lauantai 23. maaliskuuta 2013

Luostarin radion iltalähetys: Timba jatkaa tilitystään keski-iän parisuhteen toimivuudesta


Luostarin radion ilta lähetys! --------------->>
  • lisää materiaalia keski-iän kriisikeskusteluun ja tässä jatko-osassa Timba tilittää suhdettaan vaimoonsa ja parisuhteeseensa
  • ilmoitusluontoista asiaa liittyen yhteystietoihin ja päivityksien ilmoitusmuotoon.
    Klikkaa tästä niin näet miten ykkösosaa kommentoitiin ja itse radio-ohjelmaa pääset kuulemaan täältä

    (Voit myös kuunnella uusinta lähetystä  klikkaamalla pilveä tai alemmasta linkistä)

9 kommenttia:

  1. Jahas :) Partis tunnustaa - on se hienoa, on. Mutta tuli mieleen, että kun aiemmin mainitsit kepin käyttökelpoisuudesta (siis kävelykepin, että sillä voipi koukata miestä/naista vierensä). Minäpä ajattelin kokeilla nuita noukkimia, ainakin kissi oli hyvin hämmästynyt niiden ulottuessa hellästi nipistämään hännästä. Toimisikohan tämä myös miesten osalta?! :D Ja sitten, kun rollereitakin tuunataan, minä tahtoisin jonkinlaisen mekaanisen lasson :o Te tekniikan ihmelapset varmasti osaisitte järkätä asian?

    Lähetys oli taas kiva aamupläjäys - ziitos!

    Frank Pappan sanoin: "Kosketelkaa toisianne!". Minä menen silittämään Vinskiä - Vinski on siis aito kotikissa eikä mikään nimetty mirri :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ku otan noukkijan tääl maalla käteeni, ni elukat tulee siihen mun lähelle. Risuja ja käpyi keräilen ja aina välil heitän niit elukoille. Ne kirmaa perässä. Välil ne käy risun tai kävyn päälle makaamaa ja sit ne saa silityksii ja rapsutuksii.

      Poista
    2. Mulla oli vähän höpöt mielessä; ajattelin, ett eiks niillä ois kiva nostaa helmuksia :D Mulla on nyt kolmet erilaiset ja yks on mallia hauska eli tosiaan kerran silleen hellästi nipsaisin Vinskiä hännästä ja jo oli katti kummissaan: mitä, kuka, missä?! Pää pyöri hetken, kun toinen oli vähän torkuksissa :) (Se on niistä se pitkävartisin, joka sullakii vissiin on). Vinskistä on kivaa joskus vähän "rähjätä" >o<

      Jep, minäpä lähden miettimään sitä automaattilassoa tässä *hmmmm*!

      Poista
    3. No hittolainen! Nyt on oikeaa meinikiä kun kriisikeskustelu johtaa rollaatoreiden tuunamiseen, mekaanisiin lassoihin ja noukkijoilla kourimiseen! Tämä on sitä oikeaa Luostarin menoa mistä minä pidän! Teidän täytyy Polga tehdä Pappiksen kanssa treffit niin voitte vähän purist..eikun kosketella toisianne ;D

      Poista
  2. Mullakin on noukkija. Timba oli ihan oikeessa siitä sietämisestä ja yhteisvastuusta. Pakko on joustaa, muuten ei tule mitään. Nykyään ollaan heti eroomassa ekan vastoinkäymisen tultua. Eikä se aina vaihtamalla parane. Ongelmat seuraa mukana, jollei niitä koskaan pura.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja Tsompi, avioliitto ei pysy kasassa (niin kuinei mikään muukaan suhde) jos ei ole sitä myötäelämisen kykyä. Minä itte-tyypit huomaavat pian olevansa vain ja ainoastaan oman itsensä kanssa, koska ei kukaan kestä narsisimia jolla rytätään toisen tarpeet ja halut.

      Poista
  3. Kuuntelin minäkin jatko-osan. Viisaita sanoja Timolta. Meilläkin on koitettu pitää mielessä se, että "älä annan auringon laskea vihasi ylle". En muista onko se joku intiaanisanonta vai mikä lie. Mutta viisas neuvo kumminkin. Sitten se joustaminen, se on tärkeätä, eikä aina itsekään huomaa pitävänsä omista tavoistaan niin kiinni, että toinen kärsii. Ainakin meillä (lienee yleistä joillain muillakin suomalaisilla miehillä!) on sellainen tilanne, että mies ei paljon tunteistaan puhu. Välillä tuntuu, että saa hänen tuntemuksensa kaivaa lapiolla (kuvaannollisesti) jostain sielun syvyyksitä, eikä sittenkään ole varmaa, menikö oikein. Jotenkin se on selvitettävä.

    Me olemme vasta about kolmekymppisinä menneet naimisiin ja taakse jäivät molemmilla hurjimmat nuoruuden jutut. Nyt tuntuu 23 vuoden avioliiton jälkeen tuntuu siltä, että yhdessäolo paranee vanhetessaan. On saatu särmiä hiottua molemmista ainakin jonkunverran pois ja on opittu, että toisen tavat ovat tuollaiset, eikä se mitään pahaa tarkoita.

    Sitten tietysti välillä tulee hetkiä, että toisen joku tapa tai tottumus tms ottaa päähän aivan sairaasti. Eihän elämä pelkkää auvoa ole. Mutta niistäkin pääsee yli, kun miettii, että mitä siitä seuraa, jos heti vastoinkäymisen tullessa pannaan ne kuuluista lusikat jakoon.

    Näen asian niin, että kun ensin yrittää tulla toimeen oman itsensä kanssa, niin sitten oppii olemaan toisenkin kanssa. Hyvinä ja huonoina hetkinä. Sillä aivan varmasti avioliitossa on molempia;)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni jutun pitää mennä just noin ja on helvetin hieno kuulla että teillä homma toimii. Tuo mitä sanoit toisen tavoista ja tottumuksista, niin viimeksi tänä aamuna meinasin kuristaa muijan koska hänellä on tapana jättää paskapaperin loputtua tyhjä hylsy telineeseen eikä laittaa uutta tilalle. Mikä jumalauta siinä on niin vaikeaa? Pelkääkö akkaparka että käsi revähtää liiasta rehkimisestä? (voitte kuvitella miltä kuulostaa jos paskapaperia ei ole tuotu kylppäriin..). Eipä silti,on mullakin ne huonut tottumukset ja tavat joita pidän aivan normaaleina.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...