maanantai 4. maaliskuuta 2013

Eikö kommunikointi puolison kassa onnistu? No helvetti, Deckmarshallin käsimerkit ja hiljaiset viikot ovat ohitse!


Minä huhdon ja eukko huutaa, voi tätä kommunikoinnin riemua!Kyllästyin saatana kun ei tule vastausta vaikka kuinka monta kertaa kysyy jotain tai koittaa saada muuten keskustelua aikaiseksi joten päätin tehdä asialle jotain.Ensin kokeilin cheerleader:eiden hyppimistä ja huutamista mutta eihän siinä tälläisen kehäraakin kunto kestä, kuvitelkaa nyt; sano K – sano A – sano U – sano P – sano P – sano A – sano A - sano N – KAAAAAUUUUPPPAAANNN! Voi vittu ja se hyppiminen eller pomppiminen päälle. Kokeilin muutaman kerran mutta esim.kysyessäni mitä kellon on, sain vaivoin soitettuani itselleni ambulanssin sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Lisäksi olin joka kerta aivan hiestä märkä ja ihan puhki, niin ja taas meni kioski kiinni moneksi viikoksi kun kysyin tuolla tyylillä että olisiko pienet punkkatouhut mitään ja yllättäen vaimo vastasi että joo, mennään heti. No voi hyvää päivää, arvatkaa jaksoinko tehdä mitään? En, makasin selälläni ja huohotin kuin kiveen heitetty ahven eikä mennyt kuin muutama sekunti vaimon ilmoitettaessa nämä touhut olikin sitten tässä useammaksi kuukaudeksi. Ei hyvä juttu.

Heitin masentuneena roskiin ne kaikki hienot mekot ja huiskat mitä olin vaivalla tehnyt, täysin rikki siitä kaikesta turhasta työstä. Ainoana positiivisena asiana voidaan pitää sitä ettei Lätkis roiku enää pohkeessa kiinni, sen hermo ei kestänyt noita mun kommunikointi yrityksiäni vaan se ampui kiinni jalkaan joka kerta kuin yleinen syyttäjä. Helvetin kutale pieksi mun pari hienoa viuhkaanikin ihan tärviölle ja sitä serpentiininauhan höttöä oli joka paikassa.Silloin muija kyllä kommunikoi eikä siivoomisesta meinannut tulla mitään, syynä karjahtelun aiheuttaman ilmanvirran silmille tuuppaama tupeeni. Akan huokuminen kun muistutti Boforsin 160 mm tykkiä, olin suorastaan pakotettu vetämään tupeen nitojalla kiinni kaljuun.

Jouduin siis pohtimaan asioita uudelleen ja sitten keksin, laivaston ja tarkemmin sanottuna lentotukialusten käsimerkit! No hittolainen, pelkästään sillä Deckmarshallilla on käytössään satakaksikymmentä seitsemän käsimerkkiä. Luulisi yhden Prisman reissun sujuvan ongelmitta vaikkei sanaakaan vaihdettaisi. Iloissani soitin yhdelle japanilaisista kavereistani ja hän lupasi jeesata minua, oli näet jo paneutunut aiheeseen ja tehnyt – japanilaisille takuu varmaan tyyliin – pienen robotinkin tätä ongelmaa helpottamaan. Kyseessä on kapula joka teipataan eukon päähän ja siitä lähtee tapsit elikkäs piuhat muijan kuuloelimiin. Tuo pieni robotti näkee sisäänrakennetun kameran avulla mun huhtomiseni, tulkitsee ne ja lähettää äänisignaalin rakkaan vaimoni kuultavaksi. Vähän tähän tyyliin ja koneen tulkitsemana: hyppy, polvistuminen, käsi pyörii vinhasti ja ukko kyykyssä samalla kun toinen käsi haroo arsen tienoilla -->viestin siirto = ”Ukkos kysyy tarviiko kaupasta tuoda paskapaperia,mitä vastataan?
Kerrassaan helvetin hieno keksintö ja se on tarkemmin selitetty tässä alla olevassa videossa, noin pääpiirteittäin. Meikäläisen versio on tietysti muutettu tuosta noiden käskyjen osalta. Tämä mun kaveri on kuulkaa niin ystävällinen että lensi tänne Suomeen ja toi mukanaan kaiken tarvittavan, myös tilaamani eriväriset liivit eri tilanteisiin. Noita shokkipunaisia käytän Prisman reissuilla kun erottuu siitä ihmismassasta kaikkein parhaiten ja sopii mun tummansinisen kypärän kanssa. Uskokaa pois, kypärää tarvitaan sillä ei nuo robotit ole mitään autuaaksi tekeviä ja aika useasti tulee erimielisyyksiä siitä mitä minä oikein tarkoitin sillä huhtomisellani. Silloin tulee lyöntiä niin että visiiri paukkuu ja nuppu tutajaa. Japanin tuliaisiksi sain fosforiväriä ja se on ihan ykkösjuttu, nyt voin keskellä yötäkin kommunikoida vaimoni kanssa kunhan muistan illalla kastaa räpyläni väripyttyyn.




Kokeilin tänä aamuna pimeä-kommunikointia ja menin herättämään eukon, se kun tapaa nukkua heti helvetin myöhään niiden yökukkumisiensa takia. Niinpä sitten hyppäsin pilkkopimeässä makkarissa sängyn jalkopäähän ja aloitin sen viittilöinnin fosforisilla kourillani. (laitan tähän liikesarjan ja sen tulkinnan ihan siltä varalta jos joku haluaisi tilata ko. laitteiston samojen ongelmien takia). Eli:hyppy sängynpäähän kyykkyyn, kädet sivuille levitettyinä = kuvastaa horisonttia. Vallan mahdotonta käsien pyöritystä kyljittäin kääntyneenä = kuvastaa auringon nousua ja sen ensisäteitä. Noustaan seisomaan ja kohotetaan kädet aivan suoriksi ylös = kuvastaa uuden päivän alkua ja ylösnousua. Sitten ryhdytään pyörimään ympyrää ja pidetään käsiä vaakatsoon levitettynä = aivan vitun hieno päivä tulossa – ei pilvenhattaraa taivaalla eikä muutenkaan ole kyntänyt tänään vielä kovin pahasti. Lopuksi kädet viedään suoriksi eteen ja aletaan nykimään niitä aivan sairasta tahtia rinnalle ja taas suoraksi = tänään olen ahkera ja otan vastaan kaiken mitä tulee.

Olisin vielä jatkanut mutta nyt on pakko istua hiljaa todeta etten ehkä otakaan kaikkea vastaan mitä päivä tuo tullessaan, muijalta oli näet tippunut se kapula päästä eikä se ymmärätänyt sitä heilumistani joten se potkaisi munille ja täällä koitan nyt sitten ihan linkussa naputella tätä tekstiä. Varoituksen sana: vaikka laitteisto on todella hieno ja käytännöllinen, varmistukaa sitten että vastaanotin on päällä ettei tarvitse koko päivää puhua korotettua C:tä käyttäen. Kuulostaa jopa omiin korviinkin ärsyttävältä piipitykseltä tämä uusi ääneni.

Kaikesta huolimatta meillä kommunikointi pelaa, tosin naapurit ihmettelevät nykyistä varustustani joka on viimeistä piirtoa myöten matkittu lentotukialuksilta, haluan näet eläytyä uusiin liikesarjoihini ja merkkeihini täydellisesti.Sanottakoon että kyllä kotipiirissä ja omalla kylällä vielä menee mutta tienpäällä on hankalampaa, kaksi kertaa vastaan tulevista autoista on soitettu poliisit perääni. On siinä ollut konstuille selittämistä miksi minä a) olen moisessa varustuksessa, b) mikä vitun kapula eukon päässä on ja c) mitä perkelettä huidon kun pitäisi keskittyä ajamiseen. Eivät meinanneet nyt viimeisellä kerrallakaan uskoa kun kerroin kysyneeni eukolta että haluaako se ensin rättikauppaan vai ruokaostoksille? Eivät sitten millään ja minä jouduin demonstroimaan heille tilanteen, todella huonoin ja ikävin seurauksin. Se nuorempi konstu tunki sen nokkansa sivulasista liian pitkälle ja minä siinä viittilöidessäni (kaksitoista osainen liikesarja ”Arvaa ottaako pattiin, taas on joku monopää soittanut noi meidän perään”) tulin huitaisseeksi siltä lippiksen pois päästä. Ei muuta kuin sakkoa aivan sairaasti viranomaisen väkivaltaisesta vastustamisesta. Jahka mä saan tietää kuka mulkku se oli joka soitti poliisit, hän voi olla varma että poikkean kylässä.

Tälläistä meillä täällä ja laitan loppuun vielä videon joka kuvastaa nykyistä tilannetta. Kuvitelkaa  kenttä Prismaksi ja jokainen käsimerkkejä näyttävä heppu meikäläiseksi. Muut videolla näkyvät tyypit olkoot muita asiakkaita ja hävittäjä saa luvan markeerata ostoskärryjä joiden takana eukko taapertaa. Vaikka clipissä on muutamia eri versioita samasta tilanteesta niin katsokaa vaan koko video, se ei ole kauhean pitkä mutta siitä saa sen katsottuaan aika hyvän käsityksen kuinka paljon meikäläisen lapanen vispaa tänä päivänä. Oma hommansa mutta pääasia että ns. ”hiljaiset viikot” ovat taakse jäänyttä elämää ja taas juttu luistaa meidänkin torpassa.
Varsinkin 1 min. 40 sec. alkava kohtaus on niin jokapäiväinen liikesarja..




Lopuksi lohdutuksen sana laihoille ihmisille jotka pyytävät puolisoaan kävelemään kipeytyneen selkänsä päällä:
Tein näin eilen ja eukko kieltäytyi. Kysyessäni syytä hän ilmoitti ettei aio tehdä sitä, koska rankani on huonossa hapessa ja toisekseen hän on kävellyt noita pitkospuita pitkin ihan tarpeekseen, ei enää. Mun mielestä on aika vittumaista verrata toisen kylkiluita pitkospuihin, tekisi joskus ruokaa niin kai tässä ois mahikset lihoakin. Ei siis kannata kysyä jos ette halua pahaa mieltä. Tosin en minä tiedä onko teidän eukonne/puolisonne yhtä julma mutta kumminkin.

Sitten jos ette pane pahaksenne, häippäsen tästä taas vähin äänin koska on pakko meneillään olevan projektin takia mutta lupaan etten illalla avaa ovea ja kännykän pidän kiinni. Nimittäin eilen päästyäni blogistaniaan,kaveri soitti ja kertoi jääneensä tien päälle. Jep, olin yöllä yhden aikaan kotona ja aivan umpijäässä, tuo saatanan keväinen ilmakin kun näytti parhaat puolensa ja tempaisi pakkaslukemat -20 asteeseen. Tänä iltana kuitenkin tulen omistautumaan teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat. Oikein hyvää maanantaita ja olkoot polkunne kevyet.

44 kommenttia:

  1. *huokaus* Mee oikeesti viittomakielen kurssille ja vaimo kans. Loppuu toi mesoaminen laakista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen käynyt viittomakielen kurssin mutta ei siitä ole mitään hyötyä kun ei eukko ymmärrä, eikä sitä saa kurssille yksistään lähtemään. Eikä mun tarvitsis mesoa jos ei naiset olis niin omituisia.... ;)

      Poista
  2. Hö, jatka toki viitontaa ja ota vaan vastaan kaikki potkut mitä annetaan! Sullahan saattais olla uusi ura kontratenorina - kuuntelin viikonloppuna teemalta puolella korvalla sitä laulantaa; erittäin hämmentävää, mutta kiehtovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Mags, edes yks joka pitää mun puolia! <3
      Niin, aikaisemmin mulla ei ole ollut laulunääntä mutta jos nyt siitä ura urkenisi ja jos ääni alkaa tummua, niin tenoripäivityksen saa kätevästi kotona. Itseasiassa tässä yks päivä oli juttua noista hyvistä laulajista tuolla toisaalla ja mun mielestä kunnon jyleää bassoa on hieno kuunnella, takavuosina kauan kauan sitten kuuntelin Ivan Rebroff:ia. Siinä on en (ei taida elää enää) äijä jolta sitä laulunääntä löytyy ja skaalaan kuuluvat kaikki äänet bassosta ylös asti.

      Poista
  3. Alan vähitellen ymmärtää vaimoasi;)
    Hyvä kumminkin jos kommunikointi jo sujuu, koska lähestytään Suurta Päivää, olet tietysti tietoinen mikä päivä on perjantaina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi kaikki aina ymmärtää vaimoa muttei mua, eukkohan tässä se omituinen on kun ei puhu. Eikös perjantaina ole Naisten päivä? No täyyyhän istä kelanterin täytettä olla ;D Ei vaiskaan, olette te sen päivänne anasainneet - ihan totta <3

      Poista
  4. Minä syytän aina hormoneja... niitä on välillä liikaa liikenteessä ja sitten niitä on liian vähän. Joskus iästä on hyötyä. Ja siitä että on nainen. Voi olla vaihdevuodet menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisista ei ota pirukaan selvää mikä niillä milloinkin mättää ja olenkin ajatellut tehdä aiheesta väitöskirjan.

      Poista
  5. Vanha kunnon paperilappukonsti olisi parempi. Tai ehkä olen vain hiljaa nyt :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä niitä paperilappuja ei noteerata enää laisinkaan ja tulee hintoihinsa sellaiset neliön kokoiset pahvilaput ;)

      Poista
  6. Minustakin tuntuu että alan ymmärtää vaimoasi:)
    Hänet pitäisi varmaan julistaa suojelukohteeksi. paperilaput kehiin ja kyllä kai joskus voi olla muutama viikko hiljaistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hittolainen meidän eukosta saa tehdä mitään suojelukohdetta, sen jälkeenhän siihen ei saisi koskea pitkällä tikullakaan. Hiljaisuus on välillä hyvästä mutta 52 viikkoa vuodessa on vähän liikaa :P

      Poista
  7. Aivan mahtavia viittomavideoita! Kiitos viikon parhaasta vinkistä, taidan alkaa käyttää teinien kanssa - jos viikkosiivous, sängyn petaaminen ja astioden vieminen omin pikku kätösin tiskoneeseen asti alkaisi viimein automatiosoitua eli sujua ilman uhkaavasti kroonistuvaa kitapurjeen heiluttelua äidillisen viskibassoni voimin...

    Parisuhdepuolelle vastalahjaksi sen sijaan eronneen naisen viestintävinkki mallia "mikä olis voinut toimia": laita käsi hellästi poskelle (hänen, ei omallesi), katso syvälle silmiin ja sano jotain kaunista. Tai vain hipaise huulilla. Sen jälkeen voitkin sitten ehdotella ihan mitä vaan petipuuhista puoluekokoukseen tai kattoremontista kauppareissuun ja aina on kaveri kainalossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskoja olivat mutta eivät tunnuenää hauskoilta kun joutuu itse huhtomaan samalla tavalla saadakseen sanottavansa perille.
      Kiitos vinkistä mutta eukko on niin skeptinen, että alkaa heti epäilemään jos häntä hellästi lähestyn ja sitten ei ainakaan onnistu mikään ;D

      Poista
    2. Ei siinä jekutuksesta saakaan olla kyse vaan aidosta tunteesta & positiivisen kestotunnelman rakentamisesta ja ylläpitämisestä, puolin ja toisin. Hellitellä saa ja pitää paljon ilman yhtään mitään taka-ajatuksia (paitsi niitä yksiä tietynlaisia kyllä saa olla mielelläänkin aistittavissa kaikin tavoin ;)

      Kyllä muuten häipyy kommunikaatiovaikeudet!

      Poista
    3. No ei mulla mitään taka-ajatuksia ole paitsi se ainainen kestosuosikki mutta oikeesti eukko on joutunut hieman omituisiin tilanteisiin mun takiani ja sen takia se on niin epäluuloinen. Tietty helliminen ja ennen kaikkea pielustelu on niitä asioita mitkä tulee muistaa.

      Poista
    4. Key word: luottamus. Hinnalla millä hyvänsä!

      Poista
  8. Kuulostaa vähän hankalalta ja epävarmalta tuollainen kommunikointi. Jos kyselisit siltä japsikaveriltasi, voisiko se rakentaa teille telepatialaitteet. Varmasti sellainen onnistuu, kun nykyään jo halvaantuneet pystyvät ajatuksen voimalla ohjailemaan apurobottiaan. Voisit sitten mennä suoraan vaimosi mieleen ja istuttaa haluamasi ajatukset sinne. Ei tarvitsisi edes huutaa tai huitoa (ainakaan fyysisesti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hankalaa se nimenomaan on, joskin on sanottava että fyysinen kunto alkaa pikku hiljaa kohota ja se onhyvä juttu.Täytyykin kysyä tuota telepatiajuttua sillä se olisi aika vaivaton tapa mutta sitten meillä ei ainakaan puhuttaisi mitään...

      Poista
    2. Sittenhän voisitte jutella ihan leppoisasti kaikenlaista, kun olisit ensin hiukan muokannut rouvan mieltä vastaanottavaisemmaksi.

      Poista
    3. Voi helvetti kun Stasi on lopetettu, millaisen työntekijän ne susta olisivatkaan saaneet - "Jaahas, on parempi että kutsumme tänne Mrs B:n muokkaamaan mieltä". ;D

      Poista
    4. Voin vakuuttaa, että minun kanssani on pelkästään miellyttävää vaihtaa ajatuksia ;D

      Poista
    5. No sen minä uskon ja joka ilta rukoilenkin että pääsisin toteuttamaan sitä livenä! Olisi taatusti unohtumaton kokemus ;D

      Poista
  9. Onko tullut mieleen Teletapilla tunnustella? Eiku öh, köh köh.... Telepatiahan se oli.

    Olen vain niin tohkeissani kun olen taas Omalla Maalla ja se tuntuu niin hyvältä. Hiihtelin pihakierroksen reiskoissani (lipsui) ja kävin lepertelemässä hevosille. Huomenna hinaan itseni hevosvoiman kyytiin. Ja jos ei ole kamala kevätsää (pakkasta -20°) niin kuviakin otetaan. Ei sentään rohdinpaita päällä.

    Joo, tuota paha rasti sulla kyllä nyt on sen kommunikaation suhteen. Mitähän tuohon nyt osais sanoa? Älä ainakaan laula.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Telepatiaa on joskus liikaakin, musta tuntuuettä eukko osaa lukea mun ajatuksia sillä se ennakoi liikkeitäni turhan hyvin.
      Hienoa että olet turvallisesti takaisin Omalla Maalla ja myös me täällä Korvessa saimme nauttia aamulla maaliskuisesta kevätsäästä, -23 astetta ja silleen. Koirakon nosteli takakoipiaan vuorotahtia eikä tarvinnut hoputtaa yhtään.

      En laula paitsi sitten kun näen susta kuvan rohdinpaita (se se oli!) päällä, silloinviritän sellaisen kiitosvirren että näillä selkosilla ei ole moista kuultu!

      Poista
    2. Voi jösses, sä oot pimeempi kun uskalsin kuvitellakaan :D

      Oikea Dressyrryttarinna ei rohdinpaidassa ridaile, edes semmoisen maalaisserkku.

      Poista
  10. Tjaa... kun meillä on ollut mykkää, niin ei se ole petipuuhia häirinnyt :) Bodytalks toimii aina. Mutta välillä korvat ja äänijänteet lepäävät.

    Mitä et voi muuttaa, hyväksy se. Aika hyvä ajatelma. Toinen vaihtoehto on pistää sitten kunnolla ranttaliksi ja lusikat jakoon.

    Sudella oli taas hyvät neuvot, kokeile edes. Jos ei kerralla simahda, niin sitten viidennellä. Naiset kun eivät unohda, mutta antavat anteeksi. Miehet unohtavat, mutta eivät anna anteeksi. Tällä reseptillä sukupolvesta toiseen on kitkuteltu.

    Puolisot kaipaavat huomiota ja arvostusta toisiltaan. Aina. Ei saisi koskaan, ikinä pitää toista arkipäiväisyyden tavanomaisuutena. Parisuhteilu ON vaikea laji. Kommunikaatio toimii hyvin, kun ei pelissä ole tunteita vaan pelkkiä asioita. Sitten kun eletään ihmisinä tunteiden kanssa, niin hommaan lykkää eksponentiaalisesti haastekerrointa.

    Mut eikö se ole se suola? Avoimiin haavoihin... vai kuin se meni?

    PiiÄääs: OLEN lomaillut koko päivän. Niin hyvin, että vasta nyt koneella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos rehellisiä ollaan niin ei meillä nyt katastrofaalinen tilanne ole mutta vituttaa kun joudun toistamaan kysymykseni vähän turhan usein. Eikä muuten ole puuttunut huomion osoituksia - niitä hellempiäkään mutta silti touhu on tälläistä. No olkoon, jos jää junasta niin syyttäköön itseään, minä lakkasin kyselemästä.

      Sämitään lomaillut ole ja vastaankin tässä muinaiseen kommaasi eli tarkoitin sanalla SE juurikin sitä paaksauspuolta, josko muistat mistä oli kyse?

      Poista
    2. daa... nyt olen ulalla... mämitäänvanhojakommentteja muista... avaa vähän, niin tulen uljaasti puolustamaan lomanviettotaitojani :)

      Poista
    3. Kun sanoit että paras rentouttamiskeino on med Maestro niin olimme samassa asiassa..

      Poista
  11. Jahas, Toveri Tita kerkesi mukaan <3

    Kyllä se niin on, että mykkäkoulu on pyhä asia ja silloin ei edes Bodytalkkia puhuta. Tai siis minä en. Vitutus Maximus on semmoinen kokovartalokooma, ettei paljoa puhuta, millään kielellä vaikka miten rämpyttäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Daa, näin puhuu Periaatteen nainen ja yhdyn tähän kannanottoon 110%:sesti.

      Poista
  12. Hirnakka - entä jos kuitenkin tekee mieli molemmilla? Voi sitä pitää mykkäkoulua siitä huolimatta. Ja olla taas rennosti pahalla tuulella :)

    Sä oletkin varmaan nopeampi tuossa vitutus maximuksessa - minä jos niille rajoille joudun (on lehmän hermot... että harvoin kukaan onnistuu rassaamaan minusta sellaista irti) niin se on jokunen viikko hiljaisuutta ja monta lepytysrituaalia toiselta, että hyväksytään.

    Mutta hulluko ilman vällyvipinää sitä aikaa kestää?

    No vastaavasti kyllä Maestrosta irtoaa. Kerran se vittuunnuksissaan laitto minut selibaattiin kolmeksi kuukaudeksi. Että on se pahapäinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, onpa Maestro ollut pahana :D
      Mä osaan olla kuuro jos sikseen tulee. Turha vinkua tai vikistä, koiranpentutaajuuksille ei ihmin..mies kykene!

      Poista
    2. Se vaatii luonnetta, kaikki touhut ovat pannassa niin kauan kuin vituttaa ja on aivan sama meneekö siihen päiviä vai viikkoja. Anelemaan en rupea enkä sen puoleen homminkaan jos anellaan. Periaate on periaate ja sillä hyvä. Kun kerran vitutus-moodi on napsahtanut päälle niin sitten mennään niillä asetuksilla.

      Poista
    3. Sä tarttisit vähän silityksiä, rapsutuksia, hyvää ruokaa ja hellimisiä. Siitä se taas lähtee - lämmin läheisyys. Empatiasta, kosketuksista ja välittämisestä. Paska juttu jos toi yhteys pykii. Se syö energiaa. No nostaa tietenkin vitutusenergiaa, mutta se lopulta syö sua itteäs.

      Ja en hurskastele. Kaiken olen nähnyt silläkin sektorilla. Itse aiheutettuna ja kohteeksi joutuneena. Sitä voi löytää tien ja ratkaisun, mutta ratkaisu voi olla rakentava tai tuhoava.

      Lopetan hyvissä ajoin ennen kuin ajan itseni umpikujaan. Nämä kun ei ole helppoja ja yksinkertaisia juttuja. Joten älä ainakaan laula :)

      Poista
    4. Kyllä tämä tästä, nyt on alkanut uusi aika ja poissa on kaikki ne kurjat fiilikset. Eivät ne yleensä kauan kestä mutta tämänpäiväisessä tekstissä (siis 5.3.) on selvitettynä syitä miksi pipo on ollut kireällä.

      Poista
  13. Ei kyllä etäisyys ja mykkyys ovat ne pahimmat kovettajat (ja nyt en puhu mistään elimellisistä reaktioista). Lusikat ovat kovaa vauhtia matkalla eri laatikoihin, kun sitä jatkuu liian pitkään. Eikä auta, vaikka kauppareissutkin sujuisivat kuinka ketterästi, ellei silmä näe sisälle saakka ja käsi koske.

    Jollain osalla sitä on osattava kiinni olla ja lähelle tulla, vaikka kuinka riepoisi. Titan linjoilla siis olen, paitsi että mua ei kyllä vielä kukaan ole saanut pitämään suutani kiinni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mene niin tai ei mulla voi olla kahta tunnetilaa samaan aikaan päällä ja jos mua vituttaa niin en pysty tuntemaan hellyyttä tai pahemmin rakkauttakaan ja noita kumpaakin pielustelu ynnä muu kutmuilu vaatii.

      Poista
  14. Joidenkin aivoihin mahtuu moniajo. Voi rakastaa toista, vaikka vituttaakin ja asiat riitelee. Mutta kun sydämessään tuntee KUITENKIN rakkauden. Silloin voi pielustella ja kertoa kaiken bodylanguagella. Vaikka kieli suussa ei vielä kääntyisikään.

    Tunteet voi olla kerroksissa. Syvällä sydämessä aina se tärkein rakkaus. Sen päälle voi kerrostua erilaisia kerroksia, kuten harmia, pettymystä ja muuta sälää. Silti voi kokea läpi kaikki kerrokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä moniajoa pystyy tiettyjen ja varsinkin käytännön asioiden parissa toteuttamaan mutta tunnetasolla siihen en pysty, olen sellainen on/off-tyyppi. Valitettavasti.

      Poista
  15. Ei mitenkään valitettavasti. Sun tapasi on selkeä. Mun systeemit on niin monimutkaisia, ettei niissä pysy perässä mitenkään. Paappa kohalles ja mietippä itte :)

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...