lauantai 9. maaliskuuta 2013

Lutkun (Ludvig XVI) ja mun räteillä on sama kohtalo


Ovat sitten saatanat päättäneet huutokaupata tuon onnettoman heppelin ja tavallaan kohtalotoverini rättejä, huomasin vaan kun luin päivän uutisia että nyt kaupataan Lutkun (Ludvig XVI) berberin palasta jolle varmasti tulee hintaa. Kertoo sen tosisasian, että nykyisillä jälkeläisillä on pelimerkit loppu ja rahaa loisteliaaseen elämään tarvitaan rahaa nopeasti. Tiedän nimittäin mitä on olla himoittu epäonninen ja se ei kuulkaa ole ollenkaan mukavaa se.Sukulaiset tekivät saman meikäläiselle vuonna -93 kun lopetin toiminimellä tekemisen ja velkaa jäi heti helvetin paljon, kuuluisuuttakin löytyi mutta vain velkojien piireissä jossa päänahkani oli todella haluttua tavaraa. Niinpä nämä rakkaat verisukulaiset onnistuivat pöllimään mun kämpiltä esineistöä, jotka myöhemmin kaupattiin oikein Sothebyn suurella huutiksella ja jonne oli kokoontunut maailman johtavat ulosottomiehet vaimoineen. Esineistö piti kaupata ensin paikallisen poliisiaseman takapihalla, mutta joku täkäläisistä voudeista oli työhönsä liittyvän ja maailmalle suuntautuvan sähköpostinsa yhteydessä mennyt mainitsemaan asiasta jolloin siitä tuli maailmankuulu. Ihan vaan siksi että osasin tuohon aikaan tehdä velkaa taianomaisesti ja niinpä sitä tuli sitten tuon harmaan rahan ja muiden hulluuksien aikakautena tehtyä ulkomaita myöten. Velkojia riitti Kolumbiaa myöten josta muistaakseni oli sellaiset kuin Escobar:in veljekset mun perässä, taisivat olla leipureita tai ainakin nillä oli jotain tekemistä jauhojen tai jauheiden kanssa. En nyt muista tarkkaan mutta vitun vihaiset veljekset joka tapauksessa. Se oli tiettävästi ensimmäinen ja ainut kerta kun Sotheby järjesti huutokaupan yhteydessä teemapäivän, sittemmin sitä ei ole tehty koska tuolloin meno äityi velkojieni toimesta yleiksi hulinaksi.

Huutokauppaa juhlistettiin ”Beat the Peppone”-teemalla ja tarjolla oli ruokaa, viinaa ja kersoja varten katosta roikkui aivan sairaasti niitä pinata*-hökötyksiä. Ne olivat tietysti tehty näköisikseni ja karkkien lisäksi niistä levisi lattialle maksamattomia ja perintään ehtineitä laskuja. Kersat nauroivat, heillä oli hauskaa ja keksivätpä kisan nimeltään ”Kuka ehtii tehdä isoimman pystyn?” ja tällähän tarkoittivat että kuka ehtii tehdä eniten velkaa määräajan puitteissa. Tietääkseni joku perkeleen valopää on mennyt väsäämään entisestä ja epäonnisesta elämästäni AntiMonopoly-pelinkin,jossa katsotaan kuinka kauan pystyy elinkeinoaan harjoittamaan pelkällä velkapääomalla. Suosittu peli kaappijuoppojen keskuudessa koska pelin henkeen pelaajan kuuluu esikuvansa mukaan olla melko helvetillisessä laitamyötäisessä jolloin ”todella viisaiden” päätösten teko luonnistuu kuin itsestään. No, se siitä pelistä. Huutokauppaan olivat kerääntyneet maailman johtavat ulosottomiehet perheineen ja kaikki pikku drinkeissään kehuskelivat omilla perintään liittyvillä saavutuksillla. Yhtä puheenaihetta vältettiin ja se oli tietenkin kuinka paljon minulta on saatu perittyä, luonnollisesti sen takia että vastaus jokaisen kohdalla olisi ollut totaalinen nolla. Eihän tuohon nollatulokseen pääseminen edellytä muuta kuin jatkuvaa liikkellä oloa 24h ja bulvaanien käyttöä silloin kun ruokakaupassa pitää käydä. Se oli aikaa jolloin opin muuten vääntämään numero kakkosenkin ikkunasta pihalle vaikka vauhtia oli lähemmäs sata kilometriä tunnissa. Tottakai tämä tapahtui metsäteillä, joku roti sentään. Ei ollut helppoa elämää, ei sitten ollenkaan.

Huutokaupattavana oli kolme kohdetta joista ensimmäinen oli ruttuiseksi itketty paperi. Kyseessä on päätös joka koskee ennakoiden määrää vuodelle -92 ja tuo kyseinen propuska sai minut itkemään perin vuolaasti, jopa siinä määrin että jouduin käyttämään Visineä seuraavat kaksi vuotta kyynelkanavieni kuivuttua totaalisesti. Sinänsä mitätön paperi mutta sangen himoittu sillä lanketista käy selville seikkoja jotka kiinnostavat ulosottoväkeä vielä tänäkin päivänä. Paperin myöhemmistä ajoista olen kuullut että se on mystisesti kadonnut ja nyt maailmalla kiertää vouteja metsästämässä tuota ”Ruttu-reliikiksi” ristittyä lappusta.
Toisena kohteena oli pala veristä haalariani, sukulaisten piti ensin viedä koko haalarit mutta ne olivat niin haperot, etteivät he onnistuneet säilyttämään ehjänä niistä muuta kuin kappaleen polven alapuolelta. Kyseistä rääsyn palaa koristaa halkio joka tuli kirveen terästä alkusyksystä -91, tuolloin olin aivan pää jäässä tekemässä rinnerappusia eräälle mökille. Työmaa on jäänyt erityisesti mieleeni sillä en ole koskaan elämäni aikana kierinyt niin paljon, enkä ole koskaan pitänyt yhtäjaksoisesti niin kauaa märkiä vaatteita päälläni. Kolmisen kuukautta siinä muistaakseni meni kieriskellessä losomärissä haalareissa. Ei se motoriikka oikein toimi tuolla kahden promillen paremmalla puolella joten kovin isoa närettä ei tarvitse olla sandaalin edessä, kun taas kieritään kohti alhalla odottavaa rantakivikkoa ja vettä.
Kolmantena kohteena – josta voutien lisäksi olivat kiinnostuneet myös vaatealan ihmiset – oli yksi XXXXXXXL-koon paidoistani. Tavallinen paita mutta erikoiseksi tekee sen kestävyys vaikka kyseessä on halpahallista ostettu riepu, joskin se on kotoisin tuolta mainion käsityön kotimaasta eli Kiinasta lähtöisin. Tämä rätti, niin kuin kaikki muutkin siihen aikaan ostamani ihokkaat oli ostettaessa XXXXXXXS-kokoa ja yhden ainoan päivän aikana se muutti kokoluokkansa tuohon aiemmin mainittuun. Erehdyin menemään eräänä kesäisenä viikonloppuna kesämarkkinoille pitäjässä, jossa luulin olevani turvassa velkojilta. Väärin, he onnistuivat jäljittämään minut sinne ja väkijoukon keskellä he olivat miltei saada minut kiinni, jokaisen noista perkeleen verenhimoisista roikkuessa paidassani kiinni - kukin vuorollaan ja tappouhkauksia huudellen. Voi vehviläinen mutta se paita venyi, se näytti aivan siltä kuin poncho olisi nussinut boleron satulahuovan muotoon.

Rahaa tuli mukavasti joskaan summaa en kerro sillä onnistuin osan keplottelemaan itselleni mikä turvasi elämäni muutaman vuoden ajan. Noista ajoista on jäänyt hirvittäviä takaumia ja pakkomielteitä joista en ole vieläkään päässyt eroon. Voisinkin tässä purkaa sydäntäni ja kertoa muutaman esimerkin, vaikka ihan vaan varoituksena teille että hoitaisitte raha-asianne hyvin:

Esimerkiksi olen asentanut jokaiseen oveen ovisilmän, mukaan lukien wc:n ovi ja vieläpä saunankin oveen olen sellaisen täkännyt vaikka koko saatanan uksi on savulasia. Pakko päästä kurkistamaan että kuka siellä oven takana kopajaa.

Eteisen lattialla on moottorilla toimiva matto, tai itseasiassa se on hihnakuljetin jossa viiran sijasta pyörii räsymatto. Näin pystyy kätevästi mattoa pyöräyttämällä saamaan postinsa ulko-ovelta ilman että postiluukusta tähtäilevä vouti tajuaa mitään, korkeintaan se luulee näkevänsä näkyjä postin hiihdellessä pois näköpiiristä omia aikojaan.

Pysäköin autoni vielä tänäkin päivänä maalikylissä liikkuessani heti helvetin jyrkkään mäkeen, tämä siltä varalta että jos vouti yhyttää minut eikä auto starttaa laakista niin vauhtia riittää paikalta pakenemiseen.

Nukun myös usein auton alla ja siirryn kabiinin puolelle lattiaan tekemäni luukun kautta. Niin monena aamuna on ulosottomiehet väijyneet turhaan ulko-ovella kun meikäläinen lyö autonsa parkkiksella käyntiin ja karauttaa kohti taivaanrantaa.

Yksi pahimmista on se että joudun kotiin tultuani kulkemaan ympäri kämppää peilin kanssa, sellaisen mikä on varustettu pitkällä varrella ja joita näkee tullimiesten käyttävän. Ihan pakko katsoa lymyileekö vouti mahdollisesti sängyn alla vai sohvan takana, onko mahdollisesti jemmannut itsensä kaappiin tahi suihkuverhon taakse. Metri kahdeksankymmentä senttinen jatkovarsi suo minulle sen tarvittavan puolentoista sekunnin etumatkan jonka tarvitsen pakenemiseen.

Parittomilla viikoilla nukun vasen silmä auki ja parillisilla taasen oikea auki, joskus olen yllättänyt itseni nukkumasta molemmat silmät auki ja huhuilemasta. Näihin tilanteisiin liittyy kylläkin hyvin tukeva yliannostus iltalääkkeiden osalta.


Oli minulla oikein asiaakin; paljonkohan tänä päivänä mahtaa maksaa oikolukeminen ja tekstin saattaminen muutenkin (kappalejako etc.) kieliopillisesti oikeaan muotoon? Olen nimittäin päättänyt pistää kaikki tekstit siististi järjestykseen (kaikista on kopiot mutta ne ovat sellaisenaan) ja nippuun.On pitänyt ja pitänyt jo aikoja sitten mutta en koskaan saa aikaiseksi ja uutta tulee koko ajan.Nyt on kuitenkin ryhdyttävä toimeen sillä päivämäärä 20.04.2013 lähestyy kovaa vauhtia ja silloin tulee vuosi tätä kirjoittamista täyteen. Tarkemmin sanottuna klo 22.02 jolloin ensimmäinen ja lyhyt teksti Blogit.fi:n puolella näki päivänvalon tai paremminkin illan hämyn, yhtä sumuahan tämä on ollut koko ajan. Vanhan blogin puolella tekstejä on 150 kappaletta ja täällä bloggerin puolella niitä on tämä mukaan lukien 175, täällähän aloitin 19.09.2012 ja se oli päivä jolloin onnistuin hukkaamaan ensimmäisen tekstini, muistaakseni Polga taisi olla ainoa joka sen näki. Joka tapauksessa, 325 kappaletta ja keskimäärin 1000 sanaa. Tavoitteeni (ja kahjo suunnitelmani) olisi saada kuluneen vuoden tekstit yhteen nippuun ja jos Luoja suo, niin hommanhan voisi tehdä vaikka joka vuosi. Sen tiedän että meikäläisen on turha hommaan ryhtyä koska samat virheet toistuisivat tekstistä toiseen, niitä jää aina vaikka miten yrittää tarkistaa. Pahemmin en kyllä jälkikäteen muokkaa sillä se, mikä muisteloiden virtana päästä tulee, saa jäädä sellaiseksi. Muuten siitä hukkuu ajatus. Okei, tämä sotii kieliopillista oikeellisuutta vastaan eikä tässä ole tarkoituskaan tehdä mitään aapista, vaan vähän siisitä tätä yhteen kirjoittamisen pötköä ja selkeitä kirjoitusvirheitä. Tiedän että minulla on hyvin useasti sanat väärässä järjestyksessä, koska luulen sairastavani sitä tautia jolla on hienompikin nimi enkä tarkoita lukihäiriötä vaan sitä yhtä jota en nyt hittolainen muista.

Näin,tulihan tähän loppuunkin saatua aikaiseksi oma pötkö ja nyt ei ole sitten muuta kuin aika toivottaa teille mitä parhainta lauantaita, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

Minä jo kävin palelluttamassa itseni, korvessa tänä aamuna -19 pakkasta joten hieno kesä tulossa ja näillä näkymin pysytään heinäkuussa -10 asteen tienoilla. Mitä sen väliä jos nyt yksi kesä menee siten että järvet ovat jäässä, ehtiihän sitä sitten ensi kesänä uimaan ja hallit ovat auki joka päivä.

*Tiedän 
                                        ---Pusuja---




42 kommenttia:

  1. Kuulepa Peppone, ei sun kannata kellekään ulkopuoliselle noita tekstejä kantaa. Menee idea ja maku jos liikaa siistitään. Nunnakunnasta löytyy varmasti apu tähänkin hommaan. Laitan sulle asiasta sähköpostia.

    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enhän minä niitä liikaa ole siistimässäkään, vaan pahimmat kirjoitusvirheet - selkeät sellaiset pois. Siinä olet kyllä oikeassa ettei niitä pidä liikaa rustaaman tai sitten ne eivät ole enää omia ja kiitos postista, käyn sen sitten tämän päivän aikana (on lähdettävä maalaushommiiin) lukemassa.

      Viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  2. Historiaahan meillä on itse kullakin, sulla jos mahdollista niin vähän värikkäämpää menoa takana. Varmaan edessäkin :) mutta nyt viisaampana.

    Joko voudit on jättäneet sut rauhaan? Jossain vaiheessahan ne luovuttaa.

    Mä jatkan lomanviettoa suunnitelman mukaan. Toissapäivänä siivosin tämän rotankolon, eilen vastaanottotilat kaupungissa ja tänään siivotaan yhden vanhan miehen huusholli. Onneksi tuo esikoinen on näppärää apua näissä hommissa. Huomenna tiedossa rivakkaa hellapalvelusta, kun Oulusta tulee autolastillinen nuoria eli Maestron A-sarjalaiset poikaystävineen. Opiskelijat arvostavat niin suuresti oikeaa ruokaa :)

    Aurinkoista päivää Petronelle ja muille lukijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No historiaa on mutta se nyt on sellaista...ja kyllähän nuo penteleet ovat helittäneet aika hyvin otteensa, itseasiassa ulosotossa ei ole pitkään aikaan ollut mitään "vanhoja" juttuja.

      Sulla on kyllä Tita ihan omanalainen käsitys lomanvietosta tai sitten on kyse murre-eroista sillä tuota sun lomaasi täälläpäin puhuttaisiin ihan reilusti työleirin nimellä :P

      Aurinkoista päivää myös sulle ja toivotaan että se paistaa kirkkaasti sinne kyökin puolellekin.

      Poista
    2. Ei Peppone - TÄMÄ ei ole työleiriä, vaan normaalia perheen arkea. Mutta odotas kun maa sulaa ja kasvukausi alkaa. SE on todella kovaa työleiriä siihen asti kun maa jäätyy. Heikkohermoisimmat ei kestä katsoa ja vain vähän siitä kerrotaan lukijoiden mielenterveyden säilyttämiseksi. Emäntää ei sisällä näe, mutta ulkona pyllistelee joku kiiluvasilmäinen olio nokian kumisaappaissa ja ah niin seksikkäissä tuulipuvun housuissa ynnä t-paidassa. Lippis tietenkin päässä ja kädet mullassa melkein kyynärpäitä myöten.

      Sitä paitsi tommonen rivakka kaksituntinen, jonka aikana siivotaan 110 neliöinen huusholli siivosti elävän ikämiehen jäljiltä on piece of cake kahteen naiseen. Tuli samalla pestyä uuni ja liesituuletin. Joka kerralla jotain - ensi kerralla jääkaappi. Ja on siinä papalla vähän iloa ja elämää ympärillään kun kaksi akkaa huseeraa ja kälättää iloisesti. Päivät kun tuppaavat olemaan hiljaisia ja yksinäisiä.

      Välikaffit...

      Poista
    3. No tuo on totta ettei siinä kai kauan kahteen naaraaseen mene ja on hienoa että tuotte ikäihmisen eloon vähän draivia. Muistan kyllä viime syksyltä jotain sun puutarhaan liittyviä, kiihkeitä kommenttejasi Torpalla ja uskonkin mullan lentävän kaaressa sitten kun ollaan siirtymässä siihen vähemmän kylmempään ajanjaksoon. Kesäähän Suomessa ei ole koskaan, on vain valkoinen ja vihreä talvi.

      Poista
  3. Minä olen vaatimattomasti sanottuna erinomainen oikolukija. Suorittaessani elämäni ainoata yliopistoarvosanaa, oikoluin kurssikavereideni sepustukset. Taidot saattavat hieman olla jo ruostuneet, mutta työpaikallani minua haukutaan kielipoliisiksi ym. ikävillä nimityksillä. Mutta sinun tekstisi ovat ihan hyviä sellaisenaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, mä kuulin toisaalta että sä olit alkuaikoina purrut kätesi verille kun yritit pidätellä raivokohtausta lukiessasi mun blogia, se on ihan ymmärrettävää ja toivottavasti ei jäänyt pahoja arpia.

      Itseäni tämä ulkoasu ei muuten haittaa mutta se saisi olla selkeämpi.

      Poista
    2. Ei jäänyt edes henkisiä arpia :DD Jos en tietäisi, veikkaisin horoskooppimerkiksesi Neitsyttä. Oot niin vaativainen itseäsi kohtaan. Viralliset tekstit on asia erikseen, mutta ei tällaisessa vapaamuotoisessa kirjoittamisessa virheet haittaa lukijaa yhtään. Eikä niitä aina edes huomaa. Sisältö on tärkein ja sun tapauksessa se on priimaa :)

      Poista
    3. Kiitos rakkaani, tuo riittää mulle.

      Poista
  4. Olen samaa mieltä kuin Marjaana, turha stilisoida liikaa.

    VastaaPoista
  5. Okei ja kiitos mieleipiteesitä. *Juoksee käsittämätöntä kyytiä googlettamaan sanaa "stilisoida" *

    VastaaPoista
  6. ..no voi vehviläinen, tuota sanahirviötä en sitten tehnyt tahallani eli kyllä jonkinlaista kastraatiota kumminkin tarvitaan :P

    VastaaPoista
  7. Ei tosiaan tarvitse enää kenenkään oikolukea, tekstisi ovat hyviä sellaisenaan. Jospa kumminkin luet itse ne vielä kerran läpi, niin se on siinä. Itse kun olen jotain tärkeämpää tekstiä tuottanut (öhöm), niin olen yön tai nukkunut ja sitten lukenut uudestaan. Elikkä kyllä ne vanhojen tekstien kirjoitusvirheet huomaa. Eikä sinun tekstissä juurikaan virheitä ole, toista se on kun meikäläinen innostuu... kirjoittamaan siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis yön tai pari... voi helv...

      Poista
    2. No tuota juuri tarkoitin...! Niitä jää vaikka lukee, hittolainen sentään! :D

      Poista
  8. Joo se on vähä miten sen ottaa sanosin. Kokki sanonu mulle että ku saat uuven tekstin kirijotettua, tallenna se ja luje seuraavana päivänä se uuvestaan ajatuksen kans ja kato mitä pittää korijata. Joo tosi hyvä systeemi, mut siinäpä se mun aika sitte meniksi, virheitä korijaillesa eikä taitas juuri kummosemmaksi muuttua.
    Tekevällehän niitä virheitä sattuu ja ylleensä ne joille niitä ei kauheesti satu ovat niihin tarttumasa. Jotta, mukava se on ku voipi kirijotella sillaitte vappaasti ettei tarvi koko ajan aatella että mitenkähän oikiaoppisesti kirijotettua tekstiä mahtaa syntyä. Mut ihan mukava idea kerätä kaikki talteen. Mistäpä sen tietää jos hamasa tulevaisuuvesa niistä syntyy jonkulainen dekkari. :) :)
    Kirijottelemisen iloa ja mukavaa kevätpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ja viisaita ajatuksia, samoilla linjoilla kuin Rantiskin eli yön yli. Toisaaltahan se on sama kuin piirtämisessäkin ettei se siitä kummene, eka veto on aina se paras mihin pystyy. No vanhuuden päiviä vartenhan minä näitä olen nippuun laittamassa, onpahan sitten jotain muisteltavaa kun tietotekniikka ajaa niin paljon ohi ettei osaa enää konetta käyttää.

      Hyvää kevätpäivää sulle ja Kokillekin!

      Poista
  9. Ei kannata korjailla. Sun tekstit on hyviä sellaisenaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina, täytyy sitten pitää nämä tälläisenä mutta harmittaa nuo kirjoitusvirheet niin paljon.

      Poista
  10. Jaa, että minä en saakaan kommentoida, Bloggeri ilmoitti. Teenpäs sille kiusaa ja kommentoin kuitenkin. Sitä halusin sanoa, että mitä niitä tekstejä korjailemaan. Sen sanoin, minkä kirjoitin tai jotain sinne päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kionaya, sanoit melkein sen mikä oli eilisen tekstin lopussa latinaksi eli "tämä minun oli sanottava". (muistaakseni suomennos meni noin). En tiedä mikä tätä bloggeria riivaa, kommentteja häviää (muuallakinkuin Luostarissa) ja muutenkin meno on välillä yhtä tervassa juoksemista. Toisinaan pelaa taas kuin ihmisen mieli. Omituista...

      Poista
  11. Mä olen kyllä eri mieltä, on lukijaystävällistä korjata rkijotsuvihret pois. Muuten ei tekstejä tietenkään pidä mennä ronkkimaan.

    Mutta voi herranperse miten sai taas nauraa vedet silmissä tälle postaukselle, ihan hervotonta juttua, kiitos!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niipä! :D
      Mutta päädyin sitten helppoon vaihtoehtoon; nyt kun tuota Feedburnerin läpykkää (musta, vasen yläkulma) klikkaa, niin tekstin pääsee lukemaan selkeämässä muodossa, toki samoin virhein mutta siten ettei näkyvissä ole kuin itse teksti valkoisella pohjalla.

      Poista
  12. Turha korjata valmista kamaa eli komppaan.
    Vaatimattomasti totean oikolukeneeni viimeksi yhden historiikin (siis painettavaksi menevistä opuksista). Ja olen neitsyt, edelleen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sen vähän mitä olen toimistasi perillä, odotinkin kauhun sekaisin tuntein sun kommenttiasi. Hyvä jos kelpaa ja nythän on sitten tuon feedburnerin lätkän takaa tuo tekstikin ilman "lisiä" luettavissa. Niin ja kiitos :)

      Poista
  13. Polgan astrologinen suositus on paras koskaan lukemani peruste cv:ssä!

    VastaaPoista
  14. Etkö muka ole kopsannut näitä mihinkään talteen? Jos et, tee se. Ainakin omaan kansioon, mielellään varmuuskopio vielä erikseen. Aina välillä ;) *joskus kaikkensa menettänyt*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on mulla näistä kopiot ja päivitän koko ajan, olisin vain halunnut myös "puhtaan" paperisen version *köh* vanhuudenpäiviä varten ;)

      Poista
  15. Oli kuulepas tämänpäiväisesi taas sitä sorttia, jonka voisi pläjäyttää kansiin lähes sellaisenaan :D Tukka...siis turkki putkella lukijallakin!

    Draivia ei ikinä kannata tappaa liialla viilaamisella. Ja varsinaisia kielioppivirheitä nyt ei niin hirveästi ole näkynyt (terv. täältäkin yhdeltä pilkunviilaajaksi koulutetulta), se huolesi on ihan turha. Lyöntivirheitä me tehdään kaikki. Ehkä (aiheiden) toistoa (eri jutuissa) kannattaa tarkkailla sitten, jos alat koota parhaista paloista painokelpoista kokoelmaa (joo-joo, tarkoitan oikeasti!) - ja kustantamoissa on (ainakin ennen vanhaan ollut) sellainen ammattikunta kuin kustannustoimittajat, jotka (jos osaavat työnsä) hoitavat kyllä sen kielioppitason puleerauksen, jos on tarvis.

    Mutta tärkeintä on oma ääni, ja se sinulla on. Että unohda sinä se kielioppi ja anna tarinan laulaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, kiitos neuvoista ja kauniista sanoista :)

      Poista
  16. Ja taas kerran huomioni vei tuo sormi, joka hiiren kursorina toimittaa hauskaa virkaa. Kyllä ihan mahtavaa kamaa on tämä blogi. Ihan kaikkineen, kiitos joka ainoasta jutusta. Olen nauranut ja ihastellut. Olemme tyydyttyneitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tsompi, yritin löytää karmaisevamman sormen mutta ei ollut tarjonnassa joten tähän on tyytyminen. Kiitos sanoista <3

      Poista
  17. Jos liikaa korjailee - varsinkin, jos sen tekee joku toinen - siinä voi helposti kadota jotain olennaista. Älä siis liikaa ala viilata tai viilauttaa vanhoja tekstejä.
    Apropos, muistinpa yhtäkkiä, että olen entisessä elämässäni toimittanut jonkin julkaisun ja oikolukua on tullut tehtyä vähän enemmänkin. Täytyykin lisätä cv:hen saman tien, ennen kuin unohdan taas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääköön aikakirjat siis tälläisiksi, se nyt on niin monelta taholta kuultu enkä tosiaankaan halua kenenkään karsivan testejäni koska sitten neeivätenää ole meikäläisen.

      Sitten ei muuta kuin cv:tä viilailemaan, se olisikin mielenkiintoinen nähdä..

      Poista
  18. Tekstejä ei tarvi viilata, mutta ilmeinen viilauksen sisäsyntyinen, voimakas - suorastaan kiiman asteinen - vietti on sulla mulkata tätä ilmiasua. Päivän aikana ehtii vaihtua nyanssi jos toinenkin.

    * tuijottaa kädeksi muuttunutta kursoria epäuskoisena :) *

    PiiÄäs: älä sitä horoa päästä sieltä lukkojen takaa enää kummittelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No okei,en viilaa enkä mulkkaa eikä mulla mitään niin pakottavaa tarvetta ole, kunhan koitan tähyillä tulevaisuuteen. Sormi on hieno, sitä ei pidä pilkattaman. Itseasiassa mulla oli hakusessa sellainen raahustava ukko joka animoituna kulkee kursorin mukana,ts. kursorin paikalla. Enpä vaan enää löytänyt sitä sivustoa ja se on harmi, se raihnainen patu olisi kuvastanut mua niin hyvin. Toisena vaihtoehtona oli karmaiseva sormi mutta sitäkään en löytänyt. En kyllä pitkään etsinytkään kun oli saunaan meno ja silleen.

      Kuules,Luostarissa ei mitään horoja ole koskaan ollut eikä tule olemaankaan.

      Poista
  19. Tuohan tuollainen hassu Hessu Hopon käsi mukavaa kepeyttä tähän muuten niin vakavahenkiseen luostariisi... Enkä minäkään niitä naikkosia kaipaa mutta jos löydät jonkun kivasti käppyrän nunnankutitettelusormen tai vaikka iloisesti hetkuttelevan adonisenkelin vaihtoehtoiseksi osoittimeksi, laitathan jakoon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klikkaappa tuosta oikean sivupalkista (plakaattien alapuolelta) tuota välkkyvää Blogger Widgets - linkkiä niin sieltä näitä löytyy ja ihan maksutta, ilman mitään koodausjuttuja.

      Poista
    2. Ou vau... siis vain taivas on rajana ;D

      Poista
    3. Juu rakkaani, vain taivas on rajana....:D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...