maanantai 18. helmikuuta 2013

Negative thinking



Tätä on odotettu!


    Maanantai ei voisi paremmin alkaa, sillä Polga the Welhotar on kehitellyt kaikkien kaipaaman negailulistan. Pois, pois ne Hello Kityt ja My little Ponyt siitä valkoisen pilven reunalta ja antakaa itsellenne kunnon avari että heräätte tähän heti perkeleen ankeaan maanantaihin. Nyt on lupa negailla eikä siinä kaikki; listan suorittaneet saavat tästä Polgan itsensä ( Huom! keräilyharvinaisuus) tekemän renikan bloginsa sivupalkkia koristamaan. Todelliset angstaajat, näyttäkääs nyt mitä se vitutus parhaimmillaan on ja todistakaa olevanne tämän renikan arvoisia. (Hopi hopi, ei lääkintöhallitus tätä kauaa katsele).
    1.Milloin lapsena muistat pettyneesi ensimmäisen kerran ja mihin?
    Viiden vanhana kun tajusin ettei se saatanan valkopartainen äijä ollutkaan Joulupukki vaan yksi ihme hiihtäjä meidän kylältä. Voin kertoa että silloin tunsin ensimmäistä kertaa pyhää vihaa.
  1. Mikä oli inhokkiruokasi tuolloin?
    Ehdottomasti pinaattikeitto jossa uiskenteli pari kananmunan palasta. Keittäjästä riippuen kananmunilla oli joko pelastuslautta ympärillään tai sitten ne markkeerasivat todella kovia karikoita.
  1. Entäpä inhokkiruokasi nyt?
Varsinaista inhokkiruokaa ei ole mutta jos haluaisin tehdä itsemurhan varsin pitkän kaavan mukaan niin aloittaisin näillä tuotteilla: Erään suuren einestehtaan valmistamat valkosipuliperunat, lihapullat jota markkinoidaan Eurooppalaisen Ostajan nimikkeellä ja viimeisenä naulana arkkuun Ei niin hyvä ostos – kahvi. Jos ei noilla henki lähde niin jo on perkele.
  1. Mikä sinusta piti tulla isona?
    Haaveilin – niin omituiselta kuin se kuulostaakin – kanttorin virasta. Saattaa johtua siitä että minut raahattiin väkisin kirkkoon ja teipattiin penkkiin kiinni, joten olin pakotettu kuuntelemaan koko kisastudion alusta loppuun. Ajan kuluessa jotenkin viehdyin niihin jyliseviin soundeihin, se oli jotain mahtavaa kuunneltavaa vaikka pelkäsinkin kanttoria hänen luokattoman ison kokonsa takia.
  1. No tuliko ja jos ei, mikä oli syy?
    No ei todellakaan tullut. Perin varhaisessa minulle sanottiin että se on kuule poika unta ja unelmaa jotta noilla nakeilla mitään soitetaan. Ehkäpä ovikelloa sitten kun siihen yletyt. Mainittakoon että tämä oli toinen kerta kun tunsin pyhää vihaa, tällä kertaa astetta enemmän.
  1. Milloin viimeksi olit ilkeä ja inhottava? Kenelle?
    No kyllähän se niin on että lähipiiri (aka vaimo) ottaa yleensä ne osumat jotka kuitenkin koittaa pitää mahdollisimman pieninä. Tosissani pääsin tuulettelemaan kitapurjeitani muutama viikko sitten kyläkaupalla. Pieni kauppa joten pieni on parkkiskin ja eikö taas ollut joku parempiparkainen katsonut aiheelliseksi parkkeerata siihen oven eteen, blokaten koko pihan sulkemalla läpiajon mahdollisuuden. Minä hiihtelen kauppaan ja huudan täyteen ääneen auton rekkarin ja kysyn että kenelle mahtaa kuulua, veikkauksen miehet tuolla pihalla kyselevät. No jo nousee lapanen ja hyllyjen välistä taapertaa ”Hei kattokaa nyt tätä mun turkkia” - ämmä ja utelee että mistä on kyse? Kerron kovaan ääneen kuulleni veikkauksen ukkojen sanovan että siinä sun bingosta voittamassasi ajokortissa on jotain häikkää. Eihän tämä Pinotex:in värikartta tajua vieläkään ja alkaa mussuttamaan ettei hän ole bingossa käynyt. Vastaan iljetykselle että älä hyvä ihminen ole turhan vaatimaton, sen on pakko olla bingosta voitettu koska ei kukaan autokoulun käynyt ja täysijärkinen noin parkkeeraisi. Ämmältä jää ostoskori siihen ja hän painelee pakkeleista lähtevän pölypilven saattelemana pihalle. Ai saatana kun teki hyvää, varsinkin kun hulluna voin päästellä suustani ihan mitä sattuu huvittamaan.
  1. Milloin käytit viimeksi hyväksi jotain toista ihmistä ja missä tilanteessa?
    Se on niin jokapäiväistä etten nyt pysty yksilöimään yhtään kohtaa, joskin 99,9% tapauksista kohdistuu vaimoon.
  1. Oletko kieltäytynyt tekemästä jotain, vaikka toisaalta mieli tekisi?
    Olen, koska hapenottoa liian pitkään säädettäessä seurauksena on linnatuomio.Harkittuna kun se menisi niin kaksitoista vuottahan siitä paukahtaisi.
  1. Ankea päivä - mitä teet?
    Koska kunnioitukseni ihmiselämää kontrolloivia tahoja (mielenterveyspuoli,viranomaiset) kohtaan on suuri, niin en tiedä onko minun viisasta vastata tähän. Sanotaan nyt näin että ankeana päivänä kusipäisillä ihmisillä on erittäin hyvä mahdollisuus tutustua tähän niin valloittavaan ja lämminhenkiseen persoonaani.
  1. Onko mielestäsi aihetta negailla asioita ja jos, millaisia?
On ehdottomasti syytä negailla eikä niistä aiheista todellakaan ole pulaa täällä persereiässä nimeltä Suomi. Hinnat nousevat, byrokratian takia mikään ei toimi ja se vähäkin mikä toimii, toimii samalla periaatteella kuin valtiollisen pelimonopolin lauantaisin järjestettävässä pelissä. Suomalainen ei voita koskaan ja pikkuvoiton osuessa kohdalle, ei ole systeemin monimutkaisuuden takia mitään vitun hajua paljonko mahtaa olla tulossa. Tämän takia sitä joutuukin usein maksumieheksi vaikka sääntöjen mukaan olisi oikeutettu saamaan jotain. Henkilöjohtaisesti olen viime aikoina negaillut tarjouksessa olleen paskapaperin takia; minkä paperissa säästää niin sen vesilaskussa ja saippuassa menettää, nakki kun on – kiitos tarjouksessa olleiden ruokien - läpi joka helvetin kerta. Lisäksi on tutkittu juttu ettei kannata pitää takaraivossa liikaa asioita, niillä kun on tapana purkautua perin ikävillä tavoilla ulos. Ihan oikeesti, ei pienten lasten paikka ole hautausmaa.
Näin, tehkääpä ihmeessä tämä Polgan laatima negailulista, se kannattaa ihan henkisen puhdistautumisenkin kannalta. Minäkin lähden tästä kohta Kipupolia kohden ja kiitos tämän testin, on mieleni virittynyt juuri oikealle taajuudelle ajatellen niin matkoja kuin itse poliklinikka käyntiäkin ajatellen. Lisäksi Korkeimmat Voimat – tietäen minun listaavan nämä asiat – antoivat taivaan aueta lisäten näin angstiani ja nyt onkin sitten mukavaa ajella räntäsateessa kun joka saatanan hiutale napsahtaa tuulilasiin kiinni.
Ps. Huomiseen tekstiin tulee suhtautua avoimin mielin, sillä jos ne tänään määräävät minulle vihdoin ne oikeat lääkkeet – voi se huominen juttu olla hieman vallattomampi ja vaikeammin tulkittavissa. Mutta nyt, hyvää alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukkaat ja muut matkaajat. (Alla kysymyslista sekä renikka, ei muuta kuin kopsaamaan ja vastailemaan).
1. Milloin lapsena muistat pettyneesi ensimmäisen kerran ja mihin?
2. Mikä oli inhokkiruokasi tuolloin?
3. Entäpä inhokkiruokasi nyt?
4. Mikä sinusta piti tulla isona?
5. No tuliko ja jos ei, mikä oli syy?
6. Milloin viimeksi olit ilkeä ja inhottava? Kenelle?
7. Milloin käytit viimeksi hyväksi jotain toista ihmistä ja missä tilanteessa?
8. Oletko kieltäytynyt tekemästä jotain, vaikka toisaalta mieli tekisi?
9. Ankea päivä - mitä teet?
10. Onko mielestäsi aihetta negailla asioita ja jos, millaisia?






44 kommenttia:

  1. Hmm, taidanpa napata tämän, vaikka periaatteessa vastustankin negatiivisuutta. Mutta voisihan sitä kokeilla, edes kerran?!?

    Antoisaa reissua, toivottavasti saat lääkityksen kohilleen, vihdoin.

    VastaaPoista
  2. Huomenta vaan! Totta, positiivisella mielellä pitää pysyä mutta joskus on pakko tuulettaa päätään ja se on hyvä tehdä nyt.
    Lääkityksen suhteen toivon samaa, se olisi todella tervetullut sillä johan tässä on kuukausi menty ilman mitään lääkkeitä ja se on ollut yhtä helvettiä

    VastaaPoista
  3. No nyt on se päivä, jota on hartaasti odotettu! Toivottavasti siellä Kipupolilla on jollakin äly päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on ja toivotaan parasta, ei huvittaisi ajaa tuossa paskakelissä ihan turhan takia.

      Poista
  4. Toivotaan, että saat lääkityksen kohdalleen siellä kipupolilla ja muutenkin kohtelevat sinua hyvin.

    Ai, että kanttoriksi. Meikäläinen pianistiksi. Eikä päästy, ei...

    VastaaPoista
  5. Kiitos, sitä minäkin toivon koska nyt kärsii kaikki asiat tämän valvomisen takia.

    Eipä niin, kävin lukemassa sen sun listasi ja tunnen suurta sympatiaa. Maailma ei tiedä millaiset lahjakkuudet ne ovat menettäneet.

    VastaaPoista
  6. Lämmin ajatus Pepponen mukaan lekurireissulle!

    Ja mä en osaa angstata. Olen niitä raivostuttavia ihmisiä, jotka kaivavat joka paskaläjästäkin jotain hyvää esiin. Minkäs sitä luonnolleen mahtaa...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ajateltava positiivisesti tai tästä elämästä saa vielä vaikeamman mitä se on nyt. Toisaalta, joskus on hyvä puhaltaa näitä asioita ulos koska ei sitä ihan joka juttuun osaa positiivisesti suhtautua.

      Poista
  7. *Nauraa* Pinaattikeitto on yks mun lempisapuskoista. Sitä saa vaa harvoin, ku kukaa muu mun perheest ei siit välitä.

    Ristin käteni ja totisesti toivon et kipupolilt löytyy helpotus sun mielettömii särkyihi.

    Mukava oli vastauksii lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattis. Kyllä tuo pinaattikeitto nykyään menee mutta kakarana se oli yhtä helvettiä.
      Juu sitä samaa minäkin toivon ja kohtahan se nähdään. Palataan astialle.

      Poista
  8. Just ihmettelin itseäni ja totesin, että mikään ei isommin v-tuta juuri nyt. Jätän listan hautumaan, pahempia aikoja odotellessa. Sillä kyllä niitä sieltä tulee vaikka minä juurikin räpiköin pinnalle murheen alhosta.

    TOivottavasti käynti kipupolilla (KiPolla?) auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ei tässä omassa elämässä ole paljon muut *****nut kun ainainen köyhyys ja nämä kivut, tietysti nuo (jolle ei itse paljon voi) yleismaalmalliset asiat on taustalla mutta niinhän ne meillä jokaisella.

      Kipupolilta tuli "apua", laitan tuonne alemmas omaan lootaan koosteen.

      Poista
  9. Eipä taija kukkaan välttyä nekatiivisilta tunteilta. Tää elämä ku ei aina mee kuten sitä on ajatellu meneväksi. En sitte tiijä onko se kii ihimisen luonteesta tai mistä, mut oon vaan huomannu että jotku jää kii siihen kielteiseen ajattelutyyliin.
    Ihimisellä saattaa mennä kohtalaisen hyvinkin, ei oo sairas eikä raihnanen, taloustilanne kohtalainen, siitä huolimatta saattaa asennoitua elämään perin synkästi ja kielteisesti.
    Nostaa saa hattua heille jotka sairauden ja kipujen keskellä jaksavat olla positiivisia ja löytää elämästä niitä hyviäkin asijoita. Heistä sais moni turhasta narisija ottaa mallia.
    Heitän kans huokausta ja rukousta puolestas yläkertaan, koskaan kun ei voi tietää millon ja miten vastataan.
    Ihimisen mahollisuuvet ku loppuu Jumalan alkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminenhän ei ole koskaan tyytyväinen ja taustalla on se tuttu perisynti - ahneus. Kaikkea pitäisi olla ja aina hamutaan lisää, siinäpä sellainen yhdistelmä joka ennen pitkää kaatuu omaan mahdottomuutensa.

      Ei pitäisi minunkaan niin paljon valittaa, koska tiedän että minua paljon sairaampiakin on olemassa heidän kuitenkaan sitä mainostamatta ja sitä minä kunnioitan.
      Kiitos huokauksista ja rukouksista sillä ne varmastikin kuultiin koska asiat nytkähtivät taas eteenpäin ja toivottavasti kevään aikana saadaan lopullinen selvyys.

      Poista
  10. Peppone-kulta, mielessä olet ollut tänään. Toivottavasti saat/olet saanut hyviä uutisia ja tehokkaita uusia keinoja tuomisiksi polireissultasi! Ja ihan todellista, konkreettista tukea.

    Järjestelmälliset negailut eivät oikein ole minun heiniäni, ulvahtelen niitä sitten pihalle sitä mukaa kun tulee aihetta... ja tuleehan sitäkin, kuten on nähty! Perusnössöyteni paljastumisen uhallakin paljastan myös, että tahtoisin kuitenkin pimeässäkin ennemmin osata nähdä ne tähdet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, olihan niillä vaihtoehto antaa ja asiat ovat esissä koko kevään ajan.
      Ei sitä nyt järjestään niin kauhean paljon ole negailtavaa, tai oikeammin en ole jaksanut viime aikoina. En myöskään niistä pienistä asioista jotka ovat elämän kulmakiviä ja sellaisia tähtiä joiden valosta sinä osaat nauttia.

      Poista
    2. No eipä tuon tämänpäiväisen käyntisi tuoma eväs tosiaan miltään aivan taivaalliselta pelastajapilleriltä näytä... mutta toivottavasti tulee lisää auttavia ratkaisuja sitä mukaa, kun saat magneettikuvista lausuntoa.

      Psykologiarvontaan onnea! Sillä saralla on myös hyviä tyyppejä, heidän pitää vain osua kohdalle ;)

      Poista
    3. Nämä nykyiset ryynit vaativat oman aikansa ennen kuin elimistö tottuu, olkoonkin etten pidä näistä lääkkeenä yhtään.

      Psykologina on sama nainen joka teki mulle muistikartoituksen 2008 ja hänen piti tehdä kontrolli heti puolen vuoden päästä. No eipä pitänyt mutta voinhan sitten toukokuussa mitä kohteliaammin sanoa että on sulla muija saatanan pitkä kalenteri kun kuukaudetkin mitataan vuosissa! :D
      No en sano, ihan mukava nainen se on.

      Poista
    4. siis eipä tehnyt sitä kontrollia..(tätä nämä lääkkeet on..)

      Poista
  11. Kävin tsekkaamassa Apotin tilaa, mutta illalla sitten uudestaan.

    Välillä pitää käydä barrikadeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytyä tuli, laitan tohon kommentin jossa kerron.

      Poista
  12. Toivottavasti kipupolilla osataan auttaa. Kipu on kurja kaveri.
    Kiva tuo haaste. Taidan vastata minäkin, jos tämä kone suostuu pysymään käynnissä. Meidän perheen ainoa kone, vanha läppäri, aikoo sanoa työsopimuksensa irti ja uuteenhan ei ole varaa. plääh:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kurja teidän konetta, toivottavasti se nyt kestäisi eikä vallan nyykähtäisi. Katselin tänään verkkokaupan lehteä ja mainoksia ihan mielenkiinnosta, vaikkei akuuttia koneen tarvetta olekaan. Alle 400,- eurolla saa ihan hyvän koneen normikäyttöön joten kyllä ne hinnat ovat tulleet alas. Onhan niitä tonninkin vehkeitä mutta kukapa niihin investoi jos ei työnsä puolesta tarvitse.

      Kipupolilta tuli vaihtoehtoista myrkkyä ja nyt sitten alkaa se kuvauksissa juokseminen.

      Poista
  13. Negailu on parhaimmillaan ennaltaehkäisevää toimintaa; sillä voi pienentää sisälle kerääntyvää möykkyä, joka tarpeeksi suureksi kasvaneena aiheuttaa jo hieman vakavampia seuraamuksia.

    Ajoittain angstaamalla mäkin taltutan sisäisen terroristini, ja siksipä kysymyksiin voisi jossain kohtaa vaikka vastatakin. Mutta mutta, siellä ei vissiin mene nyt kaikki niin kuin Strömsössä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin rakas M, liikaa ei pidä sisälleen kerryttämän vaan on parempi päästellä höyryjä pois hyvissä ajoin.

      No täällä ei todellakaan kulje, yhdet avaimet ja puhelin on (again) hukassa. Joskin uskon sen löytyvän nyt kun on yötä myöden siirreltävä kaikki huonekalut huomisen lämpökamera - kuvausten takia. Ärhh!

      Ps. Sano Mr. Harmalle terveisiä :)

      Poista
  14. Odotan malttamattomana, mitä sulle sanottiin siellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hittolainen kun nämä meni ristiin ja taidat olla tätä kirjoitettaessa selvillä mitä sanottiin?

      Poista
  15. Pistän tähän lyhyen koosteen käynnistäni kipupolilla:
    Nytse myrkyn lykkäsi eli ne perkeleen Truxal:it tulivat kuvioihin kokoonpanolla 3 x 25mg.
    Muistin oikein että lihaskoordinaatio menee samantien ja katse hyppii helvetisti eli fiilikset pienen pöhnän luokkaa. Kevään aikana palikka testit kahteen eri otteeseen ja psykologin kanssa keskustelu kivun hallinasta.
    Huhti- ja toukokuulle menevät kuitenkin kun psykologilla on siihen asti ajat varattu.

    Jos nämä nyt alkavat vaikuttaa kipuihin niin ei siitä paljon iloa ole kun käsi haroo tyhjää silmät harhailee minne satttuu.

    Lausuntoa ei tullut koska kipupolin lekuri haluaa nähdä magneetin kuvat + fysiatrian uuden lausunnon.Ole nsiis edelleen kirjoilla kipupolilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä alku, siitä se lähtee ja kyllä niihin sivuvaikutuksii muutamas kuukaudes tottuu. Tai sit ei. Ite en voinnu lyricaa ottaa olleskaa, maailma pyöri ku karuselli, mut sit vaihettii em. lääkkeen edellisee versioo, neurontiinii ja johan alku hermokivut häipyä. Siinä vaan on sivuvaikutuksena ainainen nälkä...

      MUTTA, parasta on et oot kipupolin potilas. Sinne voi aina soittaa jos kivut menee älyttömiks ja ainaki Lahes saa ihan puhelinressul helpotusta. Kannattaa soittaa kipupolille mielummin hiukka ennen, ku hiukka liian myöhää. Kokemuksesta vaan sanon.

      Poista
    2. Jep, sivarit ovat alussa aina vähän radikaalimmat kun elimistö ihmettelee että mitäs on tarjolla tänään. En vaan niin kauheasti pidä noista neurolepteistä mutta kipupoli sanoi odottavansa palikkatestin (menee kuulemma toukokuulle) ja magneettikuvauksen tuloksia ennenkuin mahdollisia muutoksia tehdään. Tosin ens kuun loppupuolella soittavat lääkevasteesta koska Truxalin tehot nähdään vasta silloin.

      Se oli kyllä hyvä juttu etteivät potkaisseet mua pois kipupolin kirjoilla ja näillä näkymin olen siellä kesäkuun loppuun asti, se on takaraja minkä fysiatrian poli antoi testien läpikäymiseen.

      Poista
  16. No justiinsa, että päihteissä, ja töitäkin pitäs tehä? Toivottavasti ne sentään kipuihin tepsii! Juuttaan sairaanhoito, kun aina pitää odottaa niin kauan seuraavaa siirtoa! Ensin ootat kuukausitolkulla yhdelle asiantuntijalle, ja sitten se määrää seuraavalle, jolle taas jonotat kuukausitolkulla, ennenkuin asia etenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman tuo lapanen vispaa näin alkuun ja kirjaimet elävät omaa elämäänsä mutta eiköhän siihen totu - tai tottuukin sillä niin se on aina ollut. Venaamiset ovat perseestä mutta täytyy muistaa että väkeä olisi menossa enemmän kuin voivat ottaa ja lääkeen tehojen nousu on hidasta, niin kuin nyt tämän Truxalinkin osalta. On nimitäin ollut ennenkin tätä myrkkyä ja tiedän ettei tämä ole se olotila mikä tulee olemaan muutaman viikon päästä.

      Poista
  17. Voi Peppis, Truxalit on tuttuja täälläkin... toivottavasti sivarit helpottaa pikaseen. Tää on taas tätä, että joillakin auttaa ja toisilla ei. Hyvä, ett kuiteskin pääsit kirjoihin ja kansiin sekä lisätutkimuksiin. Se on aina plussaa! Jaksuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Truxalit on aika tykkyä kamaa ja tuttuja iloiselta 90-luvulta, tosin silloin tuli otettua pirtua iltaisin ja voi sitä pikkuväen määrää..
      Tuossa jo Pappikselle sanoinkin että se oli luojan lykky kun eivät potkaisseet mua pois sieltä ja ainakin tämän kevään saan olla sen polin kirjoilla. Varmaan kesäkuussa kun lausunnot ovat viimeistään valmiit, ne potkaisee mut pellolle ellen ole sitten ole jonkun muun laitoksen kirjoilla ;D

      Kiitos jaksuista ja toivotaan että jelppaa kipuihin ainakin samalla tavalla kuin aisteihin.

      Poista
  18. Toivottavasti tropit auttaa, vaikka ensikuvaus olikin vähän epäilyttävän oloinen.

    Minäpä luulen, että sinusta olisi tullut erinomainen kanttori, joka olisi soitollaan houkutellut kirkon täyteen kansaa ja kilpaillut papin kanssa huomiosta. Sen perusteella, mitä sinua olen oppinut tuntemaan täällä, olisit todennäköisesti ennen pitkää alkanut luoda aivan omaa ja ainutkertaista sakraalimusiikkia, joka olisi noussut suureen maineeseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, nämä alut uusien mömmöjen kanssa ovat aina hankalia ja kyllä nu oireet helpottaa - ainakin toivon niin.

      Ajatteles Mrs B,minä kanttorina ja sinä heleänä ensilaulajana lehterillä...ai jumalauta, siinä olisi ollut sellainen kombinaatio mikä olisi houkutellut väkeä kauempaakin! :D

      Poista
    2. Oi! Oltaisiin voitu vetäistä oikein kunnon oratorio! Tykkään nimittäin laulaa ;)

      Poista
    3. Mieti niitä kaikkia kirkkokonsertteja...meidän on pakko toteuttaa unelma ja sinä saat luvan paikata sillä äänelläsi mun surkeata soittoani ;D

      Poista
    4. Vai pitäiskö vaihtaa roolit toisin päin? Laulatko? =)

      Poista
    5. Ei missään tapauksessa, ääneni muistuttaa puristuksissa olevan ruisräähkän ääntä ja minua on kielletty laulamasta kuolemantuomion uhalla.

      Poista
  19. En osaa muuta sanoa, kuin että jaksamista ja pikaista helpotusta sivuoireisiin. Yleensä elimistö tottuu jonkin ajan päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Tottuu kyllä eivätkä nämä Truxalit uusi tuttavuus ole mutta kuten jo tuolla aiemmin mainitsin, en sitten yhtään pidä neurolepteistä sillä ne eivät ole ihmisille tarkoitettuja aineita.

      Poista
  20. Pinaattikeitto on ällötys. Pinaattikastike myös, ehkä jopa pahempi. Jälkimmäiseen liittyy tarina päiväkodista, jossa vastapäätä istuva tyttö oksensi aina lautaselleen, koska pakotettiin syömään. Toisin sanoen kaikkien aikojen inhokkiruokani on pinaattikastike. Ei vaan pysty. Muuten en ala negailemaan, kun päässäkin on särki taas. Varmaan siihen auttaa tämä näytön tuijottaminen erityisesti. ;D

    Odotan jännityksellä, millaisen tuotoksen lääkitys tuottaa. Muistat luonnollisesti kertoa, että onko se mielestäsi oikea vai ei. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä lapsuuden traumat ovat niitä pahimpia sillä jäävät tuonne päähän niin lujaa ettei sellaista Freud:ia ole nussittukaan joka saisi ne fiksattua. Vielä kun tuo oksennus-elementti kyseisen ruoan kanssa on samassa lauseessa niin painajainen on valmis.

      Kerron sitten muutaman viikon päästä jolloin tehojen pitäisi olla huipussaan.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...