lauantai 23. maaliskuuta 2013

Muutama seksuaalinen fantasiani ja kertomus siitä, kuinka ne toteutuivat käytännön tasolla


Päätin olla avoin kertoa muutamasta fantasiastani ja siitä, kuinka ne ovat toteutuneet käytännön tasolla. Nimittäin kaikki tässä kertomani ovat toteutuneet juuri niinkuin ne kerrotaan mitään peittelemättä tai häpeämättä. Kappalejako menee niin että ensin on kursivoidulla tekstillä fantasia ja sitten normifontilla selostus siitä mitä todellisuudessa tapahtui.
Olkaapa hyvä:

Makaan alastomana matalassa mutta isossa purossa selälläni, nauttien virtaavan veden viileydestä kunnes havahdun siihen, että tajuan jonkun olevan jalkojeni välissä. Näen kauniin,täysin alastoman naisen joka alkaa herkkien hyväilyjen jälkeen ottamaan suihin tavalla, mikä ei ole tästä maailmasta.

Kesäkuu -93, olen hönöpäissäni väsäämässä jonkun juoppohullun ja sinivalkoisen ajatuksen innoittamana sellaista ulkovarastoa joka ei tosiaankaan ole tästä maailmasta. Varasto on reippaan kokoinen, noin 6x8 metriä ja luonnollisesti joka nurkka heittää aivan saatanasti koska promillet pysyttelevät tuolla kahden, kahden ja puolen kieppeillä. Koko rytöläjä on rakentamisen irvikuva mutta mielestäni se on aivan sairaan hieno sillä harvoin pirtupäissään pikku virheitä huomaa. Korkeutta on kolmisen metriä ja olen juuri lyömässä välipohjaan koolareita levytystä varten kun se tapahtuu; koko saatanan kioski kaatuu ja hajoaa tuhannen päreiksi minun jäädessä sortuvan rakennelman alle. Meteli ja pölypilvi on varsin eeppinen, tuhannen vinoon naulatun naulan pitäessä infernaalista soundiaan rungon taittuessa vinoon ja katon aloittaessa matkansa kohti maankamaraa. Makaan siellä lankku-ja lautakasan alla kirkuen hysteerisesti, en niinkään kivusta vaan särkyneen pirtupulloni vuoksi – sitä kun olisi ollut vielä kolmannes jäljellä enkä varmasti kykene hakemaan enää sinä päivänä lisää tuota töpäkkää nestettä. Hätääntyneet naapurit soittavat palokunnan paikalle joka ryhtyykin pelastamaan meikäläistä puutavarakasan uumenista, karjuen koko ajan että sattuuko kun noin huudat. Vituttaa niin paljon etten vastaa vaan vaikenen kokonaan. Tästä palomiehet hätääntyvät ja riuhtovat raivokkaasti puutavaraa pääni takaa, sillä katto on pudonnut lähes kokonaisena päälleni eikä minua saa nostettua ilman jonkinmoista nosturia rytökasasta pois, vaan minut pitää vetää käsistä raunioissa olevaa tyhjää tilaa pitkin. Näin tapahtuu mutta pahaksi onnekseni vartaloni alla on lankunpätkä josta törröttää viiden tuuman naula ja se painaa todella kivuliaasti kiveksiäni. Palomiesten aloittaessa vetämisen, ryhdyn susimaiseen konserttoon kivesten venyessä polvitaipeisiin asti.

Istun kahvilassa, se on sellainen vanha ja hämyisä jossa on muutamia pieniä pöytiä, paikkaluvun pysytellessä alle kahdenkymmenen. Istuudun kulman taakse omaan rauhaan ja juon kahviani ylhäisessä yksinäisyydessäni kun suoraan edessäni olevaan pöytään istuu jumalattoman kaunis nainen ja hän ryhtyy tuijottamaan minua viettelevin ja kutsuvin katsein, huulien ollessa hieman raollaan. Koitan pitää pokkani ja olla välittämättä koko naisesta mutta en saa pidettyä katsettani irti hänestä, jolloin hän alkaa nostamaan hamettaan ja tajuan ettei hameen alla ole mitään. Vain paljaat reidet joita hän sivelee vieden kättään koko ajan ylemmäs. Nopea vilkaisu ympäröiviin pöytiin kertoo minulle meidän olevan kahden ja kun käännän katseeni takaisin naiseen, on hän avannut paitansa napit jotka paljastavat täydelliset, kiihottavat rinnat. Hetkeä myöhemmin rakastelemme kahvilan pöydällä.

Vuosi on 1989 ja olen syömässä ruokatauolla eräässä helsinkiläisessä pikku pizzeriassa, siinä odotellessani annostani paikalle lehahtaa kaksi parkkipirkkoa kahveineen ja he istuutuvat viereiseen pöytään. Tunnen kylmän hien nousevan pintaan koska tiedän Hiacen – silloisen pakuni – olevan sakkopaikalla ja selkeästi nähtävissä pizzerian ikkunasta. Parkkishaukat juovat kahviaan ja juuri kun saan tulikuuman pizzani eteeni, heidän keskustelunsa kääntyy työasioihin ja tauon jälkeiseen kierrokseen. Kumpikin on yhtä mieltä siitä, että he ottavat ohitse kulkevan kadun molemmat puolet kun tuolla näyttää olevan harmaa hiacekin täysin laittomasti parkkeerattu. Nyt tulee kiire, alan tunkea tulikuumaa lätkää suuhuni sillä minähän en nuukana miehenä muutaman parkkipirkon takia jätä tuota taivaallista sirvakkaa syömättä.

Hiljaiset inahdukset täyttävät pizzerian äänimaailman syystä, etten tunne ketään joka voisi olla ääntelemättä kun suuhun paukahtelee peukalonpään kokoisia vesikelloja. Silmistäni solkenaan valuva vesi ja hiljainen valitukseni saa parkkipirkkojen huomion, päätään pudistellen he nousevat ylös ja tekevät lähtöä. Tungen turpavärkkini täyteen pizzaa, herkkusieniä menee nenäänkin ja survonpa vielä lautaselle tippuneet jämät taskuuni. Näkökenttä on aivan sumea kyynelistä ja suutani raastaavat helvetin tulet kun singahdan pöydästä ylös, valmiina riennättämään noiden verenhimoisten kyylien edelle. Posket pullollaan ja puolisokeana kompuroin ulos, menomatkalla heitän tarjoilijalle epähuomiossa kaksisataa josta tämä perkeleen etelän elävä intoutuu ensin vuolaasti kiittelemään mutta havaitessaani jättämäni pöydän kunnon, loitsiipa hän jotain turkkilaisia kirouksiakin perääni. Kaikesta tuskastani huolimatta tunnen vitutuksesta johtuvien verisuonten katkeilun otsalohkossani sillä olen varma että hampaat sulavat suuhuni sangen pian ja joudun kelkemaan pärryhuulena lopun ikääni. Juoksen hiacelle ja hyppään kuskin pukille juuri kun parkkikyylät astuvat ovesta ulos ja tähyillen suuntaani. Suu mielettömiä vesikelloja täynnä kahautan kumi laulaen paikalta pois, tuntien omituista voitonriemua siitä että säästin parkkisakon, terveydestä niin väliä ole. Pysähdyn jonkin matkan päästä huoltoasemalle koska minun on pakko saada juotavaa, suuni on edelleenkin tulessa ja se saa silmät vuotamaan niin että autolla ajaminen on suorastaan vaarallista. Tehdessäni ostoksiani tunnen kuinka ihmiset tuijottavat ja naureskelevat minulle ja ulos päästyäni tiedän miksi. Taskuuni tunkema pizzanpala on pakoon lähtiessäni tipahtanut kuskinpukille ja olen istuutunut sen päälle, jolloin tämä kaunis Quattro Stagionen kappale on liiskautunut koko perseen täyttäväksi punaruskeaksi mössöksi josta törröttää muutama herkkusieni. Tämäkin vielä. Ajelen kämpille ja nyyhkytän hiljaa koska tiedän jo tässä vaiheessa, että seuraavat kolme viikkoa menevät Elovenalla ja jogurtilla.


Tässäpä näitä oli pari kappaletta ja varmaan ymmärrätte että on jäänyt tuo fantasioiminen vähemälle kun ei enää näillä kympeillä kerta kaikkiaan terveys kestä. Näitä olisi aika paljon mutten viitsi ihan kaikkea paljastaa ja pelkät selostukset tosielämän toteutumisista olisivat typeriä jos niitä ei pystyisi vertaamaan lähtökohtana olevaan fantasiaan. Jääkäätte siis ilman enempiä fantasioita mutta tietoisena siitä, että ajattelin yhtä teistä koko ajan kun kirjoitin....

Hyvää lauantaita teille, te rakkaat Luostarin asukkaat ja muut matkaajat.
(Meikä lähtee taas muuttopuuhiin)

20 kommenttia:

  1. Hienoa! Mie jo luulin, että jatkossa kaikki pakinat tulee puheena...

    Harmi, ettei tuollaisia puroja juuri Suomessa ole... tai sitten ne on niin mutaisia, että niihin uppoaa, jos menee makoileen. No, ehkä mereen hiekkarannan kohdalla laskevat pikkujoet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ei nämä mitään pakinoita ole vaan osa mun elämää ;)

      Juuri noita puroja on Lapissa ja itse asiassa olen makoillutkin tuollaisessa, tosin ilman sitä tärkeintä.... ;D

      Poista
    2. No Lapissa hiekkamailla voi ollakin, muttei täällä etelässä. Täällä vedetkin on sameita, kun ne Lapissa on suonmustia, mutta kirkkaita.

      Poista
    3. Juu, ei täällä etelässä ole kuin kurakoita eikä niitä ojia voi oikein puroiksi sanoa.

      Poista
  2. Hitto, mun on laitettava peltikalsarit jalkaa, ku tollassii kirjotat ja mua aattelet. ;DDDDDDD

    VastaaPoista
  3. Toi ensimmäinen osui kyllä hyvin, virtaava vesi,aah;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö...ehkäpä Rantis meidän pitäisi tavata? ;D

      Poista
    2. Täällä päin on ihana pieni joki, tulvii keväällä... Kai pidät avantouinnista, kuten minä?

      Poista
    3. Se on pakko nähdä ja vaikka vihaankin kylmyyttä yli kaiken, niin sun kanssa hyppään vaikka mihin avantoon eikä ole välttämätöntä se avantokaan vaan voin pomppia ihan muuten vaan.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. No onhan nuo käytännön toteutukset aika tuhoisa mutta muuten....;)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No sitä se nimenomaan on - kova(n)a! :P

      Poista
    2. En usko ja sitäpaitsi tuo lipsahti, piti olla korrektimpi.

      Poista
  6. Älä turhaan jätä fantasioimista ;) Kun vähän skarppaat toteutumien suhteen, niin vaikutus terveyteen on päinvastainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mutta se kynnys noiden tuskallisten kokemusten jälkeen on niin kovin suuri, olkoonkin että onnistuessaan se olisi aika makeen tuntuista ;)

      Poista
  7. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.

    Suosikkisanontani on: tästä vielä noustaan kuin usva paskasta ja niin sitä sinullekin käy. Keep on dreaming.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että muuttuu ja nyt kun tuo kesä tulossa niin täytyy ottaa vähän rauhallisemmin. Aikas hyvältä kuulostaa sanontasi ja kyllähän se niin on ettei tästä ole kuin yksi suunta eli ylöspäin.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...