lauantai 9. helmikuuta 2013

Tappelu, joka oikeastaan alkoi FB:n Sanjaysta mutta päättyi ison W:n ja Nortonin poikien koalition kautta demoneihin


Enteet tämän aamun suuresta taistelusta olivat ilmassa jo eilen, tein illalla puolentoista tunnin välikuolemat mikä taas tiesi valvottua yötä. Urvahdin kyllä puoli kolmen aikoihin ja muistan kuinka taistelin koiraa vastaan vähän ennen neljää, se kun on normi heräämisaika ja niinpä tämä uskollinen räyhähenki koitti raivokkaasti herätellä. Turhaan, työnsin Lätkiksen sivuun ja jatkoin armasta unta huolimatta siitä että kuulin koiran paheksuvat tuhahdukset vieressäni. Niinpä tämä aamu meni ns. pitkäksi ja raportti suuresta sodasta tulee vasta nyt. Kyseessähän onjo pitkään jatkunut eeppinen taistelu minun ja Windowsin välillä, ettekä arvaa mitä tuo todella raukkamainen ojelmistojätti on mennyt tekemään. No kyllä, se saatana on liittoutunut koneella niin ikään majailevan Nortonin kanssa ja tämän johdosta olohuoneessamme käytiin viime yönä sellainen taistelu, että se jopa herätti Kotijoukkojen Komentajan ja tämä katsoi asiakseen karjahdella tulikomentoja olohuoneen oviaukolta tavalla, mikä kuuroutti minut välittömästi ja sai yöllisen aurakuskin heittäytymään täydessä vauhdissa olevan traktorinsa hytistä maahan rukoilemaan.
Puiden rytinää,verta valuvia kuuloelimiä, verhoja jotka sinkoutuivat irti nipsuistaan sekä luppakorviaan leuan alle sitova beagle. Tämän kaiken sai aikaan yksi komentosarja tuon hyväkeuhkoisen Komentajan karjaisemana. Tälläkin hetkellä katselen kännykkäni näyttöä jossa valot vilkkuvat iloisesti mutta minkäs teet kun korvissa soi vieläkin eikä kuuloaistista ole tietoakaan.

Palataanpa eiliseen ja myöhäiseen iltaan. Todettuani että nukkumisesta ei tule kerta kaikkiaan yhtään mitään, sain taas yhden kuningasajatuksistani ja päätin rustata WOM:yn sivun uusiksi, se kun on ollut perustamisestaan asti täysi torso ja tämä jos mikä on saanut minut hyvinkin usein hysteerisen raivon partaalle. Siispä klikkasin OO:n (kiitos Polga) auki ja aloin suunnitella sivua, mikä sinänsä on helppoa jos mielikuvitusta ja taitoa riittää sillä työkaluista ei todellakaan tule olemaan pulaa OO:a käytettäessä. Lisäilin sivulle jos jonkinlaisia elementtejä ja suurudenhullu kun olen, mikään ei saa olla pientä. Tokihan sivulla oli heti ahdasta ja niinpä objektit tönivät toinen toistaan pois sivulta ja minä huusin kuin perkele, raivoten noille elottomille pisteille ja viivoille.
Arvoisa Komentaja oli tällä hetkellä vielä oman koneensa kimpussa ja istutti niitä hemmetin virtuaalivihneitä siellä Sokerivuoren Markun ihmeellisessä, kaksikirjaimisessa maailmassa. Ankarista toukotöistään huolimatta (tai ehkä siitä johtuen) hän jakeli ohjeitaan myös ohjeitaan olkkarin puolelle jossa meikäläinen kävi synkkää monologia oman koneensa kanssa. Täytyy kyllä sanoa etteivät naiset ole kovin kannustavia varsinkaan silloin, kun heidän omat pikkusäätönsä ovat viturallaan. Turha sitä onminulle kostaa jos ei joku perkeleen pelikaverina oleva pakistanilainen Sanjay lähetä jotain taatelipussia siinä typerässä pelissä, vittuilisi Sanjaylle eikä minulle. Kehtasi, tai uskalsi jopa sanoa heittävänsä meikäläisen koneen ikkunasta mikäli mölyäminen lopu. Nähtävästi rakentava monologi ja kritiikki koneelle ja sen sovelluksille on kielletty, mutta erittäin suureen ääneen lausutut ”No voi hitto!”, ”Miten se nyt noin meni” ja ”Tää ei o totta” -huudahdukset tuossa iloisten naamojen ja kaikki fysiikan lakeja (ei voi olla mahdollista että ladossa - joka on kooltaan saman kokoinen kuin vieressä seisova hevonen – asuu kuusi kappaletta tälläisiä hevoisia) rikkovassa pelissä onkin sallittua.

Ilta eteni ja sain kuin sainkin kaikki palikat ja tekstit sopimaan sivulle,luultavasti sen takia että Komentaja oli istutustensa uuvuttamana mennyt nukkumaan ja sain vihdoinkin työrauhan. Sitten koitti se suuri hetki ja koko paketin siirtäminen tänne bloggerin puolelle. Itseni tuntien en suinkaan deletoinut vanhaa WOM:ya sillä minulle on vuosien saatossa kehittynyt jonkinasteinen itsesuojeluvaisto näissä asioissa. Niinpä klikkasin blancon sivun auki ajatellen että tuohon kun minä sen rytkäytän, niin on siinä sivuille eksyneillä ihmettelemistä. Sieluni silmin näin eri ohjelmistotalojen työtarjousten tukkiman sähköpostini sekä lukuisia muita hallusinaatioita mutta niistä sitten joku toinen kerta. Jep, kopioin sen helvetin tekeleeni, hyppäsin bloggerin puolelle ja liitin. Simppeliä vai mitä? Hallintapaneelin puolella ei näkynyt mitään ja ajattelin että kun olen HTML-puolella niin ei se varmaan näykään mutta esikatselun puolella, siellä se on! Voi (tähän kohtaan heti pitkä litania eri demonien niin etu- kuin sukunimiäkin + kaikki kansalliset voimasanat päälle)! Nada, ei yhtikäs mitään, ei edes pientä pistettä joka kertoisi tästä suurenmoisesta saavutuksesta. Alkavan raivon vallassa palasin OO:n puolelle katsomaan että mikä nyt mätti ja riemunkiljahdukset täyttivät olohuoneen kun huomasin että silläkin puolella odotti tyhjyys.En voinut enää pidätellä itseäni, huusin tappouhkauksia sekä koneelle että kaikelle mahdolliselle mitä nyt näkökenttääni sattui eksymään, lupasin jopa kuristaa eukon kirjovehkan joka aivan selvästi vittuili lehdillään.

Vapisin raivosta ja menin ulkorapulle tupakille sillä tiesin että nyt on pakko tasata verenpainetta tai ei tule mitään. Sytytin nortin ja hiisasin oikein kunnolla, tulipää oli miltei puolen tupakin mittainen. Katselin hiljaista kylän raittia ja taivaalta tulevaa lunta ja ärsyynnyin siitäkin niin paljon että oli pakko heristää nyrkkiä taivaalle, ihan kuin se olisi jotain auttanut.Palasin koneelle vakaana aikomuksenani näyttää että minullehan ei muutama hassu sovellus ala kukkoilemaan ja ryhdyin jäljittämään mestariteostani. Vihdoin se löytyi OO:n puolelta (älkää kysykö miten koska löytymistä edelsi raivokas näppäinten painelu hysteerisen kirkumiseni höystämänä) ja päätin yrittää uudestaan. Tällä kertaa tuli ilmoitus että pitäisi uudestaan kirjautua sisään koska internet-yhteyteni oli jostain syystä katkennut. WTF? No niipä tietysti, Norton oli tällä välin imaissut uudet päivitykset, käynnistänyt koneen uudestaan ja oli juuri lopettelemassa asennusta. Kirosin kun yhtään rauhoittavia ei ollut koko talossa, sillä tunsin pientä rutinaa vasemmassa aivolohkossani verisuonten ratistessa hiljalleen poikki. Vihdoin Norton sain työnsä tehtyä ja minä uudestaan nettiin – tai niin luulin: sivustoa ei voida näyttää koska sivu ei vastaa tarpeeksi nopeasti tai internet-yhteydessäsi on jotain mätää, hemmetin vajakki.

Jessus sentään mitkä raivarit; nousin oikein seisomaan kun klikkailin itseni sisään Nortonin syövereihin tarkastamaan onko palomuurin asetukset muuttuneet tai jotain vastavaa. Sieltä ilmoitus että tällä puolella kaikki ok, alahan kälppiä Windowsin ja defenderin puolelle. Työtä käskettyä ja pian oltiinkin tiirailemassa että mikäs nyt blokkaa, miksei sälliä nettiin päästetä? Windows herjaa ettei pidä kädettömien tulla tänne hääräämään, kyllä se on nuo Nortonin pojat joilla se homma tökkii. Taas Nortonin puolelle ja sieltä melko tylysti ilmoitettiin että vittuako täällä ravaat, laitetaan kohta koko kone kiinni. Tässä vaiheessa olin kuin nykyajan Hamlet, sillä erotuksella ettei kädessäni ollut pääkallo vaan läppäri joka lähtisi kohta maata kiertävälle radalle. Puristelin rakasta läppäriäni aivan kun sillä nyt olisi tuntoaisti mutta kumminkin, se tuntui jotenkin rauhoittavalta.Sitä ei olisi pitänyt tehdä koska tapahtui jotain mikä sai minut epäilemään omaa mielenterveyttäni; kone ryhtyi herjaamaan monotonisella äänellä, kertoi mitä nyt pitäisi tehdä ja niin edelleen.

Se oli se korsi joka katkaisi kamelin selän, kavahdin taaksepäin tai jos rehellisiä ollaan, niin pakenin keittiön puolelle ja veitsilaatikon kimppuun. Vajavaiseen ja täysin nyrjähtäneeseen mieleeni ei tullut että olin a) kytkenyt vahingossa narrator:in päälle ja b) ehkäpä oli tullut katseltua muutama kauhugenren leffa liikaa. Seisoin puolikumarassa asennossa, lihaveitsi valmiina ja huusin että tänne vaan muoviläpykkä niin toista tiedät. Kone vaikeni hetkeksi, aivan kuin se olisi miettinyt seuraavaa siirtoa. Päätin olla nopeampi ja nakkasin omenalla tuota paholaisen lähettiä ja taas alkoi pajatus käymään, tällä kertaa englanniksi eli kone puhui kielillä ja oli siis varmuudella riivattu. Lihaveitsi tiskipöydälle ja omenavati toiseen käteen, toisen lingotessa noita luonnon omia käskranaatteja kohti vihulaista. Aina kun sain osuman, kone vaihtoi vittuilun aihetta mikä oli huolestuttavaa sillä omenat loppuivat kesken. Siinä vaiheessa kun olin teippaamassa lihaveistä verhotangon jatkeeksi, havaitsin Kotijoukkojen Komentajan seisovan keittiön ovella ja katso; hänen ilmiintymisensä oli kauhistuttava sillä hänen lettinsä oli aivan sekaisin, silmät paloivat päässä ja suupileistä nousi pieniä, sinertäviä liekkejä. Hetken aikaa oli hiljaista sillä riivattu koneenikin aisti tuon pyhää vihaa täynnä olevan hahmon, itseasiassa musta tuntui että me oltiin molemmat paska jäykkänä odottaen että mitähän NYT tapahtuu. Sitten se alkoi: huuto joka sai silmäluomeni kääntymään väärinpäin, samoin huulet ja suuni näytti samalta kuin sinne olisi tuupattu paineilmaa kovalla paineella. Avoimen suuni takia poskeni pullistuivat huudon aiheuttamasta ilmanpaineesta, minkä tuo yliluonnollisen vihan vallassa oleva flanellikasa ilmeisesti käsitti väärin, koska ohjelmistossa seurasi viittomakielen oppitunti.Oppimisen kannalta täysin turhaa koska liikkeet näytettiin aivan liian nopeaan ja aivan liian läheltä, tähänastisen ymmärtämykseni mukaan viittomalla ei tarkoiteta toisen hakkaamista. Sen verran paljon siihen oppituntiin näytti kuitenkin sisältyvän, että minun oli pakko nostaa käteni pystyyn – kirjaimellisesti. Pakenin kohti makuuhuonetta mutta opetus jatkui, tällä kertaa ns. taustatukena eli tukiopetuksena, tunsin näet kuinka viitomat kopisivat takaraivooni voimalla joka sai artikulointini kuulostamaan tältä: Ä-ä-ä-äl-l-l-l-ä-ä-ä-l-l-l-y-y-y–ö-ö-ö-ö---ö. Vasta kun pääsin sängyn viereen, tuo tummahiuksinen ilmestys lopetti. Tosin hetkeksi sillä kun käänsin päätäni ja näin ne riehumisesta vinossa olevat silmälasit, en voinut muuta kuin purskahtaa nauruun. Hyvänyönsuukoksi sain sellaisen avarin että on silmät soikeina vieläkin.

Lopuksi; Kyllä se uudistettu sivu sinne vielä ilmestyy,viimeistään ennen juhannusta mutta nyt täällä tukikohdassa on sen verran kireä tunnelma (tilanne, josta käytetään myös termiä ”Hiljaiset viikot”), etten viitsi paljon ohjelmoida nyt. Ties mitä demoneita onnistuisin tällä kertaa manaamaan esiin. Toinen syy on se että pää on kuin perunasäkki tuon flanellipukuisen virtuaalivihneen kasvattajan jäljiltä.
Mutta: oikein hyvää lauantaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

24 kommenttia:

  1. Liittyykö "hiljaisiin viikkoihin" myös se maailman paras mielenmuokkaaja: pakotettu selibaatti?!?

    Niin tai näin, mukavaa lauantaita sinnekin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, tuota *köh*köh* sanotaan nyt vaikka näin, että nyt on aikaa käydä hiihtelemässä tai rakentaa vaikkapa talo jonnekin päin Suomea...
      mutta siitä huolimatta oikein hyvää lauantaita sinulle ja koko pesueelle tietysti.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niinpä. Ei se elämä täällä korpimailla ole helppoa tämän tietotekniikan kanssa, jossa siirtonopeudetkin riippuu siitä kuinka nopeasti koiravaljakkko saa ne bitit kuskattua halki salomaiden.
      Siihen päälle kun paiskataan vielä tuo melko fyysinen kielten opiskelu, niin hiljaiseksi vetää ja rauhoittavia menee.

      Poista
  3. Minä en sentään rupea huitomaan ja hiljaisia viikkoja täällä ei vietetä. Isäntä oin sitä mieltä että minusta lähtee niin paljon ääntä että se voittaa isävainajankin äänen. Isä oli upseeri, jonka aikana ei tarvittu radiopuhelimia Oulun ja Hiukkavaaran kasarmien välillä. Riitti, kun iskä vähän korotti ääntään ja matkaa oli 10km ja asutus välissä.
    Minä oen muutenkin niin iso ja ruma, että vois tuolla toisella osapuolella olla oltavat, jos alkaisin käyttää muuta kuin ääntäni.
    Muuten kyllä hiljaiset viikot, kuut ja vuodet ovat käytössä ja isäntä remontoi tyttären taloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota Elina tuo ukkos maininta äänen käytöstä kohteliaisuutena sllä naisen pitää osata ilmaista itseään eikä olla sellainen piipittävä hiiri. Luonnetta täytyy olla vaikka se välillä harmittaakin kun toinen vetelee halolla, silti se on aina tuhannesti parempi kuin se että joka asiaan vastataan myöntävästi piipertäen. En p***le kestäis sellaista elämää.

      Poista
  4. Juttu oli kuin suoraan elävästä elämästä. Vaikka en ole mikrotukihenkilö ollutkaan, niin työpaikallani heitä oli vähintään yksi aina hyörimässä. Ja se meni niin, että juuri kun oli kiire saada kirjoitettua isolle pomolle joku tärkeä raportti tms, niin tämä mikrotukihenkilö tuli asentamaan jonkun turva/suoja/apu - ohjelman ja sanoi ne kuuluisat sanat: menee vain pari minuuttia. NIINPÄ. Kaksi tuntia myöhemmin poistuu mikrotukihenkilö naama punaisena ja verenpaine yli mittarin, ja minä olin jo aikoja sitten hakenut jostain toimivan koneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut saman asian, siis sen että yksinkertainen juttu paisuu eeppiseksi selviytymiskamppailuksi elämästä. Ottaa tosissaan luonnon päälle kun ei täällä korvessa ole mitään sellaisia ATK-kursseja joissa keskityttäisiin johonkin tiettyyn osa-alueeseen kuten esimerkin sivujen tekoon. On vain niitä peruskursseja yksi kappale kymmentä vuotta kohden. Lähimpään kaupunkiin on sen verran matkaa ettei onnistu matkojen/aikataulujen takia. Ärrh! Ala tai paremminkin nämä jutut kun kiinnostaa niin pirusti. OLisihan se täällä treenaaminenkin mahdollista, blogi pystyyn eikä väliä vaikka se menisi kuinka syrjälleen kun aina on poisto mahdollisuus.

      Poista
  5. OO.... tallenna ensin ja KOPIOI se, älä siirrä ;) Pieni käytännön vinkki, joka säästää himppasen aivoverisuonia.

    Btw, siksi minunki ns. "oma sivusto" on jo vuosia levännyt rauhassa saaden silloin tällöin pienen fiilauksen kylkeensä. Kyllä sekin vielä joskus levähtää framille, kun kaikki on tehty. En vain jaksa, koska pelkään juuri tuollaisia raivareita itselläni - rauhoittavista huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kannattaa tehdä ja teinkin sitten kun löysin sen taas. Sitä vaan ihmettelen miksi se tieto ei siirry kopioituna eikä leikattuna (toisesta varakopiosta) tänne bloogerin puolelle. Lähdekohteessa on kaikki samat koodin lätinät (se random-laskuri ja chatbox) kuin tässä jonka yritän tuoda takaisin mutta ei. Toki viime yönä, tai paremminkin aamulla tuli mieleeni sellainen juttu että olen ollut liian hätäinen; paljon tavaraa kun käytössä on todella hidas prepaid-kaista niin sen tiedon siirtyminen kestää. Joskus saa pitempien tekstienkin kanssa odottaa muutamia sekunteja.

      Poista
  6. Etäkursseina on olemassa jotain. Sitten on näitä nettikursseja, jotka on ihan kivoja esim.
    hötömölöä on tarjolla mukavasti esim. täällä http://www.w3schools.com/html/default.asp ja täällä http://www.htmldog.com/guides/htmlbeginner/ sekä monissa muissa paikoissa. Nää on mun mielestä olleet ihan käteviä *kertoo siis kokeilleensa kans*!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakkaani! Kävin tsekkaamassa (ja lisäämässä kirjanmerkkeihin) molemmat paikat,aika selkeitä tuntuivat olevan ja kai sieltä jotain oppii vaikkei tuo lontoo niin hyvin taivu.
      Tein WOM:n sivun uusiksi mutta täysin turhaa, blogger muuttaa sivun aina omien asetusten mukaiseksi. No, on se nyt astetta siistimpi (ehkä) ja sain sitä chatbox:ia kans rukattua hieman. (Tosin vähän noita ilmaisia saa, maksullisissa olisi vaikka mitä - niin kuin maksullisissa yleensäkin ;D )

      Poista
  7. Olipas upeat pikkumyyt! Tuollaisia tulee meikäläisenkin vedeltyä välillä työmaalla niin että sermit täräjää. Olen nimittäin vakaasti sitä mieltä, että minua ei ole palkattu sinne autonasentajaksi vaan kuljetusliikennepäälliköksi, joten niiden mikrotukivinskien on oltava napit ojennuksessa korkeintaan kolmen sekunnin viiveellä korjaamassa konettani, jos joku tai yhtään mikään tökkii. Olivat sitten miten tahansa kauas ulkoistettuja servicedeskhahmoja.

    Kotona onkin sitten pidettävä kieli keskellä suuta, sillä vielä ei ole junioreistakaan kuoriutunut yhtään sen innostuneempia nörttinakkeja kuin minäkään olen. Mutta ei hätää, sillä meillä on varastot hanhensulkakyniä ja musteita kaikissa sateenkaaren väreissä sekä papyrusta ja pergamenttia pullollaan ;)

    Ja mene sinä mieskulta nyt silittelemään sitä omaa vinorillistäsi oikein kunnolla. Tai kirjoita vaikka rakkauskirje! Ei yhden tietokoneraivarin takia kannata kadota toisiltaan. Edes hiljaisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun suurin ongelma on se että tahtoa löytyy mutta palikat ei aina (siis yleensä) riitä ja tämän takia turhaudun sitten itseeni totaalisesti.Varsinkin kun tiedän että ei noi HTML-jutut loppupelissä (valmiiden koodinoätkien liittäminen tiettyyn kohtaan koodia)ole niin vaikeita mutta..
      Surin pelko tietysti koko paskan sortuminen ja kaiken aloittaminen alusta.

      Höyhensulista puhuminen sai taas sielun väräjämään kielletyllä taajuudella että kiitosta vaan, etenkin kun täytyy lähestyä tuota naarasta asiansa oikein esittäen ;D
      (aka liian suora ehdotus ja taas mennään)
      No, kyllä se tästä.. nautihan viikonlopusta <3

      Poista
  8. Sokerivuoren Markku -nimitys se jaksaa aina vaan huvittaa vähäistä huumorintajuani. Tunnustan, että kesti tovin jos toisenkin ennenkuin tajusin lukemani. Kiitos, se oivalluksen hetki oli hieno.

    Muilta osin olen mykistynyt. Ei käy aika pitkäksi sinulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne on näitä vapaita käännöksiä, ihan kuten ruotsalaisten dammsugare. Sehän on itse asiassa kirottu sokeri, mitä nyt yhdellä kirjaimella heittää mutta kirottu mikä kirottu eikä täällä mökissä käy tosiaankaan aika pitkäksi. Ainakaan tälläiselle mielisairaalle kuin minä ;D (Nytkin sekoittelen partavettä hunajaan, aikomuksenani valaa tulevasta mäihästä hajukynttilöitä. Muottina on paskapaperirullan tyhjä hylsy ja toivon totisesti, että sulattamani hunaja jähmettyy aamuksi jotta pääsen aamupostausta kirjoittamaan hyvien ja eteeristen tuoksujen hivellessä pahoin palanutta nenääni ;D )

      Poista
  9. Taistoihin tiemme kun käy.... sanoo laulun sanatkin. Mitään ei ole luvattu helpolla, ainakaan jos se liittyy tietotekniikkaan. Sulla on kuitenkin vielä innostusta asiaan, minä noin 20 vuotta tappelin ohjelmien kanssa siellä dark-siden puolella. Eli niiden pirujen, jotka ohjelmia rustasivat.

    Syntinen on menneisyys... eikä nuhtettomasta tulevaisuudestakaan ole takeita. Mutta mielenkiinto tietotekniikkaan on jokseenkin läpi eletty asia. No more. Thänx. Tässä(kin) suhteessa olen so last season ja out of date.

    Hmph... tämmökseksikö kielenkäyttö muuttuu, kun koko viikon on solkannut englanniksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mutta se dos:in puolella heiluminen onkin sitä oikeaa juttua! Kyllä sitä nyt jokainen valmiita ohjelmia osaa käyttää kun ei tarvitse muuta kuin klikkailla, toista se on koodauksen kanssa.

      Äläs nyt tuollain sano, et sinä vielä mitään viimeistä päiväystä edusta sillä sama se on teidän naisten kanssa eli vanhempi aina parempi. Pois on kiire ja se tekniikoiden määrä....
      Sehän on pelkästään plussaa (edelliseen aiheeseen viitaten) että sun kielesi taipuu moneksi, ominaisuus josta minä ainakin tykkään.

      Poista
    2. Paneskelen pilkkua - dosin puolella ei ole tarvinnut heilua, suurkoneympäristöissä ja tietokantojen kanssa kyllä. Toivottavasti se kuulostaa NASAn hommilta ja suuresti vihkiytyneeltä... :) Todellisuus oli se kuuluisa Piece of Shit.

      Windows on ihmiskunnan kirous, joka on langetettu tuhatvuotiseksi kärsimykseksi kiitoksena omenan puraisusta ;) Ehkä omena joskus puree takaisin...

      Mä muuten voisin palata takaisin agraariyhteiskuntaan ja päreiden aikaan, mutta jäisin vaille Pepponen ruhkeaa sananllista antia. Ruhkea on suomen kielen monimuotoisuuden ilmenemä. Jokainen saa onomatopoettisesti miettiä mitä se tarkoittaa. Tässä hienossa kielessä on mahdollisuus rakennella uusia sanoja, jotka äänneasullaan kuvaavat asiaa jollain tavalla.

      Eilen muutaman hollantilaisen ja ruotsalaisen nuoren kanssa keskusteltiin englanniksi kirosanoista. Ehdoton ykkönen joka kieli huomioon ottaen oli aito suomalaiskansallinen PERRKELE! Siinä sanassa ei ole mitään epäselvää mitä se tarkoittaa, vaikka ei olis mitään hajua kielestä.

      Se ON tehokas. Täynnä tunnetta. Aito ja jäljittelemätön. Syvä ja selkeä.

      P.S. Tsekeillä vasta nolot kirosanat on... kuulostivat lemmen lurituksilta.

      P.P.S. kuulemma lähes kauneinta mitä suomeksi voi kuulla on lausen "Alavilla mailla hallanvaaraa"

      Poista
    3. Välihuomautuksena, että dos on todella kaunista, sitä jopa ymmärtää. Se on looginen. Siinä on aika vaikea mokata. *muistelee ja kuolaa* Ja sen opetin - ikävä kyllä - myös Belgalle n. 5 v. jollon oppiminen on vielä helppoa. Sillä tiellä on hän, tavallaan tietysti helpotus torpsolle äidilleen ;)

      Poista
    4. Silloin kun kävin ensimmäisillä ATK-kursseilla niin meillä oli onni saada kurssin vetäjäksi henkilö,jonka mielestä kaikki lähtee sieltä. Sitä (dos:in puolta) sitten tahkottiin urakalla ja se on kyllä aikas loogista niinkuin sanoit. Tuo samainen äijä vähätteli myös hiiren käyttöä ja melkein kaikki tehtiinkin näppäinyhdistelmillä. Vaan ikä ja sen mukanaan tuoma muistinmenetys vaan on korjannut satoa joten miltei kaikki on unohtunut. Toissapäivänä latasin kyllä netistä kolme sivua windowsin näppäinyhdistelmiä ja nyt on ankara uudelleen opettelu menossa. Se on meinaten sellainen juttu että jos ne osaa KUNNOLLA, on niillä työskentely nopeampaa kuin hiirellä.

      Poista
    5. Tita: sanoilla leikittelyä tulisi harrastaa enemmänkin ja unohtaa koko hemmetin kielioppi. Jotkut asiat ovat "ei suomenkielellä" paljon nopeammin ja tyhjentävämmin selitetty -> kuvaavuus on ihan toista luokkaa kuin varsinainen suomenkielen vastaava.

      Poista
  10. Mä en ole mykistynyt, mua naurattaa! Voi hyvät hyssykät, on sun elämäsi värikästä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on toisinaan vähän liiankin värikästä, tuntuu että tässä mökissä kaikilla viiraa - jopa koiruudellakin! ;D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...