keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Tapaus jonka johdosta minusta tuli aatelinen


Järjetöntä säästöä kun en olekaan enää suomalainen vaan ”vähän niin kuin ulkomaalainen”, sellaisen diagnoosin sain reilu tunti takaperin eräässä valtion hallinoimassa instanssissa. Minä kun olen kärsinyt siitä että meikäläistä vaatteiden perusteella luullaan...hmmm..miten sen sanoisi....keskimääräistä aika helvetin paljon vähemmän tienaavaksi utamamuksi. Syynä tähän diagnoosiin oli se, että minulta vaadittiin vallan mahdottomia historiallisia dokumentteja elämästäni. Sanoin ettei minulla ole muuta kuin työtodistukset, muuta en säilyttele. Siksipä niitä ei sitten tarvittukaan, otsaan lyötiin OH – leima (Omituinen Hiihtäjä) ja homma etenee. Herääkin kysymys että miksi niitä lappuja sitten vaaditaan jos niillä ei ole merkitystä? Aivan sama koska ei pahemmin ole kiinnostanut tämän yhteiskunnan systeemit oikein koskaan, jos ollaan rehellisiä ja se ei todellakaan ole meikäläisen päänsärky jos virastot eivät keskustele keskenään. No nyt puhuin paskaa. Ensin ilmoitetaan ettei ole pääsyä toisen instanssin tietoihin eli ei käy, mutta sitten kun ohimennen tokaisee että sieltä niitä mun tietojani saisi vapaasti penkoa joten onpa harmi ettei se onnistu, niin jo sanotaan että kyllä me sitten päästään jos annat kerran luvan. Ai jumalauta, miksei tätä vaihtoehtoa esitetä heti alussa vaan vasta sitten kun on osoittaa täydellistä välinpitämätömyyttä The Systeemiä kohtaan? Tänään viimeksi kävi näin ja olenkin tätä taktiikkaa käyttänyt joka kerta asioinneissani, joskaan ei tälläkään tyylillä voi välttyä lyömästä päätään petäjään. Hyvin usein se kuitenkin toimii.


Muutankin nimeni heti huomenissa Peppone Peculiar-Skier:iksi, se on paljon arvokkaamman kuuloinen kuin tavallinen Pepponelainen. Vielä kun perään jysäyttäisi komeat kolme tolppaa III ja sukunimen eteen von-liitteen, niin aika helposti tavallisesta läskipäästä saadaan aatelinen, edelleenkin ”vähän niin kuin ulkomaalainen” mutta aatelinen kuitenkin; Peppone von Peculiar-Skier III, Pecularian dynastian kolmas hallitsija. Ai hittolainen, tässähän tuntee jo olevansa siniverinen vaikka en ole saanut edes persettäni tästä sohvasta irti. Vanhat vaatteet saavat lentää romukoppaan verkkareita myöten ja on tullut aika ottaa rippipuku naftaliinista. Kävin tässä välissä kokeilemassa ja hyvin sopii, eikä meikäläistä haittaa vaikka puntit ovat mallia ”pohjanmaa” eli tulvaa odotellessa ja puvun takin hihat ”Hei mä voin tiskata kun ei tartte kääriä hihoja”- mallistoon kuuluvat. Ne päinvastoin korostavat sitä boheemia arvokkuuttani. Kenkiä minulla ei valitettavasti löydy, joten taidankin vetäistä ikiaikaiset alehallista ostetut Everton:in lenkkarit valkoisella spraymaalilla ja väittää niitä vanhalta mantereelta tuoduiksi purjehduskengiksi. Kaulahuivi löytyy, väsään sen seitkyt – luvun alussa ostettujen pitkien kalsarien puntista, sillä niissä on ihan helvetin törkeän punaiset puntit joissa on mustia, pieniä neliöitä tasaisin välein. Ei se ole edes pahemmin reikäinen ja holeja voi aina väittää uuden trendin mukaisiksi mysterious spot:eiksi. Patteritelalla vedän harmaat raidat pääni sivuille että muutkin näkevät minun vanhenevan arvokkaasti ja ketjullisesta vessan lavuaarin tulpasta saan monokkelin, poralla vaan iso reikä tulppaan. Vanha kauluspaitanikin on niin tärkätty ettei sitä kertasinkoa pienemmät aseet läpäise ja näin aristokraattinen habitukseni on turvassa.

Kyllä siinä kelpaa kylillä hiihdellä ja olla lukevinaan kirjastosta pöllittyä International Herald Tribune:a. Niinä päivinä kun piippun on vahingossa tullut laitettua vaikkapa *köh* teenlehtiä, näkyy taivaalla poutapilven lisäksi muita pienempiä savuhattaroita ja aivan sairas jokellus kuuluu lähimmän linja-autopysäkin syvennyksestä. Aatelisen elämä kuulostaa niin hienolta että ruokapuoli tuottaa ongelmia, ei yksinkertaisesti ole varaa ostella niitä parempiparkaisten suosimia mämmejä mutta onneksi siinäkin voi improvisoida. Mannapuuron kuulista saa kaviaaria kun ne käyttää punajuuri liemessä ja tavan maksapasteijasta voi pyöräytellä hanhenmaksapalleroita. Näin se menee, noita kun vetelee aamukahvin kanssa takapihalla niin jo luulisi naapureita vituttavan.Tulostimeen värikasetti ja vanhoihin lesteihin uudet ja toinen toistaan hienommat etiketit niin viinipuolikin on hoidettu, niitä kun ei tarvitse seisottaa päivää kauempaa nurkassa ja näin arvokkaan näköinen pölykerros peittää lestit luoden ikivanhan leiman.

Kuten näette ei tuo meikäläisen pää ole ainakaan parempaan suuntaan mennyt ja siksi saattekin tyytyä tälläiseen tynkäversioon tänään. Piti minun kirjoittaa yhdestä jutusta pitemmältikin mutta nuo virastoissa hyppäämiset veivät koko saamarin aamupäivän ja kohta puoliin taasen kutsuvat muut velvollisuudet, niin huomenna sitten. Viimeistelen tuon aristokraattisen asusteeni ja lähden kosiskelemaan -S-:sää, tuota Blogistanian aitoa siniveristä.

Hyvää keskeistä viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut. Paljon pusuja ja danneke fatabam sapateita, sen te olette ansainneet.

31 kommenttia:

  1. Voin vain arvata instanssin nimen ;) Tuo III tuossa saa jotenkin arveluttavan sävyn, voisiko II olla kuitenkin jämäkämpi (juu nou, kolmen tolpan kalja jne).
    Täytyy myöntää, että jos meikäläisen sukunimikaima olisi todellakin sukua niin jo löytyisi pätäkkää täältäkin ja kaikenmoista omaisuutta; onneksi ei ole eikä löydy :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun mietin niin tuo II olisi kyllä arvokkaampi, ei tulisi mitään mielleyhtymiä eli siitä tehdään se virallinen versio.

      Hyvinpä olet ajatellut, on se jumalauta ihan oikeesti sellaista menoa että välillä on pokassa pitelemistä ja tiistaina ratkeaa sitten monikin asia, ts. tuleeko minusta aatelinen vai onko tyytyminen taateleihin ;)

      Poista
  2. Mulla on huonoja kokemuksia siniverisistä, apua! Olen muistaakseni kertonut Norjan prinssistä joka suuttui Oululaisella R-kioskilla kun en palvellut häntä asiaankuuluvalla arvokkuudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä muistan tuon jutun!
      Saakeli sentään mutta siinä oli sellainen etikettivirhe jota Norjan hovi varmasti kauhisteli ja pitkään! :D

      Poista
  3. Kas, Hän on uuden ajan Jaloste. Niin sitä pitää.
    Minä tosin edustan vähäisempää maalaisaatelia mutta sitäkin sakeampiveristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, teillä sitä on myötäsyntyjään tuota aateluutta mutta meikä joutuu sitäkin anomaan Kelalta.

      Poista
  4. No teretulemast siniveristen joukkoon! :)
    Voisin kompata Polgaa, että jos (naidun) sukunimeni eteen liitettäisiin von-etuliite, niin olisin ihan aito aatelinen. Mutta kun ei ole, niin tyydyn olemaan kotitekoinen skottilainen siniverinen.

    Niin ja terveisiä vaan Hirnakalle sinne maalaiskartanoon. Pidähän alustalaiset kurissa ja herran nuhteessa!

    Joten jännityksellä jään odottelemaan niitä kosiskeluyrityksiäsi sitten. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Teidän Korkeutenne, sallinette pienet etikettivirheet sillä olen kovin kömpelö näissä asioissa, vaan sen lupaan että tarjoan aitoa ja tulista rakkautta ;D

      Poista
  5. Aateluus velvoittaa, niinhän sanotaan. Mihin, sitä en tiedä. Mutta eikös aatelisilla ole Hesassa Säätytalolla aina joku kokouskin, pääset sitten sinnekin. Muuten, millaista vaakunaa olet ajatellut? Pitäähän sukuvaakuna olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että muistutit vaakuna-asiasta. Paljonkos se maksaisi jos sinä väsäisit mulle komean vaakunan? Laittaisin sen sitten tuohon seinälle muistuttamaan koppavia Luostarissa vierailijoita siitä, että tässä Luostarissa on rahvas ja rikkaat samalla viivalla minun (kaikkitietävän, tottakai) katseeni alla ;D

      Poista
    2. Ei taida riittää piirustustaito edes tän koneen avittamana;) Pannaan korvan taakse jos jostain pukkaisi ideaa... Eihän siitä nyt mitään maksuja.

      Poista
    3. Vaakunan suunnittelu ei ole ihan yksinkertaista:
      http://www.heraldica.fi/Oma_vaakuna/vaakunan_suunnittelu.htm

      Poista
    4. Se ei ole helppoa, yks mun kavereista on painaja ja joutuu työssään tottakai painamaan aiheeseen littyvää kuten viirejä ja etenkin noita pöytästandaardeja. Hänellä on paksu opus joka käsittelee heraldiikkaa ja kaikkia sen kiemuroita, tätä raamattua olen silloin tällöin selaillut ja on se mahdoton määräyksineen ja ohjeistuksineen.

      Poista
  6. Jäin änkyttämään uutta sukunimeäsi... että tuo s-alkuinen... miten lausutaan, aina tulokseksi tuli samanlainen äännähdys kuin oravan lausuminen englanniksi... vähän harhautunut olen yleensä uupumattomassakin kuosissani, nyt mopo vain karkailee alin omaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otsa rakkaani, ei sen loppuosan ääntäminen ole niin tarkkaa koska en ole turhan nipo nimestäni. Mulle voi vaikka tulla sanomaan että kieri poika minne kierit mutta sua tarvittaisi tuolla. Ja minähän tulen. ;)

      Poista
  7. Voi juku, ihan aatelinen. Kyllä on hienoa. Yritin minäkin ääneen lausua uutta nimeäsi, mutta en kai ihan onnistunut, kun koira vaihtoi huonetta ja sohvan pohjalta kysyttiin, olenko jostain kovinkin kipeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi hemmetti sentään, ei sulle saa nauraa :D (räkätin täällä ääneen koska tilanne oli perin hauskasti kuvailtu). Tuossa jo Outsalle sanoin ettei sen nimen oikein lausuminen niin nuukaa ole, tarvittaessa voi vaikka heittää virsikirjalla ohtaan jos en kuule ;)

      Poista
  8. Entä se arvonimi? Vapaaherra?
    Täytyy vissiin ruveta opettelemaan hoviniiausta, että osaan käyttäytyä täällä käydessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tittelit hittoon rakas B, eikä täällä sitä paitsi niiata vaan vähän pyllistetään ;D

      Poista
    2. No hyvä on sitten, teidän jalosukuisuutenne... *pyllistää viehkeästi*

      Poista
    3. "Oh B, tehän näytätte varsin viettelevältä tänään!"

      Poista
  9. Lausutaanko: Pekyyliääärschiiäärr tvåan?
    Aito aatelisilmehän on vetäistä kulmakarvat kohti takaraivoa ja pyöräyttää silmiä niin, että valkuaiset muljahtavat. Sitten voikin pyörtyä pötkähtää vieressä parveilevien hovimestareiden käsivarsille ;-)
    Harjoittele sitä, mutta älä säikäytä Lätkistä. Viatonhan se luontokappale on sinun puuhiisi mutta kostaa kokemansa hulluudet ruikuloimalla nurkkalaudat, naapuritalostakin.






    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin hyvin lähelle ellei peräti juuri noin!
      Ilmettä ei tarvitse näköjään paljon harjoitella, kuvasit miltei sanasta sanaan iltalääkkeiden ottamisen jälkeiset viisi sekuntia kaikkine silmänmuljahduksineen päivineen ja mitä tulee Lätkikseen, niin se kostaa jo tuleviakin tempauksia (<- ne helvetin sääriluut raakana = ei hyvä beaglen mahalle vaikka se tykkääkin niistä yli kaiken)

      Poista
  10. Harmi, että siniverisyyttä ei voi saada naimisiinmenon kautta - olisihan se nyt vallan hienoa lisätä omaankin sukunimeen se von-etuliite.

    Varo, ettei tuu mitään komplekseja kun oot nyt niin hieno ja mahtava että! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatteles M miltä kuulostaisi; "Päivää, nimeni on M***** Runoilija-Peculiar-Skier ja minulla oli sovittu tapaaminen klo 11.00". Se kuulostaa niin hienolta että meidän on pakko mennä naimisiin ja kyllä susta sitten siniverinen tulee ,sähköt on poikki niin taajaan ettei lämmityksestä ole toivoakaan ;D

      Poista
    2. Aivan pakko kyllä! Paitsi että sitten on enemmän unohdettavaa kun on vanha ja dementoitunut - nykyinen nimi kun on suht lyhyt ja ytimekäs.

      Jos on sähköt poikki, niin pitää pitää itsensä lämpimänä jollain toisella tavalla ;D

      Poista
    3. Me emme dementoidu koska meillä on kiire pitää toisemme lämpöisenä...tai no mitä sitä kiertelemään - ihan kuumana! ;D

      Poista
  11. Tämä päivä on täyttä negaamista minulle, ei tarvi täytellä kysymyslistoja lapsuusajan traumoista haaveiden ja inhokkiruokien suhteen. Voi herkutella - tai suorastaan mässäillä - päivän parhailla mälleillä. Tuoretta siis.

    Tähdet ja biorytmit ovat liittoutuneet minua vastaan ja voin ottaa avoimesti vastaan paskan mitä ylhäältä sataa kuin kunnon vessanpönttö ikään. Eli muutan nimeni Tita von LöTualee. Sen verran ranskaa jokaisen pitää osata...

    Kuitataan listasta pois kuitenkin ne olleellisimmat. Kotisektori on kunnossa, läheiset ja itse terveinä, kyseessä on vain laajamittainen vitutusinferno toimimattomasta tekniikasta, hukkuneista pankin tunnusluvuista (saa huomenna pankista uudet, eli vain pintaharmi), opiskelijoidemme epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, kyläyhdistyksen sotkujen setvimisestä, tuulimyllyjen kanssa taistelusta ja turhauttaneesta eilisestä matsista paneelikeskustelussa kaivosasioista.

    Mutta kuten mainittu: kroppa on terve, ei kipuja, hyvät unet ja ruokahalu... ruokaa syödä ja lämmintä pirtissä. Autossakin tankki täynnä ja pari vara-askia tupakkaa käsilaukussa. Lompakossa rahaakin. Korkkaamaton konjakkipullo kaapissa.

    En valita, mutta silti joskus vituttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just. Oman tontin kun saa jotakuinkin kohdilleen niin eikö yhteisölliset ongelmat ja vastukset paina päälle. Ymmärrän täysin ja James Bondin sanoi sulla on Lupa Vituttaa,toivon kuitenkin helpotusta mitä pikimmin koska tässä ei ole kuin viikko välissä lomaasi. Pusuja ja jaksamista toivotan <3

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...