa. Jotain hyvääkin, näin pitkästä aikaa tummat ystäväni kaukaisilta mailta. Olivat olleet sukuloimassa täällä päin ja kuultuaan tilastani, he tulivat piristämään tuttuun ja hiuksia nostattavaan tyyliinsä joka nostaa rauhoittavien menekin aivan uudelle tasolle.

Heti tuulikaapissa suoritettujen seremoniallisten suudelmien ja muun kourimisen jälkeen nämä kolme iloista vesseliä istuttivat minut sohvalle ja kielsivät liikkumista mihinkään, he kyllä auttaisivat jos jotain tarvitsisin. En ollut ehtinyt saamaan persettä kunnolla penkkiin kun nämä hurjapäät alkoivat siirrellä olkkarin huonekaluja pois paikoiltaan vauhdilla jonka pelkäsin rikkovan ne ei niin täyspuuta olevat kalusteemme. Koitin toppuutella heitä mutta minut vaiennettiin nopeasti ja sanottiin ettei mitään syytä huoleen. Viimein he saivat raivattua tarvitsemansa tilan, asettuivat riviin kädet toistensa olkapäillä ja kertoivat esittävänsä kappaleen nimeltä ”Kh'abanah shelivar ökysir zurukum”. Tämä ei käänny ihan suoraan mutta hyvin tarkka suomenkielinen käännös on ”Ei jumalauta, tätä hiekkaa on hei joka paikassa”.Tasmir - porukan vanhin – laittoi cd:n koneeseen ja sitten se alkoi; ukot hyppelivät ja tanssivat kuin raivopäät, vauhti kiihtyi koko ajan ja pian he olivatkin saavuttaneet jonkinlaisen hurmostilan jossa he pystyivät tekemään luonnottoman näköisiä liikesarjoja. Tanssin puolivälissä meikäläiseltä rojahti savet punttiin eikä kyseessä ollut jalan toiminnot sammuttanut selkävika, vaan se että Kefer:iltä nousi paita housuista ja se paljasti jotain mitä en välttämättä olisi halunnut nähdä.

Tanssi oli näet edennyt kohtaan, jossa Tasmir ja Karim pyörittävät Kefer:iä päidensä päällä, mennen samalla kyykkyyn ja sieltä taas ylös. Vauhti on melkoinen ja Kefer pyörii vaakatasossa vauhtia joka saa paidan lepattamaan, paljastaen näin hänen vyötäisillään olevan räjähdevyön. En varmaankaan olisi pelästynyt niin paljon ellen olisi huomannut punaisen vilkkuvalon ilmoittavan vyön olevan aktiivinen ja jos ukkelit eivät olisi olleet niin pöllyssä. Väkisinkin tuli mieleen että turhaa tuli tehtyä kaikki, nyt kun tuo perkeleen heppeli lipeää noiden kahden käsistä niin ei jää tästäkään kioskista kuin kivijalka jäljelle. Näin ei kuitenkaan käynyt ja siirryttin tanssin loppuosaan joka on hieman kuin riverdanceä mutta kiihkeämmllä temmolla. Siinä jalkoja viskellään eteen ja taakse aivan sairasta vauhtia minkä takia sitä on varsin lumoavaa katsella ja se saa usein katsojansakin mukaan. Näin kävi myös tällä kertaa ja osallistujana oli meidän eukko, joka yllätti ankarasti pomppimalla ja huutamalla arameaksi – vieläpä sangen sujuvasti! Syynä tähän interaktiiviseen tapahtumaan oli Karimin jalasta lennähtänyt sandaali joka viuhahti olohuoneen poikki ja vei kirjahyllyn päällä kököttäneen kukkasen mennessään. Kasvin nimeä en tiedä mutta karjahtelusta päätellen se oli eukolle perin rakas. Olisittepa olleet täällä ja nähneet tilanteen: kolme karvanaamaa tanssii rivissä kädet toistensa olkapäillä ja meidän eukko pomppii heidän edessään kuin joku hemmetin naispuolinen Michael Flatley; jalat lyövät setsuuria ja suu käy kuin sakastin ovi. No aikansa kutakin ja viimein tanssi loppui, äijät tekivät sovinnon eukon kanssa, Karim kopisti isommat mullat sandaalistaan ja loppuilta menikin teetä juodessa. Ukot yrittivät kyllä ehdotella että pelataan farakir:ia – itämaista muunnelmaa dominosta – rahasta, mutta satun tietämään että herroilla on merkatut taatelit joten en sortunut tähän halpaan.

Muuten viikonlopusta jäi vähän paska fiilis vaikka jotain hyvää tuli saatua aikaiseksi. Ehkäpä siksi, että jos kunto olisi ollut toisenlainen niin ei tarvitsisi nyt viikolla ja edelleen toistaitoisena vääntää mutta minkäs teet. Erinäisinä huomioita tuli kuitenkin tehtyä ja niistä mainittakoon ensimmäisenä K-kaupan valmiiksi savustettu siika. Se on niin rasvaista ettei mitään rajaa, huulet lipsuvat tuntikausia syömisen jälkeen ja jos jotain pikaista yrittää sanoa niin sitä puhetta ei saa poikki kun huulet elää omaa elämäänsä. Perjantaina tulikin tästä syystä juteltua vaimolle enemmän kuin kohta täyttyvän kolmentoista vuoden aikana yhteensä. No, vaimo oli tietysti onnellinen joten mitäpä minäkään valittamaan vaikka huuleni ovatkin rakoilla. Päinvastoin, mietin että toimisikohan tuo armoitettu rasvakala myös mykkäkoulun murtajana?
Toinen mihin kiitin huomiota on naisten psyyke ja siihen kuuluva omituinen palkitsemisjärjestelmä. Se on hyvin hämärä sillä kun viikolla tekee 10 – 12 tunnin päivää (joka saatanan päivä,syynä ammattini urakkaluontoiset työt) niin ei mitään, se kuuluu asiaan ja sitä ei noteerata erityisemmin mutta annas olla kun kotia remontoi niin johan on toinen ääni kellossa. Eilenkin oli sellainen palvelu, että piti pariinkin eri otteeseen käydä katsomassa onko tullut vahingossa vedettyä koko dosetti tyhjäksi ja nyt hallusinaatiot riivavaat mutta ei, kyllä se oli ihan totista totta mistä tietysti iso kiitos vaimolle. Mikä tekee eron näiden kahden asian välille? En toki tarkoita että viikolla pitäisi mitään ylistyslauluja pitää toisen työnteon takia, se on normaalia kaikilla eikä ne kotona olevan osapuolen tekemät kotihommat sen huonompia ole, päinvastoin niillä on aika helvetin iso merkitys kaikkiin asioihin ja yleiseen mielentilaan. Paskaiseen himaan olisi aika kurja tulla. Tämä meni nyt taas hieman vaikeaksi kun en osaa tätä oikein selittää mutta tajusitte varmaan mitä tarkoitin? Lyhyesti sanottuna että jos viikonloppu olisi menty samoilla säädöillä kuin viikollakin mennään, en olisi edes huomoinut tätä asiaa ja ruvennut pohtimaan sitä. Olen nimittäin aina pitänyt huolen siitä että kotona ei mikään ole rikki vaan kaikki pelaa ja toimii moitteettomasti. Homma on tehty ja se on ollut siinä ilman sen suurempia seremonioita eli ei nämä kotona tehdyt työt mitään uutta ole mutta nyt vaan jotenkin pisti miettimään että mitä helvettiä.

Ennen kuin annatte tulenpalavaa palautettanne tyhmyydestäni, muistakaa että ole nukkunut kolme tuntia ja senkin vain siksi, että triplasin lääkärin määräämän annostuksen. Järki ei todellakaan luista ja ehkäpä onkin parempi että laitan muutaman kuvan viikonlopulta ja pidän pääni kiinni. Haa, mutta ennen kuvia yksi asia. Blogistaniaa on kiertänyt Polgan tekemä negalista ja jostain syystä lähes jokainen siihen vastannut nainen on vastannut inhokkiruuakseen tillilihan. Asia jota en ymmärrä sillä tilliliha on aivan yhtä hyvää ruokaa kuin mikä muu tahansa. Niinpä sitten äänestetään. Tähän äänestykseen toivon kaikkien lukijoiden ottavan osaa. Julkaisen huomenna vuorokautisen kävijämäärän jotta voimme verrata äänestäjien vastauksia suhteessa siihen. Siksi toivoisinkin että jokainen Luostarissa käynyt antaisi äänensä, sen kun voi tehdä täysin anonyyminä ja ilman pelkoa että mitää tietoja henkilöllisyydestä jää mihinkään. Osallistuminen olisi suotavaa ettei äänestämättä jättäminen sotke tulosta niin pahasti.

Tässä äänestys ja sitten ei muuta kuin nappia painelemaan.




Sitten niitä kuvia, näette miten aika jättää jälkensä ja kuinka vähällä vaivalla loppujen lopuksi (maali ja tapetti) siitä selvitään. No, nyt toi lisähaastetta kalusteet ja paskaksi mennyt jalka mutta kuitenkin:

Alkuperäistä kaaosta,  kalusteet olivat koko työn ajan tiellä -  syynä tilanpuute

Vanhat tapetit  poistettu, huomaa kuinka varjolistat irvistävät



Alkuperäisessä kuosissa oleva ovenpieli



Aikojen saatossa kolhiintunutta tapettiseinää

Uutta kuosia, kalusteiden  sijoittelu ei vastaa todellisuutta kuten ei myöskään kattovalon vääristämät värit


Tapetin väri tässä valossa hieman tummahko alkuperäiseen nähden

Uudessa kuosissa olevaa ovipieltä suora sihti kylppäriin(Ja  ei, emme yleensä pidä ovia auki)



Toiseksi ylimmässä kuvassa näkyvät listojen raot saadaan kätevästi umpeen akaryylilla,  tosin tässäkin olisi voinut ottaa kuvan lähempää.


Pahoittelen huonoja kuvia, paremmat (lähidetaljit ja kokonais-) kuvat ovat luurin uumenissa vielä tällä hetkellä, voin laittaa sitten kun loppuprojekti on tehty.
Edit 18.40: Hyvää maanantai-illan viettoa teille te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat. Jäi tämäkin pois enkä olisi huomannut mitään, ellei Ninka olisi huomauttanut. On se tarkka nainen...




66 kommenttia:

  1. Äänestetty on. Sanon vielä erikseen, että tilliliha on minusta todella hyvää, kun sen tekee kunnolla. Olen saanut tunnustusta (ainakin mieheltäni...) valmistamastani tillihasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos äänestäsi ja hyvä että pidät tillilihasta, sen on aina mukava huomata kun joku tykkää hyvästä ruoasta. Varsinkin kun sitä kouluaikaisten kokemusten perusteella vähätellään ja morkataan.

      Poista
  2. En oo syöny tillilihaa ku koulussa, ja siellä se oli pahaa. Pahempaa oli vain kanaviillokki. Vai olikohan se toisinpäin... mun mielestä tilli ei vain sovi lihan kanssa yhteen sen enempää kuin sinappi uunijuustoon.

    Mutta en mie yhtään ihmettele jos vaimo siellä on höveli, kun noin hienoon kuntoon tulee kämppä yksjalkasen miehen laittamana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna rakkaani, jos se on ollut koulussa pahaa niin eihän se sitä tarkoita että se olisi edelleen pahaa. Sinäkin taitava ruoanlaittaja voisit väsätä sitä ja olen varma että pesueesi söisi sitä hyvällä ruokahalulla.

      Kuvat jäivät vähän tyhmiksi kun ei ole kaikki kamat paikallaan enkä päässyt ottamaan paremmassa valossa kunnon otoksia. Pahoittelen. Pahoittelen myös sitä että huomenna pitäisi alkaa olkkari ja sen jälkeen eteinen eikä tämä jalka ole oikein kunnossa mutta se on pakko tehdä vaikka väkisin.

      Poista
    2. Enpä usko, että mejän porukka söis tillilihaa... ei edes tuo esikoistyttö, joka on todellinen lihansyöjä. Ja kuopuskin vuosien takaisen hääjuhlan ruokajonossa sanoi ikimuistoiset sanat: "Mä otan _puhtaan_ perunan." kun pottujen päälle oli ripoteltu tilliä. Semmosia sittasia pottuja tarjosivat!

      Mutta on kouluruuasta hyviäkin muistoja! Pinaattikeitto nam. Tosin myöhemmin olen syönyt kaameitakin versioita. Ja veripalttu, jota en oo saanu ku koulussa ja sen kerran, kun ite tein. Nam. Vois tehä taas joku päivä. Pitäsköhän lähtee huomenna veriostoksille...

      Poista
    3. Veripalttu on heti helvetin hyvää, ekan muijan äiti teki sitä joskus ja jumalaisee se vei kielen mennessään. Nauratti nuo kuopuksen sanat mutta eihäntoinen voinut tietää..<3

      Poista
    4. Samari kun jäi sanomatta; kokeile nyt sitä tillilihaa ja voithan sanoa ettei muuta tipu, ette saa muutakaan jos ette tuota syö.

      Poista
  3. Muinainen muistikuva koulussa syödystä tillilihasta oli limainen yök, mutta olen saanut oikein tehtyä, maukasta tillilihaa sen jälkeen. Tästä syystä täppä "syön" kohtaan. Olihan koulun kaalilaatikkokin todella puistattava kokemus, mutta itse tehden suurta herkkua. Listaa voisi jatkaa pitkälle, mutta olkoot.

    Miehille naisen ajatusten seuraaminen voi olla sangen työlästä. Mutta on todellakin ERI asi teetkö hommmia jossain raksatyömaalla vai kotona. Indeed. Ensinnäkin työmaalla liksa luistaa, kotona ei... :) Ei kun työn hedelmä jää omiin silmiin, oma pesä saa fiksauksen ja hyvää mieltä roppakaupalla. Ja tyytyväinen nainen pitää miehen tyytyväisenä... tässä on painava syy panostaa siihen parisuhteeseen. Se on oikeasti Win-Win tilanne parhamimmillaan.

    Täytyy lähteä töihin. Piti oleman vapaapäivä, mutta akuutin hädän edessä se "ei" ei vain tullut. Itse asiassa päädyin painostamaan asiakkaan tulemaan, kun muualtakaan ei ole apua hänen vaivaansa. No asiakas lupasi tarjota kiinalaisessa sitten sapuskat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihdoinkin nainen jolla on terve suhtautuminen kouluaikaisiin traumoihin. On meinaten helvetin lukuisa joukko ihmisiä jotka eivät syö jotain tiettyä ruokaa koska se maistui koulussa pahalta. Oletus on jäänyt päähän ja se on valitettavaa.

      Okei, nyt tajuan hieman mistä on kyse ja onhan se tietysti noinkin. Tarkemmin kun ajattelin tilannetta että harvassa on ne kerrat kun olen kiittänyt vaimoani kunnolla kotitöistä, kiitosta olen vuodattanut mutta kiitokseksi en ole vienyt syömään kuin pari kertaa ja vaateostoksille jokusen kerran. Varmaan täytyisi tehdä useamminkin tai täytyykin niin, kyllä kotihommien hyvällä hoidolla on niin suuri merkitys mulle.

      Töistä; tuo on juuri se "Laupias samarialainen" - asenne jonka takia poltat itsesi loppuun. Kunnioitettavaa toki, harvassa ovat ne ihmiset jotka noin toimivat mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa että et sinäkään loputtomiin jaksa. Pitääkö sinne teille lähteä antamaan kurinpalautusta, haluaisin niin kovin sun pysyvän elävien kirjoissa <3

      Poista
    2. Tule vain :D Katotaan sitten kumpi pieksää kumpaa ;)

      Kiitos eniveis huolenpidosta. Joku roti tähän on tultava, mutta ensi viikko on lomaa. Heti maanantaista alkaen.

      Poista
    3. No kylläpäs sitä nyt röyhitään :D
      Olen tosissani huolissani kun sä painat hullun lailla ja sulla niinkuin meillä kaikilla on se omakin elämä elettävänä..
      Lomallasi jos riehut ja se kantautuu mun korviin niin voit olla varma että saat kuulla Tulivaunujen taivaita repivän jylinän!

      Poista
    4. En tee hoitotöitä lomallani, sen lupaan. Mutta jos vähänkään on virtaa tassuissa ja menee tylsäksi maata, syödä, saunoa ja lumikenkäillä, niin virittelen vähän remppaa tähän huusholliin. Se on ollut pitkään mielessä, sillä vanhoista lattialankuista irtoaa jo tikkuja ynnä säleitä. Visuaalisesta kurjuudesta edes mainitsematta.

      Niin että Peppis - rakennusalan ammattilaisen mielipide: yli 100 vuotiaan talon rossipohjaisen lankkulattian päälle muovimatto vai laminaatti? Meillä talossa on kaksi aikuista ihmistä ja kaksi mielipidettä.

      Poista
    5. Jos laitatte muovimaton niin tulen henkilökohtaisesti pieksemään teidät molemmat! Sitä ei arvokasta taloa raiskata millään muovimatolla ja toisekseen, jos joku oikeasti kuolemankaipuinen menisi tälläistä tekemään niin se olisi suuri fiasko - varmasti vuoden sisään asennuksesta saisitte ihailla pikku aaltoja lattiassanne. Siitäkin huolimatta että matto asennettaisin liimalla levyn päälle joka on puolestaan ruuvattu lattiaan. Eläminen on niin voimakasta, siis sellaista joka kuuluu rossipohjan luonteeseen.

      Itse tekisin niin, että hiotuttaisin sen lattian, se on mahdloolista vaikka olisi kuinka monta maalikerrosta päällä. Sen jälkeen se lalaktaan ensimmäisen kerran ja mahdollisesti toisenkin kerran lakan ja purun seoksella mikä eittää kolhut ja lankkujen väliset raot. Tähän sitten normaalit lakkakerrokset n. 2-3 ja se on siinä. Komea punahonkainen lattia joka on sellainen mitä nykyrahalla ei enää saa. Nykyisiä pintalakkoja saadaan hieman elastisina joten elikoiden kynnet eivät aiheuta niin suurta tuhoa kuin kovien lakkojen pinnoilla.

      Jos te nyt kuitenkin päätätte raiskata sen lattian (mitä en ymmärrä) niin sitten mieluummin laminaatti. Laminaatin alle tuleva levy vielä ns. harvalla ruuvauksella kiinni ja siten, että lattialankkujen ja levyn väliin tulee aaltopahvi (narinan estäminen, johtuu elämisestä ja esiintyy ruuvaamisesta huolimatta). Luonnollisesti laminaatin alle askeläänen eristysmatto (ei vaihtoehtoja). Sekä alla oleva levy ja laminaatit väh. 5mm irti seinistä elämisen sallimiseksi. Laminaatin saumat päävalon suuntaisiksi.

      Poista
    6. Kiitos muru!
      Tuo vanha lankkulattia ei ole enää kunnostuskelpoinen millään tavalla. Se ei sentään yli 100 vuotta vanha ole, jälkikäteen joskus 50-luvulla huonosta tavarasta tehty mäntylankkulattia. Vaihtoehtona kaiken repiminen auki ja uudet lankut olisivat sekä kallis että työläs vaihtoehto.

      Ne laminaatit sais pois, jos joku hullu joskus haluaa kaivella ne lankut esiin... eli pysyvä vahinko se ei kuitenkaan olisi.

      Saanko synninpäästön? Mä meinaa äänestin laminaatin puolesta.

      Poista
    7. Saat ja siihen taloon ei mitään saatanan muovimattoja laiteta, tai jos haluatte mädännyttää sen rossipohjan rakenteineen niin siitä vaan. Se on niiden lattialaminaattien allekin paras ratkaisu tuo aaltopahvi askeläänen eristämiseen sen hengittävyyden vuoksi. Ihmiset kun eivät usein tajua sitä, ettei uusia rakennusmateriaaleja auta lätkiä joka paikkaan vaan rakennetta ja sen toimivuutta on ajateltava ALKUPERÄISENÄ KOKONAISUUTENA (isolla siksi koska ei saa kursivoitua) eli tässä tapauksessa lattian on päästävä hengittämään läpi. Tämä ei tarkoita mitään sukkia jaloista repivää huikua vaan mikrotasolla olevaa ilman vaihtumista.
      Ja kyllä, laminaatit saa pois ja vielä kun jättää laminaattien alle tulevan levyn mahdollisimman vähälle ruuvaukselle, aina parempi. Ruuvauksen vähyyttä perustelee myös se, että jos ne levyt ruuvataan heti helvetisti kiinni, ne seuraavat lattialankkujen muotoja ja pohjasta tulee aaltoileva mikä taas heijastuu laminaattien saumojen irvistelynä ja taas on sukat hajalla - aivan oikeasti eikä minään metaforana.
      Laminaatit siis, jos on valittava näistä kahdesta esitetystä vaihtoehdosta.

      Poista
  4. Tilliliha oikein tehtynä ON hyvää :)
    Voih - saispas sinut meillekin remppaamaan... ois kuules tarvista. Mun tekee niin häijyä nuo jäljet, joilla tää torppa on tehty (timpuri-muurari-yleismies Belgarathin tyttärenä!), mutta kun ei itse pysty tekemään mitään. Muuta kuin nyrkillä reikiä seiniin :D

    Btw, et sitten ole nähnyt ennen pyöriviä dervissejä? :O

    Sannalle: tuota, mä laitan sinappia AINA tomaatin alle leivälle. Ja vähän muuallekin, minne se ei joidenkin mukaan kuulu. Taviskurkkua ei syö erkkikään ilman chilitomaattia jne. Yrttejä tungetaan joka paikkaan, viimeks jäätelöön :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HYvä Polga, melkein arvasin että sinä joka olet muutakin nähnyt kuin rappukäytävän, osaat arvostaa kunnon ruokaa ja varsinkin itsetehtynä sen on hyvää.

      Mielelläni tulisin ja josolisi vähänkään toisenlainen tilanne niin tulisin varmasti. Täällä päässä pitää vielä rempata olkkari ja eteinen, tosin se tulee olemaan todella haastavaa tuon kintun takia. Hemmetti sentään!

      Dervissejä olen toki nähnyt mutta en aivan pilvessä olevia joista yhdellä on napin painallusta vailla oleva räjähdevyö :P

      Poista
  5. Leivällä sinappi on hyvää. Jopa juuston kanssa, jos ei pane sitä uunijuustoa leivälle. Sitten jos siihen saa vielä viipaleen kinkkua, niin a vot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kinkun ja sinapin ymmärrän mutta muuten hmm....

      Poista
    2. No jos vieraisilla tarjotaan tillilihaa, niin tietysti syön. Kohteliaisuudesta. Tai tosi nälkäisenä. Jopa kaaliruokia, mutta myöhemmin sitten ei ole kivaa olla vieraiden seassa sattuneesta syystä...

      Poista
    3. Okei, niin pitääkin. Kaaliruokien jälkeen kukaan ei katso pahalla silmällä jos vähän verhoja heiluttelee ;D

      Poista
  6. Sun kysymyksenasettelussa on virhe ;-D

    Pitäisi olla "Onko tilliliha hyvää" - koska nälissään sitä nyt varmaan syö mitä vaan. Vaikka ...no.... tillilihaa. Ja sukupuolijakauma jää nyt kokonaan huomioimatta. Mun Venus/Mars-teoria on edelleen voimassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai niin.. sinä ja sun sukupuolijakaumasi, tämähän oli juuri teikäläisille jotka vastustitte siinä Polgan listalla niin perkeleesti tätä tillilihaa.

      Sitten tiedoksi; todellinen aatteen puolustaja ei sorru nälkäkuolemankaan edessä vaan pitää päätöksestään järkähtämättömästi kiinni ;D

      Ps. Kävin lukemassa sen sun vastauksen ja piti kommentoida mutta sitten soi puhelin ja jouduin jättämään koko Blogistanian ,sillä se Mars-juttu herätti muutamia ajatuksia ;)

      Poista
    2. Mars kertomaan ne ajatukset sinne ja heti!

      Poista
    3. Menen menen, vedän tupakin ensin ;)

      Poista
  7. En syö tillilihalle :) Tosin kouluvuosien jälkeen en ole edes maistanut, mutta aiheuttaa muistot vieläkin puistatuksia :) Saattaahan se olla ihan kelpo ruoka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin rakas Kiki, sinä olet yksi niistä monista joka ei ole antanut koulun jälkeisille makuelämyksille mahdollisuutta vaan kärsit siitä traumasta vieläkin. Nyt heti keittiöön ja teet ison satsin tillilihaa niin takaan että yllätyt ja pesueesi tykkää. Oikeesti, kokeile pois.

      Poista
  8. Näkisitpä meidän kammarin seinät ja katon. x( En keksi sanaa kuvaamaan sitä kauhistusta. Katossa on reikä, koska alla oli muinoin kamina *älä kysy*. Seinät ovat pahvia isoisän ajalta. Tapetit revitty *kaksosten toimesta*, seinissä kivoja reikiä. Oven kohdalla vain tuvan puolella vaneri, ei kammarin puolella. Vesiputket menevät pintaa pitkin katonrajassa vessaa kohti. Voi elämä!! Äläkä usko, että KOSKAAN tulee remppaa... *aivan valtava huokaus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ole surullinen, olen nähnyt lukuisia vastaavia tilanteita ja voin vannoa että ne ovat pahemman ja masentavamman näköisiä kuin mitä todellisuudessa niiden fiksaaminen vaatii. Jos asiat menevät putkeen tämän kevään aikana, ei ole pois suljettu mahdollisuus etteikö polkuni suuntautuisi sinne teille päin. Koskaan ei saa sanoa ettei koskaan.

      Poista
  9. Tilliliha on ihan makoisa ruoka, joten vastaus: syön. Kaunista jälkeä taistelusi tuotti. Kyllä ammattimies on ammattimies :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, sinäkin ymmärrät hyvän ruoan päälle! Se on hieno juttu koska minusta tämä koko tillilihan vastustaminen on näitä "kun se vaan on" -juttuja, ei viitsitä edes paneutua asiaan.

      Kuvat ovat huonoja,verhot puuttuvat ja loput kalusteet etc.
      Vielä olisi olkkari ja eteinen jäljellä, mikäli tuo jalan perkele alkaisi kunnolla toimimaan. Nyt pitää mennä, Tulivaunujen korjaaja tuli.

      Poista
  10. Tilliliha.. *puistattelee* Hyi helkkari. Mies väittää, että se olisi hyvää oikeasta lihasta tehtynä, mutta se haju jo on ihan liikaa. Koulussa aamulla kun haistoi, että on tillilihapäivä, niin toivoi että ruokala palaisi maan tasalle ennen ruokavälkkää. Kahta en syö, toinen on tilliliha ja toinen oli lipeäkala. Molemmissa suurin syy on haju. *ellotus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta Puskis, ei ruoasta tuollain saa sanoa, tilliliha on ihan hyvää mutta lipeäkalan (syön kyllä kohteliaisuudesta jos on tarjolla) on keksinyt joku vakavista mielenterveydellisistä ongelmista kärsivä henkilö! :P

      Ja Marjaana ei sitten yllytä tuota meidän Puskista yhtään enempää! ;)

      Poista
    2. Syön ilomielin maksalaatikkoa ja verilettuja, nehän ovat herkkua, mutta oikeasti tilliliha ei kelpaa elukoillekaan :P

      Poista
    3. Jessus mutta sulla on sitten jyrkät mielipiteet ;D

      Poista
  11. Minä olin varmasti pienenä koululaisena, kesät ja talvet kouluun hiihtäneenä, aina nälkäinen kun muistan tillilihan hyvänä ruokana. Silloin se tehtiin koulun omassa keittiössä eikä suurkeittolassa joten maku oli ihan hyvä.
    Aikuisiällä en ole tillilihaa syönyt. Nyt on muuten täällä koulussa retroruokaviikko, pennut saavat perunavelliä, kanaviillokkia, verilettuja ja muita retroherkkuja :D

    Jep, hyvää jälkeä tehty rempassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä! Jälleen yksi oikeamielinen joka tajuaa elämän perusasiat :D
      Saanen olla utelias ja kysyä että saitko mukulana tarpeeksesi vai miksi ei ole enää aikuisiällä maittanut? (tosin en ole itsekään syönyt)

      Kakarat ovat sitten yhtä hymyä kotiin tullesssaan ja illalla jääkaapin ovi käy tiheään vai ovatko penteleet käyneet päivällä roskaruokaa lappamassa naamaansa? Nuo retroviikot ovat oikeastaan hyvä juttu koska joku voi tykästyä johonkin "muinaiseen" ja oikeasti terveelliseen, hyvään ruokaan.

      Kiitos, kuvat eivät todellakaan ole onnistuneita ja vielä on paljon tehtävää, hommana ei niin älyttömän paha mutta tämä romun määrä....miten ihmisille voikin siunaantua näin paljon tavaraa kolmessatoista vuodessa?

      Ps. Onnea Peetulle omistajineen! Sanoinhan että palaatte sieltä voittoisina mutta en jumalauta sellaista renikkamäärää odottanut. En ole vielä ehtinyt lukemaan mutta tulen kyllä tämän illan aikana kehumaan Peetua sinne Torpalle. Niin ja kaikille tiedoksi että nyt sitten Onnittelemaan Peetua, jätkä nappasi heti ekoissa kisoissaan kaiken mahdollisen! Torpalle! Peetu! Koirakisat! Jessus sentään! Menkää!

      Poista
    2. Ei sitä tillilihaa ole ollut missään lounaslistoilla joten en ole syönyt. Ihan tosissaan. Söisin jos saisin. Toivottavasti Perilliset innostuvat retroruokaviikosta niin, että saan tehdä kotona oman version tillilihasta. Reseptejähän on netti puolillaan.

      Meinaavat varata verilettupäivälle välipalapatukoita mukaan, mokomat siiviläsuut :(

      Kanaviillokista tykkäämiselle oli ihan selkeä syy. Meillä syötiin kotona hitosti paljon riistaa ja kalaa. Joten kanahan oli eksoottista herkkua ja vielä valjun vihreäkeltainen sävy kastikkeessa niin WAU! Riisiäkään ei kotona juuri ollut, äitikulta tiesi jo silloin, että se on tyhjää kaloria täys joten perunaa, sitä syötiin. Ja porkkanaraastetta.

      Ja kiitos kiitos vielä kerran Peetun ja händlerinsä puolesta, tänäänkin on Teinillä hymy herkässä. Ihan jees homma sillä oli pilvinen päivä ja mulla kuittisulkeiset.

      Poista
    3. Kuvasit tuon kanaviillokin kastikkeen niin hyvin ettei paremmasta väliä, se oli/on kieltämättä ihan omanlaisensa ja siihen tulee suhtautua sen mukaisesti.
      Pastoja ja riisejä ym. en ole koskaan "hyväksynyt", turvottaahan ne hetkeksi vatsan mutta ovat loppupelissä yhtä höttöä jos kunnon perunaan verrataan ja tästä pisteet sinut synnyttäneelle naiselle. Meillä syödään kalaa aivan liian vähän - se menisi salaatissakin - ja tästä huomauttelen eukolle joka kauppareissu.

      Eipä mitään kiittämistä, on se hieno juttu Teininkin kannalta sillä eikös hänole aika paljon aikaansa uhrannut sen valkoisen vipeltäjän kanssa? Peetu on kyllä niin valloittava otus jo pelkältä olemukseltaan, että se voittaisi vaikket ravistelisikaan ennen näyttelyynviemistä siitä niitä isompia tunkiojuttuja pois :D

      Poista
  12. No Peppis-buddy, soititko kipupolille ja kerroit kinttusi kehnosta tilasta? Se kun oikeasti tulee sieltä lannerangan ja/tai pakaran alueelta.

    Niin että älä sä siellä liikaa reuhkase! Mä täällä jo leppoisasti nautin keväisestä ilmasta - linnut laulaa ja hanki sulaa :) Ajattelin käydä vähän lumikenkäilemässä kamera repussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en soittanut koska kerroinhan että sinne on tosi vaikea päästä. Päivässä on yksi aikaikkuna johon on osuttava aka jonka aikana on päästävä läpi tai se oli sitten siinä. Näin kävi tänäänkin,koko soittoajan tuuttasi varattu. Ei se oikein onnistu muulloin kun sovittuna aikana tai sitten pelipaikalle viedyn viestin voimin mutta tässä kunnossa en lähde ajamaan enkä voisikaan. Konewelho nimittäin kävi hetki sitten toteamassa että AINAKIN startin bendix on paskana ja tulee korjaamaan huomenna (tai lähinnä purkamaan koska ei ole rahaa varaosiin). Vittu että on taas oikein häpihäpi-tilanne...

      Nautihan kelistä, tänään se oli oikein keväinen ja lämmin! Saisit nainen rustata blogin pystyyn, jos et muuten halua niin edes sellaisen 24h päivystys-konsultointi-kysyniinminävastaan-valokuva-ja-juorublogin. Eihän ollut liikaa pyydetty, siinä samalla ne ottamasi kuvatkin tulisi meidän nähtäväksi.

      Poista
    2. En mä jaksa blogeilla - mulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa. Sallittakoon mun häröillä toisten blogeissa...?!? Yhdellä Suljetulla Osastolla on eräänlainen päiväkirja vuosien ajalta, mutta se on Yhden Asian Aatteessa. Se ei oikeasti aukene muille kuin saman tartunnan saaneille. Eli ihan fanaattisesti latinaksi menee.

      Ja ne mun kuvat on siellä Photobucketissa kenen tahansa katseltavissa.

      Eli ei menny nyt perustelut perille.

      Ja paranemista Tulivaunuille! Joskus käy tsägä ja putsaamalla saa osan taas pelittämään.

      Poista
    3. Kiitän Tulivaunujen puolesta mutta nyt meni uusien osien hankinnaksi,valitettavasti. Mun on pakko saada sut taivuteltua bloggariksi jo pelkästään siitä syystä että sulla ON sanottavaa ja kaiken lisäksi sana hallussa. Olisi ilo lukea sitä blogia.

      Poista
  13. Kyl mun mielest kouluruoka oli hyvää. Viel sillokii, ku aina välil pääs koululle syömää ku oli joku vanhempienpäivä.

    Akryylimassa on oiva aine kaikkien rakosten ja pikkureikien paikkaamisee. Kunhan ei (ulkokäytös) oo sitä halpaa laatuu. Hyvin näyttää äijjält remppa sujuvan. *Nostaa lippalakkiaa*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset Timba, ei pahaa sanaa kouluruoasta ja varsinkin ammattikoulussa likat tekivät vallan perkeleen hyvää safkaa.

      Akryyli on hyvä keksintö ennen kaikkea päällemaalattavuutensa vuoksi. Tai pikku pakko koska se tummuu uv-säteilystä, joskin olen muistavani että niitä on nykyään uv-suojattujakin. No, joka tapauksessa se pinta kerää paskaa enemmän kuin maalaamaton.

      Kiitos, parhaani yritän.

      Poista
  14. Kauhistus, postauksestasi puuttui se tuttu loppukaneetti! Olenko ainoa joka huomasi tämän? Ei se mitään vaikka olisinkin, olenkin vähän autistinen kaiken muutoksen edessä ja menee hätäkakka housuun kun jokin on erilaista kuin eilen.

    Olen niin tuoretta ikäluokkaa että olen tainnut saada tillilihaa vain kerran koulussa. Oli ilmeisesti jo poistumassa listoilta..? Kanaviillokin sen sijaan muistan, se jos joku on järkyttävää kamaa. Kanaviillokin kanssa oli usein vielä mustaherukkahilloa. Se yksinään oli ihan hyvää, mutta sekoittuessaan sen räkävellin kanssa lautasella... hrrr! Juu ja muistelen etten pitänyt tillilihasta, olin jo ennen sen syömistä kuullut karmeita huhuja tillilihasta - osoittautuivat ihan todeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitto, niinpäs puuttuukin ja menenkin korjaamaan sen nyt heti!

      Poista
    2. No niin ja kiitos vielä kerran.
      Kanaviillokki oli aivan yhtä hyvää kuin tilliliha ja jostain syystä sekin on saanut negatiivisen leiman. Ihmettelen suuresti mutta kai se johtuu siitä, että mulla on ollut oikeasti niin vaikeita hetkiä elämässäni ettei ole voinut olla ronkeli ja siksi olenkin kaikkiruokainen. En mitenkään arvostele sinua vaan kerron omia perusteitani, ts. makuaistini on tottunut hyväksymään kaiken.

      Poista
    3. Voi kiitos, nyt pääsi helpotuksen huokaus.

      Juu, ymmärrän kyllä tuonkin puolen. Esimerkiksi oma isäni karsastaa korkeintaan uusia ja erikoisia ruokalajeja mutta pistelee menemään niin läskisoossit kuin muutkin perinteiset lajikkeet jotka minua ja muitakin saattaa hirvittää. On kuulemma saanut elää joskus pelkällä lenkillä ja muutenkin niin surkeilla eväillä ettei tosikaan. Mulla taas on ollut varaa nirsoilla... :)

      Poista
    4. Kiitos itsellesi. Elämä opettaa, myös ruoan suhteen sillä kurjimpina aikoina en syönyt muuta kuin raakoja perunoita ja nekin olivat varastettuja.

      Poista
  15. Sait vaimoltasi extrasti rakkautta, koska näit extrasti vaivaa kodin eteen = osoitit siten extrasti rakkautta vaimolle. Zimppeliä.

    Tilliliha, veriletut ja kanaviillokki pitää koulutytön laihana.

    TEKNISIÄ ONGELMIA perkele nyt täällä päässä. Aloitin eilen toisen blogin, koska halusin siirtää synkät sairausjutut omaan osioonsa. Meni varmaan kuusi tuntia että sain sen jotenkuten siedettävään malliin. Sitten: kahdesta pitkästä, aikanaan useiden tuntien työtä vaatineesta tekstistä vain toisen onnistuin siirtämään ekasta blogistani sinne, toinen katosi huitsinnevadaan. Enkä vieläkään tajua, miten blogeihin saisi luotua omat profiilitekstinsä, sama litania tulee väkisin molempiin. Ei voi olla näin vaikeeta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä minä koitan sitä rakkautta joka päivä osoittaa, vaikkei näistä teksteistä aina ehkä välity se suuri tunteiden palo ;D
      Koitas nyt sinäkin aikuinen nainen olla kaikkiruokainen, nuo ovat ihan oikeesti hyvän makuisia ruokia.

      Kopioit sen haluamasi tekstin, menet uuteen blogiin ja klikkaat uusi teksti-namikkaa. Liität ja tallennat niin onnistuu varmasti.

      Luot uuden tilin eri käyttäjänimellä tai nimimerkillä jolla hallinnoit uutta blogia niin pitäisi onnistua myös tuo erilainen profiiliteksti uuteen blogiin. Tyyliin "Mennan vastaanotto" tai jotain. Tässä yksi konsti, en ole sen paremmin perehtynyt mutta tuon kyllä pitäisi onnistua muutenkin (siis "normaallilla" tavalla).

      Poista
    2. Menna, unohtui kysyä että mikä on uuden blogin osoite? Saisinko sen ASAP?

      Poista
    3. Ei siellä uudessa blogissa ole mitään uutta, päätin vaan alkaa laittaa bipolaaritekstit omaan blogiinsa. Mutta se on: Bipolaarinen, 50+ ja yhä hengissä

      Niin kyllä mä sen tekstin siirtämisen osasin tehdä (mokasin vaan toisen tekstin kanssa, eihän niitä ollukkaan kuin kaksi). Ja osasin uuden bloginkin avata. Mutta yritin miljoona kertaa saada molempiin blogeihin oman profiilitekstin, siis sen "Tietoja minusta", ja kirjottaapa sen kumpaan tahansa blogiin erikseen, niin se tulee kuitenkin molempiin. Arghs. Jatkan taistelua jahka jaksan, olkoon nyt toistaiseksi noin vaikka ketuttaakin.

      Tottakai osoitat vaimolle rakkautta joka päivä, en epäile rahtustakaan. Mutta sanoinkin että "extrasti" eli moninkertaisesti, juu sii :)

      Poista
    4. Okei ja kiitos tiedoista. Sulle on jutta vanhassa, vastaisitko niihin?

      Poista
  16. Kylläpäs olet ollut ahkera...toisjalkasenakin! Minä en muista, et koulussa ois ollu kertaakaan tillilihaa. Aika harvon olen syöny sitä, mut ihan, kun mikä tahansa ruoka, siis ruokaisaa. Eikä mulle ole jääny mitään inhokkiruokia muutenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt tiedä siitä ahkeruudesta, oli turhan kankeata välillä kun ensin turhauduin näiden tavaroiden ja kalusteiden edes takaisin veivaamiseen ja sitten meni tuo jalka.
      Kyllä se niin on että kaikki ruoat ovat hyviä ja täyttäviä, se on sitten eri asia jos kärsii jotain allaaergioista tms. Siinä tilanteessa ymmärrän jos kieltäydytään jostain.

      Poista
  17. Kyllä maalilla ja tapeteilla saa mukavasti uutta ilimettä aikaan eikä tarvi ihan kauheeta remppaa välttämättä alakaa tekkeen. Tai noh, yhen huoneen seinän ku laittaa, sitte on laitettava se toine, ja kas kummaa. Hetken päästä huomaatkin että koko kämppä on käyty läpi. Ruuan suhteen sellanen että ku on näläkä syöhän sitä melekeen mitä vaan. Huvin vuoksi syyäkseen voipi valikoija. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa,vanha kohta alkaa paistamaan niin pahasti silmään ettei sitä voi sen uuden pinnan vieressä katsella. Näin kävi täälläkin ja kaikki väli-ja kaapistojen ovet saavat uuden maalipinnan. Vaikka meillä ei tupakoidakaan sisällä niin tuo auroingon uv-säteily tummentaa vaaleat maalipinnat aika ikävän näköisiksi.

      Me ollaan sitten aivan samanlaisia tuo syömisen suhteen, juuri tuolla periaatteella meikäläinenkin syö.

      Poista
  18. Aika kauan voisi mennä, että tulisi niin kova nälkä, että tillilihaa... Kun voi valita, saa valita. Ja hyvä on niin makuasia, että siitä en lähde edes kiistelemään. Aivan varmasti on olemassa myös hyvää tillilihaa, jonkun mielestä.

    Tunnen minä sellaisiakin, jotka eivät syö parsakaalia.

    Mutta kokeilkaapa sitä sinappia munan päällä! Siis kananmunan. Paistetun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, makuasioista ei voi kiistellä mutta musta tuntuu että tässä tapauksessa on enemmänkin kyse lapsuuden aikaisista huonoista kokemuksista. Parsakaali on hyvää ja varsisellerit dipattuina samoihin sooseihin mitä sipsien kanssa yleensä tarjoillaan.

      Sinappia paistetun kananmunan kanssa en ole kokeillut mutta pitääpä testata..

      Poista
  19. Tillilihasta on varsin limaisia muistoja, yh... En ole syönyt sitä muualla kuin koulussa, ja silloinkin yritin ottaa mahdollisimman vähän, kun lautanen piti syödä tyhjäksi. Voi olla, että jollain muulla kuin koulukeittiön reseptillä se olisi syötävämpää. Yleisesti ottaen olen kyllä jotakuinkin kaikkiruokainen, mutta sehän ei tarkoita, että kaikesta syömästään tykkää.

    Kätevä mies <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en minäkään erityisemmin pidä lipeäkalasta enkä sitä itse osta koskaan mutta en kieltäydy jos sitä on tarjolla. Kaikkiruokaisuus on hyvä asia ja uusia makuja löytyy aina.

      Kiitos.

      Poista
  20. Seinälle panolupa myönnetty. Päätöksestä ei voi valittaa.

    VastaaPoista
  21. Kuulepas, oli pakko antaa sinulle julkista tunnustusta Majan puolella.

    (Äänestyksen tulos näyttäisi arvaamanilaiselta ,-)

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...