perjantai 15. maaliskuuta 2013

Saavuttamattomalle Seireenilleni


Juoksin yhden naisen perässä (taas) pari tuntia niin lujaa etten ole koskaan elämässäni moista tehnyt. Nyt sitten istun tässä sohvalla suihkunraikkaana vaikkakin tunnen jälkihien puskevan läpi joka huokosesta, olen porannut silmät soikeiksi ja käyttänyt serlaa nokkani niistämiseen muutaman sademetsähehtaarin verran. Rankka reissu kaiken kaikkiaan,jouduin takaa-ajoni aikana vaihtamaan honettakin (<---ei ole kirjoitusvirhe) pari kertaa sillä tuo eläväinen naaras on perin liukas liikkeissään ja tämä on asia, mikä merkittäköön positiivisena piirteenä ylös Suureen Leikekirjaan. Mentiin yli raja-aitojen, syöksyttiin murheen täyttämään laaksoon mutta sieltä kuitenkin aina noustiin ylös ja sitten oltiinkin sellaisissa fiiliksissä ettei näin raihnainen ihminen moista menoa voinut kuin henkeään haukkoen katsella ja ihmetellä.

Voin tunnustaa että olen koristellut oman pyhättöni – joka tässä tapauksessa käsittää muutaman neliön ja aivan saatanan kylmän ulkovaraston – seinät tuohon naiseen liittyvällä informaatiolla sillä kuvia minulla ei ole tai en ainakaan tunnusta niitä olevan. Olen kyllä rukoillut kuvia mutta turhaan, tuo saavuttamaton ilmestys ei niitä jaa. Ei ole yhden käden sormissa laskettavissa niiden ihokkaiden polvet eikä niiden sandaalien kärjet mitä rukoiluni on tuhonnut, ei riitä yhden kuukauden tili niihin uhrilahjoihin mitä Siwasta olen raahannut mutta kaikki tämä turhaan, olen pelkkää ilmaa.Olen hypännyt hänen luonaan kuin Sipi ripillä ja koittanut nyhkiä hameenhelmasta mutta ainahan sitä on näpeille tullut. Ennen kävin joka jumalan aamu heittelemässä ruusun terälehtiä hänen polulleen jotta hänen päivänsä alkaisi hyvin mutta lopetin sen, sillä kerran pois lähtiessäni kuulin hänen huutavan todella pelottavalla äänellä että kuka vitun monopää tätä paskaa tänne oikein kylvää?

Silloin heittäydyin rotkoon ensimmäisen kerran ja huomattava osa kehoni luista meni poikki. Makasin kokovartalokipsissä useita viikkoja kunnes pääsin sairaalasta pois vaikka tuska raastoikin kehoani. En sen takia että olisin tervehtynyt vaan siksi, että vuolaat kyyneleeni sulattivat sen saatanan kipsin yhdeksi mössöksi ja pääsin livahtamaan. Onnekseni näin sairaalan parkkipaikalla yhden tutun jonka kyydissä pääsin takaisin korpeen, joskin hän arvosteli minua sanomalla ettei ymmärrä kuinka aikuinen mies voi viettää aikaansa notkumalla sairaalan edessä. Pikku pakko notkua kun rapiasta kahdesta sadasta kehon luusta on 170 poikki, koita nyt siinä pitää sitten hyvää ryhtiä yllä. Hän on ihmeellinen naaras, olen nimittäin sivistynyt pelkästään jahtaamalla häntä sillä olen joutunut mukaan keskusteluihin joissa käsitellään polttavia ja ajankohtaisia aiheita, puhumattakaan siitä että olen antautunut väittelyyn minulle ei niin tutuista ja naisen anatomiaan liittyvistä asioista. En käy niitä tähän listaamaan mutta voin kertoa tuntevani naisen piirustukset melko hyvin, vielä kun pääsisi sinne pään (ylä) sisään niin sitten olisikin helpompaa.

Minulla on myös tavallisuudesta poikkeavia fantasioita hänestä, jotka perustuvat hänen mielettömään ulosantiinsa. Olen kuvitellut meidän seisovan vierekkäin barrikaadeilla johtamassa vallankumousta, olen nähnyt hänet pelkkä lannevaate päällään kellistämässä tiikeriä ja olenpa muutaman kerran sieluni silmin nähnyt hänet jakkupukuisena, raivokohtauksen saaneena poliitikkonakin. Hän on kuin mystinen olento joka on itse rauhallisuuden tyyssija mutta väärään kohtaan tökättäessä hän muuttuu naarasleijonaksi joka tappaa kaiken tieltään. Se on ominaisuus joka kiehtoo minua sillä a) pidän temperamenttisistä luonteista ja b) tietynlainen kuoleman kaipuu on riivannut minua koko elämäni. Ei siksi, että haluaisin kuolla vaan siksi että näkisin mitä toisella puolella on. Niinpä uskonkin että tämän jumalaisen ilmestyksen välittömässä läheisyydessä ja osavalla vittuilulla pääsisin todella nopsaan kurkistamaan tuon verhon taakse. Eikä sen jälkeen olisi niin kiire tänne elävien puolelle. Älkää saako väärää käsitystä, yritän vajavaisella sanavarastollani kuvata tuon naaraan resursseja sillä hänestä löytyy potentiaalia Mansonista Muumilaaksossa äheltävään ihmeelliseen,käsilaukkua kantavaan mötikkään.

Voi miksi, miksi tämän maailman pitää olla näin julma? Tai miksi, miksi minun pitää olla näin pässi? Kun ei rahkeet riitä niin ne ei riitä, näin se on nähtävä. On tämä surkeaa, jouduin hetki sitten vaihtamaan kumisaappaatkin jalkaan sillä lattialle muodustunut ja koko ajan kasvava kyynelien lätäkkö on sitä luokkaa että seuraava vaihe on märkäkäpuku ja regulaattori. Enää ei puutu kuin helvetilliset tällit läppiksestä niin loppuu tämäkin kinuaminen. Itseasiassa minun piti tehdä tämä kaikki uuden ja hienon Luostarin radion kautta mutta ketä kiinnostaa kuunnella toisen kuusi tuntia kestävää jollotusta jota säestävät about viisitoista minuuttia kestävät niistämissessiot? Kaiken muun olen tehnyt; rahan eivät riittäneet KJ:n klinikalle jota tuuppasin omatoimisesti ihoni alle silikonia (oli muuten tarjouksessa RTV:llä) jotta näyttäisin kiinteämmältä ja muhkurat olisivat oikeilla kohdillaan. Valkaisin hampaani ja siinä innostuksessani myös silmämunani ja nyt hohdan kuin perkele noiden vitivalkoisten spottien paistaessa karrelle palaneesta ihostani. Etelän reissuun kun ei ole varaa ja Lääkintöhallituksen takia en pääse rajojen ulkopuolelle muutenkaan. Olen myös perehtynyt tarkalleen 4587:ään DIY-blogiinkin koska minulla ei ole varaa ostaa kalliita merkkivaatteita mutta tuunaamalla olen saanut kelpo kuosin itselleni, ainakin omasta mielestäni. Tajusin myös 179:n yrityskerran jälkeen miksi ompelukoneessa on alulanka, melkoisen tärkeä mikäli haluaa rättiensä pysvän kasassa. Nyt ne pysyy, huomasin kun piti ratkoa yhtä saumaa eikä siihen tikkaukseen pystynyt edes rälläkkä. Menin kasvojen kohotusleikkaukseenkin mutta lääkäri kertoi nahkani olevan jo nyt niin piukalla, että on suoranainen ihme ettei tämä ruskea verhoilu repeä ja sanoi ettei vajakkien pidä pelleilemän solariumin kanssa tai siinä käy noin. Silloin vierivät kyyneleet jotka lääkärin suureksi huvituksesi sihahtelivat tulikuumalle iholleni.

En tiedä, ehkäpä syön jotain ja sukellan netin syövereihin uuteen jahtiin, olkoonkin että tiedän sen olevan turhaa. Lopuksi voin vain toivoa että joskus tulevaisuudessa kaikki on toisin ja minä näen sen naaraan valon joka kirkastaa päiväni.

Uutta radiolähetystä pukkaa muuten iltapäivästä, se on nähkääs sellainen juttu että tämä ”äänitysstudio” kun käsittää pienen kaksion joten minun on ajoitettava tämä tuotantopuoli niihin hetkiin kun olen yksin. Ymmärrän puoliskoani sillä hän joutuu joskus kuuntelemaan lääkehöyryisiä monologejani ja jumalatonta karjahteluani parikin päivää putkeen joten liika on aina liikaa. Tulivaunujen kabiini olisi toinen paikka mutta sieltä tulisi lähtö kun naapurit näkisivät minun puhuvan yksin, pää kumartuneena kohti kojelautaa. Sama juttu sauna, ilmastointikanavaa pitkin kulkeva mölyämiseni kantautuisi talon toiseen päähän ja pian olisivat valkotakkiset ovella. Summa summarum, tästä päivästä tulee oikeasti kiireinen töiden takia mutta käyn silti välillä täällä tähyilemässä taivaanrantaa ja muutenkin hermostuneena teppaamassa joten eiköhän tässä nähdä. Nyt tupakille ja sitten ehdin lueskelemaan teidän ajatuksianne, helvetti repeää täällä päässä vasta puoli kymmenen aikoihin.

Hyvää perjantaita ja rauhallista viikonloppua teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat + yksi haaveissani väikkyvä seireeni.

41 kommenttia:

  1. Vilkas parisuhde täytyy todeta. (huoks. olis edes jonkinlainen meikäläisellä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja meikäläisellä, huokaus.

      Tai sitten kyseessä on saavuttamaton rakkaus ja vilkas mielikuvitus ;-)

      Näin kevään tullen tiedän molemmista aika paljon.

      Poista
    2. Ei täällä mitään vilkasta ole, päivän teksti oli tarkoitettu ihan toisaalle ja siihen on syynsä ;)

      Älkää olko niin ronkeleita, ulos kämpästä ja sillä asenteella että meissä jokaisessa on omat vikamme niin johan alkaa tapahtumaan. Niin, ja ainahan voi näyttää monoa perseelle jos sattuu joku maanantaikappale käsiin. :D

      Poista
  2. Jaha, siellä on helvetti nyt valloillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole Sanna rakkaani vielä, tuli soitti joka siirsi rientoja tunnilla eteenpäin.

      Poista
    2. ...voi perkele, mulle mikään tuli soittanut kun tuli SOITTO joka....

      Poista
    3. Äläs kuule naureskele tai tulen antamaan kurinpalautusta ;)

      Poista
  3. No jo on ihmeellinen kottarainen O_o

    VastaaPoista
  4. Onnea jahtaamiseen, sitä näköjään tarvitset! Kun rakkautesi kohteen sitten kiinni saat, niin älä vaan näytä epätoivosi määrää, säälistä ei nainen sua ota nimittäin. Kukaan nainen ei ota säälistä, jotkut joskus kyllä antaa ;D

    Ja hei, illan radiolähetystä odotellaan jo. Ja Podcastit oli hyvä idis.

    P.S. Mainitsit jossakin Ksyleeni-nimisen aineen maalinpoistoon. Voiko sillä poistaa myös vääränvärisiä ohisutaisuja valkoiselta maalipinnalta niin saisi edes vähän siistimmän katonrajan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kyseinen kohde tietää mun epätoivoni ja siksi koukuttaakin koko ajan, ei tule mitään armonpaloja ;)
      No tätä kirjoitettaessaha uusi lähetys on jo nähnyt päivänvalon ja huomenna pukkaa taas uutta.

      Voi käyttää jos on varovainen ja jos molemmat (seinä ja katto) maalit ovat pesunkestäviä latekseja tai liuotinpohjaisia alkydimaaleja. Huom! Varovainen testaus ensin ettei jää vaaleata läikkää ja ksyleeniä vain puhdistettavaan/poistettavaan kohtaan, ei ympäri seiniä/kattoa.

      Poista
  5. Voi vitsit sun mielikuvitustas! Taitelijoille se on riemun ja epätoivon lähde. Virvatulien jahtaaminen voi olla kivaa, mutta ei se mitään tuota. Tuskaa korkeintaan.

    Mutta sun luontos on käärmeen ja leijonan. Minkäs teet muuta kuin elät lujaa, vähintäänkin pääsi sisällä.

    Kuoleman takana on muuten elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuoleman takana on varmasti elämää mutta minkälaista, sen ma niin palvast' halajan tietää!
      Virvatulet, varsinkin silloin kun ne ottavat naaraan muodon, ovat mitä haasteellisimpia jahdattavia ja siinä olet oikeassa että mun nupissa käy melkoinen läpiveto - älystä ei tietoakaan! :D

      Poista
    2. Kyllä meilläkin kaksi kollia jäähdyttää sukukalleuksiaan pihalla jo ties monettako päivää. Hattara-kattia toivovat kevätkiimaan, mutta tuo narttu vedättää kolleja aivan täysillä. Pano on paras resepti kevään kuumentamille öh... aivoille. Soveltuu meille ihmisillekin hoito-ohjeena pahimpaan tuskaan. Munajuhlaa odotellessa :)

      Kuoleman jälkeen kaikki vaiva (ja ilo) mikä on meidän kehossamme on pois pyyhitty. Sielu jää. Kaikella on aikansa. Siksihän me haluamme uudelleen syntyä tänne, kun tulee ankara kaipuu kehoon - sen iloihin, aisteihin ja joskus pakosta kipuihinkin. Kaikkeen minkä keho meille mahdollistaa.

      Olettko ajatelleet, kuinka taivaallista on koskettaa toista ihmistä? Ihot vastakkain, aistit viritettyinä? Rakkaudella, lemmellä, kiihkolla? Ihmisyyden syviä iloja.

      Kiitos RadioLuostarin lähetyksestä! Piti hakea luurit korville, ettei muut kuule. Äidin pikku pahe :) Ja kiitokset taas osalleni tulleesta kannustuksesta. Tuskin olen tässä(kään) toiveesi väärti. Mutta kiitos ajatuksesta. Äänesi oli tänään aavistuksen rennonmpi, vaikka lähetys olikin teetättänyt ns. töitä. Oli miellyttävää kuunnella sinuna.

      Eilen en viettänyt mitään päivää. Viitaus Sokerivuoren Markkuun johdatti ajatukseni sellaiseen suuntaan, jota en käytä.

      Poista
    3. Kosketus on taivaallista, tiedän sen. Kiitos myös siitä että olit rohkea ja annoit vastauksesi kysymykseeni, sillä se kertoo paljon sinusta. Ei itse vastaus, vaan se että vastasit. Positiivista. Hyvä jos lähetys kelpasi vaikka se meinasi vastustaa astetta kovemmin mutta josko nuo parantaisivat laatuaan pitemmälle edetessään.

      Poista
  6. Näitten pakkasten keskellä on siis sittenkin kevät, kun sinulla jahti menillään noin innnokkaasti. Mahtaa olla melkoinen seireeni, kun mitkään konstit ei tehoa. Oletko kokeillut sitä perinteistä? Siis: "Käytkö usein täällä?"
    Otan osaa kumminkin, rankkaahan tuo on. Uutta radiolähetystä odotellessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi on julkaistu ja melkoinen naaras se onkin, etten sanoisi haasteellinen! ;D

      En voi noita perinteisiä kokeilla, koska tämä viettelys asuu niin kovin kaukana meidän gallialaiskylästä mutta jotain täytyy keksiä - muuten ei hyvä heilu ;)

      Poista
  7. Se on MAALISKUU, näköjään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin rakkaani, se on Maaliskuu - tuo kiimaisista kuukausista ensimmäinen! ;D

      Poista
  8. Sulla ois ihan varppina hyvä radioääni! Siis ihan julkisessa eetterissä. Radio Suomella on melkeinpä ainoat äänet joita on miellyttävä kuunnella, muut kanavat on täynnä kimittäviä, honottavia ja narisevia tyyppejä jotka ei holdaa ääntänsä ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mutta tuosta en nyt olisi niinkään varma, kyllä ne ammattilaiset ovat ihan omaa luokkaansa.

      Poista
  9. Monekos kottaraisen kuva sulla jo seiniä kiertääkään? Oot näemmä hypylläs. Niin on moni lehmäkin mein navetassa. xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mulla niitä moneksi ole, minkä laisena sä mua oikein pidät? ;D

      Vai olen hypylläni, tuo on niin hauska sana etä otan sen heti käyttöön ja taidanpa vielä tänä iltana ehdottaa eukolle piniä hyppelyitä :P

      Teidän navetassahan rauhoituui meno (paitsi ne pari mottipäätä) uuden ja hienon systeemin myötä. Eikös Venlastakin tullut narkkari vai mikä se niistä oli joka koko yön kävi sitä robottia rukoilemassa xD

      Poista
    2. Hahahahaha nyt on apotti hypyllään. Tää oli ihan oikeesti paras! :D :D :D

      Poista
    3. Minäkö? Joka olen selibaattilupauksen antanut! :D

      Poista
    4. Peppone, sä olet yhtä kaukana selibaatista kuin maa halleyn komeetasta. xD

      Poista
    5. Eläinmaailman termit sopivat hyvin kyllä Leijona-Apottiin. Minusta Peppis on mourullaan. Olen tässä hyvän aikaa katsellut kahta kollia, jotka aromatisoivat pihapiiriämme toiveissaan päästä jakamaan kissansiemeniä talon juniorikatille. Mooooouuuurrr...mrrroooouuhhhh! Ja parit jodiollaat siihen päälle.

      Ainoa ero tässä on se, että satavarmasti pääsevät pukille. Mahdollisesti molemmat. Useampaan kertaan. Eli hyvä on kissan elämä, vaikka munat jäässä.

      Tjahas - aika kasata viikonlopun koulutusmateriaalit nippuun.

      Poista
    6. Olen siis Hyppy-Mouruullani..hmmm sikäli eroa kolleista että satavarmasti en pääse pukille mutta toisaalta pallit ovat yhtä jäässä ;D

      Poista
  10. Voi juma, robottia rukoilemassa. Siinäpä sullekin pyhiinvaelluskohde. xD
    Eihän se robotti estä lehmiä kiimaan tulemasta. :D Paree tullakin lehmien kiimaan tai robolta loppuu työt..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitinkin että se yksihän kävi siltä robotilta sitä ruokaa pummaammassa koko ajan, se joka tunki päänsä niiden kaltereiden välistä.Vai mitä helvetin tankoja nyt sitten lienevätkään. Mistäs muuten tiedät mitenkä se robokäsi niitä vispaa ja villitsee? ;D

      Poista
    2. Ainakin saattaa muutamat yksilöt raivon valtaan.

      Poista
    3. No näin minä olen ollut lukevinani ettei ne kaikki tykkää.

      Poista
  11. Tähän Rouva Lypsyn jälkeen rohkenen laittaa yhden vanhan myyntimiesläpän. Rouherukkasten myyjä kehui kuinka hänen rukkasillaan lypsää härästäkin litran.

    Ja mä muuten taidan tietää Apotin kaukokaipuun kohteen. Olkoon voima kanssasi ja onnea valitsemallesi tielle. Sieltä ei heru. Ei tipu eikä lirise. Se on niin kova luu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä on myyjällä ollut asenne kohdillaan ;D
      Jep, uskon sun tietävän sen ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun sitä kosiskelin vaikka tiedän että se on turhaa mutta mitään ei saa jos ei yritä ;)

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...