lauantai 30. maaliskuuta 2013

Päivän toinen eli positiivinen versio (straight)


Oikean jalan kertomus aka ehkäpä ei niin paska päivä sittenkään eli tarina jatkuu päivän ensimmäisestä kertomuksesta....
( ensimmäinen teksti löytyy tämän alta ja se kannattaa lukea ensin, ellet ole jo tehnyt sitä)
Hyppelehdin autolle iloisen näköisesti ja sitä olinkin, olinhan matkalla siskolikan romuja kuskaamaan ja häneltä varmaan saisin laastarinkin hetki sitten verille potkaisemaani ukkovarpaaseen, meillä kun ei kotona sattunut olemaan.Jokusen kilometrin ajettuani minun oli suorastaan pakko pysähtyä ihastelemaan keväisen auringon paistetta tienpenkkaan, olin näet unohtanut aurinkolasit himaan ja tuo kauan kaipaamani mollikka suisti meikäläisen häikäisyllään siihen vielä tienvartea koristavaan, paskaiseen valliin. En suuttunut vaan nautin alkavan kevään lämmöstä ja osan tästä mieleeni imeytyneestä lämmöstä saivat myös kiinalaiset pikku kätöset ja suomalaiset varaosakauppiaat särkyneen vilkunlasin muodossa. Hengitettyäni todella kiivaasti raikasta maaliskuun ilmaa, nousin autoon ja jatkoin matkaani onnesta itkien. Tästä tulisi hieno päivä.

Päästyäni sisareni pihaan minut valtasi onnellinen ja kotoinen tunne sillä ovella seisoi tuo vallan perkelen monta ja hupaisaa vuotta elänyt ihminen. Vaihdoimme hyvät huomenet ja totesin ilokseni saavani jälleen kuulla jatko-osan tarinaan, joka kertoi siskoni työkaverista Ailista, tuosta mystisestä naisesta josta minulla ei ollut vitunkaan hajua kuka hän oli mutta kun siskoni kerran oletti minun tuntevan kyseisen nartun ja hänen sukunsa sikoja myöten, hymyilin onnellisena ja kuuntelin Ailin seikkailuista niin saatanan pienissä ympyröissä että oli suoranainen ihme ettei hän kompastunut omiin jalkoihinsa. Vasta sitten kun näppini ja ja varpaani olivat mukavasti jäätyneet, pääsimme sisälle lämpimään.

Tuo sama diibadaaba Ailista jatkui katkeamattomana virtana mutta minulla oli hauskaa ja jopa nauroin ääneen katsellessani horkan ravistaman käteni aiheuttamia vaikutuksia leivänpäällisten positioiden muutoksista sirvakan yläpinnalla.Tomaatin siivut tekivät kamikaze-hyppyjä lautaselle ja kurkut tanssahtelivat reunalta toiselle, minusta näytti että jotkut jopa yrittivät tarttua sen kuivuneen mutta varmasti iloisella mielellä leivotun leivän reunaan.Elämä hymyili horkkavihannesten kautta ja minä olin onnellinen.

Siskolleni oli paljon kertynyt antiikkitavaraa jota ilkeämieliset kehtasivat nimitttää käsittämättömäksi paskan hamstraamiseksi mutta minä riemuitsin, jälleen opin tämän aivan sairaan shaissemäärän palvelevan suurempaa tarkoitusta: myöhempien aikojen muuttoa ja sitä edeltävää antiikkitavaran roudaamista niinkin surulliseen paikkaan kuin jätteenkeräysasemalle. Miten ilahduttavaa huomata kaikkien selän nikamien olevan tallella, ne kun ilmoittivat yhdessä ja erikseen olemassaolostaan. Vaatehuoneen huomasin olevan todellinen astaamatikon toiveuni, en riemultani voinut käsittää miten joku pystyy hillitsemään imurin käyttönsä niin hyvin. Olin varma ettei ko. huoneessa oltu siivottu sitten -85 rakennuksen valmistumisen yhteydessä tehtävän loppusiivouksen. Se on sellainen urotyö ja osoittaa niin lujaa mielenhallintaa että katsoin siskolikkaa hymyillen. Niin kauan että kasvolihakseni kramppasivat ja turpavärkkini näytti vääntyneen mielettömään irvistykseen, olin vain niin kerta kaikkisen onnellinen siskoni saavutuksesta.

Päivä venyi pitkäksi mutta ei sillä ollut mitään merkitystä koska sisko paransi vatsani ja se on asia josta olen vieläkin very happy, ei tämä vessassa juokseminen tänä yönä lopu. No katsokaas kun vaivanani on ollut ummetus jokusen päivän mutta ne 43 pakollista ja monta mukavaa tarinaa Ailista sisältävää kahvitaukoa tekivät kerralla lopun peppuni tulpasta ja nyt torttu lentää Juri Gagarinin lailla, korkealta ja kovaa. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja sain vielä nauraa mielipuolisesti jätteenkeräysasemalla kun toissapäivänä ostamani työtakki repeytyi pitäen todella hassua ääntä.

Hyvä tuurini ja fiilikset jatkuivat enkä edes ehtinyt nousta autosta kotona kun toinen sisaristani soitti, taas oli se auvoinen tupa täynnä savua. No hittolainen, nythän se sopivasti sattuikin koska minua hieman väsytti ja tämä tuleva operaatio takasi sen etten vaipusi sohvan syövereihin. Lucky me. Rattoisasti vihellellen suhautin taas tien päälle ja tähtäilin verestävin silmin ajorataa, mieleni pohtiessa niitä kaikkia kauniita sanoja joilla kiittäisin sisartani tästä odottmattomasta virkistys hetkestä. Pääsin perille ja tuttu ja riemunkiljahduksia herättävä tilanne kohtasi minua, sauhua tuuppasi ovista ja ikkunoista, väki kirkui sointuvia yläsäveliä ja osan porukasta tepatessa paikoillaan.

Suunnattoman onnen purkauksen vallassa syöksyin sisään torppaan, onnen kyynelten valuessa solkenaan poskiani pitkin ja keuhkojeni viritellessä vinkuvaa kiitosvirttä. Ähelsin aikani yläkerrassa ja sain kuin sainkin pois paikoiltaan ”vahingossa” tuupatun Porin Matin, joka oli siirtynyt eilisen tapauksen johdosta tehdyn, rattoisan mutta vainoharhaisen tarkistuksen yhteydessä. Lopuksi - häkämyrkytyksestä johtuvan oksennuksen tehdessä iloisia kuvioita lattialle – sain hormiyhteen tiivistetty asbestinarulla ja lasivillalla. Hoipuin alakertaan ja ulos, tässä vaiheessa mielisairaan käkätyksen ravistellessa nokeentunutta kroppaani. Ohjeistettuani siskoani ehkäpä turhankin iloisin sanankääntein, pääsin vihdoin kotiin ja nyt istun tässä naputtelemassa tätä. Kuten muutaman sekunnin kuluttua tajuat tämän tekstin loppuvan, olen jo tekemässä tämän illan radiolähetystä. Pahoittelen etten tänään ole paljon ehtinyt teidän teksteihinne tutustumaan, sillä olen nyt ollut kotona kokonaiset puolitoista tuntia. Koitan jaksaa lähetyksen jälkeen vastata kommentteihinne / lukea uusimmat juttunne mutta jos en, niin sitten viimeistään huomennna aamulla. Huomenna en aio liikauttaa eväänikään, en sen paremmin kävelevien Porin Mattien kuin antiikkitavaroiden suhteen vaan olen ja luen blogeja.

Hyvää yötä teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.




26 kommenttia:

  1. Niin.

    Porin Matti, käsite jota monikaan sanoessaan ei ajattele mikä se on.

    En tunne, mutta eikös se ole valuratainen puukamina joka ei varaa mutta säteilee, vähän kuin armeijan kaminat?

    Täytynee googlata.

    Saakohan Pori jotain provikkaa nimen käytöstä?

    VastaaPoista
  2. Tarkistin.

    Sehän on pienestä koostaan huolimatta varaava. 10-tuntia.

    Latovainiossa meillä oli vain pönttöuuneja nurkassa joissa oli massaa kolme kertaa enemmän.

    eli:


    Porinmatti on pienehköstä massastaan huolimatta varaava uuni,eli poltetaan pesällinen tai kaksi,kun hiillos on palanut arinalla loppuun laitetaan pelti kiinni.Ilmansyöttö niinkun edellä oli neuvottu,hiilipalon aikana toisioilmaa ei enää tarvita,silloin luukun ilmaventtiili kiinni ja ilmaa vain arinan alta tuhkalaatikon kautta.Tässä vaiheessa savupeltiä voi myös pienentää,oikeanlainen vedon ja savupellin säätö palkitsee,näin uuni lämpenee parhaiten.Missään nimessä ei pidä kuitenkaan harrastaa kitupolttoa,vaan paloilmaa tulee antaa riittävästi.

    Nykyinen Porinmatin valmistaja lupaa lämmönluovutusajaksi muistaakseni n.10 h,samalla konseptilla nuo vanhat mallitkin on tehty.Matissa on lyhyt tulipesä,joten useimmiten puut poltetaan siinä pystyasennossa,harvempi ehkä viitsii tehdä sitä varten niin lyhyitä klapeja,että ne mahtuisivat pesään pitkälleen.Porinmattissa puu palaa tosiaan varsin puhtaasti,piipusta ei juurikaan tule näkyvää savua,hormit ei pahemmin nokeennu ja puunkulutus on myös varsin pieni,miinuksena tuo pienehkö lämmönvarauskyky.Matteja esiintyy yleisesti kolmea eri kokoa(korkeutta),aiemmin on valmistettu myös hyvin korkeaa mallia(170)cm,mutta se on harvinainen.Uunin korkeus on merkittävä lämmityskyvyn ja hyötysuhteen kannalta,korkeassa uunissa on luonnollisesti pitempi kierto ja enemmän massaa,savukaasujen lämpö tulee tarkemmin talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porin Matti on varsin käytännöllinen peli ja tässäkin tapauksessa syytön, sillä savut tunkivat hormiyhteen kautta kun alakerran keittiön puuhella sekä olkkarin ja makkarin lämmityskäyttöön tarkoitetut isot takat olivat päällä. Yläkerran "Porilaista" oli tönäisty /kammettu (sehän on melko painava) jostain syystä ja näin hormiyhteenä toimiva vahva peltiputki ei liittynyt tiivisti varsinaiseen piipun hormiin.

      Kiitos muuten infosta Porin Matin osalta, ne poistetaan tarpeettomina (mutta hyväkuntoisina) käytöstä ja siinäpä sitä olisi tarjolla kiinnostuneille. Molemmat mallit ovat n. 120 cm korkeita, sivumittojen ollessa pyöreästi 45 x45 cm. Tämän kevään aikana ne poistetaan ja jäljelle jäävä horminreikä tukitaan luonnollisesti tiiltä ja laastia käyttäen.

      Poista
    2. ...jäi sanomatta että tuota Porin nimen käyttöä minäkin olen pohtinut, liekö roajaltit kyseessä? Aikoinaan varmasti myyty huomattavia määriä joten luulisi siitä melkoisen rahasumman kertyvän...

      Poista
  3. Ah... naiset ne Pepponea pyörittää niin virtuaalisesti kuin käytännössäkin. Sinua on siunattu antoisasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee, teidän perkeleitten kanssa saa reuhtoa yöt ja päivät! :D

      Poista
  4. Täytyy sanoa, että olet ilmiselvästi varsin monitaitoinen mies, jota pyydetään apuun tilanteessa kuin tilanteessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomeksi sanottuna minun hyvätahtoisuuttani käytetään hyväksi, no näissä tapauksissa oli kyseessä siskolikat joita rakastan kovasti mutta joskus....! ;)

      Poista
    2. Sinun hyväntahtoisuutesi tuntien soittelisin sinulle jatkuvasti, jos asuisin korvessa ;)

      Poista
    3. Ehkäpä sun ei tarvitsisi soitella sillä tuskin osaisin lähteä ensimmäisen käyntini jälkeen pois ;D

      Poista
    4. Ehkäpä minun sitten pitäisi keksiä sinulle jotain lisätekemistä ;D

      Poista
    5. Odottaisin sitä työkalu kädessä ;D

      Poista
    6. Kyllä asiansa osaavalle miehelle aina jotain puuhaa löytyy ;D

      Poista
  5. Meilläpä on Porin Maija tuolla saunakamarissa. Ilmoittelen sulle sitten, kun sitä lämmitetään seuraavan kerran ja savut tuppaa sisään...

    Mutta olen jo miettinyt usein sitä, että mahtaako sulla olla enää mihinkään muuhun aikaa kuin näihin radio- ja blogijuttuihin. Nähtävästi kuitenkin :) Rauhallisempaa pääsiäisenjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunge sitten kiiruusti hormiin jotain niin pääsen katsomaan sua ;D

      Kyllähän sitä aikaa muuhunkin jää (on pakko), joskin joku kärsii eli tässä tapauksessa tämä touhu koska en aiemmin ehtinyt vastailemaan kommentteihin. Siitä vilpittömät pahoitteluni.

      Poista
  6. Iloisella mielellä aina lähimmäisten apuna, sellainen on meidän Peppone!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rantis kuule, siitä iloisesta en menisi takuuseen... :P

      Poista
  7. Elikkäs ihan tavallinen päiväsi, vai :) Minulle tuleva vanhuuteni teettää sen, että joskus ajattelen veljistäni jopa myönteisesti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nämä ovat suht normaaleja juttuja meidän suvussa ;)
      No hittolainen, sitäkö tämä onkin?! Nuorempana minulla oli hyvinkin synkkiä suunnitelmia siskojeni varalle mutta nyt vanhemmiten niistä selviäisi todennäköisesti sakoilla eli selkeästi myönteisempää suhtautumista on tälläkin päässä ;D

      Poista
  8. Päivän epistolaa lukiessa putkahti mieleen, oletko mahdollisesti tehnyt tämän sillä vanhalla hauskalla tavalla eli pyytänyt joltain (ulkopuoliselta) nipun adjektiiveja ja heitellyt ne iloisesti mihin sattuu?

    Porin Matti on hyvä kapistus olemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole pyytänyt adjektiiveja keneltäkään ja iloinen sijoittelu johtuu todennäköisesti lukihäiriöstäni. Porin Matti on kyllä hyvä, se lämpiää nopeasti joten ei mikään puusyöppö.

      Poista
    2. Mä tarkoitin vaan sitä, ettei tämä nyt kovin paljon eroa aiemmsta :D

      Poista
    3. No eipä kai,samaa angstiahan tämä on :P

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...